Lue keskustelun säännöt.
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempana pitää kulkea lapsen rinnalla ja tukena vaikeassakin tilanteessa, myös silloin kun lapsi on mokannut. Kyseessä on mitä parhain oppimistilanne ja tämäkin voi olla kasvun ja kehityksen palveluksessa kun asiat hoidetaan maltillisesti keskustellen. Hyvä kun asia on tullut ilmi. Nyt siihen on mahdollista puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teillä aivan raivokkaat rangaistukset ainakin ovat ja koko arsenaali käytössä kun lähtee puhelimet, läppärit, pankkikortit ja kotiaresti päälle.
Jos tyttö kuitenkin ymmärsi tehneensä väärin kuin puhuitte, niin voisiko jossain jo höllätä. Viesti meni jo varmaaan perille.
Niinpä. Omallakin kohdalla oli juteltu kiusajaan kotona, tulivat oikein oven taakse pyytämään anteeksi ja kyllä heidän lapsi nyt ymmärsi miten väärin oli toiminut. Kiusaaminen jatkui ja muuttui fyysiseksi kun minulle kostettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisin keskustelua ja kysyisin tytöltä mitä mieltä hän on omasta toiminnastaan ja olisiko voinut toimia toisin. Mitä tyttö ajattelee miltä kiusatusta mahtaa tuntua ja millätavoin tällainen toiminta vaikuttaa kiusatun elämään. Toiko toiminta jotain hyvää tyytöllesi ja oliko tämä ”hyöty” sen arvoista minkä kärsimyksen on toiselle tuottanut. Toimiko tyttö mielestään omien arvojensa mukaisesti. Terveet arvot omaava nuori huomaa virheensä ja muuttaa toimintaansa. Jos näin ei käy kannattaa apua hakea ulkopuolelta esim, perheneuvola.Tuo kaiken takavarikointi ”seuraamus” on aika kiusaamista vanhempien taholta. Voisi varmaan kysyä tytöltä, mikä olisi nyt kohtuullinen seuraamus, jos tällainen toiminta on ollut perheessä tapana. Anteeksipyyntö kiusatulta olisi ehkä se paras tapa lähteä viemään asiaa eteenpäin. Kiusaajien yhteis keskustelu voisi olla hyväksi. Kuitenkin keskusteluyhteys omaan nuoreen on tärkeää jotta molemmin luottamus voi säilyä. Toki on tärkeä tuoda esille se ettei vanhempana pidä tällaista käytöstä sopivana.
Ota itsellesi aikalisä ja anna kiukkusi hieman laantua jotta pysty järkevään ajatteluun.
Juuri näin. Ensin rauhallinen keskustelu. Yhdessä voidaan jopa sopia mikä seuraus olisi oikein. Kyllä se lapselta aina tulee. Ja etenkin mikä tapa toimia jatkossa olisi oikein. Miten voi välttyä näiltä tilanteilta
Sitä kovin läheistä suhdetta ei kyllä kannata tähän kiusattuun olettaa. Mutta voi miettiä miten hän kokisi olonsa paremmaksi.
Siis mitä luulette että 15v teini vastaa kun häneltä kysytään mikä olisi hyvä seuraamus sinulle tästä? Todella johdonmukaista jos lapselta kysytään mikä olisi hyvä seuraamus. Tuossa tilanteessa kun asiasta keskustellaan juurikin noista näkökulmista miksi miten kuinka mitä mieltä on itse jne. hän kokee saaneensa jo seurauksia (se ei ole mukava tilanne joutua miettimään tuollasia muiden kuunnellessa vieressä ja se on jo itsessään ahdistava tilanne (toki hyvällä tavalla)).
