Lue keskustelun säännöt.
Siis häh! Poikaystävä haluaa että maksan vuokraa!
11.03.2019 |
Ollaan muuttamassa yhteen poikaystävän kanssa. Minulla on nyt kiva vuokrakaksio Vantaalla, poikaystävällä velaton 3h+k omistusasunto Helsingissä.
Hän sanoikin yllättäen, että minun pitäisi maksaa jonkjn verran vuokraa. Sius mitä ihmettä! Eihän omasta asunnosta muutenkaan makseta vuokraa.
Nyt olenkin alkanut miettimään, että jatkan omassani asumista.
Silkkaa ahneutta haluta vuokraa, poikaystävällä on kuitenkin hyvät tulot ja varallisuuttakin kivasti. Hän on 28v.
-N22-
Kommentit (543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkuvatlokit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te puhutte teidän puolisoista LOKKEINA!!!!
Te olette parisuhteessa ette ystävyyssuhteessa!!!
Tuo naisen raskaus ja äitiysloma kommentti oli verrattavissa tähän. Mutta kukaan teistä ei kommentoi siihen.
Miten se suhde siinä muuttuu että se tyttöystävä synnyttää lapsen? Miksi silloin ei makseta vuokraa puolisolle? Miksei aviopuoliso maksa vuokraa?
Ja te ketkä vänkäätte että se tuleva avopuoliso lokkeilee!!!! niin milloin se vuokran maksaminen päättyisi?
Ei mikään ihme että syntyvyys laskee ja yksinäiset itkee yksinäisyyttä lehdissä.
Jos se toinen rakastaa sinua ja haluaa asua sinun kanssasi, HÄN EI OLE LOKKI!
Parisuhde ei ole parisuhde, jos vain toinen maksaa. Silloin se on maksettu suhde. Niitäkin on.
Ei mitään kustannuksia ole pakko maksaa, jos niin sovitaan. Mutta jos molemmat hoitavat oman osuutensa, silloin asunto ostetaan puoliksi tai toinen maksaa vuokraa.
Avioliitossa onkin velvollisuus kustantaa perheen eläminen. Ehkä siksi miehet ovatkin varuillaan, ettei tee väärää valintaa rakkauden huumassa. Sitten nainen valittaa miehen töistä, kunnes vie lapset ja rahat.omistaja maksaa lainan koska omistaa että rahoitusvastikkeen, maksaa myös putki sun muut rempat. Toinen maksaa hoitovastikkeen, lisäksi netti, sähkö, vakuutus puokkiin. En alkaisi asumaan miehen kanssa jos pitää vuokraa maksaa, maksan kyllä hoitovastikkeen ja nuo ylläolevat puokkiin. Mulla on omistusasunto, velaton.
Sulle sopisi että mies muuttaa sun omistusasuntoon puolen vastikkeen hinnalla?
Mulle sopisi ihan hyvin, että rakastamani ihminen muuttaa asumaan kanssani puolella vastikkeesta ja juoksevista kuluista. Vaikka pihi olenkin, en sentään niin saita, että tavoittelisin mammonaa rakkaani kustannuksella.
Ja lainaamasi henkilö puhui koko hoitovastikkeesta, rahoitusvastiketta ei ole, jos ei ole tehty remontteja tai ole vielä rakentamisenaikaista yhtiövelkaa (eli siis suoraan osakkeen arvoon vaikuttavaa velkaa).
-joku toinen-
Ihan samalla tavalla se on mammonan tavoittelua rakkaan kustannuksella, jos vaatii, että pitää saada asua lähes ilmaiseksi toisen asunnossa.
En varmaan menisi yksiin sellaisen kanssa, joka vaatisi. Mikäli vaikuttaa olevan rahan perässä saa lemput. Haluan kumppanin, en kummankaanpuoleista hyväksikäyttösuhdetta.
Mutta sinähän juuri haluat käyttää vastikkeetta toisen omaisuutta, tämä on juuri sitä hyväksikäyttöä.
Luitkohan ihan huolella? Olen siis mies, jolla on omistusasunto ja mielelläni ottaisin kumppanini asumaan puolella juoksevista kuluista, vaikka joidenkin itkuisten trollien mukaan minua hyväksikäytetäisiin törkeästi. En ottaisi kuitenkaan sellaista, joka ehdottomasti vaatisi maksavansa vain puolet kuluista, kun se toisi ilmi hyötymistarkoituksen.
Siihen sinulla tai kenelle tahansa on toki oikeus ja ilmeisesti olet myös samaa mieltä että asumisesta kohtuullisen korvauksen odottaminen ei sinänsä ole mitenkään erityisen ahnetta, kun kerran itsekin karsastat tilannetta jossa kumppaniehdokas odottaisi tai vaatisi sinun antavan hänen asua puoli-ilmaiseksi?
Ei sinällään erityisen ahnetta, mutta ihmettelen hieman motiiveja yhteenmuuttoon, mikäli päälimmäisenä mielessä olisi omaisuutensa käytöstä saatava korvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkuvatlokit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te puhutte teidän puolisoista LOKKEINA!!!!
Te olette parisuhteessa ette ystävyyssuhteessa!!!
Tuo naisen raskaus ja äitiysloma kommentti oli verrattavissa tähän. Mutta kukaan teistä ei kommentoi siihen.
Miten se suhde siinä muuttuu että se tyttöystävä synnyttää lapsen? Miksi silloin ei makseta vuokraa puolisolle? Miksei aviopuoliso maksa vuokraa?
Ja te ketkä vänkäätte että se tuleva avopuoliso lokkeilee!!!! niin milloin se vuokran maksaminen päättyisi?
