Miksi ihmeessä rahat pitäisi olla perheessä yhteisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.

Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.

Aivan, kyllä ihan oma tili täytyy olla. Ja sitten toisena yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät rahaa tai vain toinen siirtää, jos ei toisella ole, mutta joka tapauksessa täytyy olla myös ikioma tili. Yhteinen tili ainoana tilinä on jotenkin aivan viime vuosisadan puolivälistä. 

Jos naapurin Liisa ja Matti kertoo että heille riittää hyvin yhteinen tili tai vaikka yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili, miksi he mielestäsi tarvitsisivat kuitenkin myös omat tilit?

No ihan vaan siksi jos Liisa vaikkapa pettää Mattia ja Matti tästä suivaantuneena heittää Liisan ulos ja tyhjentää koko tilin. Liisa sitten istuu kadulla rahattomana. Tai Matti sortuu uhkapeleihin ja huumeisiin ja liisalta menee luottotiedot kun Matti on juonut ja pelannut kaikki rahat. Tai Liisa jossain hurmiossa ostaa koko rahalla pyramidihuijauksen osakkeita ja he molemmat menettävät kaiken. Semmosta kaikkea. Ei kaikkia munia yhteen koriin.

No, meillä on oltu 25 v yhdessä, eikä vielä mitään noista ole tapahtunut. En olisi mennyt mieheni kanssa naimisiin, jos tuollaisia olisin pelännyt.

Niin, no tuskin kukaan erityisesti pelkää naimisiin mennessään että puoliso vaikka sairastuu psykoosiin joku kaunis päivä mutta silti niin voi käydä. Hassua tämä elämä.

Voisi. Ja millä tavalla olisi parempi, että mies psykoosissaan tuhoaisi koko oman omaisuutensa, enkä tietäisi mitään, kuin että hän alkaisi tuhota yhteistä, huomaisin sen, ja kysyisin, että mikä hänellä on hätänä?

Niin, huomaisit kun tili on nostettu tyhjäksi ja mies menossa jo aruballe. Joo tiedän, olet päättänyt ettei näin voi teille käydä, eikä sinun miehesi ainakaan.

No ei mies ihan hetkessä tyhjennä kaikkia meidän tilejä ja sijoituksia. Aruballe saa mennä jos haluaa, itse katselin sinne lippuja tässä viime talvena, mutta päädyimmekin sitten matkustamaan tylsästi Floridaan. Joten en elä pelossa, vaikka meillä onkin rahat yhteisiä.

Niinkuin sanoin, sinä olet päättänyt etteivät kuolevaisten asiat koske teitä, hienoa ja toivottavasti eivät ikinä koskekaan.

Etkä sinä selittänyt, millä tavalla ne omat tilit suojaisi yhtään mitään. Samalla tavallahan sieltä ne Arubarahat häviäisi. Paitsi että sen huomaisi hitaammin.

Vuosia psykoottisia ihmisiä hoitaneena en voi kuin kummastella kuvitelmaa siitä, että psykoottinen ihminen yhtäkkiä haaskaisi rahat ilman ennakkovaroitusta. Voisin kuvitella tilanteen, jossa hän alkaisi epäillä minun haaskaavan tai jemmailevan rahaa häneltä piiloon, mutta en muuta. Maniakaan ei ala niin yhtäkkiä, ettei siihen terve puoliso ehtisi reagoida, jos puoliso siis sairastuisi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.

Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.

Aivan, kyllä ihan oma tili täytyy olla. Ja sitten toisena yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät rahaa tai vain toinen siirtää, jos ei toisella ole, mutta joka tapauksessa täytyy olla myös ikioma tili. Yhteinen tili ainoana tilinä on jotenkin aivan viime vuosisadan puolivälistä. 

Jos naapurin Liisa ja Matti kertoo että heille riittää hyvin yhteinen tili tai vaikka yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili, miksi he mielestäsi tarvitsisivat kuitenkin myös omat tilit?

No ihan vaan siksi jos Liisa vaikkapa pettää Mattia ja Matti tästä suivaantuneena heittää Liisan ulos ja tyhjentää koko tilin. Liisa sitten istuu kadulla rahattomana. Tai Matti sortuu uhkapeleihin ja huumeisiin ja liisalta menee luottotiedot kun Matti on juonut ja pelannut kaikki rahat. Tai Liisa jossain hurmiossa ostaa koko rahalla pyramidihuijauksen osakkeita ja he molemmat menettävät kaiken. Semmosta kaikkea. Ei kaikkia munia yhteen koriin.

Ehkä Liisa ja Matti tuntee toisensa paremmin kuin sinä heidät ja tietävät että ei tuollaista tapahtuisi. Kaipaavat parempia perusteluja.

Tietävät ettei toinen esimerkiksi sairastu joku kaunis päivä? Jaa. No, aikamoisia superihmisiä ovat sitten.

Mitenkäs sairastuminen vaatisi sitä että tilit olisi oltava erilliset? Minusta jopa päinvastoin siinä tilanteessa on ihan hyvä että talous ja tilit on yhteiset.

Että jos toinen maniassa laittaa yhteiset säästöt "palamaan" niin hyvähän se vaan on, että menee molempien omaisuus?

No ei kai aikuisilla ihmisillä koskaan kaikki rahavarat millään käyttötileillä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.

Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.

