Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis häh! Poikaystävä haluaa että maksan vuokraa!
11.03.2019 |
Ollaan muuttamassa yhteen poikaystävän kanssa. Minulla on nyt kiva vuokrakaksio Vantaalla, poikaystävällä velaton 3h+k omistusasunto Helsingissä.
Hän sanoikin yllättäen, että minun pitäisi maksaa jonkjn verran vuokraa. Sius mitä ihmettä! Eihän omasta asunnosta muutenkaan makseta vuokraa.
Nyt olenkin alkanut miettimään, että jatkan omassani asumista.
Silkkaa ahneutta haluta vuokraa, poikaystävällä on kuitenkin hyvät tulot ja varallisuuttakin kivasti. Hän on 28v.
-N22-
Kommentit (543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Mutta jos pariskunta asuisi erillään, niin asunnon omistajalle jäisi silti 1 000 € /kk, kun taas puolisolle jäisi 0 € /kk, vaikka edelleen ollaan parisuhteessa. Olisiko sekin sitten epäreilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arabiassa naisen hinta voi olla tuhat kamelia, a 1 milj e. Taj Mahal rakennettiin rakastetun naisen muistolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Miksi te olette huolissaan kuinka paljon ja millä keinoin asunnon omistaja maksaa pois lainaansa. Eihän sillä ole mitään väliä, se ei ole sinun asiasi niin kauan kuin et omista osuutta asunnosta. Hän myös maksaa vastikkeet jotka kuuluvat vain hänelle. Ainoa mikä merkitsee on se, kuinka arvokas on sinun asumisesta hinta. Sitä kutsutaan vuokraksi. Sen suuruudesta voitte sopia, peruskuvio on puolikas markkinahinta. Saamastaan vuokrasta hän maksaa verot ja käyttää rahat ihan miten huvittaa. Sinun ei tarvitse ottaa lainkaan kantaa puolisosi omaisuuteen tai sen karttumiseen. Jos haluat hänen omaisuutensa, osta asunnosta puolet, ottamalla itse lainaa ja siten myös riskiä pankista, tai mene naimisiin ilman avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Esimerkissä 1000 € ei ole asuntolaina, vaan kaikki omistusasunnon kulut yhteensä.
Tuo 1000 € sisältää siis esim. vastikkeen. Enkä myöskään väittänyt, että molemmille kertyy yhteensä omaisuutta saman verran, vaan että molemmat hyötyvät yhteenmuutosta 400 € / kk.
Vai oletko sitä mieltä, että myös asuntoon muuttavan pitää jakaa puolisonsa kanssa esim. mahdolliset sijoitussäästönsä, jotta puolisoille kertyy omaisuutta saman verran koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Esimerkissä 1000 € ei ole asuntolaina, vaan kaikki omistusasunnon kulut yhteensä.
Siinä on nk rahoituslainaa, kulkee rahoitusvastikkeena. Varsinkin uusissa asunnoista hinta on esim 160 000 ja nk yhtiölainaa esim 100 000 jota maksetaan yhtiävastikeessa, hoitovastike plus rahoitusvastike. Eli se kuuluu omistajalle. Eli hoitovastike esim 400 eu ja 600 eu rahoitusvastike,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Esimerkissä 1000 € ei ole asuntolaina, vaan kaikki omistusasunnon kulut yhteensä.
Siinä on nk rahoituslainaa, kulkee rahoitusvastikkeena. Varsinkin uusissa asunnoista hinta on esim 160 000 ja nk yhtiölainaa esim 100 000 jota maksetaan yhtiävastikeessa, hoitovastike plus rahoitusvastike. Eli se kuuluu omistajalle. Eli hoitovastike esim 400 eu ja 600 eu rahoitusvastike,
eli toinen maksaa puolet hoitovastike, plus muut mitä tulee sähköön, vakuutus, netti, vesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Rautalankaa täältäkin:
Jos nyt puheenaiheena on se, kuka hyötyy ja kenestä kun muutetaan yhteen, niin tuossa sinun vaihtoehdossasi asunnon omistaja hyötyy puolisostaan 0 euroa ja puolisonsa asuntoon muuttava taas hyötyy puolisostaan 800 € joka kk.
