Lue keskustelun säännöt.
Sairaslomalla omaisen kuoleman takia, edelliseen keskusteluun..Kauanko ?
16.03.2013 |
Minä en päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tuollaiset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
Näin kunnes pääsen ansaitulle eläkkeelle.
Entä jos talvisodassa yhtä vainajaa tai kadonnutta (lue kuollutta) 25904 kohden olisi jäisi laakista 4 sairaslomalle olisi sota ollut nopeasti ohi kun 25904 kaatunutta tai kadonnutta ja jokaista kohen 4 surijaa sairaslomalla 103616 sotilasta pois pelistä sairaslomalla.
Tietysti vielä viimeiset n. 100000 puoli vuotta sen jälkeen kun tämän suremistavan mukaan sota olisi ollut aika nopeasti ohi
Jos jokainen sotilas vielä surettaa puolen ajan sairaslomalle kotirintamalla vaikka toiset neljä, niin lopputulema olisi ollut sellaiset 26 000, sodassa + 40 000 normaalisti kuollutta niin sairaslomalla silloin
reilusti yli puoli miljoonaa poissa poissa pelistä 528000, voi vittu. Puolet koko työikäisestä väestöstä.
Olisi loppuneet kuolevat ennen kuin surijat, jo aikaasitten.
Kommentit (212)
Miten voikin esiintyä tämän tason ymmärtämättömyyttä? Onko teillä niin paskat duunit, että haluatte olla sieltä pois? Ei kai kukaan saikuta vittuillakseen muille tai laiskuuttaan? Jokaisen suru ja jokainen suru ovat erilaisia. Olen saanut isovanhempien kuolemasta suruviestin töihin ja pysynyt siellä töissä. Ja ollut muutaman viikon pois veljen kuoleman vuoksi.
Oma sairaslomani menee projektin rahoista, jotka ovat minun palkkarahoja. Jos olen saikulla niin se tarkoittaa, että on saikun verran vähemmän aikaa. Projektin pitää olla valmis kun rahat loppuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on vieläkin akuutti stressireaktio päällä niin varmaan kannattais kiireen vilkkaa hakeutua hoitoon. Voit ehkä saada pidemmänkin loman...
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 12:17"]
Eli kun isäni on kuollut 11 vuotta sitten, voin pokkana mennä lääkäriin hakemaan puolen vuoden lepolomaa, koska se suru on jäänyt surematta ja mulla jäi puolen vuoden ylimääräinen loma käyttämättä.
Kiva homma, meillä jokaisella on siis sisällä määrätty määrä saikkuja, jotka voidaan sitten pitää kun on tarvetta.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 11:08"]
Juuri näin. Luullaan,että suru menee suremalla ohi ja halutaan sulkea siltä silmät.
Ei se mene ohi ja on turha kirjoittaa saikkua. Omaisen kuoleman takia pitäisi kirjoittaa suoraan sairaseläkkeelle. Nykyään vaaditaan niin tehokkuutta ja luullaan, että suru menee puolen vuoden suremisella pois. tehokkusajattelu huipussaan, kylmiä ihmisiä, jotka ei ole rakastaneet omaisiaan.
Eläke on ainoa ratkaisu läheisen menettäneelle
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 11:05"]
Tää on tätä niin päivää. Suru ei saisi näkyä ja siksi surevat halutaan poissa näkyvistä. Suru on osa elämää ja useimmilla se elämä kantaa kuoleman jälkeenkin. Rakkauden mitta ei ole se kuinka kauan on työkyvytön. Nykyään vaan jotenkin ajatellaan, että suru pitää surra pois ja sitten se on ohi ja voi palata normaaliin elämään. Ei se niin mene. Suru seuraa lopun elämää mukana. Psykologit puhuvat, että esim. lapsen kuoleman jälkeen kestää vuosia että on takaisin täysin toimintakykyinen. Uskon sen täysin, mutta kyllä sinä aikanakin voi tehdä töitä. Mä huomaan keskittymiskyvyn kärsineen ja voimienkin vähentyneen. Kykenen silti suoriutumaan arjesta ja töistä. Työura voisi olla eri näköinen ilman lapsen kuolemaa, mutta se on nyt mun osani ja se täytyy hyväksyä.