Juuri näin. Ja oppii käsittelemään omia tekemisiään. Kokee syyllisyyttä. Teini kyllä ehdottaa itselleen seuraamusta. Mutta nämä tilanteet päättyy rakkauteen. Kaikki oppii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Ei väheksy. Vaan ymmärtää mitä on teinin aivoissa meneillään ja siksi osaa ottaa aikuisen roolin eikä antaa teinin ottaa vastuuta ja valtaa johon ei kykene eikä ole velvollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaan se nuori sillä sossulla uhkailee. Sossuntädit ja sedät olisivat kanssanne aivan samoilla linjoilla ja jos joku siitä sossun vierailusta saisi nokkiinsa ja hävetä niin nuori itse. Tuon ikäisen on aika oppia että sitä hän kylvää mitä niittää eikä tarvitse olla vietävissä "kun ne muutkin" vaan oppia ihan käyttämään sitä itselleen suotua aivokapasiteettia.
Nostan hattua että olette rohkeasti uskaltaneet vetää selkeät rajat ja tehneet selväksi että hän on toiminut väärin.
Juuri näin. Itse asiassa tytölle voi hyvin rauhallisesti sanoa, että jos me emme pärjää sinun kanssasi niin voi hyvinkin olla, että sossun tekemä sijoitus muualle on ainoa vaihtoehto.
Oikeasti? Tämähän on se satukirjojen hykläämisuhkaus.
Pidät tätä oikeana, kun rauhallisesti toteaa?
Ei voi olla totta. Edelleen siis vanhemmat "rauhallisesti" uhkaa hylkäämisellä? Luulin että kaikki tämän jo ymmärtäisivät
Kyse on rakastamisesta ja välittämisestä. Kun vanhemmat toteavat, että omat keinot eivät riitä lapsen auttamiseen vaan tarvitaan apua ja muita toimia, he "antavat" lapsen sijoitukseen - koska se on lapsen parhaaksi. En tiedä mistä saduista sinä puhut, mutta ei tässä olla lasta hylkäämässä metsään leivänpala kourassa..
Entäpä kun aikuiset kiusaavat. Se se vasta häpeällistä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaan se nuori sillä sossulla uhkailee. Sossuntädit ja sedät olisivat kanssanne aivan samoilla linjoilla ja jos joku siitä sossun vierailusta saisi nokkiinsa ja hävetä niin nuori itse. Tuon ikäisen on aika oppia että sitä hän kylvää mitä niittää eikä tarvitse olla vietävissä "kun ne muutkin" vaan oppia ihan käyttämään sitä itselleen suotua aivokapasiteettia.
Nostan hattua että olette rohkeasti uskaltaneet vetää selkeät rajat ja tehneet selväksi että hän on toiminut väärin.
Juuri näin. Itse asiassa tytölle voi hyvin rauhallisesti sanoa, että jos me emme pärjää sinun kanssasi niin voi hyvinkin olla, että sossun tekemä sijoitus muualle on ainoa vaihtoehto.
Oikeasti? Tämähän on se satukirjojen hykläämisuhkaus.
Pidät tätä oikeana, kun rauhallisesti toteaa?
Ei voi olla totta. Edelleen siis vanhemmat "rauhallisesti" uhkaa hylkäämisellä? Luulin että kaikki tämän jo ymmärtäisivät
Kyse on rakastamisesta ja välittämisestä. Kun vanhemmat toteavat, että omat keinot eivät riitä lapsen auttamiseen vaan tarvitaan apua ja muita toimia, he "antavat" lapsen sijoitukseen - koska se on lapsen parhaaksi. En tiedä mistä saduista sinä puhut, mutta ei tässä olla lasta hylkäämässä metsään leivänpala kourassa..
Kuule tämä on pahimmanluokan hylkäämisuhkaus. Ja puolustelet sitä itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Pakko avautua? Niinpä tietenkin. Mutta miksi ihmeessä kirjoitat tällaista soopaa? Aivan liian läpinäkyvää.
Väitätkö ettei koulukiusaamista ole?
Ja on samantekevää, onko totta vai ei, mutta erittäin hyvä keskustelunaihe, tekijän vanhempien näkökulmasta, joka monelle vanhemmalle arkipäivää, vaikka olisi kuinka hyvin kasvattunut lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teillä aivan raivokkaat rangaistukset ainakin ovat ja koko arsenaali käytössä kun lähtee puhelimet, läppärit, pankkikortit ja kotiaresti päälle.
