Mitä tuli luokkanne hissukoista tai koulukiusatuista myöhemmässä elämässään?

Minä olen kouluttaja ja konsultti it-alalla. Perhe, normaalia keskiluokkaa olemme. Ystäviä löytyy. Hyvä tasapainoinen elämä.

Kun pääsin peruskoulusta huomasin ettå olen ihan samanlainen kuin muutkin ja rohkaistuin ja minulla on oikeus olla onnellinen ja pärjätå.

Olen nyt sitten yläkoulun aineope.

Pahoittelut kirjoitusvirheistå kun bussi saapuu juuri kohta perille töihin.

Kahta poikaa kiusattiin paljon kun olivat jotenkin erilaisia. Se abstraktisti ajatteleva on nykyään Helsingin yliopiston professori, se liian tyttömäinen taas luki lääkäriksi, on johtoportaassa yhdessä suuressa lääkäriasemassa (ja on julkihomoseksuaali nykyään). Niin ja ne perushemmot jotka kiusasivat, iso osa heistä on jo juonut itsensä hautaan. Pikkupaikoilla erilaisuutta ei sallittu.

No minusta tuli onnellinen kahden lapsen äiti, puolison löysin opiskelupaikkakunnalta kun muutin pois kotoa, vakityö valtionhallinnossa, kiva koti, kroppakin tikissä ja nyt 35v olo on upeampi kuin ikinä.

Pari muutakin tunnen; tuli kielten opettaja, hammashoitaja, insinööri..

Pahin kiusaajani on peheetön, naimaton, sinkku ja tehnyt töitä turistirysissä ympäri maailmaa mm. sukellusretkien vetäjänä. Aurinko on tehnyt tehtävänsä ja ryppyjä on (oon tästä vahingoniloinen tietty, vaikka lapsellista myöntää).

Mulle selvisi, että meidän luokalla kiusattu oppilas oli transsukupuolinen :S

Ei se koskaan sopinutkaan meidän tyttöjen joukkoon... kiusattiin sitä siitä kun pukeutui siniseen ja leikki usein poikien kanssa. Yläkoulussa se oli aika yksin.

Nykyään se on kovapalkkaisessa työssä ja kaunis vaimo...

Kun joku sanoi että kuka muistelee kouluaikoina niin varmaan ne kiusatut. Jotka ovat kärsineet siitä kovasti vuosia. Sitten jos siitä selviää ja tajuaa ettei itsessä olekaan mitään vikaa ja myöhemmin näkee näitä kiusaajia niin voihan siinä tulla tietty vahingonilo että toi piinas ja haukkui mua vuosia ja nyt sillä menee huonommin kun mulla...mutta niillä joilla ei ole kiusaamistaustaa tuskin erityisemmin muistelevat. Ne jotka menivät rikki kiusaamisesta olisivat ehkä voineet mennä rikki muutenkin mutta se on surullista. Jokaisen pitäisi saada käydä koulunsa rauhassa!

Minusta tuli kilttimies. Itse uskon, että suurin syy siihen on juurikin tuo yläasteella kiusatuksi tuleminen. Kaksi kiusaajistani on jopa nyt myöhemmällä iällä saaneet selville mitä he minulle aiheuttivat ja pyytäneen anteeksi ja vannoneet etteivät he olisi tällaista kohtaloa minulle tahtoneet. Mutta tehty mikä tehty.

Jos nuoret lukevat tätä, niin muistakaa, että harmittomaltakin tuntuva kiusaaminen voi jättää todella syvät arvet ja pilata kiusatun koko loppuelämän, kuten minulle kävi! 

Tämä entinen hissukka on valtiolla vaativassa asiantuntijatehtävässä. Vakivirka, jota muuten haki 72 muuta akateemisesti koulutettua osaajaa. Pari kiusaajaa on raksalla töissä, yksi teki itsemurhan vähän päälle 20-kymppisenä

Minusta kiusatusta hissukasta tuli arkkitehti, toisesta hissukasta ja kiusatusta tuli kirurgi ja kolmannesta sosiaalipuolen tutkija.

Kaikilla menee oikein hyvin siis.

Kiusaajille ei hyvää kuulu. Yksi on jo kuollut väkivaltaisesti.

Toinen on työttömänä ja kolmas työkyvyttömyyseläkkeellä.

Minusta tuli yläkoulun opettaja. Uskoisin, että olen parempi opettaja omine kokemuksineni. Ymmärrän niitä luokkien hissukoita ja varmaankin tunnistan kiusaamisenkin helpommin kuin henkilö, jolla ei ole omakohtaista kokemusta.

