Joulukuiset 2013

Lisäys vielä edelliseen viestiin: Oletteko ajatelleet käydä alkuraskauden ultrassa ja jos, millä viikolla, missä ja miksi? Itselleni selvisi vasta hiljattain, että sellainenkin olisi mahdollinen, mutta ilmeisesti pitäisi mennä yksityiselle ja jonkun mukaan pitäisi olla vieläpä jokin erityinen syy/vaiva/aiheellinen pelko, jotta sinne pääsisi? Ihan vain kiinnostaisi tietää, että kuinka yleistä on tuossa alkuraskauden ultrassa käyminen:)

Usvaneito: Ei minulla ensimmäisessä raskaudessa ollut mitään vihlomisia, kolotuksia, juilimisia... ainoastaan pahaolo ja oksentelua. Enkä kyllä ole varma, mutta muistelisin,että noin 7-8 viikolla alkoi. Siksi onkin hassua kun tässä raskaudessa ei ole pahaa oloa, paitsi pientä etomista ja kakomista silloin tällöin,hyvin harvoin, mutta muut oireet sitten onkin....

Alkuraskauden ultraan emme aio mennä.. Olen syvästi sitä mieltä, että jos ja kun tämä kaveri on tarkoitettu masussa pysymään, näen hänet 9kk kuluttua <3 Eihän se alkuraskauden ultra kerro tai auta mitään... siellä saattaa joku epämääräinen pussi näkyä, joka usein sekin ilman sykettä.. ja mitäs sitten kun olet maksanut ja jopa iloinnut kun näet sen pussin ultrassa ja kas, kahden päivän päästä saat keskenmenon. Itselleni se olisi ainakin kovempi paikka! En siis tarkoita mitään pahaa ja ymmärrän, jos ihmiset, jotka ovat vuosia yrittäneet lasta, haluavat varmistaa, että raskaustestin osoittama plussa pitää paikkaansa. Vaikka tae se ei ole heillekään. Odotamme siis NP-ultraan asti,että pienokaisen näemme, jos tarrasukat riittävät ja sinne asti pääsemme! Ja ei, meilläkään tämä raskautuminen ei helppo tie ollut.. vaikkakin vain 8kk operaatio *vauva saa tulla* kesti :)

 toivotan onnea ja rauhallista mieltä kaikille <3 

Hei taas ja onnea uusille! :)

Mulla on tullut nyt oireena kaamee väsymys ja jano. Ennen ei oo ees janottanut ja aina välillä unohtunut se veden juonti, niin nyt on pakko pitää vesilasia tai jopa pulloa sängyn vieressä. Tämähän tarkottaa sitten sitä että vessassa täytyy ramppailla. Ostin perjantaina nappeja naamaan. Kalaöljyä, monivitamiinia ja foolihappoa. Ajattelin tehdä oman mix:n, sillä tuntui että olivat raskaanaoleville suunnatut niin julmetun kalliita. 

Itse olen kertonut siskolle, ystävälle ja samoin tietää miehen kaveri ja hänen vaimonsa. Vanhemmille ajateltiin kertoa vasta ensimäisen ultran jälkeen. Ja tuleville isoisovanhemmille myöhemmin, juorukelloja kun ovat ! ;) 

On aikaista kysyä, mutta kuinka moni aikoo/haluaa tietää lapsen sukupuolen etukäteen?

Lloora: Me halusimme tietää ensimmäisen lapsen kohdalla sukupuolen ja se silloin arvioitiin tytöksi, muttei voitu sanoa varmaksi. Uskoin silti, että tyttö sieltä tulee, kun kerran sitä veikkailtiin ja tyttöhän se oli joten synnytyksessä ei tullut yllätyksenä. Nyt toisen kohdalla olemee ajatelleet, että emme halua tietää sukupuolta etukäteen vaan vasta synnytyksessä olisi kiva sitten yllättyä. Jos nyt sitten maltamme ultrassa olla kyselemättä:) Kovasti ainakin yritetään:) Mutta siis kannattaa kysyä, jos vaan haluaa, ei siinä ole mitään pahaa. Kyllä oli ihan kiva tietää saavansa tytön ja valmistautua siihen. Toisessa raskaudessa voi sitten vaikka yrittää malttaa mielensä:) Jos pystyy...

