Uskaltaako mennä naimisiin?
Täällä oli se ketju, jossa mies köytti taloudellista valtaa kotiäitiä kohtaan ja moni kommentoi siihen, ettei saa olla erilaisia elintasoja perheessä ja että avioliitossa on elatusvelvollisuus. Aloin miettiä, että uskallanko mennä naimisiin ja mitä muut tekisivät tällaisessa tilanteessa.
Olen kihloissa miehen kanssa, jonka kanssa meillä on tosi hyvä suhde. Rahat ovat täysin erilliset, ruuat ja käyttötarpeet maksamme puoliksi. Miehellä on yhdestä avio- ja toisesta avoliitosta kaksi lasta. Hän maksaa lapsista elareita ja tapaa joka toinen viikonloppu. Lisäksi hän makselee lapsille harrastuksia ja kännyköitä jme. Hän on mielestäni hyvä isä lapsilleen ja vastuuntuntoinen. Erot olivat tulleet, kun lasten äidit olivat pettäneet häntä.
Mietin sitä, että miehen tulot ovat todella heikot. Hän on tavallaan työtön vähän väliä ja ottaa tulottomina aikoins välillä pikavippejä. Hän peittelee rahaongelmiaan ja antaa ymmärtää lastensa äideille tienänaavansa normaalisti. Eli hän maksaa lastensa kuluja realistisesti katsoen yli varojensa. Minusta sitä ei voi kritisoida, sillä on arvostettavaa jos mies huolehtii lapsistaan niin hyvin eron jälkeenkin.
Olen itse keskipalkkaisessa työssä ja olen kohta maksanut asuntolainan pois omistusasunnostani. Mies muutti siis luokseni asumaan. Minä kustannan siis asunnon kokonaan. Mies on hakenut oikeita töitä useamman vuoden, mutta ei ole saanut. Olen pikkuhiljaa tajunnut, että tuo keikatyö ja puolittain tulottomuus taitaa olla pysyvä olotila hänelle tulevaisuudessakin. Meillä olisi avioliitossa sitten niin, että minä olisin pääasiallinen elättäjä on off tulottomalle miehelle. Tukia hän ei saisi avioliitossa tietenkään.
Mitä tekisitte sijassani, menisittekö naimisiin tällaisessa tilanteessa? Ja jos vaikka päättäisitte asua yhdessä vain avoliitossa, niin miten ison elatusvastuun voisitte hyväksyä pysyvänä olotilana aikuisen miehen osalta? Olisiko oikein, että meillä olisi peruselämä kuten asunto ja ruoka jne pois lukien eri elintasot?
Olisi tietenkin ihanteellisinta, jos puntit menisivät parisuhteessa tasan, suhde olisi silloin reilumpi ja tasaveroisempi, mutta tässä niin ei käy luultavasti koskaan. Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta ja miten olette sen käytännössä ratkaisseet?
Kommentit (43)
Älä mene naimisiin.
Miehesi kuulostaa epäilyttävästi siltä, että haluaa hyötyä sinusta.
Sinä kuulostat siltä, ettet osaisi aidosti jakaa elämääsi, myös rahojasi, toisen kanssa.
Odotin joitain tuollaisiakin kommentteja kuin ensimmäinen. Tuntuisi kuitenkin pinnalliselta antaa rahan vaikuttaa parinvalintaan niin ratkaisevasti. Minun ei ole myöskään helppoa tavata miehiä ja hyvin harvan kanssa on kemiaa. Kun sellaisen tapaa, on vahvaa kemiaa ja mies on sitoutumushaluinen toisin kuin suunnilleen kaikki muut miehet, niin ei ole helppia hylätä sitä oikeaa taloudellisten syiden pohjalta.
Ap
Jos sukupuolet olisivat toisinpäin neuvoisin menemään naimisiin. Nyt valitettavasti en.
En menisi naimisiin. Mies saisi maksaa ruokansa itse, asumisesta en ehkä pyytäisi, jos kuitenkin maksaisin vastikkeen ja lainanlyhennyksen, ja omaisuus kertyy itselle. Vastikkeesta ei tietenkään kerry, mutta se olisi lahjani miehen lapsille.
