Lue keskustelun säännöt.
Miksi musta tuntuu, että mitä pärjäävämpi ja sisukkaampi nainen, sitä harvempi "kunnollinen" mies on kiinnostunut?
20.03.2019 |
Eli olen vajaa nelikymppinen, lapseton nainen. Olen tosi urheilullinen, hoikka, korkeakoulutettu ja oikeastaan aika kalassisen kaunis. En ole saanut kotoa eväiksi oikeastaan mitään ja itsetuntoni ei ehkä edelleenkään ole paras mahdollinen. Olen kuitenkin pärjännyt merkittävästi keskimääräistä ikäluokkani edustajaa paremmin ja elämäni on mallillaan (oma, kannattava yritys, kaunis koti, auto, varaa matkustaa).
Olen joutunut elämässäni opettelemaan kaikenlaista. Teininä ompelin vaatteet itse siksi, että kotona ei ollut rahaa minusta muodikkaisiin vaatteisiin. Olen remontoinut asuntoni itse (kyllä, googlannut ohjeet lattian hiomiseen, maalaamiseen, poraamiseen yms). Olen ostanut 18-vuotiaana ekan autoni Autotalli.netin halpisosastolta ja maksanut ajokorttini itse. Olen alkuun vaihtanut renkaat, öljyt yms. asiat alkuun autoihini itse siksi, ettei ole ollut rahaa ulkopuoliseenkaan palveluun. Vähitellen olen vaihtanut autoa halpiksesta ns. premium-merkkiin siksi, että elintasoni on noussut ja minusta on ollut mukavaa palkita itseni jostakin.
Mitä tulee miesrintamalle, siellä on kuollutta. Vedän puoleeni nyhverömiehiä, jotka unelmoivat äitihahmosta ja arjen tukikohtana. Vedän puoleeni epätasapainoisia loosereita, jotka olettavat minun ohjaavan heidätkin raiteilleen. Ne miehekkäät, elämässään pärjäävät miehet haluavat feminiinisen ja jotenkin "avustettavan" naisen.
Minun kanssani samasta taustasta tulleet miehet ovat 4-kymppisenä kuolleita, narkomaaneja tai vankilassa. Siltä ainakin tuntuu. En koskaan kohtaa kunnollista ja miehekästä miestä, jonka kanssa voisin taustani jakaa.
Ostanko suosiolla kissan ja käytän mieshuoraa seksuaalisiin tarpeisiini? Haluaisin oikean ihmissuhteen, jossa minut nähtäisiin sellaisena, kuin olen eli tuhannesta palasta itseni kokoamana mutta silti vakaasti ja omilla jaloillani seisovana.
Kommentit (531)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: tajuan tosi hyvin, mitä tarkoitat. Kun on oikeasti yksin jo lapsesta saakka ja joutuu opettelemaan omin päin ilman aikuisten apua asioita, jotka ovat toisille itsestäänselvyyksiä, kehittyy helposti kovakuoriseksi pärjääjäksi. Toki herkkä puolikin on olemassa, mutta kun ei oikein ole ketään, keltä saisi apua tai kenelle sitä herkkyyttä näyttäisi, se hautautuu jonnekin kovan kuoren alle.
On vaikeaa suhtautua elämään kepeästi ja ilakoiden, kun on läheltä nähnyt, että elämä ei välttämättä kanna. Lapsi, joka syntyy toivottuna ja rakastettuna hyvinvoivaan perheeseen, saa syntymälahjana aivan erilaisen suhtautumisen elämään, aivan erilaisen luottamuksen ja toiveikkuuden kuin vaikkapa minä, joka olin ei-toivottu, ei-rakastettu, käytännössä laiminlyöty lapsi, joka huolehti jo reilusti alle kouluikäisenä omasta pikkusiskostaan, kun muutakaan lapsenvahtia ei ollut. Lapsi, joka näki oikeaa lapsuutta vain televisiosta.
En minäkään olisi halunnut olla pärjääjä, olisin halunnut olla iloinen, huoleton, valoisa lapsi, joka voi luottaa siihen, että aikuinen hoitaa. Mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja. Ja tuosta roolista on tosi vaikeaa opetella eroon. Sinussa on takuulla feminiininen puoli, haluaisit löytää miehen, jonka kanssa voisit sitä tuoda esiin. Mutta ehkä tuo ulospäin kova kuoresi karkottaa miehiä, jotka eivät ymmärrä, että sinussa on herkempi ja haavoittuvakin puoli. Jos jotenkin uskaltaisit sitäkin puolta näyttää.
Omalla miehelläni on ollut vähän samankaltainen lapsuus kuin minullakin, eli on joutunut aika pienestä ottamaan vastuuta itsestään. Sinullekin sopisi varmasti parhaiten mies, jolla olisi hiukan samanlaisia kokemuksia kuin itselläsi.
Kiitos, että edes joku sai langan päästä kiinni. Hienoa, että olet löytänyt kumppanin, joka ei säikähdä taustaasi ja jonka kanssa samankaltaisen taustanne ansiosta ymmärrätte toisianne.
Yhden vähän vastaavan miehen löysin. Tai luulin löytäneeni. Hän oli väkivaltainen ja halutessani erota, hän yritti tappaa minut.