Täällä oireena edelleen vaan kova väsy erityisesti iltaisin. Eilenkin väsymys yllätti ihan yhtäkkiä ja nukahdin sohvalle. Flunssa toivon mukaan alkaa pikkuhiljaa hellittää. Jospa sitten alkaisi erottua nuo varsinaiset raskausoireet flunssan oireista.

Mukavaa viikonalkua kaikille:)

Lloora, kyllä me ainakin haluamme tietää lapsen sukupuolen etukäteen; osaa sitten ainakin varautua vaatteiden ja muiden osalta (vaikkei se ihan 101% varma olekaan kumpi sieltä tulee;)

Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti ja terkkari oli todella iloinen ja rohkaiseva. Jäi tosi hyvä mieli, kun sieltä lähdettiin. Ainoastaan mua jäi vähän kaihertamaan se, kun terkkari totesti jotain tähän tyyliin, että "alkuraskauden keskenmenot on kyllä hyvin yleisiä, mutta kun olet terve ja nuori niin on myös ihan mahdollista, että kaikki meneekin lopulta hyvin". Kyllähän sen tietää ja koko ajanhan sitä pelkää, että km voi tulla, mutta tuo kuulosti ihan siltä, että todennäköisesti se menee kesken, mutta VOI OLLA että kaikki meneekin hyvin. No joo, mä nyt vähän dramatisoin:)

Olen lähdössä huomenna vanhempieni luokse, ja mä vähän pahoin pelkään, että en pysty salaamaan tätä, kun on kuitenkin sen verran tuota huonovointisuutta (mikään ei maistu ja koko ajan väsyttää ja pöklöttää). Tuumimme miehen kanssa, että voin ihan hyvin kertoa äidilleni ja isälleni jo tässä vaiheessa, vaikka aluksi ajattelimme, ettemme kerro ennen 13. rv. Tiedämme kuitenkin, että vanhempani eivät ikinä kertoisi asiaa eteenpäin ilman suostumustamme. Meillä on myös hyvin läheiset välit, joten oikeastaan olen vain helpottunut, kun saan heille kertoa; jos jotain käykin, niin onpahan lisää ihmisiä, jotka ovat sitten tukena:)

Aiotteko muuten osallistua sikiöseulontoihin?

Usvaneito: Me ainakin viime raskaudessa osallistuttiin sikiöseulontoihin. On ihan hyvä varmistaa, että kaikki on pienellä hyvin. Vaikka se ei mitään raskauden jatkumiseen vaikuttaisikaan tai siihen, haluaako vauvan pitää, mutta on kuitenkin todella iso asia, jos lapsessa on sitten jotain vikaa(harvinaistahan se on) ja siihen pitää saada varautua ja valmistautua huolellisesti. ämä siis oma mielipiteeni.

Ja tuosta vanhemmille kertomisesta niin ihan hyvö, jos on läheiset välit ja uskaltaa kertoa, koska raskaus on iso asia(varsinkin ensimmäinen) ja se on kiva voida jakaa läheisten kanssa. Helpottaa elämää paljon, kun ei tarvitse kaikkein läheisimmiltä salailla näin suurta asiaa, joka vaikuttaa arkipäiväisiin asioihin, kuten minulla esimerkiksi ihan jo kahvinjuontiin. Aiotaan nyt tulevana viikonloppuna kertoa mieheni vanhemmille, koska on kivampi itse kertoa kuin antaa heidän arvata siitä, kun taas kieltäydyn kahvinjuonnista yllättäen kuten viimeraskaudessakin. Minusta on ihanaa jakaa iloinen asia tulevien isovanhempien kanssa, mutta emme aio kuitenkaan ennen ensimmäistä ultraa kertoa kenellekään muulle.

