Miksi ihmeessä rahat pitäisi olla perheessä yhteisiä?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin eri rahat.

On reilua ja oikeudenmukaista, että nainen säästää usein naurettavan pienestä palkastaan äitiyslomaa varten, maksaa puolet menoista ja kaikki lapsen kulut makoillessaan kotona. Palkan ja eläkkeen menettäminen lastenhoidon aikana on tietenkin oikeudenmukaista.

Miehellä on oikeus omiin rahoihinsa, joten hän saa matkustella kavereidensa kanssa, ostaa tyylikkäitä vaatteita ja kallista elektroniikkaa, kun vaimo laiskailee kotona lapsia hoitaen. Eihän pienten lasten hoitamiseen, siivoamiseen, pyykinpesuun, kaupassakäyntiin tai ruoanlaittoon tietenkään mene yhtään aikaa.

Vain naiset haluavat lapsia, vai miten se nyt olikaan?

Kyllä siinä täytyy miehen osallistua myös lapsrn kuluihin ynnä muihin. Täytyy sitä ennen keskustella asiat selviksi.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin eri rahat.

On reilua ja oikeudenmukaista, että nainen säästää usein naurettavan pienestä palkastaan äitiyslomaa varten, maksaa puolet menoista ja kaikki lapsen kulut makoillessaan kotona. Palkan ja eläkkeen menettäminen lastenhoidon aikana on tietenkin oikeudenmukaista.

Miehellä on oikeus omiin rahoihinsa, joten hän saa matkustella kavereidensa kanssa, ostaa tyylikkäitä vaatteita ja kallista elektroniikkaa, kun vaimo laiskailee kotona lapsia hoitaen. Eihän pienten lasten hoitamiseen, siivoamiseen, pyykinpesuun, kaupassakäyntiin tai ruoanlaittoon tietenkään mene yhtään aikaa.

Vain naiset haluavat lapsia, vai miten se nyt olikaan?

Ensinnäkin itse olen aina näissä keskusteluissa todennut, että poikkeuksena pitkässä suhteessa tapahtuvat sairastumiset ja työttömyysjaksot. Näihin lasken myös äitiysloman. Hoitovapaan voi jakaa puoliksi. Jos päättää jäädä kotiin, niin tottakai siitä kantaa myös seuraukset ellei lapsen toinen vanhempi HALUA toisin.

Hävettää naisena lukea tuollaista tekstiä. Sinulla on mahdollisuus omiin valintoihisi, voit valita puolison, joka pitää puolet hoitovapaista ja tietysti maksaa puolet lasten kuluista. Jos mieluummin olet kotona, niin sillä on vaikutuksensa elintasoon.

Anna kun arvaan: et olisi pariutunut itseäsi pienempituloisen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin jos tienaa saman verran niin se ei oo ongelma mutta jos toisella pienet tulot ja toisella huomattavasti isommat niin silloin tulee ongelmia. Niin mikäli meinataan että kumpikin omillaan toimeen.

Pieni tuloisella ei ole yhtään enempää eikä vähempää käytössä rahaa oli rahat yhteisellä tai omalla tilillä, jos hän on ajatellut tulla omillaan toimeen tai pitää elintasonsa tulojensa mukaisena.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen ketjusta saa sen kuvan että yhteinen talous aina tarkoittaa sitä että jompikumpi elättää tousen. En väitä että niin ei koskaan eikä kenekään kohdalla olisi. Tousen elättäminen on ihan samalla tavalla mahdollista vaikka talous ja tilit olusi eriliset.

Meille sopii paremmin yhteinentalous. Tärkeämpää kuitenkin se onko tilit erilliset vai yhteiset on se että molemmat pystyvät hoitamaan taloutta myös mahdollusissa yllättävissä tilanteissa. Jos tinen sairastuu, jos syystä tai toisesta ajaudutaakin eroon, miten talous sen jälkeen hoidetaan.

Minun valintani lähtevät siitä, että teen elämässäni vain valintoja, joista selviän tarvittaessa myös yksin. Eli en ikinä laske sen varaan, että toinen ihminen tarjoaisi minulle jotain etuuksia tai elättäisi minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkien rahojrn tarvitse olla yhteisiä, mutta onhan se tosi outoa jos yhteisessä taloudessa kaksi ihmistä elää täysin eri elintasoilla. Vaikea kuvitella että arki ja yhteiselo on kovin toimivaa jos toinen shoppailee, matkustaa, ajelee taksilla ja käy ulkona syömässä ja toinen syö päivästä toiseen kaurapuuroa eikä koskaan voi lähteä mukaan vaikka ravintolaan tai leffaan, matkasta puhumattakaan. Toki jos molemmilla ok ja suht samanlainen tulotaso ja menot hoituvat spontaanisti ilman ongelmia niin mikäs siinä.