En myöskään syyllisty sellaiseen oppilaiden nöyryyttämiseen, kuten jotkut (ex-kiusaaja?)kollegat.

Oli hiljainen tyttö, jolla ei ollut kavereita. Noin parikymppisenä näin hänet aamulla kotikylässäni. Hän pyysi kymmen markkaa lainaan. Alkoholisti ja yksinäinen aikuisenakin.

En tiedä oliko sen kummemmin kiusattu, oli vain outo.

Mä tapasin yks päivä mun pahimman kiusaajan 20 vuoden takaa, olen nyt pitkä lihaksikas ja komea mies, kiusaaja istui saman k kaupan pihalla limu vaihtuneena kaljaan. Teki mieli lyödä turpaan mutta alkoikin säälittää niin kauheasti tämä pieni mies, katsoi mua silmiin ja kato "sukunimeni". Sanoin vaan että terve, kävin kaupassa ja lähdin audillani pois. Ei siinä sen enempää tarvinnut sanoa mitään kun näki ilmeen

Minua on kiusattu ja olen ollut myös itse kiusaaja. Tämä oli tavallista meidän koulussa.

Meillä ei kiusattu heikompia eikä huippuoppilaita, ei lahjakkaita. Kiusaaminen oli ihmissuhdeongelmia, eli riitelyä ja kohteet vaihtui. Lapset opettelivat selvittämään välejään.

Masentunut, työkyvyttömyseläkkeelä oleva nelikymppinen jonka lasten huoltajuus jäi erossa exälle.

Vierailija kirjoitti:

Itse kiusattuna ja ulkopuolelle jatettyna olen kouluttautunut (vaikka valilla oli todella rankkaa jaksaa juurikin kiusauksen takia) ja nykyaan unelma ammatissani ulkomailla työskennellen. Naimisissa ja kaikki paremmin kuin hyvin. Olisipa tiennyt taman synkimpina teiniaikoina ja myohemmallakin, kun ei jaksanut uskoa etta se helvetti ikina loppuu..

Koulumaailma onneksi on vain lyhyt verrattuna loppuelamaan, jonka saa rakennettua mieleisekseen. Ulkomaille lahto helpotti kaikenkaikkiaan oloa, tuntuu etta on vapaa ja ei tarvitse miettia kehen tuttuun tormaa kaupungilla. Ei ole ikava ketaan tai mitaan.

Muista syrjityista en tieda, tuntui etta olin ainut..

heh et sä missään ulkomailla asu :D hyvin yksi ääkkönen lipsahtanut tekstiin

insinööri, sairaanhoitaja, kuvataiteilija, siivooja, opettaja

Yhden tiedän syrjäytyneen. Muut ovat normaaleissa ammateissa ja menestyvät hyvin.

Meidän luokan 1935-vuoden oppilaista on suurimmasta osasta tullut ruumiita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kiusattuna ja ulkopuolelle jatettyna olen kouluttautunut (vaikka valilla oli todella rankkaa jaksaa juurikin kiusauksen takia) ja nykyaan unelma ammatissani ulkomailla työskennellen. Naimisissa ja kaikki paremmin kuin hyvin. Olisipa tiennyt taman synkimpina teiniaikoina ja myohemmallakin, kun ei jaksanut uskoa etta se helvetti ikina loppuu..

Koulumaailma onneksi on vain lyhyt verrattuna loppuelamaan, jonka saa rakennettua mieleisekseen. Ulkomaille lahto helpotti kaikenkaikkiaan oloa, tuntuu etta on vapaa ja ei tarvitse miettia kehen tuttuun tormaa kaupungilla. Ei ole ikava ketaan tai mitaan.

Muista syrjityista en tieda, tuntui etta olin ainut..

heh et sä missään ulkomailla asu :D hyvin yksi ääkkönen lipsahtanut tekstiin

Tää saattaa nyt järkyttää sua, mutta ulkomailla voi käyttää ihan suomesta ostettua läppäriä.

Mulle jäi ulkomailla asumisen jälkeen pitkäksi aikaa semmoinen tapa että kirjoitin äät aana ja ööt oona. Minulla kun ei ollut sillä reissulla omaa tietokonetta ja totuin käyttämään yliopiston koneita. Aika pitkään suomeen palattuani kirjoitin niin että välillä käytin ääkkösiä ja välillä en.

Vieläkin joskus kirjoitan osan sanoista vahingossa ilman ääkkösiä.

t. ohis

Eduskunnan puhemies.

opettaja

kirjailija