Lue keskustelun säännöt.
Sairaslomalla omaisen kuoleman takia, edelliseen keskusteluun..Kauanko ?
16.03.2013 |
Minä en päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tuollaiset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
Näin kunnes pääsen ansaitulle eläkkeelle.
Entä jos talvisodassa yhtä vainajaa tai kadonnutta (lue kuollutta) 25904 kohden olisi jäisi laakista 4 sairaslomalle olisi sota ollut nopeasti ohi kun 25904 kaatunutta tai kadonnutta ja jokaista kohen 4 surijaa sairaslomalla 103616 sotilasta pois pelistä sairaslomalla.
Tietysti vielä viimeiset n. 100000 puoli vuotta sen jälkeen kun tämän suremistavan mukaan sota olisi ollut aika nopeasti ohi
Jos jokainen sotilas vielä surettaa puolen ajan sairaslomalle kotirintamalla vaikka toiset neljä, niin lopputulema olisi ollut sellaiset 26 000, sodassa + 40 000 normaalisti kuollutta niin sairaslomalla silloin
reilusti yli puoli miljoonaa poissa poissa pelistä 528000, voi vittu. Puolet koko työikäisestä väestöstä.
Olisi loppuneet kuolevat ennen kuin surijat, jo aikaasitten.
Kommentit (212)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:17"]
Asunnon tyhjentämiseen yms. olisi pitänyt ottaa palkatonta. Jos on oikeasti akuutti stressireaktio, ei pysty ajelemaan satoja kilometrejä ja tyhjentelemään asuntoja ja hoitelemaan erilaisia käytännön järjestelyjä.
Näihin otetaan palkatonta, eikä saikkua.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:01"]
Isäni sai sydänkohtauksen lapseni syntymäpäivän iltana. Sain kaksi viikkoa sairauslomaa äkillisen stressin takia, ja joka ainoa minuutti siitä kahdesta viikosta tuli tarpeeseen. Isäni asui 100 km päässä ja minä ainoana lapsena hoidin hautausjärjestelyt, asunnon tyhjentämisen jne.
Lisäksi minulla oli unettomuutta jne. isäni äkillisen kuoleman takia; oli vaikeaa käsittää että isä oli poissa vaikka hetkeä ennen hän oli ollut juhlimassa lapsenlapsensa syntymäpäivää.
Omalla kohdallani kaksi viikkoa oli riittävä aika. Lisäksi sain pari päivää lisää sairauslomaa kun kävin noutamassa isäni uurnan ja laskemassa sen hautausmaalle. Minulla oli unettomuutta ja itkeskelin töissäkin.
Ei sitä kukaan ulkopuolinen voi tulla kenellekään sanomaan mikä on "oikea" aika surra. Eikä ainakaan sillä perusteella että "en minäkään tarvinnut".
[/quote]
[/quote]
Tuo oli minun surutyötäni. Mieheni vei minut isäni asunnolle, jonne jäin viikoksi hoitamaan asioita. Viikonloppuna mies tuli käymään, auttoi kantamaan painavimmat huonekalut ja lapsemme jäi mun kanssani vielä viikoksi. Kävin kaappeja läpi, itkin, pakkailin, soitin mm. sähköyhtiöön jne. minne kaikkialle nyt kuolemantapauksissa soittaa pitää että saa tietyt asiat loppumaan.
Itkut tulivat yllättäen, kerran keitin isäni keittimellä aamulla kahvia kun huomasin että kyyneleet valuvat valtoimenaan pitkin poskia ja putoilevat kahvinpurujen joukkoon. Olin toimintakykyinen vain pätkiä kerrallaan ja niillä hetkillä hoidin asiat jotka piti hoitaa. Toisella viikolla oli jo oltava enemmän elämän syrjässä kiinni koska minulla oli lapseni mukana.
Minusta tuo "työjärjestys" sopi oikein hyvin silloiseen tilanteeseen.
Puhuin paljon puhelimessa ja purin suruani niillä hetkillä kun siihen pystyin.
Vaikka en koko kahta viikkoa lamaantuneena maannutkaan sängyssä, olin kaikkea muuta kuin työkykyinen. Tiedän sen itse, minua silloin hoitanut omalääkärini tiesi sen enkä koe minkään valtakunnan omantunnontuskia tuosta kahdesta viikosta.
Päin vastoin; olen aika varma että se kaksi viikkoa säästi minut pidemmiltä sairauslomilta joita olisi voinut tulla, jos en olisi "saanut" hoitaa surua ja surutyötä ja isäni hautajaisia niin kuin ne nyt hoidin.
