voiko mummoa pyytää ostamaan lapselle jotain?

Kysyit yksinkertaisen kysymyksen ja saat siihen vastauksen:

Voit, mummulta voit kysyä kohteliaasti että onko halua avustaa haalarin ostossa koska teillä on nyt tiukkaa. Se on sitten mummun oma asia miten siihen vastaa. Se vastaus on sitten otettava oli mikä oli. Haalari on tärkeä hankinta, perheellisillä on useasti raha tiukassa ja aprempi kysellä mummulta eikä sossusta. Hävettää sen ihmsien puolesta joka täällä vertasi tilannetta sossussa asiointiin. Kun aattelen vielä että Suomessa taloudellinen tilanne on tätänykyä todistettavasti hankala niin monet vastaukset tässä ketjussa tuntuvat jeesustelulta.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 15:29"]

Minä en sitten vaan ymmärrä näitä isovanhempia jotka kohtelevat lapsenlapsiaan epätasa-arvoisesti! Pistää vihaksi lasten puolesta. Oma mummoni nimittäin aina osti vaatteita, antoi jotain pientä rahaa jne. serkuilleni. Sain kyllä omilta vanhemmiltani kaiken tarpeellisen, mutta pieni lapsi eikä edes vähän isompikaan pysty ymmärtämään miksi toisille annetaan ja toisille lapsenlapsille ei. Muistan vieläkin kuinka paha mieli siitä tuli...

Anoppini on tätä samaa tyyliä. Miehen veljen lapsille ostellaan vaikka mitä, mutta ei meidän lapselle. Meillä toki on varaa ostaa itsekin. Lapselle on vaan tosi vaikea selittää miksi mummi ostaa toisille. Itse kun en lapselle haluaisi sanoa että serkkujen perheellä ei ole rahaa....Parempi olisi antaa rahana vanhemmille, kuin tavarana suoraan lapsille. Lapset kun niistä puhuvat sitten keskenään...

Omat vanhempani ostavat omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen tarkalleen samat jutut. Serkukset jopa tarkistavat aina kun saavat jotain että saihan myös xxx. Tätä samaa tyyliä aion noudattaa omien lasten ja lastenlasten kohdalla.

Joo, mutta en kehtaisi keneltäkään suoraan pyytää mitään. Jokainenhan toimii niinkuin haluaa, pakko ei ole kaikille rasa-arvoisesti ostaa. Sellainen aukuinen on vaan vähän yksinkertainen, kun ei ymmärrä lapsen tunteita....

[/quote]

Meillä täysin samanlaista! Minun mummoni on aina suosi  serkkuani ja itse en saanut kuin suklaarasioita joululahjaksi ja serkku ties mitä. Olihan se todella ikävä tunne lapsena kun kun halusi mummo hyväksyntää ja tuntui että oli hänelle kuin ilmaan.....

Ehkä äitini näki ja ymmärsi tilanteen (en ole koskaan aikuis-iällä asiasta puhunut) ja nyt omia lapsia ja lastenlapsia kohtelee tasavertaisesti, ilmoittaa jos jotain on ostanut jollekin ja että aikoo myös sitten ostaa muille kun aika koittaa jne.

Mutta tuo "ihana" anoppini on täysin eri maata. Mieheni sanoo että sen jälkeen kun hän on 18 v täyttänyt, ei äitinsä ole mitään hänelle ostanut. Tämähän on OK, koska kyseessä on täysi-ikäinen eikä ole enää velvollinen häntä elättämään..... mutta entäs sitten pikkusiskon kohdalla joka on 30 v ja anoppi maksaa hänen ASUMISKULUT vieläkin. Eipä tätä naista työt tunnu kiinnostavan kun mamma-betala.

Mieheni ei näe tässä mitään väärää kun on aina tilanne ollut tämä, mutta nyt kun molemmilla on lapsia ja pelkäänkin juuri tätä pahaa mieltä mikä lapselle aiheutuu kun mummo hemmotelee vain toista. Ja kokoajan puhuu tästä toisesta lapsesta ja sen ihanuudesta ja kuinka hyvä se on missäkin blaablaa..... Mun puolesta voisi jättää ne kehumiset sitten vaikka naapureilleen tai lapsen äidille, eikä tarvi meidän perheelle todistella miten ihana pallero se Mari oikein on.

Jotenkin tuntuu, että olisi miehen asia kysyä... itse uskaltaisin asian ottaa ehkä jotenkin kiertoteitse puheeksi, tyyliin: "Käytkö sä muuten joskus kirppareilla? Voisitko katella samalla Julialle haalaria, jos muistat, kun meillä on nyt vähän tiukkaa rahasta eikä uuteen oo varaa. On niin tuurissa, jos löytää hyvän kirpparilta, enkä ehdi itte kovin usein käydä tsekkaamassa. Mä maksan kyllä sit takasin."

