Lue keskustelun säännöt.
Sairaslomalla omaisen kuoleman takia, edelliseen keskusteluun..Kauanko ?
16.03.2013 |
Minä en päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tuollaiset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
Näin kunnes pääsen ansaitulle eläkkeelle.
Entä jos talvisodassa yhtä vainajaa tai kadonnutta (lue kuollutta) 25904 kohden olisi jäisi laakista 4 sairaslomalle olisi sota ollut nopeasti ohi kun 25904 kaatunutta tai kadonnutta ja jokaista kohen 4 surijaa sairaslomalla 103616 sotilasta pois pelistä sairaslomalla.
Tietysti vielä viimeiset n. 100000 puoli vuotta sen jälkeen kun tämän suremistavan mukaan sota olisi ollut aika nopeasti ohi
Jos jokainen sotilas vielä surettaa puolen ajan sairaslomalle kotirintamalla vaikka toiset neljä, niin lopputulema olisi ollut sellaiset 26 000, sodassa + 40 000 normaalisti kuollutta niin sairaslomalla silloin
reilusti yli puoli miljoonaa poissa poissa pelistä 528000, voi vittu. Puolet koko työikäisestä väestöstä.
Olisi loppuneet kuolevat ennen kuin surijat, jo aikaasitten.
Kommentit (212)
Asunnon tyhjentämiseen yms. olisi pitänyt ottaa palkatonta. Jos on oikeasti akuutti stressireaktio, ei pysty ajelemaan satoja kilometrejä ja tyhjentelemään asuntoja ja hoitelemaan erilaisia käytännön järjestelyjä.
Näihin otetaan palkatonta, eikä saikkua.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:01"]
Isäni sai sydänkohtauksen lapseni syntymäpäivän iltana. Sain kaksi viikkoa sairauslomaa äkillisen stressin takia, ja joka ainoa minuutti siitä kahdesta viikosta tuli tarpeeseen. Isäni asui 100 km päässä ja minä ainoana lapsena hoidin hautausjärjestelyt, asunnon tyhjentämisen jne.
Lisäksi minulla oli unettomuutta jne. isäni äkillisen kuoleman takia; oli vaikeaa käsittää että isä oli poissa vaikka hetkeä ennen hän oli ollut juhlimassa lapsenlapsensa syntymäpäivää.
Omalla kohdallani kaksi viikkoa oli riittävä aika. Lisäksi sain pari päivää lisää sairauslomaa kun kävin noutamassa isäni uurnan ja laskemassa sen hautausmaalle. Minulla oli unettomuutta ja itkeskelin töissäkin.
Ei sitä kukaan ulkopuolinen voi tulla kenellekään sanomaan mikä on "oikea" aika surra. Eikä ainakaan sillä perusteella että "en minäkään tarvinnut".
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän puoli vuotta ole mitään.. itse olen käsitellyt tapausta jossa henkilö on viidettä vuotta saikulla, kun ko. henkilön lapsen ystävä kuoli...
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:17"]
Asunnon tyhjentämiseen yms. olisi pitänyt ottaa palkatonta. Jos on oikeasti akuutti stressireaktio, ei pysty ajelemaan satoja kilometrejä ja tyhjentelemään asuntoja ja hoitelemaan erilaisia käytännön järjestelyjä.
Näihin otetaan palkatonta, eikä saikkua.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:01"]
Isäni sai sydänkohtauksen lapseni syntymäpäivän iltana. Sain kaksi viikkoa sairauslomaa äkillisen stressin takia, ja joka ainoa minuutti siitä kahdesta viikosta tuli tarpeeseen. Isäni asui 100 km päässä ja minä ainoana lapsena hoidin hautausjärjestelyt, asunnon tyhjentämisen jne.
Lisäksi minulla oli unettomuutta jne. isäni äkillisen kuoleman takia; oli vaikeaa käsittää että isä oli poissa vaikka hetkeä ennen hän oli ollut juhlimassa lapsenlapsensa syntymäpäivää.
