Mä en ymmärrä riitelyä. Eikö asioista voi keskustella?

Ap ja kaltaisensa varmaan kokevat olevansa epänormaaleja tai ihmisiä, jotka eivät koskaan suutu. Newsflash: niin olettekin, jos ette ikinä suutu. Os silloin ette huuda, niin miksi se ketään haittaisikaan? En mä ainakaan silloin edes noteeraa, että teitä suututti jokin, voi vauvelit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja raivoaminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos ei asioista osaa keskustella ja riidellä sivistyneesti, on taulapää. Eri asia jos joku on täysi kusipää, silloin ei kannata olla tekemisissä ollenkaan.

Väärin toimiminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos toimii väärin, eikä hoida asioita sanottaessa kuntoon, on taulapää, jollainen ei ansaitse mitään sivistynyttä kohtelua.

Kusipäillekin koitan ensiksi aina hyvällä, mikä on melko usein kyllä turhaa.

Tietenkin ensin hyvällä, mutta jos se ei auta ainakin itse suutun ja silloin alan huutaa. En tajua mikä tässä on aloittajan kaltaisille ongelmana. Sekö, että pitä saada tehdä vain maailman tappiin väärin eikä kukaan saa huutaa? Siinähän näkevät siitä unia.

Luulen, että aloittaja saattoi tarkoittaa enempikin läheisten riitelyä? Itse en riitele koskaan läheisten kanssa, ja silloin kun itsellä menee huutamiseksi jonkun ääliön kanssa, ei väkivaltakaan ole kaukana siitä enää. On sen verran pitkä pinna, että kun se katkeaa niin se katkeaa kunnolla ja syystä.

Vierailija kirjoitti:

Ap ja kaltaisensa varmaan kokevat olevansa epänormaaleja tai ihmisiä, jotka eivät koskaan suutu. Newsflash: niin olettekin, jos ette ikinä suutu. Os silloin ette huuda, niin miksi se ketään haittaisikaan? En mä ainakaan silloin edes noteeraa, että teitä suututti jokin, voi vauvelit.

Jos nyt ei vain satu kotona tulemaan riidanaihetta niin miksi sitä pitäisi yrittää jostain keksiä? Sinullako on tapana päivittäin huutaa ja suuttua perheellesi jostain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja raivoaminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos ei asioista osaa keskustella ja riidellä sivistyneesti, on taulapää. Eri asia jos joku on täysi kusipää, silloin ei kannata olla tekemisissä ollenkaan.

Väärin toimiminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos toimii väärin, eikä hoida asioita sanottaessa kuntoon, on taulapää, jollainen ei ansaitse mitään sivistynyttä kohtelua.

Kusipäillekin koitan ensiksi aina hyvällä, mikä on melko usein kyllä turhaa.

Tietenkin ensin hyvällä, mutta jos se ei auta ainakin itse suutun ja silloin alan huutaa. En tajua mikä tässä on aloittajan kaltaisille ongelmana. Sekö, että pitä saada tehdä vain maailman tappiin väärin eikä kukaan saa huutaa? Siinähän näkevät siitä unia.

Luulen, että aloittaja saattoi tarkoittaa enempikin läheisten riitelyä? Itse en riitele koskaan läheisten kanssa, ja silloin kun itsellä menee huutamiseksi jonkun ääliön kanssa, ei väkivaltakaan ole kaukana siitä enää. On sen verran pitkä pinna, että kun se katkeaa niin se katkeaa kunnolla ja syystä.

Ja minä taas en koskaa riitele tai korota ääntäni muille kuin läheisille. Miksi ihmeessä haluaisin jollekulle ventovieraalle sanoa, että nyt loukkasi tämä asia aika pahasti.

Ehkä tuossa on aika ratkaiseva ero, jos suuttuminen tarkoittaa itselle, että väkivallan uhka on lähes väistämätön. En minä ainakaan ole koskaan ollut enkä pelännyt parisuhteissa tai muissakaan läheisissä suhteissa väkivaltaa. Ehkä tuo tosiaan pakottaa pitämään tunteet mahdollisimman piilossa.

Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja raivoaminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos ei asioista osaa keskustella ja riidellä sivistyneesti, on taulapää. Eri asia jos joku on täysi kusipää, silloin ei kannata olla tekemisissä ollenkaan.

Väärin toimiminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos toimii väärin, eikä hoida asioita sanottaessa kuntoon, on taulapää, jollainen ei ansaitse mitään sivistynyttä kohtelua.

