Lue keskustelun säännöt.
Miksi musta tuntuu, että mitä pärjäävämpi ja sisukkaampi nainen, sitä harvempi "kunnollinen" mies on kiinnostunut?
20.03.2019 |
Eli olen vajaa nelikymppinen, lapseton nainen. Olen tosi urheilullinen, hoikka, korkeakoulutettu ja oikeastaan aika kalassisen kaunis. En ole saanut kotoa eväiksi oikeastaan mitään ja itsetuntoni ei ehkä edelleenkään ole paras mahdollinen. Olen kuitenkin pärjännyt merkittävästi keskimääräistä ikäluokkani edustajaa paremmin ja elämäni on mallillaan (oma, kannattava yritys, kaunis koti, auto, varaa matkustaa).
Olen joutunut elämässäni opettelemaan kaikenlaista. Teininä ompelin vaatteet itse siksi, että kotona ei ollut rahaa minusta muodikkaisiin vaatteisiin. Olen remontoinut asuntoni itse (kyllä, googlannut ohjeet lattian hiomiseen, maalaamiseen, poraamiseen yms). Olen ostanut 18-vuotiaana ekan autoni Autotalli.netin halpisosastolta ja maksanut ajokorttini itse. Olen alkuun vaihtanut renkaat, öljyt yms. asiat alkuun autoihini itse siksi, ettei ole ollut rahaa ulkopuoliseenkaan palveluun. Vähitellen olen vaihtanut autoa halpiksesta ns. premium-merkkiin siksi, että elintasoni on noussut ja minusta on ollut mukavaa palkita itseni jostakin.
Mitä tulee miesrintamalle, siellä on kuollutta. Vedän puoleeni nyhverömiehiä, jotka unelmoivat äitihahmosta ja arjen tukikohtana. Vedän puoleeni epätasapainoisia loosereita, jotka olettavat minun ohjaavan heidätkin raiteilleen. Ne miehekkäät, elämässään pärjäävät miehet haluavat feminiinisen ja jotenkin "avustettavan" naisen.
Minun kanssani samasta taustasta tulleet miehet ovat 4-kymppisenä kuolleita, narkomaaneja tai vankilassa. Siltä ainakin tuntuu. En koskaan kohtaa kunnollista ja miehekästä miestä, jonka kanssa voisin taustani jakaa.
Ostanko suosiolla kissan ja käytän mieshuoraa seksuaalisiin tarpeisiini? Haluaisin oikean ihmissuhteen, jossa minut nähtäisiin sellaisena, kuin olen eli tuhannesta palasta itseni kokoamana mutta silti vakaasti ja omilla jaloillani seisovana.
Kommentit (531)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VAJAA 40 vuotias kirjoitti:
You cannot take white trash out of a lady.
Olen ehkä sitten valkoroskaa. Biologiset vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja mutta sairaus ja huono tuuri voivat saada aikaan yllättäviä lopputuloksia.
Pidä sinäkin varasi, toivottavasti henkivakuutuksesi on kunnossa oman kuolemasi kannalta asiaa ajatellen.
-ap
Et ole ainoa, ap. Harmi, että tällaisten perheiden ongelmat jäävät usein piiloon.
mitä se huono tuuri oikein oli?
avaudu lisää?
saiko äitisi isältäsi antibiootti resilisentin tippurin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun aviomies osaa kaikki miesten ja naisten hommat. Käyttää jopa ompelukonetta. Hän on myös esim hyvä leipomaan. Ei halua katsoa kauhuelokuvia koska tykkää esim katsoa peileihin. Käyttää kypärää lautaillessaan. Ei yritä esittää kovaa eikä koe tarvetta pönkittää maskuliinisuuttaan. On kuitenkin kovin kundi kenet tunnen. Järkevä, älykäs ja taidokas. Hänen kanssaan on sellainen tunne että niin vaikeaa tilannetta ei elämässä tule ettei me siitä selvitä. On myös todella hyvä isä. Minun ei tarvitse neuvoa häntä eikä yrittää kontrolloida. On niitä harvoja tosimiehiä joita tunnen.
Ei halua katsoa kauhuelokuvia koska tykkää esim katsoa peileihin.