Omalla kohdallani kaksi viikkoa oli riittävä aika. Lisäksi sain pari päivää lisää sairauslomaa kun kävin noutamassa isäni uurnan ja laskemassa sen hautausmaalle. Minulla oli unettomuutta ja itkeskelin töissäkin.
Ei sitä kukaan ulkopuolinen voi tulla kenellekään sanomaan mikä on "oikea" aika surra. Eikä ainakaan sillä perusteella että "en minäkään tarvinnut".
[/quote]
[/quote]
Kaikilla ei ehkä ole varaa ottaa sitä palkatonta saikkua vaikka sulla olisikin varaa siihen.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 00:15"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:57"]
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta minä olen yksi niistä, joka ei ole ollut päivääkään saikulla, vaikka olen menettänyt oman lapseni, sekä vanhempani, ja kaikki nämä 1,5 vuoden sisällä. Töihin olen mennyt etupäässä ihan vaan itseni takia; hetkittäin olen pystynyt siellä ajattelemaan muuta kuin tapahtuneita, ja olen pitänyt järkevänä pitää yllä päivärytmiä, koska mitä se saikku olis auttanut ? Olisin parkunut yöt, ja nukkunut päivät... pian olisin todenteolla ollut työkyvytön, masennuslääkkeitä, nukahtamislääkkeitä jne jne.Työnantajani on ollut todella ymmärtäväinen, työnjalki, saati -teho tuskin oli loistavaa, mutta hän ymmärsi, et tarvitsin työtä, ihan oman mielenterveyteni takia. Ymmärrän, että asiakaspalvelussa on kohtuullista pitää joku päivä saikkua, mutta puolen vuoden saikut on ihan käsittämätöntä
[/quote]
Vittu, mikä marttyyri. Kruunu loistaa tänne. Onko kiva mennä töihin kuoleman jälkeen syyllistämään niitä, jotka eivät jaksa uhrata itseään ja suruaan työn takia.
Sinunlaiset saisi viedä sauna taa ...tulette työpaikalle leikkimään marttyyria ja muka toisia parempaa. Me muut sitten emme kehtaa jäädä sairaslomalle, kun teikäläiset on mielistelemässä työnantajaa.
En ole kokenut olevani marttyyri, vaan maalaisjärjellä varustettu ihminen, en ole työpaikalla vaatinut ketään suremaan kanssani, vaan olen surrut perheeni ja ystävieni kanssa.
Enkä ymmärrä lausettasi "syyllistämään niitä, jotka eivät jaksa uhrata itseään ja suruaan työn takia." En sit vissiin uhrannut itseäni, enkä niin välittänytkään..miksi pitäisi "uhrata" itsensä, eikö menetys itsessään ole jo riittävän vaikeaa,. Surrut olen, ja parkunut, mutta työn asiosta pysyin järjissäni
[/quote]
Mitä käsittämätöntä on siinä, että on puoli vuotta tai vuoden sairauslomalla työkyvyttömänä. Sinä olet todella vittumainen, paskaa loppuelämää.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 20:41"]
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta minä olen yksi niistä, joka ei ole ollut päivääkään saikulla, vaikka olen menettänyt oman lapseni, sekä vanhempani, ja kaikki nämä 1,5 vuoden sisällä. Töihin olen mennyt etupäässä ihan vaan itseni takia; hetkittäin olen pystynyt siellä ajattelemaan muuta kuin tapahtuneita, ja olen pitänyt järkevänä pitää yllä päivärytmiä, koska mitä se saikku olis auttanut ? Olisin parkunut yöt, ja nukkunut päivät... pian olisin todenteolla ollut työkyvytön, masennuslääkkeitä, nukahtamislääkkeitä jne jne.Työnantajani on ollut todella ymmärtäväinen, työnjalki, saati -teho tuskin oli loistavaa, mutta hän ymmärsi, et tarvitsin työtä, ihan oman mielenterveyteni takia. Ymmärrän, että asiakaspalvelussa on kohtuullista pitää joku päivä saikkua, mutta puolen vuoden saikut on ihan käsittämätönt
[/quote]
Tässähän on kyse tapauksesta, joka ei osannut rakastaa edes lastaan. Nyt ihmettelee, miksi muut eivät ole yhtä pipejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 20:41"]