Aivan, kyllä ihan oma tili täytyy olla. Ja sitten toisena yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät rahaa tai vain toinen siirtää, jos ei toisella ole, mutta joka tapauksessa täytyy olla myös ikioma tili. Yhteinen tili ainoana tilinä on jotenkin aivan viime vuosisadan puolivälistä. 

Jos naapurin Liisa ja Matti kertoo että heille riittää hyvin yhteinen tili tai vaikka yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili, miksi he mielestäsi tarvitsisivat kuitenkin myös omat tilit?

No ihan vaan siksi jos Liisa vaikkapa pettää Mattia ja Matti tästä suivaantuneena heittää Liisan ulos ja tyhjentää koko tilin. Liisa sitten istuu kadulla rahattomana. Tai Matti sortuu uhkapeleihin ja huumeisiin ja liisalta menee luottotiedot kun Matti on juonut ja pelannut kaikki rahat. Tai Liisa jossain hurmiossa ostaa koko rahalla pyramidihuijauksen osakkeita ja he molemmat menettävät kaiken. Semmosta kaikkea. Ei kaikkia munia yhteen koriin.

Ehkä Liisa ja Matti tuntee toisensa paremmin kuin sinä heidät ja tietävät että ei tuollaista tapahtuisi. Kaipaavat parempia perusteluja.

Tietävät ettei toinen esimerkiksi sairastu joku kaunis päivä? Jaa. No, aikamoisia superihmisiä ovat sitten.

Mitenkäs sairastuminen vaatisi sitä että tilit olisi oltava erilliset? Minusta jopa päinvastoin siinä tilanteessa on ihan hyvä että talous ja tilit on yhteiset.

Että jos toinen maniassa laittaa yhteiset säästöt "palamaan" niin hyvähän se vaan on, että menee molempien omaisuus?

Säästäjä tililleillä on sen verran vähän että lähinnä tuo voisi olla harmittavaa. Omaisuuden tuhlaamminen ei kovin nopeasti onnnistuisi, eikä puoliso yhteistä omaisuutta voisi esim. myydä ilman suostumustani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä omat tilit ja omat rahat. Tienataan eritasoisesti. Molemmat palkan tullessa maksaa laskuja mitä on (ja jättää toiselle osan jos ei omat riitä). Kaupassa käy se joka sattuu sinne menemään ja rahaa voidaan pyytää/ antaa jos jommalla kummalla on tarve. Jos jää rahaa pakollisten menojen jälkeen, ne on tienaajansa omassa käytössä miten parhaaksi näkee. Meillä ei ole ollut rahasta riitaa enää useaan vuoteen, siitä lähtien kun ainoaksi säännöksi otettiin ensin laskut, ja lopuilla mitä haluaa.

Ihan mielenkiinnosta, onko kaikilla joku hirvittävä laskupino aina odottamassa tilipäivää?

On meillä ainakin, useimmiten 2-3 tuhannella eurolla.

Voiko joku kertoa mitä haittaa siitä yhteisestä sekä omista tileistä on?

Yhden tapa toimia ei sovi toiselle. Ystäväni hammas lohkesi vähän aikaa sitten, ja hänen piti päästä terveyskeskukseen hammaslääkärille, eikä hänellä ollut rahaa. Hänen miehensä lainasi hänelle. Itse olin tästä aivan ihmeissäni, mutta heillä se oli ihan tavallinen käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Öö, eikö se uusi sohva ole yhteinen hankinta? Miksi sen takia pitää soitella, kun voisi laittaa suoraan tilille, paljonko on varaa yhteisiin hankintoihin laittaa?

Ihan yhtä lailla noissa molemmissa pitää olla selvillä toisen ajatuksista. Jos laitetaan ylimääräiset yhteiselke tilille, ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että yhteisellä tilillä on x euroa, ostanko sohvan? Tuossa sinun systeemissäsi tämän lisäksi mies tarkistaa oman tilinsä ja siirtää sinne rahaa.

Täh... eihän tässä vielä oltu ostamassa mitään, vaan vasta keskusteltiin tarvitaanko molempien mielestä uusi sohva, ollaanko samalla hehtaarilla hinnan kanssa ja kumpi maksaa vai maksaako molemmat osan.

Käytännössä sohva laitetaan talon remonttiexceliin, jolla ollaan seurattu että mitä talo on kokonaisuutena tullut maksamaan ja että kulut on 20 ajanjaksolla suunnilleen tasan. Joo, mä rakastan exceleitä.

Minä olen nyt ihan sekaisin. Eikö tuossa nyt nimenomaan puhuttu siitä, miten asiasta neuvotellaan. Tuo toinen vastaaja (en tiedä olitko se sinä) sanoi, että on helpompaa kun tietää tilanteen paremmin ja saa itse päättää siitä sohvasta, mutta kuitenkin pitää soittaa ja kysyä, miten paljon toinen voi maksaa. Eli miten tuossa nyt tiedettiin se tilanne yhtään paremmin, en tajua?

Ehkä siitä sohvasta ei tarvitse edes keskustella jos ekalla ei ole itsellään mahdollisuutta edes ottaa osaa? En ainakaan itse menisi ehdottamaan miehelle että osta meille uusi sohva, vanhassa on liian monta nyppyä.

