Lue keskustelun säännöt.
Vaari aiheuttaa ongelmia
19.03.2019 |
Poika on 4v. ja ihan hullaantunut naapurissa asuvan vaarin (ja mummon) takia. Ollaan annettu heidän touhuta yhdessä, mutta nyt taas tuntuu että tämä ei voi mennä näin. Olen äitiyslomalla ja mies reissuhommissa, mies on vapaat tiiviisti meidän kanssa ja huomioi poikaa ja tekevät omia juttuja paljon. Ei näe tätä arkiviikkojen menoa mutta tietää kyllä millaisia vanhempansa osaavat olla. Pojan vauva-aika oli yhtä hemmetin kriisiä jatkuvasti, halusivat sylitellä vauvaa joka ikinen päivä ja alkuun mummo vei pari kertaa mitään sanomatta pojan heille, siis otti syliin ja käveli kotiinsa. Itkevää vauvaa ei varsinkaan vaari antanut takaisin jne ihan kaikkea. Rajat vedettiin lopulta ja jääkautta kesti melkein vuoden. Minä en siltikään osannut enkä osaa mitään mutta nykyään pystyn ohittamaan niiden jutut ja haluaisin kuitenkin pitää lapsille isovanhemmat.
En enää tiedä onko heistä hyötyä suhteessa haittoihin, että kannattaako tämä. Poika alkanut käyttäytyä selvästi eri lailla nyt kun ovat viettäneet enemmän aikaa yhdessä. Sanoo sellaisia fraaseja joita ei ole kyllä meillä kuullut, kuten "sinä et äiti minua määrää" ja joka asiasta haluaa soittaa vaarille. Purnaa kaikesta, karkkien syömisestä ja pukemisesta lähtien ja eilen veti ihan hullut raivarit tyhjästä ja sanoi muuttavansa mummolaan. Meillä on rajat kotona ja tehään yhdessä paljon asioita ja liikutaan jne. Vaari tulee hakemaan poikaa ehkä joka toinen päivä ja on ollut yötä nyt tänä vuonna ekaa kertaa. En ole aiemmin halunnut päästää koska erimielisyyksiä on ollut ja isovanhemmat ivailee ärsyttävästi minulle edelleen jos sanon ruoka-ajoista jne perusasioista. Nälvii siis ihan selvästi mutta niin että siihen on vaikea "tarttua". Mummon kanssa en tule juttuun yhtään, ei käy meillä (sanoi vauvan synnyttyä että mummo mielellään hoitais tämänKIN pienen niin ois hyvä olla - eivät ole todellakaan oikeasti olleet hoitovastuussa pojasta koskaan vaan enempi päinvastoin)
Voinko ilman selityksiä nyt alkaa rajoittaa tätä hommaa? Selittely on turhaa koska eivät kuuntele. En ole puhunut pojalle mitään pahaa vaarista tai mummosta mutta mun mielestä on ok sanoa että jos he puhuvat jotain "äiti ei määrää" - juttuja, niin ne ei pidä paikkaansa. Stressaa ja kyllästyttää nuo vanhukset jotka ei edes kovin vanhoja, 20v. ainakin vielä tätä edessä enkä tiedä enää kannattaako vaikka tää on muutoin ihana paikka asua ja ihana talo.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene enemmän lasten kanssa pois kotoa, neljävuotias kaipaa varmasti ikätovereita, joista tulisi varmasti nopeasti jopa tärkeämpiä kuin sukulaisista.
Voisit kertoa pojalle jo aamulla, mitä te teette sinä päivänä yhdessä, niin lapsikin sitten tietää, että vaikka ukki tulisikin ovelle niin teillä on jo muutakin puuhaa.
Rajoittamista ei tarvitse perustella mitenkään. Ei teidän asiat kuulu perheen ulkopuolisille. Toki olisi ehkä kohteliasta kertoa, että koska pojan uhma lisääntyy silloin kun on viettänyt aikaa poissa perheensä luota, aiotte nyt viettää enemmän aikaa yhdessä.
