Lue keskustelun säännöt.
Sairaslomalla omaisen kuoleman takia, edelliseen keskusteluun..Kauanko ?
16.03.2013 |
Minä en päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tuollaiset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
Näin kunnes pääsen ansaitulle eläkkeelle.
Entä jos talvisodassa yhtä vainajaa tai kadonnutta (lue kuollutta) 25904 kohden olisi jäisi laakista 4 sairaslomalle olisi sota ollut nopeasti ohi kun 25904 kaatunutta tai kadonnutta ja jokaista kohen 4 surijaa sairaslomalla 103616 sotilasta pois pelistä sairaslomalla.
Tietysti vielä viimeiset n. 100000 puoli vuotta sen jälkeen kun tämän suremistavan mukaan sota olisi ollut aika nopeasti ohi
Jos jokainen sotilas vielä surettaa puolen ajan sairaslomalle kotirintamalla vaikka toiset neljä, niin lopputulema olisi ollut sellaiset 26 000, sodassa + 40 000 normaalisti kuollutta niin sairaslomalla silloin
reilusti yli puoli miljoonaa poissa poissa pelistä 528000, voi vittu. Puolet koko työikäisestä väestöstä.
Olisi loppuneet kuolevat ennen kuin surijat, jo aikaasitten.
Kommentit (212)
Onneksi ei sinä nro 54 päätä muiden työkyvyttömyydestä. Ihana ajatus vai mitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:34"]
Tällaiset "lomat" pitäis ehd. olla palkattomia, mielestäni!
[/quote]
Miten sairas mieli voi olla ellaisella ihmiselä joka kehtaa kadehtia jopa sitä, että joku saa ruokarahan siloinkin kun lapsensa juuri menettänyt ja surusta ja kauhusta täysin toimintakyvytön!
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta minä olen yksi niistä, joka ei ole ollut päivääkään saikulla, vaikka olen menettänyt oman lapseni, sekä vanhempani, ja kaikki nämä 1,5 vuoden sisällä. Töihin olen mennyt etupäässä ihan vaan itseni takia; hetkittäin olen pystynyt siellä ajattelemaan muuta kuin tapahtuneita, ja olen pitänyt järkevänä pitää yllä päivärytmiä, koska mitä se saikku olis auttanut ? Olisin parkunut yöt, ja nukkunut päivät... pian olisin todenteolla ollut työkyvytön, masennuslääkkeitä, nukahtamislääkkeitä jne jne.Työnantajani on ollut todella ymmärtäväinen, työnjalki, saati -teho tuskin oli loistavaa, mutta hän ymmärsi, et tarvitsin työtä, ihan oman mielenterveyteni takia. Ymmärrän, että asiakaspalvelussa on kohtuullista pitää joku päivä saikkua, mutta puolen vuoden saikut on ihan käsittämätöntä
Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen täällä. Olen järkyttynyt, miten kamalia ihmisiä voi olla olemassa.
Oho kyllä on tuomitsevia ihmisiä!
Ei sitä saikkua saa jos menee vain pyytämään. Kyllä lääkäri arvioi ne syyt siihen et onko tarpeellista ja ei sitä esimerkiksi oman vauvan kuoleman perusteella saa kuin kuukauden aluksi kerrallaan ja sit taas arvioidaan asiat uudelleen. Ja voin omasta kokemuksesta sanoa et se on aivan helvetin raskasta mennä puhumaan näistä asioista ja katsoa saako sairaslomalle jatkoa. Ei siellä kukaan huvikseen käy sitä "lomaa" hakemassa.
Mä olen haudannut isäni, anoppini ja 15- vuotiaan kissani ja päivääkään en näistä sairaslomalla ollut, taisivat kyllä kaikki osua jotenkin lomalle tai viikonlopun yhteyteen. Raskasta oli toki arki jonkin aikaa menetyksestä, mutta sen jaksoi kun ei mitään ylimmääräristä tehnyt.
Mutta kun oma vauvani kuoli yllättäen, niin on tässä useampi kuukausi mennyt sairaslomalla sen jälkeen. En voi kellekkään oman lapsen menetystä toivoa, mutta näille jotka tuomitsevat sen että olen saikulla tekis mieli toivoa et näkis sit miten he toipuvat tilanteesta, mut en toivo niin vaikeeta tää on ollut. Tää suru ei varmaan lopu ikinä, mut toivon että aika tekee tehtävänsä ja pystyn toimimaan jossain vaiheessa taas suht normaalisti ja jatkamaan arkeani täyspainoisesti. Mutta tällä hetkellä jo pakolliset kotiaskareet vievät voimat täysin.
