Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkea aloitus. Se, että te rajoitatte nuoren liikkumista kotiarestilla, otatte haltuunne välineitä, jotka hänelle ovat tärkeitä, ei mielestäni ole yhtään kohtuutonta, sillä teette sen kasvattaaksenne lasta. Huonosta käytöksestä seuraa rangaistus, niin se on aikuistenkin elämässä. 15-vuotias on jo kyllin kypsä ymmärtämään tämän asian.

Antakaa lapsen huutaa ja mököttää aivan rauhassa. Lääkäritkin ohjeistavat, että kahden vuorokauden jälkeen osastolle, jos nuori ei ole kahden vuorokauden aikana juonut, tai syönyt yhtään mitään. Lisäksi anna nuoren halutessaan tehdä lastensuojeluilmoitus, älä anna nuoren kiristää sillä asialla.

Muista säilyttää oma maltti, älä menetä hermojasi. Ja odota, että nuori itse tulee sovittelemaan asiaa. Viikkokin ilman puhelinta on nuorelle pitkä aika. Nyt on myös hyvä sauma tehdä säännöt, minkä mukaan jatkossa eletään.

Kuka aikuiselta ottaa puhelimen ja tietokoneen pois jos hän on ilkeä työkaverille..?

Työpaikka voi lähteä avoimeen hakuun ja potkut persuuksille jos ei kiusaaminen lopu.

Toki, se on looginen seuraamus aikuisten maailmassa. Mutta kuka sen puhelimen ottaa pois?

Ei kukaan tietenkään, mutta seuraamus siitä kiusaamisesta tulee ja työpaikan löytäminen voi olla vaikeaa. Voi loppuakin se kiusaaminen. Jos ei niin siktä voi nostaa rikossyytteen. Ei yksi ihminen lopulta kiusaamista jatka enää tuon jälkeen kun ei saa siitä mitään.

Lapselta et voi koulua riistää mutta kännykän takavarikoinut estää sillä hetkellä sen kiusaamisen jatkumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.

Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.

Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.

Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.

Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.

Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata

Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.

Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.

En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.

Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.

Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.

Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.

Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.

En ole sanonut missään ettei kiusaamiseen tule puuttua, tulee tietysti. Mutta mitä se auttaa että puhelin viedään pois? Sinusta se auttaa niin, että hetkeen tyttö ei pysty kiusaamaan kun ei ole sitä puhelinta. Ok. Sinusta se riittää. Minä haen keinoa jolla kiusaaminen loppuisi kokonaan JA tyttö haluaisi itse lopettaa sen. Ei niin että häneltä vain viedään mahdollisuus tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.

Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.

Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.

Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.

Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.

Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata

Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.

Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.

En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.

Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.

Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.

Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.

Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.

Maalailu ei lisää uskottavuutta

Eli taisin nyt osua paikkaan jota ette ole ajatelleet alkuunkaan näillä teidän moderneilla kasvatusmenetelmillä? Et osaa sanoa tuohon enää mitään järkevää koska tätähän te täällä ajoitte tähän pisteeseen. Hupsis ei se toiminukkaa? Mitäs nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.

Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.

Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.

Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.

Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.

Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata

Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.

Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.

En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.

Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.

Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.

Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.

Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.

Maalailu ei lisää uskottavuutta

Eli taisin nyt osua paikkaan jota ette ole ajatelleet alkuunkaan näillä teidän moderneilla kasvatusmenetelmillä? Et osaa sanoa tuohon enää mitään järkevää koska tätähän te täällä ajoitte tähän pisteeseen. Hupsis ei se toiminukkaa? Mitäs nyt?

Kuule et osunu mihinkään. Maalailit vain ja teit viestin tyhjäksi. Ja yhä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.

Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.

Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.

Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.

Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.

Tiesitkö että jo se on kiusaamista kun porukan mukana mennään?

Sitä paitsi et tosiaan osaa katsoa asiaa niin että se kiusaamisen väylä katkaistaan ottamalla se puhelin pois. Sitten selvitetään tilanne eikä samaan aikaan anneta sen kiusaamisen jatkua sillä puhelimella. Vai luuletko että se kiusaaminen jää jotenkin tauolle automaattisesti siksi aikaa kun tilannetta selvitellään ettei sillä puhelimella sillä välin kukaan kiusaa? Just.