Tulee mieleen ainakin sellainen tilanne, että jos vähävarainen puoliso on itse valinnut elämäntapansa. Haluaa elää vähään tyytyen ja tehdä töitä vain hyvin vähän. Kokee sen parempana elämäntapana. Esimerkiksi monet taiteilijat elää tällä tavalla.

Intuitio sanoo kahden elintason yhteiselon voivan olla ihan reilu molempien mielestä. Jos se on oma valinta olla hankkimatta samanlaista tulotasoa kuin puolisolla on.

Vaihtoehtoisesti jos haluaa pitää pari vuotta sapattivapaata työelämästä. Minusta se on ihan reilua, että sitten se kustannetaan omista säästöistä. Eikä niin, että puolison pitää heti olla antamassa isompi osa palkastaan toisen käyttöön.

Elämäntilanteita on niin monenlaisia.

Tämä. Olen itse harkitsemassa vuorotteluvapaata. Ei ole käynyt edes mielessä, että puoliso maksaisi sen ajalta enemmän yhteisistä kuluista. Vasta nyt, kun tuon luin, tuli ylipäänsä mieleen, että joku voisi ajatella niinkin.

Minä olin puoli vuotta virkavapaalla ja maksoin kulut kuten ennenkin. Mullekin oli ihan selvää, ettei miehen tarvitse kustantaa hengähdystaukoani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen ketjusta saa sen kuvan että yhteinen talous aina tarkoittaa sitä että jompikumpi elättää tousen. En väitä että niin ei koskaan eikä kenekään kohdalla olisi. Tousen elättäminen on ihan samalla tavalla mahdollista vaikka talous ja tilit olusi eriliset.

Meille sopii paremmin yhteinentalous. Tärkeämpää kuitenkin se onko tilit erilliset vai yhteiset on se että molemmat pystyvät hoitamaan taloutta myös mahdollusissa yllättävissä tilanteissa. Jos tinen sairastuu, jos syystä tai toisesta ajaudutaakin eroon, miten talous sen jälkeen hoidetaan.

Minun valintani lähtevät siitä, että teen elämässäni vain valintoja, joista selviän tarvittaessa myös yksin. Eli en ikinä laske sen varaan, että toinen ihminen tarjoaisi minulle jotain etuuksia tai elättäisi minua.

Minä taas en lähtökotaisesti haluaisi selvitä yksin. Jos haluaisin tuskin olusin parisuhteessa. Tärkeää toki on että tarvittaessa selviän ilman parisuhdetta ja talouden pystyisin hoitamasn yksinkin. Se että talous ja tilit tällä hetkellä on yhteisiä ei sitä estä. Eron sattuessa tilit toki pitäisi muuttaa omiksi erillisiksi tileiksi.

Naurettavilta kuulostaa väitteet siitä että puoluso yhtäkkiä tyhjäisi tilit ja pakenisi toisella puolella maapalloa. Miksi hän ei haluaisi ensin realisoida omaisuutta ja elää siellä maanpaossa mahdollisimman kauan. Yhteisen talouden rahavaroilla siellä ei joka tapauksessa kovin kauaa eletä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs riidetävää tässä on, jokainen pariskunta tekee niin kuin itse parhaaksi katsoo. Ongelma tämä on ainoastaan silloin jos pariskunnan toinen osapuoli uhraa oman uransa kasvattaakseen perheeen lapset, hoitaakseen kodin ja antaakseen toiselle tilaisuuden keskittyä uraan, eikä se työssäkäyvä silti suostu yhteiseen talouteen.

Tämä on totta ja juuri tätä suurin osa varsinkin yhteisten rahojen pariskunnista ei voi ymmärtää. Miten joku suostuu tällaiseen kuvioon, joka ei ole mitenkään reilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.

Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.