Olet ihan oikeassa, tilanne oli parempi ennen kuopusta kun liikuttiin enemmän mutta vauva herää vieläkin vähintään kolmesti yössä maidolle joten päivisin ollaan kotona ja torkutaan.. Vaari myös harrastaa uhriutumista jos pojalla on muita menoja, poika on vähän stressissäkin jos näyttää että jokin vaarin kanssa suunniteltu asia on "vaarassa", vaari osaa taitavasti vedota poikaan "no kai minä menen sitten yksin kotiin" - jutuilla. Sekin häiritsee kun en tiedä oikeasti että mitä puhuu pojalle kun ovat keskenään. Minulla on heidän suvussaan nipottajan maine ja pojan tädit tuntuu tahallaan provosoivan minua, puhuvat pojalle että menehän mummolaan, mummo ja vaari taitaa sua jo kaivata, mitä sä täällä kotona kökötät jne. Tullut henkinen muuri heitä kaikkia kohtaan mulla.
Ap
Mitä ihmettä? Miksi altistat lapsesi tuollaiselle? Poikasi oppii, että on hänen tehtävänsä pitää vaari onnellisena. Se on oikeasti jopa vaarallinen opetus, vastaan voi tulla myös pahoja ihmisiä jotka hyödyntävät sitä, että poikasi kokee tehtäväkseen miellyttää muita. Eikä ole muutenkaan tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te tarvitsette nyt kunnollisen tauon isovanhemmista. Tuolla menolla teidän välit menee lopullisesti pilalle. Taukoa pitäisi olla niin kauan, että oikeasti kaipaat heitä taas elämääsi, tai ainakin sen verran, että ajatus heistä ei ärsytä sinua. Mies ilmoittamaan, että nyt ei tarvitse tulla ovelle vähään aikaan, kutsutte sitten kun haluatte tavata. Ja oikeasti älä avaa ovea, jos tulevat ilmoittamatta oven taakse.
Tää olis mieleinen ratkaisu minulle. On vaan lievästi sanoen marttyyria sorttia nuo isovanhemmat ja varmasti syyllistäis poikaa. Mutta eivät onnistuisi siinäkään jos olisi oikeasti porttikielto. Poika meni jouluna omin luvin mummolaan (alle 100m meiltä) ja mies löysi hänet sieltä, tyynesti leipoivat keittiössä. Puheluihin ei oltu vastattu kun ei kuulemma kuullut kun soi. Mies oli ollut tosi hermona ja sanonu että ilman lupaa ei pihasta lähetä, äitinsä oli alkanut selittää että kyllä nyt mummolaan saa tulla mutta oli kuulemma "hiljentänyt" sen. Tällaista vähän väliä, tosi kivaa.. Välirikko ei lopulta edes haittaisi koska musta nyt puhuvat jo muutenkin vaikka mitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene enemmän lasten kanssa pois kotoa, neljävuotias kaipaa varmasti ikätovereita, joista tulisi varmasti nopeasti jopa tärkeämpiä kuin sukulaisista.
Voisit kertoa pojalle jo aamulla, mitä te teette sinä päivänä yhdessä, niin lapsikin sitten tietää, että vaikka ukki tulisikin ovelle niin teillä on jo muutakin puuhaa.
Rajoittamista ei tarvitse perustella mitenkään. Ei teidän asiat kuulu perheen ulkopuolisille. Toki olisi ehkä kohteliasta kertoa, että koska pojan uhma lisääntyy silloin kun on viettänyt aikaa poissa perheensä luota, aiotte nyt viettää enemmän aikaa yhdessä.