Tottakai välyä katkeaa jos se puhelin otetaan pois kokonaan ja lopullisesti. Siihen vain minun valtani ei riitä vaan viimeistään täysi-ikäisenä jokainen jutuu siitä päättämään itse.

En tarkoittanut nyt mitään porukan mukana menemistä vaan esim whatsapp ryhmiä jossa nuori on mukana ja joissa esiintyy kiusaamista esim. sitä että ylläpitäjä (joka ei ole lapseni) poistaa keskustelusta jonkun tms. Näistä asioista keskustellaan lapsen kanssa ja puhutaan siitä mikä on hyväksyttävää mikä ei.

Edelleenkään en saanut vastausta siihen mitä kasvatuksellista hyötyä tuossa tilanteessa on takavarikoinnilla?

Minä takavarikoisin puhelimen siis ensisijaisesti siksi että kiusaaminen saataisiin välittömästi katkeamaan sillä väylällä. Kasvatukselliset keinot ovat sitten erikseen, kuten se keskustelu.

Meillä asioista on ainakin tähän saakka keskusteltu välittömästi. Miten takavarikointi edellisessä tapauksessa lopettaa kiusaamisen välittömästi. Tuossa tapauksessa meillä kiusaaminen ryhmässä loppui kun muutamat lapsi oma lapsen mukaan lukien keskustelun jälkeen puuttui ryhmän ylläpitäjän toimintaan ja kertoi että ei voi olla ryhmän jäsen (vanhemmat ei sitä salli) jos siinä tuollaista tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.

Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.

Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.

Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.

Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.

Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata

Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.

Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.

En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.

Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.

Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.

Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.

Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.

En ole sanonut missään ettei kiusaamiseen tule puuttua, tulee tietysti. Mutta mitä se auttaa että puhelin viedään pois? Sinusta se auttaa niin, että hetkeen tyttö ei pysty kiusaamaan kun ei ole sitä puhelinta. Ok. Sinusta se riittää. Minä haen keinoa jolla kiusaaminen loppuisi kokonaan JA tyttö haluaisi itse lopettaa sen. Ei niin että häneltä vain viedään mahdollisuus tehdä niin.

Luepa uudestaan nuo viestit. ”minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt (vaihe 1) ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK (vaihe 2)”. Lisään nyt vielä vääntäen rautalangasta, että vaiheella 2 myös pyritään kitkemään se kiusaaminen irti. Miksi kiusaa ja mitä hän saa siitä ja mitä siitä todellisuudessa seuraa? Ei se kännykän vienti ole mikään rangaistus vaan toimenpide sillä hetkellä jolla se kiusaaminen katkaistaan välittömästi. Jos sitä ei tehdä, se jatkuu sinun selän takana eikä noita selvittelyjä teini ota välttämättä edes todesta. Näin ei uskalla moni vanhempi tehdä koska teini raivoaa kun ei saa pitää yhteyttä kavereihin = jatkaa myös sitä kiusaamista ja ole mukana porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.

Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.

Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.

Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.

Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.

Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?

Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.

Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.

No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.

Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.

Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.

Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.

Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.

Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.

Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.

Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata

Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.

Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.

En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.

Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.

Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.

Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.

Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.

Maalailu ei lisää uskottavuutta

Eli taisin nyt osua paikkaan jota ette ole ajatelleet alkuunkaan näillä teidän moderneilla kasvatusmenetelmillä? Et osaa sanoa tuohon enää mitään järkevää koska tätähän te täällä ajoitte tähän pisteeseen. Hupsis ei se toiminukkaa? Mitäs nyt?

Jos toisten ihmisten (lasten ja nuortenkin) kunnioitus ja kuunteleminen on moderni kasvatusmenetelmä niin voi härregyyd.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.

Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.

Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.

Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.

Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.

Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata

Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.

Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.

En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.

Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.

Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.

Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.

Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.

