Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä riitelyä. Eikö asioista voi keskustella?
Mikä on homman idea? Nostaa adrenaliinitasoa joten siitä saa jotain säväreitä? En tiedä, ei toimi mulla, minusta se tuntuu vain ja ainoastaan pahalta. Joskus voi kinastella mutta mitään karjumisriitoja en suostu käymään kenenkään kanssa, niistä sain tarpeekseni jo lapsuudenperheessä. Minusta aikuisena kuuluu olla sen verran tunnesäätelykykyä ja itsehillintää ettei raivoa päättömästi. Se oleellinen ero kinasteluun on äänen volyymissa ja siinä että kinastelussa on vielä järki mukana ja se on luonteeltaan keskustelevaa, riitely taas ei.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Ensinnäkin pikkuisen eri asia takuta jonkun oikean lakipykälän kanssa kuin henkilökohtaisista epävirallisista asioista. Ja miten tuossa sinun mielestäsi ne lakipykälät olisivatkin olleet pätemättömiä pelkästään sen perusteella, että olisitkin menettänyt malttisi. Ei kai ne lakipykälät sillä miksikään muutu. Kyllä sen räyhääjänkin osoittamat lakipykälät pitää tutkia.
No kerropa sitten, mikä on henkilökohtainen epävirallinen lapsen elämän ja kuoleman kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Ensinnäkin pikkuisen eri asia takuta jonkun oikean lakipykälän kanssa kuin henkilökohtaisista epävirallisista asioista. Ja miten tuossa sinun mielestäsi ne lakipykälät olisivatkin olleet pätemättömiä pelkästään sen perusteella, että olisitkin menettänyt malttisi. Ei kai ne lakipykälät sillä miksikään muutu. Kyllä sen räyhääjänkin osoittamat lakipykälät pitää tutkia.
Nimenomaan näin. Taitaa kirjoittaja kulkea vielä vaipoissa.
Kyllä voimakkaita tunteita pitää päästä purkamaan luonnollisesti, tietenkin älytöntä huutoa ja fyysistä väkivaltaa pitää välttää. Jos ei ole neurotyypillinen, niin silloin riitely saattaa ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Ensinnäkin pikkuisen eri asia takuta jonkun oikean lakipykälän kanssa kuin henkilökohtaisista epävirallisista asioista. Ja miten tuossa sinun mielestäsi ne lakipykälät olisivatkin olleet pätemättömiä pelkästään sen perusteella, että olisitkin menettänyt malttisi. Ei kai ne lakipykälät sillä miksikään muutu. Kyllä sen räyhääjänkin osoittamat lakipykälät pitää tutkia.
No kerropa sitten, mikä on henkilökohtainen epävirallinen lapsen elämän ja kuoleman kysymys?
Esim. joku sotku lapsen isän kanssa, joka on ex. Esim. tuttuni marokkolaismies kuljettaa autossa heidän parivuotiastaan sylissä ilman turvavyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä olen. Eipä ole tarvinnut kenellekkään huutaa ja raivota enkä sitä aio tehdäkkään. Asioista voi keskustellakkin.
Entäpä jos et olisi saanut sitä itsellesi todella tärkeää paperia setäsi ylimielisyyden ja tyhmyyden takia? Siinä vaiheessa kun olin puhelimessa en vielä tiennyt, onko paperia enää edes olemassa, vai onko se revitty, ja onko keinoja pakottaa väärin toiminutta toimimaan.
En silti huuda, uskon että vastapuolella on kuulo tallella ja ymmärtää normaalia keskustelua. Romanit kyllä tapaavat saada huutamalla tahtonsa läpi 🤔😂 saitko sinä sen haluamasi paperin kun huusit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Ensinnäkin pikkuisen eri asia takuta jonkun oikean lakipykälän kanssa kuin henkilökohtaisista epävirallisista asioista. Ja miten tuossa sinun mielestäsi ne lakipykälät olisivatkin olleet pätemättömiä pelkästään sen perusteella, että olisitkin menettänyt malttisi. Ei kai ne lakipykälät sillä miksikään muutu. Kyllä sen räyhääjänkin osoittamat lakipykälät pitää tutkia.
No kerropa sitten, mikä on henkilökohtainen epävirallinen lapsen elämän ja kuoleman kysymys?