Niin tietysti. Mutta tuo kommentoija nyt sanoi aluksi, että on helpompi tehdä päätös sen sohvan suhteen ja on tilanteesta paremmin perillä, kun rahat ovat omalla tilillä. Tähän minä sanoin, että paremminhan siitä oltaisiin perillä, jos yhteisiin hankintoihin liikenevät rahat ovat yhteisellä tilillä. Siihen toinen vastaaja sanoi, että tarvitsee vain soittaa ja kysyä, miten paljon mies pystyy / haluaa maksaa. Minusta tuo ei vain liity nyt yhtään siihen lähtöväitteeseen, että on helppoa ostaa sohva ja on paremmin perillä tilanteesta.

Ja entä jos yhteisen tilin tilanteessa toinen sanoo että sohvaa ei osteta, ei missään tapauksessa? Silloin joko toinen ei saa haluamaansa sohvaa, tai tulee hirveä siitä rahoista. Erillisten rahojen tapauksessa se sohvaa haluava voi mennä ja ostaa sen itse omilla rahoilla.

Miksi ei? Perhe on yksikkö. Ensin on kaksi ihmistä jotka perustavat pariskunnan, menevät ehkä naimisiinkin ja "muuttuvat yhdeksi" eli heistä tulee yksikkö joka koostuu kahdesta ihmisestä. Tämä parisuhteeseen perustuva, ja yleensä vielä avioliittosopimukseen, yksikkö muuttuu isommaksi kun perheeseen tulee lapsia, ja ne lapset kuuluu siihen samaan perheyksikköön, mutta eivät toki parisuhdeyksikköön joka on perheyksikön perusta ja ydin.

Jos kaksi ihmistä jakavat keskenään kaiken henkisellä ja myös ruumiillisella tasolla, niin outoa olisi etteivät jakaisi materiaa, joka kuitenkin on vain materiaa, sitä tulee ja menee, mutta tärkeimmät asiat on jotain ihan muuta.

Minä en luottaisi sellaisen ihmisen rakkauteen enkä edes avioliittosopimukseen joka ei haluaisi jakaa rahojaan minun kanssani. Se perheyksikkö on kuin firma, ja siinä vanhemmat ovat molemmat samalla prosenttiosuudella omistajia ja tekevät molemmat töitä sen firman menestyksen eteen ja molemmat ovat oikeutettuja tasan samaan osinkoon siitä firmasta. Miettikää nyt sellaista että joku omistaa firmasta 50% mutta ei saa 50% tuloista itselleen, mikä firma se sellainen muka olisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Öö, eikö se uusi sohva ole yhteinen hankinta? Miksi sen takia pitää soitella, kun voisi laittaa suoraan tilille, paljonko on varaa yhteisiin hankintoihin laittaa?

Ihan yhtä lailla noissa molemmissa pitää olla selvillä toisen ajatuksista. Jos laitetaan ylimääräiset yhteiselke tilille, ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että yhteisellä tilillä on x euroa, ostanko sohvan? Tuossa sinun systeemissäsi tämän lisäksi mies tarkistaa oman tilinsä ja siirtää sinne rahaa.

Täh... eihän tässä vielä oltu ostamassa mitään, vaan vasta keskusteltiin tarvitaanko molempien mielestä uusi sohva, ollaanko samalla hehtaarilla hinnan kanssa ja kumpi maksaa vai maksaako molemmat osan.

Käytännössä sohva laitetaan talon remonttiexceliin, jolla ollaan seurattu että mitä talo on kokonaisuutena tullut maksamaan ja että kulut on 20 ajanjaksolla suunnilleen tasan. Joo, mä rakastan exceleitä.

Minä olen nyt ihan sekaisin. Eikö tuossa nyt nimenomaan puhuttu siitä, miten asiasta neuvotellaan. Tuo toinen vastaaja (en tiedä olitko se sinä) sanoi, että on helpompaa kun tietää tilanteen paremmin ja saa itse päättää siitä sohvasta, mutta kuitenkin pitää soittaa ja kysyä, miten paljon toinen voi maksaa. Eli miten tuossa nyt tiedettiin se tilanne yhtään paremmin, en tajua?

Ehkä siitä sohvasta ei tarvitse edes keskustella jos ekalla ei ole itsellään mahdollisuutta edes ottaa osaa? En ainakaan itse menisi ehdottamaan miehelle että osta meille uusi sohva, vanhassa on liian monta nyppyä.

Niin tietysti. Mutta tuo kommentoija nyt sanoi aluksi, että on helpompi tehdä päätös sen sohvan suhteen ja on tilanteesta paremmin perillä, kun rahat ovat omalla tilillä. Tähän minä sanoin, että paremminhan siitä oltaisiin perillä, jos yhteisiin hankintoihin liikenevät rahat ovat yhteisellä tilillä. Siihen toinen vastaaja sanoi, että tarvitsee vain soittaa ja kysyä, miten paljon mies pystyy / haluaa maksaa. Minusta tuo ei vain liity nyt yhtään siihen lähtöväitteeseen, että on helppoa ostaa sohva ja on paremmin perillä tilanteesta.

Ja entä jos yhteisen tilin tilanteessa toinen sanoo että sohvaa ei osteta, ei missään tapauksessa? Silloin joko toinen ei saa haluamaansa sohvaa, tai tulee hirveä siitä rahoista. Erillisten rahojen tapauksessa se sohvaa haluava voi mennä ja ostaa sen itse omilla rahoilla.

