Lue keskustelun säännöt.
Sairaslomalla omaisen kuoleman takia, edelliseen keskusteluun..Kauanko ?
16.03.2013 |
Minä en päivääkään.
Jos kaikki olisivat vaikka tuollaiset 6-kuukautta sairaslomalla jokaisen läheisen kuoleman takia sen puoli vuotta sairaslomalla, niin kun ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain n .50600,
Silloin olettamalla, että surijoita 4 per vainaja, niin tekisi 202400 surijaa poissa työelämästä suremassa niin silloin joka vuosi menetettäisiin n 112000 työvuotta suremiseen, Äly hoi.
Jos suremisen vielä maksaa veronmaksajat, jotka eivät ole poissa töistä kun sen lauantain, kun on hautajaiset, niin kyllä on asiat niin, että haen tästä lähtien joka helvetin vainajan takia sen puoli vuotta olen päivän työssä ja taas suremaan puoleksi vuodeksi täydellä palkalla.
Näin kunnes pääsen ansaitulle eläkkeelle.
Entä jos talvisodassa yhtä vainajaa tai kadonnutta (lue kuollutta) 25904 kohden olisi jäisi laakista 4 sairaslomalle olisi sota ollut nopeasti ohi kun 25904 kaatunutta tai kadonnutta ja jokaista kohen 4 surijaa sairaslomalla 103616 sotilasta pois pelistä sairaslomalla.
Tietysti vielä viimeiset n. 100000 puoli vuotta sen jälkeen kun tämän suremistavan mukaan sota olisi ollut aika nopeasti ohi
Jos jokainen sotilas vielä surettaa puolen ajan sairaslomalle kotirintamalla vaikka toiset neljä, niin lopputulema olisi ollut sellaiset 26 000, sodassa + 40 000 normaalisti kuollutta niin sairaslomalla silloin
reilusti yli puoli miljoonaa poissa poissa pelistä 528000, voi vittu. Puolet koko työikäisestä väestöstä.
Olisi loppuneet kuolevat ennen kuin surijat, jo aikaasitten.
Kommentit (212)
Jos on pakko valita, niin mieluummin yli-ihminen kenen kruunu loistaa, kuin toisten pussilla elävä saikuttelija, joka on kuin loinen, kenestä ei meinaa päästä irti.
Mieti, kumpi antaa jälkikasvulleenkin paremman mallin. Lusmun lapsesta kasvaa syrjäytynyt lusmu. Näin se vain menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai mieluummin yli-ihminen, kuin surkea paskaläjä, joka masentuu joka pikkuasiasta ja vetää siitä draamaa ja suurentelee ja masistelee ja itkee ja valittaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:12"]
Älä viitsi leikkiä marttyyria. Jos et usko asiaa, niin kysy vaikka liitosta, että onko työnantajan pakko maksaa kaikesta työkyvyttömyydestä palkkaa.
Ei ole. Ja se on ihan oikein. Lusmuja on nykyään ihan liian paljon. Samat ihmiset saikuttelevat maanantaisin ja ovat saikulla joka ihmeen järkytyksestä.
Voit jatkaa martyyrina leikkimistä ja hysterisointia ihan rauhassa, mutta tosiasia on silti, että työkyvyttömyys ei meinaa sitä, että palkka tippuu kuin manulle illallinen tekemättömästä työstä
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:00"]
Toki voi olla vaikka 5 vuotta kotona. Mutta tarvitseeko työnantajan maksaa siitä palkkaa ja palkata sijaista siksi aikaa, kun sinä suret kotona vuosikausia.
Voit olla pois töistä, mutta palkkaa ei siitä tarvitse välttämättä maksaa. Näin se menee työehtosopimuksessakin. Työkyvyttömyys ei meinaa automaattisesti palkallista sairauslomaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:55"]
Mielenkiintoista, miten erilaisia mielipiteitä tämä asia herättää ihmisissä. Täytyy kyllä sanoa, että itse en ymmärrä miten osa ihmisistä on sitä mieltä että läheisen kuoleman takia ei voisi olla poissa töistä. Se on totta, että jokainen meistä on erilainen, ja suremme myös eri tavoilla. Jos rakas ihminen kuolee, kyllä minun mielestäni on oikeus saada surra rauhassa. En tietenkään voi tässä nyt määritellä, mikä on sitten sopiva aika, sen tietää jokainen itse omakohtaisesti. Kuolema on tietenkin luonnollinen asia, mutta se monesti silti järkyttää ihmisiä tietyllä tapaa.