Ei mikään ihme että syntyvyys laskee ja yksinäiset itkee yksinäisyyttä lehdissä.
Jos se toinen rakastaa sinua ja haluaa asua sinun kanssasi, HÄN EI OLE LOKKI!
Parisuhde ei ole parisuhde, jos vain toinen maksaa. Silloin se on maksettu suhde. Niitäkin on.
Ei mitään kustannuksia ole pakko maksaa, jos niin sovitaan. Mutta jos molemmat hoitavat oman osuutensa, silloin asunto ostetaan puoliksi tai toinen maksaa vuokraa.
Avioliitossa onkin velvollisuus kustantaa perheen eläminen. Ehkä siksi miehet ovatkin varuillaan, ettei tee väärää valintaa rakkauden huumassa. Sitten nainen valittaa miehen töistä, kunnes vie lapset ja rahat.omistaja maksaa lainan koska omistaa että rahoitusvastikkeen, maksaa myös putki sun muut rempat. Toinen maksaa hoitovastikkeen, lisäksi netti, sähkö, vakuutus puokkiin. En alkaisi asumaan miehen kanssa jos pitää vuokraa maksaa, maksan kyllä hoitovastikkeen ja nuo ylläolevat puokkiin. Mulla on omistusasunto, velaton.
Sulle sopisi että mies muuttaa sun omistusasuntoon puolen vastikkeen hinnalla?
Mulle sopisi ihan hyvin, että rakastamani ihminen muuttaa asumaan kanssani puolella vastikkeesta ja juoksevista kuluista. Vaikka pihi olenkin, en sentään niin saita, että tavoittelisin mammonaa rakkaani kustannuksella.
Ja lainaamasi henkilö puhui koko hoitovastikkeesta, rahoitusvastiketta ei ole, jos ei ole tehty remontteja tai ole vielä rakentamisenaikaista yhtiövelkaa (eli siis suoraan osakkeen arvoon vaikuttavaa velkaa).
-joku toinen-
Ihan samalla tavalla se on mammonan tavoittelua rakkaan kustannuksella, jos vaatii, että pitää saada asua lähes ilmaiseksi toisen asunnossa.
En varmaan menisi yksiin sellaisen kanssa, joka vaatisi. Mikäli vaikuttaa olevan rahan perässä saa lemput. Haluan kumppanin, en kummankaanpuoleista hyväksikäyttösuhdetta.
Mutta sinähän juuri haluat käyttää vastikkeetta toisen omaisuutta, tämä on juuri sitä hyväksikäyttöä.
Luitkohan ihan huolella? Olen siis mies, jolla on omistusasunto ja mielelläni ottaisin kumppanini asumaan puolella juoksevista kuluista, vaikka joidenkin itkuisten trollien mukaan minua hyväksikäytetäisiin törkeästi. En ottaisi kuitenkaan sellaista, joka ehdottomasti vaatisi maksavansa vain puolet kuluista, kun se toisi ilmi hyötymistarkoituksen.
Siihen sinulla tai kenelle tahansa on toki oikeus ja ilmeisesti olet myös samaa mieltä että asumisesta kohtuullisen korvauksen odottaminen ei sinänsä ole mitenkään erityisen ahnetta, kun kerran itsekin karsastat tilannetta jossa kumppaniehdokas odottaisi tai vaatisi sinun antavan hänen asua puoli-ilmaiseksi?
Ei sinällään erityisen ahnetta, mutta ihmettelen hieman motiiveja yhteenmuuttoon, mikäli päälimmäisenä mielessä olisi omaisuutensa käytöstä saatava korvaus.
Ah. Minusta raha-asiat on syytä sopia ennen yhteenmuuttoa joten en koe että ne olisivat päällimmäisenä mielessä. Se nyt vain on tarpeellinen keskustelu ja tuokin asia siinä tulee ilmi.
Tamantakiatuloerot kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI SE AVOPUOLISO EI MAKSA VUOKRAA SILLOIN JOS ON RASKAANA/VAUVA?
Voi luoja. Se, että toinen maksaa toisen elämisen poikkeustilanteissa, kuten työttömyys, sairastuminen tai varsinkin yhteisen lapsen saaminen, ei tarkoita, että toisen pitää maksaa toisen eläminen myös silloin, kun hän on täysin terve ja työelämässä.
Muutenkin, jos lapsen yrittämisestä on yhdessä sovittu, niin tietysti siitä koituvat kulut kuuluvat molemmille. Jos yhdessä päätetään, että esim. toinen hoitaa lasta kotona kunnes se menee kouluun, niin silloin yhteisiin, lapsesta koituviin kuluihin kuuluu myös lasta hoitavan puolison tulonmenetys. Kotivanhemman tulee saada oikeudenmukainen korvaus työstään (mukaanlukien eläketurva). Tässä tilanteessa oletettavasti helpointa on, että puoliso esim. maksaa asumisen kokonaan. Myös siinä tapauksessa, että heillä on yhteinen laina, ja hän näin - hui kauheaa - tulee maksaneeksi myös kotona olevan puolisonsa lainaa kartuttaen tämän omaisuutta.
t. Se nainen 30 v. jonka mielestä asunnon omistajan ei tarvitse tarjota ilmaista tai lähes ilmaista asuntoa puolisolleen (itsellä ei lapsia ole eikä tule)
Eli kun lapsi menee päiväkotiin ja nainen töihin, hän alkaa maksaa uudestaan vuokraa?
