Lue keskustelun säännöt.
Sairaslomalla omaisen kuoleman takia, edelliseen keskusteluun..Kauanko ?
16.03.2013 |
Minä en päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tuollaiset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
Näin kunnes pääsen ansaitulle eläkkeelle.
Entä jos talvisodassa yhtä vainajaa tai kadonnutta (lue kuollutta) 25904 kohden olisi jäisi laakista 4 sairaslomalle olisi sota ollut nopeasti ohi kun 25904 kaatunutta tai kadonnutta ja jokaista kohen 4 surijaa sairaslomalla 103616 sotilasta pois pelistä sairaslomalla.
Tietysti vielä viimeiset n. 100000 puoli vuotta sen jälkeen kun tämän suremistavan mukaan sota olisi ollut aika nopeasti ohi
Jos jokainen sotilas vielä surettaa puolen ajan sairaslomalle kotirintamalla vaikka toiset neljä, niin lopputulema olisi ollut sellaiset 26 000, sodassa + 40 000 normaalisti kuollutta niin sairaslomalla silloin
reilusti yli puoli miljoonaa poissa poissa pelistä 528000, voi vittu. Puolet koko työikäisestä väestöstä.
Olisi loppuneet kuolevat ennen kuin surijat, jo aikaasitten.
Kommentit (212)
Voi hitsi, saisinkohan minä saikkua jokaisen mummon kuoleman jälkeen ja varsinkin sen jälkeen, kun kuolleen laitan.
Ei tarvisisi paljon töissä kulkea
't, lähäri
Ps tältä puoleta katsottuna oikea totuus on, että ei ne omaiset niistä äideistään paljoa välitä ja ei edes siitä, kun ne kuolee. Mutta se vakiosaikku kyllä haetaan, koska tiedetään, että lääkärit helpolla kirjoittavat muutaman viikon vanhempien kuoleman vuoksi. Onhan se kiva, ylimääräinen loma täydellä palkalla. Joskus nämä saikuttelijat ovat olleet niin kiireisiä, etteivät ole ehtineet edes vainajan asioita hoitamaan ja tyhjentämään kaappeja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 11:50"]
Voi hitsi, saisinkohan minä saikkua jokaisen mummon kuoleman jälkeen ja varsinkin sen jälkeen, kun kuolleen laitan.
Ei tarvisisi paljon töissä kulkea
't, lähäri
Ps tältä puoleta katsottuna oikea totuus on, että ei ne omaiset niistä äideistään paljoa välitä ja ei edes siitä, kun ne kuolee. Mutta se vakiosaikku kyllä haetaan, koska tiedetään, että lääkärit helpolla kirjoittavat muutaman viikon vanhempien kuoleman vuoksi. Onhan se kiva, ylimääräinen loma täydellä palkalla. Joskus nämä saikuttelijat ovat olleet niin kiireisiä, etteivät ole ehtineet edes vainajan asioita hoitamaan ja tyhjentämään kaappeja
[/quote]
Tätä epäilen minäkin! Tiettyä tekopyhyyttä jolla voidaan ratsastaa omien tarpeiden mukaan. Aidosti surevat tietty erikseen!!
Uskon että sinä ammattilaisena näet sen totuuden läpi miten nämä tässäkin ketjussa ympärivuorokautisesti vanhempiaan vahtivat ja hoivaavat äidit oikeasti tapaavat sairaskodeissa asuvia vanhuksia ehkä kerran pari vuodessa sen tunnin vierailuajan. Mutta niin hirveä suru on sitten kun mummosta päästään.... eikun saikkua peliin!
95
Minua on huvittanut eräs netistä seuraamani päiväkirja (ei siis blogi).
Mimmin isopappa kuoli. Ei ole isopappaa edes nähnyt pariin kymmeneen vuoteen muuten kuin piipahtamalla pikaisesti kerran vuodessa vanhainkodissa.
Isopappaa keikahti ja nyt on päiväkirja suruvuodatusta täynnä ja valitusta kun lukijat ei tarpeeksi kommentoi hänen suruaan, vaikka hän on kynttilöitäkin polttanut isopapan poismenon takia.
Hiukka on draamantajua mimmillä
Pikasesti taas selasin lauseita sieltä täältä.Kuolemako osa elämää ja ei tarvitse kenenkään missään nimessä jäädä saikulle.Naamat peruslukemille.
Syntymä on myös osa elämää.Mitä sitä äitiyslomalle,synnytetään kesken työnteon.Naama peruslukemille.