Olet ihan oikeassa, tilanne oli parempi ennen kuopusta kun liikuttiin enemmän mutta vauva herää vieläkin vähintään kolmesti yössä maidolle joten päivisin ollaan kotona ja torkutaan.. Vaari myös harrastaa uhriutumista jos pojalla on muita menoja, poika on vähän stressissäkin jos näyttää että jokin vaarin kanssa suunniteltu asia on "vaarassa", vaari osaa taitavasti vedota poikaan "no kai minä menen sitten yksin kotiin" - jutuilla. Sekin häiritsee kun en tiedä oikeasti että mitä puhuu pojalle kun ovat keskenään. Minulla on heidän suvussaan nipottajan maine ja pojan tädit tuntuu tahallaan provosoivan minua, puhuvat pojalle että menehän mummolaan, mummo ja vaari taitaa sua jo kaivata, mitä sä täällä kotona kökötät jne. Tullut henkinen muuri heitä kaikkia kohtaan mulla.
Ap
Ymmärrän väsymyksen, mullakin on vauva ja 2 isompaa, mutta siis 4v on kotihoidossa ja olette kotona sisällä kaikki päivät? Eikö kannattaisi vähitellen yrittää päästä esim. puistoon vauvan päiväunien aikaan. Ehkä 4v hyötyisi myös kerhosta pari kertaa viikossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene enemmän lasten kanssa pois kotoa, neljävuotias kaipaa varmasti ikätovereita, joista tulisi varmasti nopeasti jopa tärkeämpiä kuin sukulaisista.
Voisit kertoa pojalle jo aamulla, mitä te teette sinä päivänä yhdessä, niin lapsikin sitten tietää, että vaikka ukki tulisikin ovelle niin teillä on jo muutakin puuhaa.
Rajoittamista ei tarvitse perustella mitenkään. Ei teidän asiat kuulu perheen ulkopuolisille. Toki olisi ehkä kohteliasta kertoa, että koska pojan uhma lisääntyy silloin kun on viettänyt aikaa poissa perheensä luota, aiotte nyt viettää enemmän aikaa yhdessä.
Olet ihan oikeassa, tilanne oli parempi ennen kuopusta kun liikuttiin enemmän mutta vauva herää vieläkin vähintään kolmesti yössä maidolle joten päivisin ollaan kotona ja torkutaan.. Vaari myös harrastaa uhriutumista jos pojalla on muita menoja, poika on vähän stressissäkin jos näyttää että jokin vaarin kanssa suunniteltu asia on "vaarassa", vaari osaa taitavasti vedota poikaan "no kai minä menen sitten yksin kotiin" - jutuilla. Sekin häiritsee kun en tiedä oikeasti että mitä puhuu pojalle kun ovat keskenään. Minulla on heidän suvussaan nipottajan maine ja pojan tädit tuntuu tahallaan provosoivan minua, puhuvat pojalle että menehän mummolaan, mummo ja vaari taitaa sua jo kaivata, mitä sä täällä kotona kökötät jne. Tullut henkinen muuri heitä kaikkia kohtaan mulla.
ApMitä ihmettä? Miksi altistat lapsesi tuollaiselle? Poikasi oppii, että on hänen tehtävänsä pitää vaari onnellisena. Se on oikeasti jopa vaarallinen opetus, vastaan voi tulla myös pahoja ihmisiä jotka hyödyntävät sitä, että poikasi kokee tehtäväkseen miellyttää muita. Eikä ole muutenkaan tervettä.
Peesi, tuo on manipulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene enemmän lasten kanssa pois kotoa, neljävuotias kaipaa varmasti ikätovereita, joista tulisi varmasti nopeasti jopa tärkeämpiä kuin sukulaisista.
Voisit kertoa pojalle jo aamulla, mitä te teette sinä päivänä yhdessä, niin lapsikin sitten tietää, että vaikka ukki tulisikin ovelle niin teillä on jo muutakin puuhaa.
Rajoittamista ei tarvitse perustella mitenkään. Ei teidän asiat kuulu perheen ulkopuolisille. Toki olisi ehkä kohteliasta kertoa, että koska pojan uhma lisääntyy silloin kun on viettänyt aikaa poissa perheensä luota, aiotte nyt viettää enemmän aikaa yhdessä.