Nälän voisin nyt lisätä oireisiin:) Ainakin tänään on nälättänyt, vaikka olen pitkin päivää napostellut jotain pientä jääkaapista:) Tämä vaan saattaa pikkuhiljaa sitten yltyä siihen pahoinvointiin asti, jos en tosiaan kokoajan ole jotain syötävää itselleni hakemassa.....ja nyt syömään:) Mukavaa iltaa kaikille!

Heipä hei

täälläkin yksi plussannut :) olo on kans tosi epätodellinen täälläkin. Takana tosiaan viime vuoden elokuussa keskenmeno viikolla 8 ... nyt sitten ei oikeen uskalla innostuu liikaa jos tämäkin viedään pois :( laskettu aika noiden nettilaskurien kans olis 3.12.2013 peukut ja varpaat pystyssä, että tää sujuis ilman ongelmia :)

Moikka kaikille!

Ihan varovaisesti, ihan ihka ensimmäistä kertaa kirjoitan tälle palstalle. :)

Meillä on hyvin erikoinen tilanne, mutta ennen kuin toisin todetaan niin olen ensikertaa 28-vuotiaana raskaana. :) Suhtaudun tähän vielä hyvin varovaisesti nimittäin viime viikolla jouduin munasarjakystan puhkeamisen takia leikkaukseen, jota ensin luultiin kohdun ulkoiseksi raskaudeksi. Kuitenkaan se ei sitä ollut ja kaikkien hämmennykseksi hcg-arvot ovat jatkaneet nousuaan! :)

Parin viikon päästä ultraan ja uudet arvot kehiin. Sitten voin ehkä jo alkaa uskomaan tähän juttuun, jos siellä kohdussa jotakin näkyy! Keskenmenon riski kun on suurempi kuin normaalisti.

Leikkauksen jäljiltä tieten on kroppa ihan sekaisin, mutta "kuvittelen" itelleni jo raskausoireita. Mahan turvotusta ei nyt tässä tapauksessa lasketa, eikä repiviä kipuja tms. :D Mutta rintojen arkuus alkoi just ovulaation jälkeen ja jatkuu edelleen, kevyt etominen on vain jatkunut leikkauksen jälkeen..

N. puoli vuotta yritystä takana ja minun laskujen mukaan tänään olisi 4+3. Jos olisi. Oispa kiva jos olisi. :) Pieni ihme.

Onnea kaikille jo plussanneille masun kasvattajille!

Hei kaikille!:)

Mukaan liityn vanhalla nimimerkillä, nuorinta lasta odottaessani  käytin samaa nimimerkkiä joten sillä mennään vaikka jouluvauvasta onkin kyse:)Olen ns.varttuneempi äiti 39v ja itselläni on neljä lasta:16 v, 13 v, kohta 3 v. sekö 1v.2kk:)...Tiukka tahti ja nyt tämä viides lapsi tulossa ns. yllätyksenä, mutta iloisena sellaisena:)En uskonut sitä itsekään todeksi, mutta vahvasti testi plussaa näytti ja kaikki oireet samoin....rinnat todella arat, kauhea turvotus, vessassa saa rampata koko ajan ja kaikkein vahvimpana oireena kuvotus, jota tuntuu olevan aamusta iltaan. Vaikea keksiä mitä pitäisi syödä kun mitään ei tee mieli ja ruokaa silti väännettävä muulle perheelle.Samoin kaikki hajut tekevät pahaa, en uskalla edes mennä koiran lähelle;)Mutta ihanaa, että teitä muitakin on täällä jo paljon ja lisää varmaan tulee!:)Palaillaan ja voikaa hyvin, onnea kaikille plussanneille!:)

Hyppään mukaan tähän joulukuisten odottajien pinoon. Olen 40v, toista lastani odottava nainen. Eilen + raskaustesti, la 8.12.2013 ja 4+4 viikoissa. Ensimmäisestä kierrosta tärppäsi, olo on todella epätodellinen.