????hip Hei h.ullu?????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, ap, ei se välttämättä ole sisukkuudesta ja pärjäämisestä ja varallisuudesta kiinni. Pörräsivätkö mainitsemasi kunnolliset ja miehekkäät miehet ympärilläsi silloin, kun kaksikymppisenä vielä kituutit vähällä ja rakensit tulevaisuuttasi? Jos ainoat pörrääjät olivat silloinkin epäkunnollisia ja motiiveiltaan epäilyttäviä, on luonnollista, että kiinnostuneet ovat tuollaisia edelleen.
Jotten tee sinusta virhearvioita, kerron itsestäni. Nuorena en ollut niitä tyttöjä, jotka olisivat kiinnostaneet poikia oikeastaan missään mielessä. Kolmikymppisenä olin hankkinut hyvän tutkinnon, headhunterit soittelivat, asuin hyvin ja näytin hyvältä. Itsetuntoni oli korkealla, koska tiesin olevani hyvä ja ansainneeni sen, minkä eteen tein töitä. Miehet juoksivat perässäni ulkonäköni vuoksi, mutta joka ikinen vain seksiä saadakseen. Joitakin kiinnosti selvästi myös autoni ja rahatilanteeni. Ei rakkautta, ei vähääkään.
Parikymmentä vuotta meni mukavasti, ilman kumppania, mutta muuten mukavasti. Osaan tarvittaessa hoitaa kaikki omakotiasujan työt - myös sen hirvittävän vaativan Renkaiden Vaihtamisen - joten en ole tarvinnut työparia. Sitten monen onnettoman sattuman kautta menetin aivan kaiken. Ja arvaapa mitä: en edelleenkään kiinnosta ketään parisuhdemielessä.
Haluan siis sanoa sen, että pärjäämisesi ja varallisuutesi eivät välttämättä ole syynä siihen, että et löydä itsellesi sopivaa kumppania. Sinulla voi olla jokin ominaisuus, jonka vuoksi sinusta vain ei kiinnostuta. Minulla on yksi tai useampia, mutta en tiedä, mitä ne ovat. Sen kuitenkin tiedän, että ne ovat riittävän pahoja tai tärkeitä saadakseen muuten mahdolliset kumppaniehdokkaat suuntaamaan jonkun sopivamman luokse. Ja koska itseään ei oikeasti voi muuttaa, on jatkettava sellaisena kuin on, ilman kumppania.
Kysymys.
Kun sanot ettei kiinnosta "miehiä", oletko ihan varma ettei ole torjunut sinusta vakavammin kiinnostuneita miehiä koska he eivät ole olleet riittävän komeita, menestyneitä tai itsevarmoja?
Ettet kuitenkin olisi todennut raflassa että ihan kiva mies mutta kipinä puuttuu ja swaipannut Tinderissä vasemmalle koska ulkonäkö on meh?
Ettet vain syttyisi pelimiehistä jotka eivät halua keneltäkään kuin pelkkää seksiä?Kas, melko asiallisesti muotoiltu kysymys. Vastaanpa.
Minun ei ole tarvinnut torjua miehiä, koska minua ei ole edes lähestytty muuten kuin selvästi yhden illan juttua etsien (kyllä sen oppii huomaamaan) tai muuten jotenkin ylimielisellä asenteella. Teini-ihastukseni oli vuotta vanhempi luokkakaverini: pitkä, laiha, pörröpäinen, akneposkinen, miettiväinen ja rauhallinen poika, ja miesmakuni on edelleen samanlainen - kaukana pelimiehistä ja seurueiden keskipisteistä. Olen muutaman kerran lähestynyt tositarkoituksella mukavalta vaikuttavaa miestä, mutta joka ikinen kerta lyönyt kirveeni kiveen eli ukkomieheen (joka unohtaa kertoa olevansa ukkomies; onneksi senkin oppii huomaamaan). En viihdy ravintoloissa enkä käytä treffipalveluita. Tapaan hyvin paljon uusia ihmisiä matkatöissä pitkin Suomea, joten materiaalista ei ole ollut puutetta.
En tiedä, mikä ominaisuus minussa aiheuttaa sen, ettei minusta kiinnostuta vakavasti. Tunnen monia ihmisiä, joiden on ikään, kokoon ja näköön katsomatta hyvin helppo löytää kumppani ja useampiakin peräjälkeen, mutta en pysty sanomaan, miten he sen tekevät. Jos pystyisin, saattaisin tietää, mitä minulta itseltäni puuttuu.