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta minä olen yksi niistä, joka ei ole ollut päivääkään saikulla, vaikka olen menettänyt oman lapseni, sekä vanhempani, ja kaikki nämä 1,5 vuoden sisällä. Töihin olen mennyt etupäässä ihan vaan itseni takia; hetkittäin olen pystynyt siellä ajattelemaan muuta kuin tapahtuneita, ja olen pitänyt järkevänä pitää yllä päivärytmiä, koska mitä se saikku olis auttanut ? Olisin parkunut yöt, ja nukkunut päivät... pian olisin todenteolla ollut työkyvytön, masennuslääkkeitä, nukahtamislääkkeitä jne jne.Työnantajani on ollut todella ymmärtäväinen, työnjalki, saati -teho tuskin oli loistavaa, mutta hän ymmärsi, et tarvitsin työtä, ihan oman mielenterveyteni takia. Ymmärrän, että asiakaspalvelussa on kohtuullista pitää joku päivä saikkua, mutta puolen vuoden saikut on ihan käsittämätönt
[/quote]
Tässähän on kyse tapauksesta, joka ei osannut rakastaa edes lastaan. Nyt ihmettelee, miksi muut eivät ole yhtä pipejä?
Aivan niin, kykenemätön rakastamaan, kykenemätön empatiaan, pystyy tarvittaessa tekemään lähes mitä tahansa, jopa julmaa.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 20:41"]
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta minä olen yksi niistä, joka ei ole ollut päivääkään saikulla, vaikka olen menettänyt oman lapseni, sekä vanhempani, ja kaikki nämä 1,5 vuoden sisällä. Töihin olen mennyt etupäässä ihan vaan itseni takia; hetkittäin olen pystynyt siellä ajattelemaan muuta kuin tapahtuneita, ja olen pitänyt järkevänä pitää yllä päivärytmiä, koska mitä se saikku olis auttanut ? Olisin parkunut yöt, ja nukkunut päivät... pian olisin todenteolla ollut työkyvytön, masennuslääkkeitä, nukahtamislääkkeitä jne jne.Työnantajani on ollut todella ymmärtäväinen, työnjalki, saati -teho tuskin oli loistavaa, mutta hän ymmärsi, et tarvitsin työtä, ihan oman mielenterveyteni takia. Ymmärrän, että asiakaspalvelussa on kohtuullista pitää joku päivä saikkua, mutta puolen vuoden saikut on ihan käsittämätönt
[/quote]
Tässähän on kyse tapauksesta, joka ei osannut rakastaa edes lastaan. Nyt ihmettelee, miksi muut eivät ole yhtä pipejä?
[/quote]
Miten joku - idiootti - voi lyhyen viestin perusteella päätellä että sen kirjoittaja ei rakastanut lastaan?? Kuten olette itsekin moneen otteeseen vakuuttaneet, jokainen suree tavallaan. Kaikki eivät halua maata kotona ja rypeä surussa vaan yrittävät epätoivoisesti jatkaa elämää. Miksi se olisi väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 20:41"]
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta minä olen yksi niistä, joka ei ole ollut päivääkään saikulla, vaikka olen menettänyt oman lapseni, sekä vanhempani, ja kaikki nämä 1,5 vuoden sisällä. Töihin olen mennyt etupäässä ihan vaan itseni takia; hetkittäin olen pystynyt siellä ajattelemaan muuta kuin tapahtuneita, ja olen pitänyt järkevänä pitää yllä päivärytmiä, koska mitä se saikku olis auttanut ? Olisin parkunut yöt, ja nukkunut päivät... pian olisin todenteolla ollut työkyvytön, masennuslääkkeitä, nukahtamislääkkeitä jne jne.Työnantajani on ollut todella ymmärtäväinen, työnjalki, saati -teho tuskin oli loistavaa, mutta hän ymmärsi, et tarvitsin työtä, ihan oman mielenterveyteni takia. Ymmärrän, että asiakaspalvelussa on kohtuullista pitää joku päivä saikkua, mutta puolen vuoden saikut on ihan käsittämätönt
[/quote]
Tässähän on kyse tapauksesta, joka ei osannut rakastaa edes lastaan. Nyt ihmettelee, miksi muut eivät ole yhtä pipejä?
