Lue keskustelun säännöt.
Miksi musta tuntuu, että mitä pärjäävämpi ja sisukkaampi nainen, sitä harvempi "kunnollinen" mies on kiinnostunut?
20.03.2019 |
Eli olen vajaa nelikymppinen, lapseton nainen. Olen tosi urheilullinen, hoikka, korkeakoulutettu ja oikeastaan aika kalassisen kaunis. En ole saanut kotoa eväiksi oikeastaan mitään ja itsetuntoni ei ehkä edelleenkään ole paras mahdollinen. Olen kuitenkin pärjännyt merkittävästi keskimääräistä ikäluokkani edustajaa paremmin ja elämäni on mallillaan (oma, kannattava yritys, kaunis koti, auto, varaa matkustaa).
Olen joutunut elämässäni opettelemaan kaikenlaista. Teininä ompelin vaatteet itse siksi, että kotona ei ollut rahaa minusta muodikkaisiin vaatteisiin. Olen remontoinut asuntoni itse (kyllä, googlannut ohjeet lattian hiomiseen, maalaamiseen, poraamiseen yms). Olen ostanut 18-vuotiaana ekan autoni Autotalli.netin halpisosastolta ja maksanut ajokorttini itse. Olen alkuun vaihtanut renkaat, öljyt yms. asiat alkuun autoihini itse siksi, ettei ole ollut rahaa ulkopuoliseenkaan palveluun. Vähitellen olen vaihtanut autoa halpiksesta ns. premium-merkkiin siksi, että elintasoni on noussut ja minusta on ollut mukavaa palkita itseni jostakin.
Mitä tulee miesrintamalle, siellä on kuollutta. Vedän puoleeni nyhverömiehiä, jotka unelmoivat äitihahmosta ja arjen tukikohtana. Vedän puoleeni epätasapainoisia loosereita, jotka olettavat minun ohjaavan heidätkin raiteilleen. Ne miehekkäät, elämässään pärjäävät miehet haluavat feminiinisen ja jotenkin "avustettavan" naisen.
Minun kanssani samasta taustasta tulleet miehet ovat 4-kymppisenä kuolleita, narkomaaneja tai vankilassa. Siltä ainakin tuntuu. En koskaan kohtaa kunnollista ja miehekästä miestä, jonka kanssa voisin taustani jakaa.
Ostanko suosiolla kissan ja käytän mieshuoraa seksuaalisiin tarpeisiini? Haluaisin oikean ihmissuhteen, jossa minut nähtäisiin sellaisena, kuin olen eli tuhannesta palasta itseni kokoamana mutta silti vakaasti ja omilla jaloillani seisovana.
Kommentit (531)
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen kaikki tuttavapiirini ikisinkut ovat joko hyvin erikoisia persoonia tai aivan käsittämättömän nirsoja. Kaikille muille on löytynyt joku, jopa niille koulutetuille, varakkaille ja omatoimisille.
Erokoisen persoonan on vaikeampi kohdata sopivaa. Onhan siitäkin tutkimusta, että merkittävästi korkeampi ÄO vaikuttaa myös negatiivisesti pariutumismahdollisuuksiin. Ei vain löydä yhteisiä puheenaiheita ja tekemistä keskivertoihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, ap, ei se välttämättä ole sisukkuudesta ja pärjäämisestä ja varallisuudesta kiinni. Pörräsivätkö mainitsemasi kunnolliset ja miehekkäät miehet ympärilläsi silloin, kun kaksikymppisenä vielä kituutit vähällä ja rakensit tulevaisuuttasi? Jos ainoat pörrääjät olivat silloinkin epäkunnollisia ja motiiveiltaan epäilyttäviä, on luonnollista, että kiinnostuneet ovat tuollaisia edelleen.
Jotten tee sinusta virhearvioita, kerron itsestäni. Nuorena en ollut niitä tyttöjä, jotka olisivat kiinnostaneet poikia oikeastaan missään mielessä. Kolmikymppisenä olin hankkinut hyvän tutkinnon, headhunterit soittelivat, asuin hyvin ja näytin hyvältä. Itsetuntoni oli korkealla, koska tiesin olevani hyvä ja ansainneeni sen, minkä eteen tein töitä. Miehet juoksivat perässäni ulkonäköni vuoksi, mutta joka ikinen vain seksiä saadakseen. Joitakin kiinnosti selvästi myös autoni ja rahatilanteeni. Ei rakkautta, ei vähääkään.