Maalailu ei lisää uskottavuutta

Eli taisin nyt osua paikkaan jota ette ole ajatelleet alkuunkaan näillä teidän moderneilla kasvatusmenetelmillä? Et osaa sanoa tuohon enää mitään järkevää koska tätähän te täällä ajoitte tähän pisteeseen. Hupsis ei se toiminukkaa? Mitäs nyt?

Kuule et osunu mihinkään. Maalailit vain ja teit viestin tyhjäksi. Ja yhä jatkuu.

No kerro sitten miten tämä minun päätelmä oli virheellinen? Jos et osaa vastata niin kannattaa olla jo hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.

Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.

Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.

Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.

Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.

Tiesitkö että jo se on kiusaamista kun porukan mukana mennään?

Sitä paitsi et tosiaan osaa katsoa asiaa niin että se kiusaamisen väylä katkaistaan ottamalla se puhelin pois. Sitten selvitetään tilanne eikä samaan aikaan anneta sen kiusaamisen jatkua sillä puhelimella. Vai luuletko että se kiusaaminen jää jotenkin tauolle automaattisesti siksi aikaa kun tilannetta selvitellään ettei sillä puhelimella sillä välin kukaan kiusaa? Just.

Tottakai välyä katkeaa jos se puhelin otetaan pois kokonaan ja lopullisesti. Siihen vain minun valtani ei riitä vaan viimeistään täysi-ikäisenä jokainen jutuu siitä päättämään itse.

En tarkoittanut nyt mitään porukan mukana menemistä vaan esim whatsapp ryhmiä jossa nuori on mukana ja joissa esiintyy kiusaamista esim. sitä että ylläpitäjä (joka ei ole lapseni) poistaa keskustelusta jonkun tms. Näistä asioista keskustellaan lapsen kanssa ja puhutaan siitä mikä on hyväksyttävää mikä ei.

Edelleenkään en saanut vastausta siihen mitä kasvatuksellista hyötyä tuossa tilanteessa on takavarikoinnilla?

Minä takavarikoisin puhelimen siis ensisijaisesti siksi että kiusaaminen saataisiin välittömästi katkeamaan sillä väylällä. Kasvatukselliset keinot ovat sitten erikseen, kuten se keskustelu.

Miksi kiusaamista ei saa keskusteluilla loppumaan millä tahansa välineellä? Puhelimen takavarikointi ei hyödytä mitään jos kiusaaminen jatkuu muualla.

Puhelimen takavarikointi erittäin hyvä, saada kiusaaminen katki heti. Lisäksi sitten muita toimenpiteitä, kuten keskustelua, anteeksipyyntöä, mahdollisesti ammattilaiselle juttelua yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.

Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.

Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.

Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.

Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.

Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata

Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.

Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.

En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.

Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.

Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.

Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.

Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.

En ole sanonut missään ettei kiusaamiseen tule puuttua, tulee tietysti. Mutta mitä se auttaa että puhelin viedään pois? Sinusta se auttaa niin, että hetkeen tyttö ei pysty kiusaamaan kun ei ole sitä puhelinta. Ok. Sinusta se riittää. Minä haen keinoa jolla kiusaaminen loppuisi kokonaan JA tyttö haluaisi itse lopettaa sen. Ei niin että häneltä vain viedään mahdollisuus tehdä niin.

Luepa uudestaan nuo viestit. ”minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt (vaihe 1) ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK (vaihe 2)”. Lisään nyt vielä vääntäen rautalangasta, että vaiheella 2 myös pyritään kitkemään se kiusaaminen irti. Miksi kiusaa ja mitä hän saa siitä ja mitä siitä todellisuudessa seuraa? Ei se kännykän vienti ole mikään rangaistus vaan toimenpide sillä hetkellä jolla se kiusaaminen katkaistaan välittömästi. Jos sitä ei tehdä, se jatkuu sinun selän takana eikä noita selvittelyjä teini ota välttämättä edes todesta. Näin ei uskalla moni vanhempi tehdä koska teini raivoaa kun ei saa pitää yhteyttä kavereihin = jatkaa myös sitä kiusaamista ja ole mukana porukassa.

Ei kai se voi jatkua, jos olette heti vaiheessa 2. Ei ole siihen mahdollisuuttakaan. Samalla kun keskustelette. Ja keskustelu pääsee heti käyntiin, kun yhteyttä ei ole pilattu vaiheella 1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.

Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.

Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.

Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.

Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.

Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?

Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.

Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.

No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.

Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.

Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.

Vaikeahan se tuossa kohtaa enää on lähteä rakentavaan keskusteluun kun tyttö on jo ajettu siihen pisteeseen että ainut selviytymiskeino on tapella vastaan. Tuo on sama kun toisit minulle koko elämänsä pahoinpidellyn pelokkaan ja vihaisen koiran ja sanoisit että ”no kasvata siitä nyt tunnissa hyvä koira lapsiperheeseen.” Suurin vahinko on jo tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.

Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.

Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.

Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.

Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.

Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata

Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.

Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.

En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.

Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.

Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.

Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.

Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.

Maalailu ei lisää uskottavuutta

Eli taisin nyt osua paikkaan jota ette ole ajatelleet alkuunkaan näillä teidän moderneilla kasvatusmenetelmillä? Et osaa sanoa tuohon enää mitään järkevää koska tätähän te täällä ajoitte tähän pisteeseen. Hupsis ei se toiminukkaa? Mitäs nyt?

Jos toisten ihmisten (lasten ja nuortenkin) kunnioitus ja kuunteleminen on moderni kasvatusmenetelmä niin voi härregyyd.

Missä välissä AP kertoi ettei lasta ole kuunneltu ja hänen näkökulmaa kysytty? Ei missään. Missä joku on sanonut että lasta ei pidä kuunnella? Ei missään.

Tässä on puhuttu siitä että osan mielestä kännykkää eli kiusaamisvälinettä ei saa takavarikoida koska se on alistamista, vaikka olisi ilmiselvää että nuori on sitä kiusaamiseen käyttänyt. Mitä luulette mitä sillä kännykällä tehdään jos sitä ei tuossa tilanteessa oteta pois? Kiusaaminen loppuu kuin seinään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.

Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.

Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.

Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.

Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.

Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?

Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.

Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.

No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.

Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.

Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.

Nämä keskusteluyritykset kerrottiin vasta paljon myöhemmin. Keskustelua ei ole tosiasiassa edes yritetty ennen rangaistuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän moni ajattelee edelleen et vanhemmat on syypäitä joka ikiseen pieruun mitä lapselta pääsee. Kaikki vanhempien vikaa. Ikään kuin sillä lapsella ei olis omaa tahtoa ja omia aivoja. 15v aivot tutkitusti taantuu ja ryhmäpaine on kova. Tulee tehtyä helpommin tyhmyyksiä eikä ymmärrä aina seurauksia. Empatiaa tulee opettaa jatkuvasti. Se ei ole kaikissa aina automaattisesti. Mikään ei oikeuta kiusaamista. Mutta vanhempien syyttäminen ja lapsen demonisointi ei auta ketään. Kiusaaja tarvitsee apua myös.

Kyllähän tässä väkisinkin syyttää itseään jonkun verran, että mikä on mennyt vikaan kun oma lapsi kiusaa. Mutta kun järjellä ajattelen, niin olemme kyllä mielestäni tehneet parhaamme vanhempina ja kasvattajina ja teemme edelleen. Nyt tietysti eritämme selvittää, mistä kiusaaminen johtuu ja tehdä tyttärelle mahdollisimman selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan ok, vaikka kaverit kuinka painostaisi. Sellaiset eivät ole oikeita kavereita. 

Ap

Teille ei tule mieleen selvittää mitä on tapahtunut, mistä asiat johtuu ja mitä oma lapsi niistä ajattelee. Ja miten hän näkee tilanteen mahdolliset seuraukset ja tilanteen ratkaisemisen

Tätähän me juuri yritämme. Mutta tytär ei suostu ainakaan vielä puhumaan meille, vaan haistattelee. En suostu myöskään siihen, että kun saa puhelimen takaisin, että puhuu sitten. Lapsen tehtävä ei ole sanella kotona sääntöjä ja kiristää. Jos ei suostu meille puhumaan, niin saa puhua ammattilaiselle. Emme me tässä nyt syytä lasta, että hän on vain kiusaaja, vaan selvittää mistä kiusaaminen johtuu.

