Sairaslomalla omaisen kuoleman takia, edelliseen keskusteluun..Kauanko ?

Aivan sama, miten joku yhetiskunta pärjää. Ei ole minun ongelma. Jos lääkäri kirjoittaa todistuksen, en töihin mene ja piste.

Minä en ole vastuussa yhteiskunnan asioista niin kauan kuin Katainen lappaa rahaa kreikkaan. Minä voin olla pois töistä niin kauan kuin haluan. Kun herrat tehetyttää pimeää työtä ja duunareiden pitäisi kieltäytä sairaslomista, on maailma mallillaan.

Minä opetan lapsilleni, että teitä ei saa käyttää hyväksi. Paskaduunia ei kannata mennä tekemään paskapalkalla ja työnantajaa nuoleskelemaan. Sillä ei pitkälle pötki.

En ihan ymmärrä tätä juttua. Kun rakas ihminen kuoli, olin kaksi päivää plussavapailla ja palasin töihin. Jos en olisi pystynyt, olisi pitänyt pyytää lisää palkatonta lomaa ja ellei sitä olisi hyvällä saanut, olisi lääkärintodistus auttanut tämän palkattoman loman saamiseen. Siinä tapauksessa, että suru ei pysy suruna vaan muuntuu masennukseksi, mitä suinkaan ei kaikille tapahdu, on todellisen sairausloman paikka. 

Jos työssäkäyvä sairauslomaa halajava olisi yrittäjä, joka ei saa kela-korvauksia eikä myyntiä kun on pois töistä, vähenisi halu tällaiseen sairauslomaan varmasti suuresti. Ei ehkä surtaisi kissaa kahta viikkoa kotona. 

Parempi tulevaisuus kuin sinun lapsillasi, jos heidätkin opetat siihen, ettei sinun Nico-Petterin tarvitse mennä kouluun, kun nyt vähän väsyttää ja laiskottaa.

Ja kun sinun murkkusi sanoo, että masentaa ja vituttaa kun ope on ikävä, kirjoitat heti saikkulapun lapsellesi kahdeksi viikoksi, että lapsi saa tuntea rauhassa kotona, eikä hänestä tule mitään pyrkyriä vaan pehmeä ja ajatteleva aikuinen.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:31"]

Suomessa on jo ihan liikaa hyysätty surkimuksia yleensäkin. Raiskaajat on vapautettu, kun niillä on niin surkea lapsuus. Murhaajille pitää antaa uusi mahdollisuus. Jokaisesta pikkurisauksesta pitää hakea saikkua kun masentaa.

Masennusta ei yritetä poistaa aktiivisesti vaan maataan saikulla kotona. Jos joku menee töihin, koska työ on parasta terapiaa, se on kylmä yli-ihminen ja halveksittava näiden mielestä.

Suomi ei nyt vain pysty enää kohta elättämään kaikkia niin, että se pieni yli-ihmisten enemmistö kantaa matkassaan näitä masistelijoita ja empaattisia saikuttelijoita ja heikkoja ihmisiä, joiden mielestä se on hienoa, että he saavat maata kotona kaivamassa napaanasa ja istumassa surunsa päällä ja mitään ei tarvitse edes yrittää.

Kuka teidät elättää, jos ne teidän halveksimat selviytyjät lyö hanskat tiskiin?

[/quote]

Olen pöyristynyt luettuani tämän ketjun.

Pitää vain uskoa, että jokut kirjoittelee tahallaan näin provosoivasti mutteivät todella tarkoita sitä.

KUKAAN, huom KUKAAN ei ol ekykenevä toiselle sanomaa miten kauan kukakin saa surra ja miten pitää surra. Jos ihminen katso ettei ole kykeneväinen kohtaamaan työelämässä muita ihmisiä ja ylipäätään keskittymään surultaan siihen työhön, hän voi mennä lääkäriin ja jos lääkäri lomaa kirjoitta, työantaja (saati avmamma!!) ei sen lääkärintodistuksen päälle kävele.

Jokainen suree tavallaan ja ajallaan. Itse kummeksuin suuresti kolleegaani jonka äit kuoli. Oli poissa muistaakseni sen yhden päivän kun järjesteli hautajaisia yms ja sitten olisko ollut viikosta torstain ja perjantain. Thats it.