Parikymmentä vuotta meni mukavasti, ilman kumppania, mutta muuten mukavasti. Osaan tarvittaessa hoitaa kaikki omakotiasujan työt - myös sen hirvittävän vaativan Renkaiden Vaihtamisen - joten en ole tarvinnut työparia. Sitten monen onnettoman sattuman kautta menetin aivan kaiken. Ja arvaapa mitä: en edelleenkään kiinnosta ketään parisuhdemielessä.
Haluan siis sanoa sen, että pärjäämisesi ja varallisuutesi eivät välttämättä ole syynä siihen, että et löydä itsellesi sopivaa kumppania. Sinulla voi olla jokin ominaisuus, jonka vuoksi sinusta vain ei kiinnostuta. Minulla on yksi tai useampia, mutta en tiedä, mitä ne ovat. Sen kuitenkin tiedän, että ne ovat riittävän pahoja tai tärkeitä saadakseen muuten mahdolliset kumppaniehdokkaat suuntaamaan jonkun sopivamman luokse. Ja koska itseään ei oikeasti voi muuttaa, on jatkettava sellaisena kuin on, ilman kumppania.
Kysymys.
Kun sanot ettei kiinnosta "miehiä", oletko ihan varma ettei ole torjunut sinusta vakavammin kiinnostuneita miehiä koska he eivät ole olleet riittävän komeita, menestyneitä tai itsevarmoja?
Ettet kuitenkin olisi todennut raflassa että ihan kiva mies mutta kipinä puuttuu ja swaipannut Tinderissä vasemmalle koska ulkonäkö on meh?
Ettet vain syttyisi pelimiehistä jotka eivät halua keneltäkään kuin pelkkää seksiä?Kas, melko asiallisesti muotoiltu kysymys. Vastaanpa.
Minun ei ole tarvinnut torjua miehiä, koska minua ei ole edes lähestytty muuten kuin selvästi yhden illan juttua etsien (kyllä sen oppii huomaamaan) tai muuten jotenkin ylimielisellä asenteella. Teini-ihastukseni oli vuotta vanhempi luokkakaverini: pitkä, laiha, pörröpäinen, akneposkinen, miettiväinen ja rauhallinen poika, ja miesmakuni on edelleen samanlainen - kaukana pelimiehistä ja seurueiden keskipisteistä. Olen muutaman kerran lähestynyt tositarkoituksella mukavalta vaikuttavaa miestä, mutta joka ikinen kerta lyönyt kirveeni kiveen eli ukkomieheen (joka unohtaa kertoa olevansa ukkomies; onneksi senkin oppii huomaamaan). En viihdy ravintoloissa enkä käytä treffipalveluita. Tapaan hyvin paljon uusia ihmisiä matkatöissä pitkin Suomea, joten materiaalista ei ole ollut puutetta.
En tiedä, mikä ominaisuus minussa aiheuttaa sen, ettei minusta kiinnostuta vakavasti. Tunnen monia ihmisiä, joiden on ikään, kokoon ja näköön katsomatta hyvin helppo löytää kumppani ja useampiakin peräjälkeen, mutta en pysty sanomaan, miten he sen tekevät. Jos pystyisin, saattaisin tietää, mitä minulta itseltäni puuttuu.
Miehenä sanoisin että kuulostaa erikoiselta.
Jo viestiesti perusteella vaikutat kiinnostavalta. Vaikutat älykkäältä, pohdiskelevalta ja ystävälliseltä.
Oletko ihan varma ettet jätä mitään olennaista kertomatta?
- eri
Paperilla minä olenkin hyvä, koska se kuuluu ammattiini. Varmasti olen jättänyt kertomatta jotain olennaista tai juuri sen olennaisen, mutta ongelmahan onkin se, että minä en tiedä, mikä se on.