Jos jossain vaiheessa lääkäri ei kirjoita mulle sairaslomaa enään ja en silti koe olevani valmis täys työ arkeen niin jään vaikka työttömäksi kunnes olen paremmassa kunnossa. Mut toivon että tää nyt piakkoin alkais helpottaa että jaksais taas tehdä asioita kuten ennen menetystä. Enkä mä täällä kotona itke ja sure koko ajan vaan yritän vaan jaksaa ja selviytyä päivästä toiseen, saada siis jotain otetta arjen askareisiin. Välillä saa enemmän aikaiseksi ja välillä ei sitäkään. Useimmiten saan jo ruuan tehtyä kaikille päivässä tai päivinä jolloin en niin pizzataksi käy ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah, mitä katkeruutta puolen vuoden sairauslomani aiheutti, kadehtikaa vapaasti. Ihanaa, herättää paheksuntaa...
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 20:14"]
Ah, mitä katkeruutta puolen vuoden sairauslomani aiheutti, kadehtikaa vapaasti. Ihanaa, herättää paheksuntaa...
[/quote]
Tällaiset vätykset aiheuttavat valvasti lisäkustannuksia yrityksille. Mielestäni voi palkattomalla olla jos ei pää kestä, mutta sairaslomaa en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:57"]
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta minä olen yksi niistä, joka ei ole ollut päivääkään saikulla, vaikka olen menettänyt oman lapseni, sekä vanhempani, ja kaikki nämä 1,5 vuoden sisällä. Töihin olen mennyt etupäässä ihan vaan itseni takia; hetkittäin olen pystynyt siellä ajattelemaan muuta kuin tapahtuneita, ja olen pitänyt järkevänä pitää yllä päivärytmiä, koska mitä se saikku olis auttanut ? Olisin parkunut yöt, ja nukkunut päivät... pian olisin todenteolla ollut työkyvytön, masennuslääkkeitä, nukahtamislääkkeitä jne jne.Työnantajani on ollut todella ymmärtäväinen, työnjalki, saati -teho tuskin oli loistavaa, mutta hän ymmärsi, et tarvitsin työtä, ihan oman mielenterveyteni takia. Ymmärrän, että asiakaspalvelussa on kohtuullista pitää joku päivä saikkua, mutta puolen vuoden saikut on ihan käsittämätöntä
[/quote]
Tämähän tässä on juuri pointtina: koska sinä selvisit ilman saikuttelua ja sinulle työ on terapiaa, sitä sen tulee olla myös muille.Oikea selviytyjä! Kyllä nyt muut ovat heikkoja luusereita, varsinkin se, joka kehtaa saikutella jopa puoli vuotta!
Minun puolestani jokainen saa hoitaa itseään työllä, jos sen parhaaksi näkee, mutta älä hyvä ihminen kuvittele, että kyseinen toimintamalli sopii kaikille. Ihan varmasti työskentely on sopinut sinulle terapeuttisena ja eheyttävänä kokemuksena, en yhtään vähättele, tai ihmettele sitä eikä siinä ole mitään väärää. Mutta on suorastaan oksettavaa asenne, että puolen vuoden saikutus todellisessa tilanteessa olisi käsittämätöntä. Toki jokaisen ihmisen kärsimys voidaan kuitata sanomalla, että veikkaisin afrikkalaisen nälkäkuoleman partaalla olevan, useaan otteeseen raiskatun hiv:tä sairastavan kuusi vuotiaan tyttölapsen, joka elättää itsensä myymällä itseään kärsivän enemmän kuin sinä. Aina löytyy joku, joka on kärsinyt enemmän ja silti pystynyt siihen tähän ja tuohon ja tehnyt sitä tätä ja tuota. Valitettavasti kaikki ihmiset eivät veny ja pauku samalla tavalla, toisen psyyke kestää toisenlaisia juttuja ja toisen toisenlaisia. En tajua, mitä hyötyä tästä kruunusta kilvoittelemisesta oikein on?