Saanko jäädä saikulle,jos itse kuolen,vai pitääkö raahautua töihin?(tän kirjotinkin ääneen nauraen)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 10:24"]
Eikö se lapsetkin ja mies säikähdä kun huudatte aamusta iltaan siellä kotona. Joku tilaa ambulanssin kun kuuntelee, että mikä siellä naapurissa on, kun akka huutaa kuin pistetty sika vuorokauden ympäri.
Akka avaa oven ja selittää, että kun tuo naapurin Erkki kuoli, olen huutosaikulla 6 kuukautta, kun en voi mennä töihin huutoni takia
[/quote]
ai kamala kun nauratti tämä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan vielä, että:
Vaikka molemmat vanhempani ovat kuolleet Äitini n. 3 kk äitini tosin kuoli yllättäen lähinnä tapaturmaisesti vaikka perussairaus syöpä oli jo voitettu.
Silti pidän sitä heidän ikäänsä ja terveydentilaansa nähden aivan yhtä luonnollisena asiana kuin sitä, että voin itse kuolla vaikka tänään.
Onneksi jälkijärjestelyt ja leipälajini ovat pitäneet minut pakostakin liikkeessä, eikä puolta vuotta kiukuttettelemassa luonnonlakia vastaan.
Minulle on aika varma tuntuma, että Pharmaca Fennica:sta ei löydy lääkettä, joka olisi täsmälääke suruuni ja kukaan lääkäri ei saa enään vanhempiani henkiin.
Olen seurannut jonkin verran keskustelua ja olen myös huolissani koko Suomen tilasta, ja tulevaisuudesta jos vallitsevilla resursseilla ja näillä asenteilla aiotaan jättää lapsillemme muuta perittävää kuin valtava valtionvelka/kansalainen ja kuuden kuukauden surusairasloma.
Tänäänkin kuolee keskimäärin 138,63 ihmistä neljällä surijalla lomaa kertyy 278 vuotta kun surusairasloma on 0,5-vuotta tasa-arvoisesti, koska kenenkään suru ei kai ole arvokkaanpaa kuin toisen. Eli päivän lasku surusta on suomalaisen keskipalkalla n. 13,2 miljoonaa (keskipalkka laskettu 13 kuukauden mukaan koska 1 kk on vuosilomaa).
Tämän maksavat veronmaksajat Palkansaajat olivat parhaiten palkattuja valtionsektorilla, jossa on työpaikka käsittääkseni taattu lailla, riippumatta siitä mitä tekee vai tekeekö mitään tuntiansion ollessa 21,65 euroa tunnissa. Yksityisellä sektorilla tuntiansio oli keskimäärin 18,70 euroa ja kuntasektorilla 16,84 euroa.
Eli surkaa kaikki surunne kesti se sitten vaikka kolmekymmentä vuotta, mutta älkää pyytäkö muita maksamaan siitä palkkaa, toissijaisesti voitte tehdä lakialoitteen, että työnanajan / veronmaksajien on maksettava aina ja kaikille vaikkapa se 6-kuukautta täyttä palkkaa surulomalta.
Miksiköhän tälläisessä asenneilmapiirissä Suomi velkaantuu ja tarkoittaako tämä hyvinvointiyhteiskuntaa.
En todellakaan ole ottanut kantaa kumpi on tärkeämpää tai toisensa etusijalla työ vai sureminen.
AP
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:15"]
Toistan vielä, että:
Vaikka molemmat vanhempani ovat kuolleet Äitini n. 3 kk äitini tosin kuoli yllättäen lähinnä tapaturmaisesti vaikka perussairaus syöpä oli jo voitettu.
Silti pidän sitä heidän ikäänsä ja terveydentilaansa nähden aivan yhtä luonnollisena asiana kuin sitä, että voin itse kuolla vaikka tänään.
Onneksi jälkijärjestelyt ja leipälajini ovat pitäneet minut pakostakin liikkeessä, eikä puolta vuotta kiukuttettelemassa luonnonlakia vastaan.
Minulle on aika varma tuntuma, että Pharmaca Fennica:sta ei löydy lääkettä, joka olisi täsmälääke suruuni ja kukaan lääkäri ei saa enään vanhempiani henkiin.
Olen seurannut jonkin verran keskustelua ja olen myös huolissani koko Suomen tilasta, ja tulevaisuudesta jos vallitsevilla resursseilla ja näillä asenteilla aiotaan jättää lapsillemme muuta perittävää kuin valtava valtionvelka/kansalainen ja kuuden kuukauden surusairasloma.