Ap

Yleensä ennen rangaistuksia pitäisi tulla kuulluksi. Kuulluksi voi tulla vain, kun otetaan hyvässä hengessä puheeksi. Hyvässä hengessä ei voi ottaa asioita puheeksi, kun on jo tuomittu ja rangaistu ja saatu toinen raivon valtaan.

Se teini on kuten ihmiset yleensäkin.

Ratakiskosta vääntäen: teini voi olla sellaisessa taantumustilassa psyykkisesti että mikään rauhallinen ystävällinen keskustelu ei auta. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.

Taidat olla äitini.. teiniä ei tarvitse kuunnella ikinä, koska hänen aivonsa eivät ole vielä kehittyneet joten kaikki hänen ajatuksensa ovat typeriä ja minä tiedän paremmin ja tee sinä vaan niinkuin käsketään ja ole hiljaa. Näin sitä kasvaa hyviä ihmisiä tottavie.

En ole. Ja sanoinko että ei tarvitse kuunnella ikinä vai sanoinko että joskus mikään keskustelu ei onnistu?

Noissa on huima ero.

Vai onko asia sittenkin niin että sinun kanssasi keskustelu ei onnistu? Sinä et KUUNTELE. Voiko olla niin? Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin.

Aika vahvan johtopäätöksen vedät ihan vain siitä että sanon että aina, kaikkien kanssa, normaali keskustelu ei onnistu. Oletkin varma että minä olen se joka ei kuuntele. No vaikka olisinkin eikö se todista että on ihmisiä/tilanteita joissa se asiallinen, toisia kunnioittava keskustelu (sisältää kuulemisen,kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisenI ei onnistu?

Itse asiassa tässä väittelyssä sinä oelt se joka et kuuntele. Pistät suuhuni sanoja ja käytökseeni asenteita joille en ole antanut mitään todisteita, sinä vain sivuutat sanomiseni ja päätät että minä en kuuntele ja jyrään.

Peili mainittu muutaman kerran tässä ketjussa, nyt voin sanoa sinulle: kannattaa katsoa peiliin.

Minähän vain kysyin voiko asia ollakin niin että itse et kuuntele, en syyttänyt sinua mistään. Sen sinä keksit ihan omasta päästäsi, et kuunnellut mitä minä sanoin..

Vastasit omaan kysymykseesi. Se paljasti ajatuksesi. "Ei tietenkään, sinähän olet aikuinen. Sinä tiedät paremmin."

Nyt en enää jatka vääntöä tästä aiheesta, tämä on hedelmätöntä, et halua kuulla minua vaan pidät kiinni näkemyksestäsi. Tyylisi puhutella muita ihmisiä kertoo myös paljon. Aina olisi mahdollisuus olla kohtelias, anonyymi palstallakin.

Tottakai pidän kiinni näkemyksestäni? Olisipa outoa täysin vaihtaa omaa näkemystään toimivasta kasvatuksesta, vain siksi että joku muu on erimieltä asiasta. Jos rangaistukset ovat niin toimivia niin mistä johtuu että kerran vankilaan joutunut usein joutuu myös uudestaan? Hänenhän pitäisi olla ”parantunut” ja rangaistuksen tehnyt tehtävänsä? Tyylini puhutella..? Nyt en kyllä nää missä olin epäkohtelias ketään keskustelijaa kohtaan, mielestäni en missään.

Nyt minäkin puutun tähän jankuttamiseen; oletan että kyse ei ollut kasvatusnäkemyksestäsi vaan siitä että pidät kiinni ajatuksesta että ko kommentoija ei kuuntele, jyrää ja perustelee tekonsa sillä että on aikuinen. Mitään tuollaista ei tullut hänen sanomisistaan ilmi. Ainoastaan se (fakta) että on ihmisiä (huom ihmisiä, ei teinejä/lapsia) joiden kanssa normaali keskustelu ei suju ja jotkut eivät kuuntele/eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sinäkin sekoitat asioita ja vedät johtopäätöksiä ilman perusteita, et edes tunnista omaa tapaasi "kommunikoida".

