Lue keskustelun säännöt.
Miksi musta tuntuu, että mitä pärjäävämpi ja sisukkaampi nainen, sitä harvempi "kunnollinen" mies on kiinnostunut?
20.03.2019 |
Eli olen vajaa nelikymppinen, lapseton nainen. Olen tosi urheilullinen, hoikka, korkeakoulutettu ja oikeastaan aika kalassisen kaunis. En ole saanut kotoa eväiksi oikeastaan mitään ja itsetuntoni ei ehkä edelleenkään ole paras mahdollinen. Olen kuitenkin pärjännyt merkittävästi keskimääräistä ikäluokkani edustajaa paremmin ja elämäni on mallillaan (oma, kannattava yritys, kaunis koti, auto, varaa matkustaa).
Olen joutunut elämässäni opettelemaan kaikenlaista. Teininä ompelin vaatteet itse siksi, että kotona ei ollut rahaa minusta muodikkaisiin vaatteisiin. Olen remontoinut asuntoni itse (kyllä, googlannut ohjeet lattian hiomiseen, maalaamiseen, poraamiseen yms). Olen ostanut 18-vuotiaana ekan autoni Autotalli.netin halpisosastolta ja maksanut ajokorttini itse. Olen alkuun vaihtanut renkaat, öljyt yms. asiat alkuun autoihini itse siksi, ettei ole ollut rahaa ulkopuoliseenkaan palveluun. Vähitellen olen vaihtanut autoa halpiksesta ns. premium-merkkiin siksi, että elintasoni on noussut ja minusta on ollut mukavaa palkita itseni jostakin.
Mitä tulee miesrintamalle, siellä on kuollutta. Vedän puoleeni nyhverömiehiä, jotka unelmoivat äitihahmosta ja arjen tukikohtana. Vedän puoleeni epätasapainoisia loosereita, jotka olettavat minun ohjaavan heidätkin raiteilleen. Ne miehekkäät, elämässään pärjäävät miehet haluavat feminiinisen ja jotenkin "avustettavan" naisen.
Minun kanssani samasta taustasta tulleet miehet ovat 4-kymppisenä kuolleita, narkomaaneja tai vankilassa. Siltä ainakin tuntuu. En koskaan kohtaa kunnollista ja miehekästä miestä, jonka kanssa voisin taustani jakaa.
Ostanko suosiolla kissan ja käytän mieshuoraa seksuaalisiin tarpeisiini? Haluaisin oikean ihmissuhteen, jossa minut nähtäisiin sellaisena, kuin olen eli tuhannesta palasta itseni kokoamana mutta silti vakaasti ja omilla jaloillani seisovana.
Kommentit (531)
Onko kukaan muuten pystynyt selvittämään miten kaikki me saamattomat ja laiskat miehet olemme elossa? Emme osaa ns. miesten töitä, puhumattakaan että imurointi tai ruuan laittaminen onnistuisi. Silti on katto pään päällä, toimiva auto, tilillä rahaa, ruokaa kaapissa, ja kämppäkin on...no, suurin piirtein järjestyksessä :D
Käyvätkö naiset kenties salaa imuroimassa ja tekemässä ruokaa kun en ole itse paikalla?
Olenko tietämättäni parisuhteessa? Kenen kanssa?
Joku muu selitys?
- nr. 234
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma olen kanssa kaltaisesi "oman kohtaloni seppa".
Ja mina feikkaan.
Vaikka osaisin itsekin rempata, pyydan miesta. Vaikka jaksaisin kantaa kauppakassit, annan ne miehen kannettavaksi.
Miehilla on joku ihmeellinen atavistinen tarve olla se perheen suojelija, se ritari joka rientaa prinsessan apuun.
Mulla on nyt "kunnon mies", joka tietysti tietaa, etta feikkaan - mutta nauttii silti "miehen roolistaan" . :)
Vierailija kirjoitti:
Samaistun - monet suomalaiset miehet eivät halua pärjäävältä vaikuttavia nättejä naisia. Ilmeisesti miehillä on joko ennakkoluuloja tai itsetunto-ongelmia?