[/quote]
[/quote]
Miksi työnantajan pitäisi maksaa siitä sairaslomastakaan, ei se työnantaja vika ole, että joku typerys ja heikko sairastelee? Kyllä pitäisi ihan jokaisen omasta pussista palkattomana mennä kaikki saikut, niin henkiset kuin fyysisetkin. Tosi ihminen ei sairastu ikinä mihinkään ja jos sairastuu, ei saikuttele. Koska jos sairastuu, on eläny jotenkin väärin.
Tähänhän tämä maailma menee :).
[/quote]
[/quote]
Haukut väärää puuta marttyyriksi rakas toveri. Ollakseni marttyyri ja päästäkseni kisaamaan teidän konkareiden joukkoon pitäisi minun menettää kaikki läheiseni, kaikki raajani, puhe- ja kirjoituskyky, itseasiassa tajuntani, mutta silti pystyä tekemään töitä vaikka telepatian voimin. Eläköön tulevaisuus.
Heikot tulisi eliminoida, niin säästyisi rahaa. Oikeasti en ajattele noin, mutta moni ajattelee.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:14"]
Jos on pakko valita, niin mieluummin yli-ihminen kenen kruunu loistaa, kuin toisten pussilla elävä saikuttelija, joka on kuin loinen, kenestä ei meinaa päästä irti.
Mieti, kumpi antaa jälkikasvulleenkin paremman mallin. Lusmun lapsesta kasvaa syrjäytynyt lusmu. Näin se vain menee.
[/quote]
Aina vain paranee! Olet oikeassa, lapsistani tulee surkeita luusereita ja olen itsekin surkea luuseri ;). Ls ilmon paikka, tuolla ihmisellä on tunteita ja kyky empatiaan! Kyllä psykomamman kaiken maailman itkuliisat ja muut vätystelijät voittaa. Ja jos näillä asenteilla ei saada tuottavaa työpaikkaa ja ihmistä, niin ei sitten millään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka itsekäs ihminen minä sitten olenkaan - hain töistä vuoden vuorotteluvapaata voidakseni saattohoitaa kuolemansairaan omaiseni ja sen jälken toipua kokemastani rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:14"]
Jos on pakko valita, niin mieluummin yli-ihminen kenen kruunu loistaa, kuin toisten pussilla elävä saikuttelija, joka on kuin loinen, kenestä ei meinaa päästä irti.
Mieti, kumpi antaa jälkikasvulleenkin paremman mallin. Lusmun lapsesta kasvaa syrjäytynyt lusmu. Näin se vain menee.
[/quote]
Yli-ihmismamman lapset tosin joutuvat suljetule hoitoon jo ennen aikuisikää, kun mamma kielsi heiltä isän, siskon ja veljen suremisen ettei vaan tuottavuus kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin se kyllä menee, vaikka yrität kääntää sitä toisin päin.
Surkeat luuserit, jotka saikuttelee joka pikkuasiasta, lentää yt-neuvotteluissa ensimäisinä ulos ja hyvä niin.
Jos on todella pakko valita, niin mieluummin olen selviytyjä, kuin se, joka jää tuleen makaamaan ja nyyhkimään.
Ihan jo oman elämänikin takia. En näe mitään hienoa siinä, että ei edes yritä selvitä asioista, vaan ainoa selviytymiskeino on nyyhkiä ja märehtiä ja masentua ja kieriä itsesäälissä.
Mutta elämä on valintoja. Jos haluaa valita itselleen uhrin tien, niin valinta on vapaa. Meillä on yksi ainoa elämä elettävänä ja jos haluat sen tuhlata märehtimiseen ja valittamiseen, voit sen tehdä ihan vapaasti.