Aivan, kyllä ihan oma tili täytyy olla. Ja sitten toisena yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät rahaa tai vain toinen siirtää, jos ei toisella ole, mutta joka tapauksessa täytyy olla myös ikioma tili. Yhteinen tili ainoana tilinä on jotenkin aivan viime vuosisadan puolivälistä. 

Jos naapurin Liisa ja Matti kertoo että heille riittää hyvin yhteinen tili tai vaikka yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili, miksi he mielestäsi tarvitsisivat kuitenkin myös omat tilit?

No ihan vaan siksi jos Liisa vaikkapa pettää Mattia ja Matti tästä suivaantuneena heittää Liisan ulos ja tyhjentää koko tilin. Liisa sitten istuu kadulla rahattomana. Tai Matti sortuu uhkapeleihin ja huumeisiin ja liisalta menee luottotiedot kun Matti on juonut ja pelannut kaikki rahat. Tai Liisa jossain hurmiossa ostaa koko rahalla pyramidihuijauksen osakkeita ja he molemmat menettävät kaiken. Semmosta kaikkea. Ei kaikkia munia yhteen koriin.

Liisa luottotiedot ei mene siitä vaikka Matti pelaisi. Laskut ja velat joita mahdollisesti aiheutuvia olisi ihan Matin omia. Toki voi olla että Matti joutuisi myymään myös sitä molempien nimissä olevaa omaisuutta, mutta yhteisellä tilillä ei tuon asian kanssa ole mitään tekemistä aivan samoin kävisi jos molempien rahat olisi omilla tileillä.

Ai jos liisalta jää oma puhelinlasku maksamatta koska Matti on tuhlannut kaikki heidän rahansa niin ei mene luottotiedot?

Pahimmassa tapauksessa Liisa ehkä joutuu lainaamaan rahaa puhelin laskuun ja maksamaan sen seuraavalla kuulla. Tosin ei Liisan puhelin lasku ole niin suuri etteikö hän saisi siihen rahat jostakin esim. omista sijoituksista.

Ei tässä keskustelussa ole mitään järkeä, kun näihin "kaikki on yhteistä" suhteisiin yhtäkkiä aina ilmaantuukin omia tilejä ja omia sijoituksia.

Väite että kaikki olisi yhteistä on täysin epärealistinen. Talous voi sitä olla mutta esim. yhdessä omistettu omaisuus on sekä molempien. Usein 50% toisen ja 50% toisen, jako voi toki muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin eri rahat.

On reilua ja oikeudenmukaista, että nainen säästää usein naurettavan pienestä palkastaan äitiyslomaa varten, maksaa puolet menoista ja kaikki lapsen kulut makoillessaan kotona. Palkan ja eläkkeen menettäminen lastenhoidon aikana on tietenkin oikeudenmukaista.

Miehellä on oikeus omiin rahoihinsa, joten hän saa matkustella kavereidensa kanssa, ostaa tyylikkäitä vaatteita ja kallista elektroniikkaa, kun vaimo laiskailee kotona lapsia hoitaen. Eihän pienten lasten hoitamiseen, siivoamiseen, pyykinpesuun, kaupassakäyntiin tai ruoanlaittoon tietenkään mene yhtään aikaa.

Vain naiset haluavat lapsia, vai miten se nyt olikaan?

Kyllä siinä täytyy miehen osallistua myös lapsrn kuluihin ynnä muihin. Täytyy sitä ennen keskustella asiat selviksi.

Yhteinen lapsi, joten totta kai pitää.

Kirjoitukseni oli karua ivaa, koska turhan monissa perheissä lapsi vie äidiltä tuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs riidetävää tässä on, jokainen pariskunta tekee niin kuin itse parhaaksi katsoo. Ongelma tämä on ainoastaan silloin jos pariskunnan toinen osapuoli uhraa oman uransa kasvattaakseen perheeen lapset, hoitaakseen kodin ja antaakseen toiselle tilaisuuden keskittyä uraan, eikä se työssäkäyvä silti suostu yhteiseen talouteen.

Tämä on totta ja juuri tätä suurin osa varsinkin yhteisten rahojen pariskunnista ei voi ymmärtää. Miten joku suostuu tällaiseen kuvioon, joka ei ole mitenkään reilu.

Miten se ei ole reilua että meillä mies maksaa äitiysloman ajalta lähes kaikki kulut (itse maksan vain puolet talolainasta ja suorat omat kuluni esim puhelinlaskun) ja minun päivärahani jäävät minulle säästöön?