Lapsi on yhteinen. Perheen kulut maksetaan puoliksi. Jos et aio kuitenkaan maksaa mitään ja vetoat naiseuteesi ja lapsen saantiin, otat itsellesi maksetun puolison ja synnyttäjän aseman. Kuka feministi sellaista ehdottaisi. Kyllä kuluja voidaan ja pitää jakaa, mutta tuollainen kategorinen minä en maksa mitään kun synnytin lapsen on aika antiikkista.
2 ihmistä ei siis ole sinusta perhe. Kaksi aikuista ihmistä eivät ole perhe, jo toinen maksaa toisella vuokraa. Mutta 2 ihmistä on perhe jos maksavat käyttökulut puoliksi.
AP tapauksessa on kyse kimppakämpästä, ei avoliitossa eikä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota, että laitatte miehen kämpän vuokralle ja maksatte puoliksi sinun kämpän vuokran.
Tämähän se toinen reilu vaihtoehto on jos toinen maksaa mieluummin vuokraa vieraalle kuin kumppanilleen, toinen tietysti se että ostaa puolet siitä kämpästä.
Tietysti maksaa mieluummin vieraalle niin on viralliset vuokralaisen oikeudetkin.
Samanlaiset oikeudet ne on kun maksaa puolisollekin, jahka tekee vuokrasopimuksen. Ei se eroa mitenkään. Ja paremmat ne oikeudet on kun tilanteessa, jossa loisii toisen nurkissa maksamatta mitään. Se on minuutti ja ulos.
Eniten tässä nyt tuntuu jotakuta puolisokandidaattia haittaavan ja kadehdittavan, että jollakulla on asunto ja enemmän varallisuutta (tai oikeammin lainaa), ja se nyppii pahasti. Suomi on vapaa maa, ja siitä vain tekemään sama tai ehdottamaan asunnon puolittamista ja maksamista. Mutta jos se tai vuokranmaksu ei kelpaa, ehkä sitten kannattaa hankkia kumppani toimeentulotuen piiristä kunnes oma talous tai etiikka kestää normaalin kanssakäymisen kumppaniehdokkaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkuvatlokit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te puhutte teidän puolisoista LOKKEINA!!!!
Te olette parisuhteessa ette ystävyyssuhteessa!!!
Tuo naisen raskaus ja äitiysloma kommentti oli verrattavissa tähän. Mutta kukaan teistä ei kommentoi siihen.
Miten se suhde siinä muuttuu että se tyttöystävä synnyttää lapsen? Miksi silloin ei makseta vuokraa puolisolle? Miksei aviopuoliso maksa vuokraa?
Ja te ketkä vänkäätte että se tuleva avopuoliso lokkeilee!!!! niin milloin se vuokran maksaminen päättyisi?
Ei mikään ihme että syntyvyys laskee ja yksinäiset itkee yksinäisyyttä lehdissä.
Jos se toinen rakastaa sinua ja haluaa asua sinun kanssasi, HÄN EI OLE LOKKI!
Parisuhde ei ole parisuhde, jos vain toinen maksaa. Silloin se on maksettu suhde. Niitäkin on.
Ei mitään kustannuksia ole pakko maksaa, jos niin sovitaan. Mutta jos molemmat hoitavat oman osuutensa, silloin asunto ostetaan puoliksi tai toinen maksaa vuokraa.
Avioliitossa onkin velvollisuus kustantaa perheen eläminen. Ehkä siksi miehet ovatkin varuillaan, ettei tee väärää valintaa rakkauden huumassa. Sitten nainen valittaa miehen töistä, kunnes vie lapset ja rahat.omistaja maksaa lainan koska omistaa että rahoitusvastikkeen, maksaa myös putki sun muut rempat. Toinen maksaa hoitovastikkeen, lisäksi netti, sähkö, vakuutus puokkiin. En alkaisi asumaan miehen kanssa jos pitää vuokraa maksaa, maksan kyllä hoitovastikkeen ja nuo ylläolevat puokkiin. Mulla on omistusasunto, velaton.
Sulle sopisi että mies muuttaa sun omistusasuntoon puolen vastikkeen hinnalla?
Mulle sopisi ihan hyvin, että rakastamani ihminen muuttaa asumaan kanssani puolella vastikkeesta ja juoksevista kuluista. Vaikka pihi olenkin, en sentään niin saita, että tavoittelisin mammonaa rakkaani kustannuksella.
Ja lainaamasi henkilö puhui koko hoitovastikkeesta, rahoitusvastiketta ei ole, jos ei ole tehty remontteja tai ole vielä rakentamisenaikaista yhtiövelkaa (eli siis suoraan osakkeen arvoon vaikuttavaa velkaa).
-joku toinen-
Ihan samalla tavalla se on mammonan tavoittelua rakkaan kustannuksella, jos vaatii, että pitää saada asua lähes ilmaiseksi toisen asunnossa.
En varmaan menisi yksiin sellaisen kanssa, joka vaatisi. Mikäli vaikuttaa olevan rahan perässä saa lemput. Haluan kumppanin, en kummankaanpuoleista hyväksikäyttösuhdetta.
Mutta sinähän juuri haluat käyttää vastikkeetta toisen omaisuutta, tämä on juuri sitä hyväksikäyttöä.
Luitkohan ihan huolella? Olen siis mies, jolla on omistusasunto ja mielelläni ottaisin kumppanini asumaan puolella juoksevista kuluista, vaikka joidenkin itkuisten trollien mukaan minua hyväksikäytetäisiin törkeästi. En ottaisi kuitenkaan sellaista, joka ehdottomasti vaatisi maksavansa vain puolet kuluista, kun se toisi ilmi hyötymistarkoituksen.