Miehenä sanoisin että kuulostaa erikoiselta.
Jo viestiesti perusteella vaikutat kiinnostavalta. Vaikutat älykkäältä, pohdiskelevalta ja ystävälliseltä.
Oletko ihan varma ettet jätä mitään olennaista kertomatta?
- eri
Paperilla minä olenkin hyvä, koska se kuuluu ammattiini. Varmasti olen jättänyt kertomatta jotain olennaista tai juuri sen olennaisen, mutta ongelmahan onkin se, että minä en tiedä, mikä se on.
152 ja 184
Ymmärrän että jos lähestyt miehiä, he ovat suurella todennäköisyydellä varattuja koska tässä iässä jäljellä on vain jämämateriaali (kuten, no, allekirjoittanut).
On myös totta että harva mies uskaltaa/osaa lähestyä tuntematonta naista, ja ne jotka lähestyvät, melko usein hakevat seksiä.
Mutta tuollainen tuuri kuulostaa jo liian huonolta ollakseen totta.
Miesmakusi siis on pitkä, hoikka, rauhallinen, jne?Piti kirjoittaa pitkä, hoikka, rauhallinen, pohdiskeleva.
Kaksi jälkimmäistä ovat olennaisia. Kuten aikaisempi vastaaja huomautti, tuollainen mies ei välttämättä ymmärrä lähestyä sinua, tai ei ylipäätään lähesty tuntematonta naista "kylmiltään" niin kuin seksinmetsästäjät.
Pitkä, hoikka, rauhallinen ja pohdiskeleva mies, aivan. En ole ihan luutunut noihin kriteereihin vielä tällä iälläkään, koska olen katsellut jo vuosikausia pitkää, pulskaa, rauhallista ja pohdiskelevaa tuttavaani, joka ei kuitenkaan näytä olevan minusta kiinnostunut parisuhdemielessä. Minulle melkein riittäisi seksisuhdekin hänen kanssaan, mutta sitäkään ei liene tarjolla eikä minun sieluni taitaisi siihen kuitenkaan taipua. Kun en voi olla yhden miehen nainen, en sitten ole yhdenkään. Nuorena onnistui rillutteleminen, mutta ei enää.
Huonolla tuurillakin on ollut tekemistä tilanteen kanssa. Liikkuvan elämän ja erityisesti liikkuvan työn (ja viime kädessä yksinyrittäjyyden) vuoksi en ole pystynyt kehittämään ympärilleni kaveripiiriä, joka ja jonka kanssa liikkuminen taitaa edelleenkin olla se parinmuodostuksen peruskivi.
152 ja 184
Vierailija kirjoitti:
Ap on korkeakoulutettu, eikä osaa edes kirjoittaa. "Kalassisen" kaunis. Repesin nauruun.
Ap vaikuttaa ärsyttävältä. Tuntuu että tärkeintä on vain menestyä, omistaa premium luokan auto ja olla varaa matkustella. Ei nykyään 2019 vuonna monillekaan ihmisille ole enään niin tärkeää korkea elintaso ja se että on rahaa kaikenmaailman härpäkkeisiin. Monille myös riittää jokin halpa auto, vaikka rahaa olisi kalliimpaankin.
Ei mua ainakaan kiinnostaisi tuollainen nainen yhtään, jolle materia on tärkeää ja se, että ulospäin pitää kaiken näyttää luxukselta. Sellaisen vaikutelman tekstistä saa.
Ja tuo, että pitää selittää, kuinka itse olen rempannut asuntoni, vaihtanut autoon öljyt, renkaat yms. Mitä ihmeellistä tuossa on että nainen on oma aloitteinen, etsii tietoa ja tekee itse tuollaiset työt? Ei mua miehenä ihmetytä tuollainen yhtään. Minäkin teen ruokaa, siivoan ja pesen pyykkiä. On se jännää. Saanko mitalin?
Nostaisin hattua sulle, jos osaisit ommella vaatteita ompelikoneella ja olisit omatoimisesti oppinut tekemään kaavoja. Nostaisin hattua myös siinä tapauksessa, että olisit kutonut itsellesi lapaset siksi, että sait sillä tavalla mieleisi ja halvemmalla, kuin kaupasta ostettuna.
Ylpeiletkö myös osatessasi käyttää mikroaaltouunia?