Olet ihan oikeassa, tilanne oli parempi ennen kuopusta kun liikuttiin enemmän mutta vauva herää vieläkin vähintään kolmesti yössä maidolle joten päivisin ollaan kotona ja torkutaan.. Vaari myös harrastaa uhriutumista jos pojalla on muita menoja, poika on vähän stressissäkin jos näyttää että jokin vaarin kanssa suunniteltu asia on "vaarassa", vaari osaa taitavasti vedota poikaan "no kai minä menen sitten yksin kotiin" - jutuilla. Sekin häiritsee kun en tiedä oikeasti että mitä puhuu pojalle kun ovat keskenään. Minulla on heidän suvussaan nipottajan maine ja pojan tädit tuntuu tahallaan provosoivan minua, puhuvat pojalle että menehän mummolaan, mummo ja vaari taitaa sua jo kaivata, mitä sä täällä kotona kökötät jne. Tullut henkinen muuri heitä kaikkia kohtaan mulla.
Ap
Ehkä kannattaa nyt tehdä itselleen selväksi kumpi on tällä hetkellä tärkeämpää.
Onko se pesiminen vauvan kanssa, jolloin neljävuotiaan on parempikin päästä pois kotoa edes mummolaan edes jokatoinen päivä.
Vai onko se hyvin käyttäytyvä aktiivista elämää viettävä ydinperhe joka päivittäin (vaikka isä ei aina pääse) viettää yhdessä aikaa tavalla joka on sopiva nelivuotiaallekin.
Lapsihan tulee mökkihöperöksi jos se joutuu vai katselemaan torkkuvaa äitiä joka hereillä ollessaan hoitaa vain vauvaa (tämäkin voi itsessään jo aiheuttaa uhmakkuutta ilman hankalia isovanhempiakin.)
Ukin yksinäisyysuhriutumiseen voi todeta reippaasti vaikka, että hyvä idea pääsette viettämään aikaa mummun kanssa ihan kahden, heihei :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat nyt vain on laitettava. Rajoitatte vaikka kerran viikkoon kyläilyt, ja sanotte, että jos lapselta kuuluu enää yhtään mitään "äiti ei määräile" tai muita vanhempia mitätöiviä juttuja niin lapsen kyläilyt loppuu kokonaan.
No miehelle oli sanonut että "oma tahto vain herää, kyllä sitä pitää olla" kun oli huomauttanut isälleen pojan puheista aiemmin. Tästä on tosin aikaa jo, poika oli vasta alkanut kunnolla puhua ja puheli kotona sellaisia että "mummolassa on kivempaa, mummo tykkää musta eniten". Noi paremmuusjärjestys - jutut on häirinnyt aina mua mutta vaikea sanoa heille niistä kun vastaus on ettei he mitään ole puhuneet.
Ap
Miksi olet ap mustis.Sehän on ihan tavallista,että lapsi sanoo tykkäävänsä mummosta eniten jne.Ihan perusjuttuja.Näin on meillä ainakin sanoneet,mutta ei se tarkoita sen enempää.Äiti ja isä ovat ne tärkeimmät ja mummot ja vaarit aiheuttavat lapsille juhlaa.Suo se heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene enemmän lasten kanssa pois kotoa, neljävuotias kaipaa varmasti ikätovereita, joista tulisi varmasti nopeasti jopa tärkeämpiä kuin sukulaisista.
Voisit kertoa pojalle jo aamulla, mitä te teette sinä päivänä yhdessä, niin lapsikin sitten tietää, että vaikka ukki tulisikin ovelle niin teillä on jo muutakin puuhaa.
Rajoittamista ei tarvitse perustella mitenkään. Ei teidän asiat kuulu perheen ulkopuolisille. Toki olisi ehkä kohteliasta kertoa, että koska pojan uhma lisääntyy silloin kun on viettänyt aikaa poissa perheensä luota, aiotte nyt viettää enemmän aikaa yhdessä.