Kun kyselin viikon-kahden päästä miten hän jaksaa, kertoi että suurin huoli tässä on nyt tämä päälle pakkaava flunssa!!

Olin hiukan että WHAAAAAT??!

Mutta joo, kukin tavallaan. Itse en ole vielä moista asiaa kokenut (ONNEKSI!), mutta jos ja kun se joskus eteen tulee, en taatusti ajattele kuin itseäni siinä vaiheessa. Minusta ei ole kenellekään iloa töissä kollottaessani, toisekseen en halua olla ihmisten pällisteltävänä suuren surun keskellä.

Hajoa ap.

Kukaan ei ole kieltänyt suremasta.

Mutta vielä kerran. Kukaan aaveemamma ei kävele kenenkään saikkulapun päälle, mutta yrittäkää jo ymmärtää, että työnantajan ei tarvitse maksaa siltä ajalta palkkaa.

'Eli se sukulaisen tai marsun kuolema ei todellakaan ole mikään oikolippu palkalliseen puolen vuoden lepolomaan.

Joko nyt menee vihdoin perille. Eli älkää niin hanakasti odottako niiden mummojenne kuolemaa. Se ei todellakaan meinaa sitä, että teitä odottaa puolen vuoden palkallinen lepoloma lämpimissä maissa.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:48"]

Olen pöyristynyt luettuani tämän ketjun.

Pitää vain uskoa, että jokut kirjoittelee tahallaan näin provosoivasti mutteivät todella tarkoita sitä.

KUKAAN, huom KUKAAN ei ol ekykenevä toiselle sanomaa miten kauan kukakin saa surra ja miten pitää surra. Jos ihminen katso ettei ole kykeneväinen kohtaamaan työelämässä muita ihmisiä ja ylipäätään keskittymään surultaan siihen työhön, hän voi mennä lääkäriin ja jos lääkäri lomaa kirjoitta, työantaja (saati avmamma!!) ei sen lääkärintodistuksen päälle kävele.

Jokainen suree tavallaan ja ajallaan. Itse kummeksuin suuresti kolleegaani jonka äit kuoli. Oli poissa muistaakseni sen yhden päivän kun järjesteli hautajaisia yms ja sitten olisko ollut viikosta torstain ja perjantain. Thats it.

Kun kyselin viikon-kahden päästä miten hän jaksaa, kertoi että suurin huoli tässä on nyt tämä päälle pakkaava flunssa!!

Olin hiukan että WHAAAAAT??!

Mutta joo, kukin tavallaan. Itse en ole vielä moista asiaa kokenut (ONNEKSI!), mutta jos ja kun se joskus eteen tulee, en taatusti ajattele kuin itseäni siinä vaiheessa. Minusta ei ole kenellekään iloa töissä kollottaessani, toisekseen en halua olla ihmisten pällisteltävänä suuren surun keskellä.

Hajoa ap.

[/quote]

Ja tämä teissä saikuttelijoissa on ihmeellistä. te olette tuomitsemassa ne työkaverit, jotka eivät jää saikulle esim äitinsä kuoleman jälkeen

sinä jo siellä kieli pitkällä suunnittelet, kuinka pitkän saikun otat äitisi kuoleman jälkeen.

Ehkä työkaverisi oli tehnyt äitinsä eläessä jo asiat selviksi äitinsä kanssa ja ei jäänyt märehtimään asiaa kuoleman jälkeen. Käy äitisi luona silloin, kun äitisi elossa on. Näinhän menee runokin.

Mistä ihmeestä te tiedätte jo etukäteen, että kuinka pitkän saikun tulette tarvitsemaan vanhempienne kuoltua. On jo lappu vissiin valmiiksi kirjoitettu lääkärin allekirjoitusta vailla, että heti kun muorin pää keikahtaa, minä saan olla puoli vuotta pois.

kaikki eivät näytä suruaan dramaattisesti ulvomalla ja itkemällä. Osa pärjää vähemmällä ja uskaltaa jopa tulla töihin, vaikka se tuntuu teitä päiväkausia itkejiä suunnattomasti harmittavan.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:48"]

Olen pöyristynyt luettuani tämän ketjun.