Minulla ei myöskään ole tarvetta esittää olevani jotain muuta kuin mitä olen; tunnen elämän ilot ja surut vahvasti. Joskus elämä laittaa polvilleen raskaammin ja silloin tarvitsen aikaa toipumiseen, mutta en silti ole koko aikaa sairauslomalla. Itse asiassa en ole migreenistä tulleita sairauslomia lukuunottamatta ollut pitkällä sairauslomalla isäni kuoleman (josta nyt jo 7 vuotta) jälkeen. Muutama kerta kun lapsella on ollut kuumetta, siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On teilläkin kinastelut.Emmää sitä ja etsää tätä...Itsehän voin jäädä vaikka saikulle jos tuiki tuntematon naapurinikin kuolee.Syytä ei tarvitse kertoa.Ehkä on joutunut todistamaan raakaa murhaa.Isäni kuoleman takia en saikulle jäisi.Voin jäädä saikulle,jos näen onnettomuuden ja yrittäessni auttaa mahdollisuuksien mukaan,tämä uhri kuoleekin syliini.Syytä työkavereille ei tarvitse kertoa.Lääkärin/psykologin/psykiatrin ja minun välinen asia PISTE
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 15:27"]
On teilläkin kinastelut.Emmää sitä ja etsää tätä...Itsehän voin jäädä vaikka saikulle jos tuiki tuntematon naapurinikin kuolee.Syytä ei tarvitse kertoa.Ehkä on joutunut todistamaan raakaa murhaa.Isäni kuoleman takia en saikulle jäisi.Voin jäädä saikulle,jos näen onnettomuuden ja yrittäessni auttaa mahdollisuuksien mukaan,tämä uhri kuoleekin syliini.Syytä työkavereille ei tarvitse kertoa.Lääkärin/psykologin/psykiatrin ja minun välinen asia PISTE
[/quote]
Ja kotonahan olen niin kauan,kun asia poistuu unista ja mielestä.
Miten te tehokkaat työntekijät voitte kinastella tällaisesta asiasta nettipalstalla. Mars theokkaaseen työntekoon siitä.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:39"]
Eli jos sinulla ei ole varaa ottaa palkatonta asioiden järjestämiseen, otat saikkua :O
Tässäpä tämä surijoiden moraali ja suru sitten olikin. Haetaan saikkua, kun ei ole varaa olla palkattomalla. Sairaita ei olla, mutta rahapula vaivaa.
Minä myös sympatiseeraan työantajia. Ei se ole työnantajan vika, ettei sinulla ole rahaa palkattomaan. Ymmärrän varsin hyvin nykyiset vaatimukset kiristää sairasloma-ajan palkkaa. Teidänlaisten lusmujen takia hankaloituu oikeasti sairaiden asiat.
Voi jumalauta. Mulla ei oo varaa palkattomaan lomaan, että saisin järjestettyä kuolinpesän asiat ja siivottua isäni asunnon. Haenpa sitten saikkua siihen.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:17"]
Asunnon tyhjentämiseen yms. olisi pitänyt ottaa palkatonta. Jos on oikeasti akuutti stressireaktio, ei pysty ajelemaan satoja kilometrejä ja tyhjentelemään asuntoja ja hoitelemaan erilaisia käytännön järjestelyjä.
Näihin otetaan palkatonta, eikä saikkua.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 14:01"]
Isäni sai sydänkohtauksen lapseni syntymäpäivän iltana. Sain kaksi viikkoa sairauslomaa äkillisen stressin takia, ja joka ainoa minuutti siitä kahdesta viikosta tuli tarpeeseen. Isäni asui 100 km päässä ja minä ainoana lapsena hoidin hautausjärjestelyt, asunnon tyhjentämisen jne.
Lisäksi minulla oli unettomuutta jne. isäni äkillisen kuoleman takia; oli vaikeaa käsittää että isä oli poissa vaikka hetkeä ennen hän oli ollut juhlimassa lapsenlapsensa syntymäpäivää.
Omalla kohdallani kaksi viikkoa oli riittävä aika. Lisäksi sain pari päivää lisää sairauslomaa kun kävin noutamassa isäni uurnan ja laskemassa sen hautausmaalle. Minulla oli unettomuutta ja itkeskelin töissäkin.
Ei sitä kukaan ulkopuolinen voi tulla kenellekään sanomaan mikä on "oikea" aika surra. Eikä ainakaan sillä perusteella että "en minäkään tarvinnut".