Haluaisin kovasti löytää miehen, jolla olisi vähän vastaava tausta itseni kanssa mutta kuten sanoin, heillä tuntuu elämä luisuneen aika jyrkkään alamäkeen. Tai sitten heillä on asiat päällisin puolin hyvin (kuten exälläni) mutta silti paljon keskeneräistä mielensä kanssa.
Mutta eikö osaava ja taitava nainen lähde parisuhteesta heti ensimmäisen lyönnin jälkeen? Ehkä lähditkin.
Oletko käsitellyt lapsuuden traumoja terapiassa? Tunnut olevan hieman katkera vieläkin, mikä on ihan ymmärrettävää, lapsuudesta ja siitä, että olet joutunut pärjäämään ja selviytymään yksin. Katkeruus ja viha mennyttä elämää kohtaan kuitenkin heijastuu aina nykyelämään ja ihmissuhteisiin. Lapsuutta ei saa takaisin, mutta siitä vääränlaisesta voimakkuudesta ja vahvuudesta ja jatkuvasta pärjäämisen tunteesta on mahdollisuus päästä eroon. On hyvä ymmärtää, että jokainen meistä on lopulta aika avuton ja tarvitsee toista, ja jos lapsena jää vaille tätä kokemusta, sitä käpertyy siihen pärjäämiseen. Pärjääminen ei välttämättä ole niin positiivinen asia, millaisena ilmeisesti olet ymmärtänyt sen. Ehkä etsit "miehekästä" miestä siksi, että haluat nyt saada naisena sen tunteen itsellesi, mitä jäit lapsena vaille.
Voimakkuus ja vahvuus eivät ole synonyymejä selviytymiselle ja pärjäämiselle. Vahva ihminen tietää, että tarvitsee muita, että välillä on lupa tarvita. Kovat ihmiset kuvittelevat usein, että kovuus on sitä vahvuutta, mutta itse näen sen ihan toisin. Vahva ihminen on tasapainoinen ja osaa siksi tuoda herkän puolen itsestään esiin. Siihen asti se on vain pärjäämistä.
Aivan. Kovuuden takana on usein jonkinasteinen tunnevamma, tunne-elämän trauma, jota kovuudella peitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.
------
Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.
Tsiisus. Minä luen runoja JA osaan porata reiän seinään. Minä käyn oopperassa JA osaan tehdä nuotiotulen. Jukra. Tuliko sinulle yllätyksenä? Mikä on "yhtenään" lohdutettava mies? Sellaista miestä en ole tavannut, mutta jokainen ihminen kaipaa välillä lohdutusta. Etkö halua sitä parisuhteessa toiselle suoda? En ole fyysisesti feminiinisen enkä ylikorostuneen maskuliinisen näköinen, vaan suomalainen tavis.
Sinua mukaillakseni:
Ei se että olen herkkä ja empaattinen ihminen vie pois sitä, että osaan erinäisiä taitoja.
Mikä sinusta sitten tekee ”pehmomiehen”? Itsekö sellaiseksi identifioit kun noin vimmastuit?
Minun tarkoittamani pehmomies ei uskalla mennä vähääkään hurjempiin vuoristoratoihin, ei uskalla laskea kovaa mustassa rinteessä ja valitsee tenniksen sijaan lajikseen sulkapallon.
Yleensä päällisin puolin voi miehestä sanoa, kumpaan ihmisryhmään tämä kuuluu. Minulle pehmomies tarkoittaa toisin sanoen varovaista ja vähän arkaa miestä.
T. Ap
Kovaa laskeminen mustassa rinteessä kuulostaa juuri sellaiselta idiotismilta jota nuoruutesi lähiön j.nnäpojat harrastivat. Miten se sanonta menikään? Ihminen voi lähteä lähiöstä, mutta lähiö ei lähde ihmisestä.
Vastaavia tapauksia on tullut katseltua parilla vuorikiipeilyreissulla. Yleensä kun pelastushenkilökunta nostelee ko. merkitsemättömälle reitille seikkailleita TosiMiehiä railoista.
ps. vuoristoradat eivät kiinnosta yhtään ja sulkapallon sijaan valitsen mielummin golffaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.
------
Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.
Tsiisus. Minä luen runoja JA osaan porata reiän seinään. Minä käyn oopperassa JA osaan tehdä nuotiotulen. Jukra. Tuliko sinulle yllätyksenä? Mikä on "yhtenään" lohdutettava mies? Sellaista miestä en ole tavannut, mutta jokainen ihminen kaipaa välillä lohdutusta. Etkö halua sitä parisuhteessa toiselle suoda? En ole fyysisesti feminiinisen enkä ylikorostuneen maskuliinisen näköinen, vaan suomalainen tavis.
Sinua mukaillakseni:
Ei se että olen herkkä ja empaattinen ihminen vie pois sitä, että osaan erinäisiä taitoja.
Mikä sinusta sitten tekee ”pehmomiehen”? Itsekö sellaiseksi identifioit kun noin vimmastuit?