Haukut ap:tä typosta, vaikket tiedä sitä, miten oma-aloitteinen kirjoitetaan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun aviomies osaa kaikki miesten ja naisten hommat. Käyttää jopa ompelukonetta. Hän on myös esim hyvä leipomaan. Ei halua katsoa kauhuelokuvia koska tykkää esim katsoa peileihin. Käyttää kypärää lautaillessaan. Ei yritä esittää kovaa eikä koe tarvetta pönkittää maskuliinisuuttaan. On kuitenkin kovin kundi kenet tunnen. Järkevä, älykäs ja taidokas. Hänen kanssaan on sellainen tunne että niin vaikeaa tilannetta ei elämässä tule ettei me siitä selvitä. On myös todella hyvä isä. Minun ei tarvitse neuvoa häntä eikä yrittää kontrolloida. On niitä harvoja tosimiehiä joita tunnen.
Ei halua katsoa kauhuelokuvia koska tykkää esim katsoa peileihin.
????hip Hei h.ullu?????
Et oo vissiin kattonu kauhuelokuvia? Tai mites suihkuverhot? Tai pyörivä korkeaselkäinen nojatuoli yön hämärissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sopisin kohtuullisen hyvin ap:n kriteereihin, mutta en ole kiinnostunut hänen tyyppisistä naisista. Olen nelikymppinen ison yrityksen johtotehtävissä oleva mies ja harrastuksetkin on kohtuullisen "miehisiä". Koti on minulle paikka minne menen rauhoittumaan ja lataamaan akkuja ja en mistään hinnasta halua sinne mitään haastavaa riivinrautaa vaan naisen jonka kanssa elämä on yksinkertaista, helppoa ja hauskaa ja jonka seurassa viihdyn ja hän viihtyy minun seurassa vaikka en jaksaisikaan olla koko ajan ihan 100% skarppina. Eli nainen jonka seurassa rentoutuu ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Elämä ap:n kanssa on minun kuvitelmissa juuri päinvastainen ja sen sijaan että huokaisisin helpotuksesta töistä kotiin tullessa, huokaisisinkin töihin lähtiessä.
Samaistun - monet suomalaiset miehet eivät halua pärjäävältä vaikuttavia nättejä naisia. Ilmeisesti miehillä on joko ennakkoluuloja tai itsetunto-ongelmia?
Toki jotkut menestyjämiehet haluavat rikkaista kodeista tulevia menestyviä vaimoja - mutta tiensä itse ylöspäin raivanneet naiset eivät kelpaa tällekään ryhmälle, koska perhetaustat eroavat ja miesten ylimaterialistisuuskin on este.
MONESTI TUNTUU, ETTÄ MITÄ KARMEAMPI NAINEN ON - NIIN SITÄ TAKUUVARMEMMIN HÄN LÖYTÄÄ NOPEASTI MIEHEN, ETENKIN MITÄ ILKEÄMPI NAINEN ON!!
- tsekatkaapa liki kuka tahansa ruma, ylipainoinen ja häijy nainen - niin miehiä riittää jonoksi asti!!!!!!!!
PS. ns. nyhverömiehistäkin kannattaa ottaa enemmän selvää, moni on ensivaikutelmaansa parempi.
Entäpä ulkomaalaiset miehet, enkä tarkoita nyt näitä turvistaustaisia, vaan jotain länkkäreitä. Jos haluat lapsia, niin pidä kiirettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, ap, ei se välttämättä ole sisukkuudesta ja pärjäämisestä ja varallisuudesta kiinni. Pörräsivätkö mainitsemasi kunnolliset ja miehekkäät miehet ympärilläsi silloin, kun kaksikymppisenä vielä kituutit vähällä ja rakensit tulevaisuuttasi? Jos ainoat pörrääjät olivat silloinkin epäkunnollisia ja motiiveiltaan epäilyttäviä, on luonnollista, että kiinnostuneet ovat tuollaisia edelleen.
Jotten tee sinusta virhearvioita, kerron itsestäni. Nuorena en ollut niitä tyttöjä, jotka olisivat kiinnostaneet poikia oikeastaan missään mielessä. Kolmikymppisenä olin hankkinut hyvän tutkinnon, headhunterit soittelivat, asuin hyvin ja näytin hyvältä. Itsetuntoni oli korkealla, koska tiesin olevani hyvä ja ansainneeni sen, minkä eteen tein töitä. Miehet juoksivat perässäni ulkonäköni vuoksi, mutta joka ikinen vain seksiä saadakseen. Joitakin kiinnosti selvästi myös autoni ja rahatilanteeni. Ei rakkautta, ei vähääkään.
