tarrasukka

Ihan pakkohan tänne nyt oli tulla  kirjottamaan, vaikka aikaa jo kulunut.

Meillä mennnään raskausviikolla 31+1 <3 Piskunen on kääntynyt valmiusasemiin ja lääkäri laitto sairasloman äloman alkuun, jotta tämä onnistunut  murunen malttais vielä kasvaa masussa.

Keskenmenojen varjot on muutunu matkan varrella. Edelleen doplerilla kuulostelen hiljasempina päivinä ja ajoittain pelottaa että vauva ei olisikaan syntyissään terve. Ihan varmasti pelot on samoja kuin lähes kaikilla odottajilla, mutta itse aiempiin raskauksiin verrattuna huomaan noitten ajatusten olevan syvempiä ja vaikuttavan enenmmän omaan mielialaan, mitä aiemmin.

Kaikesta huolimatta, meillä edelleen siis odotetaan vauvaa ja pikkuhiljaa on pinnis ja muuta pientä löytäny tiensä makuuhuoneeseen <3

Hei pitkästä aikaa. 

Itse vannon ainakin toistaiseksi tuon varovasti ottamisen nimeen. Turhautuneesta ketjun aloitusviestistä huolimatta täällä mennään nyt rv 10+1. Kahdesti ollaan sydänäänet päästy näkemään ultrassa ♥

Edelleen joka vessakäynti jännittää ja pelottaa. Alamahan kipuilujen vuoksi olen tosiaan levännyt ja höllännyt juuri silloin kun se itsestä on tuntunut tarpeelliselta. Kivuille ei toistaiseksi ole syytä löytynyt ja verta ei omista peloista huolimatta ole tullut. Edelleen kuitenkin eletään jännityksen ja pelon sekaisin tuntein, päivä kerrallaan, ajatuksella että jos kaikki nyt menee hyvin niin. Np ultra on kahden viikon päästä, josko sitten jo tohdittaisiin jo haaveilla tulevastakin kun viikotkin jo turvallisemmat.

Voimia edelliselle kirjoittajalle ja kiitokset aiemmillekin. Toivottavasti myös teillä kaikki menee ok ja annetaan lupa ottaa rennommin silloin kun sen tarve on. 

Kiitos viesteistänne!

Hassua kyllä stressitömpi on tämä kierros ollut, mitä aiemmat. Liekö johtuu luovuttaja olosta :(  Lohdullista kuulla että Teillä tärpänny tuloksellisesti.

Itse jätin nyt greippimehun kaupan hyllylle ja tilalle ostin Omega 3 sydämmelle, d-vitamiineja ja maitohappobakteereja (eli ilman poppakonsteja en sentään vielä ole). Omega 3:lla toivon, että voisin avittaa kohdunlimakalvon verenkiertoa.

Epätoivo on kyllä kova, mutta kuten aiemmin sanoin, tuo epätoivo on tehnyt tästä kuusta stressittömämmän. Kun tulosta ei kuitenkaan tule, niin voidaan nauttia toisistamme ihan muuten vaan ;)

Kiitti vielä kertaalleen vastauksista ja mikäli joku olisi vielä valmis jakamaan kokemuksia, niin lukisin niist ilomielin.

Hei!

Täällä vuoto alkoi toissapäivänä ja vuoto on runsasta, eli taidan nyt sitten siirtyä takavasemmalle :( En ole enään testannut, sillä kyllä sen haalistumisen näki jo ennen vuotoa.

Jos jollakin teistä keskenmenon ja kemiallisen jälkeen kokemuksia raskautumisesta ja keinoista raskautua, niin ottaisin vinkit mielelläni vastaan. Tietenkin toiveikasta on, että kahdesti jo hedelmöittyminen todistetusti tapahtunut, mutta lohdutonta on ettei raskaus jatku, varsinkin kun aiemmin ei ole raskautumisen kanssa ongelmia ollut, eli jossain nyt vika on.

Edellisen keskenmenon kohdalla ultrassa näkyi vahva keltarauhanen ja varjostuma, joka oli lääkärin mukaan ilmeisesti jäännös/varjostuma kiinnittymiskohdasta tai surkastuneesta alkiosta ja tällä kertaa oletan, ettei kiinnittyminen onnistunut kunnolla ja tontun alku vuotaa nyt pois.

Kiitos kovasti tsempeistä ja paljon vauvaliimaa ja tarrasukkia jokaiselle!

Hei!

Täällä plussa haalistui negaksi ja vuoto alkoi pari päivää sitten :( Eli kemialliseksi jäi meidän tonttu. Tai sitten varhainen keskenmeno, en ihan varma erosta, mutta harmi on yhtä suuri kuin edellisessä keskenmenossa.

Pelottaa onko enään mahdollisuuksia pikkusiskoon tai veljeen. Kyllähän se hyvä merkki tietenkin on, että kahdesti hedelmöittymnen on todistetusti tapahtunut, mutta lohdutonta on se, että siitä huolimatta joku meni taas pieleen. Aiemmin ei raskautumisessa ole mitään ongelmia ollut, joten joku on nyt toisin kun aiemmin.

Kovasti puntaroidaan aletaanko selvittää asiaa, vai jatketaanko asenteella, että tulee jos on tullakseen.

 Itse en ole vielä varma että siirrynkö tammikuisiin vai käynkö vain kurkkimassa (tiedän että pois en malta pysyä), mutta jotenkin tuntuu että nämä ihanat palstat, missä pääsee puhaltamaan turhautuneisuutta ja tietenkin myös jakamaan sitä onneaan, kasvattaa ainaki tällä hetkellä myös pienen nyytin kaipuuta.

Kaikesta huolimatta ihanaa kevään jatkoa kaikille!