Miten niin lapsen elämän ja kuoleman kysymys? Kai sitä muustakin voi riidellä? Mutta esimerkkinä voisi ajatella, että vanhemmat ovat eri mieltä lapsen turvallisuuteen liittyvistä asioista. Jos toinen esimerkiksi jättää lääkkeitään mihin sattuu ja jättää taaperon vartioimatta liian pitkäksi aikaa tai antaa lapsen kulkea liian vaarallisessa ympäristössä tai jättää ulko-oven lukitsematta huolimattomuuttaan tms. Tai sitten esimerkiksi rokottamattomuuskin voi olla elämän ja kuoleman kysymys, mutta täysin henkilökohtainen valinta.
Vierailija kirjoitti:
Oisko temperamenttikysymys, tunneihmiset varmaan riitelevät enemmän kuin järki-ihmiset.
Järki-ihmisiä ei ole olemassakaan. Esimerkiksi luonnontieteilijät eivät ole järki-ihmisiä, vaan hekin ovat valinneet alansa tunteen perusteella. He ovat tunteneet kiinnostusta tai intohimoa alaan ja siksi ovat valinneet sen.
Kaikki valinnat elämässä tehdään tunteen perusteella. Jos valitset puolisosi "järjellä", eli vaikka perusteluna, että tämän kanssa tulevaisuus on selkeämpi kuin sen, jota todella rakastan, olet valinnut puolisosi turvallisuudentunteen perusteella, et järjellä. Jätät karkit ostamatta, koska sinulla on tieto, etteivät ne ole hyväksi terveydelle, eli sinulla on pelko siitä, että elimistösi kärsii karkkien syömisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me kyetään miehen kanssa keskustelemaan, ollaan molemmat luonteeltamme samanlaisia. Me ei edes kinastella mistään. Ja en tiedä mikä olisi edes tilanne että saataisiin riita aikaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Ensinnäkin pikkuisen eri asia takuta jonkun oikean lakipykälän kanssa kuin henkilökohtaisista epävirallisista asioista. Ja miten tuossa sinun mielestäsi ne lakipykälät olisivatkin olleet pätemättömiä pelkästään sen perusteella, että olisitkin menettänyt malttisi. Ei kai ne lakipykälät sillä miksikään muutu. Kyllä sen räyhääjänkin osoittamat lakipykälät pitää tutkia.
No kerropa sitten, mikä on henkilökohtainen epävirallinen lapsen elämän ja kuoleman kysymys?
Esim. joku sotku lapsen isän kanssa, joka on ex. Esim. tuttuni marokkolaismies kuljettaa autossa heidän parivuotiastaan sylissä ilman turvavyötä.
Ja tähän auttaa riitely millä tavalla? Olisiko sittenkin kätevämpää lukea lakipykälät, soittaa poliisille ja aiheuttaa miehelle sakot uudestaan ja uudestaan? Vai tosissasiko väität, että kun riitelee, se marokkolaismies muuttaa tapansa?
Tulkitsen niin, että riitelijä ei edes halua tilanteeseen muutosta, hän haluaa vain asettua lapsen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä olen. Eipä ole tarvinnut kenellekkään huutaa ja raivota enkä sitä aio tehdäkkään. Asioista voi keskustellakkin.
Entäpä jos et olisi saanut sitä itsellesi todella tärkeää paperia setäsi ylimielisyyden ja tyhmyyden takia? Siinä vaiheessa kun olin puhelimessa en vielä tiennyt, onko paperia enää edes olemassa, vai onko se revitty, ja onko keinoja pakottaa väärin toiminutta toimimaan.
En silti huuda, uskon että vastapuolella on kuulo tallella ja ymmärtää normaalia keskustelua. Romanit kyllä tapaavat saada huutamalla tahtonsa läpi 🤔😂 saitko sinä sen haluamasi paperin kun huusit?
Ei ollut kuulo tallella ja hänen selkeä kantansa oli, että olin väärässä ja että hän ei aio tehdä kuten olisi ollut oikein ja pyytää paperia takaisin. Miksi ihmeessä kunnioittaisin tuollaista ihmistä "kiitos heillä"? Mitä olisit ajatellut, kun setäsi ei olekaan sinun puolellasi sinua loukanneita ja sinua kohtaan väärin tehneitä ihmisiä vastaan tai ei ole edes kiinnostunut siitä, että miten sinua on kohdeltu? Ja siis sillä samalla oukkaavuudella on kohdeltu hänen äitiäänkin, josta setäsi ainakin esittää välittäneensä, niin hänen toimintansa antoi ymmärtää, että hänestä on hyvä, että hänen äitinsä viimeistä tahtoa kohtaan kustaan silmään ja hän on siinä mukana. Tämmöinenkö on sinusta kunnioitettavaa?