Tämän mamman raskausoireet senkun listääntyvät :) "mukavana" lisänä on alituisesti lisääntyvät pahoinvointi ja kuvotus :P  Aamulla ja päivällä pahin, iltaa kohden helpottaa jonkin verran. Ruokaa ei suuremmin tee mieli ja tänään käytiinkin kaupasta ostamassa kaikkea sellaista mitä voin kuvitella suuhuni laittavan. Mukaan tarttui satsumia, viinirypäleitä, vesimeloonia ja jogurttia. Eli ei mitään kamalan epäterveellistä. Suolasena lisänä leikkeleitä joita voi sitten napsutella kun jotain suolaista kaipaa. Hajut/tuoksut ottavat valtavasti nenään ja hajuaisti onkin herkistynyt reilusti. Tokihan tällaiset oireet ovat "kivoja" kun raskaus ilmoittelee itsestään mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin kohta pahoinvointi on niin pahaa että makoilen vessanpöntön vieressä, itku kurkussa, aina tuonne rv 20 saakka. Joten peukut pystyyn ettei ihan niin kurjaa olisi tulossa :)

Torstaina on luvassa eka neuvola. Vähän harmittaa kun on niin aikaisessa vaiheessa että sydänääniäkin joutuu sitten odottelemaan vielä toisen kuukauden verran.

Oon ollut tässä sairaslomalla työstäni nyt aika monta kuukautta ja tänään sairaslomaani jatkettiin vielä monella kuukaudella. Lääkäri oli kovin ymmärtäväinen ja sanoi etten mä raskaana ja puolikuntoisena ole työkykyinen koska mieli järkkyy niin kovin helposti raskaana muutenkin :D

Mites muilla menee?

M4MM4: Olen melkein kateellinen, kun sinulla noita oireita on muistuttamassa raskaudesta.

Täällä kun ei vieläkään mitään merkittävää. Ei siis mitään sellaista, joka ihan selvästi kertoisi minun olevan raskaana ja muistuttaisi siitä joka hetki. Olo on normaali. Ei tunnu vatsassa kuin harvoin joitain repäisykipuja, mutta aika lievinä. Nälkä, mutta sekään ei ole vielä niin kovaa ja jatkuvaa kuin ekassa raskaudessa. Kokoajan pelkään, että mitäs jos vauvaa ei olekaan tai on jo mennyt kesken. Ihan kamala tunne:( Ihan suoraansanoen toivon tuon pahoinvoinnin alkavan myös minulla pian, koska se ainakin olisi selkeä merkki raskaudesta. Olen itsekin jo kokenut raskaupahoinvoinnin, jiten en ihan tietämättömänä täällä toivo jotain niin kamalaa:) Kyllä se vaan on silti sen arvoista, että tietää ja muistaa kokoajan, että pieni ihana vauva tämän kaiken aiheuttaa. Tottakai olisi järkevää nauttia nyt tästä ajasta, kun ei ole mitään vaivoja, mutta silti vaan tuntuu kamalan piinalliselta. Ei vaan vieläkään pysty uskomaan, että oikeasti raskauduin ihan heti ekasta kierrosta. Olen pahoillani, että jatkuvasti vaan valitan tästä tilanteesta, muttakun ihan tosissaan olen vaan todella huolestunut:( Olen ihan kamala stressaamaan ja mies kokoajan yrittää lohdutella ja olla tukena. Ei se vaan riitä, ei ennenkuin olen ultrassa nähnyt vauvan. Sitten uskallan taas hetkeksi hengähtää, mutta siihen asti olen vaan jatkuvasti huolissani....onko muilla lainkaan samanlaista vai ovatko muut onnellisesti raskaana?)