Pitää vain uskoa, että jokut kirjoittelee tahallaan näin provosoivasti mutteivät todella tarkoita sitä.

KUKAAN, huom KUKAAN ei ol ekykenevä toiselle sanomaa miten kauan kukakin saa surra ja miten pitää surra. Jos ihminen katso ettei ole kykeneväinen kohtaamaan työelämässä muita ihmisiä ja ylipäätään keskittymään surultaan siihen työhön, hän voi mennä lääkäriin ja jos lääkäri lomaa kirjoitta, työantaja (saati avmamma!!) ei sen lääkärintodistuksen päälle kävele.

Jokainen suree tavallaan ja ajallaan. Itse kummeksuin suuresti kolleegaani jonka äit kuoli. Oli poissa muistaakseni sen yhden päivän kun järjesteli hautajaisia yms ja sitten olisko ollut viikosta torstain ja perjantain. Thats it.

Kun kyselin viikon-kahden päästä miten hän jaksaa, kertoi että suurin huoli tässä on nyt tämä päälle pakkaava flunssa!!

Olin hiukan että WHAAAAAT??!

Mutta joo, kukin tavallaan. Itse en ole vielä moista asiaa kokenut (ONNEKSI!), mutta jos ja kun se joskus eteen tulee, en taatusti ajattele kuin itseäni siinä vaiheessa. Minusta ei ole kenellekään iloa töissä kollottaessani, toisekseen en halua olla ihmisten pällisteltävänä suuren surun keskellä.

Hajoa ap.

[/quote]

Meidän isä on parempi kuin teidän isä. Samalla tasolla tämä keskustelu.

Kun minun äitini kuolee, tulen olemaan pisimpään saikulla, koska olen empaattisin ja rakastan sitä aivan varmasti eniten.

Nih olen paras ja empaattisin ihminen, kun olen eniten pois töistä ja pidän pisimmät sairauslomat

Näin juuri.Olen empaattisin ihminen, kun tiedän olevani pisimään sitten pois töistä kun äitini kuolee. 

Rakastan sitä kyllä eniten ja se on paras äiti, koska en aio mennä töihin ainakaan vuoteen kun se kuolee ja minä ainakaan en ole mikään yli-ihminen, kun minä ainakin aion olla kotona niin pitkään kuin vain saan lääkärin kirjoittamaan saikkua.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:04"]

Meidän isä on parempi kuin teidän isä. Samalla tasolla tämä keskustelu.

[/quote]

Itse asiassa minun äiti on elossa, mutta enpä ole huomannut vielä miettiä, paljon saikkua napsahtaa hänen kuolemastaan

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:25"]

Nyt ei ole kyse siitä, vaan siitä', että mammat pitää ihan normaalina olla saikulla 6 kuukautta, kun joku sukulaistäti kuolee.

Tuntuu tosiaan, että heti kun joku etäinen sukulainen kuolee, mammat on innoissaan, että jippii, nyt saa saikkua, jeeeeeeeeeeeee

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:09"]

Rehellisesti,kuka teistä menisi seuraavana päivänä töihin jos miehesi tai lapsesi kuolisi?

kauheaa saivartelua koko ketju. 

[/quote]

En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko, kun luen tätä ketjua. Uskoni ihmiskuntaan ainakin menetin. Kenelle minä sen suurin kärsijä-kruunun ojennan, sille jolla oli sairauksia ja keskenmenoja ja omaisten kuolemisia ja sitä ja tätä ja tuota, muttei SILTIKKÄÄN mennyt saikulle? Hienoa työtä ihminen, olet ollut elämässäsi ainakin TEHOKAS ja TUOTTELIJAS, muista asioista ei niin väliä...niin ja koska sinä kärsit tunnevammasta etkä tunne kipua ynnä muita juttuja kuten joku toinen, niin kaikkien muidenkin täytyy olla yhtä tunnevammasia? ja pitkäaikaissaurauksia, plaah, pikkujuttuja! kyllä minä teen työtä ja se on se suurin arvo elämässä ja ettei vaan ole taakaksi elämässä kellekään. Heikot ihmiset joutaa kuolla pois, mitä nuilla tekee, kyllä ihmisen on kestettävä KAIKKI ja saikullahan ei saa olla yhtään.

