Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä rahat pitäisi olla perheessä yhteisiä?
19.03.2019 |
Ei meillä ainakaan ollut ennenkuin ostin osuuden yhteisestä yrityksestä. Nyt saan edes pientä palkkaa.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut (esim. Me) kokevat sen helpommaksi. Ei tarvitse siirrellä rahaa eri tulien välillä joka kuukausi.
Se onkin nykyisin hankalaa, joutuu aina etsimään pankkikirjan ja jonottamaan pankissa sen aukioloaikoina.
Eiku. Meillä se vaatii yhden verkkosiirron, johon ei taida mennä minuuttiakaan, kun kumpikin käy siirtämässä omalta tililtään saman summan yhteiselle tilille. Sieltä sitten suurin osa laskuista menee automaattiveloituksella.
No hyvä jos teillä onnistuu noin, osalla sinne yhteiselle tilille pitää vähän väliä olla siirtämässä rahaa kun on tullut joku suurempi ostostarve ja raha on sieltä loppu.
Siksi sinne laitetaan alunperin sen verran puskuria, että harvoin tulevat isot laskut ei aiheuta tilin tyhjenemistä. Ei tämä niin hankalaa ole...
Ei varmasti kun siihen tottuu. Itse tuntuu että meille on helpompi näin, ei tarvitse miettiä kuinka paljon siirtää ja paljonko on käytettävissä..
Minusta on pääasia, että jokainen perhe löytää heille sopivimman tavan enkä yritäkään käännyttää muita erillisten tilien kannattajaksi. Sitä kuitenkin pohdin, että eikö nimenomaan yhteisestä tilistä ole vaikea tietää, paljonko siellå on rahaa, kun ei tiedä milloin toiselle tulee rahaa ja minkä verran, ja mitä hän on sieltä ostanut/maksanut?
Se näkyy tiliotteesta ja saldosta. Tietysti jos toinen pimittää toiselta tilitietoja niin silloin voi olla vaikeaa tietää.
Mutta kun on oma tili niin ei tarvitse käydä katsomassa saldoa siltä varalta, että toinen olisi tehnyt jonkin isomman ostoksen. Tilipäivänå siirrän sovitun summan yhteiselle tilille, toisen henkilökohtaiselle säästötilille ja loput jää omaksi käyttörahaksi. En minä tätä mallia muille tyrkytä mutta itse en helpompaa ja oikeudenmukaisempaa voisi kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riippuu ihan ihmisestä ja miten rahanahne ja itsekäs hän on. Kyllähän tosi moni haluaa päästä lapsistaan eroon heti kun elatusvelvollisuus loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vain toimii yhteinen talous parhaiten. Tulot suunnilleen samaa luokkaa mutta toisen tulot epäsäännölliset.
Entä menot, pitääkö toiselta kysyä lupa isompiin omiin hankintoihin? Jos, niin missä kulkee raja? Minusta omien tilien yksi etu on nimenomaan siinä, ettei koskaan tule sitä tilannetta, että toinen käyttäisi yhteisiä rahoja omiin henkilökohtaisiin menoihinsa enemmän kuin toinen. Kun on omat rahat niin ei tarvitse kysellä lupia eikä vertailla paljollako toinen on jotain ostellut. Niin kauan kuin molemmat laittavat saman summan taloustilille asumis- ja ruokakuluihin, lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa.
Ei tarvita lupia. Tottakai toisen epäsäännölliset tulot aiheuttaa sen että taloutta on suunniteltava yhdessä. Tosin sitä on suunniteltava yhdessä jo senkin takia että yritys (maatila) on yhteinen mutta siitä asiotulot tulee vain toiselle ja ne tulot on myös epäsäännölliset. Toinen (se jonka tulot on maataloudesta) hallitsee paremmin sen talouden, toinen taas yksityistalouden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vain toimii yhteinen talous parhaiten. Tulot suunnilleen samaa luokkaa mutta toisen tulot epäsäännölliset.
Entä menot, pitääkö toiselta kysyä lupa isompiin omiin hankintoihin? Jos, niin missä kulkee raja? Minusta omien tilien yksi etu on nimenomaan siinä, ettei koskaan tule sitä tilannetta, että toinen käyttäisi yhteisiä rahoja omiin henkilökohtaisiin menoihinsa enemmän kuin toinen. Kun on omat rahat niin ei tarvitse kysellä lupia eikä vertailla paljollako toinen on jotain ostellut. Niin kauan kuin molemmat laittavat saman summan taloustilille asumis- ja ruokakuluihin, lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa.
Ei vertailla, koska kumpkin osaa käyttää rahaa järkevästi. Mielellään keskustellaan hankinnoista yhdessä. Varsinkaan mitään isompaa ei osteta ilman, että asiasta on keskusteltu yhdessä. Rahaa voi kuitenkin käyttää vapaasti. Jos näen jotain haluaamaani, niin voin ostaa sen kysymättä tai keskustelematta. Meillä pikemmimmin kannustetaan toista hankintaan, jos toinen epäröi ostamista.