Olet ihan oikeassa, tilanne oli parempi ennen kuopusta kun liikuttiin enemmän mutta vauva herää vieläkin vähintään kolmesti yössä maidolle joten päivisin ollaan kotona ja torkutaan.. Vaari myös harrastaa uhriutumista jos pojalla on muita menoja, poika on vähän stressissäkin jos näyttää että jokin vaarin kanssa suunniteltu asia on "vaarassa", vaari osaa taitavasti vedota poikaan "no kai minä menen sitten yksin kotiin" - jutuilla. Sekin häiritsee kun en tiedä oikeasti että mitä puhuu pojalle kun ovat keskenään. Minulla on heidän suvussaan nipottajan maine ja pojan tädit tuntuu tahallaan provosoivan minua, puhuvat pojalle että menehän mummolaan, mummo ja vaari taitaa sua jo kaivata, mitä sä täällä kotona kökötät jne. Tullut henkinen muuri heitä kaikkia kohtaan mulla.
ApYmmärrän väsymyksen, mullakin on vauva ja 2 isompaa, mutta siis 4v on kotihoidossa ja olette kotona sisällä kaikki päivät? Eikö kannattaisi vähitellen yrittää päästä esim. puistoon vauvan päiväunien aikaan. Ehkä 4v hyötyisi myös kerhosta pari kertaa viikossa?
Poika on 2pvä viikossa päikyssä nyt mutta vois olla enemmänkin. Ehkä itellä ollut tunne ettei viitsi sinne laittaa kokoaikaisena kun olen kuitenkin kotona. Käydään pulkkamäessä ja touhutaan pihalla mutta kodin tuntumassa tapahtuu kaikki. Aiemmin kyläiltiin enemmän ja käytiin hoplopissa yms. Ehkä se tästä kun vauva alkaa nukkua paremmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatte kauemmas isovanhemmista. Se on ainoa oikea ratkaisu.
Olen miettinyt tätä ja kyllä ahdistaa. Saatiin vasta viime kesänä valmiiksi remontti täällä ja talo on nyt niin ihana ja mulla on täällä tiivis harrastusporukka ja puutarhasuunnitelmat monelle vuodelle ja siis kaikki tärkeä on täällä. Olen varmaan loppuikäni katketa jos muutamme noiden takia pois. Jos olisivat ihan vaan NORMAALEJA niin kaikki olisi ok.
Ap
Luonnevikaiaet ei muutu koskaan eikä mikään mitä teet, saa toimintaa muuttumaan.
Joku puutarhasuunnitrlmaja talo on yks paskan hailee oman ja perheen mielenterveyteen verrattuna. Itse muuttasin samalla sekunnilla väh 300 km päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat nyt vain on laitettava. Rajoitatte vaikka kerran viikkoon kyläilyt, ja sanotte, että jos lapselta kuuluu enää yhtään mitään "äiti ei määräile" tai muita vanhempia mitätöiviä juttuja niin lapsen kyläilyt loppuu kokonaan.
No miehelle oli sanonut että "oma tahto vain herää, kyllä sitä pitää olla" kun oli huomauttanut isälleen pojan puheista aiemmin. Tästä on tosin aikaa jo, poika oli vasta alkanut kunnolla puhua ja puheli kotona sellaisia että "mummolassa on kivempaa, mummo tykkää musta eniten". Noi paremmuusjärjestys - jutut on häirinnyt aina mua mutta vaikea sanoa heille niistä kun vastaus on ettei he mitään ole puhuneet.
ApMiksi olet ap mustis.Sehän on ihan tavallista,että lapsi sanoo tykkäävänsä mummosta eniten jne.Ihan perusjuttuja.Näin on meillä ainakin sanoneet,mutta ei se tarkoita sen enempää.Äiti ja isä ovat ne tärkeimmät ja mummot ja vaarit aiheuttavat lapsille juhlaa.Suo se heille.
