Lue keskustelun säännöt.
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en enää jaksa lukea tätä ketjua. Selväksi on tullut että tytön kanssa on yritetty puhua mutta se ei oel onnistunut, silti täällä moni jankkaa että ei edes kuulla tyttöä ja heti kovat rangaistukset.
Tai toinen jankkaus aiheesta teinin aivotoiminta muuttuu tai taantuu tms, hyviä perusteluja on annettu miski puhuminen ei aina toimi mutta ei..
Tsemppiä ap, toivottavasti tilanne pian selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?
Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.
Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.
No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.
Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.
Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.
Vaikeahan se tuossa kohtaa enää on lähteä rakentavaan keskusteluun kun tyttö on jo ajettu siihen pisteeseen että ainut selviytymiskeino on tapella vastaan. Tuo on sama kun toisit minulle koko elämänsä pahoinpidellyn pelokkaan ja vihaisen koiran ja sanoisit että ”no kasvata siitä nyt tunnissa hyvä koira lapsiperheeseen.” Suurin vahinko on jo tapahtunut.
Menikö sulla kokonaan ohi että se tyttö ei alunalkaenkaan suostunut keskustelemaan kun sitä yritettiin ENNEN kuin mitään puhelimia yms vietiin? Mitä pitää tehdä jos tyttö ei suostu keskustelemaan ja sanoo vaan ”joojoo”. Ei saa kiusaamisvälineitä viedä pois ainakaan? Ei se kiusaaminen ainakaan olisi loppunut vaan jatkunut samaan tyyliin, pahimmillaan se olisi pahentunut koska kiusattu kertoi aikuisille.
Aloituksessa kerrotaan orastavasta keskustelusta jolloin tyttö selitti tekoaan mm. ”En ollut ainoa” jne. Tämän jälkeen häntä rangaistiin ja keskusteluyhteys katkesi täysin, koska tyttö siirtyi puolustus linjalle, luonnollisesti.
Lapsi kertoo että ei ollut ainoa ja vahemmat takavarikoi puhelimen? Kyllä meilläkin on kerrottu vastaavaa tai siitä että "en munä mutta ne muut". En delekään ymmärrä miten takavarikointi tuohon tilanteeseen auttaisi. Sen sijaan meillä keskustelu on jatkunut sillä että sillä ei ole merkitystä onko lapsi ollut mukana vai ei. Kiusaamista on tapahtnut ja lapsen on tiedettävä että se ei ole käytöksenä hyväksyttävää. Meillä on tapana keskustella asioista ha etsiä niihin ratkaisuja vaikka itse juuri sillä keraa ei varsinaisesti olisi osallistunut tapahtumiin.
Jos joku todella osoittaa että takavarikointi noussa tilanteissa todella on toimiva (ainoa) keino niin ilman muuta sitä voi käyttää. Sellaista vain ei edelleenkään ole täsdä keskustelussa osoitettu joten minä jatkan keinoja jotka ole todennut toimivimmiksi eli keskustelua ja sen keskustelu yhteyden ylläpitämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa tytön uhkailla lasulla. Sano, että tapaaminen voisi sossujen kanssa olla rangaistuksen sijaan helpotus ja saisitte koko perhe apua. Kerro myös, että lasun kautta lapsi pääsee asumaan lastikseen jossa on paljon vaikeammat säännöt kuin kotona, mutta sen kuin tekee.
Älkää menkö tuohon mukaan silloin kun hän kiristää. Kyllä sossut tajuavat miten asiat menevät ja sitä ei kannata hävetä.Pidät oikeana lapsen hylkäämisellä uhkaamista.
Voi hyvänen aika. Ap ei ole se joka uhkaa lastensuojelulla ja huostaanotolla. Jos tytär katsoo sopivaksi uhkailla ottaa itse yhteyttää sosiaalityöntekijään niin mitä ap:n tulisi tehdä? Kieltää, anella, leperrellä että älä tyttöhyvä sellaista tee, äiti ei koskaan hylkää..?