Itsemurha- ja mielisairaustilastot ei enää ihmetytä ollenkaan, on tämä maa vain niin täynnä kerrassaan sydämellisiä ihmisiä! Kuka on tehokkain kärsijä, näitä asioita voi sitten lämmöllä muistaa vanhana, että empähän ollut saikulla edes lapsen ja miehen ja sisaruksen yhtäaikaisen kuoleman jälkeen, vaikka sairastin sydänpussin tulehduksen samaan aikaan sekä syövän. Onhan se sairastaminenkin osa normaalia elämää, kuten kuolema ja syntymä, miksi sitten saikutella? Synnäriltä suoraan sorvin ääreen vain, ja mitä se on se höpötys sairaslomasta jonkun ison operaation jälkeen? Ennenkin on suoraan leikkaussalista menty töihin, ennen ei edes leikattu esim. syöpää, kyllä sitä vain silti töitä tehtiin eikä kukaan saikutellut ikinä! Niin...on kait ne nämäkin jotain meriittejä elämässä...

Mihin me nykyään enää ihmisiä tarvitaan inhimillisineen heikkouksineen, eikö robotit ajaisi asiaa paljon tehokkaammin? Ne ei ainakaan liikoja tunteile tai järkyty, ei sairastele eikä muutakaan yhtä vastenmielistä.

En voi muuta todeta, kuin että luojan kiitos minulla on ihana ja empaattinen työnantaja, jolle olen ekstralojaali hänen upean luonteensa puolesta.

Miten pitkään tuo yksi urpo jaksaa jankuttaa tuota samaa virttä, että omaisen kuolema ja hyvä tekosyy hakea "lomaa", oletko sinä ihminen hyvä ihan terve? Siunausta vaan kaikille teille ihanille ihmisille...

[/quote]

Mitä sinä tiedät minun surustani?? Olen surrut sydämeni verille ihan siinä missä muutkin mutta ilman sairaslomaa. Olen asettanut muut (lapset, puolison, eloon jääneen vanhemman) itseni edelle, huolehtinut heidän hyvinvoinnistaan ja sinnitellyt. Ehkä olen tehnyt mielestäsi väärin mutta  ei voi sanoa että olisin ollut itsekäs surussani. Silloinkin ajattelin ensin muita ja surin oman suruni rasittamatta muita. Olen aina ollut huono ruikuttamaan lääkärille vaivojani, jos kädet, jalat ja pää on toimineet niin mielestäni on ollut moraalisesti väärin jäädä sairaslomalle.

Ihan mammojen ja tämän ketjun innoittamana sanoin tänään tiukasti lääkärilleni ja tipahtihan sieltä viikko sairista!!!  En olekaan enää marttyyri enkä tehokas vaan kaikkien av mammojen kaltainen lopultakin:D Jipii!!

Otan huomenna pari buranaa ja lähden keväthangillee nauttimaan vapaastani jonka olen ansainnut oltuani liian ´kiltti ja korkeamoraalinen kaikki nämä vuodet;D

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 15:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:33"]

Mun kilpikonna kuoli. Olin siitä saikulla kaksi viikkoa. En vain kyennyt töihin. Ihminen voi kokea suurta surua myös eläimiä kohtaan.

[/quote]

työkaveri oli saikulla viikon kun kissa kuoli. Ihan tosi. Ja vielä kahden lapsen äiti eli katti oli niin tärkeä hänelle.

[/quote]

Voi hyvä luoja - toivottavasti noi eläinjutut oli vitsi!!

Mun molemmat vanhemmat on kuolleet, isoäiti myös ja 4 keskenmenoa takana enkä ole koskaan saanut päivääkään sairaslomaa.....

Vaikka olisikin ollut saikkua olisin joutunut huolehtimaan esim äidin kuoleman jälkeen isästä ja 3 lapsestani.... Elävät ensin! Olisinko voinut jättää heidät heitteille vain oman suruni takia??