En kyllä tykkää siitä että lapselle opetetaan tollanen ajattelumalli, esim. kun komennan poikaa pesemään kädet ennen ruokaa niin kivahtaa heti että "en pese, mä soitan vaarin hakee, sä et määrää" ja muutenkin isovanhemmat kyselee kaikesta "eikö olisikin mummon tekemä keitto parempaa" jne ja kaikkihan on vaan vitsiä, heh heh. Ei haittaisi vaikka sanoisi että mummo on tärkein mutta kun käytös muuttuu selvästi noiden juttujen myötä.
Mun mielestä mummolassa/ukkilassa kuuluukin olla eri säännöt ja lapset useasti jutelleet kuinka mummin lihapullat on maailman parhaita jne.
Meillä tosin olivat paljon harvemmin mummolassa ja jos isovanhemmat olisivat alkaneet uhriutumaan ja syyllistämään mun lapsia, olisin tehnyt lopun siitä. Jos mikään muu ei auta, niin laita lapsesi hoitoon. Pistä vaikka puolipäiväiseksi ja sanot ukille, et haluat viettää pojan kanssa ne ajat kun on kotona ja sovitte jonkun päivän milloin ukki voi vaikka hakea pojan päiväkodista ja olla hänen kanssaan tiettyyn aikaan saakka. Laita miehesi sopimaan rajat! Sua selkeästi dissaavat koko suvun voimin, niin nyt sun miehesi pitää tehdä selkeäksi, et näin tehdään eikä siitä poiketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä ihmettä, tuo vaarin uhriutuminenkin? Nyt kyllä ihan kunnollinen tauko heistä, ja joko sinä tai miehesi kertoo kaiken, mistä se johtuu ja miten käytöksen on muututtava, jotta lasta taas näkevät. Ikävää, mutta nyt ei varmaan voi lastakaan päästää hetkeen yksin pihaan. Aina vahditte, ja jos isovanhemmat tulee pihaan niin heipat ja pikaiset kuulumiset vaihdatte, ja sitten lähdette sisälle.
Kannatan myös paljon muualla olemista. Yhdet päikkärit lepäätte sisällä, ja muuten käytte ulkoilemassa tai kirjastoissa, kerhoissa, missä nyt lapsi voi leikkiseuraa saada.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä, tuo vaarin uhriutuminenkin? Nyt kyllä ihan kunnollinen tauko heistä, ja joko sinä tai miehesi kertoo kaiken, mistä se johtuu ja miten käytöksen on muututtava, jotta lasta taas näkevät. Ikävää, mutta nyt ei varmaan voi lastakaan päästää hetkeen yksin pihaan. Aina vahditte, ja jos isovanhemmat tulee pihaan niin heipat ja pikaiset kuulumiset vaihdatte, ja sitten lähdette sisälle.
Kannatan myös paljon muualla olemista. Yhdet päikkärit lepäätte sisällä, ja muuten käytte ulkoilemassa tai kirjastoissa, kerhoissa, missä nyt lapsi voi leikkiseuraa saada.
Tämä. Meillä peli oltaisiin vihelletty poikki jo kokonaan. Jos isovanhemmat on rasite niin homma seis. Oman perheen hyvinvointi menee lasten ja isovanhempien yhteisen ajan edelle aina. Ap, ryhtiä elämään nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin että poika on 4v. Eli alkaa ihan itsenäisestikin olla tuota uhmaa eikä kaikki välttämättä liity siihen mitä vaari on sanonut. Nyt on varmaan korkea aika laittaa niitä tiukempia rajoja ja tehdä lapselle selväksi että isä ja äiti ovat niitä aikuisia joita hänen kuuluu totella. Ja pojalle enemmän muuta tekemistä kuin naapurissa käyntiä, joka toinen päivä on melkoisen usein.
On uhmannut minusta ikätasoisesti muutenkin, haluaa perusteluita ym. mutta nyt on ihmetyttänyt tuo miten on ihan raivopää ja kyseenalaistaa minut eri tavoin kuin ennen. Käytös on pahimmillaan samana päivänä /iltana jos on ollut vaarin kanssa. Vaarilla on ärsyttävä tapa tulla hakemaan poikaa ja kertoa pojalle mitä jännää tänään tehään "jos äitis laskee.." ja poika katsoo minua innostuneena. Mies ehdotti aiemmin että soittaisi mulle ennen kun tulee tänne mutta ei kuulemma viitti koko ajan soitella. Pelkkä selitys mun mielestä..