Oppikoon nuori että ei voi huudella mitä tahansa ja jos luulee että se sosiaaliviranomaisiin yhteydenotto auttaa häntä pahoja vanhempia vastaan niin kokeilkoon.
Voisi olla jopa hyväkin asia kaikin puolin.
Voimia ap, oikein olet tehnyt ja vaikea tilanne, voimia teille!
Sinä olit se, joka oikein halusi herkutella tällä. Mukava ajatus käyttää valtaa ja uhata lasta kotoa pois laittamisella? Minusta se on kammottavaa
Miten niin herkutella? Pitää nuorenkin oppia että mitä tahansa ei voi heitellä. Ja tosissasiko luulet että hänet otettaisiin heti pois kotoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Miksi jankutat? Ei teinille sellaista sanota mutta ymmärretään mistä on kyse. Ei uhmakiukkukohtauksessa olevalle pikkulapsellekaan sanota mistä on kyse mutta ymmäretään se eikä aleta raivoamaan/anneta periksi vaatimuksille/kiukuttelulle vaan ikä- ja kehitystason mukaan kohdellaan ja otetaan se vanhemman ja aikuisen rooli ja vastuu. Ja jos et ilman selvennystä ymmärrä se ei ole alistamista tms.
Jankutan koska et selvästi ymmärtänyt esimerkkiäni. Jos sanon jotain ja kysyn miltä se sinusta tuntuu että joku sanoo noin, ei tarkoita että nimittelin sinua. Se oli esimerkki. Ei sinun tarvitse kertoa teinille ettet ota häntä tosissasi tai anna painoarvoa hänen mielipiteilleen, kyllä se paistaa sinusta aika kauas.
Sekoitat jälleen asioita. Se että ymmärrän miten teinin sielunelämä/ajatusmaailma menee ei tarkoita että en arvosta tms häntä. Joskus on sellainen tilanne/teini joka ei kykene järkevään ajatteluun/keskusteluun aj silloin on toimittava toisin kuin loputtomalla puhumisella. Arvostuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Teit jälleen johtopäätöksen. Et edes tiedä kuka olen tai mitä teen työkseni millä tuloksilla (liittyy juuri lapsiin/nuoriin) ja silti lausut vahvoja faktoja minusta.
Kyllä minä tiedän miten sinun sielunelämäsi menee, et vaan kykene järkevään keskusteluun. Arvostan sinua ja mielipiteitäsi mutta kyllä minä tiedän paremmin.
Arvostus ei oikei tule esille
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa tytön uhkailla lasulla. Sano, että tapaaminen voisi sossujen kanssa olla rangaistuksen sijaan helpotus ja saisitte koko perhe apua. Kerro myös, että lasun kautta lapsi pääsee asumaan lastikseen jossa on paljon vaikeammat säännöt kuin kotona, mutta sen kuin tekee.
Älkää menkö tuohon mukaan silloin kun hän kiristää. Kyllä sossut tajuavat miten asiat menevät ja sitä ei kannata hävetä.Pidät oikeana lapsen hylkäämisellä uhkaamista.
Voi hyvänen aika. Ap ei ole se joka uhkaa lastensuojelulla ja huostaanotolla. Jos tytär katsoo sopivaksi uhkailla ottaa itse yhteyttää sosiaalityöntekijään niin mitä ap:n tulisi tehdä? Kieltää, anella, leperrellä että älä tyttöhyvä sellaista tee, äiti ei koskaan hylkää..?
Oppikoon nuori että ei voi huudella mitä tahansa ja jos luulee että se sosiaaliviranomaisiin yhteydenotto auttaa häntä pahoja vanhempia vastaan niin kokeilkoon.
Voisi olla jopa hyväkin asia kaikin puolin.
Voimia ap, oikein olet tehnyt ja vaikea tilanne, voimia teille!