Kusipäillekin koitan ensiksi aina hyvällä, mikä on melko usein kyllä turhaa.

Tietenkin ensin hyvällä, mutta jos se ei auta ainakin itse suutun ja silloin alan huutaa. En tajua mikä tässä on aloittajan kaltaisille ongelmana. Sekö, että pitä saada tehdä vain maailman tappiin väärin eikä kukaan saa huutaa? Siinähän näkevät siitä unia.

Luulen, että aloittaja saattoi tarkoittaa enempikin läheisten riitelyä? Itse en riitele koskaan läheisten kanssa, ja silloin kun itsellä menee huutamiseksi jonkun ääliön kanssa, ei väkivaltakaan ole kaukana siitä enää. On sen verran pitkä pinna, että kun se katkeaa niin se katkeaa kunnolla ja syystä.

Ja minä taas en koskaa riitele tai korota ääntäni muille kuin läheisille. Miksi ihmeessä haluaisin jollekulle ventovieraalle sanoa, että nyt loukkasi tämä asia aika pahasti.

Ehkä tuossa on aika ratkaiseva ero, jos suuttuminen tarkoittaa itselle, että väkivallan uhka on lähes väistämätön. En minä ainakaan ole koskaan ollut enkä pelännyt parisuhteissa tai muissakaan läheisissä suhteissa väkivaltaa. Ehkä tuo tosiaan pakottaa pitämään tunteet mahdollisimman piilossa.

En ole koskaan tajunnut miksi rakkaimmille tulisi huutaa ja raivota, mielestäni sellainen on sairasta. Minun seurassa ei koskaan eikä ikinä läheisten tarvitse olla peloissaan, että nyt katkeaa pinna. Ei sellainen kuulu läheisiin ihmissuhteisiin. Keskustelemalla pärjää aina, vaikka toinen osapuoli epäkypsyyttään joskus kiukuttelisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja raivoaminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos ei asioista osaa keskustella ja riidellä sivistyneesti, on taulapää. Eri asia jos joku on täysi kusipää, silloin ei kannata olla tekemisissä ollenkaan.

Väärin toimiminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos toimii väärin, eikä hoida asioita sanottaessa kuntoon, on taulapää, jollainen ei ansaitse mitään sivistynyttä kohtelua.

Kusipäillekin koitan ensiksi aina hyvällä, mikä on melko usein kyllä turhaa.

Tietenkin ensin hyvällä, mutta jos se ei auta ainakin itse suutun ja silloin alan huutaa. En tajua mikä tässä on aloittajan kaltaisille ongelmana. Sekö, että pitä saada tehdä vain maailman tappiin väärin eikä kukaan saa huutaa? Siinähän näkevät siitä unia.

Luulen, että aloittaja saattoi tarkoittaa enempikin läheisten riitelyä? Itse en riitele koskaan läheisten kanssa, ja silloin kun itsellä menee huutamiseksi jonkun ääliön kanssa, ei väkivaltakaan ole kaukana siitä enää. On sen verran pitkä pinna, että kun se katkeaa niin se katkeaa kunnolla ja syystä.

Ja minä taas en koskaa riitele tai korota ääntäni muille kuin läheisille. Miksi ihmeessä haluaisin jollekulle ventovieraalle sanoa, että nyt loukkasi tämä asia aika pahasti.

Ehkä tuossa on aika ratkaiseva ero, jos suuttuminen tarkoittaa itselle, että väkivallan uhka on lähes väistämätön. En minä ainakaan ole koskaan ollut enkä pelännyt parisuhteissa tai muissakaan läheisissä suhteissa väkivaltaa. Ehkä tuo tosiaan pakottaa pitämään tunteet mahdollisimman piilossa.

En ole koskaan tajunnut miksi rakkaimmille tulisi huutaa ja raivota, mielestäni sellainen on sairasta. Minun seurassa ei koskaan eikä ikinä läheisten tarvitse olla peloissaan, että nyt katkeaa pinna. Ei sellainen kuulu läheisiin ihmissuhteisiin. Keskustelemalla pärjää aina, vaikka toinen osapuoli epäkypsyyttään joskus kiukuttelisikin.

Miksi sitä pinnan katkeamista pitää pelätä? Se on vain negatiivinen tunne ja ihan normaalia. Kukaan ei kuole siihen, että toinen korottaa ääntään turhautuessaan. Jotain on vialla, jos ei pientä suuttumusta siedä.

