Lue keskustelun säännöt.
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee, niin ei ihme miksi niin monet teinit on ilkeitä ja suorastaan ihan hirveitä ihmisen alkuja. Ei saisi rangaista voi luoja, päätäkö pitäis silitellä että voivoi kun kiusasit. Jos nyt viikon on vaikka netti poissa niin voi kamalaa oppiipahan toivottavasti jotain
Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä.
Toisille on langetettu rangaistuksia, koska ovat kuspäisiä ilkiöitä ja ansaitsivat rankkunsa. Kiltimmille ei tarvitse langetella rangaistuksia, koska osaavat käyttäytyä. Mitä ihmeen epäselvää tuossa on?
Pointti on kai se, että lapsen saa ymmärtämään. Se on lapsesta ja vanhemmista riippuen helppoa vaikeaa tai todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa tytön uhkailla lasulla. Sano, että tapaaminen voisi sossujen kanssa olla rangaistuksen sijaan helpotus ja saisitte koko perhe apua. Kerro myös, että lasun kautta lapsi pääsee asumaan lastikseen jossa on paljon vaikeammat säännöt kuin kotona, mutta sen kuin tekee.
Älkää menkö tuohon mukaan silloin kun hän kiristää. Kyllä sossut tajuavat miten asiat menevät ja sitä ei kannata hävetä.
Itse suosittelisin perheterapiaa. Kyllä tuo tilanne on mennyt niin pahaksi, että siihen tarvitsee jo ulkopuolista apua. Lapsella on selvästi paha olla (esim. kotona) ja purkaa sitä kiusaamalla muita. Ilmeisesti lapsi haluaa , että muillakin menisi huonosti.
Tiedän, koska minua on kiusattu koulussa. Kiusaajallani oli ongelmia kotipuolessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Edelleenkin; eihän sitä teinille kuulu sanoa, mutta on hyvä tiedostaa miten eri tavoin ihmisen aivot eri tilanteissa toimivat. Luultavasti jopa sinä osaat laittaa taaperon jutustelun omaan viitekehykseensä? Ei tässä sen kummemmasta ole kyse, kuin siitä että tiedostaa miten siellä teinin aivoissa on oikeasti niitä oikosulkuja, eikä siksi ihan joka tilanteessa voi odottaa kaikkein loogisinta toimintaa.
Jos taapero paukuttaa lajitoveriaan palikalla päähän, niin koetatko katkaista toiminnan teoilla, vai keskusteletko kunnes lopettaa? Eihän tässä sen kummemmasta ole kyse, kuin toiminnan hetkellisestä katkaisusta. Ei anneta jatkaa kiusaamista ja koetetaan selvittää asiaa ammattilaisten kanssa.
Toiminnan katkaisu ei ole se kännykän takavarikointi. Se on rangaistus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Taas sinä vastailet itsellesi. Oletat että se tuntui minusta joltain, pahalta ilmeisesti. Ei tuntunut vaan herätti ajatuksen että miksi kuvittelet niin tietäväsi minun tunteitani tai reaktioitani ja miksi et suostu lukemaan/näkemään/kuulemaan mitä sanon ja miksi. Minä en väheksy teinejä, päinvastoin. Kokemusta heistä on paljon ja juuri he joiden kanssa on ollut suurta vääntöä juuri sen "taantumisen" ja mustavalkoisuuden jälkeen ovat nykyään ne läheisimmät.
Tätä tukee oma kokemus sekä varhaiskasvatus-, kasvatustiede- ja lapsen psykologinen kehittyminen lapsuusiässäopinnot, ammatissani nämä ovat olleet välttämättömyyksiä eikä niistä ole ollut haittaa omien lasten kasvatuksessakaan.
Tieto ja taito ei sulje pois rakkautta, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antakaa tytön uhkailla lasulla. Sano, että tapaaminen voisi sossujen kanssa olla rangaistuksen sijaan helpotus ja saisitte koko perhe apua. Kerro myös, että lasun kautta lapsi pääsee asumaan lastikseen jossa on paljon vaikeammat säännöt kuin kotona, mutta sen kuin tekee.
Älkää menkö tuohon mukaan silloin kun hän kiristää. Kyllä sossut tajuavat miten asiat menevät ja sitä ei kannata hävetä.
Pidät oikeana lapsen hylkäämisellä uhkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette te nyt voi vaan ottaa teiniltä puhelinta pois?? Kai te tajuatte että sitä aletaan kiusaamaan kun se jää porukasta pois? Teineillä on netissä niiden omat yhteisöt mikä on niille tärkeää. Ei ihme että lapsenne kiusaa kun itekkin ootte kiusaajia
Voin ottaa, koska minä olen sen ostanut ja maksan netin. Puhelin on mahdollistanut kiusaamisen, niin en anna sen jatkua.