Toki jotkut menestyjämiehet haluavat rikkaista kodeista tulevia menestyviä vaimoja - mutta tiensä itse ylöspäin raivanneet naiset eivät kelpaa tällekään ryhmälle, koska perhetaustat eroavat ja miesten ylimaterialistisuuskin on este.
MONESTI TUNTUU, ETTÄ MITÄ KARMEAMPI NAINEN ON - NIIN SITÄ TAKUUVARMEMMIN HÄN LÖYTÄÄ NOPEASTI MIEHEN, ETENKIN MITÄ ILKEÄMPI NAINEN ON!!
- tsekatkaapa liki kuka tahansa ruma, ylipainoinen ja häijy nainen - niin miehiä riittää jonoksi asti!!!!!!!!
PS. ns. nyhverömiehistäkin kannattaa ottaa enemmän selvää, moni on ensivaikutelmaansa parempi.
Entäpä ulkomaalaiset miehet, enkä tarkoita nyt näitä turvistaustaisia, vaan jotain länkkäreitä. Jos haluat lapsia, niin pidä kiirettä!
Joo joo, ihan sama ongelma kuin kilttimiehilläkin. Vain naisenhakkaajajännämiehet löytävät naisen ja kunnon miehet jäävät vaille. Vain läskit ja tyhmät naiset löytää miehen ja kunnon naiset jäävät ilman. Näin se kuulkaa menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun aviomies osaa kaikki miesten ja naisten hommat. Käyttää jopa ompelukonetta. Hän on myös esim hyvä leipomaan. Ei halua katsoa kauhuelokuvia koska tykkää esim katsoa peileihin. Käyttää kypärää lautaillessaan. Ei yritä esittää kovaa eikä koe tarvetta pönkittää maskuliinisuuttaan. On kuitenkin kovin kundi kenet tunnen. Järkevä, älykäs ja taidokas. Hänen kanssaan on sellainen tunne että niin vaikeaa tilannetta ei elämässä tule ettei me siitä selvitä. On myös todella hyvä isä. Minun ei tarvitse neuvoa häntä eikä yrittää kontrolloida. On niitä harvoja tosimiehiä joita tunnen.
Ei halua katsoa kauhuelokuvia koska tykkää esim katsoa peileihin.
????hip Hei h.ullu?????
Et oo vissiin kattonu kauhuelokuvia? Tai mites suihkuverhot? Tai pyörivä korkeaselkäinen nojatuoli yön hämärissä?
meillä ei ole suihkuverhoja, vaan ylellinen kylpyläosasto
vaalea vepsäläisen sohva..ei pyörivää nojatuolia
missäs wt himassa asut?
:, D kiitos, sain hyvät naurut. Ei meilläkään noita ole, yritin sulle vaan vääntää rautalangasta kauhugenren klisheitä. Peilejä meillä toki on. Ja kai teidänkin ylellisellä kylpyläosastolla?
Kohdistuuhan mielenkiintosi sopivan ikäisiin miehiin? Mainitsit itsesi ikäiset miehet, mutta heille olet liian vanha! Ainoastaan nuoruudesta asti jatkuva samanikäisyys on ok. Nyt sinulle sopiva mies on 50-60 -vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tuoda erityisesti esiin sitä, miten on pärjännyt huonoista lähtökohdista huolimatta. Ihmiset (sukupuolesta riippumatta) sivuuttavat sen pärjäämisen, ja suhtautuvat epäluuloisesti niihin huonoihin lähtökohtiin. Siis puolisoa valitessa, kaveriksi toki pääsee huonollakin perhetaustalla.
Etenkin koulutetut/hyvin toimeentulevat ovat ihan älyttömän tarkkoja siitä, että puolisolla tulee olla samanlainen "hyvä" tausta kun heillä itselläänkin. Onhan se törkeän epäreilua, mutta pariutuessa kannattaa yrittää pikemminkin vähätellä niitä lähtökohtia (ei toki valehdella), kun avoimesti olla ylpeä pärjäämisestään.
Mulla vähän samanlainen tarina (hyvä elämä huonosta lapsuudesta huolimatta), ja puolisoksi löytyi vähän samanlainen tyyppi kun itse olen.