[/quote]

Eivät eläinrakkaat selviä surematta, kyllä lemmikin kuolema on kova isku. Eikö keskenmenonvuoksi tarvitse edes sairauslomaa, kyllä moni toipuu keskenmenosta sairauslomalla, se ei tarkoita että jättäisi muut huomiotta! Minua kehotettiin hakeutumaan päivystykseen, kun äitini kuoli, ilmeisesti näkivät kuinka voin huonosti.

[/quote]

Nyt en ymmärrä kirjiotustasi?? "Eikä keskenmenon vuoksi tarvitse edes sairaslomaa, moni keskenmenon saanut toipuu sairaslomalla" ???

Kyllä näillä sivustoilla on niitäkin jotka ovat km vuoksi viikkoja sairiksella, itse en saanut siis päivääkään. 2x kaavintaa tehtiin perjantaina ja ma töihin, 2x viikolla ja seuraavana aamuna vuotavana töihin.

[/quote]

Miksi ihmeessä menet verta vuotavana töihin? Olisit mennyt lääkärin vastaanotolle, etkö osaa hoitaa edes itseäsi.

Vastauksia ei tule, taitaa mennä muutamille jakeluun... Osaottoni menetyksistä.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 22:46"]

Minä en päivääkään.

Jos kaikki olisivat vaikka tuollaiset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,

Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.

Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.

Näin kunnes pääsen ansaitulle eläkkeelle.

Entä jos talvisodassa yhtä vainajaa tai kadonnutta (lue kuollutta) 25904 kohden olisi jäisi laakista 4 sairaslomalle olisi sota ollut nopeasti ohi kun 25904 kaatunutta tai kadonnutta ja jokaista kohen 4 surijaa sairaslomalla 103616 sotilasta pois pelistä sairaslomalla.

Tietysti vielä viimeiset n. 100000 puoli vuotta sen jälkeen kun tämän suremistavan mukaan sota olisi ollut aika nopeasti ohi

Jos jokainen sotilas vielä surettaa puolen ajan sairaslomalle kotirintamalla vaikka toiset neljä, niin lopputulema olisi ollut sellaiset 26 000, sodassa + 40 000 normaalisti kuollutta niin sairaslomalla silloin

reilusti yli puoli miljoonaa poissa poissa pelistä 528000, voi vittu. Puolet koko työikäisestä väestöstä.

Olisi loppuneet kuolevat ennen kuin surijat, jo aikaasitten.

[/quote]

Oletko haudannut lapsesi tai ehkä puolisosi äkillisne kuolemantapauksen jälkeen?

Vai perustuuko mielipiteesi siihen, ettet tarvinnut sairaslomaa isoäidin kuoltua 99 vuoden iässä?

Ai jaa....sinä olet varmaan saikulla aina kuukautisten aikaan :-o

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:38"]

Aivan sama, miten joku yhetiskunta pärjää. Ei ole minun ongelma. Jos lääkäri kirjoittaa todistuksen, en töihin mene ja piste.

Minä en ole vastuussa yhteiskunnan asioista niin kauan kuin Katainen lappaa rahaa kreikkaan. Minä voin olla pois töistä niin kauan kuin haluan. Kun herrat tehetyttää pimeää työtä ja duunareiden pitäisi kieltäytä sairaslomista, on maailma mallillaan.

Minä opetan lapsilleni, että teitä ei saa käyttää hyväksi. Paskaduunia ei kannata mennä tekemään paskapalkalla ja työnantajaa nuoleskelemaan. Sillä ei pitkälle pötki.

[/quote]

Asiaa!!! Tähän ketjuun kirjoittelee yksi ja sama urpå joka on kyrpiintynyt ja katellinen työkaverin saikusta. 