Tällainen aloitus ja vastaukset vain korostavat sitä, että mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi toisille. Yhteiset rahat sopivat joillekin, mutta entäs jos toinen vanhempi on vaikka peliongelmainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.
Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.
Meillä ei ole edes puhuttu avioehdosta ja naimisissa olemme olleet lähes 20 vuotta. Mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä ja olen ollut aikanaan myös kotona lasten kanssa lähes kymmenen vuotta, mutta siltikään ongelmia ei ole. Mies on maksanut kotimme velattomaksi ja minä olen huolehtinut jokapäiväisistä ruoka- vaate- yms. muista menoista ja omista laskuistani, mies huolehtii muista ja hän myös maksaa perheen lomat kyselemättä.
Meillä on omat tilit molemmilla, mutta myös taloustilisysteemi, jota käytän joskus.
Minulla ei ole mitään hajua miehen tuloista, mutta ne ovat olleet aina enemmän kuin minun joka tapauksessa. En ole edes kiinnostunut tietämään minkälaista palkkaa mies nostaa, koska kaikki sujuu.
Meillä ei ole yhteiset rahat. Mies laittaa asuntovelkaa varten rahaa yhteiselle tilille. Minä paikkaan siitä loput. Ja maksan sitren kaiken muun: yhtiövastikkeen, sähkön, ruuan, lasten puhelimet, vaatteet, kengät, harrastuvälineet, harrastukset jne. Kolme teini-ikäistä lasta ja mun maksamani summa on huomattavasti isompi. Silti meistä kahdesta minä olen se, jolla rahaa jää säästöön. Mun käteen jäävät tulot 500 euroa suuremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat tilit ja yhteinen tili johon molemmilla kortti ja johon molemmat laittavat sovitusti rahaa. Mies syö 1,5 kertaa minuun nähden, joten laittaa sen verran enemmän ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vain toimii yhteinen talous parhaiten. Tulot suunnilleen samaa luokkaa mutta toisen tulot epäsäännölliset.
Entä menot, pitääkö toiselta kysyä lupa isompiin omiin hankintoihin? Jos, niin missä kulkee raja? Minusta omien tilien yksi etu on nimenomaan siinä, ettei koskaan tule sitä tilannetta, että toinen käyttäisi yhteisiä rahoja omiin henkilökohtaisiin menoihinsa enemmän kuin toinen. Kun on omat rahat niin ei tarvitse kysellä lupia eikä vertailla paljollako toinen on jotain ostellut. Niin kauan kuin molemmat laittavat saman summan taloustilille asumis- ja ruokakuluihin, lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa.
Nimenomaan! Mies osti 500 eurolla pelikonsolin ja pelejä. Minua vain huvitti - jos olisi ostanut yhteisillä rahoilla, olisi vituttanut. Eikä häntä taas kiinnostanut ollenkaan paljonko käytin uusiin työvaatteisiin kun tarvitsin virallisempaa asua. Pystyin hyvällä omallatunnolla ostamaan löytämiäni hyviä kenkiä kaksi eriväristä paria. En todellakaan olisi ilennyt, jos olisi mennyt myös miehen rahoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tili tuli, tili meni kirjoitti:
Tällainen aloitus ja vastaukset vain korostavat sitä, että mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi toisille. Yhteiset rahat sopivat joillekin, mutta entäs jos toinen vanhempi on vaikka peliongelmainen?
Yhteisessä taloudessa ainakin talouteen vaikuttavat ongelmat paljastuu nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut (esim. Me) kokevat sen helpommaksi. Ei tarvitse siirrellä rahaa eri tulien välillä joka kuukausi.
Se onkin nykyisin hankalaa, joutuu aina etsimään pankkikirjan ja jonottamaan pankissa sen aukioloaikoina.
Eiku. Meillä se vaatii yhden verkkosiirron, johon ei taida mennä minuuttiakaan, kun kumpikin käy siirtämässä omalta tililtään saman summan yhteiselle tilille. Sieltä sitten suurin osa laskuista menee automaattiveloituksella.
Miksi ette laita myös tuota kuukausittaista maksua menemään automaattisesti?
Koska se vaihtelee. Yhteiselle tilille ei ole tarkoitus hillota mitään puskuria vaan sinne pannaan vain sen verran kuin kulloinkin tarvitaan. Mutta sinänsä ihan hyvä huomio, kiitos.
Mutta sitä puskuria voi kuitenkin hillota omille tileille? Vai mistä te sitten aina tarvittaessa sitä rahaa siirtelette? Anna kun arvaan: teillä se säästäväisempi ja järkevämpi rahan käyttäjä hilloaa ja sitten tarvittaessa hän siirtää tililtään.
