Lue keskustelun säännöt.
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?
Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.
Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.
No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.
Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.
Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.
Vaikeahan se tuossa kohtaa enää on lähteä rakentavaan keskusteluun kun tyttö on jo ajettu siihen pisteeseen että ainut selviytymiskeino on tapella vastaan. Tuo on sama kun toisit minulle koko elämänsä pahoinpidellyn pelokkaan ja vihaisen koiran ja sanoisit että ”no kasvata siitä nyt tunnissa hyvä koira lapsiperheeseen.” Suurin vahinko on jo tapahtunut.
Menikö sulla kokonaan ohi että se tyttö ei alunalkaenkaan suostunut keskustelemaan kun sitä yritettiin ENNEN kuin mitään puhelimia yms vietiin? Mitä pitää tehdä jos tyttö ei suostu keskustelemaan ja sanoo vaan ”joojoo”. Ei saa kiusaamisvälineitä viedä pois ainakaan? Ei se kiusaaminen ainakaan olisi loppunut vaan jatkunut samaan tyyliin, pahimmillaan se olisi pahentunut koska kiusattu kertoi aikuisille.
Aloituksessa kerrotaan orastavasta keskustelusta jolloin tyttö selitti tekoaan mm. ”En ollut ainoa” jne. Tämän jälkeen häntä rangaistiin ja keskusteluyhteys katkesi täysin, koska tyttö siirtyi puolustus linjalle, luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?
Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.
Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.
No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.
Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.
Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.
Nämä keskusteluyritykset kerrottiin vasta paljon myöhemmin. Keskustelua ei ole tosiasiassa edes yritetty ennen rangaistuksia
Ahaa eli koska aloituksessa ei ensimmäisessä viestissä mainittu jotain niin teit sitten omat päätelmät ja pidät niitä faktatana ja jankkaat täällä kuinka empatiakyvyttömiä ihmiset täällä on ja eivät osaa kasvattaa vaan alistavat ihmisiä :D voi elämän kevät tätäkin keskustelua kun ihmiset puhuu omiaan ja luulevat vielä omia päätelmiään (mitkä eivät perustu totuuteen vaan mututuntumaan) totuudeksi. Tässä tapauksessa ei kannata edes keskustelua jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?
Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.
Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.
No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.
Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.
Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.
Nämä keskusteluyritykset kerrottiin vasta paljon myöhemmin. Keskustelua ei ole tosiasiassa edes yritetty ennen rangaistuksia
Minä ymmärrän tuon että ne kerrottiin myöhemmin. Koska ei tullut mieleenkään että pitäisi juurta jaksaen kertoa kaikki saati että tarkennus on mahdottomuus, täällä annetaan tuomio ja rangaistus heti eikä anneta aikuiselle (uutta) mahdollisuutta avata omaa kantaansa tai tekoaan.
Eli te teette juuri sitä mistä kovasti koitatte ap:ta syyttää.
Kannattaisin keskustelua ja kysyisin tytöltä mitä mieltä hän on omasta toiminnastaan ja olisiko voinut toimia toisin. Mitä tyttö ajattelee miltä kiusatusta mahtaa tuntua ja millätavoin tällainen toiminta vaikuttaa kiusatun elämään. Toiko toiminta jotain hyvää tyytöllesi ja oliko tämä ”hyöty” sen arvoista minkä kärsimyksen on toiselle tuottanut. Toimiko tyttö mielestään omien arvojensa mukaisesti. Terveet arvot omaava nuori huomaa virheensä ja muuttaa toimintaansa. Jos näin ei käy kannattaa apua hakea ulkopuolelta esim, perheneuvola.Tuo kaiken takavarikointi ”seuraamus” on aika kiusaamista vanhempien taholta. Voisi varmaan kysyä tytöltä, mikä olisi nyt kohtuullinen seuraamus, jos tällainen toiminta on ollut perheessä tapana. Anteeksipyyntö kiusatulta olisi ehkä se paras tapa lähteä viemään asiaa eteenpäin. Kiusaajien yhteis keskustelu voisi olla hyväksi. Kuitenkin keskusteluyhteys omaan nuoreen on tärkeää jotta molemmin luottamus voi säilyä. Toki on tärkeä tuoda esille se ettei vanhempana pidä tällaista käytöstä sopivana.