Mä en kanssa koskaan opeta lapsiani kunnioittamaan työnantajaa tai nöyristelemään. Kotiin vaan ja reilusti jos saikuttaa. Mä olen ollut se tunnollinen työntekijä monta vuotta ja kostaantuikin sitten oikein kunnolla kun iski psykoosi. Eli itku pitkästä kärsimyksestä ei kannata. Saikulla ollaan niin kauan kuin lääkäri määrää. Vajaakuntoisena ei kannata mennä töihin ja se on työkavereillekin näin parempi. Oikeasti KUKAAN ei jaksa olla töissä se huomioiva ja empaattinen työkaveri töiden lomassa jos toista itkettää. Silloin mennään kotiin itkemään ja märehtimään. Tuollaiset töissä surevat pilaa koko työilmapiirin. Tästä on kokemusta. 

Niin ja opettakaa te työnarkomaanit lapsenne tekemään niin vitusti töitä. Mä opetan lapseni kyllä nauttimaan enempi elämästä ja pitämään niitä huilipäiviä ja ei kunnioittamaan ketään muuta kuin itseään. Mielistelyllä ja nöyristelyllä ei kyllä pitkälle pötkitä. 

Ja mä olen töissä kanssa nähnyt kun työkaveri tulee liian ajoissa ilman suruaikaa töihin. Sitten siitä kuolemasta jauhetaan oikein urakalla siellä kahvihuoneessa. On oikein hilpeä tunnelma!!! mUtta ehkä nämä onkin niitä omaan napaan tuijottavia jotka pitää oikeutenaan sitä että muutkin suree heidän läheisensä pois menoa. 

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:38"]

Aivan sama, miten joku yhetiskunta pärjää. Ei ole minun ongelma. Jos lääkäri kirjoittaa todistuksen, en töihin mene ja piste.

Minä en ole vastuussa yhteiskunnan asioista niin kauan kuin Katainen lappaa rahaa kreikkaan. Minä voin olla pois töistä niin kauan kuin haluan. Kun herrat tehetyttää pimeää työtä ja duunareiden pitäisi kieltäytä sairaslomista, on maailma mallillaan.

Minä opetan lapsilleni, että teitä ei saa käyttää hyväksi. Paskaduunia ei kannata mennä tekemään paskapalkalla ja työnantajaa nuoleskelemaan. Sillä ei pitkälle pötki.

[/quote]

Joo, kannattaa opettaa lapsille heti ettei mene siihen ensimmäseenkään duuniin - muuten saa normaalin maineen eikä sossusta tipu enää mitään.... Mielummin sossutuella kuin paskapalkalla. Tyypillistä av ajattelua...

Leikkiköön marttyyria ihan vapaasti kuka siitä saa lohtua. Itse en olisi mennyt keskenmenon jälkeen noin pian töihin.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:24"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:25"]

Nyt ei ole kyse siitä, vaan siitä', että mammat pitää ihan normaalina olla saikulla 6 kuukautta, kun joku sukulaistäti kuolee.

Tuntuu tosiaan, että heti kun joku etäinen sukulainen kuolee, mammat on innoissaan, että jippii, nyt saa saikkua, jeeeeeeeeeeeee

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 16:09"]

Rehellisesti,kuka teistä menisi seuraavana päivänä töihin jos miehesi tai lapsesi kuolisi?

kauheaa saivartelua koko ketju. 

[/quote]

En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko, kun luen tätä ketjua. Uskoni ihmiskuntaan ainakin menetin. Kenelle minä sen suurin kärsijä-kruunun ojennan, sille jolla oli sairauksia ja keskenmenoja ja omaisten kuolemisia ja sitä ja tätä ja tuota, muttei SILTIKKÄÄN mennyt saikulle? Hienoa työtä ihminen, olet ollut elämässäsi ainakin TEHOKAS ja TUOTTELIJAS, muista asioista ei niin väliä...niin ja koska sinä kärsit tunnevammasta etkä tunne kipua ynnä muita juttuja kuten joku toinen, niin kaikkien muidenkin täytyy olla yhtä tunnevammasia? ja pitkäaikaissaurauksia, plaah, pikkujuttuja! kyllä minä teen työtä ja se on se suurin arvo elämässä ja ettei vaan ole taakaksi elämässä kellekään. Heikot ihmiset joutaa kuolla pois, mitä nuilla tekee, kyllä ihmisen on kestettävä KAIKKI ja saikullahan ei saa olla yhtään.