Vierailija kirjoitti:

Omat rahat pitävät ovat itsekkäitä tai eivät ole luota kumppaninsa niin paljon kuin elämänkumppaniinsa pitäisi voida luottaa. Simple as that.

Mä taas ajattelen ihan eri tavalla. Yhteiset rahat sopii mun mielestä silloin, kun rahaa on sen verran rutkasti, että ei tarvitse toisen kanssa erikseen neuvotella, voiko käyttää johonkin omaan - ei siis yhteiseen tai yhteisten lasten - juttuun vaikkapa muutaman kymppitonnin. Varsinkin, jos se juttu ei ole millään tavalla välttämätön, mutta toinen vaan haluaa hankkia sen jutun itselleen. Jos taas rahaa ei ole tolkuttomasti, omien rahojen kanssa voi halutessaan säästää tuon kymppitonnin ja hankkia sen mitä halusi ilman, että asiasta tarvitsee neuvotella toisen kanssa. Sen sijaan musta on ihan ok, että omien rahojenkaan kansa ei tilanne ole se, että toinen syö ruokapöydässä hernekeittoa ja toinen tryffeleitä ja hanhenmaksapalleroita. Mun mielestä yhteinen elämä rahoitetaan yhdessä ja kustannetaan suhteessa tuloihin, mutta yhteisen elämän ei kuitenkaan tarvitse olla sellaista, että kulutetaan kaikki, mitä tienataankin. Eikä myöskään niin, että toinen elää omissa tarpeissaan nuukemmin kuin toinen säästääkseen rahaa ja sitten tällä rahalla se toinen ostaakin itselleen vaikkapa taas uuden moottoripyörän. 

Meillä on omat rahat, mutta perheenä keskiluokkainen elintaso. Mieheni, joka on pienempituloinen, ei ole ollut koskaan kovin säästäväinen vaan mieluummin kuluttaa rahansa heti. Minä taas mieluummin säästän. Alussa meillä oli jonkin verran hankaluuksia, kun miehen mielestä mun olisi pitänyt ostaa hänelle kaikkea, mitä hän milloinkin keksi haluta. Ja niin alussa tehtiinkin, kunnes huomasin, että jopa säästötilille säästämilleni rahoille tuli "tarvetta" välittömästi, kun summa oli viisinumeroinen. Silloin siirryimme omiin rahoihin ja mieskin oppi säästämään. Tosin hänen säästötilillään ei edelleenkään rahat kauaa makaa sen jälkeen, kun niitä on riittävästi johonkin hänen mielestään hyvään juttuun. Mä taas en pahemmin kuluta mihinkään omaan vaan säästään ja sijoitan. Säästöjä käytän vain silloin, kun on jokin pakottava tarve. Ulkoapäin katsottuna meillä pienempituloisella vaikuttaisi olevan korkeampi elintaso, mutta se johtuu vain siitä, että kulutettu raha näkyy, kun taas säästetty ja sijoitettu raha ei näy.

Olen jo lapsuudesta asti seurannut suvussani tilannetta, jossa ihan fiksu nainen ajetaan tilanteeseen, jossa mitään kontrollia omaan elämään ei ole. (Juu, aluksi oli rahat yhteisiä, mutta vuosien saatossa ei ollutkaan esim. pankkikorttia muilla kuin miehelle ym.). Ja tämä kaikki siis tapahtui hyvin hitaasti. Vuosien jälkeen nainen lopulta heräsi tilanteeseen ja lähti.  Joutui toki aloittamaan kaiken aivan alusta. Aluksi mies vaikutti toki ihan normaalilta "perusmieheltä". Päätin jo silloin nuoruudessa, etten koskaan anna kaikkia rahoja toisen käyttöön, vaikka mies oli miten täydellinen ja ihana. Näin olen tehnyt. Löytyy tili, jossa on vain mun nimi ja mulla on siihen pankkikortti (jonne myös palkka tulee).  Löytyy myös yhteiset tilit miehen kanssa ja kaikki on periaatteessa yhteistä, mutta tiedän aina, että jos jotain kamalaa tapahtuu, voin koska tahansa marssia johonkin hotelliin ja ottaa huoneen. Mun tiliä ei kukaan muu saa suljettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs riidetävää tässä on, jokainen pariskunta tekee niin kuin itse parhaaksi katsoo. Ongelma tämä on ainoastaan silloin jos pariskunnan toinen osapuoli uhraa oman uransa kasvattaakseen perheeen lapset, hoitaakseen kodin ja antaakseen toiselle tilaisuuden keskittyä uraan, eikä se työssäkäyvä silti suostu yhteiseen talouteen.