Minä mieluummin olen se selviäjä, joka työstää aktiivisesti asioita ja pakkotilanteessa ui, kun sinä hukut.
[quote autho
r="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:14"]
Jos on pakko valita, niin mieluummin yli-ihminen kenen kruunu loistaa, kuin toisten pussilla elävä saikuttelija, joka on kuin loinen, kenestä ei meinaa päästä irti.
Mieti, kumpi antaa jälkikasvulleenkin paremman mallin. Lusmun lapsesta kasvaa syrjäytynyt lusmu. Näin se vain menee.
[/quote]
Aina vain paranee! Olet oikeassa, lapsistani tulee surkeita luusereita ja olen itsekin surkea luuseri ;). Ls ilmon paikka, tuolla ihmisellä on tunteita ja kyky empatiaan! Kyllä psykomamman kaiken maailman itkuliisat ja muut vätystelijät voittaa. Ja jos näillä asenteilla ei saada tuottavaa työpaikkaa ja ihmistä, niin ei sitten millään!
[/quote]
Juuri näin se kyllä menee, vaikka yrität kääntää sitä toisin päin.
Surkeat luuserit, jotka saikuttelee joka pikkuasiasta, lentää yt-neuvotteluissa ensimäisinä ulos ja hyvä niin.
Jos on todella pakko valita, niin mieluummin olen selviytyjä, kuin se, joka jää tuleen makaamaan ja nyyhkimään.
Ihan jo oman elämänikin takia. En näe mitään hienoa siinä, että ei edes yritä selvitä asioista, vaan ainoa selviytymiskeino on nyyhkiä ja märehtiä ja masentua ja kieriä itsesäälissä.
Mutta elämä on valintoja. Jos haluaa valita itselleen uhrin tien, niin valinta on vapaa. Meillä on yksi ainoa elämä elettävänä ja jos haluat sen tuhlata märehtimiseen ja valittamiseen, voit sen tehdä ihan vapaasti.
Minä mieluummin olen se selviäjä, joka työstää aktiivisesti asioita ja pakkotilanteessa ui, kun sinä hukut.
[quote autho
r="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:14"]
Jos on pakko valita, niin mieluummin yli-ihminen kenen kruunu loistaa, kuin toisten pussilla elävä saikuttelija, joka on kuin loinen, kenestä ei meinaa päästä irti.
Mieti, kumpi antaa jälkikasvulleenkin paremman mallin. Lusmun lapsesta kasvaa syrjäytynyt lusmu. Näin se vain menee.
[/quote]
Aina vain paranee! Olet oikeassa, lapsistani tulee surkeita luusereita ja olen itsekin surkea luuseri ;). Ls ilmon paikka, tuolla ihmisellä on tunteita ja kyky empatiaan! Kyllä psykomamman kaiken maailman itkuliisat ja muut vätystelijät voittaa. Ja jos näillä asenteilla ei saada tuottavaa työpaikkaa ja ihmistä, niin ei sitten millään!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni kuoli reilu vuosi takaperin. En ole työkuntoinen.
tai yli-ihminen opettaa lapsilleen sen, että eteen päin kannattaa mennä, eikä jäädä märehtimään paikalleen
Ui tai huku. Minun lapseni uivat, sinun lapsesi hukkuvat. Sinun lapsesi masentuvat ja hakevat saikkua masennukseen ja elävät sossun rahoilla loppuelämän uhreina, kun minun lapseni oppivat selviytymiskeinoja ja pärjäävät.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:25"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:14"]
Jos on pakko valita, niin mieluummin yli-ihminen kenen kruunu loistaa, kuin toisten pussilla elävä saikuttelija, joka on kuin loinen, kenestä ei meinaa päästä irti.
Mieti, kumpi antaa jälkikasvulleenkin paremman mallin. Lusmun lapsesta kasvaa syrjäytynyt lusmu. Näin se vain menee.