Jos tyttö kuitenkin ymmärsi tehneensä väärin kuin puhuitte, niin voisiko jossain jo höllätä. Viesti meni jo varmaaan perille.
Niinpä. Omallakin kohdalla oli juteltu kiusajaan kotona, tulivat oikein oven taakse pyytämään anteeksi ja kyllä heidän lapsi nyt ymmärsi miten väärin oli toiminut. Kiusaaminen jatkui ja muuttui fyysiseksi kun minulle kostettiin.
Minä en ole ollut kiusaaja eikä minua ole kiusattu, silti olen järkyttynyt kuinka jotkut sinisilmät kuvittelevat että pseudokeskustelu ja pakotettu anteeksipyytäminen johtaisi mihinkään hyvään, pahimmassa tapauksessa käy juuri kuten sinulle kävi :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee, niin ei ihme miksi niin monet teinit on ilkeitä ja suorastaan ihan hirveitä ihmisen alkuja. Ei saisi rangaista voi luoja, päätäkö pitäis silitellä että voivoi kun kiusasit. Jos nyt viikon on vaikka netti poissa niin voi kamalaa oppiipahan toivottavasti jotain
Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä.
Toisille on langetettu rangaistuksia, koska ovat kuspäisiä ilkiöitä ja ansaitsivat rankkunsa. Kiltimmille ei tarvitse langetella rangaistuksia, koska osaavat käyttäytyä. Mitä ihmeen epäselvää tuossa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on ilmisesti aika pihalla siitä, millaisia manipuloijia teinit oikeasti osaavat olla... Teiniys on sitä, että rajoja testataan ja haetaan. Lapsen maailma (kyllä, 15-vuotias on vielä lapsi) on turvallinen, kun aikuiset asettavat rajoja. Teinin kanssa voi pyrkiä keskustelemaan, mutta kun homma räpsähtää tuulettimeen niin aikuisten tulee olla kovia. Tämä ei tarkoita korville mätkimistä, vaan tiukkojen rajojen asettamista ja niistä kiinni pitämistä. Jos teinille pyritään avaamaan tuntoja ja keskustelemaan asioista lempeästi ja kaikki osapuolia ymmärtäen ja maailmaa parantaen, teini hoksaa, että hah, tästähän pääsee luistamaan kun vaan leikkii mukana (siis tämmöisessä tapauksessa, jossa selkeästi sitä valtataistelua käydään). Ainahan se vanhempi haluaa uskoa siitä omasta lapsestaan parasta, tietenkin. Vanhemmuustaitoihin kuuluu erottaa ne tilanteet, joissa voidaan keskustella asiat halki sellaisista, joissa ne rajat tulee asettaa jämptisti piste. Kun rajat on asetettu ja teini on aisoissa, voidaan alkaa keskustella. Kiusaaminen, jossa toista ihmistä on vahingoitettu henkisesti, ehkä fyysisestikin, ja johon kuuluu jopa kuvaamista ja mahdollisesti kuvamateriaalin levitystä, ei kuulu sellaisiin tilanteisiin että lähdetään lempeästi juttelemaan maailmasta ja annetaan kaiken muun olla kuin ennenkin.
Tämä viesti kertoo pelkästään sinusta
Itse olen 20 ja siskoni on 15. Ei ole montaa vuotta kun itse olin tuon ikäinen kuin APn lapsi ja voin kertoa vähän tuoreemmasta näkökulmasta että tuonikäisenä todellakin osattiin manipuloida ja kääntää näitä keskustelutilanteita omaksi eduksi. Siskoni tekee tätä jatkuvasti ja lopulta ei ole oppinut mitään virheistään koska on päässyt niistä ikään kuin koira veräjästä näillä keskusteluilla. Kaverinsa ovat samanlaisia ja toimivat samoin. Jotain on syrjitty ja kiusattu muuten, niistä on keskusteltu ja käännetty asiat melkein päälaelleen. Ei seuraamuksia, ei rangaistuksia, ei tulosta. Ne teinit eivät ole tyhmiä ja he ovat aika hyvin kärryillä näistä moderneista menetelmistä. Tuo keskustelutyyppinen selvittely yksinään ei riitä mihinkään. Teinit keplottelevat itsensä niistä pois ja tiedostavat jo tehdessään väärin ettei siitä koidu heille mitään isoja ongelmia. Tämä on siis ihan jopa heidän omasta suusta kuultua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teillä aivan raivokkaat rangaistukset ainakin ovat ja koko arsenaali käytössä kun lähtee puhelimet, läppärit, pankkikortit ja kotiaresti päälle.
