Kertokaa mulle, mikä mulla on. Olen
toisten seurassa normaali, teen juttuja, juttelen. Töissä normaali (tosin olen koko ajan seurassa, työssäni en ole yksin). MUTTA kun jään yksin, passivoidun ihan täysin. Jos ei ole sovittua menoa, makaan vain yöpuku päällä sohvalla, en saa esim. edes tiskejä laitettua, tilaan ruokaa, en jaksa käydä suihkussa.
Kutsun esim. tästäkin syystä vierailta, koska sitten saan siivottua kun tiedän, että he ovat tulossa. Sekin on vaikeaa ja tuskaista, jätän viime tippaan ja itken ja siivoan ja ajatukset on synkeitä. Joskus olen soittanut valkoisen valheen, että vieraat eivät tulisikaan, koska en saa siivottua.
Mutta aina kun olen seurassa, asiat sujuu hyvin, olen ahkera, idearikas, mukava. KUKAAN ei varmasti uskoisi, mitä kaksoiselämää vietän.
Voiko olla sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat toisia joka hetki vai mitä kaksoiselämää minä vietän.
Tämä on pahentunut iän myötä.
Kommentit (32)
Olet ylisosiaalinen.
Yksin olo ahdistaa sinua. Et kykene toimimaan yksin (itsenäisesti), tarvitset yleisön ympärillesi.
Etkä totisesti ole ainoa tuollainen henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Seurassa olo kuormittaa sinua, mutta kaipaat sitä myös välillä. Olet ambivertti.
Ja paskat. Ap ei osaa olla yksin.
Tarvii aina sosiaalisia stimulantteja, voidakseen toimia.
Ilman muita ihmisiä, hän ei edes ole olemassa.
Masennus. Esität muiden seurassa iloista. Yksin ollessa ei tarvii esittää.
Kaverit kertoo, mitä kaikkea saavat päivän/loman aikana tehtyä. Ja minä en ole vielä edes saanut päivävaatteita päälle, kello on kuusi illalla. Onneksi huomiseksi on ohjelmaa.
En siis ole mitenkään tyytyväinen tähän tai kaipaa tällaista olotilaa, en vain muuta osaa.
Minä olen tuollainen, mutta en ole pitänyt sitä ongelmana tai erikoisena. Lähinnä ajattelen olevani laiska.
Masennusta olen itsekin miettinyt ja voi hyvin olla se. Miten sitä sitten hoidetaan?
Hei nro 6. Minä myös pidän itseäni laiskana, mutta ongelma on se, että en todellakaan ole tyytyväinen tai onnellinen näin laiskana. Ja sitten taas töissä tai harrastuksissa tai porukassa reissatessa en ole laiska, vaan hyvinkin jaksavainen.
Vierailija kirjoitti:
Masennus. Esität muiden seurassa iloista. Yksin ollessa ei tarvii esittää.
Kai se nyt sitten masentaa kun aina esittää muille joten jää tyytymättömäksi. Masennuksesta ei todellakaan voi siis johtua. Olkaahan nyt rehellisiä. Aitoutta niin saa hyvää oloa itsellensä yksinoloonkin.
Vierailija kirjoitti:
Kaverit kertoo, mitä kaikkea saavat päivän/loman aikana tehtyä. Ja minä en ole vielä edes saanut päivävaatteita päälle, kello on kuusi illalla. Onneksi huomiseksi on ohjelmaa.
En siis ole mitenkään tyytyväinen tähän tai kaipaa tällaista olotilaa, en vain muuta osaa.
No miksi sinun pitäisi olla samanlainen? Ole sellainen kuin olet ja keskity siihen omaan elämääsi ja elämäntyylisi.
Masentunut ei jaksa kutsua vieraita kotiinsa, eikä ole helvetin virkeä ja pirteä töissä.
Vaan tuntee sekä psyykkistä että fyysistä väsymystä. Ja tiettyä halluttomuutta myös duunissa.
Ai että tunnistin itseni. Töissä olen ahkera ja teen paljon, kotona ei saa sitten mitään aikaiseksi.
Aloitekyvyttömyys? Sosiaalisessa tilanteessa muut ovat asioiden käynnistäjiä? Mistä johtuu, en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen, mutta en ole pitänyt sitä ongelmana tai erikoisena. Lähinnä ajattelen olevani laiska.
Miksi laiska? Miksi miellytätte toisia ihmisiä? Sanoisin itse että en tykkää esityksestä, ole vain oma itsesi. Ja sitten keksittäisiin mikä auttaisi voimaan paremmin. En tykkää ripustautujista mutta voin auttaa ja tukea tarvittaessa. Täytyy olla rehellinen ja olla vastuussa itsestään oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Masennusta olen itsekin miettinyt ja voi hyvin olla se. Miten sitä sitten hoidetaan?
Älä aloita edes tätä, mutkistat asioita ja oloasi. Ole rehellinen, sinähän tiedät mikä sinun tilanteesi on ja tiedät millainen olet. Elä nyt itsesi kautta, älä muiden hyväksynnän kautta.
Tätä on enemmän kuin luuletkaan. Työt vie kaikki voimat. Minä ja muutama ystävättöreni palkkasimme siivoojan koten kodit on kunnossa kun vapaa aika on käsillä. Ja tämä "saamattomuus" vaivaa meitä kaikkia. Työt hoidetaan loistavadti, muu elämä rimaa hipoen. Mistä johtuu emme ole keksineet. Ikä ehkä...olemme viisikymppisiä.
Ap jatkaa, että en siis koe esittäväni mitään kun olen ihmisten seurassa, vaan silloin lähinnä olen "oma itseni". Sen sijaan tätä kotona röhjöttävää nahjusta en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Masentunut ei jaksa kutsua vieraita kotiinsa, eikä ole helvetin virkeä ja pirteä töissä.
Vaan tuntee sekä psyykkistä että fyysistä väsymystä. Ja tiettyä halluttomuutta myös duunissa.
Tässä tilanteessa et voi mitään. Selviä tästä hetkestä, kyllä se taas siitä.
Vierailija kirjoitti:
Masennusta olen itsekin miettinyt ja voi hyvin olla se. Miten sitä sitten hoidetaan?
Tilaa aika joko terveyskeskukseen tai mielenterveyspalveluihin. Terveyskeskuksessa selvitetään, ettei kysymys ole mistään fyysisestä, esim kilpirauhasen vajaatoiminta, D-vitamiinin puute jne.
Mielenterveyspalveluja saat ajan todennäköisesti sairaanhoitajalle, joka tekee masennustestin (BDI kysely) ja alustavan hoitosuunnitelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta olen itsekin miettinyt ja voi hyvin olla se. Miten sitä sitten hoidetaan?
Tilaa aika joko terveyskeskukseen tai mielenterveyspalveluihin. Terveyskeskuksessa selvitetään, ettei kysymys ole mistään fyysisestä, esim kilpirauhasen vajaatoiminta, D-vitamiinin puute jne.
Mielenterveyspalveluja saat ajan todennäköisesti sairaanhoitajalle, joka tekee masennustestin (BDI kysely) ja alustavan hoitosuunnitelman.
Jep, hyvä tapa saada huomiota ja päästä marisemaan sekä valittamaan. Sopii heille jotka eivät lähimmäisille halua puhua tai jos ei ole ketään jolle uskaltaisi edes puhua. Selviytykää nyt jotenkin, onneksi on nämä palvelutkin kuitenkin. Aina ei jaksa kyllä kuunnella, sekin on totta.
Seurassa olo kuormittaa sinua, mutta kaipaat sitä myös välillä. Olet ambivertti.