Tautidiagnoosiin on tulossa surusta johtuva stressireaktio, pieni osa surevista kärsii siitä. Kyllä siinä akuutissakin suruvaiheessa kannattaa haastaa itseänsä arjen aakareisiin ja pikku hiljaa töihin. Perhe, ystävät ja työ tuovat mielekästä sisältöä ihmisen elämään. Surevat läheisten olisi syytä sitten pyrkiä joustamaan niin, että surulle löytyy tila ja paikka ja sureva pysyy arjessa kiinni vähäisimmälläkin voimilla. Kaikista huonoin vaihtoehto on sulkea sureva kotiinsa ja jättää sinne yksin suremaan "rauhassa".
Meiltä on vauva kuollut ja sillä kokemuksella puhun.
[/quote]
[/quote]
Surun kokeminen ja siihen reagoiminen on yksilöllistä, se on muistettava. Se kuitenkin kuuluu elämään ja jokaisen kohdalle se ennemmin tai myöhemmin tulee. Työkaverini menetti poikansa auto-onnettomuudessa on oli pois töistä vain päivän. Me ihmettelimme sitä ja puhuimme keskenämme onko se oikein järkevää. Hän perusteli, että hänen on niin raskasta olla kotona. Kaikki tavarat ja tyhjä huone joka muistuttaa pojasta. Hän vain itkee siellä. Hän koki paremmaksi olla töissä, jossa oli pakko ajatella muuta. Me työkaverit kyllä tajusimme miksi silmät välillä oli itkuiset.. Itse olin tosiaan 3 päivää molempien vanhempien kohdalla, vaikka henkilöstöjohtaja sanoi ettei se ole peruste. Oma lähipomo sanoi, että oman sairauden kohdata voi olla 3 päivää ja ole ne rauhasta.
[/quote]
[/quote]
Ehkäpä pitkään sairastelleen vanhuksen kuolempa ei niin kirpaise, vaikka oma vanhempi olisikin. Mutta äkillinen kuolema on aina shokki, varsinkin kun kyse on lapsesta tai puolisosta. Olisko minunkin pitänyt vierelle nukkuessaan kuolleen miehen vierestä lähteä vaan töihin?
Mun kilpikonna kuoli. Olin siitä saikulla kaksi viikkoa. En vain kyennyt töihin. Ihminen voi kokea suurta surua myös eläimiä kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:33"]
Mun kilpikonna kuoli. Olin siitä saikulla kaksi viikkoa. En vain kyennyt töihin. Ihminen voi kokea suurta surua myös eläimiä kohtaan.
[/quote]
työkaveri oli saikulla viikon kun kissa kuoli. Ihan tosi. Ja vielä kahden lapsen äiti eli katti oli niin tärkeä hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:33"]
Mun kilpikonna kuoli. Olin siitä saikulla kaksi viikkoa. En vain kyennyt töihin. Ihminen voi kokea suurta surua myös eläimiä kohtaan.
[/quote]
työkaveri oli saikulla viikon kun kissa kuoli. Ihan tosi. Ja vielä kahden lapsen äiti eli katti oli niin tärkeä hänelle.
[/quote]
Voi hyvä luoja - toivottavasti noi eläinjutut oli vitsi!!
Mun molemmat vanhemmat on kuolleet, isoäiti myös ja 4 keskenmenoa takana enkä ole koskaan saanut päivääkään sairaslomaa.....
Vaikka olisikin ollut saikkua olisin joutunut huolehtimaan esim äidin kuoleman jälkeen isästä ja 3 lapsestani.... Elävät ensin! Olisinko voinut jättää heidät heitteille vain oman suruni takia??
