Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis häh! Poikaystävä haluaa että maksan vuokraa!
11.03.2019 |
Ollaan muuttamassa yhteen poikaystävän kanssa. Minulla on nyt kiva vuokrakaksio Vantaalla, poikaystävällä velaton 3h+k omistusasunto Helsingissä.
Hän sanoikin yllättäen, että minun pitäisi maksaa jonkjn verran vuokraa. Sius mitä ihmettä! Eihän omasta asunnosta muutenkaan makseta vuokraa.
Nyt olenkin alkanut miettimään, että jatkan omassani asumista.
Silkkaa ahneutta haluta vuokraa, poikaystävällä on kuitenkin hyvät tulot ja varallisuuttakin kivasti. Hän on 28v.
-N22-
Kommentit (543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on niin vaikeaa?? Ei verrata siihen että aiemmin vuokra oli 700. Tai se on voinut olla 200 jos asunut toisen kanssa avoliitossa ja maksanut tietyt kulut. Toinen asuu omistusasunnossa ja yhtiövastike on 300 . Eli tuo puokkiin plus vesi netti ja sähkö puokkiin. Toinen maksaa asuntolainaa koska on hänen omansa.
No ehdottomasti verrataan siihen aiempaan vuokraan. Minä maksoin vuokraa 900 euroa ennen kuin muutin kumppanin luo. Ehdottomasti halusin maksaa hänelle enemmän kuin puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista reiluuden nimiin. Maksujen jälkeen laitoin loput rahat säästöön eli käytin edelleen sen 900 euron verran kuukausittain, mutta en enää siihen vuokraan.
Käytit 900 euroa asuntoon, jonka jaat toisen osapuolen kanssa sen sijaan, että asuisit asunnossa (vuokra tai oma) yksin. Toivottavasti omat neliösi pysyivät samana, kuin edellisessä vuokra-asunnossasi (eli edelleen maksat saman 900 eur samoista neliöistä, kuin missä elät nyt + puolisosi osuus). Jos eroatte, olet kuluttanut 900 euroa "et mihinkään" joka kuukausi ja ihan yhtä tyhjän päällä olet, kuin aikaisemminkin. Miehesi sen sijaan tienaa kuukaudessa tuon verran sinulta. Vuodessa se tekee jo 10800 euroa. Jos se laitettaisiin lyhentämättömänä asunnon lainaan, viidessä vuodessa se on jo 54 000 euroa. Erotilanteessa tuo 54 000 euroa jää miehellesi - tai jos nyt suhteenne aikana mies päättää laittaa asunnon myyntiin muuttaaksenne muualle, se 54000 euroa jää miehellesi. Sinulle ei mitään.
Melkein kaikki menee sijoituksiin. Maksan kumppanille pientä korvausta asumisesta sekä puolet kuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on niin vaikeaa?? Ei verrata siihen että aiemmin vuokra oli 700. Tai se on voinut olla 200 jos asunut toisen kanssa avoliitossa ja maksanut tietyt kulut. Toinen asuu omistusasunnossa ja yhtiövastike on 300 . Eli tuo puokkiin plus vesi netti ja sähkö puokkiin. Toinen maksaa asuntolainaa koska on hänen omansa.
No ehdottomasti verrataan siihen aiempaan vuokraan. Minä maksoin vuokraa 900 euroa ennen kuin muutin kumppanin luo. Ehdottomasti halusin maksaa hänelle enemmän kuin puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista reiluuden nimiin. Maksujen jälkeen laitoin loput rahat säästöön eli käytin edelleen sen 900 euron verran kuukausittain, mutta en enää siihen vuokraan.
Käytit 900 euroa asuntoon, jonka jaat toisen osapuolen kanssa sen sijaan, että asuisit asunnossa (vuokra tai oma) yksin. Toivottavasti omat neliösi pysyivät samana, kuin edellisessä vuokra-asunnossasi (eli edelleen maksat saman 900 eur samoista neliöistä, kuin missä elät nyt + puolisosi osuus). Jos eroatte, olet kuluttanut 900 euroa "et mihinkään" joka kuukausi ja ihan yhtä tyhjän päällä olet, kuin aikaisemminkin. Miehesi sen sijaan tienaa kuukaudessa tuon verran sinulta. Vuodessa se tekee jo 10800 euroa. Jos se laitettaisiin lyhentämättömänä asunnon lainaan, viidessä vuodessa se on jo 54 000 euroa. Erotilanteessa tuo 54 000 euroa jää miehellesi - tai jos nyt suhteenne aikana mies päättää laittaa asunnon myyntiin muuttaaksenne muualle, se 54000 euroa jää miehellesi. Sinulle ei mitään.