[/quote]
Miten joku - idiootti - voi lyhyen viestin perusteella päätellä että sen kirjoittaja ei rakastanut lastaan?? Kuten olette itsekin moneen otteeseen vakuuttaneet, jokainen suree tavallaan. Kaikki eivät halua maata kotona ja rypeä surussa vaan yrittävät epätoivoisesti jatkaa elämää. Miksi se olisi väärin?
[/quote]
Hän ei ymmärrä meitä, jotka suremme saikulla puoli vuotta osa vuoden lääkärintodistuksella työkyvyttömänä. Kateutta ilmassa, kiillottakoon marttyyrinkruunuaan ja raatakoon vaikka niska limassa.
olemme siis turhaan ottaneet perheelle henkivakuutukset ajatuksena että elintaso on turvattu mahdollisen suruajan aikana. Täytyy irtisanoa nuo jos koko perhe voi saada tiukassa paikassa saikkua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisen kuoleman vuoksi saa Z-koodisen "sairasloman", se ei edellytä työnantajaa maksamaan sairauspäivärahaa. Lääkäri voi tietysti "empaattisuuttaan" kirjoittaa sairaslomaa esim. sopeutumishäiriön tms. väärän diagnoosin pohjalta ja näin osallistua petokseen.
Jos kuoleman jälkeen suru jatkuu pitkää niin aletaan sitten miettiä toki sairauksia kuten masennusta yms. jotka monasti tulevatkin mukaan kuvioon ja loma voi olla perusteltu.
Törkeitä vähätyelyjä toisten suruista osalla teistä !!! Oon itse menettänyt ikääni nähden enemmän ihmisiä ja läheisiä kun moni menettää koskaan !!! Veljeni, exä kuoli oman käden jautta 26 - vuotiaana. olen saattihoitanut tätini, jaikki isovanhemmat , moni ystävä kuollut joista osa jo lapsena. Lemmikkejä kuollut traagisesti. Ammattini sairaanhoitajana on niin vaativaa, että mikäli olisin surushokissa valvoneena saattohoitojen yhteydessä mennyt töihin, olisin voinut huolimattomuudesta aiheuttaa jonkun kuoleman tai tehdä virheen.
VASTUU PITÄÄ TUNTEA !!! Ja Jokaisen suru on yksilöllinen ja subjektiivinen kokemus. Antakaa ihmisten surra omilla tavoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sillä ei ole merkitystä onko kyseessä kilpikonna, kissa, ihminen. Suru on läpikäytävä ja osa suruista ei katoa koskaan. Esim. veljeni kuolemaa pystyin alkaa käsitellä vasta kolmekymppinen ollessani. Hän lähti 19 - vuotias ollessaan. ite täytin samana vuonna 11v.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 09:23"]
Totta puhut. Työkaveriltani kuoli parivuotias lapsi ja hän oli saikulla kuukauden. En voi millään ymmärtää tällaista, että työnantajan pitää maksaa siitä, että sai järjestää hautajaiset rauhassa lapselleen.
Suru ei ole sairaus ja kuolema on luonnollinen asia. Ennen perheestä saattoi kuolla 7 lasta kurkkumätään, eikä siinä mitään sänkyyn jääty mätänemään. Lapsi pantiin kuoppaan ja seuraavana päivänä pellolle.
Ihmiset hyväksikäyttävät nykyään kaikkia keinoja,, ettei tarvitsisi kulkea töissä
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 03:22"]
Ettekö tajua hyvät ihmiset, että kuolema on luonnollinen ja väistämäton päätös kaikkien elämälle, tuli se mistä syystä tahansa tai tuntui se miltä hyvänsä,
Lääkäri ei auta enään kun potilas on kuollut ja kuollut ei herää henkiin sillä, että omainen menee lääkäriin.
