Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa

Hyvät käytöstavat ja muiden huomioon ottaminen ovat perusopit. Niillä pääsee jo pitkälle. Tietenkin vastuun otto omista tekemisistään kuuluu opettaa myös pienestä pitäen. Mutta kun nykyään jo vauvasta opetetaan vain kännyköihin ja pelaamiseen. Vapaa kasvatus olla pitää ja lopputulokset ovat todella surkeat. Vanhemmat pihalla jälkikasvunsa tekemisistä ja kaikki vastuu sysätään koulun huolehdittavaksi. Vaikka KAIKKI lähtee kotoa! T: Eräs

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.

Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita. 

Ap

Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen

Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.

Ap

Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.

Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.

Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.

Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.

En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?

Noissa on huima ero.

Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.

Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?

Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.

Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.

Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..

Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."

Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.

Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.

Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".

Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.

”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?

Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.

Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.

Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?

Taas sinä vastailet itsellesi. Oletat että se tuntui minusta joltain, pahalta ilmeisesti. Ei tuntunut vaan herätti ajatuksen että miksi kuvittelet niin tietäväsi minun tunteitani tai reaktioitani ja miksi et suostu lukemaan/näkemään/kuulemaan mitä sanon ja miksi. Minä en väheksy teinejä, päinvastoin. Kokemusta heistä on paljon ja juuri he joiden kanssa on ollut suurta vääntöä juuri sen "taantumisen" ja mustavalkoisuuden jälkeen ovat nykyään ne läheisimmät.

Tätä tukee oma kokemus sekä varhaiskasvatus-, kasvatustiede- ja lapsen psykologinen kehittyminen lapsuusiässäopinnot, ammatissani nämä ovat olleet välttämättömyyksiä eikä niistä ole ollut haittaa omien lasten kasvatuksessakaan.

Tieto ja taito ei sulje pois rakkautta, päinvastoin.

En oleta mitään, minä kysyin tuntuiko se sinusta joltain (siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi?) koska edellisessä viestissäsi kerroit minun tehneen niin, eli ilmeisesti tuntui. ”Herätti ajatuksen että miksi kuvittelet tietäväsi minun tunteitani etkä suostu kuulemaan mitä sanon ja miksi.” Täsmälleen. Tuolta se teineistäkin tuntuu. Juu ymmärrän sinä olet koulutettu ihminen, selvä se.

Ethän sinä olekaan kuunnellut. Päätit vain että tuo käyttää aikuisen auktoriteettia eikä ymmärrä nuorta koska tietää mitä kehitysvaiheessa voi olla meneillään. En tunne häntä mutta uskon että ko tilanteita on ja silloin on osattava tehdä jotain muuta kuin antautua vääntöön vihaisen teinin kanssa. Uskon myös että on ihmisiä jotka osaavat tehdä sen arvostamalla vastapuolta ihan kuten joku sanoi uhmaikäesimerkissäkin. Koulutus ei varmaan tee siinä haittaa.

En minä mitään vääntöä kannatakkaan vaan keskustelua syistä ja seuraamuksista. Mutta turha sitä keskustelua on toivoa siinä vaiheessa kun teini on jo puolustus kannalla.

No niin, olet siis samaa mieltä. Jotkut teinit kun ovat puolustus- ja syyttelykannalla jatkuvasti. Ei mitään merkitystä vaikka aikuinen lähestyisi rakentavasti keskustellen.

Minuun suhtauduttiin koko lapsuuteni ja nuoruuteni niin, etten voi ymmärtää omaa parastani, eikä minun mielipiteelläni ole merkitystä, koska en ole aikuinen. Aikuiset sanelivat mielivaltaisia sääntöjä ja rangaistuksia, koska en toiminut niin kuin he halusivat tai ollut sellainen ihminen kuin he halusivat että olisin ollut. Sanottiin, että ymmärrän sitten kun olen aikuinen ja minulla on omia lapsia. En ymmärrä vieläkään vaikka olen aikuinen ja minulla on omia lapsia. Anelin äitiäni joskus keskustelemaan kanssani ja kuuntelemaan mitä minä tunnen, mutta hän ei halunnut, koska tunteeni olivat vääriä ja mielipiteeni myös, ja minä ymmärrän paremmin sitten kun olen aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.

Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.

Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.

Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.

Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.

Tiesitkö että jo se on kiusaamista kun porukan mukana mennään?

Sitä paitsi et tosiaan osaa katsoa asiaa niin että se kiusaamisen väylä katkaistaan ottamalla se puhelin pois. Sitten selvitetään tilanne eikä samaan aikaan anneta sen kiusaamisen jatkua sillä puhelimella. Vai luuletko että se kiusaaminen jää jotenkin tauolle automaattisesti siksi aikaa kun tilannetta selvitellään ettei sillä puhelimella sillä välin kukaan kiusaa? Just.

Tottakai välyä katkeaa jos se puhelin otetaan pois kokonaan ja lopullisesti. Siihen vain minun valtani ei riitä vaan viimeistään täysi-ikäisenä jokainen jutuu siitä päättämään itse.

En tarkoittanut nyt mitään porukan mukana menemistä vaan esim whatsapp ryhmiä jossa nuori on mukana ja joissa esiintyy kiusaamista esim. sitä että ylläpitäjä (joka ei ole lapseni) poistaa keskustelusta jonkun tms. Näistä asioista keskustellaan lapsen kanssa ja puhutaan siitä mikä on hyväksyttävää mikä ei.

Edelleenkään en saanut vastausta siihen mitä kasvatuksellista hyötyä tuossa tilanteessa on takavarikoinnilla?

Minä takavarikoisin puhelimen siis ensisijaisesti siksi että kiusaaminen saataisiin välittömästi katkeamaan sillä väylällä. Kasvatukselliset keinot ovat sitten erikseen, kuten se keskustelu.

Meillä asioista on ainakin tähän saakka keskusteltu välittömästi. Miten takavarikointi edellisessä tapauksessa lopettaa kiusaamisen välittömästi. Tuossa tapauksessa meillä kiusaaminen ryhmässä loppui kun muutamat lapsi oma lapsen mukaan lukien keskustelun jälkeen puuttui ryhmän ylläpitäjän toimintaan ja kertoi että ei voi olla ryhmän jäsen (vanhemmat ei sitä salli) jos siinä tuollaista tapahtuu.

Mutta teidän tapauksessa sinun lapsesi ei ollut ilmeisesti kiusannut itse? Minä puhun nyt tapauksista, joissa on selvää näyttöä siitä, että oma lapsi on kiusannut, kuten ap:lla. En tietenkään ottaisi puhelinta pois vain siksi että lapsi on jäsenenä ryhmässä jossa kiusaamista on tapahtunut.

Eli auttaako se?

Siis mihin? Ei, en usko että se auttaa empatian kehittymiseen jne mutta uskon, että se auttaa kiusaamisen välittömään loppumiseen sillä kanavalla sekä lähettää sen viestin, että kiusaaminen on vanhempien mielestä erittäin iso juttu. Kasvatuksellisesti se ei siis ole niin olennaista, mutta mä en ajattelisi tuossa tilanteessa pelkästään omaa lastani. Kiusatulle voi olla iso juttu jo se, että saa olla muutaman päivän ilman ilkeitä viestejä. Totta kai tavoite on saada lapsi ymmärtämään asia jne. mutta mun mielestä kiusatun kannalta on asiallista katkaista ilkeily heti (siinä määrin kuin pystyy). Enhän mä anna pikkulapseni jatkaa lyömistäkään ja yritä siinä tilanteessa saada häntä ymmärtämään, että lyöminen on väärin, vaan fyysisesti estän sen.

Mua muutenkin hämmästyttää tässä keskustelussa miten vähän ihmiset piittaavat sen kiusatun näkökulmasta. Kaikki fokus on ap:n lapsen kasvatuksessa. Mä ajattelen molempia enkä usko että puhelimen poisottaminen MUIDEN KEINOJEN OHELLA tuhoaa ap: n tyttären kasvatuksen. Sen sijaan sille kiusatulle se voi olla ainakin hetken helpotus (ja mikä tarve on pilkata sitä hetkellisyyttä? Hetken helpotus on kuitenkin parempi kukn jatkuva ilkeily, vai?)

