Miksi ihmeessä rahat pitäisi olla perheessä yhteisiä?

Kun olimme seurustelleet neljä vuotta, mies jäi työttömäksi ja oli vuoden ajan työtön. Sitten hän pääsi opiskelemaan ja teki osa-aikaista työtä sivussa. Ei tullut mieleenkään tuon 5 vuoden aikana, kun hän oli ensin työtön ja sitten opiskelija, että laskisin euron tarkkuudella kaikkien kulujen menevän tasan meidän välillä. Olin itse koko tuon ajan täysipäiväisesti töissä, joten tietysti maksoin hieman enemmän laskuja ja ruokaostoksia yms. Jos oltaisiin laitettu tuossa tilanteessa kaikki menot puoliksi, niin miehelle olisi jäänyt tasan 0 euroa käyttörahaa kaikkien menojen jälkeen, kun taas minulle olisi jäänyt useampi satanen. Ei siinä olisi ollut mitään järkeä, että elämme samassa taloudessa, mutta toinen köyhyydessä ja minä yltäkylläisyydessä. Nyt mies on jo valmistunut ja tienaamme suunnilleen saman verran. Emme nykyäänkään laske, meneekö kustannukset kaikesta tasan. Välillä minä käyn kaupassa, välillä mies. Joskus minä maksan laskun, joskus mies.

Suunnittelen parhaillaan alanvaihtoa ja tiedän mieheni tukevan minua opintojen ajan samaan tapaan kuin minä tuin häntä. Meillä tämä homma toimii näin oikein mainiosti, tuemme vuorotellen toisiamme.

Sitä varten on se yhteisen tilin osuus.

Hyvin usein tällä palstalla ollaan tuota mieltä. Kaikki on aina poissa parisuhteen ja perheen yhteisistä asioista. Naisille koko elämä on parisuhde, perhe ja lapset.  Sehän ei riitä, että mies maksaa perheessä enemmän vaan pitäisi laittaa 100% palkastaan perheeseen koska jos ei laita niin "puuttuvat prosentit on pois perheeltä".[/quote]

Kyllä minusta ensisijaisesti pitäisi sijoittaa perheeseen ja sen hyvinvointiin. En valitsisi sellaista miestä, joka ei myös niin ajattelisi. Toisaalta, jos miehen intohimo sattuisi nyt olemaan vaikka veneily, niin tottakai se vene hänelle ostettaisiin jos vain mahdollista. Eikä minun tarvitsisi saada jotain yhtä kallista myös ihan periaatteesta. Haluan vain, että kaikki ovat tyytyväisiä elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme tonnia on hieman eri asia kuin baari-ilta, jossa en ainakaan itse näkisi mitään ongelmaa. Miksi puolison pitäisi sellaisesta olla tilivelvollinen? Isommista summista keskustellaan.

Baari-illoissakin on eroja. Ulkonä pystyy käymään joillakin kympeillä, joskus sitten menee 150-200 euroa. Kun on omat rahat niin ei tarvitse asiaa miettiä muuta kuin kärsiä omassa nahassaan.

Mutta kärsiikö sitä tosiaan vain omissa nahoissaan? Entä jos toinen esim. tuhlaa omat rahansa vaikka nyt baari-iltoihin ja sitten hänellä ei olekaan varaa lähteä yhteiselle lomamatkalle puolison kanssa? Lähteekö toinen yksin? Omistakin rahoista tuhlaaminen on kuitenkin parisuhteen yhteisistä jutuista pois ja jotenkin se puolisokin toiveineen olisi hyvä ottaa huomioon.

Me maksetaan kaikki yhteiset menot sieltä yhteiseltä taloustililtä matkoja myöten. Ja ne loput omalla tilillä olevat rahat voi sitten käyttää ihan mihin haluaa vaikka kalliiseen hevosharrastukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä varten on se yhteisen tilin osuus.