Se on jännä, miten koettelemukset vaikuttavat eri ihmisillä. Minä kykenen ymmärtämään, että ihmiset kokevat asioita eri tavalla, toipuvat eri tahtiin eri asioista ja hoitavat itseään eri tavoin. En ihmettele erilaisten ihmisten kirjoa, elämä on opettanut, että meistä on moneen junaan. Mitenkä joku koettelemuksista selvinnyt voikin ihmetellä jonkun murtumista vastaavassa tilanteessa? Erilaista reaktiota? Eikö niistä omista rankoista kokemuksista opi mitään muuta, kuin kylmyyttä toisen surun kohdalla? Ja vähättelyä? En ymmärrä asennetta, että vähätellään toisen surua ja syyllistetään tapoja ja kestoja. Kyllä nyt kun minäkin selvisin tällä ja tällä tavalla niin sinunkin pitää! Ei pidä, jokainen saa surra tavallaan. Saa surra vaikka yli puoli vuotta, jos mielenterveys sen vaatii.
Tälle yhdelle sekopäälle täällä...En odottele kieli pitkällä lähiomaisen kuolemaa, olen jo menettänyt tärkeitä ihmisiä nuoruudessani, eikä kuolema ole mikään juhlan aika, en mieti etukäteen miten paljon saikkua otan kenekin kohdalla ja paljonko tulee rahaa. Mistä ihmeestä näitä psykoja oikein sikiää?
Tuli mieleen, että miten meidän käy jos jo nyt hoitosuhde. 140 eli 100 tekee työt, ja 40 elävät heidän työpanoksellaan.
Tämäkin vain vain on niin, että väittäisin, että tuottavaa työtä siis työtä, josta jää valtion kassaan enemmän kuin mainittu tuotannontekijä maksaa yhteiskunnalle.
Vertaa vaikka 5 kertaiset tuplavirat ja vaikka työtä ei olisi yhdellekään silti suojeltu 5-vuotta irtisanomiselta.
Ainut joka maksaa palkan ja verot on yrittäjä / yritys, siis joukko yrittäjiä. Ei palkansaaja maksa palkkaa, hän saa sitä ja palkanmaksaja maksaa joka eurosta jonka antaa työntekijälle suurinpiirtein samanverran valtiolle.
En minä haluaisi rahoittaa jokaisen vainajan omaisille puolen vuoden surulomaa, eikä minulla olisi siihen rahaakaan, vaan annan toisten maksaa siitä etten tee mitään ja vaadin heiltä enemmän rahaa (tulonsiirtoja itselleni), en suinkaan itsekkyyttäni vaan koska se on oikeuteni ja lukee laissa. Voi vittu, sanoo joka maksaa, mutta näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli saikulla vuoden verran. Sitten vasta kykeni työhön.
Mietimme, miten sitä ylipäätään pystyisi järjestämään kaiken kuoleman jälkeisen asian ilman saikkua.
OLLAAN APINOITA APINOIDEN JOUKOSSA, EI AJATELLA
Laskin tuossa saattaa olla ihan päin mäntyäkin, että olettamalla, että:
jokaiselta joka kuolee, kaksi läheistä ja heitä suree n. 4 ihmistä 1/2 vuotta,
siis 2 surijaa /kuollut.
Suomen väestö n. 5 406 000 henkeä joista työssäkäyviä noin 2 400 000- 2 500 000
Nykytilanteessa suhde on n. 140, eli sataa työssäkäyvää kohden jota elättävät "työllään",
joksi lasketaan mm. viisinkertainen tuplavirkalaiset 5-vuoden irtisanomattomuudella.
oli yhteensä 40 ei-työssäkäyvää.
Työn tuottavuudesta en viitsi puhua mitään.
Tuo puolen vuoden suruajan palkan vääjäämättömyys näyttäisi menevän jotakuinkin näin.
Suomesta on neljässä vuodessa hävinnyt 60 000 työpaikkaa, koska on kohtuutonta
maksattaa työnantajalla ja yhteiskunnalla järjettömiä kuluja niin luonollisesta asiasta kuin
kuolema, ym. yhtä hullua syytä maksaa tyhjästä.
Tasarvon vuoksi pitäisi jokaiselle antaa se 1/2 vuotta palkallista lomaa läheisen
kuolemasta, hommassa vaan kävisi väistämättä niin, että 5,5 vuoden jälkeen
meillä ei kävisi kukaan työssä vaan olisi surusta sairaslomalla.
Ja kuuden vuoden jälkeen olisi työssäkäyvien määrä n. - 67 400 henkilöä negatiivinen.
Sen voisi tietysti korvata maahanmuuttajilla, joiden työttömyysaste jo tällä hetkellä
luokkaa 6-70 % ja tietysti heiltäkin kuolee omaisia, joten aika pian tuokin porukka
surusairaslomalla.