Itse kerroin ekoilla treffeillä exäni tehneen itsemurhan. Mies suhtautui rauhallisesti kuulemaansa. Tapailimme hetken aikaa. Hyvin nopeasti tiesin, että olen löytänyt todella upean tyypin. Ja aivan samanlainen olo minulla on yhä nyt kymmenen ja kahden yhteisen lapsen jälkeen.
nyt meni tunteisiin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tuoda erityisesti esiin sitä, miten on pärjännyt huonoista lähtökohdista huolimatta. Ihmiset (sukupuolesta riippumatta) sivuuttavat sen pärjäämisen, ja suhtautuvat epäluuloisesti niihin huonoihin lähtökohtiin. Siis puolisoa valitessa, kaveriksi toki pääsee huonollakin perhetaustalla.
Etenkin koulutetut/hyvin toimeentulevat ovat ihan älyttömän tarkkoja siitä, että puolisolla tulee olla samanlainen "hyvä" tausta kun heillä itselläänkin. Onhan se törkeän epäreilua, mutta pariutuessa kannattaa yrittää pikemminkin vähätellä niitä lähtökohtia (ei toki valehdella), kun avoimesti olla ylpeä pärjäämisestään.
Mulla vähän samanlainen tarina (hyvä elämä huonosta lapsuudesta huolimatta), ja puolisoksi löytyi vähän samanlainen tyyppi kun itse olen.
Olen ehkä sitten valkoroskaa. Biologiset vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja mutta sairaus ja huono tuuri voivat saada aikaan yllättäviä lopputuloksia.
Pidä sinäkin varasi, toivottavasti henkivakuutuksesi on kunnossa oman kuolemasi kannalta asiaa ajatellen.
-ap
Minä en edellistä kommenttia luonnollisesti kirjoittanut. Käsittämätöntä käytöstä ihmisiltä vaikka anonyymillä keskustelupalstalla ollaankin
t. oikea ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tuoda erityisesti esiin sitä, miten on pärjännyt huonoista lähtökohdista huolimatta. Ihmiset (sukupuolesta riippumatta) sivuuttavat sen pärjäämisen, ja suhtautuvat epäluuloisesti niihin huonoihin lähtökohtiin. Siis puolisoa valitessa, kaveriksi toki pääsee huonollakin perhetaustalla.
Etenkin koulutetut/hyvin toimeentulevat ovat ihan älyttömän tarkkoja siitä, että puolisolla tulee olla samanlainen "hyvä" tausta kun heillä itselläänkin. Onhan se törkeän epäreilua, mutta pariutuessa kannattaa yrittää pikemminkin vähätellä niitä lähtökohtia (ei toki valehdella), kun avoimesti olla ylpeä pärjäämisestään.
Mulla vähän samanlainen tarina (hyvä elämä huonosta lapsuudesta huolimatta), ja puolisoksi löytyi vähän samanlainen tyyppi kun itse olen.
AP:llä ON AKATEEMISET VANHEMMAT!!!!!!
ei hätää=ei hävettävää!!!
Akateemiset vanhemmat ei ole kaikki, minunkin äitini olisi akateeminen. Mutta kun oli samalla väkivaltainen juoppo jolla elämänhallinta hukassa, niin lapsuus ei ollut häävi. Pelkkä koulutus ei nosta perhettä arvostetuksi.
"Hyvässä perheessä" on monta sukupolvea akateemisia tai muuten merkittäviä henkilöitä, ei ole ongelmia (ei ainakaan ulospäin näkyviä), on perinteitä, sekä henkistä että fyysistä pääomaa. Noihin piireihin synnytään, ei päästä omalla panostuksella.
Ja koska sekä koulutus että menestys periytyy, enemmistö menestyneen ihmisen tuttavapiirissä on näitä "hyvien perheiden lapsia", joille ei kelpaa itse oman onnensa tehneet.
Wt-piireissä sitten riittää tekorusketus ja ö-tason julkkius.
No kyllähän tässä ketjussa näkee mistä kiikastaa.