Ota itsellesi aikalisä ja anna kiukkusi hieman laantua jotta pysty järkevään ajatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?
Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.
Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.
No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.
Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.
Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.
Vaikeahan se tuossa kohtaa enää on lähteä rakentavaan keskusteluun kun tyttö on jo ajettu siihen pisteeseen että ainut selviytymiskeino on tapella vastaan. Tuo on sama kun toisit minulle koko elämänsä pahoinpidellyn pelokkaan ja vihaisen koiran ja sanoisit että ”no kasvata siitä nyt tunnissa hyvä koira lapsiperheeseen.” Suurin vahinko on jo tapahtunut.
Menikö sulla kokonaan ohi että se tyttö ei alunalkaenkaan suostunut keskustelemaan kun sitä yritettiin ENNEN kuin mitään puhelimia yms vietiin? Mitä pitää tehdä jos tyttö ei suostu keskustelemaan ja sanoo vaan ”joojoo”. Ei saa kiusaamisvälineitä viedä pois ainakaan? Ei se kiusaaminen ainakaan olisi loppunut vaan jatkunut samaan tyyliin, pahimmillaan se olisi pahentunut koska kiusattu kertoi aikuisille.
Aloituksessa on tämä tarina. Ensin rangaistaan ja sitten kysellään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?
Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.
Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.
No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.
Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.
Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.
Vaikeahan se tuossa kohtaa enää on lähteä rakentavaan keskusteluun kun tyttö on jo ajettu siihen pisteeseen että ainut selviytymiskeino on tapella vastaan. Tuo on sama kun toisit minulle koko elämänsä pahoinpidellyn pelokkaan ja vihaisen koiran ja sanoisit että ”no kasvata siitä nyt tunnissa hyvä koira lapsiperheeseen.” Suurin vahinko on jo tapahtunut.
Eli teillä ei ole mitään ratkaisuja tilanteeseen, kunhan louskutatte? Pitäisi vain antaa kiusaamisen jatkua ja jatkua, kun ei sille enää oikein mitään voi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.
Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.
Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.
Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.
Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.
Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata
Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.
Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.
En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.
Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.
Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.
Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.
Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.
Maalailu ei lisää uskottavuutta
Eli taisin nyt osua paikkaan jota ette ole ajatelleet alkuunkaan näillä teidän moderneilla kasvatusmenetelmillä? Et osaa sanoa tuohon enää mitään järkevää koska tätähän te täällä ajoitte tähän pisteeseen. Hupsis ei se toiminukkaa? Mitäs nyt?
Jos toisten ihmisten (lasten ja nuortenkin) kunnioitus ja kuunteleminen on moderni kasvatusmenetelmä niin voi härregyyd.
Missä välissä AP kertoi ettei lasta ole kuunneltu ja hänen näkökulmaa kysytty? Ei missään. Missä joku on sanonut että lasta ei pidä kuunnella? Ei missään.
Tässä on puhuttu siitä että osan mielestä kännykkää eli kiusaamisvälinettä ei saa takavarikoida koska se on alistamista, vaikka olisi ilmiselvää että nuori on sitä kiusaamiseen käyttänyt. Mitä luulette mitä sillä kännykällä tehdään jos sitä ei tuossa tilanteessa oteta pois? Kiusaaminen loppuu kuin seinään?
Ihan koko tarina kertoo siitä että lasta ei kuulla. Rankaisu on ainoa keino
Eikö ilmiselvässäkin asiassa pidä ensin tutkia ja vasta sitten hutkia?
Ei kerro. oletteko oikeassakin elämässä yhtä kovapäisiä kuin täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.
Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.
Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.
Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.
Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.
Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata
Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.
Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.
En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.
Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.
Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.
Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.
Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.