En varmasti olisi parisuhteessa ihmisen kanssa joka määrää siitä mitä voin tehdä mitä en. Ihan samalla tavalla kuin omalta tililtäni otetuilla rahoilla voin ostaa sen yhteiseltä tililtä otetuilla rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Öö, eikö se uusi sohva ole yhteinen hankinta? Miksi sen takia pitää soitella, kun voisi laittaa suoraan tilille, paljonko on varaa yhteisiin hankintoihin laittaa?

Ihan yhtä lailla noissa molemmissa pitää olla selvillä toisen ajatuksista. Jos laitetaan ylimääräiset yhteiselke tilille, ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että yhteisellä tilillä on x euroa, ostanko sohvan? Tuossa sinun systeemissäsi tämän lisäksi mies tarkistaa oman tilinsä ja siirtää sinne rahaa.

Täh... eihän tässä vielä oltu ostamassa mitään, vaan vasta keskusteltiin tarvitaanko molempien mielestä uusi sohva, ollaanko samalla hehtaarilla hinnan kanssa ja kumpi maksaa vai maksaako molemmat osan.

Käytännössä sohva laitetaan talon remonttiexceliin, jolla ollaan seurattu että mitä talo on kokonaisuutena tullut maksamaan ja että kulut on 20 ajanjaksolla suunnilleen tasan. Joo, mä rakastan exceleitä.

Minä olen nyt ihan sekaisin. Eikö tuossa nyt nimenomaan puhuttu siitä, miten asiasta neuvotellaan. Tuo toinen vastaaja (en tiedä olitko se sinä) sanoi, että on helpompaa kun tietää tilanteen paremmin ja saa itse päättää siitä sohvasta, mutta kuitenkin pitää soittaa ja kysyä, miten paljon toinen voi maksaa. Eli miten tuossa nyt tiedettiin se tilanne yhtään paremmin, en tajua?

Ehkä siitä sohvasta ei tarvitse edes keskustella jos ekalla ei ole itsellään mahdollisuutta edes ottaa osaa? En ainakaan itse menisi ehdottamaan miehelle että osta meille uusi sohva, vanhassa on liian monta nyppyä.

Niin tietysti. Mutta tuo kommentoija nyt sanoi aluksi, että on helpompi tehdä päätös sen sohvan suhteen ja on tilanteesta paremmin perillä, kun rahat ovat omalla tilillä. Tähän minä sanoin, että paremminhan siitä oltaisiin perillä, jos yhteisiin hankintoihin liikenevät rahat ovat yhteisellä tilillä. Siihen toinen vastaaja sanoi, että tarvitsee vain soittaa ja kysyä, miten paljon mies pystyy / haluaa maksaa. Minusta tuo ei vain liity nyt yhtään siihen lähtöväitteeseen, että on helppoa ostaa sohva ja on paremmin perillä tilanteesta.

Ja entä jos yhteisen tilin tilanteessa toinen sanoo että sohvaa ei osteta, ei missään tapauksessa? Silloin joko toinen ei saa haluamaansa sohvaa, tai tulee hirveä siitä rahoista. Erillisten rahojen tapauksessa se sohvaa haluava voi mennä ja ostaa sen itse omilla rahoilla.

Kyllä niinkin iso asia kodin sisustuksessa kuin sohva pitää aina valita yhdessä vaikka sen maksaisi joulupukki.

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku kertoa mitä haittaa siitä yhteisestä sekä omista tileistä on?

Eihän sillä ole mitään merkitystä onko yheistä tiliä vai omat tilit. Meillä on omat tilit mutta rahat on käytännössä yhteisiä. Molemmat maksaa kaikilla rahoillaan perheen kuluja. Sen tililtä maksetaan laskuja ja ostetaan ruokaa jonka tilillä rahaa on. Jos menen kauppaan ja mun tilillä on rahaa, ostan sieltä, sitten kun sieltä loppuu maksan miehen tililtä, jos sieltäkin loppuu ollaan kusessa. Laskuja maksetaan aina tilipäivinä. Aika vähän meillä kummallakaan on nykyään mitään menoja tai laskuja jotka ei koske koko perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.

Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Ei raha merkitse kaikkea. Vaativaa uraa tekevälle on helpotus, jos toinen ei ole samanlainen uraohjus vaan pystyy hoitamaan kotiasiat ja lapset. Jos tuloja on riittävästi ja rahan käyttö on järkevää, niin on yhdentekevää, vaikka toisen tulit ovat vain vähäiset.

Kumma kun se vaativaa uraa tekevä on aina mies ja lapset hoitaa nainen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Öö, eikö se uusi sohva ole yhteinen hankinta? Miksi sen takia pitää soitella, kun voisi laittaa suoraan tilille, paljonko on varaa yhteisiin hankintoihin laittaa?

Ihan yhtä lailla noissa molemmissa pitää olla selvillä toisen ajatuksista. Jos laitetaan ylimääräiset yhteiselke tilille, ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että yhteisellä tilillä on x euroa, ostanko sohvan? Tuossa sinun systeemissäsi tämän lisäksi mies tarkistaa oman tilinsä ja siirtää sinne rahaa.

Täh... eihän tässä vielä oltu ostamassa mitään, vaan vasta keskusteltiin tarvitaanko molempien mielestä uusi sohva, ollaanko samalla hehtaarilla hinnan kanssa ja kumpi maksaa vai maksaako molemmat osan.

Käytännössä sohva laitetaan talon remonttiexceliin, jolla ollaan seurattu että mitä talo on kokonaisuutena tullut maksamaan ja että kulut on 20 ajanjaksolla suunnilleen tasan. Joo, mä rakastan exceleitä.