[/quote]
[/quote]
Kaikilla ei ehkä ole varaa ottaa sitä palkatonta saikkua vaikka sulla olisikin varaa siihen.
[/quote]
[/quote]
Niiin, hautajaisjärjestelyt voi hoitaa etänäkin ja kämpän tyhjennyksen viikonloppuna. Näin minä jouduin tekemään - isäni asui 380 km päässä eikä ollut saikkuja eikä varaa jäädä palkattomalle. Isän kuolinpäivän olin poissa palkallisesti sillä kävin katsomassa häntä tuolla maakunnassa, hyvästelemässä ( en pukenut enkä pessyt....). Aamulla juna vei ja illalla takaisin huolehtimaan perheestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti,kuka teistä menisi seuraavana päivänä töihin jos miehesi tai lapsesi kuolisi?
kauheaa saivartelua koko ketju.
Nyt ei ole kyse siitä, vaan siitä', että mammat pitää ihan normaalina olla saikulla 6 kuukautta, kun joku sukulaistäti kuolee.
Tuntuu tosiaan, että heti kun joku etäinen sukulainen kuolee, mammat on innoissaan, että jippii, nyt saa saikkua, jeeeeeeeeeeeee
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:09"]
Rehellisesti,kuka teistä menisi seuraavana päivänä töihin jos miehesi tai lapsesi kuolisi?
kauheaa saivartelua koko ketju.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:25"]
Nyt ei ole kyse siitä, vaan siitä', että mammat pitää ihan normaalina olla saikulla 6 kuukautta, kun joku sukulaistäti kuolee.
Tuntuu tosiaan, että heti kun joku etäinen sukulainen kuolee, mammat on innoissaan, että jippii, nyt saa saikkua, jeeeeeeeeeeeee
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:09"]
Rehellisesti,kuka teistä menisi seuraavana päivänä töihin jos miehesi tai lapsesi kuolisi?
kauheaa saivartelua koko ketju.
[/quote]
En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko, kun luen tätä ketjua. Uskoni ihmiskuntaan ainakin menetin. Kenelle minä sen suurin kärsijä-kruunun ojennan, sille jolla oli sairauksia ja keskenmenoja ja omaisten kuolemisia ja sitä ja tätä ja tuota, muttei SILTIKKÄÄN mennyt saikulle? Hienoa työtä ihminen, olet ollut elämässäsi ainakin TEHOKAS ja TUOTTELIJAS, muista asioista ei niin väliä...niin ja koska sinä kärsit tunnevammasta etkä tunne kipua ynnä muita juttuja kuten joku toinen, niin kaikkien muidenkin täytyy olla yhtä tunnevammasia? ja pitkäaikaissaurauksia, plaah, pikkujuttuja! kyllä minä teen työtä ja se on se suurin arvo elämässä ja ettei vaan ole taakaksi elämässä kellekään. Heikot ihmiset joutaa kuolla pois, mitä nuilla tekee, kyllä ihmisen on kestettävä KAIKKI ja saikullahan ei saa olla yhtään.
Itsemurha- ja mielisairaustilastot ei enää ihmetytä ollenkaan, on tämä maa vain niin täynnä kerrassaan sydämellisiä ihmisiä! Kuka on tehokkain kärsijä, näitä asioita voi sitten lämmöllä muistaa vanhana, että empähän ollut saikulla edes lapsen ja miehen ja sisaruksen yhtäaikaisen kuoleman jälkeen, vaikka sairastin sydänpussin tulehduksen samaan aikaan sekä syövän. Onhan se sairastaminenkin osa normaalia elämää, kuten kuolema ja syntymä, miksi sitten saikutella? Synnäriltä suoraan sorvin ääreen vain, ja mitä se on se höpötys sairaslomasta jonkun ison operaation jälkeen? Ennenkin on suoraan leikkaussalista menty töihin, ennen ei edes leikattu esim. syöpää, kyllä sitä vain silti töitä tehtiin eikä kukaan saikutellut ikinä! Niin...on kait ne nämäkin jotain meriittejä elämässä...
Mihin me nykyään enää ihmisiä tarvitaan inhimillisineen heikkouksineen, eikö robotit ajaisi asiaa paljon tehokkaammin? Ne ei ainakaan liikoja tunteile tai järkyty, ei sairastele eikä muutakaan yhtä vastenmielistä.
En voi muuta todeta, kuin että luojan kiitos minulla on ihana ja empaattinen työnantaja, jolle olen ekstralojaali hänen upean luonteensa puolesta.