Keskustelemalla ei pärjää, jos toinen möllöttää mykkänä.

Vierailija kirjoitti:

Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.

Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.

Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.

Mutta kun kumpikaan ei ole hiljaa vaan keskustelee. Ehkä sinun kanssasi toinen on hiljaa kun ei sinulle uskalla mitään sanoa kun räjähdät heti :D sekin kertoo jo jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja raivoaminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos ei asioista osaa keskustella ja riidellä sivistyneesti, on taulapää. Eri asia jos joku on täysi kusipää, silloin ei kannata olla tekemisissä ollenkaan.

Väärin toimiminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos toimii väärin, eikä hoida asioita sanottaessa kuntoon, on taulapää, jollainen ei ansaitse mitään sivistynyttä kohtelua.

Kusipäillekin koitan ensiksi aina hyvällä, mikä on melko usein kyllä turhaa.

Tietenkin ensin hyvällä, mutta jos se ei auta ainakin itse suutun ja silloin alan huutaa. En tajua mikä tässä on aloittajan kaltaisille ongelmana. Sekö, että pitä saada tehdä vain maailman tappiin väärin eikä kukaan saa huutaa? Siinähän näkevät siitä unia.

Luulen, että aloittaja saattoi tarkoittaa enempikin läheisten riitelyä? Itse en riitele koskaan läheisten kanssa, ja silloin kun itsellä menee huutamiseksi jonkun ääliön kanssa, ei väkivaltakaan ole kaukana siitä enää. On sen verran pitkä pinna, että kun se katkeaa niin se katkeaa kunnolla ja syystä.

Ja minä taas en koskaa riitele tai korota ääntäni muille kuin läheisille. Miksi ihmeessä haluaisin jollekulle ventovieraalle sanoa, että nyt loukkasi tämä asia aika pahasti.

Ehkä tuossa on aika ratkaiseva ero, jos suuttuminen tarkoittaa itselle, että väkivallan uhka on lähes väistämätön. En minä ainakaan ole koskaan ollut enkä pelännyt parisuhteissa tai muissakaan läheisissä suhteissa väkivaltaa. Ehkä tuo tosiaan pakottaa pitämään tunteet mahdollisimman piilossa.

En ole koskaan tajunnut miksi rakkaimmille tulisi huutaa ja raivota, mielestäni sellainen on sairasta. Minun seurassa ei koskaan eikä ikinä läheisten tarvitse olla peloissaan, että nyt katkeaa pinna. Ei sellainen kuulu läheisiin ihmissuhteisiin. Keskustelemalla pärjää aina, vaikka toinen osapuoli epäkypsyyttään joskus kiukuttelisikin.

Miksi sitä pinnan katkeamista pitää pelätä? Se on vain negatiivinen tunne ja ihan normaalia. Kukaan ei kuole siihen, että toinen korottaa ääntään turhautuessaan. Jotain on vialla, jos ei pientä suuttumusta siedä.

Keskustelemalla ei pärjää, jos toinen möllöttää mykkänä.

Huutaminen, suuttuminen ja raivoaminen on vihan ilmaisemista. Ei tulisi mieleenkään kohdistaa moista rakkaimpiinsa, on sitä kyllä tullut nähtyä joskus ihan tarpeeksi, kiitosta vain. Kyllä minulle voi huutaa ja raivota, mutta tuntisin itseni aivovammaiseksi jos sellaiseen lähtisin mukaan ihmissuhteissani. Jos omaa vähääkään kommunikaatiotaitoja niin asiat selviävät ihan keskustelemallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.

Ihan samalla tavalla on henkistä väkivaltaa kieltäytyä keskustelemasta ja kadota paikalta kun toinen kertoo asian, joka hänen mieltään vaivaa tai pitää mykkäkoulua, kun ei pysty puhumaan. Riitelyssä sentään yritetään jonkinlaista kommunikaatiota.

Mutta kun kumpikaan ei ole hiljaa vaan keskustelee. Ehkä sinun kanssasi toinen on hiljaa kun ei sinulle uskalla mitään sanoa kun räjähdät heti :D sekin kertoo jo jotain.

