Lue keskustelun säännöt.
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Hyvä kun pennut pistetään kuriin ja järjestykseen! Muutkin voisivat ottaa oppia tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö vaikuttaa murkulta mutta myös häiriintyneeltäkin murkulta. Pikkuveljen kännyn pölliminen ja vahingoittaminen ovat jo hälymerkkejä. Muista Seinäjoen likka, nyt ei ole leikin aika enää, tyttö kinuaa rajojaaan antakaa niitä, muuten peli menetetään ja voi sattua pahempaa.
ehdotus kirjoitti:
Eikö vanhemmat voisi keskustella toisten kiusaaja kavereiden vanhempien kanssa asiasta. Seuraavalla kertaa voisitte ottaa lapsenne mukaan ja neuvoa heitä pyytämään kiusatulta anteeksi ja ottamaan hänet mukaan "leikkeihin"?!
ei todellakaan pyydetä anteeksi ja oteta mukaan leikkeihin kiusattua jne, ei ole hänelle mitään hyötyä. kiusaajakavereiden vanhempiin voi kyllä ottaa yhteyttä ja saada vertaistukea/ideoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tapahtunut mitään uutta, AP?
Tytär ei ole ollut mielissään luokanvaihdosta ja puhelimen jäähystä. Olemme isänsä kanssa yrittäneet että tytär avautuisi meille edes hieman, yhdessä ja erikseen. Puhuminen ei oikein vielä ole onnistunut, mutta pientä edistystä onneksi. Tytär kinuaa puhelintaan takaisin ja kiukuttelee. Olemme kyllä moneen otteeseen selittäneet, että puhelin on nyt jonkun aikaa jäähyllä, koska sitä on käytetty niin väärin. Tyttärellä on selvästikkin paha olo, mutta tuntuu että enemmänkin näistä kiusaamisen seurauksista, kuin kiusaamisesta. Onneksi saimme nuorisopsykologille ajan suhteellisen nopeasti.
Eilen koulun jälkeen tytär oli yrittänyt ottaa pikkuveljensä puhelimen itselleen omaan käyttöönsä ja siitähän oli sitten syntynyt hirveä riita. Siinä sitten ilta selviteltiin sitä, ettei toisen omaisuutta saa ottaa, vaikka kuinka ollaankin perhettä. Pikkuveli taas itki, kun puhelimeen oli tullut näyttöön särö siinä mellakassa.
Yritämme todellakin tehdä parhaamme tyttären ja poikiemme kanssa, mutta kuormittaahan tämä koko perhettä.
Minä varmaan kertoisin tytölle ihan suoraan, että puhelin on toistaiseksi pannassa jo siitäkin syystä, että tyttö vaikuttaa olevan todella vakavasti kavereidensa kanssa symbioosissa. Eli ei osaa ajatella asioita omilla aivoillaan ja ottaa itsenäisesti vastuuta tekemisistään. Itsenäinen ihminen esimerkiksi päättää olla kiusaamatta vaikka kaverit kiusaavatkin, jne.
Kerro, että ymmärrät kuinka vaikealta tuntuu olla kommunikaatiokatkossa kavereiden suuntaan, kun tilanne on tämä. Kun kaikki tekeminen ja ajatukset määräytyvät sen kaveriporukan kautta, niin on tosi ahdistava tunne joutua olemaan itsekseen. Kerro, että tytön olisi hyvä oppia keskustelemaan tapahtuneesta ja omista reaktioistaan ja valinnoistaan täysin itsenäisesti, siis ilman että ensin neuvottelee kavereiden kanssa siitä mitä sanotaan. Sitä on aikuistuminen. Ja siksi puhelinta ei saa takaisin ennen kuin on ihan aidosti yrittänyt olla itsenäinen, ja vanhemmatkin sen näkevät. Kun tämä tavoite on saavutettu, tai tyttö ainakin silminnähden aidosti yrittää sitä, puhelimen saa takaisin. Kavereista ei ole tarkoitus erota lopullisesti, vaan on tarkoitus harjoitella itsenäistä ajattelua niin, että pystyy itse määräämään omasta elämästään ja tekemään oman tulevaisuuden kannalta hyviä valintoja, vaikka kaverit toimisivatkin toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas lapsen sitten on kasvattanut?
Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen.
Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua.
Ap
Teinin kanssa on elämä välillä hankalaa.
Sanonpa silti vuosikymmenten kokemuksella niin omista kuin muidenkin teinivuodet läpi käyneistä lapsista, että täysin mahdoton ja aivan mitä pskaa tahansa vanhemmilleen karjuva teini ei koskaan ole syntynyt tyhjästä. Rajat ovat olleet jo aiemmin liian lavealla lapsuudessa ja todellinen yhteys lapseen katkennut jo ennen murrosikää.