Lisäksi se *saattaa* rikkoa luokan ikävää sosiaalista dynamiikkaa, että niitä ilkeilyjä ei joltain tulekaan esim. sinne luokan yhteiselle kanavalle.

Vierailija kirjoitti:

Toimit oikein. Nyt tyttö oppii että kiusaaminen ei ole oikein. Hienoa että välität.

Itseasiassa tyttö oppii että jos jää kiinni, niin puhelin lähtee.

Mä ymmärrän teiniä ja jos olisin teini olisin myös aivan raivona. Vaikka rangaistus olisikin aivan aiheellinen, niin asia ottaisi minua päähän niin etten osaisi käsitellä sitä hallitusti. En osaisi käsitellä tunnetilojani tai mitä minun pitäisi tehdä, purkaisin sen raivona ja ovien paiskomisella.

Tarvitsisin aikuisen apua tunteideni käsittelyyn. Tarvitsisin aikuisen ohjausta miten selviän tilanteesta, en omien vanhempieni toisella puolella kova kovaa vastaan olemista.

Jos aikuinen lähestyisi rauhallisesti, että katsotaanpa nyt yhdessä miten konflikti ratkaistaan, ottaisin sen kiitollisena vastaan saadakseni riidan loppumaan ja tavarani takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on näiden kohtuullisen kovien rangaistuksien haluttu vaikutus?

Onko se määräajallinen rangaistus 1vko, 1kk ja sitten teini saa tavaransa takaisin?

Vai pitääkö teinin toimia jotenkin saadakseen tavaransa takaisin? Tietääkö teini mitä hänen konkreettisesti pitää tehdä?

Luulisi teini-ikäisen tietävän oikean ja väärän eron, jos kiusaa toisia, niin tottakait siitä pitäisi seurata rangaistus.

Näinhän toimitaan myös aikuisten maailmassa, jonka kynnyksellä teini on.

Ei poliisitkaan neuvottele loputtomasti, vaan jos ajan liikenteessä ylinopeutta saa sakon tai otetaan jopa ajo-oikeus kuivumaan. Sama jos ajan humalassa.

Tai jos olen työyhteisössä työpaikkakiusaaja, saan siitä varoituksen, mahdollisesti jopa työsuhde puretaan.

Ihan oikeasti, eikö kukaan teistä lässytyksen kannattajista ole joutunut tekemisiin teinin kanssa joka kilahtaa ja huutaa solvauksia jo siitä jos hänelle sanoo "huomenta"?

Miten sellaisen kanssa keskustelee mistään isoista asioista rauhallisesti ja selittäen/kuunnellen kuin toiselta tulee pelkkää huutoa ja v-sanaa ja valitusta siitä kuinka häntä ei ymmärretä ja häntä kiusataan (jos esim odotetaan osallistuvan kotitöihin kuten ennenkin)?

Ja siihen asti on ollut kiltti kultainen hyvin kasvatettu lapsi jonka kotona ei kiroilla eikä nimitellä muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.

Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita. 

Ap

Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen

Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.

Ap

Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.

Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.

Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.

Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.

En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?

Noissa on huima ero.

Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.

Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?

Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.

Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.

Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..

Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."

Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.

Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.

Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".

Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.

”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?

Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.

Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.

Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?

Taas sinä vastailet itsellesi. Oletat että se tuntui minusta joltain, pahalta ilmeisesti. Ei tuntunut vaan herätti ajatuksen että miksi kuvittelet niin tietäväsi minun tunteitani tai reaktioitani ja miksi et suostu lukemaan/näkemään/kuulemaan mitä sanon ja miksi. Minä en väheksy teinejä, päinvastoin. Kokemusta heistä on paljon ja juuri he joiden kanssa on ollut suurta vääntöä juuri sen "taantumisen" ja mustavalkoisuuden jälkeen ovat nykyään ne läheisimmät.

Tätä tukee oma kokemus sekä varhaiskasvatus-, kasvatustiede- ja lapsen psykologinen kehittyminen lapsuusiässäopinnot, ammatissani nämä ovat olleet välttämättömyyksiä eikä niistä ole ollut haittaa omien lasten kasvatuksessakaan.

Tieto ja taito ei sulje pois rakkautta, päinvastoin.

