Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä rahat pitäisi olla perheessä yhteisiä?
19.03.2019 |
Ei meillä ainakaan ollut ennenkuin ostin osuuden yhteisestä yrityksestä. Nyt saan edes pientä palkkaa.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
Mulla menee bonukset, osingot ja pääomatulot aina mun tilille. Tosin ei käyttötililleni vaan tarkoitusta varten olevalle eri tilille. Omaisuudesta nimittäin on myös kuluja. Sekä oman kodin että sijoitusasuntojen remontteihin on varauduttava enkä remontoi velkarahalla. Lisäksi vuokralaisilta hajoaa joskus jääkaappi tai liesi, jolloin uusi on hankittava heti eikä jäädä odottelemaan tilipäivää.
Arpoja en ostele, joten mulle ei voi tulla arpajaisvoittojakaan.
Tilanne voisi olla toinen, jos meillä ei olisi ilman bonuksia tai arpajaisvoittoja (olettaen siis, että joskus ostaisin arvan ja voittaisin) mahdollisuuksia esimerkiksi ulkomaanmatkaan tms. Silloin tietenkin käyttäisin rahan koko perheen lomareissuun tai mikä nyt olisikaan se asia, jota kovasti haluaisimme, mutta johon ei ole eikä tule koskaan olemaankaan varaa. Meillä on aika selkeä yhteisymmärrys siitä, mitä haluamme perheenä tehdä. Tai voi olla, että laittaisin tonnin vaikka tyttöjen joululahjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
Riippuu summasta. Jos kyse on tonnista tai pienemmästä summasta, ajattelen, että minä itse saan päättää, mitä sillä tehdään ja se menisi todennäköisesti yhteiseen lomamatkaan tai johonkin kodin hankintaan, eli kuitenkin yhteiseksi hyväksi. Jos taas on isompi summa, antaisin kaikille osuuden, jonka saavat käyttää mihin itse haluavat. Mutta tässäkin mietittäisiin ensin niitä yhteisiä hankintoja. Ei siis sillä tavalla, että se laitettaisiin johonkin yhteiselle tilille ja se tuhlaa, joka ehtii ensin keksimään sille käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
No tonnilla ei tosiaan olisi mitään merkitystä, tienaan jo normikuussa lähes viisi nettona joka kuukausi. Sain jokunen vuosi sitten perintöä 10 tonnia, ihan omalle säästötilille sen laitoin, kun ei ollut mitään tarvetta tuhlatakaan. Miehellä on melkein yhtä hyvä tulot, ei hän mitenkään tarvitse minun rahojani.
Sitten jos kyse alkaisi olla sadoista tuhansista, niin en esim näkisi mitään ongelmaa siinä että ostaisin meille esim asunnon, tai maksaisin siitä isomman osan. Mutta omistus toki tulisi maksuosuuden mukaan. Taas, en vaan näe mitään syytä miksi mun pitäisi ihan hyvätuloista puolisoa jotenkin sponsoroida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
Riippuu summasta. Jos kyse on tonnista tai pienemmästä summasta, ajattelen, että minä itse saan päättää, mitä sillä tehdään ja se menisi todennäköisesti yhteiseen lomamatkaan tai johonkin kodin hankintaan, eli kuitenkin yhteiseksi hyväksi. Jos taas on isompi summa, antaisin kaikille osuuden, jonka saavat käyttää mihin itse haluavat. Mutta tässäkin mietittäisiin ensin niitä yhteisiä hankintoja. Ei siis sillä tavalla, että se laitettaisiin johonkin yhteiselle tilille ja se tuhlaa, joka ehtii ensin keksimään sille käyttöä.
En ole alkuperäinen kysyjä. Minua kiinnostaa että onko siis automaattisesti oletuksena että kaikki ylimääräinen raha tuhlataan heti pois? Siis sinulla, vastaajalla, sekä tuolla kysyjällä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
Riippuu summasta. Jos kyse on tonnista tai pienemmästä summasta, ajattelen, että minä itse saan päättää, mitä sillä tehdään ja se menisi todennäköisesti yhteiseen lomamatkaan tai johonkin kodin hankintaan, eli kuitenkin yhteiseksi hyväksi. Jos taas on isompi summa, antaisin kaikille osuuden, jonka saavat käyttää mihin itse haluavat. Mutta tässäkin mietittäisiin ensin niitä yhteisiä hankintoja. Ei siis sillä tavalla, että se laitettaisiin johonkin yhteiselle tilille ja se tuhlaa, joka ehtii ensin keksimään sille käyttöä.