Minun tarkoittamani pehmomies ei uskalla mennä vähääkään hurjempiin vuoristoratoihin, ei uskalla laskea kovaa mustassa rinteessä ja valitsee tenniksen sijaan lajikseen sulkapallon.
Yleensä päällisin puolin voi miehestä sanoa, kumpaan ihmisryhmään tämä kuuluu. Minulle pehmomies tarkoittaa toisin sanoen varovaista ja vähän arkaa miestä.
T. Ap
Voi LOL! Tosi miehekästä olla rämäpää, joka laskee mustia rinteitä, vaikkei taitoa olisi. Varmaan vielä ilman kypärää! Ja sulkapallo vs tennis. :DDD Anna mun kaikki kestää... Tunnut kaipaavan jotain 50 shades of grey-tyyppistä "alfaa". Sori vaan, mutta se on fiktiota.
Anteeksi nyt vain mutta harrastan alppilajeja ja toivon saavani miehestä seuraa. Bubivisassa tai kroketissa kunnostautunut hipsteri nyt vain ei sytytä.
Ap, olen varmaan sellainen nainen, joita halveksit. Myönnän nimittäin avoimesti tarvitsevani miestä rinnalleni. Häneen voin nimittäin turvautua heikkoina hetkinä ja jakaa hänen kanssaan arjen ilot ja surut. Olen varmaan avuton reppana sitten. Satun vain nauttimaan roolistani parisuhteen Naisena. Minusta on mukavaa, kun mies avaa oven, kantaa painavat kauppakassit, vaihtaa ne autonrenkaat. Omalta osaltani tykkään helliä miestäni, kokkailla ja pitää huolta kodista. On minulla toki oma työkin, mutten koe sen liittyvän parisuhteeseen millään tavalla. Meillä tämä toimii ja olemme molemmat onnellisia. Perinteiset miehet haluavat usein sen perinteisen naisen. Ei siinä sen kummempaa.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.
------
Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.
Tsiisus. Minä luen runoja JA osaan porata reiän seinään. Minä käyn oopperassa JA osaan tehdä nuotiotulen. Jukra. Tuliko sinulle yllätyksenä? Mikä on "yhtenään" lohdutettava mies? Sellaista miestä en ole tavannut, mutta jokainen ihminen kaipaa välillä lohdutusta. Etkö halua sitä parisuhteessa toiselle suoda? En ole fyysisesti feminiinisen enkä ylikorostuneen maskuliinisen näköinen, vaan suomalainen tavis.
Sinua mukaillakseni:
Ei se että olen herkkä ja empaattinen ihminen vie pois sitä, että osaan erinäisiä taitoja.
Mikä sinusta sitten tekee ”pehmomiehen”? Itsekö sellaiseksi identifioit kun noin vimmastuit?
Minun tarkoittamani pehmomies ei uskalla mennä vähääkään hurjempiin vuoristoratoihin, ei uskalla laskea kovaa mustassa rinteessä ja valitsee tenniksen sijaan lajikseen sulkapallon.
Yleensä päällisin puolin voi miehestä sanoa, kumpaan ihmisryhmään tämä kuuluu. Minulle pehmomies tarkoittaa toisin sanoen varovaista ja vähän arkaa miestä.
T. Ap
Kovaa laskeminen mustassa rinteessä kuulostaa juuri sellaiselta idiotismilta jota nuoruutesi lähiön j.nnäpojat harrastivat. Miten se sanonta menikään? Ihminen voi lähteä lähiöstä, mutta lähiö ei lähde ihmisestä.
Vastaavia tapauksia on tullut katseltua parilla vuorikiipeilyreissulla. Yleensä kun pelastushenkilökunta nostelee ko. merkitsemättömälle reitille seikkailleita TosiMiehiä railoista.
ps. vuoristoradat eivät kiinnosta yhtään ja sulkapallon sijaan valitsen mielummin golffaamisen.
Mun mielestä golf taas on puhtaasti tylsää. Miksi koet minun arvostelun pahaksi arvostellessasi kuitenkin täysin palkein minun omiksi kokemiani lajeja?
Tiedoksesi, että monipuolisesti lahjakkaat ihmiset ovat usein myös urheilullisesti lahjakkaita.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.
------
Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.
Tsiisus. Minä luen runoja JA osaan porata reiän seinään. Minä käyn oopperassa JA osaan tehdä nuotiotulen. Jukra. Tuliko sinulle yllätyksenä? Mikä on "yhtenään" lohdutettava mies? Sellaista miestä en ole tavannut, mutta jokainen ihminen kaipaa välillä lohdutusta. Etkö halua sitä parisuhteessa toiselle suoda? En ole fyysisesti feminiinisen enkä ylikorostuneen maskuliinisen näköinen, vaan suomalainen tavis.
Sinua mukaillakseni:
Ei se että olen herkkä ja empaattinen ihminen vie pois sitä, että osaan erinäisiä taitoja.
Mikä sinusta sitten tekee ”pehmomiehen”? Itsekö sellaiseksi identifioit kun noin vimmastuit?
Minun tarkoittamani pehmomies ei uskalla mennä vähääkään hurjempiin vuoristoratoihin, ei uskalla laskea kovaa mustassa rinteessä ja valitsee tenniksen sijaan lajikseen sulkapallon.