Työssäkäyviä n. 2,4-2,5 miljoonaa 5,5 vuoden jälkeen kaikki surusairauslomalla
Kuolleet, joita surraan kpl
kpl x 2
surijoita 4 kpl /vainaja
1vuosi
50600
101200
404800
2.vuosi
75900
151800
607200
3.vuosi
113850
227700
910800
4.vuosi
170775
341550
1366200
5.vuosi
256162,5
512325
2049300
6.vuosi
384243,8
768487,5
3073950
240 000 miinus 307 3950 on yhtä kuin miinus- 673950 työssäkävijää, kun kaikki surusairaslomalla.
Eli kuuden vuoden jälkeen työssäkävijöiden määrä 670 000 negatiivinen ja kehitys
jatkuu, väestörakenne huomioiden eksponentiaalisesti.
Minä lopetan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:57"]
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta minä olen yksi niistä, joka ei ole ollut päivääkään saikulla, vaikka olen menettänyt oman lapseni, sekä vanhempani, ja kaikki nämä 1,5 vuoden sisällä. Töihin olen mennyt etupäässä ihan vaan itseni takia; hetkittäin olen pystynyt siellä ajattelemaan muuta kuin tapahtuneita, ja olen pitänyt järkevänä pitää yllä päivärytmiä, koska mitä se saikku olis auttanut ? Olisin parkunut yöt, ja nukkunut päivät... pian olisin todenteolla ollut työkyvytön, masennuslääkkeitä, nukahtamislääkkeitä jne jne.Työnantajani on ollut todella ymmärtäväinen, työnjalki, saati -teho tuskin oli loistavaa, mutta hän ymmärsi, et tarvitsin työtä, ihan oman mielenterveyteni takia. Ymmärrän, että asiakaspalvelussa on kohtuullista pitää joku päivä saikkua, mutta puolen vuoden saikut on ihan käsittämätöntä
[/quote]
Vittu, mikä marttyyri. Kruunu loistaa tänne. Onko kiva mennä töihin kuoleman jälkeen syyllistämään niitä, jotka eivät jaksa uhrata itseään ja suruaan työn takia.
Sinunlaiset saisi viedä sauna taa ...tulette työpaikalle leikkimään marttyyria ja muka toisia parempaa. Me muut sitten emme kehtaa jäädä sairaslomalle, kun teikäläiset on mielistelemässä työnantajaa
Onneksi ymmärrät lopettaa, katsotaan mitä kirjoitat, jos sinun läheisesi kuolee. Olet kuvottava, liekö edes ihminen. Tulevasta et tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:34"]
Tällaiset "lomat" pitäis ehd. olla palkattomia, mielestäni!
[/quote]
Miten sairas mieli voi olla ellaisella ihmiselä joka kehtaa kadehtia jopa sitä, että joku saa ruokarahan siloinkin kun lapsensa juuri menettänyt ja surusta ja kauhusta täysin toimintakyvytön!
[/quote]
Se ruokaraha pitäisi tulla Kelalta, ei työnantajalta. Silloin se olisi reilua. Kaikille lähiomaisille sama kuolemanläheisyyskorvaus esim. 34 e/vrk, jos on pois töistä.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 21:49"]
OLLAAN APINOITA APINOIDEN JOUKOSSA, EI AJATELLA
Laskin tuossa saattaa olla ihan päin mäntyäkin, että olettamalla, että:
jokaiselta joka kuolee, kaksi läheistä ja heitä suree n. 4 ihmistä 1/2 vuotta,
siis 2 surijaa /kuollut.
Suomen väestö n. 5 406 000 henkeä joista työssäkäyviä noin 2 400 000- 2 500 000
Nykytilanteessa suhde on n. 140, eli sataa työssäkäyvää kohden jota elättävät "työllään",
joksi lasketaan mm. viisinkertainen tuplavirkalaiset 5-vuoden irtisanomattomuudella.
oli yhteensä 40 ei-työssäkäyvää.
Työn tuottavuudesta en viitsi puhua mitään.
Tuo puolen vuoden suruajan palkan vääjäämättömyys näyttäisi menevän jotakuinkin näin.
Suomesta on neljässä vuodessa hävinnyt 60 000 työpaikkaa, koska on kohtuutonta
maksattaa työnantajalla ja yhteiskunnalla järjettömiä kuluja niin luonollisesta asiasta kuin
kuolema, ym. yhtä hullua syytä maksaa tyhjästä.