Siihen sinulla tai kenelle tahansa on toki oikeus ja ilmeisesti olet myös samaa mieltä että asumisesta kohtuullisen korvauksen odottaminen ei sinänsä ole mitenkään erityisen ahnetta, kun kerran itsekin karsastat tilannetta jossa kumppaniehdokas odottaisi tai vaatisi sinun antavan hänen asua puoli-ilmaiseksi?
Ei sinällään erityisen ahnetta, mutta ihmettelen hieman motiiveja yhteenmuuttoon, mikäli päälimmäisenä mielessä olisi omaisuutensa käytöstä saatava korvaus.
Olen eri, mutta minusta tuo on aikamoista vääristelyä. Tuskin se kenelläkään on päällimmäisenä mielessä, mutta reilu asumiskulujen jako on yhteenmuutossa yksi keskusteltava asia muiden joukossa. Ihminen, joka vaatii asua puolella hoitovastikkeella on joko ahne hyväksikäyttäjä tai - mikä vielä pahempaa - oikeasti niin tyhmä että kuvittelee tuota reiluksi. Kumpikin olisi aika yksiselitteinen deal breaker minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä ihan sairas ketju :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkuvatlokit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te puhutte teidän puolisoista LOKKEINA!!!!
Te olette parisuhteessa ette ystävyyssuhteessa!!!
Tuo naisen raskaus ja äitiysloma kommentti oli verrattavissa tähän. Mutta kukaan teistä ei kommentoi siihen.
Miten se suhde siinä muuttuu että se tyttöystävä synnyttää lapsen? Miksi silloin ei makseta vuokraa puolisolle? Miksei aviopuoliso maksa vuokraa?
Ja te ketkä vänkäätte että se tuleva avopuoliso lokkeilee!!!! niin milloin se vuokran maksaminen päättyisi?
Ei mikään ihme että syntyvyys laskee ja yksinäiset itkee yksinäisyyttä lehdissä.
Jos se toinen rakastaa sinua ja haluaa asua sinun kanssasi, HÄN EI OLE LOKKI!
Parisuhde ei ole parisuhde, jos vain toinen maksaa. Silloin se on maksettu suhde. Niitäkin on.
Ei mitään kustannuksia ole pakko maksaa, jos niin sovitaan. Mutta jos molemmat hoitavat oman osuutensa, silloin asunto ostetaan puoliksi tai toinen maksaa vuokraa.
Avioliitossa onkin velvollisuus kustantaa perheen eläminen. Ehkä siksi miehet ovatkin varuillaan, ettei tee väärää valintaa rakkauden huumassa. Sitten nainen valittaa miehen töistä, kunnes vie lapset ja rahat.omistaja maksaa lainan koska omistaa että rahoitusvastikkeen, maksaa myös putki sun muut rempat. Toinen maksaa hoitovastikkeen, lisäksi netti, sähkö, vakuutus puokkiin. En alkaisi asumaan miehen kanssa jos pitää vuokraa maksaa, maksan kyllä hoitovastikkeen ja nuo ylläolevat puokkiin. Mulla on omistusasunto, velaton.
Sulle sopisi että mies muuttaa sun omistusasuntoon puolen vastikkeen hinnalla?
Mulle sopisi ihan hyvin, että rakastamani ihminen muuttaa asumaan kanssani puolella vastikkeesta ja juoksevista kuluista. Vaikka pihi olenkin, en sentään niin saita, että tavoittelisin mammonaa rakkaani kustannuksella.
Ja lainaamasi henkilö puhui koko hoitovastikkeesta, rahoitusvastiketta ei ole, jos ei ole tehty remontteja tai ole vielä rakentamisenaikaista yhtiövelkaa (eli siis suoraan osakkeen arvoon vaikuttavaa velkaa).
-joku toinen-
Ihan samalla tavalla se on mammonan tavoittelua rakkaan kustannuksella, jos vaatii, että pitää saada asua lähes ilmaiseksi toisen asunnossa.
En varmaan menisi yksiin sellaisen kanssa, joka vaatisi. Mikäli vaikuttaa olevan rahan perässä saa lemput. Haluan kumppanin, en kummankaanpuoleista hyväksikäyttösuhdetta.
Mutta sinähän juuri haluat käyttää vastikkeetta toisen omaisuutta, tämä on juuri sitä hyväksikäyttöä.
Luitkohan ihan huolella? Olen siis mies, jolla on omistusasunto ja mielelläni ottaisin kumppanini asumaan puolella juoksevista kuluista, vaikka joidenkin itkuisten trollien mukaan minua hyväksikäytetäisiin törkeästi. En ottaisi kuitenkaan sellaista, joka ehdottomasti vaatisi maksavansa vain puolet kuluista, kun se toisi ilmi hyötymistarkoituksen.
Siihen sinulla tai kenelle tahansa on toki oikeus ja ilmeisesti olet myös samaa mieltä että asumisesta kohtuullisen korvauksen odottaminen ei sinänsä ole mitenkään erityisen ahnetta, kun kerran itsekin karsastat tilannetta jossa kumppaniehdokas odottaisi tai vaatisi sinun antavan hänen asua puoli-ilmaiseksi?
Ei sinällään erityisen ahnetta, mutta ihmettelen hieman motiiveja yhteenmuuttoon, mikäli päälimmäisenä mielessä olisi omaisuutensa käytöstä saatava korvaus.
Ah. Minusta raha-asiat on syytä sopia ennen yhteenmuuttoa joten en koe että ne olisivat päällimmäisenä mielessä. Se nyt vain on tarpeellinen keskustelu ja tuokin asia siinä tulee ilmi.