Ja siis et olisi puhumalla paperiasi saanut. Enhän minäkään saanut. Aloin huutaa vasta kun se kävi ilmi. Niin mitä ajattelet ämmöisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Ensinnäkin pikkuisen eri asia takuta jonkun oikean lakipykälän kanssa kuin henkilökohtaisista epävirallisista asioista. Ja miten tuossa sinun mielestäsi ne lakipykälät olisivatkin olleet pätemättömiä pelkästään sen perusteella, että olisitkin menettänyt malttisi. Ei kai ne lakipykälät sillä miksikään muutu. Kyllä sen räyhääjänkin osoittamat lakipykälät pitää tutkia.
No kerropa sitten, mikä on henkilökohtainen epävirallinen lapsen elämän ja kuoleman kysymys?
Esim. joku sotku lapsen isän kanssa, joka on ex. Esim. tuttuni marokkolaismies kuljettaa autossa heidän parivuotiastaan sylissä ilman turvavyötä.
Ja tähän auttaa riitely millä tavalla? Olisiko sittenkin kätevämpää lukea lakipykälät, soittaa poliisille ja aiheuttaa miehelle sakot uudestaan ja uudestaan? Vai tosissasiko väität, että kun riitelee, se marokkolaismies muuttaa tapansa?
Tulkitsen niin, että riitelijä ei edes halua tilanteeseen muutosta, hän haluaa vain asettua lapsen tasolle.
Mitäne lakipykälät asiassa auttavat? Kerrotko? Jokainen äiti suuttu ja alkaa huutaa, jos joku asettaa hänen lapsensa hengen vaaraan. Mitä haittaa siitä huutamisesta sinusta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Ensinnäkin pikkuisen eri asia takuta jonkun oikean lakipykälän kanssa kuin henkilökohtaisista epävirallisista asioista. Ja miten tuossa sinun mielestäsi ne lakipykälät olisivatkin olleet pätemättömiä pelkästään sen perusteella, että olisitkin menettänyt malttisi. Ei kai ne lakipykälät sillä miksikään muutu. Kyllä sen räyhääjänkin osoittamat lakipykälät pitää tutkia.
No kerropa sitten, mikä on henkilökohtainen epävirallinen lapsen elämän ja kuoleman kysymys?
Esim. joku sotku lapsen isän kanssa, joka on ex. Esim. tuttuni marokkolaismies kuljettaa autossa heidän parivuotiastaan sylissä ilman turvavyötä.
Ja tähän auttaa riitely millä tavalla? Olisiko sittenkin kätevämpää lukea lakipykälät, soittaa poliisille ja aiheuttaa miehelle sakot uudestaan ja uudestaan? Vai tosissasiko väität, että kun riitelee, se marokkolaismies muuttaa tapansa?
Tulkitsen niin, että riitelijä ei edes halua tilanteeseen muutosta, hän haluaa vain asettua lapsen tasolle.
Entäpäs jos sakkoja ei tule? Ei ole lainkaan varmaan, että poliisi pääsee tilannetta toteamaan. Niin mitä haittaa on huutaa ja raivota tällaiselle miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä olen. Eipä ole tarvinnut kenellekkään huutaa ja raivota enkä sitä aio tehdäkkään. Asioista voi keskustellakkin.
Entäpä jos et olisi saanut sitä itsellesi todella tärkeää paperia setäsi ylimielisyyden ja tyhmyyden takia? Siinä vaiheessa kun olin puhelimessa en vielä tiennyt, onko paperia enää edes olemassa, vai onko se revitty, ja onko keinoja pakottaa väärin toiminutta toimimaan.
En silti huuda, uskon että vastapuolella on kuulo tallella ja ymmärtää normaalia keskustelua. Romanit kyllä tapaavat saada huutamalla tahtonsa läpi 🤔😂 saitko sinä sen haluamasi paperin kun huusit?
Ei ollut kuulo tallella ja hänen selkeä kantansa oli, että olin väärässä ja että hän ei aio tehdä kuten olisi ollut oikein ja pyytää paperia takaisin. Miksi ihmeessä kunnioittaisin tuollaista ihmistä "kiitos heillä"? Mitä olisit ajatellut, kun setäsi ei olekaan sinun puolellasi sinua loukanneita ja sinua kohtaan väärin tehneitä ihmisiä vastaan tai ei ole edes kiinnostunut siitä, että miten sinua on kohdeltu? Ja siis sillä samalla oukkaavuudella on kohdeltu hänen äitiäänkin, josta setäsi ainakin esittää välittäneensä, niin hänen toimintansa antoi ymmärtää, että hänestä on hyvä, että hänen äitinsä viimeistä tahtoa kohtaan kustaan silmään ja hän on siinä mukana. Tämmöinenkö on sinusta kunnioitettavaa?