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:37"]
No ei, itse asiassa näin ei ole. Lain mukaan sairauslomaan on oikeus, jos on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään. Omaisen kuolema ei ole näistä kumpaakaan. Useimmilla tuntuu olevan ihme käsitys, että saikulla voi tosiaan olla ja nostaa palkkaa mitä ihmeellisimmistä syistä.
Ja en minä siis ole sitä mieltä, että pitäisi mennä heti töihin suuren järkytyksen jälkeen. Mutta se, pitääkö työnantajan maksaa siitä palkkaa, on ihan toinen juttu. Eihän työnantaja ole syyllinen teidä omaistenne kuolemiin sun muihin.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 15:13"]
En lukenut kuin muutaman viestin tästä lopusta. Eikös saikkua yleensä haeta, jos on työkyvytön? Jos läheinen ihminen kuolee niin työkyky ei ole kenties aivan "huipussaan" ja näin ollen sairausloma voisi olla paikallaan, vai? Ihan näin äkkiseltään ajateltuna.
[/quote]
[/quote]
Höhlä, ei se työnantaja ole syyllinen sairastumiseenkaan, normi elämää! Jos vähän neliraajahalvaantuu onnettomuudesta, niin pikkujuttuja. Naapurin Perapa meni töihin vaikka oli koomapotilaana! Koko sairasloman saisi poistaa, on ihan naurettavaa pelleilyä, ei luolamiehetkään sairastellu. Ja auta armias, jos joku käyttää systeemiä väärin tai ilmaisee itseään hieman huonoin sanakääntein, kyllä siitä on rangaistava koko ihmiskuntaa ja poistettava kaikki kaikilta, kuten työkaverisi tapauksessa. Itseasiassa työntekijän pitäisi MAKSAA työnantajalle, että saa tehdä töitä.
137
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista, miten erilaisia mielipiteitä tämä asia herättää ihmisissä. Täytyy kyllä sanoa, että itse en ymmärrä miten osa ihmisistä on sitä mieltä että läheisen kuoleman takia ei voisi olla poissa töistä. Se on totta, että jokainen meistä on erilainen, ja suremme myös eri tavoilla. Jos rakas ihminen kuolee, kyllä minun mielestäni on oikeus saada surra rauhassa. En tietenkään voi tässä nyt määritellä, mikä on sitten sopiva aika, sen tietää jokainen itse omakohtaisesti. Kuolema on tietenkin luonnollinen asia, mutta se monesti silti järkyttää ihmisiä tietyllä tapaa.
Moni ei tunnu tajuavan sitä, että jos lääkäri kirjoittaa työkyvyttömyystodituksen, se meinaa vain sitä, että on työkyvytön, ei sitä, että työnantajan pitää maksaa siitä palkkaa.
Työkaverini oli 2 viikkoa pois, kun puoliso oli ollut auto-onnettomuudessa. Työkaveri oli kuulemma niin järkyttynyt onnettomuudesta. Nosti kamalan metelin kun tajusi, että palkkaa ei tältä ajalta tipu. Oli olettanut, että palkka tulee kuin manulle illallinen, kun saikkulapussa oli lukenut, että puolison onnettomuuden aiheuttama unettomuus tms, syy. En niin tarkkaan tiedä sitä diagnoosia.
Työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa siitä, että puoliso oli onnettomuudessa, Puoliso siinä oli loukkaantunut, eikä työkaverini.
Eli palkattomaksi vain nämä talon tyhjennyssaikuttelijat
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:51"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:37"]
No ei, itse asiassa näin ei ole. Lain mukaan sairauslomaan on oikeus, jos on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään. Omaisen kuolema ei ole näistä kumpaakaan. Useimmilla tuntuu olevan ihme käsitys, että saikulla voi tosiaan olla ja nostaa palkkaa mitä ihmeellisimmistä syistä.