Tänäänkin kuolee keskimäärin 138,63 ihmistä neljällä surijalla lomaa kertyy 278 vuotta kun surusairasloma on 0,5-vuotta tasa-arvoisesti, koska kenenkään suru ei kai ole arvokkaanpaa kuin toisen. Eli päivän lasku surusta on suomalaisen keskipalkalla n. 13,2 miljoonaa (keskipalkka laskettu 13 kuukauden mukaan koska 1 kk on vuosilomaa).
Tämän maksavat veronmaksajat Palkansaajat olivat parhaiten palkattuja valtionsektorilla, jossa on työpaikka käsittääkseni taattu lailla, riippumatta siitä mitä tekee vai tekeekö mitään tuntiansion ollessa 21,65 euroa tunnissa. Yksityisellä sektorilla tuntiansio oli keskimäärin 18,70 euroa ja kuntasektorilla 16,84 euroa.
Eli surkaa kaikki surunne kesti se sitten vaikka kolmekymmentä vuotta, mutta älkää pyytäkö muita maksamaan siitä palkkaa, toissijaisesti voitte tehdä lakialoitteen, että työnanajan / veronmaksajien on maksettava aina ja kaikille vaikkapa se 6-kuukautta täyttä palkkaa surulomalta.
Miksiköhän tälläisessä asenneilmapiirissä Suomi velkaantuu ja tarkoittaako tämä hyvinvointiyhteiskuntaa.
En todellakaan ole ottanut kantaa kumpi on tärkeämpää tai toisensa etusijalla työ vai sureminen.
AP
[/quote]
Eli murtuneet ihmiset: Kuolkaa nälkään lapsenne haudalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut kun mun pitää saada tunteaaaaaaaaaaaaa ja kokeaaaaaaaaaa ja elääääääääää täysillääääääääääääää
Rahaa painetaan lisää koko ajan, vittuuuuuuuuuuu kuule, älä mulle alaaaaaaaaaa
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:15"]
Toistan vielä, että:
Vaikka molemmat vanhempani ovat kuolleet Äitini n. 3 kk äitini tosin kuoli yllättäen lähinnä tapaturmaisesti vaikka perussairaus syöpä oli jo voitettu.
Silti pidän sitä heidän ikäänsä ja terveydentilaansa nähden aivan yhtä luonnollisena asiana kuin sitä, että voin itse kuolla vaikka tänään.
Onneksi jälkijärjestelyt ja leipälajini ovat pitäneet minut pakostakin liikkeessä, eikä puolta vuotta kiukuttettelemassa luonnonlakia vastaan.
Minulle on aika varma tuntuma, että Pharmaca Fennica:sta ei löydy lääkettä, joka olisi täsmälääke suruuni ja kukaan lääkäri ei saa enään vanhempiani henkiin.
Olen seurannut jonkin verran keskustelua ja olen myös huolissani koko Suomen tilasta, ja tulevaisuudesta jos vallitsevilla resursseilla ja näillä asenteilla aiotaan jättää lapsillemme muuta perittävää kuin valtava valtionvelka/kansalainen ja kuuden kuukauden surusairasloma.
Tänäänkin kuolee keskimäärin 138,63 ihmistä neljällä surijalla lomaa kertyy 278 vuotta kun surusairasloma on 0,5-vuotta tasa-arvoisesti, koska kenenkään suru ei kai ole arvokkaanpaa kuin toisen. Eli päivän lasku surusta on suomalaisen keskipalkalla n. 13,2 miljoonaa (keskipalkka laskettu 13 kuukauden mukaan koska 1 kk on vuosilomaa).
Tämän maksavat veronmaksajat Palkansaajat olivat parhaiten palkattuja valtionsektorilla, jossa on työpaikka käsittääkseni taattu lailla, riippumatta siitä mitä tekee vai tekeekö mitään tuntiansion ollessa 21,65 euroa tunnissa. Yksityisellä sektorilla tuntiansio oli keskimäärin 18,70 euroa ja kuntasektorilla 16,84 euroa.
Eli surkaa kaikki surunne kesti se sitten vaikka kolmekymmentä vuotta, mutta älkää pyytäkö muita maksamaan siitä palkkaa, toissijaisesti voitte tehdä lakialoitteen, että työnanajan / veronmaksajien on maksettava aina ja kaikille vaikkapa se 6-kuukautta täyttä palkkaa surulomalta.
Miksiköhän tälläisessä asenneilmapiirissä Suomi velkaantuu ja tarkoittaako tämä hyvinvointiyhteiskuntaa.
En todellakaan ole ottanut kantaa kumpi on tärkeämpää tai toisensa etusijalla työ vai sureminen.