Se lukutaito. Hänhän sanoi laittaneensa maksujen jälkeen siitä 900 eurosta jääneen rahan säästöön. Eli ei tosiaan maksanut miehelle 900 euroa vuokraa....
Tässä sotketaan keskenään vuokra ja vastike, omistaminen ja sen hankkimiseen otettu laina, asunnon markkina-arvo ja sen hankintahinta.
Ei ihme että ketju venyy loputtomiin kun tunteilla pelataan tiedon sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Vierailija kirjoitti:
Itse en alkaisi maksamaan toiselle vuokraa varsinkaan kun tällä on velaton omistusasunto ja siinä pariskunta asutaan, mutta on ok maksaa puolet yhtiövastikkeesta ja muista asumiskuluista ja osallistua jollain osuudella pintaremppakuluihin, jos asuntoa kuluttaa. Kuulostaa siltä, että sinusta yritetään hyötyä.
Ehdottaisin että laitat sen oman vuokrakämppäsi alivuokralle, etkä muuta vielä yhteen ihan satasella, vaan jätä takaovi auki. Itse tein niin, kun muutin mieheni kanssa yhteen. Mun asuntooni muutti serkkuni.
Sinähän tuossa koitat hyötyä kun haluat asua pelkän puolen vastikkeen hinnalla. Mukavaahan se toki on, kun vuokralta muuttaessa jääkin yhtäkkiä vajaa tonni enemmän kuukaudessa itselle käteen tai omistusasunnosta muuttaessa voi laittaa sen entiseen asuntonsa sidotun pääoman tuottamaan, mutta reilua se ei ole.
Sivuhuomatuksena täytyy vielä mainita, että vähän naurattaa tuo kun joka viestissä puhutaan aina myös niistä muista asuinkuluista vastikkeen lisäksi, ikäänkuin se olisi jokin palvelus tai hyvitys miehelle. Tehän saatte itse sen tasan saman hyödyn myös, ellette nyt sitten muuta mamman helmoista tai sillan alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ihan samalla tavalla sen pienen vastikkeen puolikkaan maksajan omaisuus karttuu kun ei tartte maksaa tavallista vuokraa yksinään.
Tosin taitaa mennä kynsihoitoihin ne rahat.
Mun mielestä on reilua, että yhtiövastike ja sähkö-/vesilasku jaetaan puoliksi, kun muutetaan toisen omistamaan asuntoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Puolikkaan asunnon ostaminen on ilman muuta selkein tapa ratkaista tilanne, mutta ihan reilua se vuokranmaksukin on. Ainahan sitä vuokralla makselee jonkun toisen asuntoa ja pelkästään yhteen muuttaminenkin jo puolittaa asumiskulut vaikka puolet markkinavuokrasta maksaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hupaisaa miten törkeänä niin moni on pitänyt ajatusta siitä että ahne mies vaatii rahaa naisen asumisesta, kun ahne naikkonen laskee helpon elämän kuvat silmissään säästämiään euroja.
Oikeasti naisen pitäisi oma-aloitteisesti tarjoutua maksamaan vuokraa tässä vaiheessa kun ei ole yhteisiä lainoja tai vuokra-asuntoa.
En povaa yhteistä tulevaisuutta tälle pariskunnalle.
Ei, vaan naisen pitäisi maksaa puolet kuluista (vesi, vastike, sähkö) ja ottaa lainaa ja ostaa mieheltä yhdessä sopivaksi katsottu osuus kämpästä. Tämä on kaikille reiluin tapa: mies saa maksun ja nainen kartuttaa omaa eikä miehen omaisuutta.
JUURI NÄIN. Tämä olisi reiluin tapa kaikille.
Jos mies ei suostu myymään, pitäkööt osuutensa ja nainen voi laittaa tietyn summan rahaa itselleen säästöön ja kartuttaa omaa omaisuuttaan tällä tavoin. Lisäksi nainen tietysti maksaa oman osuutensa asunnon juoksevista kuluista ja jos vahingoittaa miehen omaisuutta, maksaa sen.
Miksi se on mielestäsi reilua että nainen kartuttaa omaisuuttaan miehen asuntoon sidotun pääoman turvin, mutta se taas ei ole, että mieskin kartuttaa omaisuuttaan naisen maksaman vuokran turvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hupaisaa miten törkeänä niin moni on pitänyt ajatusta siitä että ahne mies vaatii rahaa naisen asumisesta, kun ahne naikkonen laskee helpon elämän kuvat silmissään säästämiään euroja.
Oikeasti naisen pitäisi oma-aloitteisesti tarjoutua maksamaan vuokraa tässä vaiheessa kun ei ole yhteisiä lainoja tai vuokra-asuntoa.
En povaa yhteistä tulevaisuutta tälle pariskunnalle.