Miten pitkään tuo yksi urpo jaksaa jankuttaa tuota samaa virttä, että omaisen kuolema ja hyvä tekosyy hakea "lomaa", oletko sinä ihminen hyvä ihan terve? Siunausta vaan kaikille teille ihanille ihmisille...
Eli minun olisi pitänyt ymmärtää sitä työkaveria, joka kirosi, kun ei saanut kuulemma kun kaksi viikkoa vain äitinsä kuolemasta, kun siitä pitäis kuulemma saada enemmän.
Ei kyllä ollut äitiään nähnyt vuosikymmeniin. Mutta saikkua olis pitänyt saada, kun se kuulemma on lakisääteinen oikeus saada äidistä saikkua ainakin pari kuukautta.
Tämän kerroin jo aiemmin ja pakko myöntää, että ei oikein ymmärrys riittänyt.
Niin paljon on lusmuja, ettei kovin naurata kun tekee aamuvuoroa vajaalla porukalla, kun työkaveri on masennussaikulla (fb.ssä näkyy biletyskuvia) sukulaisen kuoleman vuoksi tai marsun etutassun nyrjähdyksen vuoksi.
Mammat vain luulee, että se kummin kaiman kuolema on joku vapaalippu palkalliselle saikulle. Väärinkäyttäjiä on niin paljon, että ehkä seassa menee ne harvat, joilla lapsi tai puoliso kuolee.
Olen 50v ja yhtään lapsensa menettänyttä en ole työelämässä vielä nähnyt, mutta aaveemammathan on ihan pilvin pimein joukottain lapsensa kuolemien takia saikulla.
Kaksi leskeä on työkavereissa, mutta hekin tuli töihin kuukauden päästä. Eivät hekään kahden vuoden saikkuja pitäneet.
Minulta on kuollut kummatkin vanhemmat ja en ole ollut kummastakaan päivääkään sairauslomalla. Isän kuoleman jälkeen otin kaksi lomapäivää ja hoisin käytännön asiat. Äidin asiat hoisi siskoni.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:25"]
Nyt ei ole kyse siitä, vaan siitä', että mammat pitää ihan normaalina olla saikulla 6 kuukautta, kun joku sukulaistäti kuolee.
Tuntuu tosiaan, että heti kun joku etäinen sukulainen kuolee, mammat on innoissaan, että jippii, nyt saa saikkua, jeeeeeeeeeeeee
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:09"]
Rehellisesti,kuka teistä menisi seuraavana päivänä töihin jos miehesi tai lapsesi kuolisi?
kauheaa saivartelua koko ketju.
[/quote]
En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko, kun luen tätä ketjua. Uskoni ihmiskuntaan ainakin menetin. Kenelle minä sen suurin kärsijä-kruunun ojennan, sille jolla oli sairauksia ja keskenmenoja ja omaisten kuolemisia ja sitä ja tätä ja tuota, muttei SILTIKKÄÄN mennyt saikulle? Hienoa työtä ihminen, olet ollut elämässäsi ainakin TEHOKAS ja TUOTTELIJAS, muista asioista ei niin väliä...niin ja koska sinä kärsit tunnevammasta etkä tunne kipua ynnä muita juttuja kuten joku toinen, niin kaikkien muidenkin täytyy olla yhtä tunnevammasia? ja pitkäaikaissaurauksia, plaah, pikkujuttuja! kyllä minä teen työtä ja se on se suurin arvo elämässä ja ettei vaan ole taakaksi elämässä kellekään. Heikot ihmiset joutaa kuolla pois, mitä nuilla tekee, kyllä ihmisen on kestettävä KAIKKI ja saikullahan ei saa olla yhtään.
Itsemurha- ja mielisairaustilastot ei enää ihmetytä ollenkaan, on tämä maa vain niin täynnä kerrassaan sydämellisiä ihmisiä! Kuka on tehokkain kärsijä, näitä asioita voi sitten lämmöllä muistaa vanhana, että empähän ollut saikulla edes lapsen ja miehen ja sisaruksen yhtäaikaisen kuoleman jälkeen, vaikka sairastin sydänpussin tulehduksen samaan aikaan sekä syövän. Onhan se sairastaminenkin osa normaalia elämää, kuten kuolema ja syntymä, miksi sitten saikutella? Synnäriltä suoraan sorvin ääreen vain, ja mitä se on se höpötys sairaslomasta jonkun ison operaation jälkeen? Ennenkin on suoraan leikkaussalista menty töihin, ennen ei edes leikattu esim. syöpää, kyllä sitä vain silti töitä tehtiin eikä kukaan saikutellut ikinä! Niin...on kait ne nämäkin jotain meriittejä elämässä...