Yleensä päällisin puolin voi miehestä sanoa, kumpaan ihmisryhmään tämä kuuluu. Minulle pehmomies tarkoittaa toisin sanoen varovaista ja vähän arkaa miestä.
T. Ap
Kovaa laskeminen mustassa rinteessä kuulostaa juuri sellaiselta idiotismilta jota nuoruutesi lähiön j.nnäpojat harrastivat. Miten se sanonta menikään? Ihminen voi lähteä lähiöstä, mutta lähiö ei lähde ihmisestä.
Vastaavia tapauksia on tullut katseltua parilla vuorikiipeilyreissulla. Yleensä kun pelastushenkilökunta nostelee ko. merkitsemättömälle reitille seikkailleita TosiMiehiä railoista.
ps. vuoristoradat eivät kiinnosta yhtään ja sulkapallon sijaan valitsen mielummin golffaamisen.
ehei. tottakai miehen pitää olla vähintään palanderin tasoinen pujoittelija, yhtä lihaksikas kuin nadal ja taidokas kuin federer.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: tajuan tosi hyvin, mitä tarkoitat. Kun on oikeasti yksin jo lapsesta saakka ja joutuu opettelemaan omin päin ilman aikuisten apua asioita, jotka ovat toisille itsestäänselvyyksiä, kehittyy helposti kovakuoriseksi pärjääjäksi. Toki herkkä puolikin on olemassa, mutta kun ei oikein ole ketään, keltä saisi apua tai kenelle sitä herkkyyttä näyttäisi, se hautautuu jonnekin kovan kuoren alle.
On vaikeaa suhtautua elämään kepeästi ja ilakoiden, kun on läheltä nähnyt, että elämä ei välttämättä kanna. Lapsi, joka syntyy toivottuna ja rakastettuna hyvinvoivaan perheeseen, saa syntymälahjana aivan erilaisen suhtautumisen elämään, aivan erilaisen luottamuksen ja toiveikkuuden kuin vaikkapa minä, joka olin ei-toivottu, ei-rakastettu, käytännössä laiminlyöty lapsi, joka huolehti jo reilusti alle kouluikäisenä omasta pikkusiskostaan, kun muutakaan lapsenvahtia ei ollut. Lapsi, joka näki oikeaa lapsuutta vain televisiosta.
En minäkään olisi halunnut olla pärjääjä, olisin halunnut olla iloinen, huoleton, valoisa lapsi, joka voi luottaa siihen, että aikuinen hoitaa. Mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja. Ja tuosta roolista on tosi vaikeaa opetella eroon. Sinussa on takuulla feminiininen puoli, haluaisit löytää miehen, jonka kanssa voisit sitä tuoda esiin. Mutta ehkä tuo ulospäin kova kuoresi karkottaa miehiä, jotka eivät ymmärrä, että sinussa on herkempi ja haavoittuvakin puoli. Jos jotenkin uskaltaisit sitäkin puolta näyttää.
Omalla miehelläni on ollut vähän samankaltainen lapsuus kuin minullakin, eli on joutunut aika pienestä ottamaan vastuuta itsestään. Sinullekin sopisi varmasti parhaiten mies, jolla olisi hiukan samanlaisia kokemuksia kuin itselläsi.
Kiitos, että edes joku sai langan päästä kiinni. Hienoa, että olet löytänyt kumppanin, joka ei säikähdä taustaasi ja jonka kanssa samankaltaisen taustanne ansiosta ymmärrätte toisianne.
Yhden vähän vastaavan miehen löysin. Tai luulin löytäneeni. Hän oli väkivaltainen ja halutessani erota, hän yritti tappaa minut.
Haluaisin kovasti löytää miehen, jolla olisi vähän vastaava tausta itseni kanssa mutta kuten sanoin, heillä tuntuu elämä luisuneen aika jyrkkään alamäkeen. Tai sitten heillä on asiat päällisin puolin hyvin (kuten exälläni) mutta silti paljon keskeneräistä mielensä kanssa.
Mutta eikö osaava ja taitava nainen lähde parisuhteesta heti ensimmäisen lyönnin jälkeen? Ehkä lähditkin.
Oletko käsitellyt lapsuuden traumoja terapiassa? Tunnut olevan hieman katkera vieläkin, mikä on ihan ymmärrettävää, lapsuudesta ja siitä, että olet joutunut pärjäämään ja selviytymään yksin. Katkeruus ja viha mennyttä elämää kohtaan kuitenkin heijastuu aina nykyelämään ja ihmissuhteisiin. Lapsuutta ei saa takaisin, mutta siitä vääränlaisesta voimakkuudesta ja vahvuudesta ja jatkuvasta pärjäämisen tunteesta on mahdollisuus päästä eroon. On hyvä ymmärtää, että jokainen meistä on lopulta aika avuton ja tarvitsee toista, ja jos lapsena jää vaille tätä kokemusta, sitä käpertyy siihen pärjäämiseen. Pärjääminen ei välttämättä ole niin positiivinen asia, millaisena ilmeisesti olet ymmärtänyt sen. Ehkä etsit "miehekästä" miestä siksi, että haluat nyt saada naisena sen tunteen itsellesi, mitä jäit lapsena vaille.