En ole alkuperäinen kysyjä. Minua kiinnostaa että onko siis automaattisesti oletuksena että kaikki ylimääräinen raha tuhlataan heti pois? Siis sinulla, vastaajalla, sekä tuolla kysyjällä myös.
Juu, ei minulla ainakaan ole oletuksena tuollainen. Pointti oli, että sitten joskus jos/kun se raha käytetään. Ja jos on esimerkiksi pitkään jo säästetty lomaan tai telkkariin, se voidaan sitten osittain rahoittaa tästä tulleesta rahasta. Ei siis niin, että kun rahaa tulee, keksitään väkisin sille joku käyttökohde. Todennäköisimmin se vain täydentäisi sitä hankintaa, joka muutenkin on suunnitteilla ja loppu jäisi taas säästöön.
Ja tuo kohta, jossa sanoin, että jaetaan kaikille osuudet, jotka kukin saa käyttää haluamallaan tavalla, se on sitten kunkin oma asia, mihin osuutensa käyttää. Itse todennäköisesti käytän osan heti johonkin pieneen hemmotteluun ja loput laittaisin säästöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni elättää minut ihan omasta vapaasta tahdostaan myös nyt, kun lapset ovat jo aikuisia. Meillä on aina ollut selvä työnjako: mies käy töissä ja ansaitsee rahat, minä hoidan kodin, juoksevat asiat ja siviilielämän. Kummallakaan ei ole ollut valittamista ja tämä malli on sopinut meille hyvin.
Laiskana en kuitenkaan ole ehtinyt olemaan, sen verran hommia on riittänyt ensin lasten ja koulujen kanssa, vapaaehtoistyössä ja sittemmin paljossa muussa, mihin mieheni aika yksinkertaisesti ei olisi riittänyt.
Mukavaa tässä järjestelyssä on ollut myös se, että olen aina voinut matkustella mieheni mukana hänen työmatkoillaan ja myös yksin, milloin on sattunut huvittamaan. Ei ole tarvinnut työnantajalta kysellä lomapäiviä.
Ja ennenkuin joku harmittelee eläkkeen puuttumista tai miehen lähtemistä, niin vastaan, että olen kyllä osannut hoitaa asiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
Miksi oletat että jos on erilliset rahat niin niitä omia rahoja ei käytetä perheen hyväksi? Kuka ne lapset elättää jos molemmat vaan ”pistää rahaa omalle tilille itseään varten” niinkuin asian ilmaisit?
Ensinnäkin: kaikilla pareilla ei ole lapsia, jos perheellä tarkoitat lapsiperhettä. Toiseksi: mitä sitten tarkoittaa erilliset rahat, jos ne ei sitten olekaan erilliset? Mä oon täältä ymmärtänyt, että jotkut maksavat yhteiset menot yhdessä, mutta kumpikin kerryttää/käyttää/tuhlaa/säästää itselleen. Olenko siis väärässä?
Kolmanneksi: halusin nimenomaan kuulla, miten asia menee. Että käytetäänkö ne yhteiseksi iloksi vai pidetäänkö itsellä ja jos pidetään itsellä, niin miten se ajattelumalli menee. Kirjoitin, että kiinnostaa ajattelumallin MAHDOLLINEN ero. Mistä oikein hermostuit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
Riippuu summasta. Jos kyse on tonnista tai pienemmästä summasta, ajattelen, että minä itse saan päättää, mitä sillä tehdään ja se menisi todennäköisesti yhteiseen lomamatkaan tai johonkin kodin hankintaan, eli kuitenkin yhteiseksi hyväksi. Jos taas on isompi summa, antaisin kaikille osuuden, jonka saavat käyttää mihin itse haluavat. Mutta tässäkin mietittäisiin ensin niitä yhteisiä hankintoja. Ei siis sillä tavalla, että se laitettaisiin johonkin yhteiselle tilille ja se tuhlaa, joka ehtii ensin keksimään sille käyttöä.
En ole alkuperäinen kysyjä. Minua kiinnostaa että onko siis automaattisesti oletuksena että kaikki ylimääräinen raha tuhlataan heti pois? Siis sinulla, vastaajalla, sekä tuolla kysyjällä myös.
Mistä ihmeestä sait käsityksen, että raha tuhlataan heti pois? Olen siis tuo alkuperäinen kysyjä, enkä löytänyt sellaista piiloviestiä kysymyksestäni. Voihan sitä ilahtua vaikka siitä, että saa rahaa säästöön.