Onko aivan mahdoton ajatus, että molemmat arvostavat samoja asioita ja ovat yhtä säästäväisiä? Yhteisesti on sovittu se elintaso ja loput sijoitetaan - ohis
No mitä ihmettä sitten tarkoitit, ettei sitä rahaa voi hillota yhteisellä tilillä, jos sitä kuitenkin jomman kumman tililtä tarvittaessa löytyy? Sama kai se on millä tilillä sitä hilloaa ja helpompi kai se on hillota siellä yhteisellä tilillä näitä yhteisiä menoja varten ettei tarvitse aina siirrellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies maksaa palkastaan laskuja ja maksaa ruoat kahdeksi viikoksi. Sitten hänen rahansa ovat kokonaan loppu. Minä saan silloin palkan ja maksan siitä osan laskuista ja ruoat kahdeksi viikoksi. Sitten omat rahani ovat loppu ja on taas miehen vuoro. Erikoiselta tuntuisi, jos toinen kieltäytyisi maksamasta yhteisiä laskuja ja ostamaan ruokaa omalle perheelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vain toimii yhteinen talous parhaiten. Tulot suunnilleen samaa luokkaa mutta toisen tulot epäsäännölliset.
Entä menot, pitääkö toiselta kysyä lupa isompiin omiin hankintoihin? Jos, niin missä kulkee raja? Minusta omien tilien yksi etu on nimenomaan siinä, ettei koskaan tule sitä tilannetta, että toinen käyttäisi yhteisiä rahoja omiin henkilökohtaisiin menoihinsa enemmän kuin toinen. Kun on omat rahat niin ei tarvitse kysellä lupia eikä vertailla paljollako toinen on jotain ostellut. Niin kauan kuin molemmat laittavat saman summan taloustilille asumis- ja ruokakuluihin, lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa.
Nimenomaan! Mies osti 500 eurolla pelikonsolin ja pelejä. Minua vain huvitti - jos olisi ostanut yhteisillä rahoilla, olisi vituttanut. Eikä häntä taas kiinnostanut ollenkaan paljonko käytin uusiin työvaatteisiin kun tarvitsin virallisempaa asua. Pystyin hyvällä omallatunnolla ostamaan löytämiäni hyviä kenkiä kaksi eriväristä paria. En todellakaan olisi ilennyt, jos olisi mennyt myös miehen rahoista!
Yhteisestä taloudesta huolimatta rahaa ei välttämättä mieletä yhteiseksi vaan molemmilla on myös sitä rahaa jota voi käyttää vapaasti omiin hankintoihin. Toki tulojen epäsäännöllisyys hiukan vaikuttaa siihen että aina ei ole mahdollisuutta käyttää rahaa vapaasti omiin ylimääräisiin menoihin vaan kaikki tulot käytännössä menee kotitalouteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.
Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.
En tulisi päivääkään toimeen tällaisen ihmisen kanssa, tuntuu että ekana mielessä on raha ja sitten vasta muut kuten perhe, rakkaus jne.
Kuka on sanonut, etteivät perhe ja rakkaus olisi ykkösasioita? Mutta rakkaudella ei makseta laskuja. Kyllä näistä asioista on pakko sopia, vaikka toki se varmasti on keskivertomammalle mieluisampi ajatus että mies näkee vaivan lapioidakseen valtaosan rahoista yhteiseen laariin, josta mamma voi ammentaa mielensä mukaan ja ottaa itse löysin rantein tulonhankkimispuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut (esim. Me) kokevat sen helpommaksi. Ei tarvitse siirrellä rahaa eri tulien välillä joka kuukausi.
Se onkin nykyisin hankalaa, joutuu aina etsimään pankkikirjan ja jonottamaan pankissa sen aukioloaikoina.
Eiku. Meillä se vaatii yhden verkkosiirron, johon ei taida mennä minuuttiakaan, kun kumpikin käy siirtämässä omalta tililtään saman summan yhteiselle tilille. Sieltä sitten suurin osa laskuista menee automaattiveloituksella.
Miksi ette laita myös tuota kuukausittaista maksua menemään automaattisesti?
Koska se vaihtelee. Yhteiselle tilille ei ole tarkoitus hillota mitään puskuria vaan sinne pannaan vain sen verran kuin kulloinkin tarvitaan. Mutta sinänsä ihan hyvä huomio, kiitos.
Mutta sitä puskuria voi kuitenkin hillota omille tileille? Vai mistä te sitten aina tarvittaessa sitä rahaa siirtelette? Anna kun arvaan: teillä se säästäväisempi ja järkevämpi rahan käyttäjä hilloaa ja sitten tarvittaessa hän siirtää tililtään.