En oleta mitään, minä kysyin tuntuiko se sinusta joltain (siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi?) koska edellisessä viestissäsi kerroit minun tehneen niin, eli ilmeisesti tuntui. ”Herätti ajatuksen että miksi kuvittelet tietäväsi minun tunteitani etkä suostu kuulemaan mitä sanon ja miksi.” Täsmälleen. Tuolta se teineistäkin tuntuu. Juu ymmärrän sinä olet koulutettu ihminen, selvä se.

Ethän sinä olekaan kuunnellut. Päätit vain että tuo käyttää aikuisen auktoriteettia eikä ymmärrä nuorta koska tietää mitä kehitysvaiheessa voi olla meneillään. En tunne häntä mutta uskon että ko tilanteita on ja silloin on osattava tehdä jotain muuta kuin antautua vääntöön vihaisen teinin kanssa. Uskon myös että on ihmisiä jotka osaavat tehdä sen arvostamalla vastapuolta ihan kuten joku sanoi uhmaikäesimerkissäkin. Koulutus ei varmaan tee siinä haittaa.

En minä mitään vääntöä kannatakkaan vaan keskustelua syistä ja seuraamuksista. Mutta turha sitä keskustelua on toivoa siinä vaiheessa kun teini on jo puolustus kannalla.

No niin, olet siis samaa mieltä. Jotkut teinit kun ovat puolustus- ja syyttelykannalla jatkuvasti. Ei mitään merkitystä vaikka aikuinen lähestyisi rakentavasti keskustellen.

Niin, se johtuu siitä ettei heitä ole kuunneltu eikä rakentavasta keskustelusta ole ollut ennenkään mitään hyötyä kyseisen aikuisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minuun suhtauduttiin koko lapsuuteni ja nuoruuteni niin, etten voi ymmärtää omaa parastani, eikä minun mielipiteelläni ole merkitystä, koska en ole aikuinen. Aikuiset sanelivat mielivaltaisia sääntöjä ja rangaistuksia, koska en toiminut niin kuin he halusivat tai ollut sellainen ihminen kuin he halusivat että olisin ollut. Sanottiin, että ymmärrän sitten kun olen aikuinen ja minulla on omia lapsia. En ymmärrä vieläkään vaikka olen aikuinen ja minulla on omia lapsia. Anelin äitiäni joskus keskustelemaan kanssani ja kuuntelemaan mitä minä tunnen, mutta hän ei halunnut, koska tunteeni olivat vääriä ja mielipiteeni myös, ja minä ymmärrän paremmin sitten kun olen aikuinen.

Sinun vanhempasi käyttivät (mieli)valtaa. Se on kaukana halusta keskustella tai siitä että ymmärtää sen mahdollisuuden että teini on mustavalkoinen ja tunne-elämältään taantunut, kuten osa heistä ihan oiekasti on. Sen ymmärtäminen ei todellakaan tarkoita -kuten täällä osa haluaa luulla/ymmärtää) että teiniä alistetaan tai halveksutaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän teiniä ja jos olisin teini olisin myös aivan raivona. Vaikka rangaistus olisikin aivan aiheellinen, niin asia ottaisi minua päähän niin etten osaisi käsitellä sitä hallitusti. En osaisi käsitellä tunnetilojani tai mitä minun pitäisi tehdä, purkaisin sen raivona ja ovien paiskomisella.

Tarvitsisin aikuisen apua tunteideni käsittelyyn. Tarvitsisin aikuisen ohjausta miten selviän tilanteesta, en omien vanhempieni toisella puolella kova kovaa vastaan olemista.

Jos aikuinen lähestyisi rauhallisesti, että katsotaanpa nyt yhdessä miten konflikti ratkaistaan, ottaisin sen kiitollisena vastaan saadakseni riidan loppumaan ja tavarani takaisin.

Tämä. Jokainen voi kuvitella miltä tuntuu jos sinulta viedään koko sinun maailmasi, koska teinille se puhelin on se. Tuleeko silloin suunnaton epätoivo ja vihaisuus tätä henkilö kohtaan joka sen vei vai halu alistua ja myöntää hänen tehneen oikein...? Niin, miettikää nyt.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, eikö kukaan teistä lässytyksen kannattajista ole joutunut tekemisiin teinin kanssa joka kilahtaa ja huutaa solvauksia jo siitä jos hänelle sanoo "huomenta"?