Höpöhöpö. Omasta kokemuksestani yh-äitinä voin sanoa, että teinin rajut irtiotot olivat lopullista napanuoran katkaisua liian läheisestä suhteesta. Olisi vieläkin peräkammarin tyttärenä, jos irtiotto ei olisi ollut sellainen raju riuhtaisu. Nyt elää itsenäistä elämää, on avioliitossa ja on omat lapset, mutta myös yhteys äitiin on korjaantunut teini-iän jälkeen. Ja laveista rajoista ei tarvitse ottaa rajua irtiottoa, sieltä pääsee yskäisemällä, tiukoista tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehdotus kirjoitti:
Eikö vanhemmat voisi keskustella toisten kiusaaja kavereiden vanhempien kanssa asiasta. Seuraavalla kertaa voisitte ottaa lapsenne mukaan ja neuvoa heitä pyytämään kiusatulta anteeksi ja ottamaan hänet mukaan "leikkeihin"?!
15-vuotiaat ottavat mukaan leikkeihin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen aikuinen voi miettiä seuraavaa tilannetta:
Olet tehnyt jotain hyvin väärää. Tiedät sen itsekin mutta sinun vaikea käsitellä asiaa. Jostain syystä valmiuttasi käsitellä asiaa halutuaan "vauhdittaa" sulkemalla sinut kaiken normaalin sosiaalisen elämäsi ja kommunikaation ulkopuolelle määrättömäksi ajaksi. Sinut suljetaan kotiisi josta saat poistua vain työpaikalle. Tämänkään rangaistuksen kestoa ei ole kerrottu. Kukaan läheisesi ei tunnu olevan kuin vain vihainen sinulle ja jos yrität uhmata kieltojasi, tästä seuraa vain enemmän tiukkuutta.
Luuletko että nämä asiat ovat ratkaisevia siinä että pystyt käsittelemään tekemääsi tekoa rakentavalla tavalla? Jos et niin miksi ajattelisit niiden tehoavan teinin kohdalla?
Oma kokemukseni teinien vanhempana on että heidän kanssaan harvoin saavuttaa mitään sillä että laittaa ns. "kovan kovaa vastaan". Siitä seuraa vain lukkiutuminen ja poteroituminen omiin asemiin. Ainoa jolla vaikeatkin asiat on saatu selvitettyä on se että on saatu luotua oikeasti turvallinen ja rauhallinen keskustelutilanne jossa nuori on saanut tuoda esiin omia ajatuksiaan ja tuntojaan ilman että kaikki johtaa heti rangaistuksiin tai jyrkkiin puheisiin. Aika pian sieltä on myös tullut esiin se että nuori on kyllä itsekin ymmärtänyt käyttäytyneensä väärin mutta sitä on vain ollut tosi vaikea myöntää koska teini ei halua näyttää omaa heikkouttaan tai sitä että tarvitsee vielä sitä vanhempien tukea ja neuvoja.
On korkea aika, että tyttö oppii, että teoilla on seurauksensa ja ne pitää vain kärsiä omissa nahoissaan. Ja jokainen vastaa teoistaan. Lasulla uhkailu nauratti, sillä ei luulisi enää 15-vuotiaan kuvittelevan, että vanhemmat otettaisiin huostaan. Vai haluaisiko hän itse jonnekin lastensuojelulaitokseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On korkea aika, että tyttö oppii, että teoilla on seurauksensa ja ne pitää vain kärsiä omissa nahoissaan. Ja jokainen vastaa teoistaan. Lasulla uhkailu nauratti, sillä ei luulisi enää 15-vuotiaan kuvittelevan, että vanhemmat otettaisiin huostaan. Vai haluaisiko hän itse jonnekin lastensuojelulaitokseen?
Oletan, että tytär luuli tai luulee, että me vanhemmat joudumme jotenkin ongelmiin, jos hän ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Halusi kostaa puhelimen pois ottamisen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On korkea aika, että tyttö oppii, että teoilla on seurauksensa ja ne pitää vain kärsiä omissa nahoissaan. Ja jokainen vastaa teoistaan.
Asioista vastaaminen on kuitenkin eri asia kuin niistä oppiminen ja kasvaminen. Kovilla rangaistuksilla voi toki kasvattaa ihmisen joka haluaa tulevaisuudessa välttää viimeiseen saakka kiinni jäämistä. Omien virheiden todellisen ymmärtämisen opettamisella taas kasvatetaan ihmisiä jotka eivät enää tee väärin.