Maalailu ei lisää uskottavuutta
Eli taisin nyt osua paikkaan jota ette ole ajatelleet alkuunkaan näillä teidän moderneilla kasvatusmenetelmillä? Et osaa sanoa tuohon enää mitään järkevää koska tätähän te täällä ajoitte tähän pisteeseen. Hupsis ei se toiminukkaa? Mitäs nyt?
Jos toisten ihmisten (lasten ja nuortenkin) kunnioitus ja kuunteleminen on moderni kasvatusmenetelmä niin voi härregyyd.
Missä välissä AP kertoi ettei lasta ole kuunneltu ja hänen näkökulmaa kysytty? Ei missään. Missä joku on sanonut että lasta ei pidä kuunnella? Ei missään.
Tässä on puhuttu siitä että osan mielestä kännykkää eli kiusaamisvälinettä ei saa takavarikoida koska se on alistamista, vaikka olisi ilmiselvää että nuori on sitä kiusaamiseen käyttänyt. Mitä luulette mitä sillä kännykällä tehdään jos sitä ei tuossa tilanteessa oteta pois? Kiusaaminen loppuu kuin seinään?
Ihan koko tarina kertoo siitä että lasta ei kuulla. Rankaisu on ainoa keino
Eikö ilmiselvässäkin asiassa pidä ensin tutkia ja vasta sitten hutkia?
Ei kerro. oletteko oikeassakin elämässä yhtä kovapäisiä kuin täällä?
Jos joku voisi kertoa miten se rangaistus muuttaa teinistä mukavan ihmisen joka ei enää haluakaan yhtäkkiä kiusata, niin myönnän heti olleeni väärässä ja otan itsekkin tuollaiset rangaistukset käyttöön omien lapsieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisin keskustelua ja kysyisin tytöltä mitä mieltä hän on omasta toiminnastaan ja olisiko voinut toimia toisin. Mitä tyttö ajattelee miltä kiusatusta mahtaa tuntua ja millätavoin tällainen toiminta vaikuttaa kiusatun elämään. Toiko toiminta jotain hyvää tyytöllesi ja oliko tämä ”hyöty” sen arvoista minkä kärsimyksen on toiselle tuottanut. Toimiko tyttö mielestään omien arvojensa mukaisesti. Terveet arvot omaava nuori huomaa virheensä ja muuttaa toimintaansa. Jos näin ei käy kannattaa apua hakea ulkopuolelta esim, perheneuvola.Tuo kaiken takavarikointi ”seuraamus” on aika kiusaamista vanhempien taholta. Voisi varmaan kysyä tytöltä, mikä olisi nyt kohtuullinen seuraamus, jos tällainen toiminta on ollut perheessä tapana. Anteeksipyyntö kiusatulta olisi ehkä se paras tapa lähteä viemään asiaa eteenpäin. Kiusaajien yhteis keskustelu voisi olla hyväksi. Kuitenkin keskusteluyhteys omaan nuoreen on tärkeää jotta molemmin luottamus voi säilyä. Toki on tärkeä tuoda esille se ettei vanhempana pidä tällaista käytöstä sopivana.
Ota itsellesi aikalisä ja anna kiukkusi hieman laantua jotta pysty järkevään ajatteluun.
Juuri näin. Ensin rauhallinen keskustelu. Yhdessä voidaan jopa sopia mikä seuraus olisi oikein. Kyllä se lapselta aina tulee. Ja etenkin mikä tapa toimia jatkossa olisi oikein. Miten voi välttyä näiltä tilanteilta
Sitä kovin läheistä suhdetta ei kyllä kannata tähän kiusattuun olettaa. Mutta voi miettiä miten hän kokisi olonsa paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?
Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.
Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.
No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.
Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.
Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.
Vaikeahan se tuossa kohtaa enää on lähteä rakentavaan keskusteluun kun tyttö on jo ajettu siihen pisteeseen että ainut selviytymiskeino on tapella vastaan. Tuo on sama kun toisit minulle koko elämänsä pahoinpidellyn pelokkaan ja vihaisen koiran ja sanoisit että ”no kasvata siitä nyt tunnissa hyvä koira lapsiperheeseen.” Suurin vahinko on jo tapahtunut.