Sinä olit se, joka oikein halusi herkutella tällä. Mukava ajatus käyttää valtaa ja uhata lasta kotoa pois laittamisella? Minusta se on kammottavaa
Se on kyllä se teini joka uhkailee hylkäämisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teillä aivan raivokkaat rangaistukset ainakin ovat ja koko arsenaali käytössä kun lähtee puhelimet, läppärit, pankkikortit ja kotiaresti päälle.
Jos tyttö kuitenkin ymmärsi tehneensä väärin kuin puhuitte, niin voisiko jossain jo höllätä. Viesti meni jo varmaaan perille.
Niinpä. Omallakin kohdalla oli juteltu kiusajaan kotona, tulivat oikein oven taakse pyytämään anteeksi ja kyllä heidän lapsi nyt ymmärsi miten väärin oli toiminut. Kiusaaminen jatkui ja muuttui fyysiseksi kun minulle kostettiin.
Ehkä kiusaajat olisivat kostaneet joka tapauksessa, mistä sen tietää.
Jaa eli periaatteessa turhaa kaikki kun turpaan voi tulla joka tapauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa tytön uhkailla lasulla. Sano, että tapaaminen voisi sossujen kanssa olla rangaistuksen sijaan helpotus ja saisitte koko perhe apua. Kerro myös, että lasun kautta lapsi pääsee asumaan lastikseen jossa on paljon vaikeammat säännöt kuin kotona, mutta sen kuin tekee.
Älkää menkö tuohon mukaan silloin kun hän kiristää. Kyllä sossut tajuavat miten asiat menevät ja sitä ei kannata hävetä.Pidät oikeana lapsen hylkäämisellä uhkaamista.
Voi hyvänen aika. Ap ei ole se joka uhkaa lastensuojelulla ja huostaanotolla. Jos tytär katsoo sopivaksi uhkailla ottaa itse yhteyttää sosiaalityöntekijään niin mitä ap:n tulisi tehdä? Kieltää, anella, leperrellä että älä tyttöhyvä sellaista tee, äiti ei koskaan hylkää..?
Oppikoon nuori että ei voi huudella mitä tahansa ja jos luulee että se sosiaaliviranomaisiin yhteydenotto auttaa häntä pahoja vanhempia vastaan niin kokeilkoon.
Voisi olla jopa hyväkin asia kaikin puolin.
Voimia ap, oikein olet tehnyt ja vaikea tilanne, voimia teille!
Sinä olit se, joka oikein halusi herkutella tällä. Mukava ajatus käyttää valtaa ja uhata lasta kotoa pois laittamisella? Minusta se on kammottavaa
Miten niin herkutella? Pitää nuorenkin oppia että mitä tahansa ei voi heitellä. Ja tosissasiko luulet että hänet otettaisiin heti pois kotoa?
En luule. Mutta haluat lasta uhata sillä ja näyttää että valta on sinulla.
Lapselle pitää opettaa että häntä rakastetaan eikä hylätä, vaikka tulisi mitä. Se jokaisen lapsen pitäisi oppia. Siinä on ihmisen perusturva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Miksi jankutat? Ei teinille sellaista sanota mutta ymmärretään mistä on kyse. Ei uhmakiukkukohtauksessa olevalle pikkulapsellekaan sanota mistä on kyse mutta ymmäretään se eikä aleta raivoamaan/anneta periksi vaatimuksille/kiukuttelulle vaan ikä- ja kehitystason mukaan kohdellaan ja otetaan se vanhemman ja aikuisen rooli ja vastuu. Ja jos et ilman selvennystä ymmärrä se ei ole alistamista tms.
Jankutan koska et selvästi ymmärtänyt esimerkkiäni. Jos sanon jotain ja kysyn miltä se sinusta tuntuu että joku sanoo noin, ei tarkoita että nimittelin sinua. Se oli esimerkki. Ei sinun tarvitse kertoa teinille ettet ota häntä tosissasi tai anna painoarvoa hänen mielipiteilleen, kyllä se paistaa sinusta aika kauas.