Eikö perheen ideana ole ikäänkuin elämänsa jakaminen sen puolisonsa kanssa? Jaetaan ilot, surut, kotityöt, vastuu, koti/asunto huonekaluineen, jääkaappi sisältöineen, vessa papereineen, autot, lainat... jotkut vielä jakavat ystävänsä ja sukulaisensa, lapset ja lemmikitkin ovat yhteisiä. En ymmärrä miksi raha ja omaisuus tulisi pitää kuitenkin erillään ja omana ja laskea sentilleen ja prosentilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö perheen ideana ole ikäänkuin elämänsa jakaminen sen puolisonsa kanssa? Jaetaan ilot, surut, kotityöt, vastuu, koti/asunto huonekaluineen, jääkaappi sisältöineen, vessa papereineen, autot, lainat... jotkut vielä jakavat ystävänsä ja sukulaisensa, lapset ja lemmikitkin ovat yhteisiä. En ymmärrä miksi raha ja omaisuus tulisi pitää kuitenkin erillään ja omana ja laskea sentilleen ja prosentilleen.
Tätä kun voisi yläpeukuttaa monta kertaa!
Vierailija kirjoitti:
Eikö perheen ideana ole ikäänkuin elämänsa jakaminen sen puolisonsa kanssa? Jaetaan ilot, surut, kotityöt, vastuu, koti/asunto huonekaluineen, jääkaappi sisältöineen, vessa papereineen, autot, lainat... jotkut vielä jakavat ystävänsä ja sukulaisensa, lapset ja lemmikitkin ovat yhteisiä. En ymmärrä miksi raha ja omaisuus tulisi pitää kuitenkin erillään ja omana ja laskea sentilleen ja prosentilleen.
En minä ainakaan halua elää miehen kanssa missään symbioosissa. Elämässä on paljon yhteistä, mutta on myös ihan omia juttuja, työ, vanhoja ystäviä. Mä olen aina pitänyt kaikki piirit vähän erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
Mulla menee bonukset, osingot ja pääomatulot aina mun tilille. Tosin ei käyttötililleni vaan tarkoitusta varten olevalle eri tilille. Omaisuudesta nimittäin on myös kuluja. Sekä oman kodin että sijoitusasuntojen remontteihin on varauduttava enkä remontoi velkarahalla. Lisäksi vuokralaisilta hajoaa joskus jääkaappi tai liesi, jolloin uusi on hankittava heti eikä jäädä odottelemaan tilipäivää.
Arpoja en ostele, joten mulle ei voi tulla arpajaisvoittojakaan.
Tilanne voisi olla toinen, jos meillä ei olisi ilman bonuksia tai arpajaisvoittoja (olettaen siis, että joskus ostaisin arvan ja voittaisin) mahdollisuuksia esimerkiksi ulkomaanmatkaan tms. Silloin tietenkin käyttäisin rahan koko perheen lomareissuun tai mikä nyt olisikaan se asia, jota kovasti haluaisimme, mutta johon ei ole eikä tule koskaan olemaankaan varaa. Meillä on aika selkeä yhteisymmärrys siitä, mitä haluamme perheenä tehdä. Tai voi olla, että laittaisin tonnin vaikka tyttöjen joululahjoihin.
Kierrätyskeskuksesta saa vuokralaiselle jääkaapin parilkakympillä, ei tarvitse todellakaan odottaa tilipäivää!
Vierailija kirjoitti:
Eikö perheen ideana ole ikäänkuin elämänsa jakaminen sen puolisonsa kanssa? Jaetaan ilot, surut, kotityöt, vastuu, koti/asunto huonekaluineen, jääkaappi sisältöineen, vessa papereineen, autot, lainat... jotkut vielä jakavat ystävänsä ja sukulaisensa, lapset ja lemmikitkin ovat yhteisiä. En ymmärrä miksi raha ja omaisuus tulisi pitää kuitenkin erillään ja omana ja laskea sentilleen ja prosentilleen.
Jos noin olisi, niin miksi ihmeessä tälläkin palstalla itketään sitä, että ei ole tarpeeksi omaa aikaa? Jos ideana on jakaa kaikki, niin oma aika on itsekkäintä, mitä ikinä voi keksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
Tonnin bonuksen laittaisin eläkesäästöihin, siis sille osaketilille mistä en rahoita autonvaihtoa tai lomaa.