Menikö sulla kokonaan ohi että se tyttö ei alunalkaenkaan suostunut keskustelemaan kun sitä yritettiin ENNEN kuin mitään puhelimia yms vietiin? Mitä pitää tehdä jos tyttö ei suostu keskustelemaan ja sanoo vaan ”joojoo”. Ei saa kiusaamisvälineitä viedä pois ainakaan? Ei se kiusaaminen ainakaan olisi loppunut vaan jatkunut samaan tyyliin, pahimmillaan se olisi pahentunut koska kiusattu kertoi aikuisille.
Aloituksessa kerrotaan orastavasta keskustelusta jolloin tyttö selitti tekoaan mm. ”En ollut ainoa” jne. Tämän jälkeen häntä rangaistiin ja keskusteluyhteys katkesi täysin, koska tyttö siirtyi puolustus linjalle, luonnollisesti.
Ap tarkensi että he yrittivät keskustella asiasta ja saivat vastaukseksi ensin kieltävään vastauksen (ensin tyttö siis valehteli ettei ole tehnyt mitään) ja sen jälkeen kun asiaa valaistiin lisää että opettaja ollut mukana yms niin sanottiinkin ”joojoo, nokun muutkin (eli asia myönnettiin kun jäi kiinni)”. Lisäksi tyttö haistattelee. Tämän jälkeen on APn mukaan tehty nämä takavarikoinnit ja nyt teini huutaa, raivoaa, haistattelee ja uhkaa sossuilla koska kokee vääräksi että häneltä viedään kiusamaisvölineet pois eikä hän ole ollut missään vaiheessa valmis selvittämään asiaa. Jos takavarikointia ei olisi tehty ja vaan jatkettu kyselyä monta päivää, niin teini olisi luultavasti vain räjähtänyt lopulta koska ei jaksa tenttaamista ja asiasta jauhantaa. Samaan aikaan kiusaaminen olisi jatkunut koska mitään seuraamuksia ei ole eikä kiusaamista ole estetty. Siitä ei ole epäilystä kun kyse on jo 15 vuotiaasta etteikö tietäisi toimineensa väärin. 15v ei ole tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhaan se nuori sillä sossulla uhkailee. Sossuntädit ja sedät olisivat kanssanne aivan samoilla linjoilla ja jos joku siitä sossun vierailusta saisi nokkiinsa ja hävetä niin nuori itse. Tuon ikäisen on aika oppia että sitä hän kylvää mitä niittää eikä tarvitse olla vietävissä "kun ne muutkin" vaan oppia ihan käyttämään sitä itselleen suotua aivokapasiteettia.
Nostan hattua että olette rohkeasti uskaltaneet vetää selkeät rajat ja tehneet selväksi että hän on toiminut väärin.
Juuri näin. Itse asiassa tytölle voi hyvin rauhallisesti sanoa, että jos me emme pärjää sinun kanssasi niin voi hyvinkin olla, että sossun tekemä sijoitus muualle on ainoa vaihtoehto.