Jos tyttö kuitenkin ymmärsi tehneensä väärin kuin puhuitte, niin voisiko jossain jo höllätä. Viesti meni jo varmaaan perille.
Niinpä. Omallakin kohdalla oli juteltu kiusajaan kotona, tulivat oikein oven taakse pyytämään anteeksi ja kyllä heidän lapsi nyt ymmärsi miten väärin oli toiminut. Kiusaaminen jatkui ja muuttui fyysiseksi kun minulle kostettiin.
Ehkä kiusaajat olisivat kostaneet joka tapauksessa, mistä sen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee, niin ei ihme miksi niin monet teinit on ilkeitä ja suorastaan ihan hirveitä ihmisen alkuja. Ei saisi rangaista voi luoja, päätäkö pitäis silitellä että voivoi kun kiusasit. Jos nyt viikon on vaikka netti poissa niin voi kamalaa oppiipahan toivottavasti jotain
Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä.
Toisille on langetettu rangaistuksia, koska ovat kuspäisiä ilkiöitä ja ansaitsivat rankkunsa. Kiltimmille ei tarvitse langetella rangaistuksia, koska osaavat käyttäytyä. Mitä ihmeen epäselvää tuossa on?
Ne rangaistukset annetaankin siksi että lapsi on kusipäinen ilkiö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on ilmisesti aika pihalla siitä, millaisia manipuloijia teinit oikeasti osaavat olla... Teiniys on sitä, että rajoja testataan ja haetaan. Lapsen maailma (kyllä, 15-vuotias on vielä lapsi) on turvallinen, kun aikuiset asettavat rajoja. Teinin kanssa voi pyrkiä keskustelemaan, mutta kun homma räpsähtää tuulettimeen niin aikuisten tulee olla kovia. Tämä ei tarkoita korville mätkimistä, vaan tiukkojen rajojen asettamista ja niistä kiinni pitämistä. Jos teinille pyritään avaamaan tuntoja ja keskustelemaan asioista lempeästi ja kaikki osapuolia ymmärtäen ja maailmaa parantaen, teini hoksaa, että hah, tästähän pääsee luistamaan kun vaan leikkii mukana (siis tämmöisessä tapauksessa, jossa selkeästi sitä valtataistelua käydään). Ainahan se vanhempi haluaa uskoa siitä omasta lapsestaan parasta, tietenkin. Vanhemmuustaitoihin kuuluu erottaa ne tilanteet, joissa voidaan keskustella asiat halki sellaisista, joissa ne rajat tulee asettaa jämptisti piste. Kun rajat on asetettu ja teini on aisoissa, voidaan alkaa keskustella. Kiusaaminen, jossa toista ihmistä on vahingoitettu henkisesti, ehkä fyysisestikin, ja johon kuuluu jopa kuvaamista ja mahdollisesti kuvamateriaalin levitystä, ei kuulu sellaisiin tilanteisiin että lähdetään lempeästi juttelemaan maailmasta ja annetaan kaiken muun olla kuin ennenkin.
Tämä viesti kertoo pelkästään sinusta
Niin kertoo, pelkkää hyvää vastuullisesta ja kypsästä vanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee, niin ei ihme miksi niin monet teinit on ilkeitä ja suorastaan ihan hirveitä ihmisen alkuja. Ei saisi rangaista voi luoja, päätäkö pitäis silitellä että voivoi kun kiusasit. Jos nyt viikon on vaikka netti poissa niin voi kamalaa oppiipahan toivottavasti jotain
Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä.