Tietenkin pitää, mutta itse ainakin kysyisin ensimmäisenä kumppanin mielipidettä mikä olisi hänestä kohtuullinen kustannustenjako. Kummallakaan ei pitäisi minusta olla ahneus mielessä sopiessa. Bisnes on bisnestä. Asuminen rakkaan kanssa on jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkuvatlokit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te puhutte teidän puolisoista LOKKEINA!!!!
Te olette parisuhteessa ette ystävyyssuhteessa!!!
Tuo naisen raskaus ja äitiysloma kommentti oli verrattavissa tähän. Mutta kukaan teistä ei kommentoi siihen.
Miten se suhde siinä muuttuu että se tyttöystävä synnyttää lapsen? Miksi silloin ei makseta vuokraa puolisolle? Miksei aviopuoliso maksa vuokraa?
Ja te ketkä vänkäätte että se tuleva avopuoliso lokkeilee!!!! niin milloin se vuokran maksaminen päättyisi?
Ei mikään ihme että syntyvyys laskee ja yksinäiset itkee yksinäisyyttä lehdissä.
Jos se toinen rakastaa sinua ja haluaa asua sinun kanssasi, HÄN EI OLE LOKKI!
Parisuhde ei ole parisuhde, jos vain toinen maksaa. Silloin se on maksettu suhde. Niitäkin on.
Ei mitään kustannuksia ole pakko maksaa, jos niin sovitaan. Mutta jos molemmat hoitavat oman osuutensa, silloin asunto ostetaan puoliksi tai toinen maksaa vuokraa.
Avioliitossa onkin velvollisuus kustantaa perheen eläminen. Ehkä siksi miehet ovatkin varuillaan, ettei tee väärää valintaa rakkauden huumassa. Sitten nainen valittaa miehen töistä, kunnes vie lapset ja rahat.omistaja maksaa lainan koska omistaa että rahoitusvastikkeen, maksaa myös putki sun muut rempat. Toinen maksaa hoitovastikkeen, lisäksi netti, sähkö, vakuutus puokkiin. En alkaisi asumaan miehen kanssa jos pitää vuokraa maksaa, maksan kyllä hoitovastikkeen ja nuo ylläolevat puokkiin. Mulla on omistusasunto, velaton.
Sulle sopisi että mies muuttaa sun omistusasuntoon puolen vastikkeen hinnalla?
Mulle sopisi ihan hyvin, että rakastamani ihminen muuttaa asumaan kanssani puolella vastikkeesta ja juoksevista kuluista. Vaikka pihi olenkin, en sentään niin saita, että tavoittelisin mammonaa rakkaani kustannuksella.
Ja lainaamasi henkilö puhui koko hoitovastikkeesta, rahoitusvastiketta ei ole, jos ei ole tehty remontteja tai ole vielä rakentamisenaikaista yhtiövelkaa (eli siis suoraan osakkeen arvoon vaikuttavaa velkaa).
-joku toinen-
Ihan samalla tavalla se on mammonan tavoittelua rakkaan kustannuksella, jos vaatii, että pitää saada asua lähes ilmaiseksi toisen asunnossa.
En varmaan menisi yksiin sellaisen kanssa, joka vaatisi. Mikäli vaikuttaa olevan rahan perässä saa lemput. Haluan kumppanin, en kummankaanpuoleista hyväksikäyttösuhdetta.
Mutta sinähän juuri haluat käyttää vastikkeetta toisen omaisuutta, tämä on juuri sitä hyväksikäyttöä.
Luitkohan ihan huolella? Olen siis mies, jolla on omistusasunto ja mielelläni ottaisin kumppanini asumaan puolella juoksevista kuluista, vaikka joidenkin itkuisten trollien mukaan minua hyväksikäytetäisiin törkeästi. En ottaisi kuitenkaan sellaista, joka ehdottomasti vaatisi maksavansa vain puolet kuluista, kun se toisi ilmi hyötymistarkoituksen.
Siihen sinulla tai kenelle tahansa on toki oikeus ja ilmeisesti olet myös samaa mieltä että asumisesta kohtuullisen korvauksen odottaminen ei sinänsä ole mitenkään erityisen ahnetta, kun kerran itsekin karsastat tilannetta jossa kumppaniehdokas odottaisi tai vaatisi sinun antavan hänen asua puoli-ilmaiseksi?
Ei sinällään erityisen ahnetta, mutta ihmettelen hieman motiiveja yhteenmuuttoon, mikäli päälimmäisenä mielessä olisi omaisuutensa käytöstä saatava korvaus.
Olen eri, mutta minusta tuo on aikamoista vääristelyä. Tuskin se kenelläkään on päällimmäisenä mielessä, mutta reilu asumiskulujen jako on yhteenmuutossa yksi keskusteltava asia muiden joukossa. Ihminen, joka vaatii asua puolella hoitovastikkeella on joko ahne hyväksikäyttäjä tai - mikä vielä pahempaa - oikeasti niin tyhmä että kuvittelee tuota reiluksi. Kumpikin olisi aika yksiselitteinen deal breaker minulle.
Juuri näin. Talouskysymyksistä pitää parisuhteessa pystyä keskustelemaan. Ihan turha spekuloida, mikä kenelläkin on "päälimmäisenä mielessä". Yhtä lailla voisi väittää, että muuttavalla on päälimmäisenä mielessä vain omien asumiskulujen alentaminen, jos ei tarjoudu maksamaan vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Rautalankaa täältäkin:
Jos nyt puheenaiheena on se, kuka hyötyy ja kenestä kun muutetaan yhteen, niin tuossa sinun vaihtoehdossasi asunnon omistaja hyötyy puolisostaan 0 euroa ja puolisonsa asuntoon muuttava taas hyötyy puolisostaan 800 € joka kk.