152 ja 184
Jospa on habituksesi on ristiriidassa sen kanssa, millaisista miehistä kiinnostut. Jos olet hyvin näyttävä ja kaunis, pukeudut klassisen tyylikkäästi ja vaikutat menestyneeltä, mutta itse oletkin kiinnostunut vähän sellaisista nörttimäisistä miehistä. Nörtit ehkä etsivät enemmän sitä naapurintyttöä, jolloin eivät ymmärrä lähestyä sinua.
Ehkä tuo oli osaksi totta silloin, kun minulla meni hyvin ja näytin hyvältä. Pitkä ja ujohko ihminen (yksityiselämässä ujohko, töissä lennokas) vaikuttaa helposti katselevan muita nenänvarttaan pitkin. En kuitenkaan haksahda siihen, että ajattelisin mitenkään olleeni liian näyttävä tutustumiseen, koska lyhyessäkin juttutuokiossa minusta kyllä löytää kiltin ja mukavan sisuksen. Minua askarruttaa lähinnä tuo kivojen miesten täydellinen puuttuminen.
(Ap on muuten se klassisen tyylikkäästi pukeutuva nainen, minä liikuskelen tavallisemmissa istumatyöläisen vermeissä.)
152 ja 184
En vain pysty ymmärtämään "kivojen miesten täydellistä puuttumista". Ei se ole mahdollista, niitä on aika paljonkin, jos vain antaa tilaa, on avoin, hymyilee paljon ja jaksaa hakeutua ihmisten seuraan. Toki ikä alkaa olemaan yksi tekijä, mikä sulkee suurimman osan kivoista miehistä pois, koska ovat varattuja. Silti pitäisi löytyä kyllä, jos kriteerit eivät ole taivaassa. Tosi omituista.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanoen kaikki tuttavapiirini ikisinkut ovat joko hyvin erikoisia persoonia tai aivan käsittämättömän nirsoja. Kaikille muille on löytynyt joku, jopa niille koulutetuille, varakkaille ja omatoimisille.
Tiedän ihmisen, joka päätyi ensimmäiseen avoliittoonsa vasta yli 5-kymppisenä. Ihan täysijärkinen ihminen muuten, mutta aivan hullu virhe ottaa vanha sovinistiukko rasitteekseen.
Vai että sulkapallo on pehmoniesten hommaa. Mites salibandy tai lenkkeily? :) Otsikossa haetaan "kunnollista" miestä, mutta taitaa se haussa oleva mies olla kuitenki joku Tony Halmeen ja koulun koviksen risteytys. Kovin lapsellisen kuuloisia ajatuksia, hyvä jos niistä huolimatta olet elämässä pärjännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, ap, ei se välttämättä ole sisukkuudesta ja pärjäämisestä ja varallisuudesta kiinni. Pörräsivätkö mainitsemasi kunnolliset ja miehekkäät miehet ympärilläsi silloin, kun kaksikymppisenä vielä kituutit vähällä ja rakensit tulevaisuuttasi? Jos ainoat pörrääjät olivat silloinkin epäkunnollisia ja motiiveiltaan epäilyttäviä, on luonnollista, että kiinnostuneet ovat tuollaisia edelleen.
Jotten tee sinusta virhearvioita, kerron itsestäni. Nuorena en ollut niitä tyttöjä, jotka olisivat kiinnostaneet poikia oikeastaan missään mielessä. Kolmikymppisenä olin hankkinut hyvän tutkinnon, headhunterit soittelivat, asuin hyvin ja näytin hyvältä. Itsetuntoni oli korkealla, koska tiesin olevani hyvä ja ansainneeni sen, minkä eteen tein töitä. Miehet juoksivat perässäni ulkonäköni vuoksi, mutta joka ikinen vain seksiä saadakseen. Joitakin kiinnosti selvästi myös autoni ja rahatilanteeni. Ei rakkautta, ei vähääkään.
Parikymmentä vuotta meni mukavasti, ilman kumppania, mutta muuten mukavasti. Osaan tarvittaessa hoitaa kaikki omakotiasujan työt - myös sen hirvittävän vaativan Renkaiden Vaihtamisen - joten en ole tarvinnut työparia. Sitten monen onnettoman sattuman kautta menetin aivan kaiken. Ja arvaapa mitä: en edelleenkään kiinnosta ketään parisuhdemielessä.