Ja en minä siis ole sitä mieltä, että pitäisi mennä heti töihin suuren järkytyksen jälkeen. Mutta se, pitääkö työnantajan maksaa siitä palkkaa, on ihan toinen juttu. Eihän työnantaja ole syyllinen teidä omaistenne kuolemiin sun muihin.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 15:13"]
En lukenut kuin muutaman viestin tästä lopusta. Eikös saikkua yleensä haeta, jos on työkyvytön? Jos läheinen ihminen kuolee niin työkyky ei ole kenties aivan "huipussaan" ja näin ollen sairausloma voisi olla paikallaan, vai? Ihan näin äkkiseltään ajateltuna.
[/quote]
[/quote]
Höhlä, ei se työnantaja ole syyllinen sairastumiseenkaan, normi elämää! Jos vähän neliraajahalvaantuu onnettomuudesta, niin pikkujuttuja. Naapurin Perapa meni töihin vaikka oli koomapotilaana! Koko sairasloman saisi poistaa, on ihan naurettavaa pelleilyä, ei luolamiehetkään sairastellu. Ja auta armias, jos joku käyttää systeemiä väärin tai ilmaisee itseään hieman huonoin sanakääntein, kyllä siitä on rangaistava koko ihmiskuntaa ja poistettava kaikki kaikilta, kuten työkaverisi tapauksessa. Itseasiassa työntekijän pitäisi MAKSAA työnantajalle, että saa tehdä töitä.
137
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:33"]
Mun kilpikonna kuoli. Olin siitä saikulla kaksi viikkoa. En vain kyennyt töihin. Ihminen voi kokea suurta surua myös eläimiä kohtaan.
[/quote]
työkaveri oli saikulla viikon kun kissa kuoli. Ihan tosi. Ja vielä kahden lapsen äiti eli katti oli niin tärkeä hänelle.
[/quote]
Voi hyvä luoja - toivottavasti noi eläinjutut oli vitsi!!
Mun molemmat vanhemmat on kuolleet, isoäiti myös ja 4 keskenmenoa takana enkä ole koskaan saanut päivääkään sairaslomaa.....
Vaikka olisikin ollut saikkua olisin joutunut huolehtimaan esim äidin kuoleman jälkeen isästä ja 3 lapsestani.... Elävät ensin! Olisinko voinut jättää heidät heitteille vain oman suruni takia??
[/quote]
Eivät eläinrakkaat selviä surematta, kyllä lemmikin kuolema on kova isku. Eikö keskenmenonvuoksi tarvitse edes sairauslomaa, kyllä moni toipuu keskenmenosta sairauslomalla, se ei tarkoita että jättäisi muut huomiotta! Minua kehotettiin hakeutumaan päivystykseen, kun äitini kuoli, ilmeisesti näkivät kuinka voin huonosti.
Toki voi olla vaikka 5 vuotta kotona. Mutta tarvitseeko työnantajan maksaa siitä palkkaa ja palkata sijaista siksi aikaa, kun sinä suret kotona vuosikausia.
Voit olla pois töistä, mutta palkkaa ei siitä tarvitse välttämättä maksaa. Näin se menee työehtosopimuksessakin. Työkyvyttömyys ei meinaa automaattisesti palkallista sairauslomaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:55"]
Mielenkiintoista, miten erilaisia mielipiteitä tämä asia herättää ihmisissä. Täytyy kyllä sanoa, että itse en ymmärrä miten osa ihmisistä on sitä mieltä että läheisen kuoleman takia ei voisi olla poissa töistä. Se on totta, että jokainen meistä on erilainen, ja suremme myös eri tavoilla. Jos rakas ihminen kuolee, kyllä minun mielestäni on oikeus saada surra rauhassa. En tietenkään voi tässä nyt määritellä, mikä on sitten sopiva aika, sen tietää jokainen itse omakohtaisesti. Kuolema on tietenkin luonnollinen asia, mutta se monesti silti järkyttää ihmisiä tietyllä tapaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa, että jotkut ovat paljoin henkiseltä kasvultaan kärsineet siitä, että elämä on ollut liian helppoa ja sisällyksetöntä. Toisaalta luulen, että moni lapsensa, miehensä, vaimonsa jne. haudannut olisi mieluummin edellisten kaltainen pikkupaska kuin kantaisi suunnatonta tuskaansa... etenkin jos saisi samalla rakkailleen elämän.