Miksi tämä on pienempi ongelma kuin se, että molemmat hyötyvät 400 € /kk?
En jaksanut lukea pidemmälle tästä. Etkö ihan oikeasti tajua, että asunnon omistaja parisuhteessa hyötyy siitä, että pariskunta asuu asunnon omistajan asunnossa sen sijaan, että muuttaisivat vuokralle? Asunnon omistaja saa joka kuukausi kerrytettyä omaisuutta maksamalla sitä lainaa. Asunnon omistaja ei maksa vuokraa toiselle asunnon omistajalle, vaan maksaa itse itselleen. Joka kuukausi.
Esimerkki A:
Meilläkin on puolisoni kanssa asuntolaina, puoliksi. Minulla 150 000 euroa ja puolisollani 150 000 euroa. Maksamme joka kuukausi 1000 euroa itse lainaa pois (ei korkoja tässä). Minä siis maksan 500 euroa ja mieheni 500 euroa. Minulle jää joka kuukausi säästöön 500 euroa. Miehelleni jää joka kuukausi säästöön 500 euroa. Kun asunto myydään, minulle jää käteen se 500 euroa/kk x asumisvuodet + asunnon arvon noususta puolet.
Esimerkki B:
1.Jos minulla olisi asuntolaina 300 000 euroa ja miehelläni ei olisi mitään. Maksaisin yksin 1000 euroa asuntolainaa pois. Minulle jää joka kuukausi säästöön 1000 euroa. Mieheni saa tehdä sillä 500 eurolla, joka hänelle tässä tapauksessa jää enemmän, mitä itse lystää. Minä päätän laittaa oman 500 euroani säästöön asuntoomme. Kun asunto myydään, minulle jää käteen 1000 euroa/kk x asumisvuodet + asunnon arvon nousu.
2.Jos mieheni maksaisi minulle 500 euroa/kk. Minä maksaisin lainasta 500 euroa/kk ja mieheni 500 euroa/kk. Kun asunto myydään, minulle jää käteen 1000 euroa/kk x asumisvuodet + asunnon arvon nousu. Miehelleni ei mitään siitä 500 eurosta, jonka antaa minulle joka kuukausi.
Ei sitä yksinkertaisesti VOI laskea niin, että mieheni pitää nyt maksaa minulle 400 euroa, koska jos asuisi omassa vuokra-asunnossaan, maksaisi vuokraa 800 euroa. Kuka laskee näin? Sitten pitää muuttaa siihen vuokra-asuntoon. Silloinhan molemmat maksavat 400 euroa vuokraa ja lopulle rahalle molemmat saavat tehdä mitä tykkäävät. Ei niin, että toinen kerryttää omaisuutta toisen kustannuksella.
Huomaa kyllä, että et jaksanut lukea loppuun. En viitsi enää uudestään selittää, mutta edelleen: jos asut ilmaiseksi toisen kämpässä, niin kerrytät siinä itsellesi omaisuutta. Koska normaalisti asuminen maksaa jotain. Jos et tätä ymmärrä, niin en voi asialle mitään.
sitten täytyy tehdä vuokrasopimus ja ilmoittaa verottajalle tulot.
Niinpä täytyy, hieno huomio. Entä sitten?
Jos on niin katkera paikka, se että kumppani hyötyisi enemmän, kannattaako edes yhteen muuttaa?
Olen eri, mutta eikös tämä sama koske myös sitä osapuolta joka haluaa asua toisen nurkissa puoli-ilmaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kohtaa parisuhdetta asiat muuttuvat "sun-mun" asetelmasta "meidän" asetelmaan?
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa parisuhdetta asiat muuttuvat "sun-mun" asetelmasta "meidän" asetelmaan?
Kustannusten jakaminen reilusti on olennainen osa sitä me-asetelmaa. Oman edun lisäksi otetaan myös se toisen etu huomioon. Siitä on sitten luontevaa jatkaa vaikka ihan täyteen yhteistalouteen asti jos sellainen on se juttu, kun voi luottaa kumppanin ajattelevan muutakin kuin omaa etuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa parisuhdetta asiat muuttuvat "sun-mun" asetelmasta "meidän" asetelmaan?
Siinä vaiheessa kun kallista vuokraa maksanut nainen muuttaa iloisena miehen - tarkoitan meidän - omistusasuntoon kuvitellen ihastuttavan läsnäolonsa sopivaksi osallistumiseksi meidän kuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkuvatlokit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te puhutte teidän puolisoista LOKKEINA!!!!
Te olette parisuhteessa ette ystävyyssuhteessa!!!
Tuo naisen raskaus ja äitiysloma kommentti oli verrattavissa tähän. Mutta kukaan teistä ei kommentoi siihen.
Miten se suhde siinä muuttuu että se tyttöystävä synnyttää lapsen? Miksi silloin ei makseta vuokraa puolisolle? Miksei aviopuoliso maksa vuokraa?
Ja te ketkä vänkäätte että se tuleva avopuoliso lokkeilee!!!! niin milloin se vuokran maksaminen päättyisi?
Ei mikään ihme että syntyvyys laskee ja yksinäiset itkee yksinäisyyttä lehdissä.
Jos se toinen rakastaa sinua ja haluaa asua sinun kanssasi, HÄN EI OLE LOKKI!
Parisuhde ei ole parisuhde, jos vain toinen maksaa. Silloin se on maksettu suhde. Niitäkin on.
Ei mitään kustannuksia ole pakko maksaa, jos niin sovitaan. Mutta jos molemmat hoitavat oman osuutensa, silloin asunto ostetaan puoliksi tai toinen maksaa vuokraa.