Haluan siis sanoa sen, että pärjäämisesi ja varallisuutesi eivät välttämättä ole syynä siihen, että et löydä itsellesi sopivaa kumppania. Sinulla voi olla jokin ominaisuus, jonka vuoksi sinusta vain ei kiinnostuta. Minulla on yksi tai useampia, mutta en tiedä, mitä ne ovat. Sen kuitenkin tiedän, että ne ovat riittävän pahoja tai tärkeitä saadakseen muuten mahdolliset kumppaniehdokkaat suuntaamaan jonkun sopivamman luokse. Ja koska itseään ei oikeasti voi muuttaa, on jatkettava sellaisena kuin on, ilman kumppania.
Kysymys.
Kun sanot ettei kiinnosta "miehiä", oletko ihan varma ettei ole torjunut sinusta vakavammin kiinnostuneita miehiä koska he eivät ole olleet riittävän komeita, menestyneitä tai itsevarmoja?
Ettet kuitenkin olisi todennut raflassa että ihan kiva mies mutta kipinä puuttuu ja swaipannut Tinderissä vasemmalle koska ulkonäkö on meh?
Ettet vain syttyisi pelimiehistä jotka eivät halua keneltäkään kuin pelkkää seksiä?Kas, melko asiallisesti muotoiltu kysymys. Vastaanpa.
Minun ei ole tarvinnut torjua miehiä, koska minua ei ole edes lähestytty muuten kuin selvästi yhden illan juttua etsien (kyllä sen oppii huomaamaan) tai muuten jotenkin ylimielisellä asenteella. Teini-ihastukseni oli vuotta vanhempi luokkakaverini: pitkä, laiha, pörröpäinen, akneposkinen, miettiväinen ja rauhallinen poika, ja miesmakuni on edelleen samanlainen - kaukana pelimiehistä ja seurueiden keskipisteistä. Olen muutaman kerran lähestynyt tositarkoituksella mukavalta vaikuttavaa miestä, mutta joka ikinen kerta lyönyt kirveeni kiveen eli ukkomieheen (joka unohtaa kertoa olevansa ukkomies; onneksi senkin oppii huomaamaan). En viihdy ravintoloissa enkä käytä treffipalveluita. Tapaan hyvin paljon uusia ihmisiä matkatöissä pitkin Suomea, joten materiaalista ei ole ollut puutetta.
En tiedä, mikä ominaisuus minussa aiheuttaa sen, ettei minusta kiinnostuta vakavasti. Tunnen monia ihmisiä, joiden on ikään, kokoon ja näköön katsomatta hyvin helppo löytää kumppani ja useampiakin peräjälkeen, mutta en pysty sanomaan, miten he sen tekevät. Jos pystyisin, saattaisin tietää, mitä minulta itseltäni puuttuu.
Miehenä sanoisin että kuulostaa erikoiselta.
Jo viestiesti perusteella vaikutat kiinnostavalta. Vaikutat älykkäältä, pohdiskelevalta ja ystävälliseltä.
Oletko ihan varma ettet jätä mitään olennaista kertomatta?
- eri
Paperilla minä olenkin hyvä, koska se kuuluu ammattiini. Varmasti olen jättänyt kertomatta jotain olennaista tai juuri sen olennaisen, mutta ongelmahan onkin se, että minä en tiedä, mikä se on.
152 ja 184
Jospa on habituksesi on ristiriidassa sen kanssa, millaisista miehistä kiinnostut. Jos olet hyvin näyttävä ja kaunis, pukeudut klassisen tyylikkäästi ja vaikutat menestyneeltä, mutta itse oletkin kiinnostunut vähän sellaisista nörttimäisistä miehistä. Nörtit ehkä etsivät enemmän sitä naapurintyttöä, jolloin eivät ymmärrä lähestyä sinua.
