Lue keskustelun säännöt.
Miksi musta tuntuu, että mitä pärjäävämpi ja sisukkaampi nainen, sitä harvempi "kunnollinen" mies on kiinnostunut?
20.03.2019 |
Eli olen vajaa nelikymppinen, lapseton nainen. Olen tosi urheilullinen, hoikka, korkeakoulutettu ja oikeastaan aika kalassisen kaunis. En ole saanut kotoa eväiksi oikeastaan mitään ja itsetuntoni ei ehkä edelleenkään ole paras mahdollinen. Olen kuitenkin pärjännyt merkittävästi keskimääräistä ikäluokkani edustajaa paremmin ja elämäni on mallillaan (oma, kannattava yritys, kaunis koti, auto, varaa matkustaa).
Olen joutunut elämässäni opettelemaan kaikenlaista. Teininä ompelin vaatteet itse siksi, että kotona ei ollut rahaa minusta muodikkaisiin vaatteisiin. Olen remontoinut asuntoni itse (kyllä, googlannut ohjeet lattian hiomiseen, maalaamiseen, poraamiseen yms). Olen ostanut 18-vuotiaana ekan autoni Autotalli.netin halpisosastolta ja maksanut ajokorttini itse. Olen alkuun vaihtanut renkaat, öljyt yms. asiat alkuun autoihini itse siksi, ettei ole ollut rahaa ulkopuoliseenkaan palveluun. Vähitellen olen vaihtanut autoa halpiksesta ns. premium-merkkiin siksi, että elintasoni on noussut ja minusta on ollut mukavaa palkita itseni jostakin.
Mitä tulee miesrintamalle, siellä on kuollutta. Vedän puoleeni nyhverömiehiä, jotka unelmoivat äitihahmosta ja arjen tukikohtana. Vedän puoleeni epätasapainoisia loosereita, jotka olettavat minun ohjaavan heidätkin raiteilleen. Ne miehekkäät, elämässään pärjäävät miehet haluavat feminiinisen ja jotenkin "avustettavan" naisen.
Minun kanssani samasta taustasta tulleet miehet ovat 4-kymppisenä kuolleita, narkomaaneja tai vankilassa. Siltä ainakin tuntuu. En koskaan kohtaa kunnollista ja miehekästä miestä, jonka kanssa voisin taustani jakaa.
Ostanko suosiolla kissan ja käytän mieshuoraa seksuaalisiin tarpeisiini? Haluaisin oikean ihmissuhteen, jossa minut nähtäisiin sellaisena, kuin olen eli tuhannesta palasta itseni kokoamana mutta silti vakaasti ja omilla jaloillani seisovana.
Kommentit (531)
Aika monet ihmiset kaipaa kumppaniksi sellaista ihmistä, joka kokee ne hyödylliseksi itselleen.
Eli, voisit kokeilla avata elämääsi sellaiseksi mahdolliselle kumppanille, että se kokee olevansa sulle jollakin tavalla hyödyllinen.
Miehet varsinkin usein hakee sellaista arvostusta siitä miten "hyödyllisiä" ne on, varsinkin sun haluamat miehekkäät miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska "kunnollisia miehiä" on yksinkertaisesti vähemmän, ja tuossa ikäluokassa hyvin vähän vapaana, sillä kaikki naiset haluavat sellaisen viimeistään perheenperustamisiässä.
Itse olen nuori itsenäinen nainen. Olen omillaan pärjäävä. En sanoisi erityisen menestyneeksi. Onhan nykyaikana jo paljon itsenäisiä uranaisia mutta tuntuu kyllä siltä että ne eivät miehiä kiinnosta. Ehkä sattumastakin joskus kyse?
Vahvat ja pärjäävät näiset on monen miehen mielestä pelottavia. Ainahan on se riski että mies jää toiseksi, heillä on tarve tuntea itsensä tärkeiksi ja olla se joka "hoitaa asian".
Mutta mun mieheni sanoi heti alussa että on ihanaa kun ajattelen omilla aivoillani enkä ole riippuvainen kenestäkään (3 lapsen yh, oma koti, hyvä työ jne). Hänestä kaikkein rasittavinta olisi ns kauko-ohjattava nainen joka vain odottaisi että joku tulee ja tekee kaiken hänen puolestaan.
Mutta toisaalta esim työelämässä on ollut hyötyä siitä että on tosiaan "pehmentänyt" otettta hieman ja antanut pomon tuntea itsensä tärkeäksi vaikka itse hoitaisi asian paremmin:)
Ehkä sama toimisi parisuhdemarkkinoillakin? Bimboksi ei tarvitse heittäytyä vaan antaa ensin tutustua persoonaan ennenkuin tykittää kaikki omat saavutukset ja vaatimukset tiskiin. Vaikka mies ei olisi korkeakoulutettu hän voi olla huippuälykäs ja -taitava eikä silloin ole mitään siitä tyrmätä toista kouluttamattomuuden takia. Kuka tahansa nauttii siitä että löytyy asia josta voi katsooa vähän ylöspäin. Miehet erityisesti
Herkkiä juttuja.
