Joulukuiset 2013

Hei, pääseekö mukaan :)

Sain eilen tietää olevani raskaana. haamuplussa RFSU-testiin ja sitten iltapäivällä verikoetulos oli kanssa positiivinen. Tämä tuli tosi yllättäen vaikka yritettiinkin lasta... Nimittäin lopetin maaliskuun alussa e-pillerit, eikä kerenny tulla yhtiäkään menkkoja. Olin valmistautunut tekemään negatiivisia testejä monta kuukautta ennen kuin tärppäisi, joten en pitänyt turhaa kiirettä testauksen kanssa. kierrot olleet aina muutenkin pitkiä ja epäsäännöllisiä, ollu PCOS-diagnoosikin joskus aikoinaan. Mutta VAU, aika yllättävää ja ihanaa :)

En siis osaa sano kuinka pitkällä raskaus on... 4-6 viikkoo  tod. näk. Aattelin mennä mun yksityiselle gynelle puolentoista viikon päästä ultraan.

Huimausta on ollu ja vähän vatsa nippailua.

Täytin äskettäin 22, aviomies on 29 :)

Onnea Chellam ja pääsee mukaan:) Itsellä kävi ihan samalla tavalla, eli jätin pillerit pois helmikuun lopussa ja ei ehtinyt tulla yksiäkään menkkoja vaan tärppäsi heti. Kierto oli kylläkin pitkä 40 päivää ja nyt mennään viikoilla 5+6. Niinkin voi siis käydä:) Olin myös valmistautunut pidempään yritykseen ja en tosiaankaan odottanut positiivista tulosta, yllätyin todella vaikka oireitakin siihen suuntaan jo vähän oli.

Mutta siis tervetuloa joukkoon:)

Ja muuten muille, joille olen oireettomuuttani valitellut eilen illalla meinasin oksentaa jostain pahasta hajusta ja olin taas koko illan nälkäinen. Eli ei siis enää täysin oireeton raskaus. Tänään aamulla ollut heikkoa oloa ja pitäisi jaksaa lähteä toiselle paikkakunnalle sukulaisiin viikonlopuksi. Hohhoijjaa...!

Huomenta ! Täällä oireet kanssa lisääntyy. Tissit on olleet plussasta asti todella kipeät, ja nyt on tullut ajoittainen huono olo/ yökötys mukaan kuvioihin. Vatsaa nippailee välillä ja päiväunet tarttis saada nukkua joka päivä. Harmi kun ei se töiden puolesta onnistu, vuorotyötä kun hoitoalalla teen :) Jokos muut ootte neuvolaan olleet yhteydessä? Itse ajattelin ehkä ensi viikolla soitella. Meilläpäin ensimmäinen käynti on n. rv 8-9.

syyselo ja toukka 5+0

Tervetuloa kaikille uusille minunkin puolesta ja onnea plussasta! Tulee paljon pikkutonttuja tänä vuonna näköjään :) 

Meltsu: kyllähän sulla jo näyttää olevan oireita ihan kiitettävästi :) mutta se on tässä alkuraskaudessa vaikeaa, kun ei mistään voi oikeastaan päätellä, että onko kaikki hyvin ja mitä seillä kohdussa tapahtuu. Pitää vain malttaa ja odottaa, niin se vain on valitettavasti. Mutta vaikka aika tuntuukin matelevan niin yhtäkkiä huomaakin, että on niitä viikkoja kertynytkin :) tsemppiä!