Avioliitossa onkin velvollisuus kustantaa perheen eläminen. Ehkä siksi miehet ovatkin varuillaan, ettei tee väärää valintaa rakkauden huumassa. Sitten nainen valittaa miehen töistä, kunnes vie lapset ja rahat.omistaja maksaa lainan koska omistaa että rahoitusvastikkeen, maksaa myös putki sun muut rempat. Toinen maksaa hoitovastikkeen, lisäksi netti, sähkö, vakuutus puokkiin. En alkaisi asumaan miehen kanssa jos pitää vuokraa maksaa, maksan kyllä hoitovastikkeen ja nuo ylläolevat puokkiin. Mulla on omistusasunto, velaton.
Sulle sopisi että mies muuttaa sun omistusasuntoon puolen vastikkeen hinnalla?
Mulle sopisi ihan hyvin, että rakastamani ihminen muuttaa asumaan kanssani puolella vastikkeesta ja juoksevista kuluista. Vaikka pihi olenkin, en sentään niin saita, että tavoittelisin mammonaa rakkaani kustannuksella.
Ja lainaamasi henkilö puhui koko hoitovastikkeesta, rahoitusvastiketta ei ole, jos ei ole tehty remontteja tai ole vielä rakentamisenaikaista yhtiövelkaa (eli siis suoraan osakkeen arvoon vaikuttavaa velkaa).
-joku toinen-
Ihan samalla tavalla se on mammonan tavoittelua rakkaan kustannuksella, jos vaatii, että pitää saada asua lähes ilmaiseksi toisen asunnossa.
En varmaan menisi yksiin sellaisen kanssa, joka vaatisi. Mikäli vaikuttaa olevan rahan perässä saa lemput. Haluan kumppanin, en kummankaanpuoleista hyväksikäyttösuhdetta.
Mutta sinähän juuri haluat käyttää vastikkeetta toisen omaisuutta, tämä on juuri sitä hyväksikäyttöä.
Luitkohan ihan huolella? Olen siis mies, jolla on omistusasunto ja mielelläni ottaisin kumppanini asumaan puolella juoksevista kuluista, vaikka joidenkin itkuisten trollien mukaan minua hyväksikäytetäisiin törkeästi. En ottaisi kuitenkaan sellaista, joka ehdottomasti vaatisi maksavansa vain puolet kuluista, kun se toisi ilmi hyötymistarkoituksen.
Siihen sinulla tai kenelle tahansa on toki oikeus ja ilmeisesti olet myös samaa mieltä että asumisesta kohtuullisen korvauksen odottaminen ei sinänsä ole mitenkään erityisen ahnetta, kun kerran itsekin karsastat tilannetta jossa kumppaniehdokas odottaisi tai vaatisi sinun antavan hänen asua puoli-ilmaiseksi?
Ei sinällään erityisen ahnetta, mutta ihmettelen hieman motiiveja yhteenmuuttoon, mikäli päälimmäisenä mielessä olisi omaisuutensa käytöstä saatava korvaus.
Ah. Minusta raha-asiat on syytä sopia ennen yhteenmuuttoa joten en koe että ne olisivat päällimmäisenä mielessä. Se nyt vain on tarpeellinen keskustelu ja tuokin asia siinä tulee ilmi.
Tietenkin pitää, mutta itse ainakin kysyisin ensimmäisenä kumppanin mielipidettä mikä olisi hänestä kohtuullinen kustannustenjako. Kummallakaan ei pitäisi minusta olla ahneus mielessä sopiessa. Bisnes on bisnestä. Asuminen rakkaan kanssa on jotain muuta.
Ja kun se kumppani vastaa että ajatteli maksaa pelkän vastikkeen tai puolet siitä, niin mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa asuntolainaa koska hänen nimissään, mies sanoo sitten että maksa asumisesta 300 euroa ja sitten menee niin että nainen maksaa rakkauden huumassa syömiset ja juomiset. Ero tulee niin sieltä lähdet tyhjätaskuna ja mies senkun porskuttelee.
Ja paljonko sitä rahaa olisi jäljellä mikäli nainen olisi saman ajan maksanut yksin asuessaan esim 800e/kk vuokraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkuvatlokit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te puhutte teidän puolisoista LOKKEINA!!!!
Te olette parisuhteessa ette ystävyyssuhteessa!!!
Tuo naisen raskaus ja äitiysloma kommentti oli verrattavissa tähän. Mutta kukaan teistä ei kommentoi siihen.
Miten se suhde siinä muuttuu että se tyttöystävä synnyttää lapsen? Miksi silloin ei makseta vuokraa puolisolle? Miksei aviopuoliso maksa vuokraa?
Ja te ketkä vänkäätte että se tuleva avopuoliso lokkeilee!!!! niin milloin se vuokran maksaminen päättyisi?
Ei mikään ihme että syntyvyys laskee ja yksinäiset itkee yksinäisyyttä lehdissä.
Jos se toinen rakastaa sinua ja haluaa asua sinun kanssasi, HÄN EI OLE LOKKI!
Parisuhde ei ole parisuhde, jos vain toinen maksaa. Silloin se on maksettu suhde. Niitäkin on.
Ei mitään kustannuksia ole pakko maksaa, jos niin sovitaan. Mutta jos molemmat hoitavat oman osuutensa, silloin asunto ostetaan puoliksi tai toinen maksaa vuokraa.
