Lue keskustelun säännöt.
Riita rahoista hoitovapaalla
Olen hoitovapaalla (yhteisestä sopimuksesta), mies töissä. Saan verojen jälkeen hieman alle 400 euroa, johon sisältyy lapsilisä. Käytän tuon kaiken lapsen lääkkeisiin, vaippoihin, omiin lääkkeisiini ja sellaisiin omiin pakollisiin juttuihin kuten hammastahna ja tamponit (minun ja lapsen lääkkeet ja lapsen allergiamaidot maksaa jo melko ison potin kuussa). En harrasta mitään, en käy leffassa, ravintolassa enkä osta vaatteitakaan itselleni. Mies maksaa vuokran, bensat, ja perheemme ruoat ja muita pakollisia menoja. Mieskään ei käy leffassa eikä ravintoloissa, eli elintasomme on sinänsä sama. Miehellä on yksi lapsi ennestään, jonka elatusmaksuja hän maksaa muutaman satasen kuussa.
Miehen mielestä pitää riittää, että hän maksaa vuokran ja ruokia ja muita aivan pakollisia asioita. Nyt minua on pyydetty ystävien kanssa leffaan ja sen jälkeen syömään, ja tällainen ilta tietenkin maksaisi noin 40-50 euroa. Itselläni ei ole siihen rahaa, koska pakolliset menot syö tuon vajaa 400 euroa.. Mies ei halua antaa minulle rahaa, että voisin joskus käydä jossain, ostaa joitain vaatteita tai sellaista "ei-pakollista". Lisäksi isäni 70-vuotisjuhlat on ensi kuussa ja meidän pitäisi sillä matkalla yöpyä yksi yö hotellissa, kun on sen verran kaukana ja ostaa joku lahjakin. Mies sanoo, että ei halua laittaa rahojaan minun suvun lahjoihin ja minun suvun takia hotelliöihin. Hän laittaa kaiken ylijäävän palkastaan säästöön uutta autoa varten.
Miten te muut jaatte perheen rahat ja menot hoitovapaalla? Onko mieheni epäreilu, kun minulla ei ole nyt mahdollisuutta mihinkään, mikä maksaisi vähän? Meillä ei ole tukiverkkoa, joka voisi hoitaa lasta, jotta tekisin muutamia työpäiviä, vaan pitäisi palkata lapsenvahti, jonka palkka onkin sitten sama kuin minun saama sen työvuoron palkka.
Kommentit (502)
Minä ainakin esitin miehelle 2 vaihtoehtoa:
-joko minä palaan töihin, ja sitten hän hakee lapsen joka päivä päiväkodista, koska minä vien lapsen sinne aamulla (työni vaatii paikallaolon iltapäivällä). Ja viettää sitten iltapäivän kotona lapsen kanssa. Ja tekee puolet kotitöistä. Ja ottaa lomansa päiväkodin loma-aikoina kun minä en välttämättä saa silloin lomaa. Ja hoitaa lapsen lomallaan.
-tai olen hoitovapaalla, ja mies maksaa perheemme asiat.
Mies valitsi ekan vaihtoehdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun alallasi ei ole töitä viikonloppuna, niin olisiko mahdollista hakea joltain muulta alalta sunnuntaityötä, esim. kaupan alalta? Eikös se niin mennyt, että sunnuntaina saa tehdä töitä menettämättä hoitorahaa. Voisiko mies sentään tällöin olla vauvan kanssa ja tienaisit muutaman satasen kuussa. Kaupan alalla ei tarvitse olla välttämättä koulutusta tai kokemusta, kunhan on luonteva ja hyvä tyyppi. Myyjiä rekrytoineena tiedän, että ihan hyvin voi tiettyihin paikkoihin hyvinkin käydä, että joku myyjistä on apuna vain sunnuntaisin.
Tuntuu pahalta kuulla, ettei ole auttavia vanhempia.... mikään pakkohan se ei ole mutta omien, nyt jo edesmenneiden vanhempien rakkauden / auttamisen kokeneena, se oli monellakin tavoin todella arvokas asia.
