Lue keskustelun säännöt.
Riita rahoista hoitovapaalla
Olen hoitovapaalla (yhteisestä sopimuksesta), mies töissä. Saan verojen jälkeen hieman alle 400 euroa, johon sisältyy lapsilisä. Käytän tuon kaiken lapsen lääkkeisiin, vaippoihin, omiin lääkkeisiini ja sellaisiin omiin pakollisiin juttuihin kuten hammastahna ja tamponit (minun ja lapsen lääkkeet ja lapsen allergiamaidot maksaa jo melko ison potin kuussa). En harrasta mitään, en käy leffassa, ravintolassa enkä osta vaatteitakaan itselleni. Mies maksaa vuokran, bensat, ja perheemme ruoat ja muita pakollisia menoja. Mieskään ei käy leffassa eikä ravintoloissa, eli elintasomme on sinänsä sama. Miehellä on yksi lapsi ennestään, jonka elatusmaksuja hän maksaa muutaman satasen kuussa.
Miehen mielestä pitää riittää, että hän maksaa vuokran ja ruokia ja muita aivan pakollisia asioita. Nyt minua on pyydetty ystävien kanssa leffaan ja sen jälkeen syömään, ja tällainen ilta tietenkin maksaisi noin 40-50 euroa. Itselläni ei ole siihen rahaa, koska pakolliset menot syö tuon vajaa 400 euroa.. Mies ei halua antaa minulle rahaa, että voisin joskus käydä jossain, ostaa joitain vaatteita tai sellaista "ei-pakollista". Lisäksi isäni 70-vuotisjuhlat on ensi kuussa ja meidän pitäisi sillä matkalla yöpyä yksi yö hotellissa, kun on sen verran kaukana ja ostaa joku lahjakin. Mies sanoo, että ei halua laittaa rahojaan minun suvun lahjoihin ja minun suvun takia hotelliöihin. Hän laittaa kaiken ylijäävän palkastaan säästöön uutta autoa varten.
Miten te muut jaatte perheen rahat ja menot hoitovapaalla? Onko mieheni epäreilu, kun minulla ei ole nyt mahdollisuutta mihinkään, mikä maksaisi vähän? Meillä ei ole tukiverkkoa, joka voisi hoitaa lasta, jotta tekisin muutamia työpäiviä, vaan pitäisi palkata lapsenvahti, jonka palkka onkin sitten sama kuin minun saama sen työvuoron palkka.
Kommentit (502)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullahan ei ole tällä hetkellä rahaa lapsen elatukseen. Miehen kuuluu lain mukaan maksaa lapsen kulut (= vanhemmat osallistuvat kykynsä mukaan, sulla ei yhteisen sopimuksen takia ole nyt elatuskykyä).
Leffat ja hotelliyöt ei taida kuulua elatukseen....
Satunnaiset elokuvaillat ja muut virkistysjutut, jopa lomamatkat, kuuluvat Suomen oikeudessa lapsen ja aviopuolison elatukseen. Jos taasen kyseessä olisi ex-puolisolle maksettava elatuskorvaus, siihen ei sisälly muu kuin lähinnä välttämätön toimeentulo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on epäreilu. Jos keskustelu ei auta, menisin töihin ja lapsi hoitoon. Silloin sinä alat tienata rahaa ja saat omia tuloja.
Itse asiassa, jos mies sanoisi minulle ettei anna 50 euroa minulle kivaa iltaa varten, ottaisin avioeron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullahan ei ole tällä hetkellä rahaa lapsen elatukseen. Miehen kuuluu lain mukaan maksaa lapsen kulut (= vanhemmat osallistuvat kykynsä mukaan, sulla ei yhteisen sopimuksen takia ole nyt elatuskykyä).
Leffat ja hotelliyöt ei taida kuulua elatukseen....
Satunnaiset elokuvaillat ja muut virkistysjutut, jopa lomamatkat, kuuluvat Suomen oikeudessa lapsen ja aviopuolison elatukseen. Jos taasen kyseessä olisi ex-puolisolle maksettava elatuskorvaus, siihen ei sisälly muu kuin lähinnä välttämätön toimeentulo.
Ei Suomessa makseta ex-puolisolle ikinä mitään elatuskorvausta. Siis sen jälkeen kun ero on voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullahan ei ole tällä hetkellä rahaa lapsen elatukseen. Miehen kuuluu lain mukaan maksaa lapsen kulut (= vanhemmat osallistuvat kykynsä mukaan, sulla ei yhteisen sopimuksen takia ole nyt elatuskykyä).
Leffat ja hotelliyöt ei taida kuulua elatukseen....