Entiselle työkaverilleni tuli siviili poliisi sanomaan kesken työpäivän,että hänen miehensä oli kuollut sydänkohtaukseen työmaalla.Kaikilla teki pahaa,työkaveri lähti kesken päivää kotiin.tuli seuraavana päivänä,sanoi tarvitsevansa muuta ajateltavaa,ei voi vain istua kotona tuijottamassa tyhjää nojatuolia ja sänkyä.Kolmas mies kuulemma kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi kaikki työnantajat ei maksa palkkaa esim silmien laserleikkauksesta tai kännissä loukkaantumisesta tai tekotissien teosta.
Siksi omaisen kuolema ei ole palkallisen työkyvyttömyyden syy, vaikka olisi työkyvyttömyystodistus
Miksi oletat,että ihmisillä, jotka ei kannata kuukausien palkallista saikuttelua, ei olisi kuollut läheisiä ihmisiä?
Kyllä on kuollut ja olen synnyttänyt kuolleen lapsenkin. Silti en hyväksy ihan määrätöntä sairauslomien hyväksikäyttöä. Sukulaisen kuolema ei todellakaan ole automaattinen pääsylippu puolen vuoden palkalliselle lomalle.
Sairauslomalla voi olla vaikka vuosia, mutta se ei ole automatio, että siitä pitäisi palkka maksaa.
Ja miksi se tekisi minusta yhtään epäempaattisemman, etten jäänyt kotiini makaamaan kuukausiksi kuolemantapausten jälkeen. En usko, että äitini olisi sitä halunnut, että makaan koomassa kuukausitolkulla ja en pysty huolehtimaan itsestäni, en lapsista, en työstäni
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:01"]
Huomaa, että jotkut ovat paljoin henkiseltä kasvultaan kärsineet siitä, että elämä on ollut liian helppoa ja sisällyksetöntä. Toisaalta luulen, että moni lapsensa, miehensä, vaimonsa jne. haudannut olisi mieluummin edellisten kaltainen pikkupaska kuin kantaisi suunnatonta tuskaansa... etenkin jos saisi samalla rakkailleen elämän.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:00"]
Toki voi olla vaikka 5 vuotta kotona. Mutta tarvitseeko työnantajan maksaa siitä palkkaa ja palkata sijaista siksi aikaa, kun sinä suret kotona vuosikausia.
Voit olla pois töistä, mutta palkkaa ei siitä tarvitse välttämättä maksaa. Näin se menee työehtosopimuksessakin. Työkyvyttömyys ei meinaa automaattisesti palkallista sairauslomaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:55"]
Mielenkiintoista, miten erilaisia mielipiteitä tämä asia herättää ihmisissä. Täytyy kyllä sanoa, että itse en ymmärrä miten osa ihmisistä on sitä mieltä että läheisen kuoleman takia ei voisi olla poissa töistä. Se on totta, että jokainen meistä on erilainen, ja suremme myös eri tavoilla. Jos rakas ihminen kuolee, kyllä minun mielestäni on oikeus saada surra rauhassa. En tietenkään voi tässä nyt määritellä, mikä on sitten sopiva aika, sen tietää jokainen itse omakohtaisesti. Kuolema on tietenkin luonnollinen asia, mutta se monesti silti järkyttää ihmisiä tietyllä tapaa.
[/quote]
[/quote]
Miksi työnantajan pitäisi maksaa siitä sairaslomastakaan, ei se työnantaja vika ole, että joku typerys ja heikko sairastelee? Kyllä pitäisi ihan jokaisen omasta pussista palkattomana mennä kaikki saikut, niin henkiset kuin fyysisetkin. Tosi ihminen ei sairastu ikinä mihinkään ja jos sairastuu, ei saikuttele. Koska jos sairastuu, on eläny jotenkin väärin.