Ja on varmasti myös niin, etten osaa jakaa rahojani. Luen aina vähän hämmästyneenä kirjoituksia yhteisistä rahoista. Ne ovat täysin ymmärrettäviä silloin, jos on yhteinen lapsi ja toinen on kotona hoitamassa sitä, mutta kokonaiskuvana kumpikin tuo rahaa yhteiseen kassaan ja on yhteinen perheprojekti.
Silloin jos ei ole yhteistä ladta eilä aikomusta hankkiakaan ja toisella on elätettäviä, niin se ei ole yhtä selkeää.
Miten paljon olisitte valmiita pyvähkösti elättämään miestä tällaisessa tilanteessa avoliitossa, jos ette menisi naimisiin, mutta asuisitte yhdessä?
Ap
Juu ei. Ainakaan tämän miehen kans.
Vierailija kirjoitti:
Odotin joitain tuollaisiakin kommentteja kuin ensimmäinen. Tuntuisi kuitenkin pinnalliselta antaa rahan vaikuttaa parinvalintaan niin ratkaisevasti. Minun ei ole myöskään helppoa tavata miehiä ja hyvin harvan kanssa on kemiaa. Kun sellaisen tapaa, on vahvaa kemiaa ja mies on sitoutumushaluinen toisin kuin suunnilleen kaikki muut miehet, niin ei ole helppia hylätä sitä oikeaa taloudellisten syiden pohjalta.
Ap
Voittehan te asua yhdessä ilman avioliittoa. Avioliitto on täysin vihoviimeinen asia elatusvelvollisuuksineen ja osituksineen ym. paskaa. En ole koskaan ollut naimissa, ja mulla on omaisuutta. Mies ja yhteiset lapset on.
Vierailija kirjoitti:
Ja on varmasti myös niin, etten osaa jakaa rahojani. Luen aina vähän hämmästyneenä kirjoituksia yhteisistä rahoista. Ne ovat täysin ymmärrettäviä silloin, jos on yhteinen lapsi ja toinen on kotona hoitamassa sitä, mutta kokonaiskuvana kumpikin tuo rahaa yhteiseen kassaan ja on yhteinen perheprojekti.
Silloin jos ei ole yhteistä ladta eilä aikomusta hankkiakaan ja toisella on elätettäviä, niin se ei ole yhtä selkeää.
Miten paljon olisitte valmiita pyvähkösti elättämään miestä tällaisessa tilanteessa avoliitossa, jos ette menisi naimisiin, mutta asuisitte yhdessä?
Ap
En elättäisi.
Vierailija kirjoitti:
En menisi naimisiin. Mies saisi maksaa ruokansa itse, asumisesta en ehkä pyytäisi, jos kuitenkin maksaisin vastikkeen ja lainanlyhennyksen, ja omaisuus kertyy itselle. Vastikkeesta ei tietenkään kerry, mutta se olisi lahjani miehen lapsille.
Maksaisitko asumisen kokonaan pysyvästi lopun elämääsi (tai suhteenne keston ajaksi) miehelle vai vain niinä kuukausina, jos tulot jäävät hänellä todella vähäisiksi tai olemattomiksi?
Ap
Ei koskaan naimisiin. Varsinkaan sellaisen miehen kans joka ottaa pikavippejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi naimisiin. Mies saisi maksaa ruokansa itse, asumisesta en ehkä pyytäisi, jos kuitenkin maksaisin vastikkeen ja lainanlyhennyksen, ja omaisuus kertyy itselle. Vastikkeesta ei tietenkään kerry, mutta se olisi lahjani miehen lapsille.
Maksaisitko asumisen kokonaan pysyvästi lopun elämääsi (tai suhteenne keston ajaksi) miehelle vai vain niinä kuukausina, jos tulot jäävät hänellä todella vähäisiksi tai olemattomiksi?
Ap
Voisin kustantaa miehen elämistä silloin kun hänellä on tiukkaa. Vain silloin, ja vain jos hän tekisi samoin minulle jos tarvetta on.