Ehkä tuo oli osaksi totta silloin, kun minulla meni hyvin ja näytin hyvältä. Pitkä ja ujohko ihminen (yksityiselämässä ujohko, töissä lennokas) vaikuttaa helposti katselevan muita nenänvarttaan pitkin. En kuitenkaan haksahda siihen, että ajattelisin mitenkään olleeni liian näyttävä tutustumiseen, koska lyhyessäkin juttutuokiossa minusta kyllä löytää kiltin ja mukavan sisuksen. Minua askarruttaa lähinnä tuo kivojen miesten täydellinen puuttuminen.
(Ap on muuten se klassisen tyylikkäästi pukeutuva nainen, minä liikuskelen tavallisemmissa istumatyöläisen vermeissä.)
152 ja 184
En vain pysty ymmärtämään "kivojen miesten täydellistä puuttumista". Ei se ole mahdollista, niitä on aika paljonkin, jos vain antaa tilaa, on avoin, hymyilee paljon ja jaksaa hakeutua ihmisten seuraan. Toki ikä alkaa olemaan yksi tekijä, mikä sulkee suurimman osan kivoista miehistä pois, koska ovat varattuja. Silti pitäisi löytyä kyllä, jos kriteerit eivät ole taivaassa. Tosi omituista.
johtunee siitä, että kiva mies on naisen ja miehen mielestä täysin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VAJAA 40 vuotias kirjoitti:
You cannot take white trash out of a lady.
Olen ehkä sitten valkoroskaa. Biologiset vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja mutta sairaus ja huono tuuri voivat saada aikaan yllättäviä lopputuloksia.
Pidä sinäkin varasi, toivottavasti henkivakuutuksesi on kunnossa oman kuolemasi kannalta asiaa ajatellen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin kokenut kovia, mm. koulukiusaamista, väkivaltaisen parisuhteen ja näistä seuranneita mt-ongelmia. Kuitenkin nykyään akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Itsekin deittailin pitkään löytämättä toiveideni mukaista miestä, ts. miestä, joka olisi itsenäinen ja kunnollinen Mies, jolla perinteiset perhearvot. Tajusin jossain vaiheessa, että koettelemukset olivat tehneet minusta kovan ja jopa luotaantyöntävän ihmisen. En luottanut miehiin, enkä ihmisiin ylipäätään. Vaadin myös itseltäni liikoja ja elämä oli suorittamista. Kun opin olemaan armollisempi itselleni ja sallin itselleni myös olla haavoittuvainen ja heikko, löysin unelmieni miehen, jolle tärkeintä on pitää minusta ja tulevasta perheestä huolta. Ehkä ne perinteisen miehekkäät miehet vain haluavat sen naisen, josta pitää huolta. Eikä siinä ole mitään väärää.
TÄMÄ! Ne miehiset Miehet kaipaavat rinnalleen Naista. Naiseudella en nyt tarkoita täydellistä avuttomuutta tai mitään tyhjäpäisyyttä, mutta liika itsenäisyys viestii muille sitä, ettet tarvitse heitä. Ihminen kuitenkin haluaa olla toiselle tärkeä, oli kyse sitten miehestä tai naisesta. Ristiinnaulitkaa rauhassa, mutta moni mies nyt vain pitää hellistä lämpimistä välillä vähän avuttomistakin naisista enemmän kuin kovista kylmistä pärjääjänaisista. Tai mietipä kumman naisen haluaisit mieluummin äidiksi lapsillesi?
Kovuuteen tai lämpimyyteen kantaa ottamatta, miksi kukaan haluaisi lapsensa äidiksi jonkun avuttoman tyypin ennemmin kuin pärjääjän? Kumpaa haluaa lapselle malliopettaa, pärjäämistä vai avuttomuutta?
Ja nyt ehkä menen liian pitkälle, mutta ehkä joku voi olla sekä lämminhenkinen että pärjäävä, että onkin enemmän vaihtoehtoja kuin nuo kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
VAJAA 40 vuotias kirjoitti:
You cannot take white trash out of a lady.
Olen ehkä sitten valkoroskaa. Biologiset vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja mutta sairaus ja huono tuuri voivat saada aikaan yllättäviä lopputuloksia.
Pidä sinäkin varasi, toivottavasti henkivakuutuksesi on kunnossa oman kuolemasi kannalta asiaa ajatellen.