Parikymmentä vuotta meni mukavasti, ilman kumppania, mutta muuten mukavasti. Osaan tarvittaessa hoitaa kaikki omakotiasujan työt - myös sen hirvittävän vaativan Renkaiden Vaihtamisen - joten en ole tarvinnut työparia. Sitten monen onnettoman sattuman kautta menetin aivan kaiken. Ja arvaapa mitä: en edelleenkään kiinnosta ketään parisuhdemielessä.
Haluan siis sanoa sen, että pärjäämisesi ja varallisuutesi eivät välttämättä ole syynä siihen, että et löydä itsellesi sopivaa kumppania. Sinulla voi olla jokin ominaisuus, jonka vuoksi sinusta vain ei kiinnostuta. Minulla on yksi tai useampia, mutta en tiedä, mitä ne ovat. Sen kuitenkin tiedän, että ne ovat riittävän pahoja tai tärkeitä saadakseen muuten mahdolliset kumppaniehdokkaat suuntaamaan jonkun sopivamman luokse. Ja koska itseään ei oikeasti voi muuttaa, on jatkettava sellaisena kuin on, ilman kumppania.
Kysymys.
Kun sanot ettei kiinnosta "miehiä", oletko ihan varma ettei ole torjunut sinusta vakavammin kiinnostuneita miehiä koska he eivät ole olleet riittävän komeita, menestyneitä tai itsevarmoja?
Ettet kuitenkin olisi todennut raflassa että ihan kiva mies mutta kipinä puuttuu ja swaipannut Tinderissä vasemmalle koska ulkonäkö on meh?
Ettet vain syttyisi pelimiehistä jotka eivät halua keneltäkään kuin pelkkää seksiä?Kas, melko asiallisesti muotoiltu kysymys. Vastaanpa.
Minun ei ole tarvinnut torjua miehiä, koska minua ei ole edes lähestytty muuten kuin selvästi yhden illan juttua etsien (kyllä sen oppii huomaamaan) tai muuten jotenkin ylimielisellä asenteella. Teini-ihastukseni oli vuotta vanhempi luokkakaverini: pitkä, laiha, pörröpäinen, akneposkinen, miettiväinen ja rauhallinen poika, ja miesmakuni on edelleen samanlainen - kaukana pelimiehistä ja seurueiden keskipisteistä. Olen muutaman kerran lähestynyt tositarkoituksella mukavalta vaikuttavaa miestä, mutta joka ikinen kerta lyönyt kirveeni kiveen eli ukkomieheen (joka unohtaa kertoa olevansa ukkomies; onneksi senkin oppii huomaamaan). En viihdy ravintoloissa enkä käytä treffipalveluita. Tapaan hyvin paljon uusia ihmisiä matkatöissä pitkin Suomea, joten materiaalista ei ole ollut puutetta.
En tiedä, mikä ominaisuus minussa aiheuttaa sen, ettei minusta kiinnostuta vakavasti. Tunnen monia ihmisiä, joiden on ikään, kokoon ja näköön katsomatta hyvin helppo löytää kumppani ja useampiakin peräjälkeen, mutta en pysty sanomaan, miten he sen tekevät. Jos pystyisin, saattaisin tietää, mitä minulta itseltäni puuttuu.
Miehenä sanoisin että kuulostaa erikoiselta.
Jo viestiesti perusteella vaikutat kiinnostavalta. Vaikutat älykkäältä, pohdiskelevalta ja ystävälliseltä.
Oletko ihan varma ettet jätä mitään olennaista kertomatta?
- eri
Paperilla minä olenkin hyvä, koska se kuuluu ammattiini. Varmasti olen jättänyt kertomatta jotain olennaista tai juuri sen olennaisen, mutta ongelmahan onkin se, että minä en tiedä, mikä se on.
152 ja 184
Ymmärrän että jos lähestyt miehiä, he ovat suurella todennäköisyydellä varattuja koska tässä iässä jäljellä on vain jämämateriaali (kuten, no, allekirjoittanut).
On myös totta että harva mies uskaltaa/osaa lähestyä tuntematonta naista, ja ne jotka lähestyvät, melko usein hakevat seksiä.