Niin, tietenkään ei voi oll kyse siitä, että se toinen ei vain oikeasti puhu. Exäni oli juuri tällainen, että vaikka keskustelun aloitti millä tavalla, mitään vastausta ei saanut. Jälkeenpäin olen kuullut; että tälle on olemassa sanakin, aleksitymia. Nyt minulla on uusi miesystävä ja olen tasan kerran hänelle korottanut ääntäni. Muuten olemme pystyneet puhumaan asioista ihan helposti, koska tämä mies osaa puhua. Ja tuo yksikin kerta, kun korotin ääntä oli sellainen, että tilanne rauhoittui todella nopeasti kun molemmat olivat halukkaita ja kykeneviä asian ratkaisemaan. Nykyinen miesystävä ei pelkää konflikteja, joten hänen kanssaan ei menekään hermo eikä tarvi jankuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja raivoaminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos ei asioista osaa keskustella ja riidellä sivistyneesti, on taulapää. Eri asia jos joku on täysi kusipää, silloin ei kannata olla tekemisissä ollenkaan.

Väärin toimiminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos toimii väärin, eikä hoida asioita sanottaessa kuntoon, on taulapää, jollainen ei ansaitse mitään sivistynyttä kohtelua.

Kusipäillekin koitan ensiksi aina hyvällä, mikä on melko usein kyllä turhaa.

Tietenkin ensin hyvällä, mutta jos se ei auta ainakin itse suutun ja silloin alan huutaa. En tajua mikä tässä on aloittajan kaltaisille ongelmana. Sekö, että pitä saada tehdä vain maailman tappiin väärin eikä kukaan saa huutaa? Siinähän näkevät siitä unia.

Luulen, että aloittaja saattoi tarkoittaa enempikin läheisten riitelyä? Itse en riitele koskaan läheisten kanssa, ja silloin kun itsellä menee huutamiseksi jonkun ääliön kanssa, ei väkivaltakaan ole kaukana siitä enää. On sen verran pitkä pinna, että kun se katkeaa niin se katkeaa kunnolla ja syystä.

Ja minä taas en koskaa riitele tai korota ääntäni muille kuin läheisille. Miksi ihmeessä haluaisin jollekulle ventovieraalle sanoa, että nyt loukkasi tämä asia aika pahasti.

Ehkä tuossa on aika ratkaiseva ero, jos suuttuminen tarkoittaa itselle, että väkivallan uhka on lähes väistämätön. En minä ainakaan ole koskaan ollut enkä pelännyt parisuhteissa tai muissakaan läheisissä suhteissa väkivaltaa. Ehkä tuo tosiaan pakottaa pitämään tunteet mahdollisimman piilossa.

En ole koskaan tajunnut miksi rakkaimmille tulisi huutaa ja raivota, mielestäni sellainen on sairasta. Minun seurassa ei koskaan eikä ikinä läheisten tarvitse olla peloissaan, että nyt katkeaa pinna. Ei sellainen kuulu läheisiin ihmissuhteisiin. Keskustelemalla pärjää aina, vaikka toinen osapuoli epäkypsyyttään joskus kiukuttelisikin.

Miksi sitä pinnan katkeamista pitää pelätä? Se on vain negatiivinen tunne ja ihan normaalia. Kukaan ei kuole siihen, että toinen korottaa ääntään turhautuessaan. Jotain on vialla, jos ei pientä suuttumusta siedä.

Keskustelemalla ei pärjää, jos toinen möllöttää mykkänä.

Huutaminen, suuttuminen ja raivoaminen on vihan ilmaisemista. Ei tulisi mieleenkään kohdistaa moista rakkaimpiinsa, on sitä kyllä tullut nähtyä joskus ihan tarpeeksi, kiitosta vain. Kyllä minulle voi huutaa ja raivota, mutta tuntisin itseni aivovammaiseksi jos sellaiseen lähtisin mukaan ihmissuhteissani. Jos omaa vähääkään kommunikaatiotaitoja niin asiat selviävät ihan keskustelemallakin.

Ehkä me puhumme nyt eri asioista. Minä puhun riitelemisestä, suuttumisesta ja äänen korottamisesta. Sinä puhut raivoamisesta ja huutamisesta. Ennen kuin alat haukkua ihmisiä aivovammaisiksi, voisit ensin miettiä, mikä ero näillä on. Minä en esimerkiksi riidellessäkään nimittele ketään, mutta sinulla se näkyy tulevan luonnostaan jo keskustellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja raivoaminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos ei asioista osaa keskustella ja riidellä sivistyneesti, on taulapää. Eri asia jos joku on täysi kusipää, silloin ei kannata olla tekemisissä ollenkaan.

Väärin toimiminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos toimii väärin, eikä hoida asioita sanottaessa kuntoon, on taulapää, jollainen ei ansaitse mitään sivistynyttä kohtelua.