Tai jotain tuohon tyyliin... jos mummo haluaa ostaa uuden, varmaan tarjoutuu tuossa vaiheessa, että hei mä voin kyllä ostaa, tai sitten tarjoutuu auttamaan kirpparikyttäyksessä (ja tuskin ottaa rahaa haalarista). Ja jos ei auta, niin ei sitten.

En käsitä tilannetta. Ap ja miehensä eivät ole köyhiä vaan molemmat käyvät töissä ja saavat palkkaa. Miten ihmeessä ei ole rahaa ostaa lapselle 40 e:n haalaria (jota ei juuri nyt edes tarvita)?

Isovanhempien velvollisuus ei ole vaatettaa/ruokkia/hoitaa lastenlapsiaan. Se on ihan niiden lapsen omien vanhempien velvollisuus. Isovanhemmat saavat käyttää rahansa ihan mihin lystäävät, aivan sama vaikka haluaisivat ostaa yhdelle lapselle jotain mutta eivät muille. Se on heidän rahaansa, ja heillä on täysi oikeus käyttää rahansa, miten tahtovat.

Töissä käyvänä ihmisenä ei tulisi ikinä mieleenkään, että alan ruikuttaa muita ostamaan minun lapselleni vaatteita tai tavaroita. On eri asia, jos kysytään vaikka lahjatoivetta synttäriksi tai jouluksi. Muutoin en todellakaan kehtaisi ilmoittaa sukulaisille, omille tai miehen, että olemme eläneet niin leväperäisesti, ettemme pysty vaatettamaan lastamme. Mieluummin söisimme pari viikkoa makaronilaatikkoa ja säästäisimme ne 40 euroa kuin menisimme muiden kukkaroille.

Ottakaa aikuiset ihmiset vastuu itsestänne ja perheestänne!

Minä olen mummo joka ostaa (vaarin kanssa yhdessä) lapsenlapsille haalareita, sukkia, mekkoja, kenkiä , siis kaikille paitsi yhden pojan lapsille.. Oltiin miniän kanssa (ja ollaan tavallaan vieläkin) hyvissä väleissä käytiin yhdessä ostoksilla, hemmotteluhoidoissa ym, ennen lapsia, sen jälkeen ei ole ollut"aikaa" vaikka poikani lasten isä kehoittaa häntä ottamaan omaa aikaa, ja sitten se tämän ketjun asia, laitokselta asti kun heille ensimmäinen lapsi tuli kaikki ostamamme on ollut jollain tapaa virheellisiä, voi olisimme miellummin halunneet keltaisen  tuo valkoinen niin tavallinen, ei tässä kukka ei meidän tyttö ole mikään pikku prinsessa, voi olisi kiva jos olisi hieman tummempi sininen tämä vaalee ei oikein soinnu, tämä vähän liian sitä ja liian vähän tätä, pari vuotta yritettiin mutta ei enään kertakaan ei ostamiamme päälle puettu, toiset lapset ja miniät/vävyt kiittää ja käyttää:Lapsille ostetaan leluja syntymäpäivälahjoiksi ja niistä ei hirveesti valittamista ole tullut, kuulin sitten että hän oli tutuille valittanut juuri tästä että muille ostellaan sitä ja tätä mutta heidän lapsille ei, no otimme asian esiin heidän kanssa(siis poikani ja miniän) selitimme että ei ole kiva ostaa tavaroita heidän kaappiin hintalappuineen lojumaan kun mikään ei kelpaa, Ei miniän mielestä pitänyt paikkansa mutta kun hieman keskustelimme niin myönsi että juu ei ole ostamiamme käyttänyt sanoi vielä ettei niissä isompaa vikaa mutta ei ihan parhaita mahdollisia, no jos me matkoilla ym ostetaan kaikille niin emme joka kerta ala soitteleen että kelpaako tämä vai haluaako kenties jotain muuta,Sovimme että tästälähtien ostamme myös heidän lapsille ,pitävät tai ei ja hän ei ääneen arvostele kaikkia lyttyyn.

Kysyisin itse mummolta haluaisiko hän avustaa välikausihaalarin hankinnassa, koska ovat niin kalliita ja rahasta tiukkaa. Avustushan voisi olla mummon itse määrittelemä summa tai koko haalarin hinta. Jos mummo haluaa avustaa niin pyytäisin hänet myös mukaan valitsemaan haalaria, jotta saa esittää oman näkemyksensä. 

Meillä isovanhemmat ostavat kaikki lasten ulkoiluvaatteet ja asusteet. Ja toiset isovanhemmat urheiluvälineitä. Molemmat ihan omasta tahdostaan.

Minä olen mummo ja minusta on kiva, jos lapseni kertoo, mitä toivoisi itselleen, miehelleen, lapselleen lahjoiksi. Tulee sitten tarkalleen sitä, mitä toivovat, eikä minun tarvitse tuskailla, tuliko ostettua tarpeellista-sopivaa jne.

Joten tottakai voi pyytää.