Miksi tämä on pienempi ongelma kuin se, että molemmat hyötyvät 400 € /kk?
Tämän lisäksi voi olla, että kumpikin on jo ennen yhteen muuttoa sijoittanut rahojaan esim. siihen asuntoon tai vaikka osakkeisiin. Voi olla, että asuntoon muuttavalle on jo kertynyt enemmän omaisuutta kuin asunnon omistajalle, koska hänellä on vaikka perintöä tai hyvä sijoitussalkku tai whatever. Ei kuulu mitenkään asiaan.
Oleellista on se, että asuntoon muuttava maksaa saamastaan hyödystä (=asunto) jonkun molempien kannalta reilun summan, jolloin kumpikaan ei hyödy yhteenmuutosta taloudellisesti paljon toista enemmän. Puolet muuttajan vanhasta vuokrasta ei tod. näk. ole ainakaan yläkanttiin, jos vuokra on ollut selvästi vähemmän kuin omistusasunnon kk-kulut, mutta tämä on edelleen vain esimerkki, ja toki voi olla parempiakin tapoja määritellä sopiva summa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Rautalankaa täältäkin:
Jos nyt puheenaiheena on se, kuka hyötyy ja kenestä kun muutetaan yhteen, niin tuossa sinun vaihtoehdossasi asunnon omistaja hyötyy puolisostaan 0 euroa ja puolisonsa asuntoon muuttava taas hyötyy puolisostaan 800 € joka kk.
Miksi tämä on pienempi ongelma kuin se, että molemmat hyötyvät 400 € /kk?
Tämän lisäksi voi olla, että kumpikin on jo ennen yhteen muuttoa sijoittanut rahojaan esim. siihen asuntoon tai vaikka osakkeisiin. Voi olla, että asuntoon muuttavalle on jo kertynyt enemmän omaisuutta kuin asunnon omistajalle, koska hänellä on vaikka perintöä tai hyvä sijoitussalkku tai whatever. Ei kuulu mitenkään asiaan.
Oleellista on se, että asuntoon muuttava maksaa saamastaan hyödystä (=asunto) jonkun molempien kannalta reilun summan, jolloin kumpikaan ei hyödy yhteenmuutosta taloudellisesti paljon toista enemmän. Puolet muuttajan vanhasta vuokrasta ei tod. näk. ole ainakaan yläkanttiin, jos vuokra on ollut selvästi vähemmän kuin omistusasunnon kk-kulut, mutta tämä on edelleen vain esimerkki, ja toki voi olla parempiakin tapoja määritellä sopiva summa.
Minä ainakin maksaisin erittäin mielelläni Helsingin kolmiosta tuon 400 euroa kumppanille. Lisäksi jäisi todella mukavasti rahaa säästöön. Ei olis huolenpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Rautalankaa täältäkin:
Jos nyt puheenaiheena on se, kuka hyötyy ja kenestä kun muutetaan yhteen, niin tuossa sinun vaihtoehdossasi asunnon omistaja hyötyy puolisostaan 0 euroa ja puolisonsa asuntoon muuttava taas hyötyy puolisostaan 800 € joka kk.
Miksi tämä on pienempi ongelma kuin se, että molemmat hyötyvät 400 € /kk?
En jaksanut lukea pidemmälle tästä. Etkö ihan oikeasti tajua, että asunnon omistaja parisuhteessa hyötyy siitä, että pariskunta asuu asunnon omistajan asunnossa sen sijaan, että muuttaisivat vuokralle? Asunnon omistaja saa joka kuukausi kerrytettyä omaisuutta maksamalla sitä lainaa. Asunnon omistaja ei maksa vuokraa toiselle asunnon omistajalle, vaan maksaa itse itselleen. Joka kuukausi.
