Lue keskustelun säännöt.
Sairaslomalla omaisen kuoleman takia, edelliseen keskusteluun..Kauanko ?
16.03.2013 |
Minä en päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tuollaiset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
Näin kunnes pääsen ansaitulle eläkkeelle.
Entä jos talvisodassa yhtä vainajaa tai kadonnutta (lue kuollutta) 25904 kohden olisi jäisi laakista 4 sairaslomalle olisi sota ollut nopeasti ohi kun 25904 kaatunutta tai kadonnutta ja jokaista kohen 4 surijaa sairaslomalla 103616 sotilasta pois pelistä sairaslomalla.
Tietysti vielä viimeiset n. 100000 puoli vuotta sen jälkeen kun tämän suremistavan mukaan sota olisi ollut aika nopeasti ohi
Jos jokainen sotilas vielä surettaa puolen ajan sairaslomalle kotirintamalla vaikka toiset neljä, niin lopputulema olisi ollut sellaiset 26 000, sodassa + 40 000 normaalisti kuollutta niin sairaslomalla silloin
reilusti yli puoli miljoonaa poissa poissa pelistä 528000, voi vittu. Puolet koko työikäisestä väestöstä.
Olisi loppuneet kuolevat ennen kuin surijat, jo aikaasitten.
Kommentit (212)
Lääkäri ei voi määrätä työkyvyttömyyttä omaisen kuoleman takia. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehka on jotain muuta mielenterveys ongelmaa taustalla jos noin pitkan loman tarvitsee. kylla viikko pitaisi riittaa ja toisaalta toiset haluavat heti toihin etta pysyy oma rutiini ja se helpottaa. sekaisinhan se pistaa kaikki kun laheinen kuolee...
Meillä on selkeä ohje, että akuutissa stressireaktiossa työterveyslääkärillä käydään joka toinen päivä! Eli käytännössä jos haluaa palkallisen suruloman, on maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina mentävä lääkärin puheille. Ihmeen moni ottaa mieluummin palkattoman vapaan kuin istuu odotushuoneessa 1-2 tuntia odottamassa omaa lääkäriaikaa. Systeemi on toimiva eli surevaa ei jätetä yksin ja toisaalta hän joutuu tulemaan työpaikalle sen verran usein, että joutuu miettimään oman työkyvyttömyytensä syitä.
No, ihmisiä kuolee niin monella eri tavalla. Ehkä sekin vaikuttaa siihen tarvitseeko olla pois töistä ja kuinka kauan? Itse olin tällaisessa tilanteessa työpaikassa jossa veisteltiin aika hirveitä juttuja kuolemasta, en olisi millään pystynyt siellä olemaan. Ja esimies tietysti siinä mukana.
Ettekö tajua hyvät ihmiset, että kuolema on luonnollinen ja väistämäton päätös kaikkien elämälle, tuli se mistä syystä tahansa tai tuntui se miltä hyvänsä,
Lääkäri ei auta enään kun potilas on kuollut ja kuollut ei herää henkiin sillä, että omainen menee lääkäriin.
Ei lääkäri voi millään mitata, paljonko kenenkään surusta pitää antaa lomaa, mikä on surun mittari vai mitataanko sairasloman pituus vainajan erinomaisuudella.
Eihän vainajasta josta joku saa 1/2-vuotta palkallista lomaa voi muillekaan omaisille, yhtään vähempää lomaa, tasa-arvoista kohtelua, niinpä.
Eiköhän pidettäisi niitä lomia vaikka palkatta jonkun sairaan auttamiseksi, elävä voi vielä parantua.