Tämä on totta ja juuri tätä suurin osa varsinkin yhteisten rahojen pariskunnista ei voi ymmärtää. Miten joku suostuu tällaiseen kuvioon, joka ei ole mitenkään reilu.

Miten se ei ole reilua että meillä mies maksaa äitiysloman ajalta lähes kaikki kulut (itse maksan vain puolet talolainasta ja suorat omat kuluni esim puhelinlaskun) ja minun päivärahani jäävät minulle säästöön?

Tottakai se on reilua, jos olette yhdessä lapsen halunneet ja noin sopineet. Sekin on ihan reilua, jos mies suostuu maksamaan enemmän myös hoitovapaan ajalta sen sijaan, että käyttäisitte hoitovapaan puoliksi.

Ihan uteliaisuudesta kysyn kuitenkin: Olisitko pariutunut itseäsi selvästi pienituloisemman miehen kanssa? Sellaisen, jonka tulot töistä ovat samat tai vain vähän paremmat kuin omasi äitiysloman ajalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs riidetävää tässä on, jokainen pariskunta tekee niin kuin itse parhaaksi katsoo. Ongelma tämä on ainoastaan silloin jos pariskunnan toinen osapuoli uhraa oman uransa kasvattaakseen perheeen lapset, hoitaakseen kodin ja antaakseen toiselle tilaisuuden keskittyä uraan, eikä se työssäkäyvä silti suostu yhteiseen talouteen.

Tämä on totta ja juuri tätä suurin osa varsinkin yhteisten rahojen pariskunnista ei voi ymmärtää. Miten joku suostuu tällaiseen kuvioon, joka ei ole mitenkään reilu.

Miten se ei ole reilua että meillä mies maksaa äitiysloman ajalta lähes kaikki kulut (itse maksan vain puolet talolainasta ja suorat omat kuluni esim puhelinlaskun) ja minun päivärahani jäävät minulle säästöön?

Tottakai se on reilua, jos olette yhdessä lapsen halunneet ja noin sopineet. Sekin on ihan reilua, jos mies suostuu maksamaan enemmän myös hoitovapaan ajalta sen sijaan, että käyttäisitte hoitovapaan puoliksi.

Ihan uteliaisuudesta kysyn kuitenkin: Olisitko pariutunut itseäsi selvästi pienituloisemman miehen kanssa? Sellaisen, jonka tulot töistä ovat samat tai vain vähän paremmat kuin omasi äitiysloman ajalta?

Olen eri, mutta kyllä mä olisisn voinut pariutua itseäni pienempi tuloisen kanssa, mutta silloin olisin "pakottanut" miehenkin pitämään osan hoitovapaasta. Nyt siinä ei ollut järkeä, koska miehen tuloilla eleltiin mukavasti tuo aika. Mun tuloilla olisi pitänyt kituuttaan. Meillä tosin lapsi meni hoitoon vajaa kaksi -vuotiaana, joten ei tuossa nyt kovin pitkään tullut "lokkeiltua".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen ketjusta saa sen kuvan että yhteinen talous aina tarkoittaa sitä että jompikumpi elättää tousen. En väitä että niin ei koskaan eikä kenekään kohdalla olisi. Tousen elättäminen on ihan samalla tavalla mahdollista vaikka talous ja tilit olusi eriliset.

Meille sopii paremmin yhteinentalous. Tärkeämpää kuitenkin se onko tilit erilliset vai yhteiset on se että molemmat pystyvät hoitamaan taloutta myös mahdollusissa yllättävissä tilanteissa. Jos tinen sairastuu, jos syystä tai toisesta ajaudutaakin eroon, miten talous sen jälkeen hoidetaan.

Minun valintani lähtevät siitä, että teen elämässäni vain valintoja, joista selviän tarvittaessa myös yksin. Eli en ikinä laske sen varaan, että toinen ihminen tarjoaisi minulle jotain etuuksia tai elättäisi minua.