Mihin me nykyään enää ihmisiä tarvitaan inhimillisineen heikkouksineen, eikö robotit ajaisi asiaa paljon tehokkaammin? Ne ei ainakaan liikoja tunteile tai järkyty, ei sairastele eikä muutakaan yhtä vastenmielistä.
En voi muuta todeta, kuin että luojan kiitos minulla on ihana ja empaattinen työnantaja, jolle olen ekstralojaali hänen upean luonteensa puolesta.
Miten pitkään tuo yksi urpo jaksaa jankuttaa tuota samaa virttä, että omaisen kuolema ja hyvä tekosyy hakea "lomaa", oletko sinä ihminen hyvä ihan terve? Siunausta vaan kaikille teille ihanille ihmisille...
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei, itse asiassa näin ei ole. Lain mukaan sairauslomaan on oikeus, jos on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään. Omaisen kuolema ei ole näistä kumpaakaan. Useimmilla tuntuu olevan ihme käsitys, että saikulla voi tosiaan olla ja nostaa palkkaa mitä ihmeellisimmistä syistä.
Ja en minä siis ole sitä mieltä, että pitäisi mennä heti töihin suuren järkytyksen jälkeen. Mutta se, pitääkö työnantajan maksaa siitä palkkaa, on ihan toinen juttu. Eihän työnantaja ole syyllinen teidä omaistenne kuolemiin sun muihin.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 15:13"]
En lukenut kuin muutaman viestin tästä lopusta. Eikös saikkua yleensä haeta, jos on työkyvytön? Jos läheinen ihminen kuolee niin työkyky ei ole kenties aivan "huipussaan" ja näin ollen sairausloma voisi olla paikallaan, vai? Ihan näin äkkiseltään ajateltuna.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 00:15"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:57"]
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta minä olen yksi niistä, joka ei ole ollut päivääkään saikulla, vaikka olen menettänyt oman lapseni, sekä vanhempani, ja kaikki nämä 1,5 vuoden sisällä. Töihin olen mennyt etupäässä ihan vaan itseni takia; hetkittäin olen pystynyt siellä ajattelemaan muuta kuin tapahtuneita, ja olen pitänyt järkevänä pitää yllä päivärytmiä, koska mitä se saikku olis auttanut ? Olisin parkunut yöt, ja nukkunut päivät... pian olisin todenteolla ollut työkyvytön, masennuslääkkeitä, nukahtamislääkkeitä jne jne.Työnantajani on ollut todella ymmärtäväinen, työnjalki, saati -teho tuskin oli loistavaa, mutta hän ymmärsi, et tarvitsin työtä, ihan oman mielenterveyteni takia. Ymmärrän, että asiakaspalvelussa on kohtuullista pitää joku päivä saikkua, mutta puolen vuoden saikut on ihan käsittämätöntä
[/quote]
Vittu, mikä marttyyri. Kruunu loistaa tänne. Onko kiva mennä töihin kuoleman jälkeen syyllistämään niitä, jotka eivät jaksa uhrata itseään ja suruaan työn takia.
Sinunlaiset saisi viedä sauna taa ...tulette työpaikalle leikkimään marttyyria ja muka toisia parempaa. Me muut sitten emme kehtaa jäädä sairaslomalle, kun teikäläiset on mielistelemässä työnantajaa.
En ole kokenut olevani marttyyri, vaan maalaisjärjellä varustettu ihminen, en ole työpaikalla vaatinut ketään suremaan kanssani, vaan olen surrut perheeni ja ystävieni kanssa.
Enkä ymmärrä lausettasi "syyllistämään niitä, jotka eivät jaksa uhrata itseään ja suruaan työn takia." En sit vissiin uhrannut itseäni, enkä niin välittänytkään..miksi pitäisi "uhrata" itsensä, eikö menetys itsessään ole jo riittävän vaikeaa,. Surrut olen, ja parkunut, mutta työn asiosta pysyin järjissäni
En lukenut kuin muutaman viestin tästä lopusta. Eikös saikkua yleensä haeta, jos on työkyvytön? Jos läheinen ihminen kuolee niin työkyky ei ole kenties aivan "huipussaan" ja näin ollen sairausloma voisi olla paikallaan, vai? Ihan näin äkkiseltään ajateltuna.