Mutta voisiko teidän välisen väittelyn jo antaa olla ja jatkaa aiheesta, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.

Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.

Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.

Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.

Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.

Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?

Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.

Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.

No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.

Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.

Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.

Vaikeahan se tuossa kohtaa enää on lähteä rakentavaan keskusteluun kun tyttö on jo ajettu siihen pisteeseen että ainut selviytymiskeino on tapella vastaan. Tuo on sama kun toisit minulle koko elämänsä pahoinpidellyn pelokkaan ja vihaisen koiran ja sanoisit että ”no kasvata siitä nyt tunnissa hyvä koira lapsiperheeseen.” Suurin vahinko on jo tapahtunut.

Menikö sulla kokonaan ohi että se tyttö ei alunalkaenkaan suostunut keskustelemaan kun sitä yritettiin ENNEN kuin mitään puhelimia yms vietiin? Mitä pitää tehdä jos tyttö ei suostu keskustelemaan ja sanoo vaan ”joojoo”. Ei saa kiusaamisvälineitä viedä pois ainakaan? Ei se kiusaaminen ainakaan olisi loppunut vaan jatkunut samaan tyyliin, pahimmillaan se olisi pahentunut koska kiusattu kertoi aikuisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.

Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.

Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.

Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.

Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.

Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?

Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.

Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.

No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.

Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.

Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.

Nämä keskusteluyritykset kerrottiin vasta paljon myöhemmin. Keskustelua ei ole tosiasiassa edes yritetty ennen rangaistuksia

Jep, ap selvästi kertoo miten huutaminen alkoi vasta kun tyttöä rangaistiin. Ja nyt ihmettelee miten ei suostu puhumaan :D jaa a..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.

Lapsihan itse totesi että on tehnyt noin ”koska muutkin”. Lapsi siis myönsi että näin on tehty eli lasta on uskottu :D mahtavaa taas kun ei lueta alusta loppuun ajatuksella.

Annetaan muka asiantuntijoina neuvoja, mutta todellisuudessa ei osattaisi itsekään kitkeä kiusaamista irti. Ei taida suurimmalla osalla olla edes lapsia puhumattakaan kokemusta kiusaajalapsista.

Tässä on iso ideologinen kysymys. Eli miten suhtautuu ihmisiin. Uskooko rangaistuksiin. Minkä asian uskoo auttavan. Tai onko edes väliä sillä mikä auttaa, kunha rangaistaan.

Sinusta siis ei olisi pitänyt rangaista vaan antaa lapsen jatkaa kiusaamista näissä somekanavissa? Olisi muka riittänyt että sanoo ettei niin saa tehdä kun toiselle tulee paha mieli? Haloo nyt.

Meillä on niin iso ideologinen ero, että ei ole järkeä tätä jankata

Meidän ero on se, että minä estäisin lastani kiusaamasta niillä välineillä mitä on käyttänyt ja selvittäisin miksi hän on toiminut näin ja miksi kokee se asian olevan OK.

Sinä taas antaisit jatkaa ja luulet sinisilmäisesti että taputtamalla päähän sanomalla soosoo asia korjaantuu ja kaikki taas hyvin.

En yhtään ihmettele että mielivaltainen rankaiseminen ja alistaminen on ainut kasvatuskeinosi, koska et edes keskustelupalstalla pysty lukemaan ja sisäistämään mitä sinulle kerrotaan. Kuinka ihmeessä pystyisit siis lapsesi kanssa tunnekuohussa kuulemaan ja kuuntelemaan, et mitenkään.

Salli mun nauraa :D en jaksa lukea koko keskustelua missä porukka vaahtoaa ettei kännykkää saa ottaa pois koska se on alistamista ja siitä tulee vakava mielenterveydenhäiriö.

Fakta on se, että kiusaaminen ei lopu jos sille ei laiteta stoppia. Ei se 15-v tunnekuohuinen teini ymmärrä että teoilla on seuraukset, jos niin ei käy koskaan kun tekee väärin tai jos se seuraus on oikeasti jotain päähäntaputtelua. Toisella menee koko elämä pilalle ja kiusaajalle ei tapahdu mitään elämä jatkuu jne.