Ap
Minä olen sen maksanut. Juu.
Ja puhelin on mahdollistanut kiusaamisen. Tästä olet varma? Ethän ole edes toisen versiota kuullut.
Tämä kuvadtaa myös prosessin todellista syytä. Syy on rangaistus, ei mikään muu. Ja vieläpä yhden version perusteella
Tämä on niin rasittavaa, että tämä yksi vänkääjä jankkaa niin ettei jaksa edes lukea keskustelua, joka muuten olisi asiallinen ja mielenkiintoinen.
Selvästi vain päättänyt heti alusta lähtien löytää joka ikisestä lauseesta virheen ja vääntää jokaisen ap:n kommentin nurin, niin että ne vaikuttaisivat mahdollisimman vääriltä. Tylsän ankean mielen ajanvietettä.
Minä ole tuo ylempi keskustelija. Onneksi täällä on vähintään toinenkin, joka ymmärtää miten lasta pitää kuulla ja saada empatia lisääntymään.
Pyydän anteeksi että ilmaisin olevani eri linjoilla. Onhan keskustelu antoisampaa, kun sallitaan vain yksi mielipide!
Jatkakaa
Kukaan ei ole sanonut, että vain yksi mielipide sallitaan. Päin vastoin, olisi antoisaa lukea niitä eri mielipiteitä ja näkökantoja. Mutta jos näkökanta on se, että tahtoo taistella täysin epäonnistunutta kasvattajaa ja lapsensa henkistä pahoinpitelijää vastaan ja kun sellaista ei ole saatavilla, päättää vääntää ap:stä sellaisen vääristelemällä hänen sanojaan ja poimimalla muutaman lauseen pätkiä tekstistä ja siirtämällä ne eri kontekstiin, niin eipä ole kovin hedelmällistä.
Esimerkiksi tämä jatkuva jankkaaminen siitä, ettei tyttöä ole kuunneltu, vain rankaistu. Ap on kertonut, että on yritetty keskustella rauhallisesti, mutta tyttö ei ole itse suostunut keskustelemaan. Silloin täytyy varmistaa, ettei kiusaaminen jatku (kännykkä pois) ja odotellaan, että tilanne rauhoittuu. Väkisin ei voi käydä rauhallista ja empaattista ajatustenvaihtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tarvitse kauhistella Suomen oikeuslaitoksen mitättömiä rangaistuksia kauheista rikoksista jos teiniltä puhelimen poisotto yms on kauheaa vallankäyttöä ja kiusaamista.
Vanhemmat ovat tässä rankaisseet arvomaailmansa mukaan: kiusaamista pidetään todella vääränä tekona, joten kova on rangaistuskin. Tämä on juuri oikein.
Selittäkää teinille, että olette vaatuussa hänen elatuksestaan, eli ruoasta, riittävistä (säänmukaisesta) vaatetuksesta, terveydenhuollosta ja hygieniasta. Kaikki muu on extraa ja se ansaitaan.
Selvittäkää, mistä he kiusasivat tyttöä. Jos vaatteista, jne. Niin tiedätpähän seuraavaksi käydä takavarikoimassa osan vaatteista ja vaikka meikeistäkin, jos temppuilu ei lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Miksi jankutat? Ei teinille sellaista sanota mutta ymmärretään mistä on kyse. Ei uhmakiukkukohtauksessa olevalle pikkulapsellekaan sanota mistä on kyse mutta ymmäretään se eikä aleta raivoamaan/anneta periksi vaatimuksille/kiukuttelulle vaan ikä- ja kehitystason mukaan kohdellaan ja otetaan se vanhemman ja aikuisen rooli ja vastuu. Ja jos et ilman selvennystä ymmärrä se ei ole alistamista tms.
Jankutan koska et selvästi ymmärtänyt esimerkkiäni. Jos sanon jotain ja kysyn miltä se sinusta tuntuu että joku sanoo noin, ei tarkoita että nimittelin sinua. Se oli esimerkki. Ei sinun tarvitse kertoa teinille ettet ota häntä tosissasi tai anna painoarvoa hänen mielipiteilleen, kyllä se paistaa sinusta aika kauas.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat tässä rankaisseet arvomaailmansa mukaan: kiusaamista pidetään todella vääränä tekona, joten kova on rangaistuskin. Tämä on juuri oikein.