Tasarvon vuoksi pitäisi jokaiselle antaa se 1/2 vuotta palkallista lomaa läheisen
kuolemasta, hommassa vaan kävisi väistämättä niin, että 5,5 vuoden jälkeen
meillä ei kävisi kukaan työssä vaan olisi surusta sairaslomalla.
Ja kuuden vuoden jälkeen olisi työssäkäyvien määrä n. - 67 400 henkilöä negatiivinen.
Sen voisi tietysti korvata maahanmuuttajilla, joiden työttömyysaste jo tällä hetkellä
luokkaa 6-70 % ja tietysti heiltäkin kuolee omaisia, joten aika pian tuokin porukka
surusairaslomalla.
Työssäkäyviä n. 2,4-2,5 miljoonaa 5,5 vuoden jälkeen kaikki surusairauslomalla
Kuolleet, joita surraan kpl
kpl x 2
surijoita 4 kpl /vainaja
1vuosi
50600
101200
404800
2.vuosi
75900
151800
607200
3.vuosi
113850
227700
910800
4.vuosi
170775
341550
1366200
5.vuosi
256162,5
512325
2049300
6.vuosi
384243,8
768487,5
3073950
240 000 miinus 307 3950 on yhtä kuin miinus- 673950 työssäkävijää, kun kaikki surusairaslomalla.
Eli kuuden vuoden jälkeen työssäkävijöiden määrä 670 000 negatiivinen ja kehitys
jatkuu, väestörakenne huomioiden eksponentiaalisesti.
Minä lopetan.
AP
[/quote]
Toivottavasti sekoat noihin lukuihisi, vaikuttaa oudolta nuo laskelmat.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:02"]
Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen täällä. Olen järkyttynyt, miten kamalia ihmisiä voi olla olemassa.
[/quote]
Komps, huuli pyöreänä luen joidenkin vastauksia. Meitä on näköjään moneen junaan, mutta nuokin kommentit kertovat kyllä hyvin paljon noista ihmisistä itsestään.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 22:07"]
Onneksi ymmärrät lopettaa, katsotaan mitä kirjoitat, jos sinun läheisesi kuolee. Olet kuvottava, liekö edes ihminen. Tulevasta et tiedä.
[/quote]
Kuoli Äitimme juuri 3 kuukautta sitten, ei se tosiasioita mihinkään muuta.
AP
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:25"]
Nyt ei ole kyse siitä, vaan siitä', että mammat pitää ihan normaalina olla saikulla 6 kuukautta, kun joku sukulaistäti kuolee.
Tuntuu tosiaan, että heti kun joku etäinen sukulainen kuolee, mammat on innoissaan, että jippii, nyt saa saikkua, jeeeeeeeeeeeee
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:09"]
Rehellisesti,kuka teistä menisi seuraavana päivänä töihin jos miehesi tai lapsesi kuolisi?
kauheaa saivartelua koko ketju.
[/quote]
En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko, kun luen tätä ketjua. Uskoni ihmiskuntaan ainakin menetin. Kenelle minä sen suurin kärsijä-kruunun ojennan, sille jolla oli sairauksia ja keskenmenoja ja omaisten kuolemisia ja sitä ja tätä ja tuota, muttei SILTIKKÄÄN mennyt saikulle? Hienoa työtä ihminen, olet ollut elämässäsi ainakin TEHOKAS ja TUOTTELIJAS, muista asioista ei niin väliä...niin ja koska sinä kärsit tunnevammasta etkä tunne kipua ynnä muita juttuja kuten joku toinen, niin kaikkien muidenkin täytyy olla yhtä tunnevammasia? ja pitkäaikaissaurauksia, plaah, pikkujuttuja! kyllä minä teen työtä ja se on se suurin arvo elämässä ja ettei vaan ole taakaksi elämässä kellekään. Heikot ihmiset joutaa kuolla pois, mitä nuilla tekee, kyllä ihmisen on kestettävä KAIKKI ja saikullahan ei saa olla yhtään.
Itsemurha- ja mielisairaustilastot ei enää ihmetytä ollenkaan, on tämä maa vain niin täynnä kerrassaan sydämellisiä ihmisiä! Kuka on tehokkain kärsijä, näitä asioita voi sitten lämmöllä muistaa vanhana, että empähän ollut saikulla edes lapsen ja miehen ja sisaruksen yhtäaikaisen kuoleman jälkeen, vaikka sairastin sydänpussin tulehduksen samaan aikaan sekä syövän. Onhan se sairastaminenkin osa normaalia elämää, kuten kuolema ja syntymä, miksi sitten saikutella? Synnäriltä suoraan sorvin ääreen vain, ja mitä se on se höpötys sairaslomasta jonkun ison operaation jälkeen? Ennenkin on suoraan leikkaussalista menty töihin, ennen ei edes leikattu esim. syöpää, kyllä sitä vain silti töitä tehtiin eikä kukaan saikutellut ikinä! Niin...on kait ne nämäkin jotain meriittejä elämässä...