Esimerkki A:
Meilläkin on puolisoni kanssa asuntolaina, puoliksi. Minulla 150 000 euroa ja puolisollani 150 000 euroa. Maksamme joka kuukausi 1000 euroa itse lainaa pois (ei korkoja tässä). Minä siis maksan 500 euroa ja mieheni 500 euroa. Minulle jää joka kuukausi säästöön 500 euroa. Miehelleni jää joka kuukausi säästöön 500 euroa. Kun asunto myydään, minulle jää käteen se 500 euroa/kk x asumisvuodet + asunnon arvon noususta puolet.
Esimerkki B:
1.Jos minulla olisi asuntolaina 300 000 euroa ja miehelläni ei olisi mitään. Maksaisin yksin 1000 euroa asuntolainaa pois. Minulle jää joka kuukausi säästöön 1000 euroa. Mieheni saa tehdä sillä 500 eurolla, joka hänelle tässä tapauksessa jää enemmän, mitä itse lystää. Minä päätän laittaa oman 500 euroani säästöön asuntoomme. Kun asunto myydään, minulle jää käteen 1000 euroa/kk x asumisvuodet + asunnon arvon nousu.
2.Jos mieheni maksaisi minulle 500 euroa/kk. Minä maksaisin lainasta 500 euroa/kk ja mieheni 500 euroa/kk. Kun asunto myydään, minulle jää käteen 1000 euroa/kk x asumisvuodet + asunnon arvon nousu. Miehelleni ei mitään siitä 500 eurosta, jonka antaa minulle joka kuukausi.
Ei sitä yksinkertaisesti VOI laskea niin, että mieheni pitää nyt maksaa minulle 400 euroa, koska jos asuisi omassa vuokra-asunnossaan, maksaisi vuokraa 800 euroa. Kuka laskee näin? Sitten pitää muuttaa siihen vuokra-asuntoon. Silloinhan molemmat maksavat 400 euroa vuokraa ja lopulle rahalle molemmat saavat tehdä mitä tykkäävät. Ei niin, että toinen kerryttää omaisuutta toisen kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulujen jakaminen on normaalia, mutta ihmettelisin kyllä itse tuota vuokranmaksuvaatimusta. Onko hänellä aikomustakaan maksaa siitä veroja? Joku nimellinen vuokra (esim 50 e ylimääräistä sinun kuluosasi päälle on vielä hyväksyttävää), mutta muuten ajattelisen hänen vain haluavan kartuttaa varallisuuttaan sinun kustannuksellasi. Ehdota hänelle, että hän myy omansa ja te ostatte yhteisen, jollakin 90-10 osuudella.
En ymmärrä tuota moitetta varallisuuden kartuttamisesta. Yhtä lailla ap kartuttaa varallisuuttaan maksamalla asumisesta vähemmän kuin jos asuisi yksin. Säästöön jää siis joka kuukausi enemmän rahaa.
Sehän on aivan eri asia. Silloin hänellä on oma, täysin omassa hallinnassa oleva asunto lakisääteisellä irtisanomisajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
No voi hyvää päivää! Jos asuntolaina on yhden ihmisen nimissä niin silloin toisen on kyllä oikeus ja kohtuus osallistua asumiskuluihin vuokran muodossa oli puoliso tai ei!
Osoitat todella hel*etin ja harvinaisen materialistista ajattelutapaa. Normi pariskunnan asumisessa ja elämisessä kuitenkin puhutaan perus asumiskuluista eikä ”omaisuuden kerryttämisestä” johonkin sadan vuoden päähän. On järkyttävän itsekästä ajatella että toinen nyt rikastuu jos maksan toiselle, kun hän antaa minun asua tässä. Ihmettelen suuresti miten kellekään voi tulla edes mieleen ajatella asioita noin kiemuraisesti.