Ei lääkäri voi millään mitata, paljonko kenenkään surusta pitää antaa lomaa, mikä on surun mittari vai mitataanko sairasloman pituus vainajan erinomaisuudella.
Eihän vainajasta josta joku saa 1/2-vuotta palkallista lomaa voi muillekaan omaisille, yhtään vähempää lomaa, tasa-arvoista kohtelua, niinpä.
Eiköhän pidettäisi niitä lomia vaikka palkatta jonkun sairaan auttamiseksi, elävä voi vielä parantua.
Koko kuoleman vääjättömyys, ei muutu mihinkään vaikka lopetettaisiin kaikki työteko kokonaan ja sairaudella ja surulla ei ole mitään tekemistä keskenään.
AP
[/quote]
[/quote]
Voi vittu mitä empatiakyvyttömiä idiootteja. Itseltäni kuoli mies äkillisesti onnettomuudessa kaksi viikkoa sitten, enkä ole työkykyinen ihan siitä yksinkertaisesta syystä että itken suurimman osan vuorokaudesta enkä pysty nukkumaan öisin, en myöskään syömään. Työni on erittäin vastuullista, ja olen paljon esillä, ei siinä voi itkeä eikä pärjää nukkumatta tai syömättä. Kusipäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 06:07"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 09:23"]
Totta puhut. Työkaveriltani kuoli parivuotias lapsi ja hän oli saikulla kuukauden. En voi millään ymmärtää tällaista, että työnantajan pitää maksaa siitä, että sai järjestää hautajaiset rauhassa lapselleen.
Suru ei ole sairaus ja kuolema on luonnollinen asia. Ennen perheestä saattoi kuolla 7 lasta kurkkumätään, eikä siinä mitään sänkyyn jääty mätänemään. Lapsi pantiin kuoppaan ja seuraavana päivänä pellolle.
Ihmiset hyväksikäyttävät nykyään kaikkia keinoja,, ettei tarvitsisi kulkea töissä
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 03:22"]
Ettekö tajua hyvät ihmiset, että kuolema on luonnollinen ja väistämäton päätös kaikkien elämälle, tuli se mistä syystä tahansa tai tuntui se miltä hyvänsä,
Lääkäri ei auta enään kun potilas on kuollut ja kuollut ei herää henkiin sillä, että omainen menee lääkäriin.
Ei lääkäri voi millään mitata, paljonko kenenkään surusta pitää antaa lomaa, mikä on surun mittari vai mitataanko sairasloman pituus vainajan erinomaisuudella.
Eihän vainajasta josta joku saa 1/2-vuotta palkallista lomaa voi muillekaan omaisille, yhtään vähempää lomaa, tasa-arvoista kohtelua, niinpä.
Eiköhän pidettäisi niitä lomia vaikka palkatta jonkun sairaan auttamiseksi, elävä voi vielä parantua.
Koko kuoleman vääjättömyys, ei muutu mihinkään vaikka lopetettaisiin kaikki työteko kokonaan ja sairaudella ja surulla ei ole mitään tekemistä keskenään.
AP
[/quote]
[/quote]
Voi vittu mitä empatiakyvyttömiä idiootteja. Itseltäni kuoli mies äkillisesti onnettomuudessa kaksi viikkoa sitten, enkä ole työkykyinen ihan siitä yksinkertaisesta syystä että itken suurimman osan vuorokaudesta enkä pysty nukkumaan öisin, en myöskään syömään. Työni on erittäin vastuullista, ja olen paljon esillä, ei siinä voi itkeä eikä pärjää nukkumatta tai syömättä. Kusipäät.
[/quote]
Voimia sinulle! Uskon että SUURIN OSA ihmisistä on myötätuntoisia ja fiksuja tässä asiassa, mutta eivät jaksa vaivautua vastaamaan tällaiseen ketjuun, joka on täysin törkeetä provoamista. Se on helppo huudella niin kauan, kunnes sattuu omalle kohdalle läheisen menetys.