Satunnaiset elokuvaillat ja muut virkistysjutut, jopa lomamatkat, kuuluvat Suomen oikeudessa lapsen ja aviopuolison elatukseen. Jos taasen kyseessä olisi ex-puolisolle maksettava elatuskorvaus, siihen ei sisälly muu kuin lähinnä välttämätön toimeentulo.
Ei Suomessa makseta ex-puolisolle ikinä mitään elatuskorvausta. Siis sen jälkeen kun ero on voimassa.
Ei nykyään, kun tämän päivän naiset sietävät millaista kohtelua tahansa ja suurin osa miehistä tuntuu olevan miesvauvoja.
Ennen naiset eivät suostuneet huonoon kohteluun ja pitivät puolensa ja yhä edelleen on lukemattomia oikeudenpäätöksiä, jotka ovat tehty ennen 90-lukua, jos mies on velvoitettu maksamaan naisen eliniän elatusmaksua, jos on ollut kotiäiti.
Kuuluisin tästä lienee Sesse ja Ilkka Koiviston avioero.
Myös naapurini 82v vanharouva saa elatustukea, kun erosivat joskus 90-luvulla ja hän oli ollut kotiäitinä 10v. Mies maksoi kuolemaansa saakka ja nyt elatustuki tulee miehen kuolinpesältä, jota ei voi jakaa perillisten kesken, ennen kuin ex-rouva on kuollut. Ja elatusmaksu perustuu oikeudenpäätökseen. Ja saa myös työeläkettä.
Rahanjakoja on monenlaisia. Meillä on makseltu asiat vähän sen mukaan mitä tienataan, mutta niin että toisellekin jää jotain. Eipä ole tapeltu rahasta, koska sopu on arvokkaampaa. 4 kersaa tehty ja eukko opiskellutkin 2 jälkeen ja elätin kokonaan. Oma vika tietty kun rohkaisin.
Eipä siinä sen kummempaa. Emäntä oli omilla äityslomillaan ja minä maksoin enemmän. Olin sitten laman aikana pitkään työtön ja eukko maksoi enemmän. Hulluksi tulisi, jos alkaa laskemaan. Jos toinen haluaa isomman hankinnan voi jättää jotain ostamatta tai kuluttamatta ja antaa eukolle. En minä muutenkaan äityislomalla jaksanut katsella, kun yksin tuijotti telkkua. Heitin pari hunttia ja sanoin että mene johonkin. Kyllä se emätnä on siten mullekin ostellu krapulakaljoja.
Mutta kun nyt aloin miettimään, taidan olla saamapuolella... menenkin heti vaatimaan...saa maksaa luonnossa ja pitkän tovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa jo ilmeisesti suuremman osan yhteisistä menoista, mutta jos toisen rahat eivät riitä edes tarpeelliseen, ja toisen osuudesta rahaa jää säästöönkin, teillä on vielä hiomista tuossa kulujen jakamisessa.
Hoitovapaalla saatava tuki on yhteiskunnan maksamaa korvausta siitä, että teet työpäiväsi hoitamalla lasta kotona, ja tulonlähde siinä missä palkkakin. Sillä katetaan osaltaan perheen menoja, aivan kuten palkallakin. Korvaus on vain todella pieni, kyllä. Lapsi on yhteinen ja nainen kotona miehen toiveesta/vaatimuksesta, joten se, että naisen kautta talouteen tuleva raha on pieni, ei ole naisen vika. Molempien pitää hyväksyä, että perheen yhteen lasketut, käytettävissä olevat tulot ovat pienemmät kuin olisivat silloin, jos molemmat olisivat töissä.
Lapsilisä on tarkoitettu vanhemmille lapsen kuluihin. Sen nimikin on lapsilisä, eikä lapsenlisä, mistä voi päätellä, ettei sitä ole tarkoitettu lapselle. Kukaan ei tietenkään kiellä lahjoittamasta sitä tai muuta summaa lapselle, jos perheessä niin halutaan ja rahkeet riittävät. Vaikka Kela maksaa lisän vain yhdelle tilille, se on kuitenkin teidän yhteisestä lapsestanne ja minusta luonteeltaan erä, jonka käytöstä teidän pitää päättää yhdessä. Se ei siis ole kummankaan ansiota (siksi en laskenut sitä tuolla myöhemmin naisen tuloksi, mikä tosin pienentää naisen prosenttia miehen hyväksi.) Joten tuollainen pakkomielteinen sanelu toisen puolelta ei ole hyväksyttävää. Tietänette myös sen, että lapselle lahjoitettuna se on lapselle lahjaveronalaista tuloa. 95 euroa kuukaudessa ei ylitä sitä minimirajaa, josta veroa joutuu maksamaan, mutta jos lisäksi lahjoitatte muita eriä lapselle, ja raja ylittyy, pitää maksaa lahjaveroa kaikesta.