Provohan tää on kuten lähes kaikki muutkin vastaavat aloitukset täällä
Kuitenkin, jos mies maksaa vuokran kokonaan ja siihen päälle muut kulut kuten ruuat, sähköt jne niin miten se on taloudellista vallankäyttöä tai riistämistä? Täällä katkerat yh:t vaatii jo eroa vaikka mitään tarkempia lukuja ei tuloista tai menoista ole edes esitetty. Yksikin tuolla jo laski paljon ap saisi tukia kun ottaisi eron miehestään. Siis mitä ihmettä, heti vaan ero että pääsee yhteiskunnan tuilla kahvitteleen, leffoihin ja hotelleihin, lapsen edulla ei niin merkitystä kunhan leffoihin pääsee? Ei ihme että eroja tulee jos ajattelu on tällä tasolla.
Jos tilanne olisi toisinpäin, nainen olisi töissä ja mies kotona ja vaatisi lisää rahaa vastaaviin menoihin naisen maksaessa jo lähes kaikki palkastaan vaadittaisiin täällä eroa. Mies olisi täysi idiootti tuhlatessaan vähiä rahoja turhuuksiin ja nainen se fiksu rahankäyttäjä joka laittaa lapsiperheessä jopa rahaa säästöön, samalla kun elättää palkallaan perheensä.
Eikö teitä oikeasti hävetä yhtään teidän kommentit?
Vierailija kirjoitti:
Provohan tää on kuten lähes kaikki muutkin vastaavat aloitukset täällä
Kuitenkin, jos mies maksaa vuokran kokonaan ja siihen päälle muut kulut kuten ruuat, sähköt jne niin miten se on taloudellista vallankäyttöä tai riistämistä? Täällä katkerat yh:t vaatii jo eroa vaikka mitään tarkempia lukuja ei tuloista tai menoista ole edes esitetty. Yksikin tuolla jo laski paljon ap saisi tukia kun ottaisi eron miehestään. Siis mitä ihmettä, heti vaan ero että pääsee yhteiskunnan tuilla kahvitteleen, leffoihin ja hotelleihin, lapsen edulla ei niin merkitystä kunhan leffoihin pääsee? Ei ihme että eroja tulee jos ajattelu on tällä tasolla.
Jos tilanne olisi toisinpäin, nainen olisi töissä ja mies kotona ja vaatisi lisää rahaa vastaaviin menoihin naisen maksaessa jo lähes kaikki palkastaan vaadittaisiin täällä eroa. Mies olisi täysi idiootti tuhlatessaan vähiä rahoja turhuuksiin ja nainen se fiksu rahankäyttäjä joka laittaa lapsiperheessä jopa rahaa säästöön, samalla kun elättää palkallaan perheensä.
Eikö teitä oikeasti hävetä yhtään teidän kommentit?
Tämä niin miljoonaan kertaan. Mutta kun lähiö-äitylin pitää päästä dokaamaan, niin millään muulla ei ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka helppoa kaikki oliskaan, jos perheen rahat olisi yhteisiä! Miksi ei voisi olla?
Täytyyhän luottamusta olla, jos yhdessä asutaan, eiks totta?
Ei olisi riitaa rahasta.
Muuten, meillä toiminut jo neljäkymmentä vuotta näin.
Rahat on yhteisiä ja kumpikin käyttää tarpeensa mukaan ilman mitään selityksiä.Valtaosa naisista tienaa miehiä vähemmän.
Tämä on naisvaltainen palsta.
Kun on perhe, kokonaisuus, ei ole väliä kuka tienaa enemmän tai vähemmän. Yksi pankkitili johon rahat tulee ja mistä rahat lähtee. Toimii erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varauduin hoitovapaaseen etukäteen, koska minähän en miehen siivellä elele enkä rahaa vingu!
Palasin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias. Sitä ennen tein joitakin keikkavuoroja, joista sain tosi kivasti rahaa itseäni varten :) Olisiko sinun mahdollista tehdä jotakin työtä?
Mutta annoit miehen elää siivelläsi.