Hyvin usein tällä palstalla ollaan tuota mieltä. Kaikki on aina poissa parisuhteen ja perheen yhteisistä asioista. Naisille koko elämä on parisuhde, perhe ja lapset.  Sehän ei riitä, että mies maksaa perheessä enemmän vaan pitäisi laittaa 100% palkastaan perheeseen koska jos ei laita niin "puuttuvat prosentit on pois perheeltä".

Kyllä minusta ensisijaisesti pitäisi sijoittaa perheeseen ja sen hyvinvointiin. En valitsisi sellaista miestä, joka ei myös niin ajattelisi. Toisaalta, jos miehen intohimo sattuisi nyt olemaan vaikka veneily, niin tottakai se vene hänelle ostettaisiin jos vain mahdollista. Eikä minun tarvitsisi saada jotain yhtä kallista myös ihan periaatteesta. Haluan vain, että kaikki ovat tyytyväisiä elämäänsä.

Sitä varten on taloustili. Ensisijaisesti sinne se mikä riittää normaaliin elämiseen ja loput sitten oman maun mukaan. Tuolla "ensisijaisesti perheeseen"-verukkeella te lompakkoloiset imette miehestä kaiken pihalle. Miehen pitää panostaa paljon ja suuremman osan kuin nainen. Ja vielä lisää jos kerran jotain jää yli! "Mitä menee sika tienaamaan niin paljon, ihan oma syynsä ja siitä hyvästä miespa**a saa antaa rahansa pois!!!1"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut (esim. Me) kokevat sen helpommaksi. Ei tarvitse siirrellä rahaa eri tulien välillä joka kuukausi.

Se onkin nykyisin hankalaa, joutuu aina etsimään pankkikirjan ja jonottamaan pankissa sen aukioloaikoina.

Eiku. Meillä se vaatii yhden verkkosiirron, johon ei taida mennä minuuttiakaan, kun kumpikin käy siirtämässä omalta tililtään saman summan yhteiselle tilille. Sieltä sitten suurin osa laskuista menee automaattiveloituksella.

No hyvä jos teillä onnistuu noin, osalla sinne yhteiselle tilille pitää vähän väliä olla siirtämässä rahaa kun on tullut joku suurempi ostostarve ja raha on sieltä loppu.

Jep, jääkaappi hajosi, siirrä x määrä rahaa. Lapsi tarvii pyörän siirrä x määrä rahaa. Mennään ulos syömään tilillä oleva raha ei riitä siirrä x määrä rahaa.

Ei tuntunut luontevalta meidän perheessä. Nyt kaikki rahat samalla tilillä ja toimii loistavasti.

Niin, sieltä yhteiseltä tililtä voi sitten kätevästi ottaa rahaa myös omiin menoihisi, mitä et tuossa välittänyt mainita.

Ei meillä ole ikinä edes keskusteltu asiasta. Aina on ollut yhteinen tili ja molemmilla samat luottokortit. Rahaa on aina ollut sen verran, ettei ole tarvinnut kysellä voinko nyt hankkia tuon tai tämän. Yhteine perhe, yhteiset rahat, yhteinen elintaso.

Minusta parasta on, että jokaisella on oma tili, jonne oma palkka menee. Silti perheessä pitää minun mielestäni olla rahat yhteisiä sillä tavalla, että yhdessä sovitaan isommista menoista. Olisi myös ihan hirveää, jos perheessä vaikka isä tai äiti joutuisi syömään eri ruokaa siksi, että hänellä ei riitä rahat samantasoiseen ruokaan kuin puolisolla. Jos toisella on rahaa, mutta toisella ei ole varaa tankata autoa, on aika kohtuutonta vaatia toista kävelemään kaikki matkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ainakin ajatellaan näin, että avioliitto on yhteiselämä jossa jaetaan hyviä ja huonoja asioita.

Kun kaksi ihmistä tavallaan sulautuu yhdeksi, ei tilejäkään tarvita kuin se yhteinen/ yhteiset.

Luottamus kaikessa on A ja O, myös niitä tilejä käytettäessä.

Ei meistä kumpikaan tarkkaile käyttikö toinen satasen tai tonnin viime kuussa enemmän kuin toinen. Kumpikin tarpeen mukaan.