Ntihulivili: kiitos sinulle. Oli kyllä tuo keskenmeno noilla viikoilla suoraan sanottuna elämäni pahin kokemus. Mutta onneksi nyt jo tuntuu, että on päässyt elämässä eteenpäin. Suru on ja pysyy eikä sille mitään voi, mutta sen kanssa pystyy elämään. Ei kuin eteenpäin vain :) ja sillä asenteella mennään, että tästä päivästä saa iloita ja jokaisesta pienestä askeleesta eteenpäin myös. En vielä usko siihen , että vauva tulisi meille mutta uskon siihen, että sain plussan testiin ja siitä saa ja pitää iloita :) ei kukaan jaksa jatkuvasti olla peloissaan ja niin kuin kirjoitit, ei itseään pysty suojelemaan elämän kolhuilta vaikka kuinka yrittäis. Inhokkisanontani onkin "pessimisti ei pety", koska en itse pystyisi elämään niin, että aina kuvittelee kaiken menevän päin p-tä. Varovainen optimisti siis täällä ;) edellinen viestini oli ehkä turhan tummasävytteinen, jostain syystä.

Usvaneito: tutulle gynelle olet menossa, on semmoinen miellyttävä vanhempi rouva, olen aikaisemmin käynyt hänen vastaanotollaan :) 

Tarrasukka: mulla rinnoissa tällä hetkellä vain välillä on jotain tuntemuksia, ei jatkuvasti. Välillä ihan kuin kirvelisi tai kihelmöi ja välillä tuntuvat vain raskailta. Ekassa raskaudessa olivat niin kipeät alkuraskaudessa että piti nukkuakin rintaliivit päällä.... Nyt ei mitään semmoista ole, ja joka raskaudessa ollut vähemmän tuntemuksia rinnoissa alkuraskaudessa kuin edellisessä. Näin minulla mutta varmaan jokaisella vähän erilailla.

minulla olisi siis varhaisultra vajaan kahden viikon kuluttua, silloin olisi kuukautisista viikkoja 7+5. Kyllähän tuo maksaa, mutta tällä hetkellä tuntuu että mielenrauha on paljon kallisarvoisempaa. Eihän se mitään takaa, vaikka silloin olisi kaikki hyvin mutta ainakin tietää, että lähtökohta on normaali alkuraskaus. Ekassa raskaudessa odotin np-ultraan asti, mutta tokassa ja edellisessa olen käynyt jo aikaisemmin. Tokassa raskaudessa pelkäsin jo selvästi enemmän kuin ekassa kaikkea, ei sitä voinut jotenkin uskoa että kun kerran kaikki mennyt hyvin että voisi toisenkin... 

väsymystä pukkaa täälläkin, kuten monella muullakin näyttää olevan... lievää etovaa oloa ja ällötystä mutta en oikein tiedä onko vielä vatsataudin jäänteitä vaiko ihan raskausoiretta. Hajut tuntuvat normaalia voimakkaammin ja rinnoissa välillä jotain tuntemuksia. Maha on edelleen ihan hullu pallo, etenkin iltaisin on vaikea peittää. Paineentunnetta on välillä vasemmalla puolella alavatsaa, missä ovulaatio todistetusti oli tapahtunut. Eipä sitten sen enempää. Toivon, ettei tulisi ihan hirveää pahoinvointia, kuopusta odottaessani oli pahoinvointi ympäri vuorokauden ja oksensin päivittäin viikolle 16 asti... Ei kyllä ollut kovin hauskaa. Mutta otan mitä annetaan, jos vain pikkuinen pysyisi kyydissä loppuun asti...

huppista, tulipa tekstiä... :) 

oikein mukavaa viikonloppua kaikille masun kasvattelijoille :)

Heippa kaikille, kirjoittelen nyt tällä kertaa ihan nopeasti jotakin ja sitten paremmalla ajalla enemmän. Itsellä on nyt alkanut ehkä jotain oireita tulemaan. Parina viime päivänä on aamupäivästä hieman etonut ja oon ehkä ollut hieman tavallista väsyneempi. Siinä mun valtavat oireet:D. Selkeänä oireena on tullut paino alavatsassa. Tuntuu että housut kiristää.