Mutta tuollainen tuuri kuulostaa jo liian huonolta ollakseen totta.
Miesmakusi siis on pitkä, hoikka, rauhallinen, jne?Piti kirjoittaa pitkä, hoikka, rauhallinen, pohdiskeleva.
Kaksi jälkimmäistä ovat olennaisia. Kuten aikaisempi vastaaja huomautti, tuollainen mies ei välttämättä ymmärrä lähestyä sinua, tai ei ylipäätään lähesty tuntematonta naista "kylmiltään" niin kuin seksinmetsästäjät.
Pitkä, hoikka, rauhallinen ja pohdiskeleva mies, aivan. En ole ihan luutunut noihin kriteereihin vielä tällä iälläkään, koska olen katsellut jo vuosikausia pitkää, pulskaa, rauhallista ja pohdiskelevaa tuttavaani, joka ei kuitenkaan näytä olevan minusta kiinnostunut parisuhdemielessä. Minulle melkein riittäisi seksisuhdekin hänen kanssaan, mutta sitäkään ei liene tarjolla eikä minun sieluni taitaisi siihen kuitenkaan taipua. Kun en voi olla yhden miehen nainen, en sitten ole yhdenkään. Nuorena onnistui rillutteleminen, mutta ei enää.
Huonolla tuurillakin on ollut tekemistä tilanteen kanssa. Liikkuvan elämän ja erityisesti liikkuvan työn (ja viime kädessä yksinyrittäjyyden) vuoksi en ole pystynyt kehittämään ympärilleni kaveripiiriä, joka ja jonka kanssa liikkuminen taitaa edelleenkin olla se parinmuodostuksen peruskivi.
152 ja 184
Kaveripiirillä on minusta suurempi merkitys nuorempana, alle kolmikymppisenä erityisesti. Tässä iässä suurin osa kavereista on varattuja, tai eronneita vanhoja tuttuja joiden kanssa ei ole koskaan ollut molemminpuolista kiinnostusta. Jostain syystä itselläkin vähäiset treffailut ovat seuranneet työhön liittyvistä tapahtumista ym. Siitäkin huolimatta ettei työ ole sellainen jossa tapaisi hirveästi uusia ihmisiä. Ehkä tuntematon on helpompi nähdä kiinnostavana, kun illuusio ei ole vielä murtunut.
Luulen että sinun kannattaa olla jatkossakin rohkeasti aloitteellinen. Itsekin rauhallisena ja pohdiskelevana olen huono tekemään aloitteita. Ja...en ole pitkä, joten harvemmin erotun joukosta.
Minun äitini oli kuin ap. Harmi, että hän päätyi suhteeseen velton vätyksen kanssa. Kumppanin valinnassa kannattaa tosiaan olla tarkkana, ettei saa pahasti näpeilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli kuin ap. Harmi, että hän päätyi suhteeseen velton vätyksen kanssa. Kumppanin valinnassa kannattaa tosiaan olla tarkkana, ettei saa pahasti näpeilleen.
Äiti oli kyllä hieno roolimalli siinä suhteessa, että näytti lapsilleen, että naiset voivat ihan mitä tahansa ikinä haluavatkin. Valitettavasti vain laiskan isäni takia äiti oli usein äärimmäisen kuormittunut. Jos kumppani olisi ollut parempi, niin kaikki perheessä olisivat olleet onnellisempia.
Vierailija kirjoitti:
Ai nytkö toksinen maskuliinisuus onkin taas hyvä juttu? Ja tasoja on olemassa?
Ei, sellanen toksinen maskuliinisuus ei ole hyvä juttu. Mutta kyllä mäkin haluan rinnalleni ihmisen, jota mun ei tarvitse vetää perässä, jonka asioita ei mun tarvitse huolehtia. Mulla ei ole kompetenssia parantaa ketään, eikä henkisiä voimavaroja yrittää pitää miestä pystyssä. Mua ei kyllä haittaa, jos mies haluaa tehdä jotain, en ala tappelemaan siitä, kumpi saa kiinnittää lamput kattoon tai porata tauluille reiät seiniin. Mutta osaan tehdä itse molemmat, koska olen elämässäni joutunut nuo asiat opettelemaan. Tottakai pärjään itsekseni.