[/quote]
Yli-ihmismamman lapset tosin joutuvat suljetule hoitoon jo ennen aikuisikää, kun mamma kielsi heiltä isän, siskon ja veljen suremisen ettei vaan tuottavuus kärsi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin puolisoon/lapsen äkillisen kuoleman jälkeen on sellaisessa shokkitilassa, että monessa työssä se voi olla oikeasti ihan sivullisillekin haitaksi, jopa vaaraksi... poissaolo siis täysin ymmärrettävä, hyväksyttävä ja suositeltava. Se kauanko akuutti vaihe kestää, lienee yksilöllistä - siksi olikin viksua vierailla tiiviisti lääkärillä, ettei heti ja automaattisesti sulkeudun viikkokausiksi kotiin.
itse myös uskon, että arjen jatkuminen auttaa. eli töihinkin heti kun se akuutti, lamauttava surureaktio alkaa hellittää sen verran, ettei työssäollessa aiheuta esim vaaratilanteita/turhaa lisätyötä muille jne.
Eli alkuvaiheessa sairasloma ymmärrettävä, "koko" suruaikana taas ei olisi, ainakaan useimmiten. Kellä se sit on viikko ja kellä kaksibkuukautta, ei kai sitä ennalta voi tietää. niin jännittävä, herkkä ja arvaamaton tuo ihmismieli on. Tietty jos tilanne laukaisee esim masennuksen tms varsinaisen sairauden niin asia on eri.
jos muista sukulaisista niin ihmettelisin paria päivää pidempää poissaoloa.
Suomessa on jo ihan liikaa hyysätty surkimuksia yleensäkin. Raiskaajat on vapautettu, kun niillä on niin surkea lapsuus. Murhaajille pitää antaa uusi mahdollisuus. Jokaisesta pikkurisauksesta pitää hakea saikkua kun masentaa.
Masennusta ei yritetä poistaa aktiivisesti vaan maataan saikulla kotona. Jos joku menee töihin, koska työ on parasta terapiaa, se on kylmä yli-ihminen ja halveksittava näiden mielestä.
Suomi ei nyt vain pysty enää kohta elättämään kaikkia niin, että se pieni yli-ihmisten enemmistö kantaa matkassaan näitä masistelijoita ja empaattisia saikuttelijoita ja heikkoja ihmisiä, joiden mielestä se on hienoa, että he saavat maata kotona kaivamassa napaanasa ja istumassa surunsa päällä ja mitään ei tarvitse edes yrittää.
Kuka teidät elättää, jos ne teidän halveksimat selviytyjät lyö hanskat tiskiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:27"]
tai yli-ihminen opettaa lapsilleen sen, että eteen päin kannattaa mennä, eikä jäädä märehtimään paikalleen
Ui tai huku. Minun lapseni uivat, sinun lapsesi hukkuvat. Sinun lapsesi masentuvat ja hakevat saikkua masennukseen ja elävät sossun rahoilla loppuelämän uhreina, kun minun lapseni oppivat selviytymiskeinoja ja pärjäävät.
[/quote]
Minun lapseni selvisivät ja ovat kaikki vahvoja tuottavia kansalaisia (taitavat työllistää nicojessicasikin) riippumatta kohtaamistaan asioista. Sinun lapsesi ovat kasvaneet pumpulissa pyskopaatin leluina. Säröillä jo ennen ekaa iskua.
Toivottavasi hw eivät koskaan lisäänny, koska se vasta kalliiksi yhteiskunnalle tulisikin.
PS: Sen Sirpa Laamasen äiti oli aika tarkka psykologinen kopiosi. "Hienoja" lapsia kasvatatte.
Kriisipsykologi Salli Saaren mukaan äkilliseen järkytykseen ja kriisiin ihmiset reagoivat kutakuinkin saman kaavan mukaan. Töihin palaaminen voimien mukaan mahdollisimman pian olisi suositeltavaa, mutta työnantajilla pitäisi olla viisaus ja mahdollisuus tarjota esim. Osapäivätöitä tai hetkellisesti muuta, helpompaa työtä. Ote elämään säilyisi eikä surija tuntisi syyllisyyttä siitä, kun ei pysty normaaliin tulokseen.