Mun tekisi jo hirveästi mieli kertoa kaikille raskaudesta, mutta tällä hetkellä vaan uudet äitikaverit tietää. Meillä kun on hieman tyhmästi että miehen vanhemmat ei oikein tue meidän lapsenhankintaa, joten huvita vielä oikein kuunnella saarnaa siitä miten pilataan elämämme, ennen kuin raskaus on ihan kunnolla varmistunut. Ollaan opiskelijaperhe eikä vanhemmat oikein ymmärrä että pärjätään taloudellisesti hyvin ja saan omat opiskeluni kyllä loppuun aikanaan vaikka lapset tehtäisiinkin nyt.

sininenmarja rv 6+2

Sabriina: Hauska kuulla, että sulla on kokemusta samasta gynestä, jolle olen itsekin menossa!:P

Sininenmarja: Olen itse myöskin opiskelija, ja vielä 2 vuotta opiskeluja yliopistolla jäljellä. Lapsen tulon jälkeen epäilemättä menee huomattavasti kauemmin tuo valmistuminen, tai siihen olen ainakin varautunut;) On kyllä tosi kurjaa, jos ei saa lähisuvulta tukea tai päinvastoin jos saa vaan kritiikkiä lapsenhankinnassa, se on kuitenkin jokaisen oma päätös ja mielestäni sitä pitäisi kunnioittaa sellaisena. Onneksi omat vanhempani ovat hyvin ymmärtäväisiä ja päinvastoin sanoivat (olemme siis jo kertoneet heille) että kyllähän he jo oikeastaan odottivatkin, että vauva-uutisia tulisi, kun olen kuulemma jo niin kauan puhunut vauvoista "siihen sävyyn" :D Olen ehdottomasti sitä mieltä, että täydellistä aikaa lasten hankinnalle ei ole paitsi kun hankkii lapset silloin, kun siltä itsestä parhaimmalta tuntuu!:) Oma avomieheni on tosin vakitöissä, mutta ei mitenkään hyvätuloinen. Ja silti olen aivan satavarma, että me pärjätään hyvin:)

Te, jotka olette menossa yksityiselle ultraan, niin aiotteko mennä yksin vai otatteko miehenne mukaan? Mä jotenkin heti ajattelin, että totta kai mies tulee mukaan, se on kuitenkin yhteinen juttu ja tuntuisi ihan hassulta itse nähdä pikku ötö ja kuulla sydänäänet ym. jos ei rakas ole siinä mukana.

Minä ainakin otan miehen mukaan varhaisultraan yksityiselle :) sain ajan 23.4 tutulle lääkärille.

Mekin ollaan opiskelijaperhe, oon kyl nyt osa-aikasesti töissäkin mut varmaa sit jää viimistää syksyllä :) kiva että muitakin opiskelijapariskuntia jotka odottaa vauvaa... omassa kaveripiirissä suhtaudutaan siihenki vähä nihkeesti et oon menny naimisiin nuorena ja opiskelut kesken vielä ( kandiksi valmistun nyt tänä vuonna). En varmasti iha heti kerro yliopistolla raskaudesta :D mutta ei kaikkien tarvii tehä niiku yleesä tehdään eli eka opinnot ja sitten naimisiin / lapsi, näin mä ajattelen :)

Hei kaikille, täältä vuorostaan vähän erilainen plussaus ja ajatuskuvio.

Omat muksut ovat jo 16v (kaksoset) ja 14v (yksönen) ja nykyiselle suhteelle napsahti siis tämä plus puolivahingssa e-pillereiden vaihdoin tiimoilta. Mies kuumeilee tuhottomasti (hänellä ei ole yhtään lasta), mutta itse olen nyt kahden vaiheilla että mitä tekisin.

Ilmoittauduin nyt tänne ja kokeilen, että löytyisikö sisältä yhtään äidillistä tunnetta. Muuten ahdistaa ajatus uudelleen aloitettavasta raskauslihomisesta, yövalvonnasta ja töistä ja itsenäisyydestä luopumisesta. Näin ihan rehellisesti sanottuna.