Mihin me nykyään enää ihmisiä tarvitaan inhimillisineen heikkouksineen, eikö robotit ajaisi asiaa paljon tehokkaammin? Ne ei ainakaan liikoja tunteile tai järkyty, ei sairastele eikä muutakaan yhtä vastenmielistä.
En voi muuta todeta, kuin että luojan kiitos minulla on ihana ja empaattinen työnantaja, jolle olen ekstralojaali hänen upean luonteensa puolesta.
Miten pitkään tuo yksi urpo jaksaa jankuttaa tuota samaa virttä, että omaisen kuolema ja hyvä tekosyy hakea "lomaa", oletko sinä ihminen hyvä ihan terve? Siunausta vaan kaikille teille ihanille ihmisille...
[/quote]
Mitä sinä tiedät minun surustani?? Olen surrut sydämeni verille ihan siinä missä muutkin mutta ilman sairaslomaa. Olen asettanut muut (lapset, puolison, eloon jääneen vanhemman) itseni edelle, huolehtinut heidän hyvinvoinnistaan ja sinnitellyt. Ehkä olen tehnyt mielestäsi väärin mutta ei voi sanoa että olisin ollut itsekäs surussani. Silloinkin ajattelin ensin muita ja surin oman suruni rasittamatta muita. Olen aina ollut huono ruikuttamaan lääkärille vaivojani, jos kädet, jalat ja pää on toimineet niin mielestäni on ollut moraalisesti väärin jäädä sairaslomalle.
Ihan mammojen ja tämän ketjun innoittamana sanoin tänään tiukasti lääkärilleni ja tipahtihan sieltä viikko sairista!!! En olekaan enää marttyyri enkä tehokas vaan kaikkien av mammojen kaltainen lopultakin:D Jipii!!
Otan huomenna pari buranaa ja lähden keväthangillee nauttimaan vapaastani jonka olen ansainnut oltuani liian ´kiltti ja korkeamoraalinen kaikki nämä vuodet;D
[/quote]
Kuulostat lastesi ja muidenkin läheistesi pahoinpitelijältä.
Selvisikö yksikään heistä kruunusi loisteen sokaisemana jaloilleen?
Veikkaan että ei... tai ehkä vahvimmat, eniten sinua jo ennalta halveksuneemmat?
[/quote]
Nyt ei enää tyhmä ymmärrä?? Ensin syytetään tunteettomuudesta kun ei sure kuolleita sairaslomalla, sitten tunteettomuudesta kun asettaa elävät itsensä edelle. Koittakaa nyt prkl päättää!!
Eipä, AV mamma ei ole koskaan tyytyväinen.... Antakaa nyt lista ohjeista miten tuo mun elämä olisi pitänyt elää?? Ilmeisesti ihana fyysisesti (harvinaisuus av:llä) ja psyykkisesti intohimoinen parisuhde, upeat lapset ja kaunis koti ei olekaan osoitus siitä että olen elämässäni jossain onnistunut.....
Ja vastauksena kysymykseesi - lapsistani on kasvanut upeita, korkeamoraalisia, empaattisia, kansainvälisiä, koulutettuja ja tunteensaosoittavia aikuisia. Ihan hyvän "arvosanan" olen heiltä saanut, olemme todella läheisiä ja tapaamme viikottain, soittelemme useita kertoja viikolla. Moniko teistä on yhtä läheinen vanhemipiensa kanssa???
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 09:28"
Ja vastauksena kysymykseesi - lapsistani on kasvanut upeita, korkeamoraalisia, empaattisia, kansainvälisiä, koulutettuja ja tunteensaosoittavia aikuisia. Ihan hyvän "arvosanan" olen heiltä saanut, olemme todella läheisiä ja tapaamme viikottain, soittelemme useita kertoja viikolla. Moniko teistä on yhtä läheinen vanhemipiensa kanssa???
[/quote]
Valehtelet
Tällaiset "lomat" pitäis ehd. olla palkattomia, mielestäni!