Jokunen vuosi sitten eräs tuttu menetti kolme neljästä lapsestaan kerralla auto-onnettomuudessa. Olisiko tämän äidin pitänyt mennä vaan ihan normaalisti töihin heti seuraavana päivänä???
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:25"]
Juuri näin se kyllä menee, vaikka yrität kääntää sitä toisin päin.
Surkeat luuserit, jotka saikuttelee joka pikkuasiasta, lentää yt-neuvotteluissa ensimäisinä ulos ja hyvä niin.
Jos on todella pakko valita, niin mieluummin olen selviytyjä, kuin se, joka jää tuleen makaamaan ja nyyhkimään.
Ihan jo oman elämänikin takia. En näe mitään hienoa siinä, että ei edes yritä selvitä asioista, vaan ainoa selviytymiskeino on nyyhkiä ja märehtiä ja masentua ja kieriä itsesäälissä.
Mutta elämä on valintoja. Jos haluaa valita itselleen uhrin tien, niin valinta on vapaa. Meillä on yksi ainoa elämä elettävänä ja jos haluat sen tuhlata märehtimiseen ja valittamiseen, voit sen tehdä ihan vapaasti.
Minä mieluummin olen se selviäjä, joka työstää aktiivisesti asioita ja pakkotilanteessa ui, kun sinä hukut.
[quote autho
r="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:14"]
Jos on pakko valita, niin mieluummin yli-ihminen kenen kruunu loistaa, kuin toisten pussilla elävä saikuttelija, joka on kuin loinen, kenestä ei meinaa päästä irti.
Mieti, kumpi antaa jälkikasvulleenkin paremman mallin. Lusmun lapsesta kasvaa syrjäytynyt lusmu. Näin se vain menee.
[/quote]
Aina vain paranee! Olet oikeassa, lapsistani tulee surkeita luusereita ja olen itsekin surkea luuseri ;). Ls ilmon paikka, tuolla ihmisellä on tunteita ja kyky empatiaan! Kyllä psykomamman kaiken maailman itkuliisat ja muut vätystelijät voittaa. Ja jos näillä asenteilla ei saada tuottavaa työpaikkaa ja ihmistä, niin ei sitten millään!
[/quote]
[/quote]
Olet oikeassa, tunteet ovat uhriutumista ja suru turhaa p-jauhantaa. Olen kokenut elämässäni kaikenlaista ja selviytynyt niistä juuri kokemalla ja tuntemalla. En suinkaan ole "uhriutunut" kuten haluat asian vääntää, koen olevani aika vahva ihminen. Mutta harhaahan tämä, tottakai, oikeasti olen vain vätys, joka elelee muiden rahoilla, vaikka käynkin töissä, enkä saikuttele "turhista", mutta oikeasti kuitenkin saikuttelen, sillä kaikki saikut ovat turhia ;). Tosin en koe tarvetta olla mikään robotti, joka paahtaa elämänsä läpi laput silmillä ja tulpat korvissa. Lapsilleni opetan empatiaa eli kasvatan ne ihan vinoon.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 13:33"]
Mun kilpikonna kuoli. Olin siitä saikulla kaksi viikkoa. En vain kyennyt töihin. Ihminen voi kokea suurta surua myös eläimiä kohtaan.
[/quote]
työkaveri oli saikulla viikon kun kissa kuoli. Ihan tosi. Ja vielä kahden lapsen äiti eli katti oli niin tärkeä hänelle.
[/quote]
Voi hyvä luoja - toivottavasti noi eläinjutut oli vitsi!!
Mun molemmat vanhemmat on kuolleet, isoäiti myös ja 4 keskenmenoa takana enkä ole koskaan saanut päivääkään sairaslomaa.....
Vaikka olisikin ollut saikkua olisin joutunut huolehtimaan esim äidin kuoleman jälkeen isästä ja 3 lapsestani.... Elävät ensin! Olisinko voinut jättää heidät heitteille vain oman suruni takia??