Ihanaa, vihdoinkin saan liittyä tänne <3 6.4 tehty testi näytti haalean mutta aika selvän plussan. Tänään tein sitten toisen testin ja aivan selvä plussa tuli! <3 Ylpeä 2v3kk isoveli odottaa kovasti joulua, että vauva syntyy. Itsellä vain kauhea pelko, että jotain menee pieleen... LA olisi 17.12.2013 <3

Meltsu: Ymmärrän tuon tunteen. Mulla itselläni on kokemusta molemmanlaisista raskauksista ja tällä hetkellä ottaisin kyllä mieluusti sen oireettoman version taas :)

Mutta toivotaan että jonkinlaista konkreettista raskauteen viittaavaa oireitta sinullekin ilmenisi niin ehkä se sitten rauhottaisi mieltä. 

Itse en jotenkin osaa vielä uskoa tähän vaikka näitä oireita tulee. Oma elämäntilanne on viimeisen puolen vuoden aikana ollut niin rankka että haluan kovasti suojella itseäni pettymyksiltä ja siksi en oikein uskalla luottaa raskauteen ennenkuin viikkoja on "tarpeeksi" kasassa ja selvästi näkyy että siellä massussa joku köllöttelee :)

Tervetuloa ja lämpimät onnittelut plussasta Noxu, Ntihulivili, Kesäyö, Joulu13 ja Elina13!:)

M4mm4 mulla on ihan sama juttu, tuntuu ettei mikään oikein maistu kun on jatkuvasti sellainen ällö olo. Mulla itse asiassa on tullut ihan hirvittävä himo ruisleipään (mistä pidän kyllä muutenkin) ja appelsiinimehuun; niitä voisin vetää vaikka kuinka ja paljon! :D Samoin viinirypäleet maistuisivat, mutta niitä en viitsi hirveästi syödä, kun niissä on niin paljon torjunta-ainejäämiä... vaikkakin pesen aina hedelmät laimennetulla fairylla (älkää naurako!) tai kuorin ne.

Meltsu: Mä niin ymmärrän sua. Mulla alkoi pahoinvointi about viikko sitten ensin lievänä kuvotuksena ja sitten voimistuen niin, että nyt täytyy katsoa tosi tarkkaan, mitä suuhuni pistän (lämpimät/"kunnon" ruoat ovat hirveintä mitä tällä hetkellä tiedän!). Ennen pahoinvoinnin alkamista oli pari viikkoa niin, että ei ollut oikein mitään oireita, tai no oli: vähän tissit arat, silloin tällöin nippaili ihan vähän alamasusta, vähän väsymystä, vähän nuhaista oloa, mutta ne ei ollut mun mielestä "tarpeeks" ja olo oli koko ajan epätodellinen. Toisaalta, nyt kun mulla tuota pahoinvointia on, olo on edelleen epätodellinen. Heti jos olo vähänkin helpottaa, meen ihan paniikkiin ja mietin, että kuvittelinko kaiken pahoinvoinnin ja mitä jos siellä ei vauvaa olekaan jne. :D Eli kyllä se on ihan meidän äitien pään sisässä tuo (tarpeeton) huolehtiminen, kun sitä vauvaa niin paljon toivotaan. Pitäisi vaan nauttia tästä raskaudesta ja luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Jos jotain ikävää sitten sattuukin, me ei voida siihen vaikuttaa. Siksi yritän ainakin itse olla ajattelematta sellaisia ikäviä asioita. Suurempi todennäköisyys kuitenkin on, että kaikki käy ihan hyvin! :)

Kerroinpa vauva-uutiset nyt vanhemmilleni: isä ei ollut edes yllättynyt vaan totesi vaan hymyillen, että kyllä se näki sen musta jo viimeksi (pari viikkoa sitten) kun olin kotona. Olin vaan kuulemma jotenkin niin sen oloinen ("hehkeä" vai miten se sanoi), että nyt oon kyllä raskaana :D Äiti puolestaan oli aivan innoissaan, kuten arvata saattaa. Tavallaan tuntuu helpottavalta nyt, kun on saanut kertoa heille. Mitä sitten tapahtuukin, tiedän, että he ovat tukenani aina.