Koko kuoleman vääjättömyys, ei muutu mihinkään vaikka lopetettaisiin kaikki työteko kokonaan ja sairaudella ja surulla ei ole mitään tekemistä keskenään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 23:10"]
ehka on jotain muuta mielenterveys ongelmaa taustalla jos noin pitkan loman tarvitsee. kylla viikko pitaisi riittaa ja toisaalta toiset haluavat heti toihin etta pysyy oma rutiini ja se helpottaa. sekaisinhan se pistaa kaikki kun laheinen kuolee...
vaikka neljä ihmistä per ruumis kertaa 50600 x 7 päivää 1416800päivää tekee:3882 vuoden palkan niiden maksettavaksi, jotka tekevät vielä surijoiden 3882 vuoden työt sillä aikaa kun toiset surulomailevat, hienoa.
Hullut saavat eläkkeen ilman ilman kenenkään kuolemaakin.
Suomella menee niin hyvin, että täällä voi pitää 1/2-vuotta palkallista lomaa kuka haluaa, silloin kun huvittaa, 112000 työvuoden hinta surusta on osa kokonaisuudesta. Kun virkamies palkkaa valelääkäreitä hän saa itse saman 1/2-vuotta (vrt. valvira) ja pääsee todennäkoisesti mukavaan eläkeputkeen valelääkärit tuppaavat tekemään lisää ruumiita ja määräämään sairaslomia omaisille
niin mikähän mahtaa olla todellinen kerroin tuolle 112000 vuoden lomalle.
Vielä jää rahaa Ahvenanmaahan, Kreikkaan ja Kyproksellekin.
Maanviljelijätkin nostavat pian tukiaisensa 9 kuukauden lomansa jälkeen ja kylvävät siemenensä 3-kuukaudeksi kasvamaan ihmisleipään kelpaamatonta rehuviljaa ja kuittaavat katokovaukset, yhteisestä pussista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kerännyt jo tässä 3 kuukauden sisään 1,5-vuoden sairaslomat, maanantaina, lääkäriltä hakemaan ekä puoli vuotta, täytyy yrittää sillai, että saisi alkaa vasta tokokuussa ja loput voisi pitää sillai, että olis joulukuun alusta vuoden pötköön.
En lukenut tuota kolmen sivun ketjua, mutta mahtavaa, että ap voi kipaista lapsensa arkkuostoksilla omalla ajallaan vaikkapa lounastauolla ja järkätä monttubileet lauantaille ettei vain työaikaa kulu.
Minä olin pois kaksi viikkoa sisaren äkillisen ja yllättävän kuoleman (joskin luonnollisen) jälkeen. En tiedä millä verukkeella loma kirjoitettiin (unettomuus vai joku stressireaktio). Voin kuitenkin paljastaa ettet ap olisi halunnut anestesia-potilaaksi leikkaussaliin tai synnärille synnyttämään hoitajan käsiin, joka on siinä mielentilassa vielä sen kahden viikon jälkeenkään. Kukaan työyhteisössä ei pitänyt kahden viikon lomaa liian pitkänä. Nappasin sen päälle vielä kaikki jemmassa olevat lomarahat, säästövapaat ja lomat. Olin yhteensä pois 3kk. Enkä tullut töihin päivääkään liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain kolme viikkoa mieheni yllättävän kuoleman jälkeen. Tee siinä nyt asiakaspalvelua, jos itket ja huudat etkä ole nukkunut tai syönyt viikkoihin.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 23:01"]
Ihmettelin todella ko. ketjun vastauksia, jopa PUOLI VUOTTA sairaslomalla!!!?!?!? Mieheni esim. menetti juuri todella yllättäen äitinsä, joka oli hänelle (sekä myös minulle ERITTÄIN läheinen), niin emme kyllä kumpikaan olleet päivääkään pois töistä asian takia. Itse menetin myös isoisäni samaan syssyyn, en siltikään jäänyt pois töistä. (ymmärrän toki jos menettää oman lapsensa tai puolisonsa, silloin varmasti itsekin jäisin hetkeksi) Itkimme miehen kanssa molemmat todella paljon, tukeutuen toisiimme, mutta olimme molemmat yhtä mieltä, ettei elämä voi tähän pysähtyä ja palasimme normaalisti töihin.