[/quote]
Eivät eläinrakkaat selviä surematta, kyllä lemmikin kuolema on kova isku. Eikö keskenmenonvuoksi tarvitse edes sairauslomaa, kyllä moni toipuu keskenmenosta sairauslomalla, se ei tarkoita että jättäisi muut huomiotta! Minua kehotettiin hakeutumaan päivystykseen, kun äitini kuoli, ilmeisesti näkivät kuinka voin huonosti.
[/quote]
Nyt en ymmärrä kirjiotustasi?? "Eikä keskenmenon vuoksi tarvitse edes sairaslomaa, moni keskenmenon saanut toipuu sairaslomalla" ???
Kyllä näillä sivustoilla on niitäkin jotka ovat km vuoksi viikkoja sairiksella, itse en saanut siis päivääkään. 2x kaavintaa tehtiin perjantaina ja ma töihin, 2x viikolla ja seuraavana aamuna vuotavana töihin.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 15:56"]
Jokunen vuosi sitten eräs tuttu menetti kolme neljästä lapsestaan kerralla auto-onnettomuudessa. Olisiko tämän äidin pitänyt mennä vaan ihan normaalisti töihin heti seuraavana päivänä???
[/quote]
HIeman eritason järkytys kuin kilpikonnan, kissan tai vanhan äidin kuolema.... Tässä tapauskessa ymmärrän hyvin ettei ole pitkään aikaan toimintakuntoinen. Tosin normaaliin elämään palaaminen antaa muuta ajateltavaa ja toivoa elämän jatkumisesta ainakin joiltain osin. Isä varmaan joutui surustaan huolimatta käymään töissä??
Älä viitsi leikkiä marttyyria. Jos et usko asiaa, niin kysy vaikka liitosta, että onko työnantajan pakko maksaa kaikesta työkyvyttömyydestä palkkaa.
Ei ole. Ja se on ihan oikein. Lusmuja on nykyään ihan liian paljon. Samat ihmiset saikuttelevat maanantaisin ja ovat saikulla joka ihmeen järkytyksestä.
Voit jatkaa martyyrina leikkimistä ja hysterisointia ihan rauhassa, mutta tosiasia on silti, että työkyvyttömyys ei meinaa sitä, että palkka tippuu kuin manulle illallinen tekemättömästä työstä
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 18:00"]
Toki voi olla vaikka 5 vuotta kotona. Mutta tarvitseeko työnantajan maksaa siitä palkkaa ja palkata sijaista siksi aikaa, kun sinä suret kotona vuosikausia.
Voit olla pois töistä, mutta palkkaa ei siitä tarvitse välttämättä maksaa. Näin se menee työehtosopimuksessakin. Työkyvyttömyys ei meinaa automaattisesti palkallista sairauslomaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 17:55"]
Mielenkiintoista, miten erilaisia mielipiteitä tämä asia herättää ihmisissä. Täytyy kyllä sanoa, että itse en ymmärrä miten osa ihmisistä on sitä mieltä että läheisen kuoleman takia ei voisi olla poissa töistä. Se on totta, että jokainen meistä on erilainen, ja suremme myös eri tavoilla. Jos rakas ihminen kuolee, kyllä minun mielestäni on oikeus saada surra rauhassa. En tietenkään voi tässä nyt määritellä, mikä on sitten sopiva aika, sen tietää jokainen itse omakohtaisesti. Kuolema on tietenkin luonnollinen asia, mutta se monesti silti järkyttää ihmisiä tietyllä tapaa.
[/quote]
[/quote]
Miksi työnantajan pitäisi maksaa siitä sairaslomastakaan, ei se työnantaja vika ole, että joku typerys ja heikko sairastelee? Kyllä pitäisi ihan jokaisen omasta pussista palkattomana mennä kaikki saikut, niin henkiset kuin fyysisetkin. Tosi ihminen ei sairastu ikinä mihinkään ja jos sairastuu, ei saikuttele. Koska jos sairastuu, on eläny jotenkin väärin.
Tähänhän tämä maailma menee :).
[/quote]