Minä olen nyt ihan sekaisin. Eikö tuossa nyt nimenomaan puhuttu siitä, miten asiasta neuvotellaan. Tuo toinen vastaaja (en tiedä olitko se sinä) sanoi, että on helpompaa kun tietää tilanteen paremmin ja saa itse päättää siitä sohvasta, mutta kuitenkin pitää soittaa ja kysyä, miten paljon toinen voi maksaa. Eli miten tuossa nyt tiedettiin se tilanne yhtään paremmin, en tajua?

Ehkä siitä sohvasta ei tarvitse edes keskustella jos ekalla ei ole itsellään mahdollisuutta edes ottaa osaa? En ainakaan itse menisi ehdottamaan miehelle että osta meille uusi sohva, vanhassa on liian monta nyppyä.

Niin tietysti. Mutta tuo kommentoija nyt sanoi aluksi, että on helpompi tehdä päätös sen sohvan suhteen ja on tilanteesta paremmin perillä, kun rahat ovat omalla tilillä. Tähän minä sanoin, että paremminhan siitä oltaisiin perillä, jos yhteisiin hankintoihin liikenevät rahat ovat yhteisellä tilillä. Siihen toinen vastaaja sanoi, että tarvitsee vain soittaa ja kysyä, miten paljon mies pystyy / haluaa maksaa. Minusta tuo ei vain liity nyt yhtään siihen lähtöväitteeseen, että on helppoa ostaa sohva ja on paremmin perillä tilanteesta.

Ja entä jos yhteisen tilin tilanteessa toinen sanoo että sohvaa ei osteta, ei missään tapauksessa? Silloin joko toinen ei saa haluamaansa sohvaa, tai tulee hirveä siitä rahoista. Erillisten rahojen tapauksessa se sohvaa haluava voi mennä ja ostaa sen itse omilla rahoilla.

En varmasti olisi parisuhteessa ihmisen kanssa joka määrää siitä mitä voin tehdä mitä en. Ihan samalla tavalla kuin omalta tililtäni otetuilla rahoilla voin ostaa sen yhteiseltä tililtä otetuilla rahoilla.

Mä en rehellisesti vaan usko näitä Jeesus-tarinoita. Että ei varmasti ikinä mikään puolison hankinta harmittaisi, senkun ostaa ihan mitä haluaa kunhan on onnellinen höpöhöpö. Varmasti on olemassa ostoksia jotka teidänkin mielestä olisi ihan turhia ja savu nousisi korvista jos kumppani menisi yhteisiä varoja sellaiseen tuhlaamaan. Vaikka sitten se kaksi vuotta vanha sohva johon kumppani kyllästyi ja haluaa ostaa uuden vaikka sun mielestä se on ihan hyvä, ja uudelle ei ole mitään tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Öö, eikö se uusi sohva ole yhteinen hankinta? Miksi sen takia pitää soitella, kun voisi laittaa suoraan tilille, paljonko on varaa yhteisiin hankintoihin laittaa?

Ihan yhtä lailla noissa molemmissa pitää olla selvillä toisen ajatuksista. Jos laitetaan ylimääräiset yhteiselke tilille, ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että yhteisellä tilillä on x euroa, ostanko sohvan? Tuossa sinun systeemissäsi tämän lisäksi mies tarkistaa oman tilinsä ja siirtää sinne rahaa.

Täh... eihän tässä vielä oltu ostamassa mitään, vaan vasta keskusteltiin tarvitaanko molempien mielestä uusi sohva, ollaanko samalla hehtaarilla hinnan kanssa ja kumpi maksaa vai maksaako molemmat osan.

Käytännössä sohva laitetaan talon remonttiexceliin, jolla ollaan seurattu että mitä talo on kokonaisuutena tullut maksamaan ja että kulut on 20 ajanjaksolla suunnilleen tasan. Joo, mä rakastan exceleitä.

Minä olen nyt ihan sekaisin. Eikö tuossa nyt nimenomaan puhuttu siitä, miten asiasta neuvotellaan. Tuo toinen vastaaja (en tiedä olitko se sinä) sanoi, että on helpompaa kun tietää tilanteen paremmin ja saa itse päättää siitä sohvasta, mutta kuitenkin pitää soittaa ja kysyä, miten paljon toinen voi maksaa. Eli miten tuossa nyt tiedettiin se tilanne yhtään paremmin, en tajua?

Ehkä siitä sohvasta ei tarvitse edes keskustella jos ekalla ei ole itsellään mahdollisuutta edes ottaa osaa? En ainakaan itse menisi ehdottamaan miehelle että osta meille uusi sohva, vanhassa on liian monta nyppyä.

Niin tietysti. Mutta tuo kommentoija nyt sanoi aluksi, että on helpompi tehdä päätös sen sohvan suhteen ja on tilanteesta paremmin perillä, kun rahat ovat omalla tilillä. Tähän minä sanoin, että paremminhan siitä oltaisiin perillä, jos yhteisiin hankintoihin liikenevät rahat ovat yhteisellä tilillä. Siihen toinen vastaaja sanoi, että tarvitsee vain soittaa ja kysyä, miten paljon mies pystyy / haluaa maksaa. Minusta tuo ei vain liity nyt yhtään siihen lähtöväitteeseen, että on helppoa ostaa sohva ja on paremmin perillä tilanteesta.