Vierailija kirjoitti:
Ja on varmasti myös niin, etten osaa jakaa rahojani. Luen aina vähän hämmästyneenä kirjoituksia yhteisistä rahoista. Ne ovat täysin ymmärrettäviä silloin, jos on yhteinen lapsi ja toinen on kotona hoitamassa sitä, mutta kokonaiskuvana kumpikin tuo rahaa yhteiseen kassaan ja on yhteinen perheprojekti.
Silloin jos ei ole yhteistä ladta eilä aikomusta hankkiakaan ja toisella on elätettäviä, niin se ei ole yhtä selkeää.
Miten paljon olisitte valmiita pyvähkösti elättämään miestä tällaisessa tilanteessa avoliitossa, jos ette menisi naimisiin, mutta asuisitte yhdessä?
Ap
No kai mies on oikeutettu johonkin tuloon? Maksaako elareita? Pyytäisin, että antaa ne kelan maksettaviksi. Minun on vaikeaa rakastaa sekoilijoita.
Toki maksan mitä vaan jos oikein rakastan, riippuisi täysin rakkauteni suuruudesta, mitä haluaisin maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi naimisiin. Mies saisi maksaa ruokansa itse, asumisesta en ehkä pyytäisi, jos kuitenkin maksaisin vastikkeen ja lainanlyhennyksen, ja omaisuus kertyy itselle. Vastikkeesta ei tietenkään kerry, mutta se olisi lahjani miehen lapsille.
Maksaisitko asumisen kokonaan pysyvästi lopun elämääsi (tai suhteenne keston ajaksi) miehelle vai vain niinä kuukausina, jos tulot jäävät hänellä todella vähäisiksi tai olemattomiksi?
Ap
No en katsoisi hyvällä, että miehelle jäisi rahaa lapsille rahanannon jälkeen, jolla ei sitten panosta omaan elämiseensä (sis. asuminen) koskaan. Toisaalta jos en maksaisi hänen ruokiaan, niin ehkä se riittäisi. En maksaisi autoa, enkä bensoja. Enkä matkakorttia.
Vierailija kirjoitti:
Ja on varmasti myös niin, etten osaa jakaa rahojani. Luen aina vähän hämmästyneenä kirjoituksia yhteisistä rahoista. Ne ovat täysin ymmärrettäviä silloin, jos on yhteinen lapsi ja toinen on kotona hoitamassa sitä, mutta kokonaiskuvana kumpikin tuo rahaa yhteiseen kassaan ja on yhteinen perheprojekti.
Silloin jos ei ole yhteistä ladta eilä aikomusta hankkiakaan ja toisella on elätettäviä, niin se ei ole yhtä selkeää.
Miten paljon olisitte valmiita pyvähkösti elättämään miestä tällaisessa tilanteessa avoliitossa, jos ette menisi naimisiin, mutta asuisitte yhdessä?
Ap
Itse menisin naimisiin vain tilanteessa, jossa ollaan tasaveroisia. Sitten jos toiselle käy huonosti, niin ollaan samassa tiimissä ja toinen pelastaa.
Tai, jos toinen opiskelee niin oletuksena on että myöhemmin tienaa. Eli opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen. Harkitsisin enemmän kuin kaksi kertaa. Pikavipit kuulostavat pahalta.
Aiotteko hankkia yhteisiä lapsia? Kuka niitä hoitaa kotona, kuka heidät elättää?
Ei koskaan naimisiin sellaisen kans, joka ei hallitse raha-asioitaan, elää yli varojen ja ottaa vippejä.
Ei missään nimessä tämän miehen kanssa naimisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on varmasti myös niin, etten osaa jakaa rahojani. Luen aina vähän hämmästyneenä kirjoituksia yhteisistä rahoista. Ne ovat täysin ymmärrettäviä silloin, jos on yhteinen lapsi ja toinen on kotona hoitamassa sitä, mutta kokonaiskuvana kumpikin tuo rahaa yhteiseen kassaan ja on yhteinen perheprojekti.
Silloin jos ei ole yhteistä ladta eilä aikomusta hankkiakaan ja toisella on elätettäviä, niin se ei ole yhtä selkeää.
Miten paljon olisitte valmiita pyvähkösti elättämään miestä tällaisessa tilanteessa avoliitossa, jos ette menisi naimisiin, mutta asuisitte yhdessä?