Moni on ilmisesti aika pihalla siitä, millaisia manipuloijia teinit oikeasti osaavat olla... Teiniys on sitä, että rajoja testataan ja haetaan. Lapsen maailma (kyllä, 15-vuotias on vielä lapsi) on turvallinen, kun aikuiset asettavat rajoja. Teinin kanssa voi pyrkiä keskustelemaan, mutta kun homma räpsähtää tuulettimeen niin aikuisten tulee olla kovia. Tämä ei tarkoita korville mätkimistä, vaan tiukkojen rajojen asettamista ja niistä kiinni pitämistä. Jos teinille pyritään avaamaan tuntoja ja keskustelemaan asioista lempeästi ja kaikki osapuolia ymmärtäen ja maailmaa parantaen, teini hoksaa, että hah, tästähän pääsee luistamaan kun vaan leikkii mukana (siis tämmöisessä tapauksessa, jossa selkeästi sitä valtataistelua käydään). Ainahan se vanhempi haluaa uskoa siitä omasta lapsestaan parasta, tietenkin. Vanhemmuustaitoihin kuuluu erottaa ne tilanteet, joissa voidaan keskustella asiat halki sellaisista, joissa ne rajat tulee asettaa jämptisti piste. Kun rajat on asetettu ja teini on aisoissa, voidaan alkaa keskustella. Kiusaaminen, jossa toista ihmistä on vahingoitettu henkisesti, ehkä fyysisestikin, ja johon kuuluu jopa kuvaamista ja mahdollisesti kuvamateriaalin levitystä, ei kuulu sellaisiin tilanteisiin että lähdetään lempeästi juttelemaan maailmasta ja annetaan kaiken muun olla kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.
Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.
Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.
Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.
Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.
Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.
Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.
Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?
Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.
Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.
No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.
Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.
Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.
Vaikeahan se tuossa kohtaa enää on lähteä rakentavaan keskusteluun kun tyttö on jo ajettu siihen pisteeseen että ainut selviytymiskeino on tapella vastaan. Tuo on sama kun toisit minulle koko elämänsä pahoinpidellyn pelokkaan ja vihaisen koiran ja sanoisit että ”no kasvata siitä nyt tunnissa hyvä koira lapsiperheeseen.” Suurin vahinko on jo tapahtunut.
Eli teillä ei ole mitään ratkaisuja tilanteeseen, kunhan louskutatte? Pitäisi vain antaa kiusaamisen jatkua ja jatkua, kun ei sille enää oikein mitään voi?
Jos et edes halua yrittää ymmärtää, ole sitten ymmärtämättä. Joillekin ihmisille ei tarvitse selittää, joillekin ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisin keskustelua ja kysyisin tytöltä mitä mieltä hän on omasta toiminnastaan ja olisiko voinut toimia toisin. Mitä tyttö ajattelee miltä kiusatusta mahtaa tuntua ja millätavoin tällainen toiminta vaikuttaa kiusatun elämään. Toiko toiminta jotain hyvää tyytöllesi ja oliko tämä ”hyöty” sen arvoista minkä kärsimyksen on toiselle tuottanut. Toimiko tyttö mielestään omien arvojensa mukaisesti. Terveet arvot omaava nuori huomaa virheensä ja muuttaa toimintaansa. Jos näin ei käy kannattaa apua hakea ulkopuolelta esim, perheneuvola.Tuo kaiken takavarikointi ”seuraamus” on aika kiusaamista vanhempien taholta. Voisi varmaan kysyä tytöltä, mikä olisi nyt kohtuullinen seuraamus, jos tällainen toiminta on ollut perheessä tapana. Anteeksipyyntö kiusatulta olisi ehkä se paras tapa lähteä viemään asiaa eteenpäin. Kiusaajien yhteis keskustelu voisi olla hyväksi. Kuitenkin keskusteluyhteys omaan nuoreen on tärkeää jotta molemmin luottamus voi säilyä. Toki on tärkeä tuoda esille se ettei vanhempana pidä tällaista käytöstä sopivana.
Ota itsellesi aikalisä ja anna kiukkusi hieman laantua jotta pysty järkevään ajatteluun.
Juuri näin. Ensin rauhallinen keskustelu. Yhdessä voidaan jopa sopia mikä seuraus olisi oikein. Kyllä se lapselta aina tulee. Ja etenkin mikä tapa toimia jatkossa olisi oikein. Miten voi välttyä näiltä tilanteilta
Sitä kovin läheistä suhdetta ei kyllä kannata tähän kiusattuun olettaa. Mutta voi miettiä miten hän kokisi olonsa paremmaksi.