Sekoitat jälleen asioita. Se että ymmärrän miten teinin sielunelämä/ajatusmaailma menee ei tarkoita että en arvosta tms häntä. Joskus on sellainen tilanne/teini joka ei kykene järkevään ajatteluun/keskusteluun aj silloin on toimittava toisin kuin loputtomalla puhumisella. Arvostuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Teit jälleen johtopäätöksen. Et edes tiedä kuka olen tai mitä teen työkseni millä tuloksilla (liittyy juuri lapsiin/nuoriin) ja silti lausut vahvoja faktoja minusta.
Kyllä minä tiedän miten sinun sielunelämäsi menee, et vaan kykene järkevään keskusteluun. Arvostan sinua ja mielipiteitäsi mutta kyllä minä tiedän paremmin.
Arvostus ei oikei tule esille
Ohis
Ai ei? Miten voi olla kun teini varmasti tuntee itsensä arvostetuksi kun häneen suhtaudutaan noin. Vai eikö tunne..? Hmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on näiden kohtuullisen kovien rangaistuksien haluttu vaikutus?
Onko se määräajallinen rangaistus 1vko, 1kk ja sitten teini saa tavaransa takaisin?
Vai pitääkö teinin toimia jotenkin saadakseen tavaransa takaisin? Tietääkö teini mitä hänen konkreettisesti pitää tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa tytön uhkailla lasulla. Sano, että tapaaminen voisi sossujen kanssa olla rangaistuksen sijaan helpotus ja saisitte koko perhe apua. Kerro myös, että lasun kautta lapsi pääsee asumaan lastikseen jossa on paljon vaikeammat säännöt kuin kotona, mutta sen kuin tekee.
Älkää menkö tuohon mukaan silloin kun hän kiristää. Kyllä sossut tajuavat miten asiat menevät ja sitä ei kannata hävetä.Pidät oikeana lapsen hylkäämisellä uhkaamista.
Voi hyvänen aika. Ap ei ole se joka uhkaa lastensuojelulla ja huostaanotolla. Jos tytär katsoo sopivaksi uhkailla ottaa itse yhteyttää sosiaalityöntekijään niin mitä ap:n tulisi tehdä? Kieltää, anella, leperrellä että älä tyttöhyvä sellaista tee, äiti ei koskaan hylkää..?
Oppikoon nuori että ei voi huudella mitä tahansa ja jos luulee että se sosiaaliviranomaisiin yhteydenotto auttaa häntä pahoja vanhempia vastaan niin kokeilkoon.
Voisi olla jopa hyväkin asia kaikin puolin.
Voimia ap, oikein olet tehnyt ja vaikea tilanne, voimia teille!
Sinä olit se, joka oikein halusi herkutella tällä. Mukava ajatus käyttää valtaa ja uhata lasta kotoa pois laittamisella? Minusta se on kammottavaa
Se on kyllä se teini joka uhkailee hylkäämisellä.
Eikö sen aikuisen pitänyt olla se turva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen valitettavan läheltä joutunut seuraamaan tällaista rangaistuksetonta, keskustelevaa kasvatusta. Kun lapsi kiusasi ja kiusasi pienestä pitäen, niin aina vanhemmat aloittivat sen keskustelun, jonka lopputuloksena lapsi oli ihan viaton ja mukava. Muut vaan kiusasivat häntä. Vaikka muuttivat, niin aina muiden lasten vanhemmat ja opettajat ikävästi liittoutuivat ja syyttelivät kiusaajaksi. Lapsen kanssa nämä keskustelut päätyivät aina vakaaseen luottamukseen ettei lapsi ole tehnyt mitään, tai jos olikin niin keskustelun jälkeen ymmärsi virheensä, eikä siis seuraamuksia tarvittu.