Saanko liittyä iloiseen seuraanne?:) plussa pärähti tikkuun tossa 5pvä tätä kuuta ja nyt uskaltauduin tulla sen tännekkin kuuluttamaan. Pieni pelko tosin kolmen peräkkäisen keskenmenon vuoksi, mutta toivottavasti tämä menisi onnellisesti loppuun saakka... Olisi niiin ihanaa saada jouluksi pieni nyytti kainaloon!:)  pari pvää ollut menkkajomotusta, joka tietysti pelottaa, vähän väliä tulee käytyä veskissä kurkkaamassa ettei vaan vuoda... pelottavia nämä alkuajat... kunpa pääsisi jo sinne viikoille 12 niin saisi huokaista... tosin noiden toistuvien keskenmenojen vuoksi pääsen ultraan jo ylihuomenne eli 16pvä... näkee edes onko siellä mitään ja jos olotila vähän tästä rauhottuisi sen myötä ja uskaltaisi olla onnellinen ja nauttia tästä kaikesta... neuvola ois sitten tuossa 6.5...

raskausoireista sen verran... etovaa oloa ollut about viikon ajan, kaikki rasvainen ruoka kuvottaa, karkkiakaan ei tee mieli samanlailla kun ennen raskautta...normaalisti olen aivan mahdoton sokerihiiri että huhhuh... :) liian pitkistä ruokailuväleistä kyllä paha olo muistuttaa hyvin pian :) myös aivan kamalaa väsymystä ollut jo parisen viikkoa... uni meinaa tulla sitten ihan minne vaan, töissä kassallakin... ei kiva. tissikipuilua jonkin verran. Pahin raskausoire kaikista näistä on kuitenkin kamalat itkukohtaukset... jos mies sanoo yhdenkin poikkipuoleisen sanan, juoksen veskiin parkumaan... tyttö katsoi tänään leijonakuningasta ja sivusilmällä sitä kans katsoin, niin voi taivas sitä itkun määrää... siis siitä ei tullut loppua...pakko oli mennä toiseen huoneeseen että pysty rauhoittumaan... katsoi tyttö varmaan äitiä pikkusen kieroon että mikä sitä oikeen vaivaa kun rääkyy silmät päästään lastenohjelmalle :) myös tänään huomasin kun koko iltapvä kierreltiin kaupoilla niin jopas rupes alavatsaa ja reisiä vihlomaan ikävästi... nyt oonkin sitten aikalailla sohvalla pötkötellyt jospa tämä juiliminen rauhoittuisi... mutta anteeksi, nyt tuli tekstiä enemmän kun laki sallii :)

Äippä87: Tuota on itelläkin nimittäin pahaaoloa ruokailujen välillä. Ja olon mukaan pitäisi periaatteessa syödä melkein koko ajan. Itsekin kaupan kassalla töissä. Pahaolo aiheuttaa todella heikon olon ja oksettaa. Eli taskussa on oltava pientä purtavaa.

Ilkeä hiiva kiusaa vieläkin.. Ei kuitenkaan enää niin pahana. Yleensä on vaan mennyt todella helposti ja nopeasti ohi. Todella ärsyttävää.. 

Menkkamaisia kipuja ei ole enään joka päivä vaan tulee silloin tällöin. Ja ehkä pahin väsymys on mennyt ohi. Masentaa ehkä enemmän nämä kelit kun sataa ja on harmaata, mutta kai se kesä on tulossa :)

Onnea kaikille yhteisesti plussista! 