Voimakkuus ja vahvuus eivät ole synonyymejä selviytymiselle ja pärjäämiselle. Vahva ihminen tietää, että tarvitsee muita, että välillä on lupa tarvita. Kovat ihmiset kuvittelevat usein, että kovuus on sitä vahvuutta, mutta itse näen sen ihan toisin. Vahva ihminen on tasapainoinen ja osaa siksi tuoda herkän puolen itsestään esiin. Siihen asti se on vain pärjäämistä.
Aivan. Kovuuden takana on usein jonkinasteinen tunnevamma, tunne-elämän trauma, jota kovuudella peitellään.
Tai sitten vaan takana ei ole yhtään mitään muuta kuin realistinen ja käytännöllinen asenne elämään. Jos joku on herkkä pehmo pillittäjä ei se tarkoita sitä, että toiset ihmiset peittelisivät samaa. Toiset vaan on vähemmån hysteerisiä itkupillejä. Siihen ei mitään traumoja tarvita. Kysymyksessä on vaan erilainen persoonallusuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, ap, ei se välttämättä ole sisukkuudesta ja pärjäämisestä ja varallisuudesta kiinni. Pörräsivätkö mainitsemasi kunnolliset ja miehekkäät miehet ympärilläsi silloin, kun kaksikymppisenä vielä kituutit vähällä ja rakensit tulevaisuuttasi? Jos ainoat pörrääjät olivat silloinkin epäkunnollisia ja motiiveiltaan epäilyttäviä, on luonnollista, että kiinnostuneet ovat tuollaisia edelleen.
Jotten tee sinusta virhearvioita, kerron itsestäni. Nuorena en ollut niitä tyttöjä, jotka olisivat kiinnostaneet poikia oikeastaan missään mielessä. Kolmikymppisenä olin hankkinut hyvän tutkinnon, headhunterit soittelivat, asuin hyvin ja näytin hyvältä. Itsetuntoni oli korkealla, koska tiesin olevani hyvä ja ansainneeni sen, minkä eteen tein töitä. Miehet juoksivat perässäni ulkonäköni vuoksi, mutta joka ikinen vain seksiä saadakseen. Joitakin kiinnosti selvästi myös autoni ja rahatilanteeni. Ei rakkautta, ei vähääkään.
Parikymmentä vuotta meni mukavasti, ilman kumppania, mutta muuten mukavasti. Osaan tarvittaessa hoitaa kaikki omakotiasujan työt - myös sen hirvittävän vaativan Renkaiden Vaihtamisen - joten en ole tarvinnut työparia. Sitten monen onnettoman sattuman kautta menetin aivan kaiken. Ja arvaapa mitä: en edelleenkään kiinnosta ketään parisuhdemielessä.
Haluan siis sanoa sen, että pärjäämisesi ja varallisuutesi eivät välttämättä ole syynä siihen, että et löydä itsellesi sopivaa kumppania. Sinulla voi olla jokin ominaisuus, jonka vuoksi sinusta vain ei kiinnostuta. Minulla on yksi tai useampia, mutta en tiedä, mitä ne ovat. Sen kuitenkin tiedän, että ne ovat riittävän pahoja tai tärkeitä saadakseen muuten mahdolliset kumppaniehdokkaat suuntaamaan jonkun sopivamman luokse. Ja koska itseään ei oikeasti voi muuttaa, on jatkettava sellaisena kuin on, ilman kumppania.
Kysymys.
Kun sanot ettei kiinnosta "miehiä", oletko ihan varma ettei ole torjunut sinusta vakavammin kiinnostuneita miehiä koska he eivät ole olleet riittävän komeita, menestyneitä tai itsevarmoja?
Ettet kuitenkin olisi todennut raflassa että ihan kiva mies mutta kipinä puuttuu ja swaipannut Tinderissä vasemmalle koska ulkonäkö on meh?
Ettet vain syttyisi pelimiehistä jotka eivät halua keneltäkään kuin pelkkää seksiä?
Miksi kenenkään kannattaisi yrittää tutustua mieheen, jonka kanssa seksuaalinen kipinä puuttuu?
Olen itse yrittänyt suhdetta tällaisten ”ihan kivojen” kanssa mutta surkea mieli on lopulta ollut sekä minulla että jätetyillä.
En halua enää särkeä yhtäkään sydäntä siksi, että annan kipinän syttymiselle aikaa. Se syttyy heti tai ei koskaan (omalla kohdallani).
kylläpäs meni aplla tunteisiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.
------
Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.
Tsiisus. Minä luen runoja JA osaan porata reiän seinään. Minä käyn oopperassa JA osaan tehdä nuotiotulen. Jukra. Tuliko sinulle yllätyksenä? Mikä on "yhtenään" lohdutettava mies? Sellaista miestä en ole tavannut, mutta jokainen ihminen kaipaa välillä lohdutusta. Etkö halua sitä parisuhteessa toiselle suoda? En ole fyysisesti feminiinisen enkä ylikorostuneen maskuliinisen näköinen, vaan suomalainen tavis.