Ei, vaan naisen pitäisi maksaa puolet kuluista (vesi, vastike, sähkö) ja ottaa lainaa ja ostaa mieheltä yhdessä sopivaksi katsottu osuus kämpästä. Tämä on kaikille reiluin tapa: mies saa maksun ja nainen kartuttaa omaa eikä miehen omaisuutta.
JUURI NÄIN. Tämä olisi reiluin tapa kaikille.
Jos mies ei suostu myymään, pitäkööt osuutensa ja nainen voi laittaa tietyn summan rahaa itselleen säästöön ja kartuttaa omaa omaisuuttaan tällä tavoin. Lisäksi nainen tietysti maksaa oman osuutensa asunnon juoksevista kuluista ja jos vahingoittaa miehen omaisuutta, maksaa sen.
Miksi se on mielestäsi reilua että nainen kartuttaa omaisuuttaan miehen asuntoon sidotun pääoman turvin, mutta se taas ei ole, että mieskin kartuttaa omaisuuttaan naisen maksaman vuokran turvin?
Voitko selittää, mitä epäreilua siinä on, että nainen maksaa puolet kuluista ja ostaa osuuden asunnosta? Samalla tavallahan mies saa siinä rahat (maksu naisen ostamasta osuudesta) kuin jos maksaisi vuokraa. Omistamisen riskit jakaantuvat. Tässä mallissa on myös selkeää, että kun asunto-osakeyhtiöön tulee remontteja, kummatkin osallistuvat aduntoaan koskeviin kuluihin.
Minun mieheni maksaa minulle vuokraa 400 euroa kuukaudessa, joka on täällä yleinen vuokrataso, ja vastikkeesta puolet 116 euroa, yhteensä 516 euroa. Asuntolainani on maksettu pois ja asunnon hankintahinta oli aikanaan 135 000 euroa. Nyt sen myyntiarvo on noin 150 000 euroa, eli myydessä tekisin karkeasti 15 000 euroa voittoa ja minulla olisi lisäksi 135 000 euroa, eli yhteensä tuo 150 000 euroa.
Lisäksi olen laittanut säästöön mieheni maksaman vuokran seitsemältä vuodelta, eli yhteensä 33 600 euroa.
Omaisuutta minulla olisi nyt 183 600 euroa.
Ajattelimme erota ja minä myyn asuntoni. Miehenikin ostaisi mielellään oman asunnon, mutta hänellä ei ole tarvittavaa käsirahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni maksaa minulle vuokraa 400 euroa kuukaudessa, joka on täällä yleinen vuokrataso, ja vastikkeesta puolet 116 euroa, yhteensä 516 euroa. Asuntolainani on maksettu pois ja asunnon hankintahinta oli aikanaan 135 000 euroa. Nyt sen myyntiarvo on noin 150 000 euroa, eli myydessä tekisin karkeasti 15 000 euroa voittoa ja minulla olisi lisäksi 135 000 euroa, eli yhteensä tuo 150 000 euroa.
Lisäksi olen laittanut säästöön mieheni maksaman vuokran seitsemältä vuodelta, eli yhteensä 33 600 euroa.
Omaisuutta minulla olisi nyt 183 600 euroa.
Ajattelimme erota ja minä myyn asuntoni. Miehenikin ostaisi mielellään oman asunnon, mutta hänellä ei ole tarvittavaa käsirahaa.
Sun täytyy ilmoittaa veroviraston että saat vuokratulot ja täytyy olla vuokrasopimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hupaisaa miten törkeänä niin moni on pitänyt ajatusta siitä että ahne mies vaatii rahaa naisen asumisesta, kun ahne naikkonen laskee helpon elämän kuvat silmissään säästämiään euroja.
Oikeasti naisen pitäisi oma-aloitteisesti tarjoutua maksamaan vuokraa tässä vaiheessa kun ei ole yhteisiä lainoja tai vuokra-asuntoa.
En povaa yhteistä tulevaisuutta tälle pariskunnalle.
Ei, vaan naisen pitäisi maksaa puolet kuluista (vesi, vastike, sähkö) ja ottaa lainaa ja ostaa mieheltä yhdessä sopivaksi katsottu osuus kämpästä. Tämä on kaikille reiluin tapa: mies saa maksun ja nainen kartuttaa omaa eikä miehen omaisuutta.
JUURI NÄIN. Tämä olisi reiluin tapa kaikille.
Jos mies ei suostu myymään, pitäkööt osuutensa ja nainen voi laittaa tietyn summan rahaa itselleen säästöön ja kartuttaa omaa omaisuuttaan tällä tavoin. Lisäksi nainen tietysti maksaa oman osuutensa asunnon juoksevista kuluista ja jos vahingoittaa miehen omaisuutta, maksaa sen.