Minä taas en lähtökotaisesti haluaisi selvitä yksin. Jos haluaisin tuskin olusin parisuhteessa. Tärkeää toki on että tarvittaessa selviän ilman parisuhdetta ja talouden pystyisin hoitamasn yksinkin. Se että talous ja tilit tällä hetkellä on yhteisiä ei sitä estä. Eron sattuessa tilit toki pitäisi muuttaa omiksi erillisiksi tileiksi.

Naurettavilta kuulostaa väitteet siitä että puoluso yhtäkkiä tyhjäisi tilit ja pakenisi toisella puolella maapalloa. Miksi hän ei haluaisi ensin realisoida omaisuutta ja elää siellä maanpaossa mahdollisimman kauan. Yhteisen talouden rahavaroilla siellä ei joka tapauksessa kovin kauaa eletä.

Kuulostaa naurettavalta juu, mutta kuvitteellinen tilanne: sinä rakastut palavasti naapurin Mattiin ja päätät jättää nykyisen miehen. Miespä ei tästä tykkää ja "sekoaa". Tyhjentää tilit ja häipyy. Ei pitäisi olla yllätys, että erot voivat olla riitaisia ja siitä ennen niin mukavasta kumppanista voi tulla yhtäkkiä jotain ihan muuta. Siinä kohtaa on tosi kiva, jos ei ole ihan tyhjän päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs riidetävää tässä on, jokainen pariskunta tekee niin kuin itse parhaaksi katsoo. Ongelma tämä on ainoastaan silloin jos pariskunnan toinen osapuoli uhraa oman uransa kasvattaakseen perheeen lapset, hoitaakseen kodin ja antaakseen toiselle tilaisuuden keskittyä uraan, eikä se työssäkäyvä silti suostu yhteiseen talouteen.

Tämä on totta ja juuri tätä suurin osa varsinkin yhteisten rahojen pariskunnista ei voi ymmärtää. Miten joku suostuu tällaiseen kuvioon, joka ei ole mitenkään reilu.

Miten se ei ole reilua että meillä mies maksaa äitiysloman ajalta lähes kaikki kulut (itse maksan vain puolet talolainasta ja suorat omat kuluni esim puhelinlaskun) ja minun päivärahani jäävät minulle säästöön?

Tottakai se on reilua, jos olette yhdessä lapsen halunneet ja noin sopineet. Sekin on ihan reilua, jos mies suostuu maksamaan enemmän myös hoitovapaan ajalta sen sijaan, että käyttäisitte hoitovapaan puoliksi.

Ihan uteliaisuudesta kysyn kuitenkin: Olisitko pariutunut itseäsi selvästi pienituloisemman miehen kanssa? Sellaisen, jonka tulot töistä ovat samat tai vain vähän paremmat kuin omasi äitiysloman ajalta?

Olisin jos hänen tulonsa kuitenkin olisivat riittäneet siihen että elättää itsensä ja maksaa osansa lapsen kuluista. Sain tietää mieheni tulot vasta siinä vaiheessa kun asuimme jo yhdessä. En olisi pariutunut miehen kanssa jota minä joutuisin elättämään tai jolla ei olisi rahaa elättää osaltaan yhteistä lasta.

Koskahan yhteiset rahat ovat kipeä muisto patriarkaalisesta yhteiskunnasta, joka on murrettava.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo lapsuudesta asti seurannut suvussani tilannetta, jossa ihan fiksu nainen ajetaan tilanteeseen, jossa mitään kontrollia omaan elämään ei ole. (Juu, aluksi oli rahat yhteisiä, mutta vuosien saatossa ei ollutkaan esim. pankkikorttia muilla kuin miehelle ym.). Ja tämä kaikki siis tapahtui hyvin hitaasti. Vuosien jälkeen nainen lopulta heräsi tilanteeseen ja lähti.  Joutui toki aloittamaan kaiken aivan alusta. Aluksi mies vaikutti toki ihan normaalilta "perusmieheltä". Päätin jo silloin nuoruudessa, etten koskaan anna kaikkia rahoja toisen käyttöön, vaikka mies oli miten täydellinen ja ihana. Näin olen tehnyt. Löytyy tili, jossa on vain mun nimi ja mulla on siihen pankkikortti (jonne myös palkka tulee).  Löytyy myös yhteiset tilit miehen kanssa ja kaikki on periaatteessa yhteistä, mutta tiedän aina, että jos jotain kamalaa tapahtuu, voin koska tahansa marssia johonkin hotelliin ja ottaa huoneen. Mun tiliä ei kukaan muu saa suljettua.