Ja todellakin kummankin pitää maksaa elämisestä tasapuolisesti tässä ja nyt, muuten toinen herää huomaamaan että on tarjonnut toiselle makeaa elämää vuosien ajan ja toinen kulkenut vapaamatkustajana. Siinä vaiheessa kun ero tulee niin romanttinen lempi on kadonnut, joten parasta suhtautua raha-asioihin ilman turhan ruusunpunaisia laseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Rautalankaa täältäkin:
Jos nyt puheenaiheena on se, kuka hyötyy ja kenestä kun muutetaan yhteen, niin tuossa sinun vaihtoehdossasi asunnon omistaja hyötyy puolisostaan 0 euroa ja puolisonsa asuntoon muuttava taas hyötyy puolisostaan 800 € joka kk.
Miksi tämä on pienempi ongelma kuin se, että molemmat hyötyvät 400 € /kk?
En jaksanut lukea pidemmälle tästä. Etkö ihan oikeasti tajua, että asunnon omistaja parisuhteessa hyötyy siitä, että pariskunta asuu asunnon omistajan asunnossa sen sijaan, että muuttaisivat vuokralle? Asunnon omistaja saa joka kuukausi kerrytettyä omaisuutta maksamalla sitä lainaa. Asunnon omistaja ei maksa vuokraa toiselle asunnon omistajalle, vaan maksaa itse itselleen. Joka kuukausi.
Esimerkki A:
Meilläkin on puolisoni kanssa asuntolaina, puoliksi. Minulla 150 000 euroa ja puolisollani 150 000 euroa. Maksamme joka kuukausi 1000 euroa itse lainaa pois (ei korkoja tässä). Minä siis maksan 500 euroa ja mieheni 500 euroa. Minulle jää joka kuukausi säästöön 500 euroa. Miehelleni jää joka kuukausi säästöön 500 euroa. Kun asunto myydään, minulle jää käteen se 500 euroa/kk x asumisvuodet + asunnon arvon noususta puolet.
Esimerkki B:
1.Jos minulla olisi asuntolaina 300 000 euroa ja miehelläni ei olisi mitään. Maksaisin yksin 1000 euroa asuntolainaa pois. Minulle jää joka kuukausi säästöön 1000 euroa. Mieheni saa tehdä sillä 500 eurolla, joka hänelle tässä tapauksessa jää enemmän, mitä itse lystää. Minä päätän laittaa oman 500 euroani säästöön asuntoomme. Kun asunto myydään, minulle jää käteen 1000 euroa/kk x asumisvuodet + asunnon arvon nousu.
2.Jos mieheni maksaisi minulle 500 euroa/kk. Minä maksaisin lainasta 500 euroa/kk ja mieheni 500 euroa/kk. Kun asunto myydään, minulle jää käteen 1000 euroa/kk x asumisvuodet + asunnon arvon nousu. Miehelleni ei mitään siitä 500 eurosta, jonka antaa minulle joka kuukausi.
Ei sitä yksinkertaisesti VOI laskea niin, että mieheni pitää nyt maksaa minulle 400 euroa, koska jos asuisi omassa vuokra-asunnossaan, maksaisi vuokraa 800 euroa. Kuka laskee näin? Sitten pitää muuttaa siihen vuokra-asuntoon. Silloinhan molemmat maksavat 400 euroa vuokraa ja lopulle rahalle molemmat saavat tehdä mitä tykkäävät. Ei niin, että toinen kerryttää omaisuutta toisen kustannuksella.