Ai niin muuten. Mietin tässä, että olisi tosi mukava jos kaikki kirjoittaisivat aina raskausviikkonsa kommenttinsa alalaitaan: siten olisi helpompi pysyä mukana kun meitä on niin monta täällä ettei kaikkien tilanteita muista millään ulkoa:) 

Usvaneito rv 6+3

M4MM4: Kiitos ymmärryksestä:) Siis olisi kyllä ihan tosi mahtavaa, jos saisi ihan vain nauttia tästä raskaudesta ilman ikäviä oireita, mutta ennenkuin ultra on tehty en uskalla nauttia olostani. Sinne asti olen huolissani ja harmittelen oireettomuutta, mutta sen jälkeen voin jo alkaa yrittää nauttia siitä, ettei tarvitse yksivuotiaan äitinä täällä jatkuvasti olla vessanpönttöä halailemassa;)

Usvaneito: Hyvä, että sait kerrottua ja vanhempasi ottivat asian noin hienosti. Kyllä se vaan oloa helpottaa, kun saa iloita muiden ihmisten kanssa tästä ihanasta asiasta. Itse odotan sekä innolla, että kauhulla tulevaa viikonloppua, kun kerromme mieheni vanhemmille asiasta. Ovat kyllä toisesta lapsesta jo puhuneet ja selvästi sellaista meiltä odottavat, mutta tuskin kuitenkaan ajattelivat sen tapahtuvan nöinkin pian. Ja toinen, mikä ehkä vaikuttaa heidän reaktioonsa on se, että olemme yhdessä lähdössä pariksi viikoksi matkalle syyskuun alussa joten tuskin ihan hyvällä ajattelevat, jos olen raskaana jo kuudennella kuulla matkan aikana. Matkustelin kuitenkin ekassakin raskaudessa ja kaikki meni hyvin, joten itse en asiaa pidä ongelmana. Mutta mutta, kyllä jännittää)

Onko muilla muuten ollut vain toispuoleisia repäisykipuja? Itselläni aina välillä noustessani esim. tuolilta tai aivastaessani tuntuu repäisykipuja, välillä enemmän välillä vähemmän ja joskus ei ollenkaan, vain vasemmalla puolella munasarjan kohdalla. Sai tietysti minut pelkäämään heti kohdunulkoista raskautta, kun ekassa raskaudessa muistan noita tuntemuksia olleen enemmän keskellä ja tasapuolisesti molemmilla puolilla. silloin myös voimakkaampia ja myöhemmässä vaiheessa. Onkohan kuitenkin normaalia?

Onnea ja tervetuloa uudet:)

Meltsu12 rv 5+3

Meitähän on täällä jo aivan hirvittävän monta! :) Jeee!

Mie oon tosiaan ihan newbie näissä hommissa, mutta silti tuntuu että jouluvauvoja on nyt tulossa yllin kyllin. :)

Meltsu kyselit repäisykivuista. Mulla on tieten aika hankala mennä mitään sanomaan kun on tuo maha vasta leikattu ja se kipuilee sitäkin, mutta semmosia "erilaisen" oloisia repäisykipuja on mulla just tuossa kohdun kohdalla ja lievästi oikeaan päin. Että otappa näistä nyt selvää.. :)

Mie unohin mainita muistakin raskausoireista mitä (kuvittelen) on. ;)
Lämmöt koholla ja kuvotus, joka helpottuu napostelemalla jotakin ja huimaus.

Tän kuvotuksen ja huimauksen, ynnä jatkuvan vessassa ramppaamisen oon pistäny leikkauksen syyksi, mutta ei ne enää siitä voi olla. Heikottaa aika lailla ja olo on jotenkin heiveröinen..