Ja Ingerid: Mä uskon että kyllä ne äidilliset vaistot sieltä hyppää esiin ja muut lapsesi ovat jo noin isoja että voivat auttaa hyvin paljon ! :)

lloora rv 6+2

Ingerid Itse koin aikoinaan iltatähden kanssa elon kaikkein antoisimmaksi. Aluksi pelotti, jännitti ja hirvitti. Heti sairaalasta päästyä kuitenkin sai huomata että tämän nuppusen kanssa ei todellakaan tarvitse olla yksin. Aiemmista oppineena toki tehtiin miehen kanssa työnjako diiliä jo odotus aikana, mutta sisaruksetkin olivat pyyteettömästi heti mukana kun nyytti oli todellinen. Nyt siis periaatteessa mennään jo toista iltatähti kierrosta ;) Ja ne äidinvaistot itsellä ainakin heräsi viimeistään ensimmäisten potkujen myötä ♡

Täällä plussa vahvistuu vaikkakin yllättävän hitaasti. Oireet sitä vastoin kasvaa roimasti. Saa nähdä kauanko voin mahdollisen tulevan tontun pitää salassa töissä, sillä luetaan siellä toisiamme kuin avointa kirjaa.

Ihanaa viikonalkua jokaiselle!

Ai niin...

Tarrasukka 4+1

Tervetuloa uudet ja onnea plussasta:) Ingerid uskon kyllä, että äidinvaistot tulee mukaan myös sinulle jossain vaiheessa. Varmaan aika harvalla täällä vielä niitä äidinvaistoja varsinaisesti on. Lähinnä ehkä toive omasta vauvasta saa raskauden tuntumaan ihanalta asialta ja sen toivoo myös jatkuvan. Ekassa raskaudessani äidinvaistot tulivat ehkä vasta siinä vaiheessa, kun aloin tuntemaan potkut, mutta alusta asti halusin lastani suojella. Vaikea siis erottaa, mikä on varsinaisesti sitä äidinvaistoa ja mikä ei. Mutta kyllä se sieltä tulee. Muistan itse omasta lapsuudestani, kuinka ihanaa oli saada itseäni reilusti nuorempi pikkuveli ja oli tosi kiva autaa äitiä vauvanhoidossa. Kyllä varmasti myös sinun lapsesi innostuvat auttamaan, kun vauva syntyy etkä tosiaankaan ole vauvan kanssa yksin.Tsemppiä sinulle!:)

Täällä rankka viikonloppu takana. Kerroimme mieheni vanhemmille ja he olivat yllätyksekseni innoissaan, Tiesin, että odottavat meiltä toista lasta, mutten uskonut, että olisivat innoissaan, kun se tulee jo näin pian. Hyvä vaan, oli ihanaa, kun sai kertoa hyviä uutisia ja tulin itsekin hyvälle mielelle:) Oireita sen verran, että viikonloppuna huomasin, että nälkä vaivaa jatkuvasti. Oikeastaan ihan sama, paljonko syön ja mitä syön, kun jokatapauksessa hetken päästä on taas nälkä. Kokoajan piti jotain syödä, että jaksaa. Varsinaisesti ei kyllä tule huono olo, nälkä vaan ja on todella ikävä tunne, kun on ihan kokoajan nälkä., joka ei vaan lähde millään pois. Mutta kaipa siihen taas tottuu. Ja opin syömään taas useammin:) Katsotaan nyt, miten tuo pahonvointi päättää tulla kuvioihin. Voihan hyvin myös olla, ett selviän ilman pahoinvointia tästä raskaudesta:) Väsymys on myös aika voimakasta. Lisäksi taas pieni flunssa vaivaa ja vie viimeisimmätkin voimani.

Ensi viikolla eka neuvola ja toivon, että aika menisi nopeasti. Ultraan kyllä toivoisin pian pääseväni, kun olo edelleen todella epätodellinen ja huolestunut. Luulen, että vasta ultran jälkeen alan taas jollain tasolla uskomaan tämän raskauden olevan todellista.

Meltsu12 rv 6+1

Ingerid: Kyllä varmasti kaikki menee hyvin ja ne äidinvaistot sieltä löytyvät ajallaan. Ymmärrän hyvin, että alkuun tuollainen ei-suunniteltu raskaus voi tulla aika puskan takaa, mutta jos vain on halua lapsi pitää, niin aivan varmasti kaikki järjestyy ja elämäntilanteet sopeutuvat tulevaan vauva-arkeen:) Mutta minkä päätöksen ikinä teetkin, niin pääasia mielestäni on se, että olet rehellinen itsellesi ja kuuntelet omaa sydäntäsi.