Teoilla on seuraukset, mutta loogiset sellaiset, jos juokset liukkaalla tiellä, saatat kaatua ja satuttaa itsesi.

Eli periaatteessa sinun logiikallasi tämän kiusatun pitäisi vetää itsensä hirteen tai vähintäänkin sairastua henkisesti ja sen pitäisi näkyä ulospäin jotta näkee seuraukset? Se on loogista mutta siihen ei tule mennä vaan se kiusaaminen pitää katkaista ennen kuin tämä looginen seuraus tapahtuu.

Maalailu ei lisää uskottavuutta

Eli taisin nyt osua paikkaan jota ette ole ajatelleet alkuunkaan näillä teidän moderneilla kasvatusmenetelmillä? Et osaa sanoa tuohon enää mitään järkevää koska tätähän te täällä ajoitte tähän pisteeseen. Hupsis ei se toiminukkaa? Mitäs nyt?

Jos toisten ihmisten (lasten ja nuortenkin) kunnioitus ja kuunteleminen on moderni kasvatusmenetelmä niin voi härregyyd.

Missä välissä AP kertoi ettei lasta ole kuunneltu ja hänen näkökulmaa kysytty? Ei missään. Missä joku on sanonut että lasta ei pidä kuunnella? Ei missään.

Tässä on puhuttu siitä että osan mielestä kännykkää eli kiusaamisvälinettä ei saa takavarikoida koska se on alistamista, vaikka olisi ilmiselvää että nuori on sitä kiusaamiseen käyttänyt. Mitä luulette mitä sillä kännykällä tehdään jos sitä ei tuossa tilanteessa oteta pois? Kiusaaminen loppuu kuin seinään?

Ihan koko tarina kertoo siitä että lasta ei kuulla. Rankaisu on ainoa keino

Eikö ilmiselvässäkin asiassa pidä ensin tutkia ja vasta sitten hutkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus kuulla sen version että tiukoilla säännöillä ja rangaistuksilla on kasvatettu empaattinen muut huomioon otta fiksusti käyttäytyvä nuori.

Mutta eihän mikään viittaa siihen, että ap:n lasta olisi kasvatettu tähän mennessä ankarasti ja rangaistuksilla. Esim minä olen hyvin lempeä kasvattaja enkä usko rangaistuksiin, mutta jos saisin tietää, että lapseni kiusaisi jotakuta puhelimen kautta, niin voisin hyvinkin ottaa puhelimen vähäksi aikaa pois, koska hän ei selvästi osaisi käyttää sitä vastuullisesti.

Autaako se? Jos joku kertoo että se on kiusaamisen lopettanut ihan mielelläni tuota kokeilen. Ainakn tähän saakka on selvitty keskustelemalla miten puhelinta käytetään, puuttumalla tilanteisiin joissa puhelinta on selvästi käytetty kiusaamiseen. Sillä ei ole ollut väliä kuka on kiusaaja kuka kiusattu tapahtuneista jutuista on silti keskusteltu ja päästy yhteisymmärrykseen siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä, mitä voi sietää ja mihin asioihin puututaan. Esim. laset tietää että on huonoa käytöstä poistaa joku keskusteluista vain siksi että hänen mielipiteensä on eri kuin minun jne.

Auttaa se ainakin siihen, että se kiusattu saa olla hetken rauhassa ainakin yhdeltä kiusaajalta. Jos kiusaa uudelleen puhelimen kautta niin toki puhelin pois uudestaan vähäksi aikaa. Toki asiasta MYÖS keskustellaan mutta mun myötätunto olisi tilanteessa kiusatun puolella, vaikka kiusaaja olisi oma lapseni. Ja haluaisin osoittaa sen kiusatulle ja suojata häntä välittömästi kiusaaamiselta niillä tavoin mitä voin käyttää.