Kuten tiedämme, vankila rangaistuksena kasvattaa lähinnä uusia vankilakundeja. Vasta oma oikea oivallus väärin tekemisestä voi auttaa oikeaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä kännyä vielä takas,se on rikosväline . Toivottavasti kiusatun tytön vanhemmat tekevät rikosilmoituksen ja kiusaajat joutuvat vastuuseen. Vanhemmille toivotan voimia ja jaksamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas lapsen sitten on kasvattanut?
Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen.
Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua.
Ap
Teinin kanssa on elämä välillä hankalaa.
Sanonpa silti vuosikymmenten kokemuksella niin omista kuin muidenkin teinivuodet läpi käyneistä lapsista, että täysin mahdoton ja aivan mitä pskaa tahansa vanhemmilleen karjuva teini ei koskaan ole syntynyt tyhjästä. Rajat ovat olleet jo aiemmin liian lavealla lapsuudessa ja todellinen yhteys lapseen katkennut jo ennen murrosikää.
No olisiko jotain ratkaisuehdotusta, että mitä asialle voi tehdä?
Ärsyttää tommoset kommentit, jossa syyllisetään vanhempia ilman mitään konkreettista ehdostusta mitä voisi tehdä tilanteelle. Kun sulla kerran on se vuosikymmenten kokemus, olisi varmaan ollut edes jotain heittää? Etenkin, kun aloitusviesti kuulosti vähän siltä, että vanhemmilla olisi haluja tilannetta muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla verrataan, että jos aikuisena tekee jotain pahaa.... Paljastut työpaikkakiusaajaksi. Todella pahaksi sellaiseksi, eli olet solvannut, ottanu valokuvia, varastellut toisen tavaroita ym. Luuletko, että työnantaja alkaa sovittelevasti keskustelemaan? Ei siinä kuule päätä silitetä. Siitä voidaan tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksesta ja varkaudesta. Eli kyllä aikuisetkin joutuvat rankasti vastuuseen käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas lapsen sitten on kasvattanut?
Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen.
Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua.
Ap
Teinin kanssa on elämä välillä hankalaa.
Sanonpa silti vuosikymmenten kokemuksella niin omista kuin muidenkin teinivuodet läpi käyneistä lapsista, että täysin mahdoton ja aivan mitä pskaa tahansa vanhemmilleen karjuva teini ei koskaan ole syntynyt tyhjästä. Rajat ovat olleet jo aiemmin liian lavealla lapsuudessa ja todellinen yhteys lapseen katkennut jo ennen murrosikää.
No olisiko jotain ratkaisuehdotusta, että mitä asialle voi tehdä?
Ärsyttää tommoset kommentit, jossa syyllisetään vanhempia ilman mitään konkreettista ehdostusta mitä voisi tehdä tilanteelle. Kun sulla kerran on se vuosikymmenten kokemus, olisi varmaan ollut edes jotain heittää? Etenkin, kun aloitusviesti kuulosti vähän siltä, että vanhemmilla olisi haluja tilannetta muuttaa.
En ole se jolta kysyit mutta itse suosittelen asettumaan hetkeksi jotakuinkin samalle tasolle sen nuoren kanssa ja kuuntelevan häntä ihan kuin toista ihmistä. Se ei ole sama asia kuin kaiken hyväksyminen tai kaiken salliminen mutta kyllä kaikki hedelmällinen kommunikaatio lähtee siitä että ollaan valmiita oikeasti kuuntelemaan toista ja myös tiettyyn mittaan yrittämään ymmärtää sitä toisen ajatusmaailmaa.
Jos vanhampi asettaa itsensä aina kommunikaatiossa vain aikuinen-lapsi asetelmaan niin teinin kanssa se ei enää oikein toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Empatiaa opetetaan empatialla
Empatia ei sulje pois rangaistusta, eli opetusta siitä, että teoilla on seurauksensa. Tottakai asiasta pitää myös keskustella ja saada se nuori ymmärtämään miksi teko on väärin, mutta ei mun mielestä ole väärin antaa kotiarestia, takavarikoida puhelinta (etenkin jos sitä oli käytetty kiusaamisen välineenä) tms.
Kotiaresti etenkin on hyvä, jos se nuori ei suostu asiasta edes keskustelemaan. Miksi nuoren pitäisi saada nähdä kavereita, jos ei suosu tätä kiusaamisjuttua selvittämään?