Sinä maksat asumisesta vuokraa. Jollekin. Nyt se on vain puolisosi. Se että hän on puolisosi ei poista velvollisuutta osallistua kustannuksiin, vaikka kuinka huolestuttaisi ja kadehtisi mitä hän rahoilla tekee, vaikka maksaisi omaa lainaansa. Hän on ostanut asunnon, sinä asut siinä. Täysin idioottimaista on ajattelutapa, että jokainen persaukinen nainen saisi etsiä miehen omalla asunnolla, ja olisi täten oikeutettu loisimaan hänen luonaan ilman vuokranmaksuvelvollisuutta. Kuten jo moneen kertaan todettu, osta asunnosta puolet tai maksa vuokraa. Sinun asiasi ei ole laskelmoida hänen omaisuutensa arvoa eli skenaarioissa.
Silloin kun ollaan parisuhteessa niin se ei oo vuokrasuhde. Vuokratulot täytyy ilmoittaa verottajalle ja tehdä vuokrasopimus. Asutaan esim kerrostalossa ja hoitovastike on 3 h ja keittiö 330 eu. Siihen kuuluu vesi, netti erikseen, sähkö ja vakuutus. Niihin osallistuu puolella kaikkiin. Erikseen on nk yhtiölaina jonka voi maksaa pois tai sitten se kulkee rahoitusvastikkeella. Eli se on omistajan maksettavaa. Mikä tässä on väärin? tulee remppaa putki, ikkuna jne niin omistaja maksaa tietenkin. Kulumista no esim tapetit ja maalaus niin se myös maksetaan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te puhutte teidän puolisoista LOKKEINA!!!!
Te olette parisuhteessa ette ystävyyssuhteessa!!!
Tuo naisen raskaus ja äitiysloma kommentti oli verrattavissa tähän. Mutta kukaan teistä ei kommentoi siihen.
Miten se suhde siinä muuttuu että se tyttöystävä synnyttää lapsen? Miksi silloin ei makseta vuokraa puolisolle? Miksei aviopuoliso maksa vuokraa?
Ja te ketkä vänkäätte että se tuleva avopuoliso lokkeilee!!!! niin milloin se vuokran maksaminen päättyisi?
Ei mikään ihme että syntyvyys laskee ja yksinäiset itkee yksinäisyyttä lehdissä.
Jos se toinen rakastaa sinua ja haluaa asua sinun kanssasi, HÄN EI OLE LOKKI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulujen jakaminen on normaalia, mutta ihmettelisin kyllä itse tuota vuokranmaksuvaatimusta. Onko hänellä aikomustakaan maksaa siitä veroja? Joku nimellinen vuokra (esim 50 e ylimääräistä sinun kuluosasi päälle on vielä hyväksyttävää), mutta muuten ajattelisen hänen vain haluavan kartuttaa varallisuuttaan sinun kustannuksellasi. Ehdota hänelle, että hän myy omansa ja te ostatte yhteisen, jollakin 90-10 osuudella.
En ymmärrä tuota moitetta varallisuuden kartuttamisesta. Yhtä lailla ap kartuttaa varallisuuttaan maksamalla asumisesta vähemmän kuin jos asuisi yksin. Säästöön jää siis joka kuukausi enemmän rahaa.
Sehän on aivan eri asia. Silloin hänellä on oma, täysin omassa hallinnassa oleva asunto lakisääteisellä irtisanomisajalla.
Nimenomaan näin. Jos maksetaan vuokraa, täytyy saada vuokralaisen oikeudet, eli päätösvalta asuntoon, ja se puolen vuoden irtisanomisaika. Muuten sillä vuokralaisella todellakin on aika heikko asema suhteessa.
Rautalangastataas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Miksi te olette huolissaan kuinka paljon ja millä keinoin asunnon omistaja maksaa pois lainaansa. Eihän sillä ole mitään väliä, se ei ole sinun asiasi niin kauan kuin et omista osuutta asunnosta. Hän myös maksaa vastikkeet jotka kuuluvat vain hänelle. Ainoa mikä merkitsee on se, kuinka arvokas on sinun asumisesta hinta. Sitä kutsutaan vuokraksi. Sen suuruudesta voitte sopia, peruskuvio on puolikas markkinahinta. Saamastaan vuokrasta hän maksaa verot ja käyttää rahat ihan miten huvittaa. Sinun ei tarvitse ottaa lainkaan kantaa puolisosi omaisuuteen tai sen karttumiseen. Jos haluat hänen omaisuutensa, osta asunnosta puolet, ottamalla itse lainaa ja siten myös riskiä pankista, tai mene naimisiin ilman avioehtoa.