Tähänhän tämä maailma menee :).
kamalaa, miten kylmä ihminen.
Luuli varmaan saavansa ylennyksen, kun ei jäänyt saikulle. Menetti hyvän pitkän palkallisen loman. Tyhmä nainen.
Palstamamma olisi heti tuolla tilannut pari vuotta saikkua ainakin ja ollut aivan innoissaan kun ei tarvi pitkään aikaan töihin mennä
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:01"]
Entiselle työkaverilleni tuli siviili poliisi sanomaan kesken työpäivän,että hänen miehensä oli kuollut sydänkohtaukseen työmaalla.Kaikilla teki pahaa,työkaveri lähti kesken päivää kotiin.tuli seuraavana päivänä,sanoi tarvitsevansa muuta ajateltavaa,ei voi vain istua kotona tuijottamassa tyhjää nojatuolia ja sänkyä.Kolmas mies kuulemma kuoli.
[/quote]
En ole väittänytkään että palkkaa pitäisi maksaa. Mielestäni surevalla on oikeus olla poissa töistä. Ymmärrän että palkkaa tuosta ajasta tuskin maksetaan. Kummastelin lähinnä sitä, kuinka täällä ollaan sitä mieltä että heti vaan töihin vaikka olisi juuri kohdannut suurta surua.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:00"]
Toki voi olla vaikka 5 vuotta kotona. Mutta tarvitseeko työnantajan maksaa siitä palkkaa ja palkata sijaista siksi aikaa, kun sinä suret kotona vuosikausia.
Voit olla pois töistä, mutta palkkaa ei siitä tarvitse välttämättä maksaa. Näin se menee työehtosopimuksessakin. Työkyvyttömyys ei meinaa automaattisesti palkallista sairauslomaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:55"]
Mielenkiintoista, miten erilaisia mielipiteitä tämä asia herättää ihmisissä. Täytyy kyllä sanoa, että itse en ymmärrä miten osa ihmisistä on sitä mieltä että läheisen kuoleman takia ei voisi olla poissa töistä. Se on totta, että jokainen meistä on erilainen, ja suremme myös eri tavoilla. Jos rakas ihminen kuolee, kyllä minun mielestäni on oikeus saada surra rauhassa. En tietenkään voi tässä nyt määritellä, mikä on sitten sopiva aika, sen tietää jokainen itse omakohtaisesti. Kuolema on tietenkin luonnollinen asia, mutta se monesti silti järkyttää ihmisiä tietyllä tapaa.
[/quote]
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:07"]
Miksi oletat,että ihmisillä, jotka ei kannata kuukausien palkallista saikuttelua, ei olisi kuollut läheisiä ihmisiä?
Kyllä on kuollut ja olen synnyttänyt kuolleen lapsenkin. Silti en hyväksy ihan määrätöntä sairauslomien hyväksikäyttöä. Sukulaisen kuolema ei todellakaan ole automaattinen pääsylippu puolen vuoden palkalliselle lomalle.
Sairauslomalla voi olla vaikka vuosia, mutta se ei ole automatio, että siitä pitäisi palkka maksaa.
Ja miksi se tekisi minusta yhtään epäempaattisemman, etten jäänyt kotiini makaamaan kuukausiksi kuolemantapausten jälkeen. En usko, että äitini olisi sitä halunnut, että makaan koomassa kuukausitolkulla ja en pysty huolehtimaan itsestäni, en lapsista, en työstäni
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:01"]
Huomaa, että jotkut ovat paljoin henkiseltä kasvultaan kärsineet siitä, että elämä on ollut liian helppoa ja sisällyksetöntä. Toisaalta luulen, että moni lapsensa, miehensä, vaimonsa jne. haudannut olisi mieluummin edellisten kaltainen pikkupaska kuin kantaisi suunnatonta tuskaansa... etenkin jos saisi samalla rakkailleen elämän.