Niistä pinnallisista vaatimuksista ei vaan luovuta, ja ne on aina ne samat stereotyyppiset jutut.
Ap vaatii että kun hänellä on rahaa, miehellä pitää olla saman verran tai enemmän.
Myyntiedustajawhatevernaisella oli listassa ykkösenä pituus.
Jos ikää on melkein 40 eikä miestä ole löytynyt edellisten 20 vuoden aikana, niin ehkä kannattaisi vähän joustaa pinnallisista/materialistisista asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohdistuuhan mielenkiintosi sopivan ikäisiin miehiin? Mainitsit itsesi ikäiset miehet, mutta heille olet liian vanha! Ainoastaan nuoruudesta asti jatkuva samanikäisyys on ok. Nyt sinulle sopiva mies on 50-60 -vuotias.
:D :D :D
Mun mies on 30. T: N44
Vierailija kirjoitti:
Kohdistuuhan mielenkiintosi sopivan ikäisiin miehiin? Mainitsit itsesi ikäiset miehet, mutta heille olet liian vanha! Ainoastaan nuoruudesta asti jatkuva samanikäisyys on ok. Nyt sinulle sopiva mies on 50-60 -vuotias.
Miksi minun pitäisi haluta omaishoitajaksi? Aivan varmasti oppisin nopeasti mittaamaan sokerit ja auttamaan katetrin vaihtamisessa. Miksi ihmeessä kukaan täysissä järjissään oleva nainen haluaisi vaivoikseen vanhenevaa miestä?
Voisin toisaalta seurustella todella varakkaan 5-kymppisen kanssa siihen saakka, että hänen fyysiset voimansa alkaisivat ehtyä. En kuitenkaan häntä jäisi hoivaamaan, se olisi miehen jälkikasvun tehtävä. Eli teksin alusta saakka miehelle selväksi sen, että omaishoitajaa toivoessaan hänen kannattaa pistää tilaus vetämään Aasian suuntaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohdistuuhan mielenkiintosi sopivan ikäisiin miehiin? Mainitsit itsesi ikäiset miehet, mutta heille olet liian vanha! Ainoastaan nuoruudesta asti jatkuva samanikäisyys on ok. Nyt sinulle sopiva mies on 50-60 -vuotias.
Miksi minun pitäisi haluta omaishoitajaksi? Aivan varmasti oppisin nopeasti mittaamaan sokerit ja auttamaan katetrin vaihtamisessa. Miksi ihmeessä kukaan täysissä järjissään oleva nainen haluaisi vaivoikseen vanhenevaa miestä?
Voisin toisaalta seurustella todella varakkaan 5-kymppisen kanssa siihen saakka, että hänen fyysiset voimansa alkaisivat ehtyä. En kuitenkaan häntä jäisi hoivaamaan, se olisi miehen jälkikasvun tehtävä. Eli teksin alusta saakka miehelle selväksi sen, että omaishoitajaa toivoessaan hänen kannattaa pistää tilaus vetämään Aasian suuntaan.
-ap
sieltähän löytyy, että itsenäinen vahva nainen haluaa silti päästä loisimaan lompsalle :)
Niinhän se on kamalan pinnallista vaatia, että mieskin tekee OMAN osansa, elättää mm itse itsensä, naista ei tarvitse elättää.
Mutta kauneuden ja nuoruuden vaatimukset joita naisille esitetään, nehän ei ole yhtään pinnallisia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on kamalan pinnallista vaatia, että mieskin tekee OMAN osansa, elättää mm itse itsensä, naista ei tarvitse elättää.
Mutta kauneuden ja nuoruuden vaatimukset joita naisille esitetään, nehän ei ole yhtään pinnallisia :D
tottakai se on pinnallista, mutta miehet myöntää sen. Naiset koittaa kiertää jaa kaarrella asian ympärillä puhuen jostain luonteista, kunnianhimoista ja elämässä etenemisestä kun kyse on vain euroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.
------
Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.