Selittäkää teinille, että olette vaatuussa hänen elatuksestaan, eli ruoasta, riittävistä (säänmukaisesta) vaatetuksesta, terveydenhuollosta ja hygieniasta. Kaikki muu on extraa ja se ansaitaan.
Selvittäkää, mistä he kiusasivat tyttöä. Jos vaatteista, jne. Niin tiedätpähän seuraavaksi käydä takavarikoimassa osan vaatteista ja vaikka meikeistäkin, jos temppuilu ei lopu.
Lisää kostoa lapselle ja oikein suosittelua.
Sinä et ole yhtään kiinnostunut lapsen näkökulman kuulemisesta?
Ainoa kiinnostus on lisää rangaistuksia. Voisiko ottaa vielä joka toisen aterian pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa tytön uhkailla lasulla. Sano, että tapaaminen voisi sossujen kanssa olla rangaistuksen sijaan helpotus ja saisitte koko perhe apua. Kerro myös, että lasun kautta lapsi pääsee asumaan lastikseen jossa on paljon vaikeammat säännöt kuin kotona, mutta sen kuin tekee.
Älkää menkö tuohon mukaan silloin kun hän kiristää. Kyllä sossut tajuavat miten asiat menevät ja sitä ei kannata hävetä.Pidät oikeana lapsen hylkäämisellä uhkaamista.
Voi hyvänen aika. Ap ei ole se joka uhkaa lastensuojelulla ja huostaanotolla. Jos tytär katsoo sopivaksi uhkailla ottaa itse yhteyttää sosiaalityöntekijään niin mitä ap:n tulisi tehdä? Kieltää, anella, leperrellä että älä tyttöhyvä sellaista tee, äiti ei koskaan hylkää..?
Oppikoon nuori että ei voi huudella mitä tahansa ja jos luulee että se sosiaaliviranomaisiin yhteydenotto auttaa häntä pahoja vanhempia vastaan niin kokeilkoon.
Voisi olla jopa hyväkin asia kaikin puolin.
Voimia ap, oikein olet tehnyt ja vaikea tilanne, voimia teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tiesitkö että jo se on kiusaamista kun porukan mukana mennään?
Sitä paitsi et tosiaan osaa katsoa asiaa niin että se kiusaamisen väylä katkaistaan ottamalla se puhelin pois. Sitten selvitetään tilanne eikä samaan aikaan anneta sen kiusaamisen jatkua sillä puhelimella. Vai luuletko että se kiusaaminen jää jotenkin tauolle automaattisesti siksi aikaa kun tilannetta selvitellään ettei sillä puhelimella sillä välin kukaan kiusaa? Just.
Tottakai välyä katkeaa jos se puhelin otetaan pois kokonaan ja lopullisesti. Siihen vain minun valtani ei riitä vaan viimeistään täysi-ikäisenä jokainen jutuu siitä päättämään itse.
En tarkoittanut nyt mitään porukan mukana menemistä vaan esim whatsapp ryhmiä jossa nuori on mukana ja joissa esiintyy kiusaamista esim. sitä että ylläpitäjä (joka ei ole lapseni) poistaa keskustelusta jonkun tms. Näistä asioista keskustellaan lapsen kanssa ja puhutaan siitä mikä on hyväksyttävää mikä ei.Edelleenkään en saanut vastausta siihen mitä kasvatuksellista hyötyä tuossa tilanteessa on takavarikoinnilla?
Minä takavarikoisin puhelimen siis ensisijaisesti siksi että kiusaaminen saataisiin välittömästi katkeamaan sillä väylällä. Kasvatukselliset keinot ovat sitten erikseen, kuten se keskustelu.
Meillä asioista on ainakin tähän saakka keskusteltu välittömästi. Miten takavarikointi edellisessä tapauksessa lopettaa kiusaamisen välittömästi. Tuossa tapauksessa meillä kiusaaminen ryhmässä loppui kun muutamat lapsi oma lapsen mukaan lukien keskustelun jälkeen puuttui ryhmän ylläpitäjän toimintaan ja kertoi että ei voi olla ryhmän jäsen (vanhemmat ei sitä salli) jos siinä tuollaista tapahtuu.
Mutta teidän tapauksessa sinun lapsesi ei ollut ilmeisesti kiusannut itse? Minä puhun nyt tapauksista, joissa on selvää näyttöä siitä, että oma lapsi on kiusannut, kuten ap:lla. En tietenkään ottaisi puhelinta pois vain siksi että lapsi on jäsenenä ryhmässä jossa kiusaamista on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat tässä rankaisseet arvomaailmansa mukaan: kiusaamista pidetään todella vääränä tekona, joten kova on rangaistuskin. Tämä on juuri oikein.