Onko aivan mahdoton ajatus, että molemmat arvostavat samoja asioita ja ovat yhtä säästäväisiä? Yhteisesti on sovittu se elintaso ja loput sijoitetaan - ohis
No mitä ihmettä sitten tarkoitit, ettei sitä rahaa voi hillota yhteisellä tilillä, jos sitä kuitenkin jomman kumman tililtä tarvittaessa löytyy? Sama kai se on millä tilillä sitä hilloaa ja helpompi kai se on hillota siellä yhteisellä tilillä näitä yhteisiä menoja varten ettei tarvitse aina siirrellä.
Tuo ohis oli eri kirjoittaja kuin minä, jonka kanssa tämän keskustelusäikeen aloitit. Meillä molemmat mieluummin "hilloavat" rahoja omilla tileillään kuin yhteisellä yksinkertaisesti siksi, että yhteinen tili on alunperinkin perustettu vain yhteisten ajankohtaisten laskujen + ruokakulujen maksamiseksi jo ennen kuin edes muutimme yhteen. On paljon helpompaa olla selvillä rahatilanteesta, kun tietää itse oman käyttötilin ja säästötilin tilanteen ja yhteisellä tilillä on vain sen verran, että se riittää kuukauden menoihin. Ei meillä ainakaan ostella jääkaappeja kuukausittain eikä edes vuosittain eli kyllä se sen verran harvinaista on tehdä isompia hankintoja, ettei se muutaman sekunnin klikkailu elämää paljon hankaloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.
Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.
En tulisi päivääkään toimeen tällaisen ihmisen kanssa, tuntuu että ekana mielessä on raha ja sitten vasta muut kuten perhe, rakkaus jne.
Kuka on sanonut, etteivät perhe ja rakkaus olisi ykkösasioita? Mutta rakkaudella ei makseta laskuja. Kyllä näistä asioista on pakko sopia, vaikka toki se varmasti on keskivertomammalle mieluisampi ajatus että mies näkee vaivan lapioidakseen valtaosan rahoista yhteiseen laariin, josta mamma voi ammentaa mielensä mukaan ja ottaa itse löysin rantein tulonhankkimispuolella.
Meinasin jo tykätä viestistäsi, kun olin alkuosasta täysin samaa mieltä, mutta yleistyksesi että nainen olisi se joka ammentaa yhteisestä laarista muutti mieleni.
t. 50/50 taloudessa asuva n
Molemmilla omat tilit mutta ensin maksetaan kaikki laskut ja loput menee sitten matka- yms jemmatilille. Molemmille jää vähän käyttörahaakin omalle tilille. Isommat hankinnat sovitaan erikseen ja maksetaan sieltä jemmatililtä.
Meille perhe on yksikkö ja kaikilla sama elintaso.
Itse ollaan oltu miehen kanssa yhdessä persaukisista teineistä asti ja yhteinen tili on ollut itsestäänselvyys ja helpottaa elämää ihan järkyttävästi. Viikko koitettiin erillisiä tilejä, mut se oli niin vaikeaa, että ihan elämisen helppouden takia siirryttiin yhteen tiliin, jolle menee kaikki tulot.
Jos eroaisin miehestäni tuskin enää talouttani kenenkään muun kanssa jakaisin, mutta jos niin kävisi niin tässä elämäntilanteessa, kun on lapsiakin, en enää yhteistä tiliä ottaisi käyttöön. Vaan hoitaisin omat ja lasten menot + yhteisistä menoista puolet varmaan jonkin taloustilin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.
Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.
Meillä ei ole edes puhuttu avioehdosta ja naimisissa olemme olleet lähes 20 vuotta. Mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä ja olen ollut aikanaan myös kotona lasten kanssa lähes kymmenen vuotta, mutta siltikään ongelmia ei ole. Mies on maksanut kotimme velattomaksi ja minä olen huolehtinut jokapäiväisistä ruoka- vaate- yms. muista menoista ja omista laskuistani, mies huolehtii muista ja hän myös maksaa perheen lomat kyselemättä.
Meillä on omat tilit molemmilla, mutta myös taloustilisysteemi, jota käytän joskus.
Minulla ei ole mitään hajua miehen tuloista, mutta ne ovat olleet aina enemmän kuin minun joka tapauksessa. En ole edes kiinnostunut tietämään minkälaista palkkaa mies nostaa, koska kaikki sujuu.
Tyypillinen asetelma, joka erotilanteessa kääntyy valtaviksi taloudellisiksi tappioiksi miehelle. Nainen on saanut elää koko ajan omalla kivalla mukavuusalueellaan kun kaikki isot kulut on revitty miehen selkänahasta.
Toivottavasti talo on miehen nimissä ja avioehto tehty.
Onko aivan mahdoton ajatus, että molemmat arvostavat samoja asioita ja ovat yhtä säästäväisiä? Yhteisesti on sovittu se elintaso ja loput sijoitetaan - ohis