Teidän tapauksessanne minusta oikeudenmukaisinta on seuraava kustannusten jako.
Lasketaan yhteen talouteen tuleva raha (elatusmaksut lasketaan alta pois, ne eivät tule perheelle, eikä niiden määrä ole kummankaan päätettävissä – eivät ne ole myöskään mikään sanktio miehelle. Ne lapset ovat olemassa ja niistä on huolehdittava. Elatusmaksut lankeavat maksettavaksi aivan kuten verotkin.)
Esimerkiksi mies 2200 (ilman elareita), nainen 300, lapsilisä 95. Esimerkkisummin yhteensä 2595.
Sovitaan ja lasketaan pakolliset, yhteiset ja yhdessä sovitut/hyväksytyt menot: Asuminen, ruoka, laskut, miehen työmatkakulut (hyödyntävät perhettä yhtä tulonlähdettä turvaamalla, eli eivät ole miehen omavalintaisia kuluja) ja ylipäätään auton kulut ja bensat, sekä ehdottomasti kaikki yhteisen lapsen kulut. Niputtaisin myös kaikkien pakolliset lääkkeet tähän, kyllä sitä nyt hitto vie pitää perheenjäsenten terveydestä pitää huolta.
Näihin eivät kuulu leffat, autoon säästäminen (jos sen tarpeellisuudesta tässä kohtaa – kun rahat ovat tiukalla - ei olla samaa mieltä), lapselle lahjoittaminen/säästäminen (jos siitä ei olla tässä taloudellisessa tilanteessa tai muutoinkaan samaa mieltä), juhlat (jos niistä ei olla samaa mieltä, mutta täytyy sanoa, että onpa nuiva mies, jos hänen mielestään oman puolisonsa isän tasavuosijuhliin ei ole tarve osallistua - vai oliko kyse vain lahjasta?), eivätkä kummankaan henkilökohtaiset kulut.
Sanotaan, että yhteiset kulut ovat vaikkapa 2200 euroa. Jää siis vajaa 400. (JATKUU)
(JATKUU)
Tässä kohtaa mietitään periaatteellinen päätös, koska on kaksi vaihtoehtoa jatkaa: joko tämä ylimääräinen osuus jaetaan puolisojen talouteen tuomien tulojen suhteessa (esimerkissä 2200 : 300 = noin 88% ja 11%) ja ylijäämä jaetaan tässä suhteessa kummankin puolison omaharkintaiseen käyttöön. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni oikeudenmukainen, koska se, että sinä hoidat lastanne kotona, hyödyntää koko perhettä, myös miestä.
Toinen, oikeudenmukaisempi vaihtoehto teidän tapauksessanne (eli kotonaolo ei ole yksin sinun päätöksesi) olisi minusta tasajako. 400 puokkiin eli pari sataa kummallekin.
Kumpaan tahansa päädyttekin (tai jotenkin soviteltuna näiden välistä!), omilla erillään kumpikin voi kattaa sen, minkä itse halusi tai katsoi tarpeelliseksi, mutta toinen ei. Jos mies yksin haluaa tässäkin taloudellisessa tilanteessa säästää autoon, niin säästää omastaan. (Autoon säästäminen saattaa olla viisasta, jos esimerkiksi teidän autonne korjauskulut ovat jo pilvissä, ja jokin uudempi vähentäisi kuluja - silloin säästöt laitetaan sivuun yhteisistä rahoista - mutta annettua tietoa ei ole tarpeeksi. Jos kyse on vain halusta saada hienompi auto, se ei minustakaan ole vähistä rahoista fiksua.) Jos miehellä on pakkomielle säästää myös lapselle, hän säästää sen omastaan (paitsi jos nainen valitsee osallistua myös – mitä suosittelen harkitsemaan tasapuolisuuden nimissä -, jolloin yhdessä sovitun summan voi lukea jo tuohon perheen yhteisiin kuluihin. Jos päätetään säästää koko 95 euroa, niin sen voi siirtää jo alussa suoraan säästöön.)
Omasta erästään nainen maksaa tamponinsa, leffansa, mitä nyt katsoo tarpeelliseksi.
Jos mies ei katso synttärimatkaa tarpeelliseksi (kertoo kyllä karua sanomaa miehestä), sekin jääköön naisen maksettavaksi, lähtee matkaan sitten yksi, kaksi tai kolme henkeä.