Kun tämä piltti vanheni, niin alkoi jo vanhemmatkin olemaan helisemässä ja kotoa muutettuaan itkettiin miten on niin mahdoton kun tulee käymään ja sikailee kotona ihan miten huvittaa, mm. tyhjäsi kaapit ruoista ja vei mennessään aikana, jolloin kaupat olivat peräkkäin useamman päivän kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Taas sinä vastailet itsellesi. Oletat että se tuntui minusta joltain, pahalta ilmeisesti. Ei tuntunut vaan herätti ajatuksen että miksi kuvittelet niin tietäväsi minun tunteitani tai reaktioitani ja miksi et suostu lukemaan/näkemään/kuulemaan mitä sanon ja miksi. Minä en väheksy teinejä, päinvastoin. Kokemusta heistä on paljon ja juuri he joiden kanssa on ollut suurta vääntöä juuri sen "taantumisen" ja mustavalkoisuuden jälkeen ovat nykyään ne läheisimmät.
Tätä tukee oma kokemus sekä varhaiskasvatus-, kasvatustiede- ja lapsen psykologinen kehittyminen lapsuusiässäopinnot, ammatissani nämä ovat olleet välttämättömyyksiä eikä niistä ole ollut haittaa omien lasten kasvatuksessakaan.
Tieto ja taito ei sulje pois rakkautta, päinvastoin.
En oleta mitään, minä kysyin tuntuiko se sinusta joltain (siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi?) koska edellisessä viestissäsi kerroit minun tehneen niin, eli ilmeisesti tuntui. ”Herätti ajatuksen että miksi kuvittelet tietäväsi minun tunteitani etkä suostu kuulemaan mitä sanon ja miksi.” Täsmälleen. Tuolta se teineistäkin tuntuu. Juu ymmärrän sinä olet koulutettu ihminen, selvä se.
Ethän sinä olekaan kuunnellut. Päätit vain että tuo käyttää aikuisen auktoriteettia eikä ymmärrä nuorta koska tietää mitä kehitysvaiheessa voi olla meneillään. En tunne häntä mutta uskon että ko tilanteita on ja silloin on osattava tehdä jotain muuta kuin antautua vääntöön vihaisen teinin kanssa. Uskon myös että on ihmisiä jotka osaavat tehdä sen arvostamalla vastapuolta ihan kuten joku sanoi uhmaikäesimerkissäkin. Koulutus ei varmaan tee siinä haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tiesitkö että jo se on kiusaamista kun porukan mukana mennään?
Sitä paitsi et tosiaan osaa katsoa asiaa niin että se kiusaamisen väylä katkaistaan ottamalla se puhelin pois. Sitten selvitetään tilanne eikä samaan aikaan anneta sen kiusaamisen jatkua sillä puhelimella. Vai luuletko että se kiusaaminen jää jotenkin tauolle automaattisesti siksi aikaa kun tilannetta selvitellään ettei sillä puhelimella sillä välin kukaan kiusaa? Just.
Tottakai välyä katkeaa jos se puhelin otetaan pois kokonaan ja lopullisesti. Siihen vain minun valtani ei riitä vaan viimeistään täysi-ikäisenä jokainen jutuu siitä päättämään itse.
En tarkoittanut nyt mitään porukan mukana menemistä vaan esim whatsapp ryhmiä jossa nuori on mukana ja joissa esiintyy kiusaamista esim. sitä että ylläpitäjä (joka ei ole lapseni) poistaa keskustelusta jonkun tms. Näistä asioista keskustellaan lapsen kanssa ja puhutaan siitä mikä on hyväksyttävää mikä ei.Edelleenkään en saanut vastausta siihen mitä kasvatuksellista hyötyä tuossa tilanteessa on takavarikoinnilla?
Minä takavarikoisin puhelimen siis ensisijaisesti siksi että kiusaaminen saataisiin välittömästi katkeamaan sillä väylällä. Kasvatukselliset keinot ovat sitten erikseen, kuten se keskustelu.