Sinua mukaillakseni:
Ei se että olen herkkä ja empaattinen ihminen vie pois sitä, että osaan erinäisiä taitoja.
Mikä sinusta sitten tekee ”pehmomiehen”? Itsekö sellaiseksi identifioit kun noin vimmastuit?
Minun tarkoittamani pehmomies ei uskalla mennä vähääkään hurjempiin vuoristoratoihin, ei uskalla laskea kovaa mustassa rinteessä ja valitsee tenniksen sijaan lajikseen sulkapallon.
Yleensä päällisin puolin voi miehestä sanoa, kumpaan ihmisryhmään tämä kuuluu. Minulle pehmomies tarkoittaa toisin sanoen varovaista ja vähän arkaa miestä.
T. Ap
Voi LOL! Tosi miehekästä olla rämäpää, joka laskee mustia rinteitä, vaikkei taitoa olisi. Varmaan vielä ilman kypärää! Ja sulkapallo vs tennis. :DDD Anna mun kaikki kestää... Tunnut kaipaavan jotain 50 shades of grey-tyyppistä "alfaa". Sori vaan, mutta se on fiktiota.
Anteeksi nyt vain mutta harrastan alppilajeja ja toivon saavani miehestä seuraa. Bubivisassa tai kroketissa kunnostautunut hipsteri nyt vain ei sytytä.
Hahhah oletko saanut pakit joltain Kallion partaveikkohipsteriltä? Omasta mielestäni he kyllä ovat oikeastaan paljon miehekkäämpiä kuin jotkut lähiöiden tatuoidut vaimonhakkaaja "Tony Halmeet". Moni heistä myös koulutettu. Aistin aikamoisia ristiriitoja miesmaussasi. Varmasti taustasi selittää sen. Suosittelen käväisemään kallonkutistajalla ja vasta sen jälkeen palaamaan deittailun pariin. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, ap, ei se välttämättä ole sisukkuudesta ja pärjäämisestä ja varallisuudesta kiinni. Pörräsivätkö mainitsemasi kunnolliset ja miehekkäät miehet ympärilläsi silloin, kun kaksikymppisenä vielä kituutit vähällä ja rakensit tulevaisuuttasi? Jos ainoat pörrääjät olivat silloinkin epäkunnollisia ja motiiveiltaan epäilyttäviä, on luonnollista, että kiinnostuneet ovat tuollaisia edelleen.
Jotten tee sinusta virhearvioita, kerron itsestäni. Nuorena en ollut niitä tyttöjä, jotka olisivat kiinnostaneet poikia oikeastaan missään mielessä. Kolmikymppisenä olin hankkinut hyvän tutkinnon, headhunterit soittelivat, asuin hyvin ja näytin hyvältä. Itsetuntoni oli korkealla, koska tiesin olevani hyvä ja ansainneeni sen, minkä eteen tein töitä. Miehet juoksivat perässäni ulkonäköni vuoksi, mutta joka ikinen vain seksiä saadakseen. Joitakin kiinnosti selvästi myös autoni ja rahatilanteeni. Ei rakkautta, ei vähääkään.
Parikymmentä vuotta meni mukavasti, ilman kumppania, mutta muuten mukavasti. Osaan tarvittaessa hoitaa kaikki omakotiasujan työt - myös sen hirvittävän vaativan Renkaiden Vaihtamisen - joten en ole tarvinnut työparia. Sitten monen onnettoman sattuman kautta menetin aivan kaiken. Ja arvaapa mitä: en edelleenkään kiinnosta ketään parisuhdemielessä.
Haluan siis sanoa sen, että pärjäämisesi ja varallisuutesi eivät välttämättä ole syynä siihen, että et löydä itsellesi sopivaa kumppania. Sinulla voi olla jokin ominaisuus, jonka vuoksi sinusta vain ei kiinnostuta. Minulla on yksi tai useampia, mutta en tiedä, mitä ne ovat. Sen kuitenkin tiedän, että ne ovat riittävän pahoja tai tärkeitä saadakseen muuten mahdolliset kumppaniehdokkaat suuntaamaan jonkun sopivamman luokse. Ja koska itseään ei oikeasti voi muuttaa, on jatkettava sellaisena kuin on, ilman kumppania.
Kysymys.
Kun sanot ettei kiinnosta "miehiä", oletko ihan varma ettei ole torjunut sinusta vakavammin kiinnostuneita miehiä koska he eivät ole olleet riittävän komeita, menestyneitä tai itsevarmoja?
Ettet kuitenkin olisi todennut raflassa että ihan kiva mies mutta kipinä puuttuu ja swaipannut Tinderissä vasemmalle koska ulkonäkö on meh?
Ettet vain syttyisi pelimiehistä jotka eivät halua keneltäkään kuin pelkkää seksiä?Miksi kenenkään kannattaisi yrittää tutustua mieheen, jonka kanssa seksuaalinen kipinä puuttuu?
Olen itse yrittänyt suhdetta tällaisten ”ihan kivojen” kanssa mutta surkea mieli on lopulta ollut sekä minulla että jätetyillä.