Ap
Uhmakaudet vaihtelee, joskus enemmän joskus vähemmän. Sinuna olisin ihan rauhallinen enkä lähtisi taistoon sen enempää nelivuotiasta kuin isovanhempiakaan päin. Mummolassa voi olla eri säännöt kuin kotona, mummolassa määräävät isovanhemmat, kotona vanhemmat.
Sen 4-vuotiaan mielestä ne isovanhemmat tuntuu tosi huipuilta varmaan osittain senkin takia, että siellä ei tarvitse olla kotona. Ei 4-vuotias vielä mitään ihmeellistä tarvitse, mutta pelkkä kotona oleminen on aika tylsää. Eli tauko isovanhemmista ja muualla olemista lapselle, ei sitten ikävöikään isovanhempia niin.
Ompa ikävä tilanne :( Isovanhemmista on varmasti tullut tärkeitä 4 vuotiaalle pojalle. (Mietin omaa 4 vuotiastani, joka usein haluaa Mummulaan).
MUTTA ! Iso mutta! Yksinkertaisesti lapsen vanhempien yli ei voi mennä ja meitä tulee kunnioittaa. Laittaisin itse varmasti miehen puhumaan vanhemmilleen ja kertomaan, että jotain on keksittävä yhdessä, näin ei voi jatkua. Ja nimenomaan "keksittävä yhdessä", joten vastuuttaisin myös isovanhempia huomaamaan tilanteen ja samalla ottaan myös heidän mielipiteet huomioon.
JOS tilanne ei kuitenkaan muutu, niin näkisin vaihtoehdoksi muuttaa hieman kauemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ompa ikävä tilanne :( Isovanhemmista on varmasti tullut tärkeitä 4 vuotiaalle pojalle. (Mietin omaa 4 vuotiastani, joka usein haluaa Mummulaan).
MUTTA ! Iso mutta! Yksinkertaisesti lapsen vanhempien yli ei voi mennä ja meitä tulee kunnioittaa. Laittaisin itse varmasti miehen puhumaan vanhemmilleen ja kertomaan, että jotain on keksittävä yhdessä, näin ei voi jatkua. Ja nimenomaan "keksittävä yhdessä", joten vastuuttaisin myös isovanhempia huomaamaan tilanteen ja samalla ottaan myös heidän mielipiteet huomioon.
JOS tilanne ei kuitenkaan muutu, niin näkisin vaihtoehdoksi muuttaa hieman kauemmaksi.
Neuvolassa neuvottiin noin. Osoitti vain sen etteivät tajunneet ongelmaa. Riittävän hankalille tapauksille tuo yhdessä sopiminen ja neuvotteleminen on sama kuin ampuis itteään jalkaan. He saa vahvistuksen ajatukselleen jonka mukaan heille kuuluu päätäntävaltaa perheen asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin että poika on 4v. Eli alkaa ihan itsenäisestikin olla tuota uhmaa eikä kaikki välttämättä liity siihen mitä vaari on sanonut. Nyt on varmaan korkea aika laittaa niitä tiukempia rajoja ja tehdä lapselle selväksi että isä ja äiti ovat niitä aikuisia joita hänen kuuluu totella. Ja pojalle enemmän muuta tekemistä kuin naapurissa käyntiä, joka toinen päivä on melkoisen usein.
On uhmannut minusta ikätasoisesti muutenkin, haluaa perusteluita ym. mutta nyt on ihmetyttänyt tuo miten on ihan raivopää ja kyseenalaistaa minut eri tavoin kuin ennen. Käytös on pahimmillaan samana päivänä /iltana jos on ollut vaarin kanssa. Vaarilla on ärsyttävä tapa tulla hakemaan poikaa ja kertoa pojalle mitä jännää tänään tehään "jos äitis laskee.." ja poika katsoo minua innostuneena. Mies ehdotti aiemmin että soittaisi mulle ennen kun tulee tänne mutta ei kuulemma viitti koko ajan soitella. Pelkkä selitys mun mielestä..