Tsiisus. Minä luen runoja JA osaan porata reiän seinään. Minä käyn oopperassa JA osaan tehdä nuotiotulen. Jukra. Tuliko sinulle yllätyksenä? Mikä on "yhtenään" lohdutettava mies? Sellaista miestä en ole tavannut, mutta jokainen ihminen kaipaa välillä lohdutusta. Etkö halua sitä parisuhteessa toiselle suoda? En ole fyysisesti feminiinisen enkä ylikorostuneen maskuliinisen näköinen, vaan suomalainen tavis.
Sinua mukaillakseni:
Ei se että olen herkkä ja empaattinen ihminen vie pois sitä, että osaan erinäisiä taitoja.
Mun ex on (oli) vähän tollanen yhtenään lohdutettava mies. Hänen puolestaan piti hoitaa lähes kaikki asiat, koska ei itse joko saanut aikaiseksi, tai häntä ei kiinnostanut. Vähän elämänhallinta hukassa. En tiedä, onko vanhemmat hoitaneet asiat aina hänen puolestaan, mutta tyyppiä piti muistutella milloin opintotuen määräajoista, milloin puhelinlaskun tai vuokran eräpäivästä.
Mä vaadin kumppanilta sitä, että kykenee hoitamaan tuollaiset elämän perusjutut itsenäisesti. Ei siinä, jos silloin tällöin unohtuu, sitä sattuu itsellenikin. Mutta, että jatkuvasti pitää olla varmistamassa, että aikuinen ihminen saa hommat hoidettua on parisuhteessa aika raskasta pitemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet ihmiset kaipaa kumppaniksi sellaista ihmistä, joka kokee ne hyödylliseksi itselleen.
Eli, voisit kokeilla avata elämääsi sellaiseksi mahdolliselle kumppanille, että se kokee olevansa sulle jollakin tavalla hyödyllinen.
Miehet varsinkin usein hakee sellaista arvostusta siitä miten "hyödyllisiä" ne on, varsinkin sun haluamat miehekkäät miehet.
Minä en ainakaan ala esittää avutonta naista, joka ei saa lamppua kattoon.
(En ap)Avuttomuus ja "hyödyllisyyden tunteen antaminen" on eri asioita. Ei sitä tarvitse avuttomaksi heittäytyä. "Pistätkö lampun kattoon vai pistänkö minä?", todennäköisesti mies haluaa itse pistää.
Joo, ainoa vaan, kun sen lampun asentaminen vaan venyy ja venyy ja sit suututaan kun laitan sen itse. "Sä et tarvitse mua mihinkään"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on kamalan pinnallista vaatia, että mieskin tekee OMAN osansa, elättää mm itse itsensä, naista ei tarvitse elättää.
Mutta kauneuden ja nuoruuden vaatimukset joita naisille esitetään, nehän ei ole yhtään pinnallisia :D
tottakai se on pinnallista, mutta miehet myöntää sen. Naiset koittaa kiertää jaa kaarrella asian ympärillä puhuen jostain luonteista, kunnianhimoista ja elämässä etenemisestä kun kyse on vain euroista.
Ihmeen paljon kaikenlaiset taiteilijarentut löytävät naisia, jos tämä pitää paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tuoda erityisesti esiin sitä, miten on pärjännyt huonoista lähtökohdista huolimatta. Ihmiset (sukupuolesta riippumatta) sivuuttavat sen pärjäämisen, ja suhtautuvat epäluuloisesti niihin huonoihin lähtökohtiin. Siis puolisoa valitessa, kaveriksi toki pääsee huonollakin perhetaustalla.
Etenkin koulutetut/hyvin toimeentulevat ovat ihan älyttömän tarkkoja siitä, että puolisolla tulee olla samanlainen "hyvä" tausta kun heillä itselläänkin. Onhan se törkeän epäreilua, mutta pariutuessa kannattaa yrittää pikemminkin vähätellä niitä lähtökohtia (ei toki valehdella), kun avoimesti olla ylpeä pärjäämisestään.
Mulla vähän samanlainen tarina (hyvä elämä huonosta lapsuudesta huolimatta), ja puolisoksi löytyi vähän samanlainen tyyppi kun itse olen.
