Miehet kertokaa tilanteista milloin/miksi et ole tehnyt aloitetta, vaikka olet ihastunut
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se jännittävä tilanne. Tulee varmaan itselle eteen varsin pian:-(, Muuten naisten kanssa pelailu ei ole ongelma, jopa helppoa, mutta kun tunteet pelissä yhteyden otto on vaikeampaa...
mies50v
Tulee eteen varsin pian, mitä tarkoitat?
- Liian nuori
- Liian kaunis
Sitten on joitakin muita (ei-ihastuksia), joissa potentiaalisesti kiinnostava nainen on osoittanut kiinnostusta, mutta olen pitänyt etäisyyttä oman huonon sosiaalisen asemani vuoksi.
Tapasin työn puolesta maailman ihanimman naisen. Valitettavasti nainen oli naimisissa ja lapsiakin oli neljä. Ei se varmaan olisi kaikkea jättänyt vuokseni enkä tosissani siitä haaveillutkaan, olisihan se koskettanut muitakin. Lisäksi työilmapiiristä olisi varmasti tullut varsin hankala jos olisin lähestynyt. Joku ehti ensin, mielessäni aina.
En ole uskaltanut. Aina olen ollut niin äärettömän ujo. Ihastunut olen toki usein ja helpostikin.
Sinällään edes ns. menestys ei ole ujouttani poistanut. Ekan kerran nuoruudessa kaverin avustuksella aloite 10/10 naiselle onnistui ja poiki suhteen.
Toisella kertaa äärettömän kömpelö oma aloitteeni poiki myöskin suhteen ja nyt yli 10v. kestäneen avioliiton. Kuitenkin yleisesti aina ja edelleen olen ihan lukkoon menevä jos nainen osoittaa minkäänlaista kiinnostusta. Sinällään hyvä tuuri käynyt tällaisella ujolla miehellä, koska em. 2 tapausta ovat olleet käytännössä ainoat tekemäni aloitteet elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se jännittävä tilanne. Tulee varmaan itselle eteen varsin pian:-(, Muuten naisten kanssa pelailu ei ole ongelma, jopa helppoa, mutta kun tunteet pelissä yhteyden otto on vaikeampaa...
mies50v
Tulee eteen varsin pian, mitä tarkoitat?
Varmaan alan jallittamaan erästä henkilöä. Ei siitä sen kummempaa
mies50v
Nuorena ihastuin aivan totaalisesti hyvän kaverini pitkäaikaiseen tyttöystävään. Vieläkin yli 20 v myöhemmin kaduttaa, etten tehnyt mitään asialle. Sitten pari vuotta kärvisteltyäni aloin seurustella nykyisen vaimoni kanssa, ja pian sen jälkeen kaverilleni ja hänen tyttöystävälleen tuli yllättäen bänät. Ko. nainen teki sillloin hyvin selväksi, että oli kiinnostunut minusta ja olisi halunnut alkaa seurustella, mutta itselläni tilanne ei ollut enää ajankohtainen. Eli ajoitus ei koskaan osunut kohdalleen, siksi en tehnyt aloitetta.
Nainen oli h#mmetin mukava, mutta ihan liian lihava.
Itse olin ihastunut kahteen naiseen, luokkatoveriini, jotka (ainakin silloin) olivat pitkiä, hoikkia ja kauniita blondeja, ja en halunnut (enkä olisi edes uskaltanut lähestyä), koska oma ulkonäköä ei ole silmiähivelevä.
Taloudellinen tilanne estää.
M36
Minun itsetuntoni on niin paskana etten tee aloitteita koskaan ja jos joku nainen tekee aloitteen niin epäröintini yleensä senkin kiinnostuksen saa laantumaan.
No tässäpä nyt joitain viimeisimpiä.
- Minua yli 10v nuorempi vähän päälle parikymppinen nainen oli ihan lääpällään, toljotteli ja hakeutui lähelle jatkuvasti. Ikäero vaan tuntui liian suurelta loppujenlopuksi, enkä tehnyt mitään.
- Kaupan työntekijänainen tuijotteli intensiivisesti silmiin kauan ja kaukaa kun kaupan käytävällä minut näki, oli selkeästi ihastunut. En tehnyt mitään, koska pitäähän siinä kaupassa pystyä jatkossakin käymään (eli oletus: pieleen menisi kuitenkin).
- Hieman vanhempi ex-työkaverinainen, jota olen nähnyt livenä viimeksi 10v sitten kiinnostui erottuaan ja ajauduttuamme viestittelemään viimeaikoina. Olin silloin 10v sitten naiseen tuskaisen ihastunut ja yritin kaikenlaisia hienovaraisia seuraksi tarjoutumisia yms. tehdä, mutta turhaan. Nyt en sitten tietenkään enää saanut noita samoja tuntemuksia heräteltyä, kun tuli silloin niin petyttyä ja turhaan yritti puolestaan nainen nyt lämmitellä. Tyypillistä.
No, huoh, minulla on pullohartiat ja olen lyhyt. Nainen oli taas täys kymppi, upea biksubeibe, 25-vuotias max. Hän kuitenkin kiinnostui vain laatikkoleukaisista alphoista, joten en tehnyt aloitetta. Pitäisikö kuitenkin vielä yrittää? Haluaisin päästä poikuudestani.
M37
Liian monet töykeät pakit, tarve säilyttää ammatillinen uskottavuus, pelko ahdistelijan maineesta ja ehkä jopa poliisiasiasta, vähäiset onnistumismahdollisuudet...
Olen rakastunut parhaan kaverini tyttöystävään eli syy on varmaankin sanomattakin selvä.
Vierailija kirjoitti:
No, huoh, minulla on pullohartiat ja olen lyhyt. Nainen oli taas täys kymppi, upea biksubeibe, 25-vuotias max. Hän kuitenkin kiinnostui vain laatikkoleukaisista alphoista, joten en tehnyt aloitetta. Pitäisikö kuitenkin vielä yrittää? Haluaisin päästä poikuudestani.
M37
Miksi aina pitää trollata. Mene kävelylle.
No poistakaa kaikki viestit sitten s-tänä jos minun ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
No poistakaa kaikki viestit sitten s-tänä jos minun ei kelpaa.
Häh?
Ihastumiseni taisi olla aika selvästi nähtävissä. Mitään suoraa aloitetta en kuitenkaan tehnyt, sillä eroprosessi on vielä(kin) liian pahasti kesken. Tuntuu aika hullulta, mutten pysty laittamaan edes viestiä.
Et ole täysin sinut menneisyyteni kanssa, jos koet arpiesi olevan joustamatonta kudosta. Eivätkö arpesi ole ajan saatossa yhtään vaaleneet ja menettäneet merkitystään? Ikään kuin olisit jäänyt menneeseen, menneisiin haamuihin? Katkera? Olet aarre, jos kaipaat enemmän henkistä yhteyttä naiseen. Niin jokainen nainen kaipaa mieheen. Minä ainakin!
En tee aloitetta, koska luulen että kyse ollut kuukausia vain nettipilailusta ja trollaamisesta. Ei tee uskottavaksi tätä kaipausta. Olisin valmis kohtaamaan ja katsomaan... no tälle oma ketjunsa. Tuskin olet HÄN!