Miten sellaisen kanssa keskustelee mistään isoista asioista rauhallisesti ja selittäen/kuunnellen kuin toiselta tulee pelkkää huutoa ja v-sanaa ja valitusta siitä kuinka häntä ei ymmärretä ja häntä kiusataan (jos esim odotetaan osallistuvan kotitöihin kuten ennenkin)?

Ja siihen asti on ollut kiltti kultainen hyvin kasvatettu lapsi jonka kotona ei kiroilla eikä nimitellä muita.

Minulla on tälkaiset kiltit lapset. Kun tuli se myrsky, osasin astua askeleen taaksepäin. En niissä kotitöissäkään nipota. Teini saa elää sotkussa. Jotkut asiat on silti aina toiminut. Voi luottaa, ettei hölmöile. Koulu toimii. On kavereita. Ei ole kiusaamista

Voin myös luottaa että meillä on keskusteluyhteys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.

Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita. 

Ap

Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen

Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.

Ap

Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.

Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.

Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.

Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.

En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?

Noissa on huima ero.

Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.

Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?

Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.

Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.

Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..

Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."

Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.

Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.

Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".

Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.

”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?

Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.

Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.

Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?

Taas sinä vastailet itsellesi. Oletat että se tuntui minusta joltain, pahalta ilmeisesti. Ei tuntunut vaan herätti ajatuksen että miksi kuvittelet niin tietäväsi minun tunteitani tai reaktioitani ja miksi et suostu lukemaan/näkemään/kuulemaan mitä sanon ja miksi. Minä en väheksy teinejä, päinvastoin. Kokemusta heistä on paljon ja juuri he joiden kanssa on ollut suurta vääntöä juuri sen "taantumisen" ja mustavalkoisuuden jälkeen ovat nykyään ne läheisimmät.

Tätä tukee oma kokemus sekä varhaiskasvatus-, kasvatustiede- ja lapsen psykologinen kehittyminen lapsuusiässäopinnot, ammatissani nämä ovat olleet välttämättömyyksiä eikä niistä ole ollut haittaa omien lasten kasvatuksessakaan.

Tieto ja taito ei sulje pois rakkautta, päinvastoin.

En oleta mitään, minä kysyin tuntuiko se sinusta joltain (siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi?) koska edellisessä viestissäsi kerroit minun tehneen niin, eli ilmeisesti tuntui. ”Herätti ajatuksen että miksi kuvittelet tietäväsi minun tunteitani etkä suostu kuulemaan mitä sanon ja miksi.” Täsmälleen. Tuolta se teineistäkin tuntuu. Juu ymmärrän sinä olet koulutettu ihminen, selvä se.

Ethän sinä olekaan kuunnellut. Päätit vain että tuo käyttää aikuisen auktoriteettia eikä ymmärrä nuorta koska tietää mitä kehitysvaiheessa voi olla meneillään. En tunne häntä mutta uskon että ko tilanteita on ja silloin on osattava tehdä jotain muuta kuin antautua vääntöön vihaisen teinin kanssa. Uskon myös että on ihmisiä jotka osaavat tehdä sen arvostamalla vastapuolta ihan kuten joku sanoi uhmaikäesimerkissäkin. Koulutus ei varmaan tee siinä haittaa.

En minä mitään vääntöä kannatakkaan vaan keskustelua syistä ja seuraamuksista. Mutta turha sitä keskustelua on toivoa siinä vaiheessa kun teini on jo puolustus kannalla.

No niin, olet siis samaa mieltä. Jotkut teinit kun ovat puolustus- ja syyttelykannalla jatkuvasti. Ei mitään merkitystä vaikka aikuinen lähestyisi rakentavasti keskustellen.

Niin, se johtuu siitä ettei heitä ole kuunneltu eikä rakentavasta keskustelusta ole ollut ennenkään mitään hyötyä kyseisen aikuisen kanssa.

Ei välttämättä. Noin voi toki olla mutta on myös tilanteita joissa se keskusteleva lapsi on muuttunut yhteistyöhaluttomaksi vihaiseksi teiniksi johon on vaikea saada kontaktia vaikka perhe on ollut terve ja tasapainoinen ja lasta on kohdeltu kunnioittaen ja rakastaen tasavertaisena perheenjäsenenä.