Meillä asioista on ainakin tähän saakka keskusteltu välittömästi. Miten takavarikointi edellisessä tapauksessa lopettaa kiusaamisen välittömästi. Tuossa tapauksessa meillä kiusaaminen ryhmässä loppui kun muutamat lapsi oma lapsen mukaan lukien keskustelun jälkeen puuttui ryhmän ylläpitäjän toimintaan ja kertoi että ei voi olla ryhmän jäsen (vanhemmat ei sitä salli) jos siinä tuollaista tapahtuu.
Mutta teidän tapauksessa sinun lapsesi ei ollut ilmeisesti kiusannut itse? Minä puhun nyt tapauksista, joissa on selvää näyttöä siitä, että oma lapsi on kiusannut, kuten ap:lla. En tietenkään ottaisi puhelinta pois vain siksi että lapsi on jäsenenä ryhmässä jossa kiusaamista on tapahtunut.
100% varma siitä onko ona lapsi kiusannut vai ei ei voi koskaan olla. Vaikka hän ei sitä olusi juuri tuossa tapauksessa tehnyt hän voi sitä tehdä esim. jossakin toisessa keskustelussa/ryhmässä. Siksi koen tärkeäksi puuttua tlanteeseen ja esim. kiusaamseen vaikka näyttöä siitä ei olusi että juuri oma lapsi on sillä kertaa ollut mukana tapahtumissa. Keinoni puuttua vain ei ole takavarikointi ti rangaistus. Keskustelu toistaiseksi on touminut ja jos se ei toimisi miettisin kyllä jotakin muuta kuin rangaistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa tytön uhkailla lasulla. Sano, että tapaaminen voisi sossujen kanssa olla rangaistuksen sijaan helpotus ja saisitte koko perhe apua. Kerro myös, että lasun kautta lapsi pääsee asumaan lastikseen jossa on paljon vaikeammat säännöt kuin kotona, mutta sen kuin tekee.
Älkää menkö tuohon mukaan silloin kun hän kiristää. Kyllä sossut tajuavat miten asiat menevät ja sitä ei kannata hävetä.Pidät oikeana lapsen hylkäämisellä uhkaamista.
Jos tuossa tilanteessa lapsi uhkaa lasulla kiristääkseen vanhempia, niin vanhemmat voivat ihan itse soittaa viranomaiset paikalle, jos sitä nuori ei itse tee. Viranomaisille vastaavat tilanteet ovat arkipäivää ja monet vielä sattuvat itsekin olemaan teinien vanhempia ja tietävät tasan tarkkaan mistä kenkä puristaa.
Ensimmäisenä paikalle tulevat poliisit, mahdollisesti lasun kanssa ja viranomaiset kuulevat nuorta ja vanhempia. Ja siinä vaiheessa ei edes neuvotella, saako nuori pitää kännykänsä tai läppärinsä, vaan ne takavarikoidaan, halusi nuori sitä tai ei. Usein siinä vaiheessa nuoren kolmas aivolohko alkaa toimimaan, kun faktat tulevat esille ja ne vanhemmat ovat ihan kelvollisia vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Taas sinä vastailet itsellesi. Oletat että se tuntui minusta joltain, pahalta ilmeisesti. Ei tuntunut vaan herätti ajatuksen että miksi kuvittelet niin tietäväsi minun tunteitani tai reaktioitani ja miksi et suostu lukemaan/näkemään/kuulemaan mitä sanon ja miksi. Minä en väheksy teinejä, päinvastoin. Kokemusta heistä on paljon ja juuri he joiden kanssa on ollut suurta vääntöä juuri sen "taantumisen" ja mustavalkoisuuden jälkeen ovat nykyään ne läheisimmät.
Tätä tukee oma kokemus sekä varhaiskasvatus-, kasvatustiede- ja lapsen psykologinen kehittyminen lapsuusiässäopinnot, ammatissani nämä ovat olleet välttämättömyyksiä eikä niistä ole ollut haittaa omien lasten kasvatuksessakaan.
Tieto ja taito ei sulje pois rakkautta, päinvastoin.