Missä kohtaa lukee, että "Annoin Miehen Elää Siivelläni"? :)
Väännän rautalangasta. Minä maksoin oman lainani, sijoitukseni, harrastukseni, latteni, ripsivärini, vaatteeni, teatterilippuni....jne. eli tein omilla rahoillani just mitä halusin eikä minun tarvinnut keskustella asiasta kenenkään kanssa. Tein keikkaa, opiskelin ja hoidin lapset (miehen avulla) ilman tukiverkostoa! Lomamatkat ja lasten kulut maksettiin puoliksi. Mies on aina tehnyt paljon töitä ja maksoi vastaavasti omat lainansa ja muut juttunsa sekä koko perheen ruoat / vei perheen ulos syömään. Hyvin on toiminut aina! Ikinä ei ole tarvinnut tapella rahasta! On elämässä vakavampiakin asioita. Se riippuu katsos siitä miten suhtaudut elämään ja asioihin.... :)
Lapsen saaminen johtaa isoihin tulonmenetyksiin. Teidän perheessä ne tulonmenetykset katoit lähes kokonaan sinä omista säästöistäsi. Ei varmasti tarvitse riidellä rahasta, jos suhteen yksi osapuoli ei edes ymmärrä tulevansa hyväksikäytetyksi.
Ei minulla ainakaan ollut mitään suuria tulonmenetyksiä, kun sain lapset. (ja juu mieheni on lasteni isä,. Sitäkin joku ehti jo epäilemään täällä ;) hah)
Kuinka moni nainen olisi valmis luovuttamaan osan palkastaan miehelle, jos mies haluaa olla kotona lasten kanssa? Minä en ainakaan antaisi senttiäkään! Ei ehkä kuulosta kivalta, mutta tietyllä tavalla olen aika itsekäs sitten varmaan. Minusta se on vain tervettä. Äitini kasvatti minusta vahvan naisen, joka pitää raha-asioissa langat omissa käsissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varauduin hoitovapaaseen etukäteen, koska minähän en miehen siivellä elele enkä rahaa vingu!
Palasin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias. Sitä ennen tein joitakin keikkavuoroja, joista sain tosi kivasti rahaa itseäni varten :) Olisiko sinun mahdollista tehdä jotakin työtä?
Mutta annoit miehen elää siivelläsi.
Missä kohtaa lukee, että "Annoin Miehen Elää Siivelläni"? :)
Väännän rautalangasta. Minä maksoin oman lainani, sijoitukseni, harrastukseni, latteni, ripsivärini, vaatteeni, teatterilippuni....jne. eli tein omilla rahoillani just mitä halusin eikä minun tarvinnut keskustella asiasta kenenkään kanssa. Tein keikkaa, opiskelin ja hoidin lapset (miehen avulla) ilman tukiverkostoa! Lomamatkat ja lasten kulut maksettiin puoliksi. Mies on aina tehnyt paljon töitä ja maksoi vastaavasti omat lainansa ja muut juttunsa sekä koko perheen ruoat / vei perheen ulos syömään. Hyvin on toiminut aina! Ikinä ei ole tarvinnut tapella rahasta! On elämässä vakavampiakin asioita. Se riippuu katsos siitä miten suhtaudut elämään ja asioihin.... :)
Lapsen saaminen johtaa isoihin tulonmenetyksiin. Teidän perheessä ne tulonmenetykset katoit lähes kokonaan sinä omista säästöistäsi. Ei varmasti tarvitse riidellä rahasta, jos suhteen yksi osapuoli ei edes ymmärrä tulevansa hyväksikäytetyksi.
Ei minulla ainakaan ollut mitään suuria tulonmenetyksiä, kun sain lapset. (ja juu mieheni on lasteni isä,. Sitäkin joku ehti jo epäilemään täällä ;) hah)
Kuinka moni nainen olisi valmis luovuttamaan osan palkastaan miehelle, jos mies haluaa olla kotona lasten kanssa? Minä en ainakaan antaisi senttiäkään! Ei ehkä kuulosta kivalta, mutta tietyllä tavalla olen aika itsekäs sitten varmaan. Minusta se on vain tervettä. Äitini kasvatti minusta vahvan naisen, joka pitää raha-asioissa langat omissa käsissään.
Luonnollisesti arvostan oman lapseni hoitoa ja yhdessä tehtyä päätöstä hoitovapaasta, että huolehtisin koko perheen toimeentulosta miehen hoitovapaalla.
Osoittaa, ettei arvostusta ole, jos ei oman lapsen hoitoa ja puolison omalle työuralle tekemää palvelusta arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mikä tilanne?
Oletko tehnyt ratkaisuja tai ottanut miehen puhutteluun?