Avioliitossa onkin velvollisuus kustantaa perheen eläminen. Ehkä siksi miehet ovatkin varuillaan, ettei tee väärää valintaa rakkauden huumassa. Sitten nainen valittaa miehen töistä, kunnes vie lapset ja rahat.omistaja maksaa lainan koska omistaa että rahoitusvastikkeen, maksaa myös putki sun muut rempat. Toinen maksaa hoitovastikkeen, lisäksi netti, sähkö, vakuutus puokkiin. En alkaisi asumaan miehen kanssa jos pitää vuokraa maksaa, maksan kyllä hoitovastikkeen ja nuo ylläolevat puokkiin. Mulla on omistusasunto, velaton.
Sulle sopisi että mies muuttaa sun omistusasuntoon puolen vastikkeen hinnalla?
Mulle sopisi ihan hyvin, että rakastamani ihminen muuttaa asumaan kanssani puolella vastikkeesta ja juoksevista kuluista. Vaikka pihi olenkin, en sentään niin saita, että tavoittelisin mammonaa rakkaani kustannuksella.
Ja lainaamasi henkilö puhui koko hoitovastikkeesta, rahoitusvastiketta ei ole, jos ei ole tehty remontteja tai ole vielä rakentamisenaikaista yhtiövelkaa (eli siis suoraan osakkeen arvoon vaikuttavaa velkaa).
-joku toinen-
Ihan samalla tavalla se on mammonan tavoittelua rakkaan kustannuksella, jos vaatii, että pitää saada asua lähes ilmaiseksi toisen asunnossa.
En varmaan menisi yksiin sellaisen kanssa, joka vaatisi. Mikäli vaikuttaa olevan rahan perässä saa lemput. Haluan kumppanin, en kummankaanpuoleista hyväksikäyttösuhdetta.
Mutta sinähän juuri haluat käyttää vastikkeetta toisen omaisuutta, tämä on juuri sitä hyväksikäyttöä.
Luitkohan ihan huolella? Olen siis mies, jolla on omistusasunto ja mielelläni ottaisin kumppanini asumaan puolella juoksevista kuluista, vaikka joidenkin itkuisten trollien mukaan minua hyväksikäytetäisiin törkeästi. En ottaisi kuitenkaan sellaista, joka ehdottomasti vaatisi maksavansa vain puolet kuluista, kun se toisi ilmi hyötymistarkoituksen.
Siihen sinulla tai kenelle tahansa on toki oikeus ja ilmeisesti olet myös samaa mieltä että asumisesta kohtuullisen korvauksen odottaminen ei sinänsä ole mitenkään erityisen ahnetta, kun kerran itsekin karsastat tilannetta jossa kumppaniehdokas odottaisi tai vaatisi sinun antavan hänen asua puoli-ilmaiseksi?
Ei sinällään erityisen ahnetta, mutta ihmettelen hieman motiiveja yhteenmuuttoon, mikäli päälimmäisenä mielessä olisi omaisuutensa käytöstä saatava korvaus.
Ah. Minusta raha-asiat on syytä sopia ennen yhteenmuuttoa joten en koe että ne olisivat päällimmäisenä mielessä. Se nyt vain on tarpeellinen keskustelu ja tuokin asia siinä tulee ilmi.
Tietenkin pitää, mutta itse ainakin kysyisin ensimmäisenä kumppanin mielipidettä mikä olisi hänestä kohtuullinen kustannustenjako. Kummallakaan ei pitäisi minusta olla ahneus mielessä sopiessa. Bisnes on bisnestä. Asuminen rakkaan kanssa on jotain muuta.
Ja kun se kumppani vastaa että ajatteli maksaa pelkän vastikkeen tai puolet siitä, niin mitä sitten?
Olisin ihan tyytyväinen, vielä tyytyväisempi, jos kysyisi minulta onko mielestäni riittävä ja tarjoutuisi maksamaan enemmän. Hän on ottanut minutkin huomioon ja rahallisesti asia ei ole osaltani kovin merkityksellinen. Onneksi tuskin tarvitsee asiaa pähkäillä hirveästi, ainakaan nyksän kanssa, jos yhteen muutetaan. hän on meistä se suurituloisempi, vaikka otettaisiin huomioon pääomatulonikin. Eikä ole käsitykseni mukaan hyödyntavoittelijatyyppiä.
Minun puolisoni ei tarvitse maksaa minun omistamassa asunnossa kuin puolet sähkölaskusta, oman vesiosuutensa, puolet yhtiövastikkeesta ja puolet asuntolainan koroista. Minä maksan oman omaisuuteni (asunnon) ja asunnon vakuutuksen. Puolisolleni jää näin ollen 500 euroa ylimääräistä, kuin jos asuisi vuokralla.
Ja mitä vielä; olemme onnellisia!
Onko puolisoni loinen?
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa parisuhdetta asiat muuttuvat "sun-mun" asetelmasta "meidän" asetelmaan?
Avo ja aviopuolisot ovat lain silmässä elatusvelvollisia toisiinsa nähden. Eli just siinäkohdassa se om "me" kun osoite on sama. Vaikuttaa moneen muuhunkin tukeen ja etuuteen, että ollaanko kämppiksiä vai puolisoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa parisuhdetta asiat muuttuvat "sun-mun" asetelmasta "meidän" asetelmaan?
Avo ja aviopuolisot ovat lain silmässä elatusvelvollisia toisiinsa nähden. Eli just siinäkohdassa se om "me" kun osoite on sama. Vaikuttaa moneen muuhunkin tukeen ja etuuteen, että ollaanko kämppiksiä vai puolisoita.
Ei avopuolisoilla mitään keskinäistä elatusvelvollisuutta ole.
Jos tommoset asiat ei ratkea, kannattaa vain seurustella.
Yhteen en muuttaisi noin epäselvässä tilanteessa.
Tietysti maksaa mieluummin vieraalle niin on viralliset vuokralaisen oikeudetkin.