Meltsu12: neuvolaultraan eli siihen np-ultraan taitaa päästä vasta viikolla 10-12. Alkuraskauden ultrat eivät käsittääkseni kuulu neuvolalle vaan ne pitää käydä yksityisellä, ellei sitten ole jotain tosi painavaa syytä, kuten Äippä87:lla. Korjatkaa, jos olen väärässä!:)

Mä en kestä, oon ollut aina urheilullinen, mutta nyt tuntuu etten jaksa lenkillä juosta enää ollenkaan samanlailla kuin ennen raskautta. Puuskututtaa ja syke kohoaa välittömästi pilviin. Lisäksi tuntuu, että olis koko ajan nälkä. Siis oikeesti KOKO AJAN. Mut samalla on hirveen tarkkaa mitä sinne suuhunsa pistää, kun moni ruoka vaan ällöttää ja etoo. Huono olo edelleenkin, mikä myös osaltaan ehkäisee tehokkaasti urheilua; tuntuu ihan ylimaalliselta lähteä juoksemaan kun vatsassa kiertää ja oksettaa. Oikeesti ottaa päähän tää, että pitäis koko ajan olla jotain syömässä että huono olo ei pahentuisi; jos mä noudattaisin omia mielitekojani ja nälkääni niin lihoisin varmaan 15 kiloa ensimmäisen kolmanneksen aikana! Ja sit toisaalta jos en syö tyyliin tunnin välein niin tulee ihan hirmu paha olo. Ei oo kiva :/

Muuten siis kaikki kunnossa :)

Usvaneito 7+1

Heissan! Työpäivä takana ja kauhea väsymys puk kas päälle...jospa menis pienille päikkäreille... tosin tuo meidän neljä vuotias harvoin antaa äiskän päikkäreille mennä joten taitaapi olla turha toivo päiväunille pääsyistä. :-/ mahaakin vihloo aika ikävästi tällähetkellä... tuntuu että töissä jos vähän enemmän joutuu jalkojen päällä olemaan niin loppuilta vihloo masua aikalailla... onneksi mun työtehtävät on kuiteskin aikalailla kassapainotteista... ( anteeksi negatiiviseltä kuulostava viestini ) 

Usvaneito: Joo, tiedän siis että np-ultra on vasta myöhemmillä viikoilla. Itse olin viimeksi, kun viikkoja oli tasan 11. Lähinnä tarkoitin siis, että toivoisin vain ajan menevän nopeasti, jotta pääsisi vihdoin sinne ultraan tarkistuttamaan, että vauva voi hyvin. Ja tuosta syömisestä niin tässä alkuraskaudessa, kun paha olo ja kova nälkä vaivaa, niin saa ihan rauhassa syödä aina kun siltä tuntuu. Ja ne mieliteot johtuu siitä, että keho ilmoittaa, mitä on vailla. Tässä vaiheessa raskautta ei kannata ajatella lihomista ja missään nimessä ei kannata alkaa säännöstelemään syömistään. Varsinkin, jos moni ruoka tekee pahaa, niin silloin tosiaankin kannattaa niitä mielitekojaan kuunnella ja syödä juuri sitä, mitä tekee mieli. Rakauspahoinvoinnista ei tarvitse kärsiä, jos vaan siihen itse jotenkin pystyy edes vähän vaikuttamaan. Ja tuon liikunnan suhteen ei kannata nyt itseään liikaa rääkätä. Alkuraskaudessa ja todennäköisesti myös loppuraskaudessa se tulee olemaan vaikeaa ja kannattaa vaan antaa itselleen lupa levätä. Kun pahoinvoinnit ja muut helpottaa alun jälkeen, voit taas alkaa miettiä ruokavaliotasi ja syödä terveellisesti ja harrastaa liikuntaa. Mutta siihen asti otat vain rauhallisesti etkä mieti liikaa.  Itse en ekassa raskaudessa tosiaankaan pystynyt syömään terveellisesti alussa, koska juuri pahoinvointi pisti napostelemaan jatkuvasti ja se on ihan sallittua(vaikkei normaalissa tilassa suositellakaan). Myös liikunta jäi vähälle, mutta kaikki kilot, jotka raskauden aikana sain, jäivät synnärille:) Ja muutaman kilon tietysti toin myös kotiin....vauvan muodossa:)