[/quote]
Voi voi, lääkäri määrittää työkyvyttömyyden. Ette itse.
[/quote]
Suru, kuten ei ilokaan, ole sairaus. Koettakaa ymmärtää, että ilo ja suru kuuluvat tunnetiloihin eivätkä ole sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta puhut. Työkaveriltani kuoli parivuotias lapsi ja hän oli saikulla kuukauden. En voi millään ymmärtää tällaista, että työnantajan pitää maksaa siitä, että sai järjestää hautajaiset rauhassa lapselleen.
Suru ei ole sairaus ja kuolema on luonnollinen asia. Ennen perheestä saattoi kuolla 7 lasta kurkkumätään, eikä siinä mitään sänkyyn jääty mätänemään. Lapsi pantiin kuoppaan ja seuraavana päivänä pellolle.
Ihmiset hyväksikäyttävät nykyään kaikkia keinoja,, ettei tarvitsisi kulkea töissä
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 03:22"]
Ettekö tajua hyvät ihmiset, että kuolema on luonnollinen ja väistämäton päätös kaikkien elämälle, tuli se mistä syystä tahansa tai tuntui se miltä hyvänsä,
Lääkäri ei auta enään kun potilas on kuollut ja kuollut ei herää henkiin sillä, että omainen menee lääkäriin.
Ei lääkäri voi millään mitata, paljonko kenenkään surusta pitää antaa lomaa, mikä on surun mittari vai mitataanko sairasloman pituus vainajan erinomaisuudella.
Eihän vainajasta josta joku saa 1/2-vuotta palkallista lomaa voi muillekaan omaisille, yhtään vähempää lomaa, tasa-arvoista kohtelua, niinpä.
Eiköhän pidettäisi niitä lomia vaikka palkatta jonkun sairaan auttamiseksi, elävä voi vielä parantua.
Koko kuoleman vääjättömyys, ei muutu mihinkään vaikka lopetettaisiin kaikki työteko kokonaan ja sairaudella ja surulla ei ole mitään tekemistä keskenään.
AP
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 09:23"]
Totta puhut. Työkaveriltani kuoli parivuotias lapsi ja hän oli saikulla kuukauden. En voi millään ymmärtää tällaista, että työnantajan pitää maksaa siitä, että sai järjestää hautajaiset rauhassa lapselleen.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 03:22"]
Ettekö tajua hyvät ihmiset, että kuolema on luonnollinen ja väistämäton päätös kaikkien elämälle, tuli se mistä syystä tahansa tai tuntui se miltä hyvänsä,
Lääkäri ei auta enään kun potilas on kuollut ja kuollut ei herää henkiin sillä, että omainen menee lääkäriin.
Ei lääkäri voi millään mitata, paljonko kenenkään surusta pitää antaa lomaa, mikä on surun mittari vai mitataanko sairasloman pituus vainajan erinomaisuudella.
Eihän vainajasta josta joku saa 1/2-vuotta palkallista lomaa voi muillekaan omaisille, yhtään vähempää lomaa, tasa-arvoista kohtelua, niinpä.
Eiköhän pidettäisi niitä lomia vaikka palkatta jonkun sairaan auttamiseksi, elävä voi vielä parantua.
Koko kuoleman vääjättömyys, ei muutu mihinkään vaikka lopetettaisiin kaikki työteko kokonaan ja sairaudella ja surulla ei ole mitään tekemistä keskenään.
AP
[/quote]
[/quote]
Ihanko tosiaan luulet, että työkaverisi olisi ollut työkykyinen oman pienen lapsen kuoleman jälkeen? Tullut kuolemaa seuraavana päivänä töihin, moikannut iloisena ja tehnyt reippaana päivän työt, ehkä jäänyt ylitöihinkin? Vai miten teidän muiden työt olisivat sujuneet, jos hän olisi itkenyt ja huutanut töissä päivät aamusta iltaan? Ainakin asiakaspalveluhommissa olisivat asiakkaat kaikonneet.