Kymppitonnista varmaan tehtäisiin jotain ja loput odottamaan oikeaa tarvetta.
Perinnöstä laitoin lapselle sijoituksia, itselle parintonnin ostokset ja kympin sijoitukset kakkosasunnon kesämökiksi miehen kotikaupungista omiin nimiin. Ja loput jäi odottelemaan. Osan olen laittanut 5v myöhemmin auton käsirahaksi ja nyt kesällä "mummo tarjoaa lapsenlapsille" eurodisneymatkan. Joku 20-30000 on vielä korvamerkitsemättä...mutta ei mun mies ole niitä mitenkään vailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mieheni tulee hulluksi, niin saahan sen erillisen palkkatilin sitten äkkiä tehtyä. Ja kyllä minun palkkani elämiseen riittää. Eikä mieheni pysty yhteistä omaisuuttamme myymään ilman minun lupaani.
Älytöntä kaivaa tuollaisia ääriesimerkkejä. Kun tosiaankin, ei kukaan oikeasti voi elää puolison kanssa, jonka hulluksi tulemista koko ajan pelkää.
No ei kai siitä nyt olekaan kyse. Sinuako ei muka yhtään harmittaisi, että olet säästänyt rahaa tulevaisuutta varten ja yhtäkkiä kaikki katoaa yhdessä yössä. Kyllä minä ainakin olen niin "pinnallinen", ettei minua lohduttaisi paljon se, että ensi kuussa saan palkan, kun juuri tililtä lähti vuosien säästämisen tulos.
Eivätkä nämä ole mitään ääriesimerkkejä vaan ihan todellista elämää. Ei esimerkiksi peliongelmat ole mitään urbaanilegendaa, vaan ihan arkipäivää liian monessa kodissa.
Joo, kyllä harmittaisi monikin asia ja niihin voi järkevässä mittakaavassa varautuakin. Vakuutukset ym. on niitä järkeviä keinoja. Mutta jos esim. nyt minä 20 avioliittovuoden jälkeen siirrättäisin meidän rahat omille tileille siinä pelossa, että tähän päivään asti luotettava tolkun mieheni pimahtaisi ja nostaisi kaikki säästömme kerralla, niin kyseessä ei ole enää mikään järkevä varotoimi vaan taitaisi olla psykoosin ensioire.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
Kysellään nyt sitten toiseenkin suuntaan. Miten te kaikki rahat on yhteisiä hoidatte sijoitukset? Molemmille yhtä paljon tismalleen samoihin osakkeisiin? Noitahan ei edes voi omistaa yhdessä vaan arvo-osuustili on vain yhden nimissä. Olen tässä vuosien mittaan säästänyt itselleni muutaman kymppitonnin osakkeisiin ja rahastoihin ja ne todellakin on jatkossakin mun. Ja siihen bonuskysymykseen. Tonnin bonus menisi suoraan osakkeisiin (mun). Jos tulisi isompi lottovoitto, niin laitettaisiin varmaan puoliksi (tai maksettaisiiin asuntolainaa). Meillä on yhteinen talous, mutta molemmilla on myös omat rahat ja hyvin toimii.
Vierailija kirjoitti:
Eikö perheen ideana ole ikäänkuin elämänsa jakaminen sen puolisonsa kanssa? Jaetaan ilot, surut, kotityöt, vastuu, koti/asunto huonekaluineen, jääkaappi sisältöineen, vessa papereineen, autot, lainat... jotkut vielä jakavat ystävänsä ja sukulaisensa, lapset ja lemmikitkin ovat yhteisiä. En ymmärrä miksi raha ja omaisuus tulisi pitää kuitenkin erillään ja omana ja laskea sentilleen ja prosentilleen.
Kyllä täällä taas rakennellaan melkoisia kuvitelmia muiden ihmisten elämästä. Minä en tunne yhtäkään erillisten rahojen paria, jotka laskisivat rahoja sentilleen tai prosentilleen. Meillä on erilliset rahat, mutta yhteisiä kuluja maksellaan laskematta senttejä, euroja tai edes satasia. Ravintolassa tarjotaan puolin ja toisin laskematta vuoroja ja esim. lomamatkoja maksellaan sen mukaan kummalla on enemmän rahaa. Kaupan kassalla maksetaan suunnilleen vuorotellen tai laitetaan kapula puolivälin tienoille, tai jos toisella on tiukkaa niin toinen maksaa mukisematta kokonaan. Ihan hyvin toiminut jo kymmenkunta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö perheen ideana ole ikäänkuin elämänsa jakaminen sen puolisonsa kanssa? Jaetaan ilot, surut, kotityöt, vastuu, koti/asunto huonekaluineen, jääkaappi sisältöineen, vessa papereineen, autot, lainat... jotkut vielä jakavat ystävänsä ja sukulaisensa, lapset ja lemmikitkin ovat yhteisiä. En ymmärrä miksi raha ja omaisuus tulisi pitää kuitenkin erillään ja omana ja laskea sentilleen ja prosentilleen.