Itse eroaisin, ellei mies tajua k-päisyyttään, hän harrastaa taloudellista väkivaltaa. On selvää, mihin edellinen liittonsakin on kariutunut.Kumpihan tässä sitä taloudellista väkivaltaa harrastaa? Olet varmaan itsekin loinen, jonka mielestä aikuisen ihmisen on ok. maata kotona ja ottaa vastaan imaista rahaa ja palveluita toisten selkänahasta repien.
Aloittaja on alle vuoden ikäisen lapsen kanssa kotona, tuon ikäinen on vauva. Muuttuuhan miehenkin elämä melkoisesti, kun ap palaa töihin, silloin työpäivät mitoitetaan hoitoaikojen mukaan. Kesälomakin menee miehellä lasta hoitaen.
Ja tuossa iässä lapsi sairastaa kaikki flunssat ja korvatulehdukset, mitä päiväkodissa sattuu olemaan. Onko mies valmis jäämään kotiin hoitamaan sairasta lasta (monet työnantajat vaativat jakamaan vapaat puoliksi vanhempien kanssa) samoin palkattomat poissaolot, kun lapsi käy lääkärissä, neuvolassa ja päiväkodissa on kesken työpäin on lapsen kehityskeskustelut jne Ja lapsi on noudettava päiväkodista niin kuin on sovittu, eikä työkiireet voi olla este.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varauduin hoitovapaaseen etukäteen, koska minähän en miehen siivellä elele enkä rahaa vingu!
Palasin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias. Sitä ennen tein joitakin keikkavuoroja, joista sain tosi kivasti rahaa itseäni varten :) Olisiko sinun mahdollista tehdä jotakin työtä?
Mutta annoit miehen elää siivelläsi.
Missä kohtaa lukee, että "Annoin Miehen Elää Siivelläni"? :)
Väännän rautalangasta. Minä maksoin oman lainani, sijoitukseni, harrastukseni, latteni, ripsivärini, vaatteeni, teatterilippuni....jne. eli tein omilla rahoillani just mitä halusin eikä minun tarvinnut keskustella asiasta kenenkään kanssa. Tein keikkaa, opiskelin ja hoidin lapset (miehen avulla) ilman tukiverkostoa! Lomamatkat ja lasten kulut maksettiin puoliksi. Mies on aina tehnyt paljon töitä ja maksoi vastaavasti omat lainansa ja muut juttunsa sekä koko perheen ruoat / vei perheen ulos syömään. Hyvin on toiminut aina! Ikinä ei ole tarvinnut tapella rahasta! On elämässä vakavampiakin asioita. Se riippuu katsos siitä miten suhtaudut elämään ja asioihin.... :)
Lapsen saaminen johtaa isoihin tulonmenetyksiin. Teidän perheessä ne tulonmenetykset katoit lähes kokonaan sinä omista säästöistäsi. Ei varmasti tarvitse riidellä rahasta, jos suhteen yksi osapuoli ei edes ymmärrä tulevansa hyväksikäytetyksi.
Ei minulla ainakaan ollut mitään suuria tulonmenetyksiä, kun sain lapset. (ja juu mieheni on lasteni isä,. Sitäkin joku ehti jo epäilemään täällä ;) hah)
Kuinka moni nainen olisi valmis luovuttamaan osan palkastaan miehelle, jos mies haluaa olla kotona lasten kanssa? Minä en ainakaan antaisi senttiäkään! Ei ehkä kuulosta kivalta, mutta tietyllä tavalla olen aika itsekäs sitten varmaan. Minusta se on vain tervettä. Äitini kasvatti minusta vahvan naisen, joka pitää raha-asioissa langat omissa käsissään.
Antaako Vahva Nainen edes lapselleen senttiäkään vahvanais-rahoistaan? Ainakin mun elämässä sille ei voi edes pistää hintaa, että pieni lapsemme saa nauttia vielä ylimääräisen vuoden kotielämästä, rauhallisista aamuista, puistoretkistä, hyvästä ruuasta, sadepäivistä majaa tehden, kiirettömistä ja mölyttömistä arkiviikoista, kivoista kaveritapaamisista, sylipäikkäreistä --- kaikista näistä isänsä kanssa. Samalla noiden kahden suhde muodostuu sellaiseksi että äiti ei ole aina se ensisijainen vanhempi kun hätä yllättää jatkossa.