Miksi on niin vaikea hyväksyä että tuollaisia tapauksia oikeasti on? Ongelmat eivät aina johdu vanhemmista/kodista.

Aivot ovat täysin kypsiksi kehittyneet vasta 25-vuotiaana, joten voi ihan perustellusti sanoa, että teinien ajattelukyky ei käy täysillä eivätkä he siis aina ymmärrä, että näillä "hirveillä rangaistuksillakin" ajatellaan vain heidän tulevaisuutensa parasta. Kiusaajan leima pysyy otsassa pitkään ja kiusaamiskäytös jatkuu, jos sitä ei katkaista jo alkuunsa. Kiusaaja voi joutua itsekin hyljeksityksi, koska ei ole oppinut muuta suhtautumista kanssaihmisiin kuin kiusaamisen tai "ylempiarvoisen" kanssakiusaajan hännystelyn. Ankeaksi ja kapeaksi jää elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, eikö kukaan teistä lässytyksen kannattajista ole joutunut tekemisiin teinin kanssa joka kilahtaa ja huutaa solvauksia jo siitä jos hänelle sanoo "huomenta"?

Miten sellaisen kanssa keskustelee mistään isoista asioista rauhallisesti ja selittäen/kuunnellen kuin toiselta tulee pelkkää huutoa ja v-sanaa ja valitusta siitä kuinka häntä ei ymmärretä ja häntä kiusataan (jos esim odotetaan osallistuvan kotitöihin kuten ennenkin)?

Ja siihen asti on ollut kiltti kultainen hyvin kasvatettu lapsi jonka kotona ei kiroilla eikä nimitellä muita.

Minulla on tälkaiset kiltit lapset. Kun tuli se myrsky, osasin astua askeleen taaksepäin. En niissä kotitöissäkään nipota. Teini saa elää sotkussa. Jotkut asiat on silti aina toiminut. Voi luottaa, ettei hölmöile. Koulu toimii. On kavereita. Ei ole kiusaamista

Voin myös luottaa että meillä on keskusteluyhteys

Jep. En myöskään ymmärrä tuota että _pakotetaan_ teini esimerkiksi siivoamaan huoneensa. Halutaan että teini alistuu aikuisen vallan alla. Mitä hyvää tuosta seuraa? Meillä saa siivota tai olla siivoamatta, en puutu siihen sen enempää. Jos siivoaa, saa kuukausirahan koska on sovittu niin ja jos ei siivoa sitä ei saa. Jokainen voisitte valita mitä tekee, loogiset seuraukset. Ikinä ei tarvitse tapella siivoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät käytöstavat ja muiden huomioon ottaminen ovat perusopit. Niillä pääsee jo pitkälle. Tietenkin vastuun otto omista tekemisistään kuuluu opettaa myös pienestä pitäen. Mutta kun nykyään jo vauvasta opetetaan vain kännyköihin ja pelaamiseen. Vapaa kasvatus olla pitää ja lopputulokset ovat todella surkeat. Vanhemmat pihalla jälkikasvunsa tekemisistä ja kaikki vastuu sysätään koulun huolehdittavaksi. Vaikka KAIKKI lähtee kotoa! T: Eräs

Itseasiassa koulukiusaaminen on vähentynyt huomattavasti 2000-luvulla. Tästä löytyy ihan tutkittua tietoa. Nykyään kiusaamisen puututaan herkemmin ja yhä enemmän on ap. kaltaisia vanhempia, jotka kantavat vastuun.

Ja eikä ennen suinkaan asiat olleet paremmin, kiusaaminen oli yleistä, pahoinpitelyt, rikokset jne.

Joka taas näkyy työpaikkakiusaamisena, alistamisena ja häiritsemänä, oli kysymys työpaikasta, järjestöstä tai muusta toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, eikö kukaan teistä lässytyksen kannattajista ole joutunut tekemisiin teinin kanssa joka kilahtaa ja huutaa solvauksia jo siitä jos hänelle sanoo "huomenta"?