Kyllä, ja siten jaamme rahat yhteisellä taloustilillä. Muuten käytämme ylimääräiset rahat eri tavalla. Minä ostin sijoitusasunnon ja mies sijoittaa rahastoihin ja osakkeisiin. Nämä ovat meidän omat harrastuksemme talouteen liittyen. Mies ei halunnut sijoitusasuntoa enkä minä ymmärrä osakesijoittamisesta, joten päädyimme tähän ratkaisuun. Muuten talous pyöritetään yhteiseltä taloustililtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta... Miten ajattelette te, joilla on omat rahat? Jos saat vaikka tuhannen euron bonuksen tai kymmenentuhannen euron arpajaisvoiton tms., niin ilahdutko itsesi puolesta vai teidän puolestanne? En voisi kuvitella, että ajattelisin vain itseäni kys. tilanteessa ja pistäisin rahan omalle tililleni itseäni varten, niin kuin te ilmeisesti tekisitte.
Vai miten te sen kokisitte? Ihan ystävällisesti kysyn ja kiinnostaa ajattelun mahdollinen ero (mutta vain suhteissa, joissa muutoin ollaan edes jotenkin onnellisia).
Kysellään nyt sitten toiseenkin suuntaan. Miten te kaikki rahat on yhteisiä hoidatte sijoitukset? Molemmille yhtä paljon tismalleen samoihin osakkeisiin? Noitahan ei edes voi omistaa yhdessä vaan arvo-osuustili on vain yhden nimissä. Olen tässä vuosien mittaan säästänyt itselleni muutaman kymppitonnin osakkeisiin ja rahastoihin ja ne todellakin on jatkossakin mun. Ja siihen bonuskysymykseen. Tonnin bonus menisi suoraan osakkeisiin (mun). Jos tulisi isompi lottovoitto, niin laitettaisiin varmaan puoliksi (tai maksettaisiiin asuntolainaa). Meillä on yhteinen talous, mutta molemmilla on myös omat rahat ja hyvin toimii.
Tuo onkin hyvä kysymys ja me ollaan jouduttu se noin 10 vuotta sitten ratkaisemaan. Me perustettiin omille nimille "sijoitustilit", koska niitä ei tosiaan yhteisiin nimiin saa. Kasvatetaan niitä suunnilleen tasaisilla summilla vähän vuorottain. Mun tilille on tällä hetkellä laitettuna enemmän, seuraavalla kerralla miehen tilille laitetaan. Ei samoja osakkeita, vaan niitä, joita ylipäänsä on järkevä hankkia. Yhdessä näitä suunnitellaan ja rahat on tarkoitettu pitkän tähtäimen tulevaisuudenturvaan. Esim. siihen, että eläkkeellä voisi olla jotain luksustakin.
Päädyttiin tekemään kummallekin tilit sen takia, että esim. eron sattuessa ei tarvitsisi mahdollisesti hyviä sijoituksia myydä osituksen takia, kun tilit suunnilleen ovat saman arvoisia.
Muutoin meillä on tosiaan yhteiset tilit eikä jaksettaisi siirrellä rahoja edestakaisin tai laskea, kuka on maksanut mitäkin. Ei ole tarvetta omalle omaisuudelle kummallakaan. Näin on menty yli 20 vuotta.
No ei kai siitä nyt olekaan kyse. Sinuako ei muka yhtään harmittaisi, että olet säästänyt rahaa tulevaisuutta varten ja yhtäkkiä kaikki katoaa yhdessä yössä. Kyllä minä ainakin olen niin "pinnallinen", ettei minua lohduttaisi paljon se, että ensi kuussa saan palkan, kun juuri tililtä lähti vuosien säästämisen tulos.
Eivätkä nämä ole mitään ääriesimerkkejä vaan ihan todellista elämää. Ei esimerkiksi peliongelmat ole mitään urbaanilegendaa, vaan ihan arkipäivää liian monessa kodissa.