-ap
Oho eli vanhemmatkin on AKATEEMISIA
mitä sä täällä pyörit..hommaa AKATEEMISESTI koulutettu psykiatri.
Hoida pääs kuntoon VAJAA 40 vuotias ap.
Vierailija kirjoitti:
VAJAA 40 vuotias kirjoitti:
You cannot take white trash out of a lady.
Olen ehkä sitten valkoroskaa. Biologiset vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja mutta sairaus ja huono tuuri voivat saada aikaan yllättäviä lopputuloksia.
Pidä sinäkin varasi, toivottavasti henkivakuutuksesi on kunnossa oman kuolemasi kannalta asiaa ajatellen.
-ap
ehkä sulla on käynyt HUONO tuuri miesten suhteen
Onx vakuutukset kunnossa?
Suahan ei kukaan hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin kokenut kovia, mm. koulukiusaamista, väkivaltaisen parisuhteen ja näistä seuranneita mt-ongelmia. Kuitenkin nykyään akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Itsekin deittailin pitkään löytämättä toiveideni mukaista miestä, ts. miestä, joka olisi itsenäinen ja kunnollinen Mies, jolla perinteiset perhearvot. Tajusin jossain vaiheessa, että koettelemukset olivat tehneet minusta kovan ja jopa luotaantyöntävän ihmisen. En luottanut miehiin, enkä ihmisiin ylipäätään. Vaadin myös itseltäni liikoja ja elämä oli suorittamista. Kun opin olemaan armollisempi itselleni ja sallin itselleni myös olla haavoittuvainen ja heikko, löysin unelmieni miehen, jolle tärkeintä on pitää minusta ja tulevasta perheestä huolta. Ehkä ne perinteisen miehekkäät miehet vain haluavat sen naisen, josta pitää huolta. Eikä siinä ole mitään väärää.
TÄMÄ! Ne miehiset Miehet kaipaavat rinnalleen Naista. Naiseudella en nyt tarkoita täydellistä avuttomuutta tai mitään tyhjäpäisyyttä, mutta liika itsenäisyys viestii muille sitä, ettet tarvitse heitä. Ihminen kuitenkin haluaa olla toiselle tärkeä, oli kyse sitten miehestä tai naisesta. Ristiinnaulitkaa rauhassa, mutta moni mies nyt vain pitää hellistä lämpimistä välillä vähän avuttomistakin naisista enemmän kuin kovista kylmistä pärjääjänaisista. Tai mietipä kumman naisen haluaisit mieluummin äidiksi lapsillesi?
Kovuuteen tai lämpimyyteen kantaa ottamatta, miksi kukaan haluaisi lapsensa äidiksi jonkun avuttoman tyypin ennemmin kuin pärjääjän? Kumpaa haluaa lapselle malliopettaa, pärjäämistä vai avuttomuutta?
Ja nyt ehkä menen liian pitkälle, mutta ehkä joku voi olla sekä lämminhenkinen että pärjäävä, että onkin enemmän vaihtoehtoja kuin nuo kaksi.
kuka lapsi haluaa äidin, joka viettää kaiken aikansa muualla kuin lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin kokenut kovia, mm. koulukiusaamista, väkivaltaisen parisuhteen ja näistä seuranneita mt-ongelmia. Kuitenkin nykyään akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Itsekin deittailin pitkään löytämättä toiveideni mukaista miestä, ts. miestä, joka olisi itsenäinen ja kunnollinen Mies, jolla perinteiset perhearvot. Tajusin jossain vaiheessa, että koettelemukset olivat tehneet minusta kovan ja jopa luotaantyöntävän ihmisen. En luottanut miehiin, enkä ihmisiin ylipäätään. Vaadin myös itseltäni liikoja ja elämä oli suorittamista. Kun opin olemaan armollisempi itselleni ja sallin itselleni myös olla haavoittuvainen ja heikko, löysin unelmieni miehen, jolle tärkeintä on pitää minusta ja tulevasta perheestä huolta. Ehkä ne perinteisen miehekkäät miehet vain haluavat sen naisen, josta pitää huolta. Eikä siinä ole mitään väärää.