Näin on, mikäli sillä vuokralla saa sitten myös vuokralaisen oikeudet.
Vuokra 1000 euroa ja kumpikin maksaa puolet silloin kun ollaan vuokralla. Ihan järkeenkäypää. Sitten kun toinen omistaa asunnon ja maksaa lainaa niin tottakai huolehti lainasta ja huolehtii yhtiövastikkeesta puolella ts hoitovastike ja rahoitusvastike kuuluu myös yksinomaan omistajalle. Ellei tämä käy niin sitten että joo kun saan nimen paperiin niin maksan myös asuntolainaa, jos mies maksaa 70 % niin nainen loput. Ero JOS tulee niin saa omansa pois.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni maksaa minulle vuokraa 400 euroa kuukaudessa, joka on täällä yleinen vuokrataso, ja vastikkeesta puolet 116 euroa, yhteensä 516 euroa. Asuntolainani on maksettu pois ja asunnon hankintahinta oli aikanaan 135 000 euroa. Nyt sen myyntiarvo on noin 150 000 euroa, eli myydessä tekisin karkeasti 15 000 euroa voittoa ja minulla olisi lisäksi 135 000 euroa, eli yhteensä tuo 150 000 euroa.
Lisäksi olen laittanut säästöön mieheni maksaman vuokran seitsemältä vuodelta, eli yhteensä 33 600 euroa.
Omaisuutta minulla olisi nyt 183 600 euroa.
Ajattelimme erota ja minä myyn asuntoni. Miehenikin ostaisi mielellään oman asunnon, mutta hänellä ei ole tarvittavaa käsirahaa.
Ja jos ero tulee, miehelläsi on oikeus vuokralaisena asua asunnossa. Et voi irtisanoa ilman perusteluja, ja perustelun kanssakin hänellä on oikeus asua puoli vuotta siellä.
Vierailija kirjoitti:
Te puhutte teidän puolisoista LOKKEINA!!!!
Te olette parisuhteessa ette ystävyyssuhteessa!!!
Tuo naisen raskaus ja äitiysloma kommentti oli verrattavissa tähän. Mutta kukaan teistä ei kommentoi siihen.
Miten se suhde siinä muuttuu että se tyttöystävä synnyttää lapsen? Miksi silloin ei makseta vuokraa puolisolle? Miksei aviopuoliso maksa vuokraa?
Ja te ketkä vänkäätte että se tuleva avopuoliso lokkeilee!!!! niin milloin se vuokran maksaminen päättyisi?
Ei mikään ihme että syntyvyys laskee ja yksinäiset itkee yksinäisyyttä lehdissä.
Jos se toinen rakastaa sinua ja haluaa asua sinun kanssasi, HÄN EI OLE LOKKI!
Parisuhde ei ole parisuhde, jos vain toinen maksaa. Silloin se on maksettu suhde. Niitäkin on.
Ei mitään kustannuksia ole pakko maksaa, jos niin sovitaan. Mutta jos molemmat hoitavat oman osuutensa, silloin asunto ostetaan puoliksi tai toinen maksaa vuokraa.
Avioliitossa onkin velvollisuus kustantaa perheen eläminen. Ehkä siksi miehet ovatkin varuillaan, ettei tee väärää valintaa rakkauden huumassa. Sitten nainen valittaa miehen töistä, kunnes vie lapset ja rahat.
Alue: Aihe vapaa
Esimerkissä 1000 € ei ole asuntolaina, vaan kaikki omistusasunnon kulut yhteensä.