Selittäkää teinille, että olette vaatuussa hänen elatuksestaan, eli ruoasta, riittävistä (säänmukaisesta) vaatetuksesta, terveydenhuollosta ja hygieniasta. Kaikki muu on extraa ja se ansaitaan.
Selvittäkää, mistä he kiusasivat tyttöä. Jos vaatteista, jne. Niin tiedätpähän seuraavaksi käydä takavarikoimassa osan vaatteista ja vaikka meikeistäkin, jos temppuilu ei lopu.
Arvomaailma sisältää uskon rangaistuksiin. Se ei sisällä esim molempien osapuolten kuulemista. Eikä asioiden ratkaisemista.
Arvomasilma on silmä silmästä. Isomman voima ja valta
En epäile hetkeäkään, ettetkö olisi kasvattanut hyvin ja parhaasi mukaan. Mitä en ymmärrä, ovat nämä rangaistustoimenpiteet. Millä lailla ajattelit niiden auttavan tässä?
t. kasvatustieteilijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Miksi jankutat? Ei teinille sellaista sanota mutta ymmärretään mistä on kyse. Ei uhmakiukkukohtauksessa olevalle pikkulapsellekaan sanota mistä on kyse mutta ymmäretään se eikä aleta raivoamaan/anneta periksi vaatimuksille/kiukuttelulle vaan ikä- ja kehitystason mukaan kohdellaan ja otetaan se vanhemman ja aikuisen rooli ja vastuu. Ja jos et ilman selvennystä ymmärrä se ei ole alistamista tms.
Jankutan koska et selvästi ymmärtänyt esimerkkiäni. Jos sanon jotain ja kysyn miltä se sinusta tuntuu että joku sanoo noin, ei tarkoita että nimittelin sinua. Se oli esimerkki. Ei sinun tarvitse kertoa teinille ettet ota häntä tosissasi tai anna painoarvoa hänen mielipiteilleen, kyllä se paistaa sinusta aika kauas.
Sekoitat jälleen asioita. Se että ymmärrän miten teinin sielunelämä/ajatusmaailma menee ei tarkoita että en arvosta tms häntä. Joskus on sellainen tilanne/teini joka ei kykene järkevään ajatteluun/keskusteluun aj silloin on toimittava toisin kuin loputtomalla puhumisella. Arvostuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Teit jälleen johtopäätöksen. Et edes tiedä kuka olen tai mitä teen työkseni millä tuloksilla (liittyy juuri lapsiin/nuoriin) ja silti lausut vahvoja faktoja minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa tytön uhkailla lasulla. Sano, että tapaaminen voisi sossujen kanssa olla rangaistuksen sijaan helpotus ja saisitte koko perhe apua. Kerro myös, että lasun kautta lapsi pääsee asumaan lastikseen jossa on paljon vaikeammat säännöt kuin kotona, mutta sen kuin tekee.
Älkää menkö tuohon mukaan silloin kun hän kiristää. Kyllä sossut tajuavat miten asiat menevät ja sitä ei kannata hävetä.Pidät oikeana lapsen hylkäämisellä uhkaamista.
Voi hyvänen aika. Ap ei ole se joka uhkaa lastensuojelulla ja huostaanotolla. Jos tytär katsoo sopivaksi uhkailla ottaa itse yhteyttää sosiaalityöntekijään niin mitä ap:n tulisi tehdä? Kieltää, anella, leperrellä että älä tyttöhyvä sellaista tee, äiti ei koskaan hylkää..?
Oppikoon nuori että ei voi huudella mitä tahansa ja jos luulee että se sosiaaliviranomaisiin yhteydenotto auttaa häntä pahoja vanhempia vastaan niin kokeilkoon.
Voisi olla jopa hyväkin asia kaikin puolin.
Voimia ap, oikein olet tehnyt ja vaikea tilanne, voimia teille!
Sinä olit se, joka oikein halusi herkutella tällä. Mukava ajatus käyttää valtaa ja uhata lasta kotoa pois laittamisella? Minusta se on kammottavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Taas sinä vastailet itsellesi. Oletat että se tuntui minusta joltain, pahalta ilmeisesti. Ei tuntunut vaan herätti ajatuksen että miksi kuvittelet niin tietäväsi minun tunteitani tai reaktioitani ja miksi et suostu lukemaan/näkemään/kuulemaan mitä sanon ja miksi. Minä en väheksy teinejä, päinvastoin. Kokemusta heistä on paljon ja juuri he joiden kanssa on ollut suurta vääntöä juuri sen "taantumisen" ja mustavalkoisuuden jälkeen ovat nykyään ne läheisimmät.