Miten sellaisen kanssa keskustelee mistään isoista asioista rauhallisesti ja selittäen/kuunnellen kuin toiselta tulee pelkkää huutoa ja v-sanaa ja valitusta siitä kuinka häntä ei ymmärretä ja häntä kiusataan (jos esim odotetaan osallistuvan kotitöihin kuten ennenkin)?

Ja siihen asti on ollut kiltti kultainen hyvin kasvatettu lapsi jonka kotona ei kiroilla eikä nimitellä muita.

Minulla on tälkaiset kiltit lapset. Kun tuli se myrsky, osasin astua askeleen taaksepäin. En niissä kotitöissäkään nipota. Teini saa elää sotkussa. Jotkut asiat on silti aina toiminut. Voi luottaa, ettei hölmöile. Koulu toimii. On kavereita. Ei ole kiusaamista

Voin myös luottaa että meillä on keskusteluyhteys

"Saa elää sotkussa" voi elämä. Lasun paikka tällainen piittaamattomuus. Kun mielistelee ja esittää niin kovasti lapsen kaveria ettei edes tajua tekevänsä hallaa lapselleen. Saa elää kuin sika pellossa ja tehdä mitä tahtoo. Täysi vanhemmuuden puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.

Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita. 

Ap

Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen

Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.

Ap

Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.

Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.

Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.

Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.

En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?

Noissa on huima ero.

Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.

Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?

Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.

Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.

Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..

Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."

Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.

Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.

Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".

Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.

”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?

Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.

Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.

Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?

Taas sinä vastailet itsellesi. Oletat että se tuntui minusta joltain, pahalta ilmeisesti. Ei tuntunut vaan herätti ajatuksen että miksi kuvittelet niin tietäväsi minun tunteitani tai reaktioitani ja miksi et suostu lukemaan/näkemään/kuulemaan mitä sanon ja miksi. Minä en väheksy teinejä, päinvastoin. Kokemusta heistä on paljon ja juuri he joiden kanssa on ollut suurta vääntöä juuri sen "taantumisen" ja mustavalkoisuuden jälkeen ovat nykyään ne läheisimmät.

Tätä tukee oma kokemus sekä varhaiskasvatus-, kasvatustiede- ja lapsen psykologinen kehittyminen lapsuusiässäopinnot, ammatissani nämä ovat olleet välttämättömyyksiä eikä niistä ole ollut haittaa omien lasten kasvatuksessakaan.

Tieto ja taito ei sulje pois rakkautta, päinvastoin.

En oleta mitään, minä kysyin tuntuiko se sinusta joltain (siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi?) koska edellisessä viestissäsi kerroit minun tehneen niin, eli ilmeisesti tuntui. ”Herätti ajatuksen että miksi kuvittelet tietäväsi minun tunteitani etkä suostu kuulemaan mitä sanon ja miksi.” Täsmälleen. Tuolta se teineistäkin tuntuu. Juu ymmärrän sinä olet koulutettu ihminen, selvä se.

Ethän sinä olekaan kuunnellut. Päätit vain että tuo käyttää aikuisen auktoriteettia eikä ymmärrä nuorta koska tietää mitä kehitysvaiheessa voi olla meneillään. En tunne häntä mutta uskon että ko tilanteita on ja silloin on osattava tehdä jotain muuta kuin antautua vääntöön vihaisen teinin kanssa. Uskon myös että on ihmisiä jotka osaavat tehdä sen arvostamalla vastapuolta ihan kuten joku sanoi uhmaikäesimerkissäkin. Koulutus ei varmaan tee siinä haittaa.

En minä mitään vääntöä kannatakkaan vaan keskustelua syistä ja seuraamuksista. Mutta turha sitä keskustelua on toivoa siinä vaiheessa kun teini on jo puolustus kannalla.

No niin, olet siis samaa mieltä. Jotkut teinit kun ovat puolustus- ja syyttelykannalla jatkuvasti. Ei mitään merkitystä vaikka aikuinen lähestyisi rakentavasti keskustellen.

Niin, se johtuu siitä ettei heitä ole kuunneltu eikä rakentavasta keskustelusta ole ollut ennenkään mitään hyötyä kyseisen aikuisen kanssa.