Ja entä jos yhteisen tilin tilanteessa toinen sanoo että sohvaa ei osteta, ei missään tapauksessa? Silloin joko toinen ei saa haluamaansa sohvaa, tai tulee hirveä siitä rahoista. Erillisten rahojen tapauksessa se sohvaa haluava voi mennä ja ostaa sen itse omilla rahoilla.

Kyllä niinkin iso asia kodin sisustuksessa kuin sohva pitää aina valita yhdessä vaikka sen maksaisi joulupukki.

Miksi.... Mies on saanut sukulaisilta vanhan sohvan oliskelukåmppäänsä ja hänen mielestään siinä on ihan ok istua vielä 25v myöhemmin se 10min päivässä kun telkkarista katsoo urheiluruutua. Mitä siitä että toisen istuintyynyn pinta on halki, sen voi kääntää nurin. Mä elän tälläisen käytännöllisen ja värisokean miehen kanssa ja ostan itse kotiin omat sohvani ja valitsen maalit seinään kyselemättä enempiä. Mies maksaa sitten jotain hänelle tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.

Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.

Aivan, kyllä ihan oma tili täytyy olla. Ja sitten toisena yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät rahaa tai vain toinen siirtää, jos ei toisella ole, mutta joka tapauksessa täytyy olla myös ikioma tili. Yhteinen tili ainoana tilinä on jotenkin aivan viime vuosisadan puolivälistä. 

Jos naapurin Liisa ja Matti kertoo että heille riittää hyvin yhteinen tili tai vaikka yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili, miksi he mielestäsi tarvitsisivat kuitenkin myös omat tilit?

No ihan vaan siksi jos Liisa vaikkapa pettää Mattia ja Matti tästä suivaantuneena heittää Liisan ulos ja tyhjentää koko tilin. Liisa sitten istuu kadulla rahattomana. Tai Matti sortuu uhkapeleihin ja huumeisiin ja liisalta menee luottotiedot kun Matti on juonut ja pelannut kaikki rahat. Tai Liisa jossain hurmiossa ostaa koko rahalla pyramidihuijauksen osakkeita ja he molemmat menettävät kaiken. Semmosta kaikkea. Ei kaikkia munia yhteen koriin.

No, meillä on oltu 25 v yhdessä, eikä vielä mitään noista ole tapahtunut. En olisi mennyt mieheni kanssa naimisiin, jos tuollaisia olisin pelännyt.

Niin, no tuskin kukaan erityisesti pelkää naimisiin mennessään että puoliso vaikka sairastuu psykoosiin joku kaunis päivä mutta silti niin voi käydä. Hassua tämä elämä.

Voisi. Ja millä tavalla olisi parempi, että mies psykoosissaan tuhoaisi koko oman omaisuutensa, enkä tietäisi mitään, kuin että hän alkaisi tuhota yhteistä, huomaisin sen, ja kysyisin, että mikä hänellä on hätänä?

Niin, huomaisit kun tili on nostettu tyhjäksi ja mies menossa jo aruballe. Joo tiedän, olet päättänyt ettei näin voi teille käydä, eikä sinun miehesi ainakaan.

No ei mies ihan hetkessä tyhjennä kaikkia meidän tilejä ja sijoituksia. Aruballe saa mennä jos haluaa, itse katselin sinne lippuja tässä viime talvena, mutta päädyimmekin sitten matkustamaan tylsästi Floridaan. Joten en elä pelossa, vaikka meillä onkin rahat yhteisiä.

Niinkuin sanoin, sinä olet päättänyt etteivät kuolevaisten asiat koske teitä, hienoa ja toivottavasti eivät ikinä koskekaan.

Etkä sinä selittänyt, millä tavalla ne omat tilit suojaisi yhtään mitään. Samalla tavallahan sieltä ne Arubarahat häviäisi. Paitsi että sen huomaisi hitaammin.

No siten ettei mies pääse sinun rahoihisi käsiksi, etkö nyt oikeasti itse tuota ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Öö, eikö se uusi sohva ole yhteinen hankinta? Miksi sen takia pitää soitella, kun voisi laittaa suoraan tilille, paljonko on varaa yhteisiin hankintoihin laittaa?

Ihan yhtä lailla noissa molemmissa pitää olla selvillä toisen ajatuksista. Jos laitetaan ylimääräiset yhteiselke tilille, ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että yhteisellä tilillä on x euroa, ostanko sohvan? Tuossa sinun systeemissäsi tämän lisäksi mies tarkistaa oman tilinsä ja siirtää sinne rahaa.

Täh... eihän tässä vielä oltu ostamassa mitään, vaan vasta keskusteltiin tarvitaanko molempien mielestä uusi sohva, ollaanko samalla hehtaarilla hinnan kanssa ja kumpi maksaa vai maksaako molemmat osan.

Käytännössä sohva laitetaan talon remonttiexceliin, jolla ollaan seurattu että mitä talo on kokonaisuutena tullut maksamaan ja että kulut on 20 ajanjaksolla suunnilleen tasan. Joo, mä rakastan exceleitä.

Minä olen nyt ihan sekaisin. Eikö tuossa nyt nimenomaan puhuttu siitä, miten asiasta neuvotellaan. Tuo toinen vastaaja (en tiedä olitko se sinä) sanoi, että on helpompaa kun tietää tilanteen paremmin ja saa itse päättää siitä sohvasta, mutta kuitenkin pitää soittaa ja kysyä, miten paljon toinen voi maksaa. Eli miten tuossa nyt tiedettiin se tilanne yhtään paremmin, en tajua?