Hieno homma sitten. Ihmettelen vaan etteikö ikinä, mistään ole tullut kyselyä "oliko tuo tarpeen" tai "miksi?"?

No eipä kyllä vielä ainakaan 45 vuoden aikana. ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole ikinä edes keskusteltu asiasta. Aina on ollut yhteinen tili ja molemmilla samat luottokortit. Rahaa on aina ollut sen verran, ettei ole tarvinnut kysellä voinko nyt hankkia tuon tai tämän. Yhteine perhe, yhteiset rahat, yhteinen elintaso.

Kysellä keneltä? Käytkö itse ollenkaan töissä?

Meillä on hyvin erinlaiset rahankäyttötarpeet ja sen takia on hyvä pitää yhteistä taloustiliä sekä omat tilit. Esim. minä käytän autoa työ-ja harrastusmatkoihin, kun taas mies menee töihin ja harrastuksiin bussilla tai pyöräillen. Hän ei edes pidä autolla ajamisesta. Ostin vasta uuden auton ihan omilla rahoillani, koska olisi ollut väärin käyttää siihen yhteisiä rahoja, kun mies tarvitsee autoa max pari kertaa vuodessa ja yhteinen automatka tehdään kerran vuodessa. 

Musta vaan ois typerää elää ihan elintasoissa, kun ollaan perhe. Tuntuisi tosi itsekkäältä esimerkiksi itse hyväpalkkaisemmassa työssä mm. matkustella enemmän ja tuhlata turhuuksiin ja antaa miehen elää matalampitasoista elämää.

 Sitten varsinkin, kun lapsia on, on vaan järkevää pitää rahat yhdellä tilillä ja näin kumpi tahansa (yleensä valitettavasti äiti) voi ostaa lapselle tarvittavia asioita eikä tarvitse sumplia, milloin kumpikin on maksanut lapsen menoista mitäkin. Toki jo äitiyslomilla tuntuisi typerältä että joutuisin elämään itse köyhyydessä ja mies paremmantasoisesti vain koska hän käy töissä ja itse olen vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas koin että oli ihan oikein etten saanut mitään rahaa kun vain makasin kotona. Se on sopeuduttava sellaiseen elämään jos ei ammattia ja töitä pysty hommaamaan. Ap

Saahan nykyisin työttömyyskorvausta puolison tuloista huolimatta. Että edes sentään jotain saa. 

Mutta jos toisella on työpaikka ja hyvät tulot ja toinen työttömänä, niin miten se työtön käytännössä sopeuttaa niitä omia menojaan, jotka on osaltaan lukittu sen hyvätuloisen tulojen perusteella? Luuletko että se hyvätuloinen suostuu myymään tilavan keskustakämpän ja muuttamaan Kontulaan pieneen kaksioon? Tai että se hyvätuloinen lakkaa syömästä pihvejä joihin on tottunut ja alkaa syödä sen työttömän kanssa kaalikeittoa? Ei se työtön vaan pysty määräänsä enemmän sopeutumaan. Se voi syödä kotona halvalla silloin kun puoliso on töissä ja muuten yrittää elää säästeliäästi. Mutta siitä isosta asuntolainasta se ei pääse eroon ja hyvätuloinen joutuu sen sitten yksin maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Musta vaan ois typerää elää ihan elintasoissa, kun ollaan perhe. Tuntuisi tosi itsekkäältä esimerkiksi itse hyväpalkkaisemmassa työssä mm. matkustella enemmän ja tuhlata turhuuksiin ja antaa miehen elää matalampitasoista elämää.

 Sitten varsinkin, kun lapsia on, on vaan järkevää pitää rahat yhdellä tilillä ja näin kumpi tahansa (yleensä valitettavasti äiti) voi ostaa lapselle tarvittavia asioita eikä tarvitse sumplia, milloin kumpikin on maksanut lapsen menoista mitäkin. Toki jo äitiyslomilla tuntuisi typerältä että joutuisin elämään itse köyhyydessä ja mies paremmantasoisesti vain koska hän käy töissä ja itse olen vauvan kanssa.