Hetken rauhassa? Kaikkein pahinta kiusatulle on odotella milloin kiusaaminen taas alkaa. Pysyvämpiä ratkaisuja ainakin minä haen kasvatuksella. Ratkaisuja jotka kantaa myös siinä vaiheessa kun minulla ei ole valtaa ottaa puhelinta tai muuta takavarikkoon.

Totta kai tekisin myös paljon muuta kuin takavarikoisin puhelimen. Eikä puhelimen takavarikoiminen olisi edes rangaistus, vaan luonnollinen seuraamus siitä, ettei osaa käyttää sitä asiallisesti. Samoin kuin jos selaisi koko yön puhelinta eikä nukkuisi, ottaisin puhelimen yöksi pois JA myös keskustelisin yöunien tärkeydestä.

Mitä hyötyä puhelimen takavarikoinnista on sitten muuta kuin tuo että kiusattu joutuu hetken odottelemaan alkaako se uudelleen? Mitä lapsi oppii takavarikoinnista? Ehkä sen että teko ei ole hyväksytty mutta sen ainakin minä pystyn lapselle kertomaan ihan keskustelemalla asiasta myös tilanteessa jossa lapsi ei itse ole kiusannut vaan on esim. ollut mukana ryhmässä jossa kiusaamista on esiintynyt.

Tässä puhuttiin nyt tapauksesta, jossa lapsi on todistetusti itse kiusannut, joten lähdin siitä. Miksi sinulle se puhelimen väliaikainen poisottaminen sinänsä on niin kauhistus? Miksi ei voi tehdä niitä syvällisempiä toimenpiteitä JA ottaa puhelinta pois?

Disclaimer: en juurikaan usko rangaistuksiin, mutta mielestäni puhelimen poisottaminen on tässä seuraamus, ei rangaistus. Ja sen saa takaisin kun on keskusteltu se sosiaalisesti asiallisesta käytöstä.

Takavarikointi ei millään tavalla ole kauhistus, mutta en vai näe mitä hyötyä siitä olisi. Sanoin jo aiemmin että kokeilen sitä ilman muuta jos takavarikointi kasvatus selvästi auttaa lasta kasvamaan empaattiseksi ja toisia arvostavaksi. Sellaista esimerkkiä vain ei vielä ole tullut vastaan.

No kerrohan tässä mitä pitäisi tehdä, kun ap on kertonut että keskustelua on yritetty, tyttö vähättelee että muutkin tekee. Sen jälkeen kiusaamisvälineet otettu toistaiseksi pois (nyt on hyvä muistaa että tästä tuli viesti koululta perjantaina ja aloitus tuli maanantaiaamuna) ja annettiin arestia, jota tyttö rikkoi ja siitä otettiin tekoväline (pankkikortti) takavarikkoon. Ap on myös ehdottanut terapeuttia, että saisi keskustella ulkopuolisen kanssa, jos jokin painaa ja kotona ei halua puhua, mutta sekään ei kai ole ollut mieleistä.

Ei nämä ole mitään kohtuuttomia rangaistuksia. Tytön kanssa on koetettu keskustella, eikä häntä ole eristetty perheestä, tai pidetty nälässä. Hän itse ei vain ole halunnut syödä kotonaan, huutaa ja heiluu.

Konkreettisia esimerkkejä miten diplomikasvattajat olisivat itse tästä suoriutuneet, kiitos.

Vaikeahan se tuossa kohtaa enää on lähteä rakentavaan keskusteluun kun tyttö on jo ajettu siihen pisteeseen että ainut selviytymiskeino on tapella vastaan. Tuo on sama kun toisit minulle koko elämänsä pahoinpidellyn pelokkaan ja vihaisen koiran ja sanoisit että ”no kasvata siitä nyt tunnissa hyvä koira lapsiperheeseen.” Suurin vahinko on jo tapahtunut.

Tämä on aivan uskomatonta. Ap on antanut itsestään maltillisen, vastuullisen ja pohdiskelevan kuvan ja täällä huudetaan kuinka hän ei anna lapselleen mahdollisuutta selittää vaan rangaistukset lyödään heti tai täysin vastakkain hän on ollut liian lepsu ja lapsesta on tullut hemmoteltu prinsessa, jopa psykopaatti.