Mutta. Olisihan se elämä mukavempaa, jos ei kaikkea TARVITSE tehdä itse. Vaikka siihen kykenisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai nytkö toksinen maskuliinisuus onkin taas hyvä juttu? Ja tasoja on olemassa?
Ei, sellanen toksinen maskuliinisuus ei ole hyvä juttu. Mutta kyllä mäkin haluan rinnalleni ihmisen, jota mun ei tarvitse vetää perässä, jonka asioita ei mun tarvitse huolehtia. Mulla ei ole kompetenssia parantaa ketään, eikä henkisiä voimavaroja yrittää pitää miestä pystyssä. Mua ei kyllä haittaa, jos mies haluaa tehdä jotain, en ala tappelemaan siitä, kumpi saa kiinnittää lamput kattoon tai porata tauluille reiät seiniin. Mutta osaan tehdä itse molemmat, koska olen elämässäni joutunut nuo asiat opettelemaan. Tottakai pärjään itsekseni.
Mutta. Olisihan se elämä mukavempaa, jos ei kaikkea TARVITSE tehdä itse. Vaikka siihen kykenisikin.
Juuri näin! Kyllä parisuhteen pitäisi tuoda elämään jotain lisää. Ei siinä muuten ole mitään mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minä sopisin kohtuullisen hyvin ap:n kriteereihin, mutta en ole kiinnostunut hänen tyyppisistä naisista. Olen nelikymppinen ison yrityksen johtotehtävissä oleva mies ja harrastuksetkin on kohtuullisen "miehisiä". Koti on minulle paikka minne menen rauhoittumaan ja lataamaan akkuja ja en mistään hinnasta halua sinne mitään haastavaa riivinrautaa vaan naisen jonka kanssa elämä on yksinkertaista, helppoa ja hauskaa ja jonka seurassa viihdyn ja hän viihtyy minun seurassa vaikka en jaksaisikaan olla koko ajan ihan 100% skarppina. Eli nainen jonka seurassa rentoutuu ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Elämä ap:n kanssa on minun kuvitelmissa juuri päinvastainen ja sen sijaan että huokaisisin helpotuksesta töistä kotiin tullessa, huokaisisinkin töihin lähtiessä.
Outoa, että miehet edelleen ajattelevat että työssään menestynyt nainen on riivinrauta kotona. Naisilla, kuten miehilläkin, on usein työrooli ja kotirooli. Uranainen voi olla töissä piinkova neuvottelija ja kunnianhimoinen etenijä ja kotona rauhallinen, lempeä ja pitkäpinnainen äiti ja puoliso. Kuten sinulle uramies, myös uranaiselle koti voi olla paikka jonne mennään rauhoittumaan ja lataamaan akkuja. On se vaan jännä, että tämäkin uramies näkee itsessään eri puolia ja rooleja, mutta naiset ovat yksiulotteisia uraroolinsa vankeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanikäinen ja -oloinen nainen kuin ap, ja huomaan viime aikoina kiinnostuneeni naisista. Olin itse yllättynyt tästä, koska minulla on vankka heteroseksuaalinen historia, mutta tämä tuntuu toimivan. Ikäiseni naiset tuntuvat pitävän ja arvostavan toisissaan juuri tällaisia ominaisuuksia - miehet eivät niinkään. Outoa, mutta en kaipaa heteromaailmaan.
Ei kannata tuoda erityisesti esiin sitä, miten on pärjännyt huonoista lähtökohdista huolimatta. Ihmiset (sukupuolesta riippumatta) sivuuttavat sen pärjäämisen, ja suhtautuvat epäluuloisesti niihin huonoihin lähtökohtiin. Siis puolisoa valitessa, kaveriksi toki pääsee huonollakin perhetaustalla.
Etenkin koulutetut/hyvin toimeentulevat ovat ihan älyttömän tarkkoja siitä, että puolisolla tulee olla samanlainen "hyvä" tausta kun heillä itselläänkin. Onhan se törkeän epäreilua, mutta pariutuessa kannattaa yrittää pikemminkin vähätellä niitä lähtökohtia (ei toki valehdella), kun avoimesti olla ylpeä pärjäämisestään.