Ja siis et olisi puhumalla paperiasi saanut. Enhän minäkään saanut. Aloin huutaa vasta kun se kävi ilmi. Niin mitä ajattelet ämmöisestä?
En siltikään huuda. Ja varsinkaan kun kyse jostain paperista. Opi hillitsemään itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Ensinnäkin pikkuisen eri asia takuta jonkun oikean lakipykälän kanssa kuin henkilökohtaisista epävirallisista asioista. Ja miten tuossa sinun mielestäsi ne lakipykälät olisivatkin olleet pätemättömiä pelkästään sen perusteella, että olisitkin menettänyt malttisi. Ei kai ne lakipykälät sillä miksikään muutu. Kyllä sen räyhääjänkin osoittamat lakipykälät pitää tutkia.
No kerropa sitten, mikä on henkilökohtainen epävirallinen lapsen elämän ja kuoleman kysymys?
Esim. joku sotku lapsen isän kanssa, joka on ex. Esim. tuttuni marokkolaismies kuljettaa autossa heidän parivuotiastaan sylissä ilman turvavyötä.
Ja tähän auttaa riitely millä tavalla? Olisiko sittenkin kätevämpää lukea lakipykälät, soittaa poliisille ja aiheuttaa miehelle sakot uudestaan ja uudestaan? Vai tosissasiko väität, että kun riitelee, se marokkolaismies muuttaa tapansa?
Tulkitsen niin, että riitelijä ei edes halua tilanteeseen muutosta, hän haluaa vain asettua lapsen tasolle.
Sinähän haluat, että sille miehelle ei osoiteta, että hän on lapsen tasolla, vaan leikitään kunnioittavaa, kuten tämä olisi täysijärkinen aikuinen. Ei, huutamalla ja raivostumalla kuin pikkulapsille tälle osoitetaan, ettei hän ole ihmisenä oikeastaan minkään arvoinen, ellei muuta tapojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä olen. Eipä ole tarvinnut kenellekkään huutaa ja raivota enkä sitä aio tehdäkkään. Asioista voi keskustellakkin.
Entäpä jos et olisi saanut sitä itsellesi todella tärkeää paperia setäsi ylimielisyyden ja tyhmyyden takia? Siinä vaiheessa kun olin puhelimessa en vielä tiennyt, onko paperia enää edes olemassa, vai onko se revitty, ja onko keinoja pakottaa väärin toiminutta toimimaan.
En silti huuda, uskon että vastapuolella on kuulo tallella ja ymmärtää normaalia keskustelua. Romanit kyllä tapaavat saada huutamalla tahtonsa läpi 🤔😂 saitko sinä sen haluamasi paperin kun huusit?
Ei ollut kuulo tallella ja hänen selkeä kantansa oli, että olin väärässä ja että hän ei aio tehdä kuten olisi ollut oikein ja pyytää paperia takaisin. Miksi ihmeessä kunnioittaisin tuollaista ihmistä "kiitos heillä"? Mitä olisit ajatellut, kun setäsi ei olekaan sinun puolellasi sinua loukanneita ja sinua kohtaan väärin tehneitä ihmisiä vastaan tai ei ole edes kiinnostunut siitä, että miten sinua on kohdeltu? Ja siis sillä samalla oukkaavuudella on kohdeltu hänen äitiäänkin, josta setäsi ainakin esittää välittäneensä, niin hänen toimintansa antoi ymmärtää, että hänestä on hyvä, että hänen äitinsä viimeistä tahtoa kohtaan kustaan silmään ja hän on siinä mukana. Tämmöinenkö on sinusta kunnioitettavaa?
Ja siis et olisi puhumalla paperiasi saanut. Enhän minäkään saanut. Aloin huutaa vasta kun se kävi ilmi. Niin mitä ajattelet ämmöisestä?En siltikään huuda. Ja varsinkaan kun kyse jostain paperista. Opi hillitsemään itseäsi.