AP
[/quote]
Eli murtuneet ihmiset: Kuolkaa nälkään lapsenne haudalle!
[/quote]
Juuri näin, kuolkaa vaikka nälkään, so what.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:21"]
Juuri näin, kuolkaa vaikka nälkään, so what.
[/quote]
Aivan. Ja serkkukin kerran sinulle sanoi, että olet empaattinen, nin kyllä sen täytyy niin olla. LOL!
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:15"]
Toistan vielä, että:
Vaikka molemmat vanhempani ovat kuolleet Äitini n. 3 kk äitini tosin kuoli yllättäen lähinnä tapaturmaisesti vaikka perussairaus syöpä oli jo voitettu.
Silti pidän sitä heidän ikäänsä ja terveydentilaansa nähden aivan yhtä luonnollisena asiana kuin sitä, että voin itse kuolla vaikka tänään.
Onneksi jälkijärjestelyt ja leipälajini ovat pitäneet minut pakostakin liikkeessä, eikä puolta vuotta kiukuttettelemassa luonnonlakia vastaan.
Minulle on aika varma tuntuma, että Pharmaca Fennica:sta ei löydy lääkettä, joka olisi täsmälääke suruuni ja kukaan lääkäri ei saa enään vanhempiani henkiin.
Olen seurannut jonkin verran keskustelua ja olen myös huolissani koko Suomen tilasta, ja tulevaisuudesta jos vallitsevilla resursseilla ja näillä asenteilla aiotaan jättää lapsillemme muuta perittävää kuin valtava valtionvelka/kansalainen ja kuuden kuukauden surusairasloma.
Tänäänkin kuolee keskimäärin 138,63 ihmistä neljällä surijalla lomaa kertyy 278 vuotta kun surusairasloma on 0,5-vuotta tasa-arvoisesti, koska kenenkään suru ei kai ole arvokkaanpaa kuin toisen. Eli päivän lasku surusta on suomalaisen keskipalkalla n. 13,2 miljoonaa (keskipalkka laskettu 13 kuukauden mukaan koska 1 kk on vuosilomaa).
Tämän maksavat veronmaksajat Palkansaajat olivat parhaiten palkattuja valtionsektorilla, jossa on työpaikka käsittääkseni taattu lailla, riippumatta siitä mitä tekee vai tekeekö mitään tuntiansion ollessa 21,65 euroa tunnissa. Yksityisellä sektorilla tuntiansio oli keskimäärin 18,70 euroa ja kuntasektorilla 16,84 euroa.
Eli surkaa kaikki surunne kesti se sitten vaikka kolmekymmentä vuotta, mutta älkää pyytäkö muita maksamaan siitä palkkaa, toissijaisesti voitte tehdä lakialoitteen, että työnanajan / veronmaksajien on maksettava aina ja kaikille vaikkapa se 6-kuukautta täyttä palkkaa surulomalta.
Miksiköhän tälläisessä asenneilmapiirissä Suomi velkaantuu ja tarkoittaako tämä hyvinvointiyhteiskuntaa.
En todellakaan ole ottanut kantaa kumpi on tärkeämpää tai toisensa etusijalla työ vai sureminen.
AP
[/quote]
Eli murtuneet ihmiset: Kuolkaa nälkään lapsenne haudalle!
[/quote]
Juuri näin, kuolkaa vaikka nälkään, so what.
[/quote]
toivotan sulle oikein paskaa loppuelämää oman itsesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:21"]
Juuri näin, kuolkaa vaikka nälkään, so what.
[/quote]
Aivan. Ja serkkukin kerran sinulle sanoi, että olet empaattinen, nin kyllä sen täytyy niin olla. LOL!
[/quote]
En ole edellisen kirjoittaja mutta tottahan tuo - en minäkään maksata iloani enkä suruani toisilla.... LOL
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:21"]
Juuri näin, kuolkaa vaikka nälkään, so what.
[/quote]
Aivan. Ja serkkukin kerran sinulle sanoi, että olet empaattinen, nin kyllä sen täytyy niin olla. LOL!
[/quote]
En ole edellisen kirjoittaja mutta tottahan tuo - en minäkään maksata iloani enkä suruani toisilla.... LOL
[/quote]
Missä olosuhteissa lapsesi kuolivatkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se työ pystyssä pitää perhanan laiskamadot, ellei työ maistu nähkää nälkää. Näin ap ajattelee, itse olen ollut piiitkällä saikulla, omaisen kuoleman vuoksi. Ap, valtio pitää työntekijöistään hyvää huolta.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:32"]
Kyllä se työ pystyssä pitää perhanan laiskamadot, ellei työ maistu nähkää nälkää. Näin ap ajattelee, itse olen ollut piiitkällä saikulla, omaisen kuoleman vuoksi. Ap, valtio pitää työntekijöistään hyvää huolta.