Aivan erilaista myös palata töihin kun ei ole mitään huolta siitä, miten lapsi pärjää päivät. Päiväkodissa varmasti olisi paljon uutta, nyt uutta on vain äidin töihinpaluu.
Tietenkin joillakin meistä Heikoista naisista on myös hirveän hyvä palkka. Siitä kyllä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuossa tapauksessa sun kannattaa mennä töihin. Tai tienata rahaa ns. yllätysmenoihin/huvimenoihin keikkatöillä.
Ne keikkatyöt ei tuota minulle tuloa, koska se lapsenvahdin palkka on sama kuin minun palkka. Mies tekee pitkää päivää itse, eli en pääse töihin siten, että mies olisi lapsen kanssa silloin kotona, ja minun alalla ei ole ollenkaan viikonloppukeikkoja. Ja jos mies maksaisi sen lapsenvahdin niin paljon helpompi olisi, jos hän antaisi minulle sen saman rahan suoraan eikä tarvisi palkata ketään. Ap
Ota hoitolapsia kotiisi, voit tienata samalla kun hoidat omaa lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on myös avopuoliso elatusvelvollinen! Siinä mitään pappia tarvita.
Siinähän yrität hakea toimeentulotukea Kelalta. Ja pyydät, että siirtävät hakemuksen sosiaalitoimistoon.
Toimeentulotukeen et ole oikeutettu, koska miehesi ja sinun tulot lasketaan yhteisiksi.
Sossu voi sua auttaa.Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta ja jos alkaa vaatia rahaa, niin ennakkopäätöksenä on muistaakseni erossa saatu korvaus 1700 e/v. Asian voi viedä oikeuteen, jos haluaa.
Kyllä on Kelan mielestä yhteiset rahat pariskunnalla, jolla on lapsi.
Ja todellakin, sosiaalityöntekijät voisivat auttaa aapeen erossa tommosesta itsekkäästi äijästä, joka on niin pihi, ettei edes lastaan elätä.
Tai ei elätä toista lastaan. Elarit kyllä maksaa edellisestä.
Mikä oli syy, ettei ole ensimmäisen lapsen kanssa tekemisissä?
Tai näin siis ymmärsin, että maksaa vaan elarit.
Tarviiko se kloppi uuden auton, että saa kuskata seuraavan tulevan lapsensa mahdollista äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varauduin hoitovapaaseen etukäteen, koska minähän en miehen siivellä elele enkä rahaa vingu!
Palasin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias. Sitä ennen tein joitakin keikkavuoroja, joista sain tosi kivasti rahaa itseäni varten :) Olisiko sinun mahdollista tehdä jotakin työtä?
Mutta annoit miehen elää siivelläsi.
Missä kohtaa lukee, että "Annoin Miehen Elää Siivelläni"? :)
Väännän rautalangasta. Minä maksoin oman lainani, sijoitukseni, harrastukseni, latteni, ripsivärini, vaatteeni, teatterilippuni....jne. eli tein omilla rahoillani just mitä halusin eikä minun tarvinnut keskustella asiasta kenenkään kanssa. Tein keikkaa, opiskelin ja hoidin lapset (miehen avulla) ilman tukiverkostoa! Lomamatkat ja lasten kulut maksettiin puoliksi. Mies on aina tehnyt paljon töitä ja maksoi vastaavasti omat lainansa ja muut juttunsa sekä koko perheen ruoat / vei perheen ulos syömään. Hyvin on toiminut aina! Ikinä ei ole tarvinnut tapella rahasta! On elämässä vakavampiakin asioita. Se riippuu katsos siitä miten suhtaudut elämään ja asioihin.... :)
Lapsen saaminen johtaa isoihin tulonmenetyksiin. Teidän perheessä ne tulonmenetykset katoit lähes kokonaan sinä omista säästöistäsi. Ei varmasti tarvitse riidellä rahasta, jos suhteen yksi osapuoli ei edes ymmärrä tulevansa hyväksikäytetyksi.
Ei minulla ainakaan ollut mitään suuria tulonmenetyksiä, kun sain lapset. (ja juu mieheni on lasteni isä,. Sitäkin joku ehti jo epäilemään täällä ;) hah)
Kuinka moni nainen olisi valmis luovuttamaan osan palkastaan miehelle, jos mies haluaa olla kotona lasten kanssa? Minä en ainakaan antaisi senttiäkään! Ei ehkä kuulosta kivalta, mutta tietyllä tavalla olen aika itsekäs sitten varmaan. Minusta se on vain tervettä. Äitini kasvatti minusta vahvan naisen, joka pitää raha-asioissa langat omissa käsissään.