Ei sinun varmaan köyhyydessä tarvitsisi elää, mutta itse pidän vähän outona sitä, että kun ei kerran käy töissä vaan viettää laatuaikaa kotona päivät pitkät vauvan kanssa, mies saa kustantaa sinulle kaiken. Pitäisi tinkiä elintasosta silloin.

Ei sinun varmaan köyhyydessä tarvitsisi elää, mutta itse pidän vähän outona sitä, että kun ei kerran käy töissä vaan viettää laatuaikaa kotona päivät pitkät vauvan kanssa, mies saa kustantaa sinulle kaiken. Pitäisi tinkiä elintasosta silloin.[/quote]

MIKSI NAISET ETTE ARVOSTA OMAA PANOSTUSTANNE PERHE-ELÄMÄÄN? Kaikkea ei voi tai ole syytä mitata rahassa. Oikeastiko naisen pitäisi alentaa omaa elintasoaan sen takia, että hoitaa ja todennäköisesti myös imettää pariskunnan yhteistä lasta? Tällaista "tasa-arvoa" tuskin ketkään aiempien vuosikymmenten naiset ovat ajaneet. Kunnioittakaa nyt itseänne vähän. SitäpaitsI vauvan hoito on paljon rankempaa kuin moni perusduuni.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun varmaan köyhyydessä tarvitsisi elää, mutta itse pidän vähän outona sitä, että kun ei kerran käy töissä vaan viettää laatuaikaa kotona päivät pitkät vauvan kanssa, mies saa kustantaa sinulle kaiken. Pitäisi tinkiä elintasosta silloin.

MIKSI NAISET ETTE ARVOSTA OMAA PANOSTUSTANNE PERHE-ELÄMÄÄN? Kaikkea ei voi tai ole syytä mitata rahassa. Oikeastiko naisen pitäisi alentaa omaa elintasoaan sen takia, että hoitaa ja todennäköisesti myös imettää pariskunnan yhteistä lasta? Tällaista "tasa-arvoa" tuskin ketkään aiempien vuosikymmenten naiset ovat ajaneet. Kunnioittakaa nyt itseänne vähän. SitäpaitsI vauvan hoito on paljon rankempaa kuin moni perusduuni.

Paljon rankempaa? Älä viitsi liioitella. Voihan siinäkin olla omat rankkuutensa jos lapsella jotain erityisvaivaa, mutta paljon mieluummin vaihtaisin oman työni kotoiluun vauvan kanssa. Ei pomoa hengittämässä niskaan, ei tulosvastuuta, ei kiirettä ja kilpailua. Saa siemailla rauhassa lattea vauvan nukkuessa jne., sylitellä ja suukotella. Ei sitä voi verrata useimpiin töihin.

Minun mielestäni oma tili jonne omat rahat tulevat ja johon vain itsellä on käyttömahdollisuus on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, vähän niinkuin oikeus nimeen ja henkilötunnukseen tai oikeus saada työstä palkkaa.

Avioliitossa on kuitenkin lakiin perustuva keskinäinen elatusvelvollisuus. Jos perhe haluaa yhteiset talousrahat kannattaa perustaa yhteinen taloustili jonne kumpikin siirtää tulojen suhteessa ja josta kumpikin saa käyttää.

Älkää koskaan antako itsenne ajautua tilanteeseen jossa teillä ei ole edes omaa pankkitiliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä halua ainakaan, mies sitä kysyi kun yhteen muutettiin. Minulla naiseksi hyvät tulot mutta miehellä silti vielä tonni enämpi. Talo, jossa asutaan, on miehen. Minulle jäi oma taloni, jossa tällä hetkellä vuokraa-maksamattomia asukkaita, ts maksan itse lainan lyhennykset. Yhteistä elämää takana 6v, yksi lapsi 8kk, miehellä 2 muuta.