Tämä oli matematiikkaa. Kokonaan eri asia on vallankäyttö ja teidän välisenne dynamiikka. Mies taitaa mieltää itsensä vain ”järkeväksi rahankäyttäjäksi”? Sinun tarpeesi kyllä kuulostavat perustelluilta, jopa vähäisiltä, ja jos riita tulee jostakin yksittäisestä leffaillasta, eikä appiukon synttäreille osallistuminenkaan ole ”tarpeellisia”, niin mies kyllä kuulostaa melko tympeältä ja kitupiikiltä. Meillä on tietenkin vain sinun versiosi tilanteesta, mutta kertomasi pohjalta kuulostaa myös hiukan siltä, että mies käyttää taloudellista ylivaltaansa väärin, joko tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään. Hän ei taida ymmärtää, että ei ole sinun vikasi, että saat vähemmän tuloja, vaikka te kumpikin teette perheen ja yhteisen lapsen eteen yhtä pitkän päivän? Tai jos ymmärtää, hän on laskelmoiva kitupiikki ja ääliö hyväksikäyttäjä.
Istukaa alas ja sopikaa paremmat pelisäännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se tärkeää olla kotona kun on vauva ja jos ja kun toivottavasti imettää. Kyllä tässä tapauksessa miehen kuuluu osallistua myös vaivan maksuun jne. Isällä synttärit niin kuuluu tietenkin mennä myös synttäreille eli siihen rahaa. Ihmettelen että eikö oo mitään säästöjä että voi niitä kuluttaa omiin menoihin esim leffassa käyntiin, ystävien kanssa mennä ravintolaan syömään joskus jne. Eihän miehen tarvi tietää säästöistä. Itse en oo koskaan oo näyttänyt mitä mulla on eikä tiennyt joistain asioista koska en halunnut tietävän mitä liittyy taloudellisiin seikkoihin.
Meillä kaikki rahat yhteisiä kaikissa tilanteissa ja myös molempien ei pakollisiin- menoihin sitä pitää olla.
Meillä 3 lasta; 6.luokkalainen, 3.luokkalainen ja 2 v.
Meillä on tapana hoitaa lapset kouluikään asti kotona molemmat töitä tehden eri vuoroa, jotta jompikumpi aina lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika järkyttävää mieheltä. Naisella on oltava läpi elämän joku elintason turvaaja, muuten se jää matalaksi.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3419368/miehen-tyttaren-rahahanat-kiinn…
Tässä on taas tyyppiesimerkki siitä, miten nainen joutuu epätasa-arvoiseen asemaan mieheen nähden hoitovapaan takia. Eikä vain kotona, vaan myös työelämässä. Siksi vanhempainvapaat pitäisi aina jakaa 50-50 %. Toivottavasti laki tuo muutosta tähän! Itse en kyllä suostuisi elämään noin. Hoitovapaata varten säästetään etukäteen, ja vapaat jaetaan tasan. En edes haluaisi loisia vuosia kotona miehen rahoilla, vaikka mies kiltisti maksaisikin kaikki omat menoni. Asetelma olisi kuitenkin epätasa-arvoinen, ja joutuisin olemaan kiitollisuudenvelassa miehelle, kun armeliaasti elättää minua. Toivottavasti vanhempainvapaat päivitetään pian vastaamaan nykypäivää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi päiväkotiin ja menet töihin. Harmillinen vaihtoehto, mutta jos ei rahaa ole, niin eipä paljon muuta voi.
Me molemmat haluamme, että lapsi voi olla vielä kotona, koska on vasta 11 kk ikäinen. Mies senkin takia, että hän haluaa tehdä pitkiä työpäiviä, ja minun kotonaolo mahdollistaa ne, kun hän ei joudu hakemaan tai viemään päiväkotiin. Miehen palkasta jää siis joka kuukausi menojen jälkeen vähän rahaa yli, mutta hän haluaa, että ne laitetaan kaikki säästöön uutta autoa varten. Eli periaatteessa rahaa olisi, jos niitä ei pitäisi kaikkea säästää. Minun mielestä meidän nykyinen auto on riittävä, vaikka ei tietenkään mikään aivan uusi. Ap
Sun kannattaa ilmoittaa miehelle, ettei sulla ole varaa nykyiseen järjestelyyn. Voit kysyä häneltä mitä vaihtoehtoja hän näkee tilanteen korjaamiseksi.
Yksi vaihtoehto on, että sinä menet töihin ja mies jää lapsen kanssa kotiin. Tai sitten kumpikin käytte töissä ja lapsi hoitoon.
Muitakin vaihtoehtoja toki on. Kannattaa miettiä millaista elämää haluaa viettää.