Meillä mies oli 2vuotta kotona ja itse olen se parempituloinen ja oli ihan itsestään selvää, että silloin elettiin täysin minun tuloilla, eikä tullut edes mieleen vaatia miestä käyttämään säästönsä tai myymään perintönsä, jotta olisi maksanut itsensä ja lasten kulut.
Ja sitäpaitsi, se muutaman satasen kotihoidontuki meni kyllä ihan arjen pyörittämiseen, mitä pienet lapset vaativat esim. matkakulut neuvoloihin, leikkipuistoihin, retkieväisiin, lasten musiikkitapahtumiin, lasten vaippoihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies päättää mielivaltaisesti, että rahat menevät autoon? Kunnon mies ajattelee koko perheen etua.
Eiköhän se auto ole enemmän yhteinen etu kuin syytää säästöt muijan illanviettoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies päättää mielivaltaisesti, että rahat menevät autoon? Kunnon mies ajattelee koko perheen etua.
Eiköhän se auto ole enemmän yhteinen etu kuin syytää säästöt muijan illanviettoihin.
Ihan se on perheen etu ettei äiti pimahda neljän seinän sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varauduin hoitovapaaseen etukäteen, koska minähän en miehen siivellä elele enkä rahaa vingu!
Palasin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias. Sitä ennen tein joitakin keikkavuoroja, joista sain tosi kivasti rahaa itseäni varten :) Olisiko sinun mahdollista tehdä jotakin työtä?
Mutta annoit miehen elää siivelläsi.
Missä kohtaa lukee, että "Annoin Miehen Elää Siivelläni"? :)
Väännän rautalangasta. Minä maksoin oman lainani, sijoitukseni, harrastukseni, latteni, ripsivärini, vaatteeni, teatterilippuni....jne. eli tein omilla rahoillani just mitä halusin eikä minun tarvinnut keskustella asiasta kenenkään kanssa. Tein keikkaa, opiskelin ja hoidin lapset (miehen avulla) ilman tukiverkostoa! Lomamatkat ja lasten kulut maksettiin puoliksi. Mies on aina tehnyt paljon töitä ja maksoi vastaavasti omat lainansa ja muut juttunsa sekä koko perheen ruoat / vei perheen ulos syömään. Hyvin on toiminut aina! Ikinä ei ole tarvinnut tapella rahasta! On elämässä vakavampiakin asioita. Se riippuu katsos siitä miten suhtaudut elämään ja asioihin.... :)
Lapsen saaminen johtaa isoihin tulonmenetyksiin. Teidän perheessä ne tulonmenetykset katoit lähes kokonaan sinä omista säästöistäsi. Ei varmasti tarvitse riidellä rahasta, jos suhteen yksi osapuoli ei edes ymmärrä tulevansa hyväksikäytetyksi.
Ei minulla ainakaan ollut mitään suuria tulonmenetyksiä, kun sain lapset. (ja juu mieheni on lasteni isä,. Sitäkin joku ehti jo epäilemään täällä ;) hah)
Kuinka moni nainen olisi valmis luovuttamaan osan palkastaan miehelle, jos mies haluaa olla kotona lasten kanssa? Minä en ainakaan antaisi senttiäkään! Ei ehkä kuulosta kivalta, mutta tietyllä tavalla olen aika itsekäs sitten varmaan. Minusta se on vain tervettä. Äitini kasvatti minusta vahvan naisen, joka pitää raha-asioissa langat omissa käsissään.
Meillä mies oli 2vuotta kotona ja itse olen se parempituloinen ja oli ihan itsestään selvää, että silloin elettiin täysin minun tuloilla, eikä tullut edes mieleen vaatia miestä käyttämään säästönsä tai myymään perintönsä, jotta olisi maksanut itsensä ja lasten kulut.
Ja sitäpaitsi, se muutaman satasen kotihoidontuki meni kyllä ihan arjen pyörittämiseen, mitä pienet lapset vaativat esim. matkakulut neuvoloihin, leikkipuistoihin, retkieväisiin, lasten musiikkitapahtumiin, lasten vaippoihin jne.