Meillä on erilaista materiaa kummallakin erikseen ja yhdessä sekä useita eläimiä, kaupassa käyn yleensä minä mutta en tosiaankaan aina, mies maksaa aina ulkona käydessä jne. Yhdessä käydään lomareissuilla, jotka mies pääsääntöisesti maksaa.

Minä olen näin äitiyslomalla maksanut kaikki omat lainojen lyhennykset (lainoja useita), laskut jne itse sekä kaiken vauvaan liittyvän alusta asti. Maksan miehelle omatoimisesti myös tietyn summan ”vuokraa” asumiskulujen kattamiseksi joka kk, jottei hän eikä kukaan muu pääse sanomaan että loisin. Tähän päätin itse alkaa, ei mies ollut mitään vailla. Teen myös melkein kaikkikotityöt (koska olen äitiyslomalla, en korvaukseksi asumisesta tms). Teen ne myös töissä ollessani kyllä, tosin olen töissä viikot toisella paikkakunnalla niin luonnollisesti tällöin vastuu on miehen.

Investoin itse omalla rahallani erilaisia asioita taloon jota en edes omista.

Koen, että tilit on aika tasan lopunpelin.

Millä tavalla tilit tasan? Mies sai sinulta lapsen, kotityöt ja rahaa. Sinulle mies on siittänyt lapsen. Minusta tuo on aika kaukana tasan menemisistä.

Erikoista ajattelua taas minusta. Mies hoitaa ison omakotitalon kaikki kulut; en minä tee tikkua ristiin jos jokin kone menee rikki enkä uutta osta, en laita latin latia esim ensi kesän lastenhuone-remppaan, ulkosaunan korjaukseen tai autotallin viimeistelyyn, 2xterassin tekoon tai vaikka pitkän pihatien auraukseen, en huolehdi mistään talon rempoista tai muista muuten kuin ”sisustajana”.

Mies omaehtoisesti kustantaa meille kalliit lomat ja reissut, ulkona syödään fine dining -tyylisesti monta kertaa vuodessa (ennen jopa monta kertaa kuussa).

En kustanna hänen toisille lapsilleen mitään isompaa, ruokaa tietenkin ja leikin, opetan ja touhuan arjessa mukana. Avitan usein hoitamalla öidenkin yli: miehellä myös paljon matkustamista vaativa työ.

Jos ero tulee, miehen elämä vaikeutuu merkittävästi; yhteinen lapsi lähtee mukaani monen sadan km päähän sekä oma koirani. Minulla on omat autot ja asunnot - en taloudellisesti jää häviölle mitenkään. Miehen koirat jää tänne; kuka niitä hoitaa. Kuka hoitaa miehen edellisen liiton lapsia iskä-viikolla jos isi käy töissä.

Niin. Kaiken kaikkiaan minusta saan paljon mutta myös annan paljon, vain erilaista hyödykettä kuin rahallista. Mies onneksi ymmärtää faktat ja osaa arvostaa tilanteen suomia etuja.

Niin siis edelleen, mitä sinä saat? Mies saa nähtävästi jopa lastenhoitajan, joka maksaa itse läsnäolostaan lastenhoitajana. Tottakai mies omat autotallinsa itse maksaa, mutta mitä sinä hyödyt tuosta?

Vastaus taisi tulla jo sinulta. Jos eroatte, sinun elämäsi muuttuu helpommaksi, miehen vaikeammaksi. Eli teillä ei mene asiat tasan.

Minun elämäni muuttuu todella paljon raskaammaksi ja ennen kaikkea kalliimmaksi. Joudun hankkimaan sen oman kodin, jonka maksan sitten 100% itse (minulle ja lapselle ja koiralle). Nykyisessä omassa talossani on asukkaat, jotka saavat siinä asua niin kauan kun haluavat. He eivät maksa vuokraa mutta sähköt, vedet yms juoksevat kulut itse. Lisäksi btw he ovat näin useamman vuoden ajan remontoineet 40-luvun 2,5 kerroksisen rintamamiestalon tiluksineen tälle vuosituhannelle kokonaan katosta lattiaan, luvallani toki. Maksan vuodessa joku 8500-9000€ lainaa; he laittavat useamman kymppitonnin per vuosi remppoihin. He lisäksi huolehtivat muusta varallisuudestani sielläpäin. En minä ole sinne enää koskaan muuttamassa - myyn sen tai pistän vuokralle joskus. Elämä ja työpaikka on monen sadan kilsan päässä toisella puolen maata. Kun remppatouhut on ohi, mietimme myös niitä vuokrajuttuja uudelleen eli itse oikeammin olen saajan roolissa tässäkin.