TÄMÄ! Ne miehiset Miehet kaipaavat rinnalleen Naista. Naiseudella en nyt tarkoita täydellistä avuttomuutta tai mitään tyhjäpäisyyttä, mutta liika itsenäisyys viestii muille sitä, ettet tarvitse heitä. Ihminen kuitenkin haluaa olla toiselle tärkeä, oli kyse sitten miehestä tai naisesta. Ristiinnaulitkaa rauhassa, mutta moni mies nyt vain pitää hellistä lämpimistä välillä vähän avuttomistakin naisista enemmän kuin kovista kylmistä pärjääjänaisista. Tai mietipä kumman naisen haluaisit mieluummin äidiksi lapsillesi?
Kovuuteen tai lämpimyyteen kantaa ottamatta, miksi kukaan haluaisi lapsensa äidiksi jonkun avuttoman tyypin ennemmin kuin pärjääjän? Kumpaa haluaa lapselle malliopettaa, pärjäämistä vai avuttomuutta?
Ja nyt ehkä menen liian pitkälle, mutta ehkä joku voi olla sekä lämminhenkinen että pärjäävä, että onkin enemmän vaihtoehtoja kuin nuo kaksi.
entäpä AKATEEMISESTIkoulutettu lapseton nainen?
kävisikö sellainen?
myös kuolleet isovanhemmat olivat AKATEEMISIA?
kyllä semmoinen pari ADHD lapsipuolta hoitaa mennen tullen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin kokenut kovia, mm. koulukiusaamista, väkivaltaisen parisuhteen ja näistä seuranneita mt-ongelmia. Kuitenkin nykyään akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Itsekin deittailin pitkään löytämättä toiveideni mukaista miestä, ts. miestä, joka olisi itsenäinen ja kunnollinen Mies, jolla perinteiset perhearvot. Tajusin jossain vaiheessa, että koettelemukset olivat tehneet minusta kovan ja jopa luotaantyöntävän ihmisen. En luottanut miehiin, enkä ihmisiin ylipäätään. Vaadin myös itseltäni liikoja ja elämä oli suorittamista. Kun opin olemaan armollisempi itselleni ja sallin itselleni myös olla haavoittuvainen ja heikko, löysin unelmieni miehen, jolle tärkeintä on pitää minusta ja tulevasta perheestä huolta. Ehkä ne perinteisen miehekkäät miehet vain haluavat sen naisen, josta pitää huolta. Eikä siinä ole mitään väärää.
TÄMÄ! Ne miehiset Miehet kaipaavat rinnalleen Naista. Naiseudella en nyt tarkoita täydellistä avuttomuutta tai mitään tyhjäpäisyyttä, mutta liika itsenäisyys viestii muille sitä, ettet tarvitse heitä. Ihminen kuitenkin haluaa olla toiselle tärkeä, oli kyse sitten miehestä tai naisesta. Ristiinnaulitkaa rauhassa, mutta moni mies nyt vain pitää hellistä lämpimistä välillä vähän avuttomistakin naisista enemmän kuin kovista kylmistä pärjääjänaisista. Tai mietipä kumman naisen haluaisit mieluummin äidiksi lapsillesi?
Kovuuteen tai lämpimyyteen kantaa ottamatta, miksi kukaan haluaisi lapsensa äidiksi jonkun avuttoman tyypin ennemmin kuin pärjääjän? Kumpaa haluaa lapselle malliopettaa, pärjäämistä vai avuttomuutta?
Ja nyt ehkä menen liian pitkälle, mutta ehkä joku voi olla sekä lämminhenkinen että pärjäävä, että onkin enemmän vaihtoehtoja kuin nuo kaksi.
kuka lapsi haluaa äidin, joka viettää kaiken aikansa muualla kuin lapsen kanssa?
vaikka AP on AKATEEMINEN, en usko että VAJAAN 40 vuotiaan kanssa voi tehdä vauvoja.
Sivulta 1 pomppasin suoraan vastaamaan.