Tuskin se lapsikaan missään musiikkitapahtumissa käy ellei vanhemmatkaan leffassa.
Onpas itsekäs mies.. eiköhän johonkin uuteen autoon ehdi säästämään sitten kun olette molemmat töissä? Teidän perheen hyvinvoinnin pitäisi mennä töihin ja siihen kuuluu myös rentoutuminen ja lapsivapaa aika ystävien kanssa. Ja kyllä miehen täytyy työssäkäyvänä kustantaa lapseen liittyvät menot, niin ainakin meillä tehdään. Meillä on miehellä samansuuruiset tulot ja hän maksaa asumiskulut, ruoan ja melkein kaikki laskut. Meillä ei ole autoa, joka on erinomainen ratkaisu tähän tilanteeseen, se on nimittäin hirveä rahasyöppö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varauduin hoitovapaaseen etukäteen, koska minähän en miehen siivellä elele enkä rahaa vingu!
Palasin töihin, kun lapsi oli 1,5 vuotias. Sitä ennen tein joitakin keikkavuoroja, joista sain tosi kivasti rahaa itseäni varten :) Olisiko sinun mahdollista tehdä jotakin työtä?
Mutta annoit miehen elää siivelläsi.
Missä kohtaa lukee, että "Annoin Miehen Elää Siivelläni"? :)
Väännän rautalangasta. Minä maksoin oman lainani, sijoitukseni, harrastukseni, latteni, ripsivärini, vaatteeni, teatterilippuni....jne. eli tein omilla rahoillani just mitä halusin eikä minun tarvinnut keskustella asiasta kenenkään kanssa. Tein keikkaa, opiskelin ja hoidin lapset (miehen avulla) ilman tukiverkostoa! Lomamatkat ja lasten kulut maksettiin puoliksi. Mies on aina tehnyt paljon töitä ja maksoi vastaavasti omat lainansa ja muut juttunsa sekä koko perheen ruoat / vei perheen ulos syömään. Hyvin on toiminut aina! Ikinä ei ole tarvinnut tapella rahasta! On elämässä vakavampiakin asioita. Se riippuu katsos siitä miten suhtaudut elämään ja asioihin.... :)
Lapsen saaminen johtaa isoihin tulonmenetyksiin. Teidän perheessä ne tulonmenetykset katoit lähes kokonaan sinä omista säästöistäsi. Ei varmasti tarvitse riidellä rahasta, jos suhteen yksi osapuoli ei edes ymmärrä tulevansa hyväksikäytetyksi.
Ei minulla ainakaan ollut mitään suuria tulonmenetyksiä, kun sain lapset. (ja juu mieheni on lasteni isä,. Sitäkin joku ehti jo epäilemään täällä ;) hah)
Kuinka moni nainen olisi valmis luovuttamaan osan palkastaan miehelle, jos mies haluaa olla kotona lasten kanssa? Minä en ainakaan antaisi senttiäkään! Ei ehkä kuulosta kivalta, mutta tietyllä tavalla olen aika itsekäs sitten varmaan. Minusta se on vain tervettä. Äitini kasvatti minusta vahvan naisen, joka pitää raha-asioissa langat omissa käsissään.
Se on tietysti ihan eri juttu, jos et ole ollut palkkatyössä ennen lasta. Normaalille työssäkäyvälle äidille tuossa 1,5 vuodessa tulee jo yli 20 000 euron tulonmenetykset. Siis keskipalkkaiselle ihmiselle. Tämän lisäksi tulee menetys eläketuloihin ja palkankehitykseen.
Ennen lapsia miesten ja naisten palkat ovat suunnilleen samat. Sitten naiset saavat lapsia ja miehet etenevät uralla.
Oikeasti ei ole vahvuutta kantaa kymppitonnien tulonmenetykset lapsesta yksin, vaan tyhmyyttä ja alistumista hyväksikäyttöön.
Aloittaja on alle vuoden ikäisen lapsen kanssa kotona, tuon ikäinen on vauva. Muuttuuhan miehenkin elämä melkoisesti, kun ap palaa töihin, silloin työpäivät mitoitetaan hoitoaikojen mukaan. Kesälomakin menee miehellä lasta hoitaen.