Ei välttämättä. Noin voi toki olla mutta on myös tilanteita joissa se keskusteleva lapsi on muuttunut yhteistyöhaluttomaksi vihaiseksi teiniksi johon on vaikea saada kontaktia vaikka perhe on ollut terve ja tasapainoinen ja lasta on kohdeltu kunnioittaen ja rakastaen tasavertaisena perheenjäsenenä.

Miksi on niin vaikea hyväksyä että tuollaisia tapauksia oikeasti on? Ongelmat eivät aina johdu vanhemmista/kodista.

Eikö ole sen vanhemman tehtävä löytää se yhteys. Ei kai voi vaan todeta että toisen vika. Ja jos sen yhteistyön haluaa tuhota, kannattaa laittaa heti kaikki takavarikkoon. Sitten voi ihmetellä miten hankala teini. Aivoissa varmaan muutoksia, vaikka ihan jokainen suuttuisi yhtälailla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, eikö kukaan teistä lässytyksen kannattajista ole joutunut tekemisiin teinin kanssa joka kilahtaa ja huutaa solvauksia jo siitä jos hänelle sanoo "huomenta"?

Miten sellaisen kanssa keskustelee mistään isoista asioista rauhallisesti ja selittäen/kuunnellen kuin toiselta tulee pelkkää huutoa ja v-sanaa ja valitusta siitä kuinka häntä ei ymmärretä ja häntä kiusataan (jos esim odotetaan osallistuvan kotitöihin kuten ennenkin)?

Ja siihen asti on ollut kiltti kultainen hyvin kasvatettu lapsi jonka kotona ei kiroilla eikä nimitellä muita.

Minulla on tälkaiset kiltit lapset. Kun tuli se myrsky, osasin astua askeleen taaksepäin. En niissä kotitöissäkään nipota. Teini saa elää sotkussa. Jotkut asiat on silti aina toiminut. Voi luottaa, ettei hölmöile. Koulu toimii. On kavereita. Ei ole kiusaamista

Voin myös luottaa että meillä on keskusteluyhteys

"Saa elää sotkussa" voi elämä. Lasun paikka tällainen piittaamattomuus. Kun mielistelee ja esittää niin kovasti lapsen kaveria ettei edes tajua tekevänsä hallaa lapselleen. Saa elää kuin sika pellossa ja tehdä mitä tahtoo. Täysi vanhemmuuden puute.

Niin, saahan se lapsi aikuisenakin elää sotkussa jos haluaa. Sinä et ymmärrä että voit olla lapsesi kanssa samalla puolella, tai häntä vastaan. Moni teini kapinoi auktoriteetteja vastaan, mutta jos annat hänelle mahdollisuuden valita, saatat yllättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, eikö kukaan teistä lässytyksen kannattajista ole joutunut tekemisiin teinin kanssa joka kilahtaa ja huutaa solvauksia jo siitä jos hänelle sanoo "huomenta"?

Miten sellaisen kanssa keskustelee mistään isoista asioista rauhallisesti ja selittäen/kuunnellen kuin toiselta tulee pelkkää huutoa ja v-sanaa ja valitusta siitä kuinka häntä ei ymmärretä ja häntä kiusataan (jos esim odotetaan osallistuvan kotitöihin kuten ennenkin)?

Ja siihen asti on ollut kiltti kultainen hyvin kasvatettu lapsi jonka kotona ei kiroilla eikä nimitellä muita.

Minulla on tälkaiset kiltit lapset. Kun tuli se myrsky, osasin astua askeleen taaksepäin. En niissä kotitöissäkään nipota. Teini saa elää sotkussa. Jotkut asiat on silti aina toiminut. Voi luottaa, ettei hölmöile. Koulu toimii. On kavereita. Ei ole kiusaamista

Voin myös luottaa että meillä on keskusteluyhteys

"Saa elää sotkussa" voi elämä. Lasun paikka tällainen piittaamattomuus. Kun mielistelee ja esittää niin kovasti lapsen kaveria ettei edes tajua tekevänsä hallaa lapselleen. Saa elää kuin sika pellossa ja tehdä mitä tahtoo. Täysi vanhemmuuden puute.

Olen eri mieltä tästä. Se on teinin huone ja hän kantaa siitä vastuun. Minä annan tilaa ja oikeuden omaan reviiriin. Mistään kaveruudesta ei ole kyse