Haluaako olla kotona rahattomana vai haluaako jotain muuta.
Teidän kannattaa miettiä myös sitä haluatteko samoja asioita.
Nyt kuulostaa siltä kuin mies haluaisi uutta autoa ja sinä vapaa-aikaa ja parempaa taloudellista tilannetta.
Minä aloittajana sanoisin, että "hei minulla ei ole varaa elää sinun kanssasi." Puolison tulojen takia (mistä sinä et hyödy yhtään) sinulla on ne pienet tuet. Koska oletetaan puolison "elättävän" ja osallistuvan talouteen yhtä lailla. Yksinhuoltajana sinä tulisit toimeen paljon paremmin. On yh-korotukset, elatusapu ym.
Sinun ns. köyhyytesi on miehen vika ja siihen on yksi ratkaisu, äijän lemppaaminen pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten perheissä rahat eivät ole yhteisiä??
Onpa itsekäs mies.
En osaa antaa pitkänajan ratkaisua, mutta näin ensihätään niin vaihda kuukuppiin ja yritä myydä jotain tarpeetonta vaikka fb kirpparilla, niin saat rahat illanviettoon ja isäsi lahjaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten perheissä rahat eivät ole yhteisiä??
Kysy sama tämän ketjun aloittajalta ja kaikilta siihen vastanneilta:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3417229/uskaltaako-menna-naimisiin
No meillä mies ehdotti että menisin sossun luukulle anomaan rahaa. Hänellä silloin bruttotulot n. 9000/kk. Menin takaisin töihin kun kuopus oli 10 kk, minkä lisäksi olen yrittäjä joten tein siis kahta duunia, hoidin kodin ja kaksi lasta. Hermoromahdushan siitä tuli.
Avioero on virallinen muutaman viikon päästä.
Samanmoinen itsekäs mies löytyy täältäkin. Ei koskaan hanki lapsille (2kpl) mitään ellen erikseen ehkä kerran vuodessa pyydä ja voi sitä nyrpeää naamaa silloin! Tienaa ~ 700€/kk enemmän kuin minä ja valittaa jos joutuu ruokaostokset maksamaan ja Ai herran jestas jos ostoslistalla on vaippoja!!! Ei osallistu lasten lääkekuluihin ja kieltäytyy maksamasta poliklinikka-/sairaalamaksuja, joita silloin tällöin toisen lapsen pitkäaikaissairauden takia tulee. Olen hoitovapaalla nyt, tulot on tosi pienet, mutta yritän hankkia lisäeuroja satunnaisilla töillä. Miehen elämäntyyli on aina ollut tuhlaileva, ei osaa esim säästää vaikka olen yrittänyt kannustaa. Tuntuu jotenkin ärsyyntyvän kun nipistän omista menoistani ( ja lasten) ja saan aina jotain säästöön. Esim mun kotona oleminen nyt isojen velkojen kanssa ei olisi mahdollista ellen olisi siihen etukäteen varautunut. Alkaa paasata suurista menoistaan kun tulee puhetta säästämisestä...
Välillä mietin, että mitä olen itse ajatellut, kun tuollaisen itsekeskeisen tyypin kanssa olen päättänyt elämäni jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullahan ei ole tällä hetkellä rahaa lapsen elatukseen. Miehen kuuluu lain mukaan maksaa lapsen kulut (= vanhemmat osallistuvat kykynsä mukaan, sulla ei yhteisen sopimuksen takia ole nyt elatuskykyä).
Leffat ja hotelliyöt ei taida kuulua elatukseen....
Satunnaiset elokuvaillat ja muut virkistysjutut, jopa lomamatkat, kuuluvat Suomen oikeudessa lapsen ja aviopuolison elatukseen. Jos taasen kyseessä olisi ex-puolisolle maksettava elatuskorvaus, siihen ei sisälly muu kuin lähinnä välttämätön toimeentulo.
Aloittajalla on halutessaan mahdollisuus mennä töihin. Lain elatusvelvollisuudella tarkoitetaan sellaisen elatusta joka ei siihen itse kykene. Ei sellaisen elatusta joka on itse valinnut varattomuutensa.
Ei sellaista puolisoa tarvitse elättää joka voisi mennä töihin, muttei halua.
Aloittaja voisi mennä töihin ja mies jäädä kotiin pariksi kuukaudeksi. Ratkaisisi ongleman hienosti, eikä kenenkään tarvitsisi olla kateellinen toisen rahoista.
Minä olin hoitovapaalla, mies maksoi vuokran, sähkön, lasten elatuksen ja minun elinkulut.