Miksi se on mielestäsi reilua että nainen kartuttaa omaisuuttaan miehen asuntoon sidotun pääoman turvin, mutta se taas ei ole, että mieskin kartuttaa omaisuuttaan naisen maksaman vuokran turvin?
Voitko selittää, mitä epäreilua siinä on, että nainen maksaa puolet kuluista ja ostaa osuuden asunnosta? Samalla tavallahan mies saa siinä rahat (maksu naisen ostamasta osuudesta) kuin jos maksaisi vuokraa. Omistamisen riskit jakaantuvat. Tässä mallissa on myös selkeää, että kun asunto-osakeyhtiöön tulee remontteja, kummatkin osallistuvat aduntoaan koskeviin kuluihin.
Näin itsekin selittäisin asian. Tällä tavalla molemmilla on omaisuutta, ei vain toisella. Kun nainen ostaa osuuden (oli se sitten 50 %, 30 %), mies saa rahan sen naisen maksaman osuuden. Nainen alkaa maksamaan pankille omaa osuuttaan ja myydessään osuutensa, nainen ei jää ns. tyhjän päälle. Mies hyötyy sillä, että saa osuutensa ja riski jakaantuu.
Kristiina xx kirjoitti:
Mun mielestä on reilua, että yhtiövastike ja sähkö-/vesilasku jaetaan puoliksi, kun muutetaan toisen omistamaan asuntoon
Liian yksinkertaista. Tätä ei voi ratkaista noin helposti, rahahan on maailman tärkein asia. Ainakin joillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Jatkan vielä sen verran, että toki sekin on reilua, että muuttaja ostaa puolet asunnosta, jos hän haluaa, se on hänelle taloudellisesti mahdollista ja jos omistaja haluaa myydä. Mutta joskus varsinkin suhteen alussa voi olla, että jokin näistä ehdoista ei toteudu.
Vierailija kirjoitti:
Ois mahtava kuulla jokunen kommentti myös mun tilanteeseen joka on tätä samaa aihetta:
Asun vuokralla kahden lapseni kanssa. Rakastun mieheen joka muuttaa luokseni eri paikkakunnalta ja aloittaa opiskelun täällä.
Hänellä ei ole rahaa osallistua kuluihin mitenkään. Lupaan että hän tämän koulun käy loppuun (aiemmin lopettanut koulutuksen kesken) koska haluan hänen pääsevän elämässään eteenpäin. Eli tankkaan hänen autonsa ja huolehdin että kotoa löytyy ruokaa ja kaikkea välttämätöntä vessapapereista lähtien ettei hänen tarvitse jättää koulua kesken ja palata takaisin kotipaikkakunnalleen. Hän valmistuu ja lähtee töihin.Missä vaiheessa pyydän häntä osallistumaan kuluihin? Heti kun ensimmäinen palkka tulee? Olisiko se liian törkeää? Vuokra on 1000 e /kk ja ajattelin hänen osuutensa olevan 1/4 koska lapset eivät ole hänen. Yhteisiä lapsia emme aio hankkia. Entäs tämän opiskelun ajan maksetut menot: bensat, netti, sähkö, vesi, autopaikka miehen autolle, vuokra, kodin välttämättömyydet kuten ne vessapaperit... kysyisittekö niistä osuutta näin jälkikäteen vai miten tekisitte?
Auts. Jos ei ihastuksesi kohde ole missään vaiheessa itse ottanut puheeksi sitä, että hän haluaa maksaa taloudellisen tukesi takaisin jossain vaiheessa, ei hän sitä aio koskaan maksaa. Pyysit sitten rahaa heti valmistumisen jälkeen tai vähän myöhemmin, melko todennäköistä on, että tästä aiheesta puhkeaa kunnon riita. Kävisin tämän keskustelun jo nyt, enkä vasta sitten kun hän on valmistumassa tai valmistunut.
Meinasit sitten saada ilmaisen asumisen, veden, sähköt, nettiyhteydet, mahdolliset maksukanavat jne.? Ja varmaan ajattelit myös, että poikaystävä maksaa myös ruoat ja kaiken muunkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Voiko joku selittää minulle, miksi tämä malli, jossa nainen maksaa 400e kuussa miehelle on reilumpi kuin se, että nainen ostaa asunnosta osuuden mieheltä ja maksaa tuon 400e kuussa lainaa pois?
Alue: Aihe vapaa
JUURI NÄIN. Tämä olisi reiluin tapa kaikille.
Jos mies ei suostu myymään, pitäkööt osuutensa ja nainen voi laittaa tietyn summan rahaa itselleen säästöön ja kartuttaa omaa omaisuuttaan tällä tavoin. Lisäksi nainen tietysti maksaa oman osuutensa asunnon juoksevista kuluista ja jos vahingoittaa miehen omaisuutta, maksaa sen.