Kusipäillekin koitan ensiksi aina hyvällä, mikä on melko usein kyllä turhaa.

Tietenkin ensin hyvällä, mutta jos se ei auta ainakin itse suutun ja silloin alan huutaa. En tajua mikä tässä on aloittajan kaltaisille ongelmana. Sekö, että pitä saada tehdä vain maailman tappiin väärin eikä kukaan saa huutaa? Siinähän näkevät siitä unia.

Luulen, että aloittaja saattoi tarkoittaa enempikin läheisten riitelyä? Itse en riitele koskaan läheisten kanssa, ja silloin kun itsellä menee huutamiseksi jonkun ääliön kanssa, ei väkivaltakaan ole kaukana siitä enää. On sen verran pitkä pinna, että kun se katkeaa niin se katkeaa kunnolla ja syystä.

Ja minä taas en koskaa riitele tai korota ääntäni muille kuin läheisille. Miksi ihmeessä haluaisin jollekulle ventovieraalle sanoa, että nyt loukkasi tämä asia aika pahasti.

Ehkä tuossa on aika ratkaiseva ero, jos suuttuminen tarkoittaa itselle, että väkivallan uhka on lähes väistämätön. En minä ainakaan ole koskaan ollut enkä pelännyt parisuhteissa tai muissakaan läheisissä suhteissa väkivaltaa. Ehkä tuo tosiaan pakottaa pitämään tunteet mahdollisimman piilossa.

En ole koskaan tajunnut miksi rakkaimmille tulisi huutaa ja raivota, mielestäni sellainen on sairasta. Minun seurassa ei koskaan eikä ikinä läheisten tarvitse olla peloissaan, että nyt katkeaa pinna. Ei sellainen kuulu läheisiin ihmissuhteisiin. Keskustelemalla pärjää aina, vaikka toinen osapuoli epäkypsyyttään joskus kiukuttelisikin.

Miksi sitä pinnan katkeamista pitää pelätä? Se on vain negatiivinen tunne ja ihan normaalia. Kukaan ei kuole siihen, että toinen korottaa ääntään turhautuessaan. Jotain on vialla, jos ei pientä suuttumusta siedä.

Keskustelemalla ei pärjää, jos toinen möllöttää mykkänä.

Huutaminen, suuttuminen ja raivoaminen on vihan ilmaisemista. Ei tulisi mieleenkään kohdistaa moista rakkaimpiinsa, on sitä kyllä tullut nähtyä joskus ihan tarpeeksi, kiitosta vain. Kyllä minulle voi huutaa ja raivota, mutta tuntisin itseni aivovammaiseksi jos sellaiseen lähtisin mukaan ihmissuhteissani. Jos omaa vähääkään kommunikaatiotaitoja niin asiat selviävät ihan keskustelemallakin.

Ehkä me puhumme nyt eri asioista. Minä puhun riitelemisestä, suuttumisesta ja äänen korottamisesta. Sinä puhut raivoamisesta ja huutamisesta. Ennen kuin alat haukkua ihmisiä aivovammaisiksi, voisit ensin miettiä, mikä ero näillä on. Minä en esimerkiksi riidellessäkään nimittele ketään, mutta sinulla se näkyy tulevan luonnostaan jo keskustellessa.

Äänen korottamisesta, niin... en näe edelleenkään hyvänä käytöksenä koettaa kyykyttää läheisiäni tunnepurkauksillani.

Enkä haukkunut sinua aivovammaiseksi, huomaa, että sinulla on hermojesi kanssa yliherkkyyttä - tosi kiva varmaan läheisillesi huutavan hermokimpun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheen ei saa kontaktia; ei kuuntele yhtään eikä juurikaan keskustele mistään. Niistä asioista voidaan keskustella mitkä häntä itseään kiinnostavat esim. tietty urheilulaji. Sulkee korvansa minua kiinnostavilta asioilta. Kun toiseen ei saa mitään yhteyttä niin joskus on pakko vaan korottaa ääntään tai sitten vetäytyä täysin tilanteesta. Seinille on turha puhua.

Näin miehenä. Todennäköisesti et saa kontaktia silloin, kun juuri itse kontaktin haluaisit saada. Tai et saa kontaktia juuri siinä asiassa, jossa sen haluaisit saada. Urheilulähetys tai joku muu projeksi on monelle miehelle oikein hyvä syy olla keskittymättä mihinkään muuhun. Kontaktinotollesi löytyy varmasti joku muu ja parempi ajankohta.