Toisille on langetettu rangaistuksia, koska ovat kuspäisiä ilkiöitä ja ansaitsivat rankkunsa. Kiltimmille ei tarvitse langetella rangaistuksia, koska osaavat käyttäytyä. Mitä ihmeen epäselvää tuossa on?
Mitä virkaa kasvatuksella sitten on jos ihmiset vain syntyvät ilkeiksi ja kilteiksi eikä tätä voi mitenkään muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.
Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita.
Ap
Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen
Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.
Ap
Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.
Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.
Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.
Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.
En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?
Noissa on huima ero.
Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.
Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?
Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.
Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.
Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..
Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."
Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.
Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.
Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".
Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.
”Teini voi olla sellaisessa taantumus tilassa että mikään keskustelu ei auta.” Tuo ei mielestäsi mitenkään väheksy teinin ajatuksia ja mielipiteitä? Ok. Sinulla voi olla sellainen aivovamma ettet vaan ymmärrä omaa parastasi. Et tunne itseäsi mitenkään väheksytyksi jos sanomisesi sivuutetaan tuollaisella lauseella?
Oletko tietoinen että monen tuon ikäisen aivoissa on vallalla ns split-ajattelu? Asiat ovat täysin mustavalkoisia ja laaja-alainen asioiden käsittely ei yksinkertaisesti onnistu, etenkin kun on meneillää irtiotto omista vanhemmista. Etkö huomaa että sinä väheksyt tuota kommentoijaa? Hän ei nimittele sinua, ei käy kiinni oletettuun persoonaasi tai älynlahjoihisi toisin kuin sinä.
Ethän sinä itsekään keskustele, hyökkäävyys ja oletus ei ole keskustelua vaan omasta poterosta ampumista.
Huoh. Se oli esimerkki miltä teinistä tuntuu, jos hänen sanomisensa sivuutetaan koska ”aivot eivät ole kehittyneet jne et ymmärrä omaa parastasi.” No miltä sinusta se tuntui? Siltä että nimittelin ja väheksyin älyäsi? Vai niin. Miltä se teinistä mahtaa tuntua...?
Miksi jankutat? Ei teinille sellaista sanota mutta ymmärretään mistä on kyse. Ei uhmakiukkukohtauksessa olevalle pikkulapsellekaan sanota mistä on kyse mutta ymmäretään se eikä aleta raivoamaan/anneta periksi vaatimuksille/kiukuttelulle vaan ikä- ja kehitystason mukaan kohdellaan ja otetaan se vanhemman ja aikuisen rooli ja vastuu. Ja jos et ilman selvennystä ymmärrä se ei ole alistamista tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee, niin ei ihme miksi niin monet teinit on ilkeitä ja suorastaan ihan hirveitä ihmisen alkuja. Ei saisi rangaista voi luoja, päätäkö pitäis silitellä että voivoi kun kiusasit. Jos nyt viikon on vaikka netti poissa niin voi kamalaa oppiipahan toivottavasti jotain
Lasten luokkakavereista olen huomannut sen että ilkeimpiä on ne joita on "kasvatettu" ragaistuksilla, takavarikoinneilla, aresteilla jne. Ne joita taas on kasvatettu keskusteluin, ohjaamalla jne eivät ole läheskään niin riiviöitä.
Toisille on langetettu rangaistuksia, koska ovat kuspäisiä ilkiöitä ja ansaitsivat rankkunsa. Kiltimmille ei tarvitse langetella rangaistuksia, koska osaavat käyttäytyä. Mitä ihmeen epäselvää tuossa on?
Mitä virkaa kasvatuksella sitten on jos ihmiset vain syntyvät ilkeiksi ja kilteiksi eikä tätä voi mitenkään muuttaa?
Rangaistus eli kosto. Se merkitys
Tämä viesti kertoo pelkästään sinusta