Jep. Varsinkin naisena tulee aina pitää huolta että voi lähteä koska vaan ja pelastaa itsensä ja lapsensa. Se on ihan velvollisuus niitä lapsia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.

Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.

Aivan, kyllä ihan oma tili täytyy olla. Ja sitten toisena yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät rahaa tai vain toinen siirtää, jos ei toisella ole, mutta joka tapauksessa täytyy olla myös ikioma tili. Yhteinen tili ainoana tilinä on jotenkin aivan viime vuosisadan puolivälistä. 

Jos naapurin Liisa ja Matti kertoo että heille riittää hyvin yhteinen tili tai vaikka yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili, miksi he mielestäsi tarvitsisivat kuitenkin myös omat tilit?

No ihan vaan siksi jos Liisa vaikkapa pettää Mattia ja Matti tästä suivaantuneena heittää Liisan ulos ja tyhjentää koko tilin. Liisa sitten istuu kadulla rahattomana. Tai Matti sortuu uhkapeleihin ja huumeisiin ja liisalta menee luottotiedot kun Matti on juonut ja pelannut kaikki rahat. Tai Liisa jossain hurmiossa ostaa koko rahalla pyramidihuijauksen osakkeita ja he molemmat menettävät kaiken. Semmosta kaikkea. Ei kaikkia munia yhteen koriin.

Liisa luottotiedot ei mene siitä vaikka Matti pelaisi. Laskut ja velat joita mahdollisesti aiheutuvia olisi ihan Matin omia. Toki voi olla että Matti joutuisi myymään myös sitä molempien nimissä olevaa omaisuutta, mutta yhteisellä tilillä ei tuon asian kanssa ole mitään tekemistä aivan samoin kävisi jos molempien rahat olisi omilla tileillä.

Ai jos liisalta jää oma puhelinlasku maksamatta koska Matti on tuhlannut kaikki heidän rahansa niin ei mene luottotiedot?

Pahimmassa tapauksessa Liisa ehkä joutuu lainaamaan rahaa puhelin laskuun ja maksamaan sen seuraavalla kuulla. Tosin ei Liisan puhelin lasku ole niin suuri etteikö hän saisi siihen rahat jostakin esim. omista sijoituksista.

Ei tässä keskustelussa ole mitään järkeä, kun näihin "kaikki on yhteistä" suhteisiin yhtäkkiä aina ilmaantuukin omia tilejä ja omia sijoituksia.

Kyllä ne säästötilit ja sijoituksetkin ovat yhteisiä, mutta niitä toinen ei saa samalla tavalla tyhjennettyä huomaamatta.

Minusta on mielenkiintoista, että erillisten tilien vaatijat vaativat varautumaan äärimmäisen epätodennäköisiin hulluksi tulemisiin.

Te varmasti myös nukutte erillisissä lukituissa makuuhuoneissa, koska perhesurmiakin tapahtuu, ja ettehän te oikeasti voi olla niin ihmeellisiä ja erityisiä, ettei se teitä koskettaisi. Eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs riidetävää tässä on, jokainen pariskunta tekee niin kuin itse parhaaksi katsoo. Ongelma tämä on ainoastaan silloin jos pariskunnan toinen osapuoli uhraa oman uransa kasvattaakseen perheeen lapset, hoitaakseen kodin ja antaakseen toiselle tilaisuuden keskittyä uraan, eikä se työssäkäyvä silti suostu yhteiseen talouteen.

Tämä on totta ja juuri tätä suurin osa varsinkin yhteisten rahojen pariskunnista ei voi ymmärtää. Miten joku suostuu tällaiseen kuvioon, joka ei ole mitenkään reilu.

Miten se ei ole reilua että meillä mies maksaa äitiysloman ajalta lähes kaikki kulut (itse maksan vain puolet talolainasta ja suorat omat kuluni esim puhelinlaskun) ja minun päivärahani jäävät minulle säästöön?

Mä sain vanhempainpäivärahaa saman verran kuin mies palkkaa :)

Silti minä olin pidemmän hoitovapaan kotona, mutta oli mieskin puolisen vuotta. Joku kotihoidontukiaika on niin pieni ajanjakso elämässä ja sen oman lapsen parhaaksi, joten jos toinen muuta väittää, niin tuli valittua väärä puoliso.