Siis mitä luulette että 15v teini vastaa kun häneltä kysytään mikä olisi hyvä seuraamus sinulle tästä? Todella johdonmukaista jos lapselta kysytään mikä olisi hyvä seuraamus. Tuossa tilanteessa kun asiasta keskustellaan juurikin noista näkökulmista miksi miten kuinka mitä mieltä on itse jne. hän kokee saaneensa jo seurauksia (se ei ole mukava tilanne joutua miettimään tuollasia muiden kuunnellessa vieressä ja se on jo itsessään ahdistava tilanne (toki hyvällä tavalla)).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Tuo on tieteellisesti todistettu tosiasia. Eihän sitä tietenkään sille teinille sanota eikä sillä yritetä suuta tukkia mutta pitää ymmärtää että joidenkin kohdalla asia todellakin on noin ja silloin ei keskustelut, ainakaan omien vanhempien kanssa, auta.
Lisäksi on ihmisiä jotka ovat kommunikointikyvyttömiä koko ikänsä, ikävää mutta totta.
Työni ja koulutukseni puolesta tiedän nämä asiat liiankin hyvin.
T: jälleen eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaan se nuori sillä sossulla uhkailee. Sossuntädit ja sedät olisivat kanssanne aivan samoilla linjoilla ja jos joku siitä sossun vierailusta saisi nokkiinsa ja hävetä niin nuori itse. Tuon ikäisen on aika oppia että sitä hän kylvää mitä niittää eikä tarvitse olla vietävissä "kun ne muutkin" vaan oppia ihan käyttämään sitä itselleen suotua aivokapasiteettia.
Nostan hattua että olette rohkeasti uskaltaneet vetää selkeät rajat ja tehneet selväksi että hän on toiminut väärin.
Juuri näin. Itse asiassa tytölle voi hyvin rauhallisesti sanoa, että jos me emme pärjää sinun kanssasi niin voi hyvinkin olla, että sossun tekemä sijoitus muualle on ainoa vaihtoehto.
Oikeasti? Tämähän on se satukirjojen hykläämisuhkaus.
Pidät tätä oikeana, kun rauhallisesti toteaa?
Ei voi olla totta. Edelleen siis vanhemmat "rauhallisesti" uhkaa hylkäämisellä? Luulin että kaikki tämän jo ymmärtäisivät
Kyllä teillä aivan raivokkaat rangaistukset ainakin ovat ja koko arsenaali käytössä kun lähtee puhelimet, läppärit, pankkikortit ja kotiaresti päälle.
Jos tyttö kuitenkin ymmärsi tehneensä väärin kuin puhuitte, niin voisiko jossain jo höllätä. Viesti meni jo varmaaan perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Voi luoja. Ap on sanonut koko ajan, että tyttö ei suostu/halua puhua. Ilmeisesti asiaa selvitetään koko ajan ja koululla on palaveri.
Hyvät rangaistukset ovat ainakin. Nyt vain pidätte päänne ja odotatte, että teini ymmärtää tekonsa seuraukset. Siihen voi mennä aikaa, että oikeasti ymmärtää eikä vain sano ymmärtävänsä. Kohtuus kuitenkin kaikessa. Kannattaa myös varoittaa teiniä, että yksikin yhtä rakaskas rike vielä niin rangaistukset ovat kestossaan siihen saakka, että lentää pesästä.
Olen itsekin koulukiusattu ja se tuhosi elämäni alkunuoruuden hyvin tehokkaasti. Olen edelleen ikäisiäni kuutisen vuotta jäljessä ja se tuntuu pahalta, koska en saa menetettyä aikaa takaisin. Lyhyesti kerrottuna kiusaaminen heikensi jaksamistani ja sitä myöten opiskeluani. Nyt olen kuitenkin nousukiidossa ja haen yliopistoon. Kiusaajani eivät saaneet mitään seurauksia vanhemmiltaan vaan toteaminen oli heidän osaltaan "Eihän meidän pirkkoliisapetteri, en usko". Jos oma kakara kiusaisi ja saisin tietää, voisi olla lasun paikka ihan oikeasti, koska saattaisin ehkä hieman raivostua. En siedä kiusaamista enää lainkaan.