Mulla vähän samanlainen tarina (hyvä elämä huonosta lapsuudesta huolimatta), ja puolisoksi löytyi vähän samanlainen tyyppi kun itse olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun aviomies osaa kaikki miesten ja naisten hommat. Käyttää jopa ompelukonetta. Hän on myös esim hyvä leipomaan. Ei halua katsoa kauhuelokuvia koska tykkää esim katsoa peileihin. Käyttää kypärää lautaillessaan. Ei yritä esittää kovaa eikä koe tarvetta pönkittää maskuliinisuuttaan. On kuitenkin kovin kundi kenet tunnen. Järkevä, älykäs ja taidokas. Hänen kanssaan on sellainen tunne että niin vaikeaa tilannetta ei elämässä tule ettei me siitä selvitä. On myös todella hyvä isä. Minun ei tarvitse neuvoa häntä eikä yrittää kontrolloida. On niitä harvoja tosimiehiä joita tunnen.
Ei halua katsoa kauhuelokuvia koska tykkää esim katsoa peileihin.
????hip Hei h.ullu?????
Et oo vissiin kattonu kauhuelokuvia? Tai mites suihkuverhot? Tai pyörivä korkeaselkäinen nojatuoli yön hämärissä?
meillä ei ole suihkuverhoja, vaan ylellinen kylpyläosasto
vaalea vepsäläisen sohva..ei pyörivää nojatuolia
missäs wt himassa asut?
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat naiselta joka ei tarvitse miestä vaan pärjäät ihan hyvin ilmankin. Useat miehet haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Kumppanuuden ja läheisyyden tarve ei riitä? Miestä pitää tarvita myös tekemään remppahommia ja tuomaan rahaa taloon?
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tuoda erityisesti esiin sitä, miten on pärjännyt huonoista lähtökohdista huolimatta. Ihmiset (sukupuolesta riippumatta) sivuuttavat sen pärjäämisen, ja suhtautuvat epäluuloisesti niihin huonoihin lähtökohtiin. Siis puolisoa valitessa, kaveriksi toki pääsee huonollakin perhetaustalla.
Etenkin koulutetut/hyvin toimeentulevat ovat ihan älyttömän tarkkoja siitä, että puolisolla tulee olla samanlainen "hyvä" tausta kun heillä itselläänkin. Onhan se törkeän epäreilua, mutta pariutuessa kannattaa yrittää pikemminkin vähätellä niitä lähtökohtia (ei toki valehdella), kun avoimesti olla ylpeä pärjäämisestään.
Mulla vähän samanlainen tarina (hyvä elämä huonosta lapsuudesta huolimatta), ja puolisoksi löytyi vähän samanlainen tyyppi kun itse olen.
AP:llä ON AKATEEMISET VANHEMMAT!!!!!!
ei hätää=ei hävettävää!!!
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tuoda erityisesti esiin sitä, miten on pärjännyt huonoista lähtökohdista huolimatta. Ihmiset (sukupuolesta riippumatta) sivuuttavat sen pärjäämisen, ja suhtautuvat epäluuloisesti niihin huonoihin lähtökohtiin. Siis puolisoa valitessa, kaveriksi toki pääsee huonollakin perhetaustalla.
Etenkin koulutetut/hyvin toimeentulevat ovat ihan älyttömän tarkkoja siitä, että puolisolla tulee olla samanlainen "hyvä" tausta kun heillä itselläänkin. Onhan se törkeän epäreilua, mutta pariutuessa kannattaa yrittää pikemminkin vähätellä niitä lähtökohtia (ei toki valehdella), kun avoimesti olla ylpeä pärjäämisestään.
Mulla vähän samanlainen tarina (hyvä elämä huonosta lapsuudesta huolimatta), ja puolisoksi löytyi vähän samanlainen tyyppi kun itse olen.
Olen ehkä sitten valkoroskaa. Biologiset vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja mutta sairaus ja huono tuuri voivat saada aikaan yllättäviä lopputuloksia.
Pidä sinäkin varasi, toivottavasti henkivakuutuksesi on kunnossa oman kuolemasi kannalta asiaa ajatellen.
-ap
187/199/204 haluaisi lisätä että tuo "väärän tyyppiset lähestyvät"-ilmiö taitaa olla aika yleinen, ja koskee eniten ihmisiä jotka eivät juuri lähesty itse.
Minut kaiketi nähdään luotettavana perheenisätyyppinä. Tavallaan olen kyllä otettu siitä jos n. 15v nuoremmat lähestyvät, mutta haaveet perheestä ja reippaasti vanhempi ikisinkkujämäpalavela eivät sovi yhteen :)