Ehkä siitä sohvasta ei tarvitse edes keskustella jos ekalla ei ole itsellään mahdollisuutta edes ottaa osaa? En ainakaan itse menisi ehdottamaan miehelle että osta meille uusi sohva, vanhassa on liian monta nyppyä.

Niin tietysti. Mutta tuo kommentoija nyt sanoi aluksi, että on helpompi tehdä päätös sen sohvan suhteen ja on tilanteesta paremmin perillä, kun rahat ovat omalla tilillä. Tähän minä sanoin, että paremminhan siitä oltaisiin perillä, jos yhteisiin hankintoihin liikenevät rahat ovat yhteisellä tilillä. Siihen toinen vastaaja sanoi, että tarvitsee vain soittaa ja kysyä, miten paljon mies pystyy / haluaa maksaa. Minusta tuo ei vain liity nyt yhtään siihen lähtöväitteeseen, että on helppoa ostaa sohva ja on paremmin perillä tilanteesta.

Ja entä jos yhteisen tilin tilanteessa toinen sanoo että sohvaa ei osteta, ei missään tapauksessa? Silloin joko toinen ei saa haluamaansa sohvaa, tai tulee hirveä siitä rahoista. Erillisten rahojen tapauksessa se sohvaa haluava voi mennä ja ostaa sen itse omilla rahoilla.

En varmasti olisi parisuhteessa ihmisen kanssa joka määrää siitä mitä voin tehdä mitä en. Ihan samalla tavalla kuin omalta tililtäni otetuilla rahoilla voin ostaa sen yhteiseltä tililtä otetuilla rahoilla.

Mä en rehellisesti vaan usko näitä Jeesus-tarinoita. Että ei varmasti ikinä mikään puolison hankinta harmittaisi, senkun ostaa ihan mitä haluaa kunhan on onnellinen höpöhöpö. Varmasti on olemassa ostoksia jotka teidänkin mielestä olisi ihan turhia ja savu nousisi korvista jos kumppani menisi yhteisiä varoja sellaiseen tuhlaamaan. Vaikka sitten se kaksi vuotta vanha sohva johon kumppani kyllästyi ja haluaa ostaa uuden vaikka sun mielestä se on ihan hyvä, ja uudelle ei ole mitään tarvetta.

Tuo tilanne että se mitä toinen on ostanut hetken mielijohteesta on sattunut ehkä pari kertaa yhteisen 20 vuoden historiassa. Väitän kuitenkin että harmituksella ei ole ollut mitään tekemistä sen kanssa onko rahat omalta vai yhteiseltä tililtä. Päätökset vain ovat olleet harkitsemattomia tai vaikuttaneet aluksi siltä mutta varsinkin toinen myöhemmin osoittautui ihan päteväksi ratkaisuksi. Enkä nyt ihan edelleenkään ymmärrä miksi olisin parisuhteessa ihmisen kanssa joka päätökset eivät miellytä minua tai joka jatkuvasti arvostelusi minun päätöksiä esim. ostaa jotakin.

12v avioliiton jälkeen mies sairastuu (mt), jää työkyvyttömäksi, saa taannehtivasti korvauksen 3v ajalta, muttei suostu toimittamaan verottajalle papereita ettei tuota tuloa veroteta 1 v ajalta. Hukkaan kymmeniä tuhansia markkoja.

25v avioliiton jälkeen vaimo, jonka hallussa perheen talous on, tuhlaa ensin tilit tyhjiksi ostelemalla kaikkea "kivaa" tekee vielä velkaa taloa vastaan toisen tietämättä (ei enää nykyään mahdollista) ja ostelee lisää. Käsittääkseni tähän liittyi myös jokin uskonnollinen herääminen, ja osa rahoista on vain lahjoitettu pois. Mies lähti liitosta ja maksoi vaimon aiheuttamia velkoja vielä 8 vuotta 18% korolla.

Ihan elävästä elämästä 30 vuoden takaa, siksi minulla on oma rahat ja avoliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Öö, eikö se uusi sohva ole yhteinen hankinta? Miksi sen takia pitää soitella, kun voisi laittaa suoraan tilille, paljonko on varaa yhteisiin hankintoihin laittaa?

Ihan yhtä lailla noissa molemmissa pitää olla selvillä toisen ajatuksista. Jos laitetaan ylimääräiset yhteiselke tilille, ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että yhteisellä tilillä on x euroa, ostanko sohvan? Tuossa sinun systeemissäsi tämän lisäksi mies tarkistaa oman tilinsä ja siirtää sinne rahaa.

Täh... eihän tässä vielä oltu ostamassa mitään, vaan vasta keskusteltiin tarvitaanko molempien mielestä uusi sohva, ollaanko samalla hehtaarilla hinnan kanssa ja kumpi maksaa vai maksaako molemmat osan.

Käytännössä sohva laitetaan talon remonttiexceliin, jolla ollaan seurattu että mitä talo on kokonaisuutena tullut maksamaan ja että kulut on 20 ajanjaksolla suunnilleen tasan. Joo, mä rakastan exceleitä.