ApNo kai mies on oikeutettu johonkin tuloon? Maksaako elareita? Pyytäisin, että antaa ne kelan maksettaviksi. Minun on vaikeaa rakastaa sekoilijoita.
Toki maksan mitä vaan jos oikein rakastan, riippuisi täysin rakkauteni suuruudesta, mitä haluaisin maksaa.
Hän saisi nykytuloillaan varmasti soviteltua työttömyysturvaa, asumistukea ja toimeentulotukea, jos asuisi yksin. Ja lisäksi vapautuksen elareista eli ne kelan maksettaviksi. Ei kuitenkaan halua alkaa niitä elareitakaan pienentämään, sillä ylpeys selvästi on vastassa. Hän ei halua paljastaa muille sitä, että on persaukinen vaan antaa ymmärtää olevansa aika menestynyt. Siksi hän niitä pikavippejäkin ottaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on varmasti myös niin, etten osaa jakaa rahojani. Luen aina vähän hämmästyneenä kirjoituksia yhteisistä rahoista. Ne ovat täysin ymmärrettäviä silloin, jos on yhteinen lapsi ja toinen on kotona hoitamassa sitä, mutta kokonaiskuvana kumpikin tuo rahaa yhteiseen kassaan ja on yhteinen perheprojekti.
Silloin jos ei ole yhteistä ladta eilä aikomusta hankkiakaan ja toisella on elätettäviä, niin se ei ole yhtä selkeää.
Miten paljon olisitte valmiita pyvähkösti elättämään miestä tällaisessa tilanteessa avoliitossa, jos ette menisi naimisiin, mutta asuisitte yhdessä?
ApNo kai mies on oikeutettu johonkin tuloon? Maksaako elareita? Pyytäisin, että antaa ne kelan maksettaviksi. Minun on vaikeaa rakastaa sekoilijoita.
Toki maksan mitä vaan jos oikein rakastan, riippuisi täysin rakkauteni suuruudesta, mitä haluaisin maksaa.
Luitko aloitusta ollenkaan? Miehellä 2 lasta joista elarit maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on varmasti myös niin, etten osaa jakaa rahojani. Luen aina vähän hämmästyneenä kirjoituksia yhteisistä rahoista. Ne ovat täysin ymmärrettäviä silloin, jos on yhteinen lapsi ja toinen on kotona hoitamassa sitä, mutta kokonaiskuvana kumpikin tuo rahaa yhteiseen kassaan ja on yhteinen perheprojekti.
Silloin jos ei ole yhteistä ladta eilä aikomusta hankkiakaan ja toisella on elätettäviä, niin se ei ole yhtä selkeää.
Miten paljon olisitte valmiita pyvähkösti elättämään miestä tällaisessa tilanteessa avoliitossa, jos ette menisi naimisiin, mutta asuisitte yhdessä?
ApNo kai mies on oikeutettu johonkin tuloon? Maksaako elareita? Pyytäisin, että antaa ne kelan maksettaviksi. Minun on vaikeaa rakastaa sekoilijoita.
Toki maksan mitä vaan jos oikein rakastan, riippuisi täysin rakkauteni suuruudesta, mitä haluaisin maksaa.Hän saisi nykytuloillaan varmasti soviteltua työttömyysturvaa, asumistukea ja toimeentulotukea, jos asuisi yksin. Ja lisäksi vapautuksen elareista eli ne kelan maksettaviksi. Ei kuitenkaan halua alkaa niitä elareitakaan pienentämään, sillä ylpeys selvästi on vastassa. Hän ei halua paljastaa muille sitä, että on persaukinen vaan antaa ymmärtää olevansa aika menestynyt. Siksi hän niitä pikavippejäkin ottaa.
Ap
No en itse rakasta noin selkeän epärehellisiä ihmisiä, jotka eivät tuntisi vastuutaan minua kohtaan, joten en osaa nyt samaistua ja auttaa. Joten vastaan, että en maksaisi yhtään yli sen, kuin mitä saisi, jos hakisi tuet, joihin on oikeutettu. Jos sitten ei pärjää niin yhyy.
Älä mene tuon kanssa naimisiin. Älä.