Sen verran (kuvittelen) on oireita, että olo on niinkuin ois raskaana. Vaikken mie siitä mitään tiedäkkään kun ensimmäistä ootan. :D

Tein tänään viikkonäytöllisen testin (ku en jaksanut oottaa kontrolliin parin viikon päähän :D) ja niin vain pärähti "raskaana 2-3" näytölle!! Eli ainakin hormonitasot on jatkaneet kasvuaan ja vastaavat hyvin viikkoja, vaikka lääkärit kovin olivat sitä mieltä, et mun hormoniarvot ois jotenkin liian matalat.. Mutta eihän ne nyt herrantähen heti taivaisiin nouse! :)
 Laskurit on antaneet lasketuksi ajaksi 13.12.

Tervetuloa kaikille uusille ja onnnnea! :)

ntihulivili 4+5

Ihanaa kun uusia vaan ilmestyy, suuret onnittelut teille!

Mitenhän pitkään kestää tää rintojen arkuus, on oikeesti kipeetä. Silloin ku kuukautiset tuli normaalisti oli kauheita menkkakipuja. Samantyylisiä kipuja tulee aina silloin tällöin.Repäsin tässä 1,5 viikkoa sitten varpaankynnen vierestä ihosuikaleen. No sehän alkoi märkimään, enkä mennyt lääkäriin näyttämään kun tuntui että alkaisi paranemaan. Löysin ylijäämiä antibioottikuurin tabletteja.kerkesin syodä niitä 5 päivää ja hiiva puhkesi ja aika pahana. Kotona on voidetta mutta ei tunnu auttavan, Täytynee soitella neuvolaan ja kysellä vähän mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei. Olo on vain epämukava. Muuten porskutellaan vielä oikein hyvällä odottavaisella mielellä! :)

lloora rv 5+6

Huomenta!

NTIHUIVILI: Joo, kyllä menee hankalaksi, kun yrittää kaikkia oireitaan kyttäillä ja arvioida mikä mistäkin johtuu:)

LLOORA: Tuosta rintojen arkuudesta en kyllä muista, kauanko kesti, olisiko ollut ihan koko ekan kolmanneksen vai jopa pidempään. Ekassa raskaudessa minullakin rinnat olivat kipeinä ja alkovat heti kiinnittymisestä kipuilemaan.

Tässä tokassa raskaudessa ei tosiaan ole tuota rintojen arkuutta tai kipuilua. Onko muilla ollut rinnat toisessa tai kolmannessa kipeinä? Olen ajatellut sen niin, että enää tokassa ei kipeydy samalla tavalla kuin ensimmäisessä varsinkaan, jos imetyksen lopettamisesta ei ole kamalan pitkää aikaa. Onhan siitä jo muutama kuukausi, mutta maitoa tulee edelleen puristamalla, joten kaipa ne pvat aikalailla valmiit jo tähän uuteenkin raskauteen:) Toivotaan, että saisivat pian ainakin lisää täytettä sisäänsä:)

Hassua kyllä, kun itsellä tuo vatsa alkoi turvottamaan jo hyvissä ajoin ennen plussaa ja on ollut välillä aikamoinen pallo. Mutta sitten taas välillä tulee näitä hetkiä, kun se on taas ihan litteä. Päivän mittaan kyllä aina taas pullistuu, mutta aamuisin varsinkin on aika litteässä kunnossa vielä. Ei siis siitä voisi nyt päätellä raskautta. lltaisin kyllä, jos päällä on tiukka toppi, vatsa on kuin olisin jo pidemmällä raskaana ja jos joku sen näkisi niin aivan varmasti arvaisi raskauden.

Meltsu12 rv 5+4

Minne muuten Sabriina on jäänyt? Olisi kiva tietää, miten sinulla on raskaus sujunut:)