En halua enää särkeä yhtäkään sydäntä siksi, että annan kipinän syttymiselle aikaa. Se syttyy heti tai ei koskaan (omalla kohdallani).
ilmeisesti ei ole koskaan syttynyt eikä syty kunnollisten miesten kanssa kun vielä yksin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ketjun luettuani suoraastaan palan halusta tavata tämä ristiriitojen prinsessa Ap livenä! Tässä on nimittäin naurussa pitelemistä lukiessani noita vaatimuksiasi ja vakuuttelua, miten "reipas vahva iso tyttö" jo olet. Tällainen vanha setä suorastaan heltyy :)
Jos pahikset panettaa, niin onko se nyt ihme että ei oikein kunnollisia "tule vastaan".
Keittiöpsykologi arvioisi että huono itsetunto saa viehättymään tavallista itseriittoisemmista miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ongelma oli nuorena, että jostain syystä minuun aina ihastui tällaiset urheilulliset ja sosiaalisesti kyvykkäät, mutta älyllisesti ei niinkään. Ja itse ihastelin älykkäitä. Ne ihasteli taas tuhmia tytteleitä.
Siinä sitten yritti etsiä sitä kivaa ja fiksua, ja sai kuulla viisauksia tyyliin 'jos kriitikko haukkuu jonkun leffan, katso heti se, se on hyvä'. What a bullshit - ei tarvitse kuin verrata katsojien parhaiden elokuvien listaa kriitikoiden vastaavaa, niin aika tavalla samat elokuvat siellä tuntuu pyörivän, järjestys voi olla hieman eri- mutta menpä tämä kertomaan tuollaiselle 'totuuksia' laukovalla tyypille, no naiset tietää. Sitä vain hymyili vissiin typerän näköisenä - ei ihme että löytyy pilvin pimein näitä vähälahjaisia tyyppejä, jotka on niin täydellisen varmoja omasta älystä tai ainakin sen ylemmyydestä naisiin nähden. Muistan vieläkin sen tietynlaisen voitonriemuisen katseen, joka levisi tällaisen tyhymyrin naamalle, kun se läväytti esiin taas jonkun ah niin omaperäisen ja älykkään ajatelman.
Ap lähiöpubista löydät varmasti sellaisen maskuliinisuutta tihkuvan unelmiesi örmyn. Verkkoja vesille vaan vaikka Itä-Helsingissä.
Eli yhteenvetona:
Ap:n haluama mies on 185cm komea ja lihaksikas, tummahiuksinen, tatuoitu lähiön kingi joka on noussut elämäm kovasta koulusta korkeakouluun, saavuttanut menestystä ja hankkinut rahaa. Mies on samanaikaisesti Fifty Shades of Grey-elokuvan alistusseksistä nauttiva sivistynyt master, ilman kypärää reikä päässä laskeva seikkailija, ja luotettava perheenisä joka hoitaa tiskivuoronsa ja lohduttaa kun ap:lla on paha mieli.
Tämä mies haluaa ap:n koska ap:lla on premium-merkkinen auto (luultavasti hinnat alkaen-malli) ja ap kuuluu ylempään keskiluokkaan.
Mitään pehmomiehiä ap ei halua, miehen kuuluu olla mies isolla M:llä!
Miksi kissan otto ja miehen löytäminen olisivat jotenkin ristiriidassa keskenään? Tai vaihtoehtoja? Tyyliin "jos en saa miestä, otan kissan"? Ellet etsi nimenomaan kissanvihaajamiestä? Aiot siis hylätä kissan, jos alat seurustella? Mitään lemmikkiä ei pidä ottaa jonkin muun korvikkeeksi, eikä ilman aitoa sitoumusta.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.
------
Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.
Tsiisus. Minä luen runoja JA osaan porata reiän seinään. Minä käyn oopperassa JA osaan tehdä nuotiotulen. Jukra. Tuliko sinulle yllätyksenä? Mikä on "yhtenään" lohdutettava mies? Sellaista miestä en ole tavannut, mutta jokainen ihminen kaipaa välillä lohdutusta. Etkö halua sitä parisuhteessa toiselle suoda? En ole fyysisesti feminiinisen enkä ylikorostuneen maskuliinisen näköinen, vaan suomalainen tavis.
Sinua mukaillakseni:
Ei se että olen herkkä ja empaattinen ihminen vie pois sitä, että osaan erinäisiä taitoja.
Mikä sinusta sitten tekee ”pehmomiehen”? Itsekö sellaiseksi identifioit kun noin vimmastuit?
Minun tarkoittamani pehmomies ei uskalla mennä vähääkään hurjempiin vuoristoratoihin, ei uskalla laskea kovaa mustassa rinteessä ja valitsee tenniksen sijaan lajikseen sulkapallon.
Yleensä päällisin puolin voi miehestä sanoa, kumpaan ihmisryhmään tämä kuuluu. Minulle pehmomies tarkoittaa toisin sanoen varovaista ja vähän arkaa miestä.
T. Ap
Kovaa laskeminen mustassa rinteessä kuulostaa juuri sellaiselta idiotismilta jota nuoruutesi lähiön j.nnäpojat harrastivat. Miten se sanonta menikään? Ihminen voi lähteä lähiöstä, mutta lähiö ei lähde ihmisestä.