En oleta mitään, minä kysyin tuntuiko se sinusta joltain (siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi?) koska edellisessä viestissäsi kerroit minun tehneen niin, eli ilmeisesti tuntui. ”Herätti ajatuksen että miksi kuvittelet tietäväsi minun tunteitani etkä suostu kuulemaan mitä sanon ja miksi.” Täsmälleen. Tuolta se teineistäkin tuntuu. Juu ymmärrän sinä olet koulutettu ihminen, selvä se.
Ethän sinä olekaan kuunnellut. Päätit vain että tuo käyttää aikuisen auktoriteettia eikä ymmärrä nuorta koska tietää mitä kehitysvaiheessa voi olla meneillään. En tunne häntä mutta uskon että ko tilanteita on ja silloin on osattava tehdä jotain muuta kuin antautua vääntöön vihaisen teinin kanssa. Uskon myös että on ihmisiä jotka osaavat tehdä sen arvostamalla vastapuolta ihan kuten joku sanoi uhmaikäesimerkissäkin. Koulutus ei varmaan tee siinä haittaa.
En minä mitään vääntöä kannatakkaan vaan keskustelua syistä ja seuraamuksista. Mutta turha sitä keskustelua on toivoa siinä vaiheessa kun teini on jo puolustus kannalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavan läheltä joutunut seuraamaan tällaista rangaistuksetonta, keskustelevaa kasvatusta. Kun lapsi kiusasi ja kiusasi pienestä pitäen, niin aina vanhemmat aloittivat sen keskustelun, jonka lopputuloksena lapsi oli ihan viaton ja mukava. Muut vaan kiusasivat häntä. Vaikka muuttivat, niin aina muiden lasten vanhemmat ja opettajat ikävästi liittoutuivat ja syyttelivät kiusaajaksi. Lapsen kanssa nämä keskustelut päätyivät aina vakaaseen luottamukseen ettei lapsi ole tehnyt mitään, tai jos olikin niin keskustelun jälkeen ymmärsi virheensä, eikä siis seuraamuksia tarvittu.
Kun tämä piltti vanheni, niin alkoi jo vanhemmatkin olemaan helisemässä ja kotoa muutettuaan itkettiin miten on niin mahdoton kun tulee käymään ja sikailee kotona ihan miten huvittaa, mm. tyhjäsi kaapit ruoista ja vei mennessään aikana, jolloin kaupat olivat peräkkäin useamman päivän kiinni.
Kukaan ei ole tässä ketjussa väittänyt, ettei apn tytär olisi kiusannut, hänhän myönsi sen itsekkin.
Vaikea murrosikä tuppaa kärjistämään tunteita. Itselläni oli hyvin vaikeaa siinä iässä.
Jotenkin se lapsena koettu perhe, oma "tiimi" jakautuu vastapuolen joukkueeksi. Vihainen äiti tuntuu vihaavalta äidiltä. Hyväksyntää haetaan kavereilta hinnalla millä hyvänsä.
Kaikki auktoriteetit kyseenalaistetaan, jolloin rangaistukset tuntuvat kohtuuttomilta ja suorastaan ilkeilyltä. Oma äitini jaksoi kaikesta toilailustani huolimatta kohdella minua kuin aikuista ja tasapainotella kanssani tunnemyrskyjäni ymmärtäen, tukien, välillä ohjaten ja siimaa antaen. Hän jaksoi aina selittää kaiken niin, että ymmärsin lopulta oman toimintani syyt ja seuraukset.
Suosittelen siis puhumaan nuoresi kanssa omista kokemuksistasi ja kuinka ne ovat sinuun vaikuttaneet. Ei syyllistämällä vaan rauhallisesti. Tämä auttaisi häntä ymmärtämään, miksi olet niin pettynyt hänen käytökseensä.
Toimit oikein. Nyt tyttö oppii että kiusaaminen ei ole oikein. Hienoa että välität.
Kyllä minä tiedän miten sinun sielunelämäsi menee, et vaan kykene järkevään keskusteluun. Arvostan sinua ja mielipiteitäsi mutta kyllä minä tiedän paremmin.