Joo, tosiaan itsellänikin on kokoajan ihan kamala nälkä. Ihan siis kokoajan. Ei auta syömiset kuin hetkeksi. Pitää vaan taas hankkia jääkaappi täyteen naposteltavaa. Ja on kyllä selvsäti taas ihan odotettavissa, että se pahoinvointi minutkin jossain vaiheessa taas yllättää. Kyllä välillä aika heikoksi olon vetää, jos ei syö. Mutta toistaiseksi ei pahonvointia:)

Ja väsymystä täälläkin. Nukuin tänään kahdet päikkärit, kun meillä pikkuneiti nukkuu vielä kaksi kertaa päivässä päiväunia niin sain sitten itsekin levätä kunnolla. Normaalisti teen aina omia juttujani neidin nukkuessa ja siivoan, mutta tänään väymys sai ylivallan ja kykenin jättämään siivoamiset kokonaan. 

Nyt kyllä odotan sitä toista kolmannesta kovasti jo niin saa sitten tännekin kaikki kirjoitella enemmän positiiviseen sävyyn:)Tämä alku on nyt lähinna oireiden valittelua ja vertailua, mutta jospa sitten hetken päästä päästään kaikki kertomaan neuvolakäynneistä ja hehkuttamaan ultrakuvista ja sydänäänistä:)

Usvaneito: Joo, tiedän siis että np-ultra on vasta myöhemmillä viikoilla. Itse olin viimeksi, kun viikkoja oli tasan 11. Lähinnä tarkoitin siis, että toivoisin vain ajan menevän nopeasti, jotta pääsisi vihdoin sinne ultraan tarkistuttamaan, että vauva voi hyvin. Ja tuosta syömisestä niin tässä alkuraskaudessa, kun paha olo ja kova nälkä vaivaa, niin saa ihan rauhassa syödä aina kun siltä tuntuu. Ja ne mieliteot johtuu siitä, että keho ilmoittaa, mitä on vailla. Tässä vaiheessa raskautta ei kannata ajatella lihomista ja missään nimessä ei kannata alkaa säännöstelemään syömistään. Varsinkin, jos moni ruoka tekee pahaa, niin silloin tosiaankin kannattaa niitä mielitekojaan kuunnella ja syödä juuri sitä, mitä tekee mieli. Rakauspahoinvoinnista ei tarvitse kärsiä, jos vaan siihen itse jotenkin pystyy edes vähän vaikuttamaan. Ja tuon liikunnan suhteen ei kannata nyt itseään liikaa rääkätä. Alkuraskaudessa ja todennäköisesti myös loppuraskaudessa se tulee olemaan vaikeaa ja kannattaa vaan antaa itselleen lupa levätä. Kun pahoinvoinnit ja muut helpottaa alun jälkeen, voit taas alkaa miettiä ruokavaliotasi ja syödä terveellisesti ja harrastaa liikuntaa. Mutta siihen asti otat vain rauhallisesti etkä mieti liikaa.  Itse en ekassa raskaudessa tosiaankaan pystynyt syömään terveellisesti alussa, koska juuri pahoinvointi pisti napostelemaan jatkuvasti ja se on ihan sallittua(vaikkei normaalissa tilassa suositellakaan). Myös liikunta jäi vähälle, mutta kaikki kilot, jotka raskauden aikana sain, jäivät synnärille:) Ja muutaman kilon tietysti toin myös kotiin....vauvan muodossa:)