Myöskin otan mahdollisen eron jälkeen isosti takkiini mm. verotuksessa matkakuluissa, jotka tällähetkellä saan siis sieltä toisesta talosta enkä voi paahtaa töitä enää kuten ennen.

Sitäpaitsi eikö kukaan oikeasti käsitä, että häärään kotitöissä yksinäni vain TÄLLÄ hetkellä koska olen kotona äippälomala (sekä olen täysi tyranni niissä) mutta kun palaan taas kohta töihin, jää lapsen ja kodin hoitovastuu sitte tyystin yksin isälle. Minä käyn arkipvät töissä 400km päässä, lähden ma ja tulen pe.

Eihän nykytilanne oo mikään pysyvä järjestely. Enköhän voi uhrautua 9kk ajan ja hoitaa kodin nyt yksin tässä sivussa vähän aikaa. Joten en edelleenkään usko, että olen ihan hirveän häviöllä tässä kokonais-”kisassa” :D.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni oma tili jonne omat rahat tulevat ja johon vain itsellä on käyttömahdollisuus on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, vähän niinkuin oikeus nimeen ja henkilötunnukseen tai oikeus saada työstä palkkaa.

Avioliitossa on kuitenkin lakiin perustuva keskinäinen elatusvelvollisuus. Jos perhe haluaa yhteiset talousrahat kannattaa perustaa yhteinen taloustili jonne kumpikin siirtää tulojen suhteessa ja josta kumpikin saa käyttää.

Älkää koskaan antako itsenne ajautua tilanteeseen jossa teillä ei ole edes omaa pankkitiliä.

Minusta taas perustavaa laatua oleva ihmisoikeus on oikeus päättää itse omista asioista. Sen lisäksi että taloudenhoidosta voit päättää ihan itse perheen kesken voit halutessasi vaikka muuttaa nimesi, henkilötunnuksen muuttaminen ei ehkä olrkasn enää aivan yhtä yksinkertaista jos sen haluaa muuttaa vain siksi että haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni oma tili jonne omat rahat tulevat ja johon vain itsellä on käyttömahdollisuus on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, vähän niinkuin oikeus nimeen ja henkilötunnukseen tai oikeus saada työstä palkkaa.

Avioliitossa on kuitenkin lakiin perustuva keskinäinen elatusvelvollisuus. Jos perhe haluaa yhteiset talousrahat kannattaa perustaa yhteinen taloustili jonne kumpikin siirtää tulojen suhteessa ja josta kumpikin saa käyttää.

Älkää koskaan antako itsenne ajautua tilanteeseen jossa teillä ei ole edes omaa pankkitiliä.

Juuri näin. Asumme ulkomailla ja täällä suositellaan omaa tiliä yhteisen taloustilin lisäksi, koska kuolintapauksessa yhteinen tili voidaan blokata useiksi kuukausiksi ja sinä aikana voi tulla jo pahoja taloudellisia vaikeuksia, jos ei ole lisäksi omaa tiliä. 

Meillä tulisi hirveät riidat jos kaikki rahat olisivat samalla tilillä. Itse nautin siitä kun saan rahaa säästöön ja mies haluaa hassata kaiken ylimääräisen. Käytännössä siis minä pihistelisin koko ajan lisää että jäisi jotain tilille ja mies sitä mukaan ostaisi vaan lisää kun tilillä kerran rahaa on.. juu ei toimi. Nyt mies saa kuluttaa omat rahansa kerran niin haluaa ja minä saan säästää omani.