"musta tuntuu". siinähän se.
et vain ole yksinkertaisesti millään muotoa kiinnostavampi kuin ne 12 muuta tusinassa löytyvää käsienheiluttelijaa ja vinkujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen just sunlaisen jyrä naisen kasvattama poika miltä on viety kaikki itseluottamus. Mitään ei saanut itse päättää vaan sisu äidillä oli kaikki päätäntävalta. Sisu äiti oli myös kova riitelemään ja aina haastamaan isääni. You're not that special.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai nytkö toksinen maskuliinisuus onkin taas hyvä juttu? Ja tasoja on olemassa?
Asutko Helsingissä? Jos et, muuta. Et löydä mistää skutsista pks ulkopuolelta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesi perusteella sinusta saa sellaisen kuvan, että olet hyvin täynnä itseäsi. Se ilmeisesti näkyy myös olemuksestasi.
Vierailija kirjoitti:
"palstalla ei ole miesvihaa!"
Nyt kertomaan mistä kohtaa saatte taas revittyä sitä miesvihaanne?
Siitäkö, että nainen voi olla, ja hyvin monet naiset ovat, itsenäinen, osaavia, pärjäävä? Ei saa olla niin sensitiivinen ansarikukka että menettää m-nansa itseään arvostavan naisen edessä!
Entä jos mieskin opettelee tulemaan toimeen omillaan, ja hakee sitten puolisokseen vastaavanlaisen naisen? Jos opettelee arvostamaan itseään eikä romahda heti jos nainen ei olekaan tahdoton nyökkynukke?
Ja tästä vedetään tietysti se pakollinen herne nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin kokenut kovia, mm. koulukiusaamista, väkivaltaisen parisuhteen ja näistä seuranneita mt-ongelmia. Kuitenkin nykyään akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Itsekin deittailin pitkään löytämättä toiveideni mukaista miestä, ts. miestä, joka olisi itsenäinen ja kunnollinen Mies, jolla perinteiset perhearvot. Tajusin jossain vaiheessa, että koettelemukset olivat tehneet minusta kovan ja jopa luotaantyöntävän ihmisen. En luottanut miehiin, enkä ihmisiin ylipäätään. Vaadin myös itseltäni liikoja ja elämä oli suorittamista. Kun opin olemaan armollisempi itselleni ja sallin itselleni myös olla haavoittuvainen ja heikko, löysin unelmieni miehen, jolle tärkeintä on pitää minusta ja tulevasta perheestä huolta. Ehkä ne perinteisen miehekkäät miehet vain haluavat sen naisen, josta pitää huolta. Eikä siinä ole mitään väärää.
Pks on täynnä vanhojapiikoja ja naisista on ylitarjontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan tuo jo tulikin, itsetunto.
En minä ainakaan halua mitään "avustettavaa" nyhverönaista, itsenäinen, mukava, toisia huomioiva tavallisen kaunis passais oikein hyvin.
Sellainen, jolla on oman elämänsä palikat kasassa.
salkkari-temppari-bachelor-some-insta-avpalsta-jooga-viini-matkustelu-sohvallamakaaja-naiset taas etsimässä jykeväleukaista metsästäjänsilmäistä astronauttimallipankkirimiljonäärihävittäjälentäjää.
säälittävää, niin säälittävää
Yritin lukea aloitusta positiivisella ja avoimella mielellä, mutta ei se onnistunut. Minua alkoi lähinnä naurattamaan koko teksti ja sen lukuisat niin typerät jutut. Kun juttu alkaa jo sanoilla, että on "vajaa nelikymppinen", niin se vajaa -sana kertoo kaiken olennaisen kirjoittajasta.
Miehetön mikä miehetön, sille on varmasti syynsä, että kivoja miehiä ei ole tuo tyyppi kiinnostanut pätkääkään. Se ei ole niiden kaikkien miesten vika, vaan ap voi nyt katsoa peilistä syypäätä. Itsetunnon puute on varmasti pahin mahdollinen asia naisessa. Sitä joko on tai ei ole ja jos ei ole, niin se näkyy kauas. Raha ja omaisuus eivät silloin enää merkitse yhtään mitään.
Ota se kissa tai parikin kissaa. Tai ennen sitä voit ottaa vaikka matkan Gambiaan. Siellä sinä kelpaat!
Yritin kerran seurustella hieman kaltaisesi naisen kanssa mutta eihän siitä mitään tullut. Akateemisen naisen suorittajaelämä oli niin täyteen buukattu kaikkea tekemistä (urheilua, hyväntekeväisyyttä ja kolmannen tutkinnon opiskelua), että eihän se voinut onnistua. Aika ei yksinkertaisesti riittänyt ja tajusin hyvin nopeasti poistua takavasemmalle parin riidan jälkeen kun kaikki naisen omat menot, joita siis oli suunnilleen joka ilta, menivät minun edelle.
Naisen mukaan suhde kaatui minun mustasukkaisuuteen. Mielestäni taas ei ole tervettä, että seurustelukumppani on siellä tärkeyslistan häntäpäässä ja kukin oireilee siitä tavallaan.
Pärjäävät naiset ovat valitettavan usein v*ttumaisia. Tietämättään.
Sulla on vielä aikaa. Älä vielä heitä pyyhettä kehään
mies50v