Miehen isä kuoli muutama vuosi sitten. Hän oli iäkäs ja kärsi sairauden vuoksi kovista kivuista. Mies meni normaalisti töihin seuraavana päivänä. Mutta jos meidän lapsi kuolisi, niin se olisi kyllä eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Realistinen totuus on, että monella suru paranee pikaisesti, jos työnantaja ei maksa palkkaa puolen vuoden saikusta, mikä on omaisen kuoleman takia.
Heti kun ymmärretään eka kuussa, että palkka ei napsahtanutkaan tilille, saikku keskeytetään ja jo alkaa työ maistumaan.
Onneksi työnantajan ei tarvitse maksaakaan palkkaa näistä "omainenkuoli-diagnooseista"
Mitä ihmettä te huudatte päivät pitkät jos joku eno on kuollut?
Vain aaveemamma kykenee tähän, että huutaa aamusta iltaan kuusi kuukautta, kun kyse on kumminkaiman serkun kuolemasta.
Mutta jäähän aavemamma saikulle myös lemmikkihamsterin kuolemastakin
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 09:50"]
Mitä ihmettä te huudatte päivät pitkät jos joku eno on kuollut?
Vain aaveemamma kykenee tähän, että huutaa aamusta iltaan kuusi kuukautta, kun kyse on kumminkaiman serkun kuolemasta.
[/quote]
Juuri näin. Ja kukaanhan ei kyseenalaistanut sitä, että esim. oman vanhemman kuollessa pitää kolme päivää sairaslomaa tai että oman lapsen tai puolison kuollessa tarvii pidemmän sairasloman.
Eikö se lapsetkin ja mies säikähdä kun huudatte aamusta iltaan siellä kotona. Joku tilaa ambulanssin kun kuuntelee, että mikä siellä naapurissa on, kun akka huutaa kuin pistetty sika vuorokauden ympäri.
Akka avaa oven ja selittää, että kun tuo naapurin Erkki kuoli, olen huutosaikulla 6 kuukautta, kun en voi mennä töihin huutoni takia
ap ja muutamat muut ovat hienoja ihmisiä. Oletteko sitä mieltä, että kaikki muutkin mielen sairaudet ovat vain luulotautia ja että masentuneen pitää vain piristyä ja lähteä töihin?
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 10:44"]
ap ja muutamat muut ovat hienoja ihmisiä. Oletteko sitä mieltä, että kaikki muutkin mielen sairaudet ovat vain luulotautia ja että masentuneen pitää vain piristyä ja lähteä töihin?
[/quote]
Suru ei ole mielen sairaus sen enempää kuin ilokaan. Suru täytyy elää läpi, ei se katoa sen nopeammin sairauslomalla kuin töissäkään. On väärin maksattaa työnantajalla sitä, että elämässä tapahtuu ikäviä asioita.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 23:01"]
Ihmettelin todella ko. ketjun vastauksia, jopa PUOLI VUOTTA sairaslomalla!!!?!?!? Mieheni esim. menetti juuri todella yllättäen äitinsä, joka oli hänelle (sekä myös minulle ERITTÄIN läheinen), niin emme kyllä kumpikaan olleet päivääkään pois töistä asian takia. Itse menetin myös isoisäni samaan syssyyn, en siltikään jäänyt pois töistä. (ymmärrän toki jos menettää oman lapsensa tai puolisonsa, silloin varmasti itsekin jäisin hetkeksi) Itkimme miehen kanssa molemmat todella paljon, tukeutuen toisiimme, mutta olimme molemmat yhtä mieltä, ettei elämä voi tähän pysähtyä ja palasimme normaalisti töihin.
[/quote]
Voi voi, lääkäri määrittää työkyvyttömyyden. Ette itse.