Miksi olisin oppinut? Mitä hyötyä tai apua siitä olisi mielestäsi ollut, osaat varmaan kertoa, kun pidät asiaa noin oleellisena. Varmaan oman heiveröisen egosi suojelu tilanteessa, jossa sinä mokaat. Minusta ainakin tuntui hyvältä raivota ihmiselle, joka kohtelee minua väärin.
Mies ei yksinkertaisesti _suostu_ puhumaan mitään, jos ollaan vähänkin erimieltä asioista. Sulkeutuu ja menee sohvan nurkkaan näpräämään puhelinta. Itselle se käytös nostaa savun korviin. Yritän hyvällä - mennä puhumaan. Yritän vähän huonommalla - vaatia miestä ottamaan kontaktia. Mikään ei tehoa. Jos menen pois - mies ei tule _puhumaan_ kuin ehkä kahden viikon päästä. Yritän estää tämän mykkäkoulun ja keskustella kuin aikuiset, mutta se ei onnistu. Sitten menetän malttini ja voin alkaa huutamaan kun ei mene mikään perille. Nykyään annan olla, enkä mene lähellekään ja saa mököttää niin paljon kuin halua,a, mutta alussa otti koville. Helppoa silloin, jos on kumppani joka _haluaa_ keskustella aikuismaisesti eikä lähde ihme lapsellisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä olen. Eipä ole tarvinnut kenellekkään huutaa ja raivota enkä sitä aio tehdäkkään. Asioista voi keskustellakkin.
Entäpä jos et olisi saanut sitä itsellesi todella tärkeää paperia setäsi ylimielisyyden ja tyhmyyden takia? Siinä vaiheessa kun olin puhelimessa en vielä tiennyt, onko paperia enää edes olemassa, vai onko se revitty, ja onko keinoja pakottaa väärin toiminutta toimimaan.
En silti huuda, uskon että vastapuolella on kuulo tallella ja ymmärtää normaalia keskustelua. Romanit kyllä tapaavat saada huutamalla tahtonsa läpi 🤔😂 saitko sinä sen haluamasi paperin kun huusit?
Ei ollut kuulo tallella ja hänen selkeä kantansa oli, että olin väärässä ja että hän ei aio tehdä kuten olisi ollut oikein ja pyytää paperia takaisin. Miksi ihmeessä kunnioittaisin tuollaista ihmistä "kiitos heillä"? Mitä olisit ajatellut, kun setäsi ei olekaan sinun puolellasi sinua loukanneita ja sinua kohtaan väärin tehneitä ihmisiä vastaan tai ei ole edes kiinnostunut siitä, että miten sinua on kohdeltu? Ja siis sillä samalla oukkaavuudella on kohdeltu hänen äitiäänkin, josta setäsi ainakin esittää välittäneensä, niin hänen toimintansa antoi ymmärtää, että hänestä on hyvä, että hänen äitinsä viimeistä tahtoa kohtaan kustaan silmään ja hän on siinä mukana. Tämmöinenkö on sinusta kunnioitettavaa?
Ja siis et olisi puhumalla paperiasi saanut. Enhän minäkään saanut. Aloin huutaa vasta kun se kävi ilmi. Niin mitä ajattelet ämmöisestä?En siltikään huuda. Ja varsinkaan kun kyse jostain paperista. Opi hillitsemään itseäsi.
Miksi olisin oppinut? Mitä hyötyä tai apua siitä olisi mielestäsi ollut, osaat varmaan kertoa, kun pidät asiaa noin oleellisena. Varmaan oman heiveröisen egosi suojelu tilanteessa, jossa sinä mokaat. Minusta ainakin tuntui hyvältä raivota ihmiselle, joka kohtelee minua väärin.
Minä en ole semmoinen luonteeltani että alkaisin raivota ihmisille.
Itse en riitele kuin lapsuuden perheen kanssa ja varsinkin siskon. En tiedä mikä siinä on mutta yleensä hän hyvin nopeasti ärsyyntyy minuun ja, ja sitten taas itse ärsyynnyn, että hän kokee oikeudekseen huomautella olemuksestani jotakin ja sitten onkin jo riita aikaisena.
Olen myös sitä mieltä, että riitelyn sijaan pitäisi malttaa keskustella, mutta joskus voi tulla sellainen tilanne eteen ettei se vasta puoli todellakaan ymmärrä kuin täyttä huutoa, esim. jos ovat tuhdissa humalassa.
Ei. Olisin toiminut aivan samoin kuin se kirjoitaja, koska syytä tilanteelle ei olisi vielä annettu. Olettaisin, että se selviää.