Vierailija kirjoitti:
Tuolla verrataan, että jos aikuisena tekee jotain pahaa.... Paljastut työpaikkakiusaajaksi. Todella pahaksi sellaiseksi, eli olet solvannut, ottanu valokuvia, varastellut toisen tavaroita ym. Luuletko, että työnantaja alkaa sovittelevasti keskustelemaan? Ei siinä kuule päätä silitetä. Siitä voidaan tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksesta ja varkaudesta. Eli kyllä aikuisetkin joutuvat rankasti vastuuseen käytöksestään.
Kyllä. Mutta korjaavatko nämä toimet henkilön käytöstä ja ajattelumaailmaa jatkossa? Vai saattaako hän jatkaa samaa seuraavassa työpaikassa jos asiaan ei puututa tavalla jossa henkilö ihan oikeasti ymmärtää toimineensa väärin? En sano etteikö rangaistuksia myös tietyissä tilanteissa tarvittaisi. Mutta pointti on se että pelkät rangaistukset eivät korjaa asioita eikä niiden pidä luulla niin tekevän. Nyt vaikuttaa että tämän tytön tapauksessa vanhemmat ajattelevat että kun ollaan riittävän tiukkoja ja tyttöä rangaistaan tarpeeksi niin silloin myös tyttö lopulta ymmärtää toimineensa väärin. Mutta näin ei välttämättä käy jos ei pystytä käymään rinnalla myös hedelmällistä kommunikaatiota. Ja jos rangaistusten vaikutukset estävät tuon kommunikaation niin ollaan vähän pattitilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Empatiaa opetetaan empatialla
Kotiaresti etenkin on hyvä, jos se nuori ei suostu asiasta edes keskustelemaan. Miksi nuoren pitäisi saada nähdä kavereita, jos ei suosu tätä kiusaamisjuttua selvittämään?
Tässä on se vika että asiat eivät aina toimi noin loogisesti. Ihminen ei ole looginen varsinkin kun on henkisesti monin tavoin lukossa. Nyt pitäisi löytää keinoja jotka ihan käytännössä edesauttavat keskusteluyhteyden syntyä, eivät vain teoriassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee, niin ei ihme miksi niin monet teinit on ilkeitä ja suorastaan ihan hirveitä ihmisen alkuja. Ei saisi rangaista voi luoja, päätäkö pitäis silitellä että voivoi kun kiusasit. Jos nyt viikon on vaikka netti poissa niin voi kamalaa oppiipahan toivottavasti jotain
Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä. Ylilyöntejä teini-iässä toki sattuu välillä vaikka kuinka hyvin olisi kasvatettu niistä kuitenkin selvitään eteenpäin sillä että arvostetaan puolin ja toisin. Jos vanhempi ei arvosta lasta vaan on pettynyt tähän heti ekasta vastainkäymisestä kuinka nuori voisi oppia arvostamaan muita.
Meillä on kotona selvät säännöt, joita noudatetaan. Emme me laita joka ikisestä mokasta tai ylilyönnistä kotiarestia tai takavarikoi puhelinta. Emme halua opettaa lapsille sitä, että virheitä pitää pelätä rangaistuksen pelossa. Olemme pyrkineet aina puhumaan ja selvittämään asiat ilman huutamista ja räyhäämistä. Mutta tämä on sen verran vakava asia ja puhelin on myös ollut yksi kiusaamisen väline, joten mielestäni se on aivan ok ottaa pois. Koska puhelimesta tuli niin hirveä haloo, niin koimme parhaaksi myös ottaa läppäri pois. Kotiaresti myös siksi, että on ehkä parempi nyt tässä tilanteessa, että tytöt ovat vähän aikaa erillään toisistaan. Ja pankkikortti pois siksi, kun tytär ei suostunut kotona syömään ja näytti mieltää ja lähti kuitenkin sitten salaa mäkkäriin.
En koe, että nämä olisivat liian kovia rangaistuksia. Tässä tilanteessa mielestäni aivan kohtuullisia, tekee tyttärellekkin ihan hyvää välillä tehdä muutakin kuin snäpätä ja puhua kavereilleen.
Ap
Tiukat säännöt yleensä vielä pahentaa tilannetta. Ragaistuksia tulee joka tapauksessa enemmän kuin kodissa jossa toista arvostetaan. Säännöt ei kelellekään kerro arvostuksesta, päinvastoin.
Oman käytöksen puolustelu on ragaistuksen ohella vähintään yhtä huono kasvatusmenetelmä.
Teillä saa vissiin sitten lapsekin tehdä, miten parhaakseen näkee?
Eikö vanhemmat voisi keskustella toisten kiusaaja kavereiden vanhempien kanssa asiasta. Seuraavalla kertaa voisitte ottaa lapsenne mukaan ja neuvoa heitä pyytämään kiusatulta anteeksi ja ottamaan hänet mukaan "leikkeihin"?!