Joo, tosiaan itsellänikin on kokoajan ihan kamala nälkä. Ihan siis kokoajan. Ei auta syömiset kuin hetkeksi. Pitää vaan taas hankkia jääkaappi täyteen naposteltavaa. Ja on kyllä selvsäti taas ihan odotettavissa, että se pahoinvointi minutkin jossain vaiheessa taas yllättää. Kyllä välillä aika heikoksi olon vetää, jos ei syö. Mutta toistaiseksi ei pahonvointia:)

Ja väsymystä täälläkin. Nukuin tänään kahdet päikkärit, kun meillä pikkuneiti nukkuu vielä kaksi kertaa päivässä päiväunia niin sain sitten itsekin levätä kunnolla. Normaalisti teen aina omia juttujani neidin nukkuessa ja siivoan, mutta tänään väymys sai ylivallan ja kykenin jättämään siivoamiset kokonaan. 

Nyt kyllä odotan sitä toista kolmannesta kovasti jo niin saa sitten tännekin kaikki kirjoitella enemmän positiiviseen sävyyn:)Tämä alku on nyt lähinna oireiden valittelua ja vertailua, mutta jospa sitten hetken päästä päästään kaikki kertomaan neuvolakäynneistä ja hehkuttamaan ultrakuvista ja sydänäänistä:)

Oho, mitenkäs tuo teksti nyt kaksi kertaa tuohon tuli :O

iltapäivää! antoipas meidän neiti sittenkin äitin nukkua päikkärit, teki kyllä hyvää :) vaikka väsyttää kyllä edelleen. Mulla muuten huomenna ois se odotettu ultra, siksi jo nyt kun niitä keskenmenoja on tossa peräkkäisiä ollut kolmeen otteeseen... jännittää tosi paljon. Pitäkää peukkuja!:) vaikka voihan se kesken ultrasta huolimattakin mennä mutta näkee nyt ees onko pikku-sintti kunnossa ja oikeassa paikassa! Tuli vaan vielä mieleen etten oo tainnut ees arvioitua laskettua-aikaa täällä mainita eli näillä näkymin la ois 6.12 ja tällähetkellä siis mentäisiin rv 6+3

Minulla kans toi ruoka halu kasvanut ihan valtaviin mittoihin, vaikka syön kunnon ruoan, ei mee kauaa kun taas ihan kamala nälkä... ja jos ei muista/kerkiä syödä muutaman tunnin välein niin kyllä tulee paha olo. Mutta töissä esim. on aika vaikea toteuttaa tuota säännöllistä ruokailurytmiä niin kyllä se paha olo kerkee sitten välillä olotilan valtaamaan.

Onko täällä muuten muita odottajia jotka uskaltaa tunnustaa ettei tupakanpolton lopetus ole raskaudesta huolimatta vielä onnistunut? Mun täytyy kyllä myöstää että kuulun tähän ryhmään... esikon aikana tämä kävi hyvinkin helposti koska en polttanut kovinkaan paljoa mutta tässä neljänvuoden aikana oon ruvennut vähän liikaa kuluttamaan noita syöpäkääryleitä ja tuntuu lähes mahdottomalta se nyt lopettaa vaikka erittäin hyvä syys siihen olisi... kauhea morkkis kun tupakkia tulee edelleen poltettua, ei nyt ehkä ihan samalla mittakaavalla kun normisti mutta on se yksikin tupakki liikaa kun kuitenkin raskaana tässä ollaan... en oikeen tiiä mitä teen kun ei pysty vaan lopettamaan... tiedättekö saako niitä nikotiinipurkka-valmisteita käyttää raskausaikana? Otan tämän kyllä puheeksi kun ekaan neukkaan menen mutta ajattelin vähän teiltäkin kysellä miten täällä on muilla käynyt...

mutta tässä kuulmiset taas tältä erää... Tulen muuten sitten huomenna iltapäivällä kertoilemaan jännät ultrakuulumiset! Heippa huomiseen!:)