Itse kerroin ekoilla treffeillä exäni tehneen itsemurhan. Mies suhtautui rauhallisesti kuulemaansa. Tapailimme hetken aikaa. Hyvin nopeasti tiesin, että olen löytänyt todella upean tyypin. Ja aivan samanlainen olo minulla on yhä nyt kymmenen ja kahden yhteisen lapsen jälkeen.
Kymmenen vuoden jälkeen. Lapsia on siis vain 2, ei 12.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, ap, ei se välttämättä ole sisukkuudesta ja pärjäämisestä ja varallisuudesta kiinni. Pörräsivätkö mainitsemasi kunnolliset ja miehekkäät miehet ympärilläsi silloin, kun kaksikymppisenä vielä kituutit vähällä ja rakensit tulevaisuuttasi? Jos ainoat pörrääjät olivat silloinkin epäkunnollisia ja motiiveiltaan epäilyttäviä, on luonnollista, että kiinnostuneet ovat tuollaisia edelleen.
Jotten tee sinusta virhearvioita, kerron itsestäni. Nuorena en ollut niitä tyttöjä, jotka olisivat kiinnostaneet poikia oikeastaan missään mielessä. Kolmikymppisenä olin hankkinut hyvän tutkinnon, headhunterit soittelivat, asuin hyvin ja näytin hyvältä. Itsetuntoni oli korkealla, koska tiesin olevani hyvä ja ansainneeni sen, minkä eteen tein töitä. Miehet juoksivat perässäni ulkonäköni vuoksi, mutta joka ikinen vain seksiä saadakseen. Joitakin kiinnosti selvästi myös autoni ja rahatilanteeni. Ei rakkautta, ei vähääkään.
Parikymmentä vuotta meni mukavasti, ilman kumppania, mutta muuten mukavasti. Osaan tarvittaessa hoitaa kaikki omakotiasujan työt - myös sen hirvittävän vaativan Renkaiden Vaihtamisen - joten en ole tarvinnut työparia. Sitten monen onnettoman sattuman kautta menetin aivan kaiken. Ja arvaapa mitä: en edelleenkään kiinnosta ketään parisuhdemielessä.
Haluan siis sanoa sen, että pärjäämisesi ja varallisuutesi eivät välttämättä ole syynä siihen, että et löydä itsellesi sopivaa kumppania. Sinulla voi olla jokin ominaisuus, jonka vuoksi sinusta vain ei kiinnostuta. Minulla on yksi tai useampia, mutta en tiedä, mitä ne ovat. Sen kuitenkin tiedän, että ne ovat riittävän pahoja tai tärkeitä saadakseen muuten mahdolliset kumppaniehdokkaat suuntaamaan jonkun sopivamman luokse. Ja koska itseään ei oikeasti voi muuttaa, on jatkettava sellaisena kuin on, ilman kumppania.
Kysymys.
Kun sanot ettei kiinnosta "miehiä", oletko ihan varma ettei ole torjunut sinusta vakavammin kiinnostuneita miehiä koska he eivät ole olleet riittävän komeita, menestyneitä tai itsevarmoja?
Ettet kuitenkin olisi todennut raflassa että ihan kiva mies mutta kipinä puuttuu ja swaipannut Tinderissä vasemmalle koska ulkonäkö on meh?
Ettet vain syttyisi pelimiehistä jotka eivät halua keneltäkään kuin pelkkää seksiä?Miksi kenenkään kannattaisi yrittää tutustua mieheen, jonka kanssa seksuaalinen kipinä puuttuu?
Olen itse yrittänyt suhdetta tällaisten ”ihan kivojen” kanssa mutta surkea mieli on lopulta ollut sekä minulla että jätetyillä.
En halua enää särkeä yhtäkään sydäntä siksi, että annan kipinän syttymiselle aikaa. Se syttyy heti tai ei koskaan (omalla kohdallani).
ilmeisesti ei ole koskaan syttynyt eikä syty kunnollisten miesten kanssa kun vielä yksin olet.
Villi veikkaus, että tuokaan kirjoittaja ei ole vielä tavannut KAIKKIA kunnollisia miehiä. Ei kai nekään kaikki samanlaisia ole?
mitäs hyötyä mulle on kuolleena siitä henkivakuutuksesta?