Minä olen nyt ihan sekaisin. Eikö tuossa nyt nimenomaan puhuttu siitä, miten asiasta neuvotellaan. Tuo toinen vastaaja (en tiedä olitko se sinä) sanoi, että on helpompaa kun tietää tilanteen paremmin ja saa itse päättää siitä sohvasta, mutta kuitenkin pitää soittaa ja kysyä, miten paljon toinen voi maksaa. Eli miten tuossa nyt tiedettiin se tilanne yhtään paremmin, en tajua?

Ehkä siitä sohvasta ei tarvitse edes keskustella jos ekalla ei ole itsellään mahdollisuutta edes ottaa osaa? En ainakaan itse menisi ehdottamaan miehelle että osta meille uusi sohva, vanhassa on liian monta nyppyä.

Niin tietysti. Mutta tuo kommentoija nyt sanoi aluksi, että on helpompi tehdä päätös sen sohvan suhteen ja on tilanteesta paremmin perillä, kun rahat ovat omalla tilillä. Tähän minä sanoin, että paremminhan siitä oltaisiin perillä, jos yhteisiin hankintoihin liikenevät rahat ovat yhteisellä tilillä. Siihen toinen vastaaja sanoi, että tarvitsee vain soittaa ja kysyä, miten paljon mies pystyy / haluaa maksaa. Minusta tuo ei vain liity nyt yhtään siihen lähtöväitteeseen, että on helppoa ostaa sohva ja on paremmin perillä tilanteesta.

Ja entä jos yhteisen tilin tilanteessa toinen sanoo että sohvaa ei osteta, ei missään tapauksessa? Silloin joko toinen ei saa haluamaansa sohvaa, tai tulee hirveä siitä rahoista. Erillisten rahojen tapauksessa se sohvaa haluava voi mennä ja ostaa sen itse omilla rahoilla.

Mutta tuossa tapauksessahan siellä yhteiselläkin tilillä olisi niin paljon rahaa, että sinne jää vielä sohvankin jälkeen reilusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain hullu suostuu yhteisiin rahoihin. Omat rahat molemmilla ja yhteisesti sovitut ja jaetut maksut kustannuksista ja menoista. Ja ehdottomasti avioehto, jos naimisissa on pakko olla.

Tuskin nimittäin motivoi sitä vähemmän tienaavaa puolisoa satsaamaan osaamiseensa tai uraansa nostaakseen palkkatasoaan, jos enemmän tienaava toimii automaattilompakkona. Ei todellakaan kannata suostua sellaiseen.

Aivan, kyllä ihan oma tili täytyy olla. Ja sitten toisena yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät rahaa tai vain toinen siirtää, jos ei toisella ole, mutta joka tapauksessa täytyy olla myös ikioma tili. Yhteinen tili ainoana tilinä on jotenkin aivan viime vuosisadan puolivälistä. 

Jos naapurin Liisa ja Matti kertoo että heille riittää hyvin yhteinen tili tai vaikka yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili, miksi he mielestäsi tarvitsisivat kuitenkin myös omat tilit?

No ihan vaan siksi jos Liisa vaikkapa pettää Mattia ja Matti tästä suivaantuneena heittää Liisan ulos ja tyhjentää koko tilin. Liisa sitten istuu kadulla rahattomana. Tai Matti sortuu uhkapeleihin ja huumeisiin ja liisalta menee luottotiedot kun Matti on juonut ja pelannut kaikki rahat. Tai Liisa jossain hurmiossa ostaa koko rahalla pyramidihuijauksen osakkeita ja he molemmat menettävät kaiken. Semmosta kaikkea. Ei kaikkia munia yhteen koriin.

No, meillä on oltu 25 v yhdessä, eikä vielä mitään noista ole tapahtunut. En olisi mennyt mieheni kanssa naimisiin, jos tuollaisia olisin pelännyt.

Niin, no tuskin kukaan erityisesti pelkää naimisiin mennessään että puoliso vaikka sairastuu psykoosiin joku kaunis päivä mutta silti niin voi käydä. Hassua tämä elämä.

Voisi. Ja millä tavalla olisi parempi, että mies psykoosissaan tuhoaisi koko oman omaisuutensa, enkä tietäisi mitään, kuin että hän alkaisi tuhota yhteistä, huomaisin sen, ja kysyisin, että mikä hänellä on hätänä?

Niin, huomaisit kun tili on nostettu tyhjäksi ja mies menossa jo aruballe. Joo tiedän, olet päättänyt ettei näin voi teille käydä, eikä sinun miehesi ainakaan.

No ei mies ihan hetkessä tyhjennä kaikkia meidän tilejä ja sijoituksia. Aruballe saa mennä jos haluaa, itse katselin sinne lippuja tässä viime talvena, mutta päädyimmekin sitten matkustamaan tylsästi Floridaan. Joten en elä pelossa, vaikka meillä onkin rahat yhteisiä.

Niinkuin sanoin, sinä olet päättänyt etteivät kuolevaisten asiat koske teitä, hienoa ja toivottavasti eivät ikinä koskekaan.

Etkä sinä selittänyt, millä tavalla ne omat tilit suojaisi yhtään mitään. Samalla tavallahan sieltä ne Arubarahat häviäisi. Paitsi että sen huomaisi hitaammin.

No siten ettei mies pääse sinun rahoihisi käsiksi, etkö nyt oikeasti itse tuota ymmärrä?

Meillä ainakaan ne rahat ei ole sinun tai minun vaan yhteisiä. Niiden lisäksi toki on jonkin verran omia säästöjä (ei pankkitilillä) sekä yhteistä ja omaa omaisuutta.