Osa asioista on myös sellaisia että miehen mielestä niihin ei tarvitse käyttää juurikaan sen hetkistä aikaa, ainakaan keskusteluaikaa. Jos roskapussin ulosvienti häiritsee sinua älä vain aloita keskustelua siitä urheilulähetyksen aikana. Vie vain roskapussi itse ulos ja olette säästyneet paljolta. Roskapussiasia on kyllä miehen tiedossa ja varmasti sen hoitaisi jossain vaiheessa, mutta itselleen paremmin sopivana aikana. Esimerkkinä vain tämä roskapussi ei totuutena kaikille asuinkunnille. Mutta riitaa ei ainakaan turjaan kannata aloittaa.

Mies kuulee kyllä, mutta ei pidä asiaa sillä hetkellä tärkeänä. Mutta jos alat korottaa ääntä, valittaa, siis nalkuttaa, laittaa mies todennäköisesti jarrut päälle eikä ainakaan "kuuntele". Mutta hoitaa silti asian jossain vaiheessa. Keskustella voi ja kierrosten nousemista kannattaa välttää. Mutta nalkuttamista sen sijaan ei kukaan tuntemani mies siedä.

Vierailija kirjoitti:

Mut tämänkin ketjun pointti oli sittenkin ilmeisesti tuoda esiin omaa paremmuuttaan suhteessa muihin? Harmi, tästä olisi voinut saada ihan oikeankin keskustelun aikaan

Miksi paremmuutta? Minä en tykkää riitelystä, se ahdistaa En minä ainakaan tunne olevani sen takia yhtään parempi ihminen.

Mua monesti ketutti kun riidan aikana huudettiin päälle eikä annettu puhua. Sitten keksin ottaa fläppitaulun käyttöön ja selitin oman kantani rautalangasta vääntäen tammisäänelle ja lopuksi tokaisin että jälleen kerran chakki ja matti minulle. Halusin kuulemma liikaa perusteluita. Nykyisin tämä riitakaveri on ex :D

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja raivoaminen on kehitysmaalaisten hommaa. Jos ei asioista osaa keskustella ja riidellä sivistyneesti, on taulapää. Eri asia jos joku on täysi kusipää, silloin ei kannata olla tekemisissä ollenkaan.

Entä jos se kusipää on sellainen jonka kanssa on pakko olla tekemisissä, esim. exä tai vaikka joku yksittäinen työkaveri?

Vierailija kirjoitti:

Näissä riidattomissa suhteissa kumpikaan ei uskalla ilmaista todellista mielipidettään hankalista asioista, tai sitten jompi kumpi myötäilee toista niissä, vaikka onkin eri mieltä.

Miksi tässä olisi mitään väärää? Itse puhuit arvoista, eikö rauhan säilyttäminen suhteessa sitten saisi olla arvo yhtä lailla? Mielummin antaa periksi toiselle kun nostaa riidan aiheesta joka itselle on melko sama. Haetko itse tarkoituksella ristiriitoja että voisit pistää rähinän pystyyn?

sikamieskaikenties kirjoitti:

Mua monesti ketutti kun riidan aikana huudettiin päälle eikä annettu puhua. Sitten keksin ottaa fläppitaulun käyttöön ja selitin oman kantani rautalangasta vääntäen tammisäänelle ja lopuksi tokaisin että jälleen kerran chakki ja matti minulle. Halusin kuulemma liikaa perusteluita. Nykyisin tämä riitakaveri on ex :D

Onko sulle riidoissa siis tärkeämpää se kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, kumpi voittaa ja kumpi häviää, kuin se että ristiriidat saadaan selvitettyä ja saadaan aikaan päätös joka tyydyttää molempia, ja rauha suhteeseen palautettua?

Vierailija kirjoitti:

Huutoriitely on selkeä merkki kommunikaation ongelmista. Se on myös henkistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja manipulointia. Usein syynä on psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Myös matala älykkyys aiheuttaa aggressioita, koska ongelmia ei osata ratkaista rationaalisesti. Kaikissa tapauksissa se on hälytyssignaali. Parisuhteessa vaaran paikka, johon on reagoitava. Muissa suhteissa mahdollisesti syy ottaa etäisyyttä.

Tuo on tunnekylmän ihmisen perustelua omalle ylimielisyydelleen. Tunteiden - myös vihan - tukahduttaminen aiheuttaa vain ahdistusta ja henkisiä ongelmia.