Itse toisella kierroksella ollessani 40v painotin feminiinisiä ominaisuuksia. Eksäni oli touhukas, osaava ja nätti, mutta kaikki lämpö ja välittäminen taas puuttui. En minä sano, että AP olisi juuri samanlainen, mutta se on vain omakohtainen kokemus, joka lopussa johti vääjäämättömästi eroon.
Eksän kanssa lasten suhteen oli pakko ottaa itse huolehtivaa ja välittävää roolia, koska ei vaan voinut olla kahta diktaattoria. Ja se ei tee miehelle pidempään jatkuessa hyvää, eikä oikein lapsillekaan.
Nyt itsestä välillä tuntuu, että nykyinen suhteeni on aidosti heteronormatiivinen ja oma roolini luonnollinen. Saan olla oma leppoisa itseni, mutta tarvittaessa myös sen tarvittavan tilan toimia johtajana ja päättäjänä. Tietenkin toisille tämä voi olla vanhoillisuuden kauhistus, mutta me molemmat nautimme näin elämästämme enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap haluu munaa kiltiltä mieheltä.
ei hoitaa sen lapsia.
mainitsinko jo että ap:llä on akateemiset vanhemmat.
Ei se haluu mitään apukoululais penskoja komentaa.
Vierailija kirjoitti:
Sivulta 1 pomppasin suoraan vastaamaan.
Itse toisella kierroksella ollessani 40v painotin feminiinisiä ominaisuuksia. Eksäni oli touhukas, osaava ja nätti, mutta kaikki lämpö ja välittäminen taas puuttui. En minä sano, että AP olisi juuri samanlainen, mutta se on vain omakohtainen kokemus, joka lopussa johti vääjäämättömästi eroon.
Eksän kanssa lasten suhteen oli pakko ottaa itse huolehtivaa ja välittävää roolia, koska ei vaan voinut olla kahta diktaattoria. Ja se ei tee miehelle pidempään jatkuessa hyvää, eikä oikein lapsillekaan.
Nyt itsestä välillä tuntuu, että nykyinen suhteeni on aidosti heteronormatiivinen ja oma roolini luonnollinen. Saan olla oma leppoisa itseni, mutta tarvittaessa myös sen tarvittavan tilan toimia johtajana ja päättäjänä. Tietenkin toisille tämä voi olla vanhoillisuuden kauhistus, mutta me molemmat nautimme näin elämästämme enemmän.
ööh..säästä dominointi leikkis makkariin
pervo
Vierailija kirjoitti:
VAJAA 40 vuotias kirjoitti:
You cannot take white trash out of a lady.
Olen ehkä sitten valkoroskaa. Biologiset vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja mutta sairaus ja huono tuuri voivat saada aikaan yllättäviä lopputuloksia.
Pidä sinäkin varasi, toivottavasti henkivakuutuksesi on kunnossa oman kuolemasi kannalta asiaa ajatellen.
-ap
Et ole ainoa, ap. Harmi, että tällaisten perheiden ongelmat jäävät usein piiloon.
Mun aviomies osaa kaikki miesten ja naisten hommat. Käyttää jopa ompelukonetta. Hän on myös esim hyvä leipomaan. Ei halua katsoa kauhuelokuvia koska tykkää esim katsoa peileihin. Käyttää kypärää lautaillessaan. Ei yritä esittää kovaa eikä koe tarvetta pönkittää maskuliinisuuttaan. On kuitenkin kovin kundi kenet tunnen. Järkevä, älykäs ja taidokas. Hänen kanssaan on sellainen tunne että niin vaikeaa tilannetta ei elämässä tule ettei me siitä selvitä. On myös todella hyvä isä. Minun ei tarvitse neuvoa häntä eikä yrittää kontrolloida. On niitä harvoja tosimiehiä joita tunnen.
ap huhuu tääl ois yksi mieshuora
muna on iso ja musta..mutta en ole AKATEEMINEN
Keskusteluketjussa vuonna 2019: menestynyt nainen = kylmä jyrä
Suoraan sanoen kaikki tuttavapiirini ikisinkut ovat joko hyvin erikoisia persoonia tai aivan käsittämättömän nirsoja. Kaikille muille on löytynyt joku, jopa niille koulutetuille, varakkaille ja omatoimisille.