Tätä tukee oma kokemus sekä varhaiskasvatus-, kasvatustiede- ja lapsen psykologinen kehittyminen lapsuusiässäopinnot, ammatissani nämä ovat olleet välttämättömyyksiä eikä niistä ole ollut haittaa omien lasten kasvatuksessakaan.
Tieto ja taito ei sulje pois rakkautta, päinvastoin.
En oleta mitään, minä kysyin tuntuiko se sinusta joltain (siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi?) koska edellisessä viestissäsi kerroit minun tehneen niin, eli ilmeisesti tuntui. ”Herätti ajatuksen että miksi kuvittelet tietäväsi minun tunteitani etkä suostu kuulemaan mitä sanon ja miksi.” Täsmälleen. Tuolta se teineistäkin tuntuu. Juu ymmärrän sinä olet koulutettu ihminen, selvä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tiesitkö että jo se on kiusaamista kun porukan mukana mennään?
Sitä paitsi et tosiaan osaa katsoa asiaa niin että se kiusaamisen väylä katkaistaan ottamalla se puhelin pois. Sitten selvitetään tilanne eikä samaan aikaan anneta sen kiusaamisen jatkua sillä puhelimella. Vai luuletko että se kiusaaminen jää jotenkin tauolle automaattisesti siksi aikaa kun tilannetta selvitellään ettei sillä puhelimella sillä välin kukaan kiusaa? Just.
Tottakai välyä katkeaa jos se puhelin otetaan pois kokonaan ja lopullisesti. Siihen vain minun valtani ei riitä vaan viimeistään täysi-ikäisenä jokainen jutuu siitä päättämään itse.
En tarkoittanut nyt mitään porukan mukana menemistä vaan esim whatsapp ryhmiä jossa nuori on mukana ja joissa esiintyy kiusaamista esim. sitä että ylläpitäjä (joka ei ole lapseni) poistaa keskustelusta jonkun tms. Näistä asioista keskustellaan lapsen kanssa ja puhutaan siitä mikä on hyväksyttävää mikä ei.Edelleenkään en saanut vastausta siihen mitä kasvatuksellista hyötyä tuossa tilanteessa on takavarikoinnilla?
Minä takavarikoisin puhelimen siis ensisijaisesti siksi että kiusaaminen saataisiin välittömästi katkeamaan sillä väylällä. Kasvatukselliset keinot ovat sitten erikseen, kuten se keskustelu.
Meillä asioista on ainakin tähän saakka keskusteltu välittömästi. Miten takavarikointi edellisessä tapauksessa lopettaa kiusaamisen välittömästi. Tuossa tapauksessa meillä kiusaaminen ryhmässä loppui kun muutamat lapsi oma lapsen mukaan lukien keskustelun jälkeen puuttui ryhmän ylläpitäjän toimintaan ja kertoi että ei voi olla ryhmän jäsen (vanhemmat ei sitä salli) jos siinä tuollaista tapahtuu.
Mutta teidän tapauksessa sinun lapsesi ei ollut ilmeisesti kiusannut itse? Minä puhun nyt tapauksista, joissa on selvää näyttöä siitä, että oma lapsi on kiusannut, kuten ap:lla. En tietenkään ottaisi puhelinta pois vain siksi että lapsi on jäsenenä ryhmässä jossa kiusaamista on tapahtunut.
Eli auttaako se?
Edelleenkin; eihän sitä teinille kuulu sanoa, mutta on hyvä tiedostaa miten eri tavoin ihmisen aivot eri tilanteissa toimivat. Luultavasti jopa sinä osaat laittaa taaperon jutustelun omaan viitekehykseensä? Ei tässä sen kummemmasta ole kyse, kuin siitä että tiedostaa miten siellä teinin aivoissa on oikeasti niitä oikosulkuja, eikä siksi ihan joka tilanteessa voi odottaa kaikkein loogisinta toimintaa.
Jos taapero paukuttaa lajitoveriaan palikalla päähän, niin koetatko katkaista toiminnan teoilla, vai keskusteletko kunnes lopettaa? Eihän tässä sen kummemmasta ole kyse, kuin toiminnan hetkellisestä katkaisusta. Ei anneta jatkaa kiusaamista ja koetetaan selvittää asiaa ammattilaisten kanssa.