Toivon sinulle jaksamista, joka puolisosi menetit!!
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:38"]
Aivan sama, miten joku yhetiskunta pärjää. Ei ole minun ongelma. Jos lääkäri kirjoittaa todistuksen, en töihin mene ja piste.
Minä en ole vastuussa yhteiskunnan asioista niin kauan kuin Katainen lappaa rahaa kreikkaan. Minä voin olla pois töistä niin kauan kuin haluan. Kun herrat tehetyttää pimeää työtä ja duunareiden pitäisi kieltäytä sairaslomista, on maailma mallillaan.
Minä opetan lapsilleni, että teitä ei saa käyttää hyväksi. Paskaduunia ei kannata mennä tekemään paskapalkalla ja työnantajaa nuoleskelemaan. Sillä ei pitkälle pötki.
[/quote]
No sinullahan on hyvä asenne :)
Aivan sama, miten joku yhetiskunta pärjää. Ei ole minun ongelma. Jos lääkäri kirjoittaa todistuksen, en töihin mene ja piste.
Minä en ole vastuussa yhteiskunnan asioista niin kauan kuin Katainen lappaa rahaa kreikkaan. Minä voin olla pois töistä niin kauan kuin haluan. Kun herrat tehetyttää pimeää työtä ja duunareiden pitäisi kieltäytä sairaslomista, on maailma mallillaan.
Minä opetan lapsilleni, että teitä ei saa käyttää hyväksi. Paskaduunia ei kannata mennä tekemään paskapalkalla ja työnantajaa nuoleskelemaan. Sillä ei pitkälle pötki.
[/quote]
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 02:00"]
Törkeitä vähätyelyjä toisten suruista osalla teistä !!! Oon itse menettänyt ikääni nähden enemmän ihmisiä ja läheisiä kun moni menettää koskaan !!! Veljeni, exä kuoli oman käden jautta 26 - vuotiaana. olen saattihoitanut tätini, jaikki isovanhemmat , moni ystävä kuollut joista osa jo lapsena. Lemmikkejä kuollut traagisesti. Ammattini sairaanhoitajana on niin vaativaa, että mikäli olisin surushokissa valvoneena saattohoitojen yhteydessä mennyt töihin, olisin voinut huolimattomuudesta aiheuttaa jonkun kuoleman tai tehdä virheen.
VASTUU PITÄÄ TUNTEA !!! Ja Jokaisen suru on yksilöllinen ja subjektiivinen kokemus. Antakaa ihmisten surra omilla tavoillaan.
[/quote]Sure vain omalla tavallasi. Mutta älä minun kustannuksellani.
Omaisen kuoleman takiahan ei oikeastaan voi antaa sairauslomaa ollenkaan.
Ihmettelin todella ko. ketjun vastauksia, jopa PUOLI VUOTTA sairaslomalla!!!?!?!? Mieheni esim. menetti juuri todella yllättäen äitinsä, joka oli hänelle (sekä myös minulle ERITTÄIN läheinen), niin emme kyllä kumpikaan olleet päivääkään pois töistä asian takia. Itse menetin myös isoisäni samaan syssyyn, en siltikään jäänyt pois töistä. (ymmärrän toki jos menettää oman lapsensa tai puolisonsa, silloin varmasti itsekin jäisin hetkeksi) Itkimme miehen kanssa molemmat todella paljon, tukeutuen toisiimme, mutta olimme molemmat yhtä mieltä, ettei elämä voi tähän pysähtyä ja palasimme normaalisti töihin.
Jokainen surkoot tavallaan ketä haluaa.Itse olen jo 30 vuotias ja "onnekas",kukaan läheinen ei ole vielä menehtynyt.Mutta saapas nähdä,jos aika jättää jonkun läheisen,miten siihen suhtaudun.En tiedä.Olen kyllä ollut miehen puolelta kahdessa hautajaisissa.