Vastaavia tapauksia on tullut katseltua parilla vuorikiipeilyreissulla. Yleensä kun pelastushenkilökunta nostelee ko. merkitsemättömälle reitille seikkailleita TosiMiehiä railoista.
ps. vuoristoradat eivät kiinnosta yhtään ja sulkapallon sijaan valitsen mielummin golffaamisen.Mun mielestä golf taas on puhtaasti tylsää. Miksi koet minun arvostelun pahaksi arvostellessasi kuitenkin täysin palkein minun omiksi kokemiani lajeja?
Tiedoksesi, että monipuolisesti lahjakkaat ihmiset ovat usein myös urheilullisesti lahjakkaita.
-ap
Ohiksena huomautan, että ehkä et löydä kunnollista miestä, koska sinulta puuttuu sivistystä. Tällä en tarkoita, että golfin harrastaminen olisi merkki sivistyneisyydestä, vaan että sinulta näyttää puuttuvan kunnioitus ja hyväksyntä erilaisuutta kohtaan. Olet jo määritellyt kunnollisen miehen hyvin tarkasti, etkä anna miehelle itselleen mahdollisuutta näyttää, kuka hän on. On sivistymätäntä luokitella ihminen hänen harrastamiensa urheilulajien mukaan.
Jossain vaiheessa vaikutit jopa vähän herkältä, mutta tässä ketjun edetessä alat hieman kärkkääksi. Et kestä kritiikkiä etkä pysty näkemään, että omassa asenteessa saattaa olla vikaa. Jos houkutat mt-ongelmaisia tai väkivaltaisia miehiä, niin sinulla on kolme vaihtoehtoa: 1) et tee mitään ja hyväksyt tilanteen 2) Olet ilman miestä 3) Tiedostat, että jotain vikaa on omassa asenteessa, mietit mitä se on ja lähdet korjaamaan ajatteluasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.
------
Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.
Tsiisus. Minä luen runoja JA osaan porata reiän seinään. Minä käyn oopperassa JA osaan tehdä nuotiotulen. Jukra. Tuliko sinulle yllätyksenä? Mikä on "yhtenään" lohdutettava mies? Sellaista miestä en ole tavannut, mutta jokainen ihminen kaipaa välillä lohdutusta. Etkö halua sitä parisuhteessa toiselle suoda? En ole fyysisesti feminiinisen enkä ylikorostuneen maskuliinisen näköinen, vaan suomalainen tavis.
Sinua mukaillakseni:
Ei se että olen herkkä ja empaattinen ihminen vie pois sitä, että osaan erinäisiä taitoja.
Mikä sinusta sitten tekee ”pehmomiehen”? Itsekö sellaiseksi identifioit kun noin vimmastuit?
Minun tarkoittamani pehmomies ei uskalla mennä vähääkään hurjempiin vuoristoratoihin, ei uskalla laskea kovaa mustassa rinteessä ja valitsee tenniksen sijaan lajikseen sulkapallon.
Yleensä päällisin puolin voi miehestä sanoa, kumpaan ihmisryhmään tämä kuuluu. Minulle pehmomies tarkoittaa toisin sanoen varovaista ja vähän arkaa miestä.
T. Ap
Voi LOL! Tosi miehekästä olla rämäpää, joka laskee mustia rinteitä, vaikkei taitoa olisi. Varmaan vielä ilman kypärää! Ja sulkapallo vs tennis. :DDD Anna mun kaikki kestää... Tunnut kaipaavan jotain 50 shades of grey-tyyppistä "alfaa". Sori vaan, mutta se on fiktiota.
Anteeksi nyt vain mutta harrastan alppilajeja ja toivon saavani miehestä seuraa. Bubivisassa tai kroketissa kunnostautunut hipsteri nyt vain ei sytytä.
Hahhah oletko saanut pakit joltain Kallion partaveikkohipsteriltä? Omasta mielestäni he kyllä ovat oikeastaan paljon miehekkäämpiä kuin jotkut lähiöiden tatuoidut vaimonhakkaaja "Tony Halmeet". Moni heistä myös koulutettu. Aistin aikamoisia ristiriitoja miesmaussasi. Varmasti taustasi selittää sen. Suosittelen käväisemään kallonkutistajalla ja vasta sen jälkeen palaamaan deittailun pariin. Tsemppiä!
Aika rajoittunut on sinunkin käsityksesi miehistä silloin, kun jana alkaa Kallion partaveikosta ja päättyy jo kuolleeseen täysipäiväiseen sekoilijaan.
Minulle kiitos muuta, kuin ääripäitä. Sinulla on paitsi kummallisen mustavalkoinen ajattelutapa, myös erittäin ivallinen ote kirjoitustavassasi.
Pehmoko on siis sinulle negatiivinen piirre, kun arvelet, että siitä määreestä joku kimmastuu.
Minusta taas pehmous osoittaa, että on itsetunto kunnossa, ei tarvitse pönkittää miehisyyttään sen kummemmin, vaan uskaltaa rohkeasti olla sellainen kuin on. Ei miehet ja naiset pohjimmiltaan ole juurikaan erilaisia.