Itsemurha- ja mielisairaustilastot ei enää ihmetytä ollenkaan, on tämä maa vain niin täynnä kerrassaan sydämellisiä ihmisiä! Kuka on tehokkain kärsijä, näitä asioita voi sitten lämmöllä muistaa vanhana, että empähän ollut saikulla edes lapsen ja miehen ja sisaruksen yhtäaikaisen kuoleman jälkeen, vaikka sairastin sydänpussin tulehduksen samaan aikaan sekä syövän. Onhan se sairastaminenkin osa normaalia elämää, kuten kuolema ja syntymä, miksi sitten saikutella? Synnäriltä suoraan sorvin ääreen vain, ja mitä se on se höpötys sairaslomasta jonkun ison operaation jälkeen? Ennenkin on suoraan leikkaussalista menty töihin, ennen ei edes leikattu esim. syöpää, kyllä sitä vain silti töitä tehtiin eikä kukaan saikutellut ikinä! Niin...on kait ne nämäkin jotain meriittejä elämässä...

Mihin me nykyään enää ihmisiä tarvitaan inhimillisineen heikkouksineen, eikö robotit ajaisi asiaa paljon tehokkaammin? Ne ei ainakaan liikoja tunteile tai järkyty, ei sairastele eikä muutakaan yhtä vastenmielistä.

En voi muuta todeta, kuin että luojan kiitos minulla on ihana ja empaattinen työnantaja, jolle olen ekstralojaali hänen upean luonteensa puolesta.

Miten pitkään tuo yksi urpo jaksaa jankuttaa tuota samaa virttä, että omaisen kuolema ja hyvä tekosyy hakea "lomaa", oletko sinä ihminen hyvä ihan terve? Siunausta vaan kaikille teille ihanille ihmisille...

[/quote]

Mitä sinä tiedät minun surustani?? Olen surrut sydämeni verille ihan siinä missä muutkin mutta ilman sairaslomaa. Olen asettanut muut (lapset, puolison, eloon jääneen vanhemman) itseni edelle, huolehtinut heidän hyvinvoinnistaan ja sinnitellyt. Ehkä olen tehnyt mielestäsi väärin mutta  ei voi sanoa että olisin ollut itsekäs surussani. Silloinkin ajattelin ensin muita ja surin oman suruni rasittamatta muita. Olen aina ollut huono ruikuttamaan lääkärille vaivojani, jos kädet, jalat ja pää on toimineet niin mielestäni on ollut moraalisesti väärin jäädä sairaslomalle.

Ihan mammojen ja tämän ketjun innoittamana sanoin tänään tiukasti lääkärilleni ja tipahtihan sieltä viikko sairista!!!  En olekaan enää marttyyri enkä tehokas vaan kaikkien av mammojen kaltainen lopultakin:D Jipii!!

Otan huomenna pari buranaa ja lähden keväthangillee nauttimaan vapaastani jonka olen ansainnut oltuani liian ´kiltti ja korkeamoraalinen kaikki nämä vuodet;D

[/quote]

Kuulostat lastesi ja muidenkin läheistesi pahoinpitelijältä.

Selvisikö yksikään heistä kruunusi loisteen sokaisemana jaloilleen?

Veikkaan että ei... tai ehkä vahvimmat, eniten sinua jo ennalta halveksuneemmat?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 16:01"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 15:56"]

Jokunen vuosi sitten eräs tuttu menetti kolme neljästä lapsestaan kerralla auto-onnettomuudessa. Olisiko tämän äidin pitänyt mennä vaan ihan normaalisti töihin heti seuraavana päivänä???

[/quote]

HIeman eritason järkytys kuin kilpikonnan, kissan tai vanhan äidin kuolema.... Tässä tapauskessa ymmärrän hyvin ettei ole pitkään aikaan toimintakuntoinen. Tosin normaaliin elämään palaaminen antaa muuta ajateltavaa ja toivoa elämän jatkumisesta ainakin joiltain osin. Isä varmaan joutui surustaan huolimatta käymään töissä??

[/quote]

Isä taisi jäärä eläkkeelle eli ei toipunut koskaan.

Huomaa, että sinulla hyvin pinnallinen sielunelämä.