Ei pidä valtio vaan ammattiyhdistysten ja niiden jäsenten (lue kom.. olkoon) häikäilemättömyys.
Töihin palkataan ihmisiä, kriteerillä, että he tuottavat ja saavat siitä palkkaa.
Ei siksi, että he ovat olemassa ja heillä on virka tai työsuhde valtioon.
Lapsen kuoleman jälkeen ei voi kulkea töissä, mutta aaveella voi suoltaa paskaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:21"]
Juuri näin, kuolkaa vaikka nälkään, so what.
[/quote]
Aivan. Ja serkkukin kerran sinulle sanoi, että olet empaattinen, nin kyllä sen täytyy niin olla. LOL!
[/quote]
En ole edellisen kirjoittaja mutta tottahan tuo - en minäkään maksata iloani enkä suruani toisilla.... LOL
[/quote]
Missä olosuhteissa lapsesi kuolivatkaan?
[/quote]
Isäni sai sydänkohtauksen lapseni syntymäpäivän iltana. Sain kaksi viikkoa sairauslomaa äkillisen stressin takia, ja joka ainoa minuutti siitä kahdesta viikosta tuli tarpeeseen. Isäni asui 100 km päässä ja minä ainoana lapsena hoidin hautausjärjestelyt, asunnon tyhjentämisen jne.
Lisäksi minulla oli unettomuutta jne. isäni äkillisen kuoleman takia; oli vaikeaa käsittää että isä oli poissa vaikka hetkeä ennen hän oli ollut juhlimassa lapsenlapsensa syntymäpäivää.
Omalla kohdallani kaksi viikkoa oli riittävä aika. Lisäksi sain pari päivää lisää sairauslomaa kun kävin noutamassa isäni uurnan ja laskemassa sen hautausmaalle. Minulla oli unettomuutta ja itkeskelin töissäkin.
Ei sitä kukaan ulkopuolinen voi tulla kenellekään sanomaan mikä on "oikea" aika surra. Eikä ainakaan sillä perusteella että "en minäkään tarvinnut".
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:48"]
Lapsen kuoleman jälkeen ei voi kulkea töissä, mutta aaveella voi suoltaa paskaa.
[/quote]
Otan osaa menetykseesi. Toivottavasti suoltamisesta on sinulle apua suuressa surussasi.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:48"]
Lapsen kuoleman jälkeen ei voi kulkea töissä, mutta aaveella voi suoltaa paskaa.
[/quote]
Otan osaa menetykseesi. Toivottavasti suoltamisesta on sinulle apua suuressa surussasi.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 10:55"]
Äitini kuoli yön aikana, en asunut hänen kanssaan. Isäni kuoli yön aikana, en asunut hänenkään kanssaan joten en ollut läsnä kuoleman hetkellä. Eikä todellakaan tulisi mieleenkään pukea ruumista, ammattilaiset tehköön sen. Lapsen kohdalla ehkä tekisin poikkeuksen. Ehkä, sillä hyvästellä voi muutenkin kuin pukemalla. Mielestäni tuo pukeminen ei tee sinusta yhtään parempaa surijaa tai surustasi aidompaa.
[/quote]
Arvasin, ettet ollut läsnä läheisillesi näiden vimeisinkään hetkinä ja arvasin senkin että ulkoistit viimeiset rakkaudenteot "ammattilaisille": Muu ei sopisikaan tuohon "fiktiiviseen empaattisuuteesi" tai siihen, että olet onnistunut pääsemään 50 vuoden ikään ilman että olisit henkisesti kasvanut ohi preteinivaiheen.
[/quote]
Voi hyvä luoja - asutteko te vanhatpiiat yhä vanhempienne kanssa vai miten osaatte vahtia heitä 24/7?? Ette ole kuulleet äkkikuolemista? Tapaturmista? Onnettomuuksista? Sydänkohtauksista tai aortanrepeämistä?? Perheenjäsenistä jotka kuolevat toisessa maassa?? Aika fakiireja olette kun pystytte olemaan 2 paikassa yhtäaikaa!! WAU!
Otetaanpa gallup kuinka moni näistä tähän ketjuun vastanneista on olleet paikalla kuoleman hetkellä - huutakaa hep ja kertokaa myös kuolinsyy! Tuskin kovin moni ellei ole kyse sairauteen kuolemisesta ja hitaasta kitumisesta.