ApUhmakaudet vaihtelee, joskus enemmän joskus vähemmän. Sinuna olisin ihan rauhallinen enkä lähtisi taistoon sen enempää nelivuotiasta kuin isovanhempiakaan päin. Mummolassa voi olla eri säännöt kuin kotona, mummolassa määräävät isovanhemmat, kotona vanhemmat.
No mun mielestä tunnistan kyllä tuon pojan uhmailut ja sen kuinka kausittain vaihtelee. Kotonakin pitäisi päteä vaarin sanomiset ja poika tuntuu olevan ristiriidassa, joku sanoo mulle että tämä ongelma on nyt mummolasta lähtöisin. Siellä on ollut mummolan säännöt kyllä ja se sopii mulle mutta vaarin jutut saa pojan inhoamaan minun laittamia rajoja. Ärsyttää ettei appiukko tajua että tästä on nyt eniten harmia nimenomaan pojalle. Nuo aiemmat vastaukset laittoi oikeesti miettimään sitäkin että vaarin käytös on välillä selvää manipulointia. Poika sanoi jokin aika sitten just ennen nukkumaanmenoa että vaari on varmaan surullinen. Kysyin että miten niin, hän vastaa että no kun me mennään lauantaina synttäreille eikä hän pääse vaarin luo. Tarviiko 4v.n tollasta miettiä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te tarvitsette nyt kunnollisen tauon isovanhemmista. Tuolla menolla teidän välit menee lopullisesti pilalle. Taukoa pitäisi olla niin kauan, että oikeasti kaipaat heitä taas elämääsi, tai ainakin sen verran, että ajatus heistä ei ärsytä sinua. Mies ilmoittamaan, että nyt ei tarvitse tulla ovelle vähään aikaan, kutsutte sitten kun haluatte tavata. Ja oikeasti älä avaa ovea, jos tulevat ilmoittamatta oven taakse.
Tää olis mieleinen ratkaisu minulle. On vaan lievästi sanoen marttyyria sorttia nuo isovanhemmat ja varmasti syyllistäis poikaa. Mutta eivät onnistuisi siinäkään jos olisi oikeasti porttikielto. Poika meni jouluna omin luvin mummolaan (alle 100m meiltä) ja mies löysi hänet sieltä, tyynesti leipoivat keittiössä. Puheluihin ei oltu vastattu kun ei kuulemma kuullut kun soi. Mies oli ollut tosi hermona ja sanonu että ilman lupaa ei pihasta lähetä, äitinsä oli alkanut selittää että kyllä nyt mummolaan saa tulla mutta oli kuulemma "hiljentänyt" sen. Tällaista vähän väliä, tosi kivaa.. Välirikko ei lopulta edes haittaisi koska musta nyt puhuvat jo muutenkin vaikka mitä.
Ap
Tää on ihan järkyttävää!! En antaisi tätä itse koskaan anteeksi, miten voivat antaa lasten vanhempien pelätä noin :O
Aiempaan: hyvä, että mies sanoo vanhemmilleen vastaan, mutta tuo meni minusta vähän pieleen, missä vaari alkoi selittää, että hyvä vaan kun pojalla on oma tahto. Mies on siis alkanut selitellä, että älkää tehkö näin, kun sitten poika uhmaa. Ei näin! Vaan mies sanoo, että älkää enää tehkö näin, koska me, vanhemmat emme hyväksy sitä. Piste. Ei selittelyjä.
Ikävää tuokin, mutta ei taida kuulua tähän keskusteluun? Tuskin olisit valmis ottamaan osallistuvia isovanhempia, jotka puhuisivat sinusta pahaa lapsellesi, aliarvioisivat kasvatustasi, ja tekisivät pienen lapsesi kanssa suunnitelmia kysymättä sinulta.