[/quote]
[/quote]
Kumarrus sinulle oi yli-ihminen! Kruunusi loistaa kirkkaana kuin komeetta konsanaan...
Eli kun isäni on kuollut 11 vuotta sitten, voin pokkana mennä lääkäriin hakemaan puolen vuoden lepolomaa, koska se suru on jäänyt surematta ja mulla jäi puolen vuoden ylimääräinen loma käyttämättä.
Kiva homma, meillä jokaisella on siis sisällä määrätty määrä saikkuja, jotka voidaan sitten pitää kun on tarvetta.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 11:08"]
Juuri näin. Luullaan,että suru menee suremalla ohi ja halutaan sulkea siltä silmät.
Ei se mene ohi ja on turha kirjoittaa saikkua. Omaisen kuoleman takia pitäisi kirjoittaa suoraan sairaseläkkeelle. Nykyään vaaditaan niin tehokkuutta ja luullaan, että suru menee puolen vuoden suremisella pois. tehokkusajattelu huipussaan, kylmiä ihmisiä, jotka ei ole rakastaneet omaisiaan.
Eläke on ainoa ratkaisu läheisen menettäneelle
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 11:05"]
Tää on tätä niin päivää. Suru ei saisi näkyä ja siksi surevat halutaan poissa näkyvistä. Suru on osa elämää ja useimmilla se elämä kantaa kuoleman jälkeenkin. Rakkauden mitta ei ole se kuinka kauan on työkyvytön. Nykyään vaan jotenkin ajatellaan, että suru pitää surra pois ja sitten se on ohi ja voi palata normaaliin elämään. Ei se niin mene. Suru seuraa lopun elämää mukana. Psykologit puhuvat, että esim. lapsen kuoleman jälkeen kestää vuosia että on takaisin täysin toimintakykyinen. Uskon sen täysin, mutta kyllä sinä aikanakin voi tehdä töitä. Mä huomaan keskittymiskyvyn kärsineen ja voimienkin vähentyneen. Kykenen silti suoriutumaan arjesta ja töistä. Työura voisi olla eri näköinen ilman lapsen kuolemaa, mutta se on nyt mun osani ja se täytyy hyväksyä.
Tautidiagnoosiin on tulossa surusta johtuva stressireaktio, pieni osa surevista kärsii siitä. Kyllä siinä akuutissakin suruvaiheessa kannattaa haastaa itseänsä arjen aakareisiin ja pikku hiljaa töihin. Perhe, ystävät ja työ tuovat mielekästä sisältöä ihmisen elämään. Surevat läheisten olisi syytä sitten pyrkiä joustamaan niin, että surulle löytyy tila ja paikka ja sureva pysyy arjessa kiinni vähäisimmälläkin voimilla. Kaikista huonoin vaihtoehto on sulkea sureva kotiinsa ja jättää sinne yksin suremaan "rauhassa".
Meiltä on vauva kuollut ja sillä kokemuksella puhun.
[/quote]
[/quote]
Surun kokeminen ja siihen reagoiminen on yksilöllistä, se on muistettava. Se kuitenkin kuuluu elämään ja jokaisen kohdalle se ennemmin tai myöhemmin tulee. Työkaverini menetti poikansa auto-onnettomuudessa on oli pois töistä vain päivän. Me ihmettelimme sitä ja puhuimme keskenämme onko se oikein järkevää. Hän perusteli, että hänen on niin raskasta olla kotona. Kaikki tavarat ja tyhjä huone joka muistuttaa pojasta. Hän vain itkee siellä. Hän koki paremmaksi olla töissä, jossa oli pakko ajatella muuta. Me työkaverit kyllä tajusimme miksi silmät välillä oli itkuiset.. Itse olin tosiaan 3 päivää molempien vanhempien kohdalla, vaikka henkilöstöjohtaja sanoi ettei se ole peruste. Oma lähipomo sanoi, että oman sairauden kohdata voi olla 3 päivää ja ole ne rauhasta.
[/quote]