Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis häh! Poikaystävä haluaa että maksan vuokraa!
11.03.2019 |
Ollaan muuttamassa yhteen poikaystävän kanssa. Minulla on nyt kiva vuokrakaksio Vantaalla, poikaystävällä velaton 3h+k omistusasunto Helsingissä.
Hän sanoikin yllättäen, että minun pitäisi maksaa jonkjn verran vuokraa. Sius mitä ihmettä! Eihän omasta asunnosta muutenkaan makseta vuokraa.
Nyt olenkin alkanut miettimään, että jatkan omassani asumista.
Silkkaa ahneutta haluta vuokraa, poikaystävällä on kuitenkin hyvät tulot ja varallisuuttakin kivasti. Hän on 28v.
-N22-
Kommentit (543)
Vierailija kirjoitti:
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Ei samalla tavalla kuin auto, mutta kuluu kuitenkin. Pinnat eivät ole ikuisia, kymmenen vuoden ikä näkyy esim. kylpyhuoneessa, keittiössä, lattioissa, seinissä, ovissa...
Sinänsä asunnon osan myyminen ei ole huono idea.
Kotivakuutus taas korvaa lähinnä irtaimiston. Kaikki muut korjaukset menevät taloyhtiön piikkiin, ja samoin niistä päättäminen ei ole omissa käsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hupaisaa miten törkeänä niin moni on pitänyt ajatusta siitä että ahne mies vaatii rahaa naisen asumisesta, kun ahne naikkonen laskee helpon elämän kuvat silmissään säästämiään euroja.
Oikeasti naisen pitäisi oma-aloitteisesti tarjoutua maksamaan vuokraa tässä vaiheessa kun ei ole yhteisiä lainoja tai vuokra-asuntoa.
En povaa yhteistä tulevaisuutta tälle pariskunnalle.
Ei, vaan naisen pitäisi maksaa puolet kuluista (vesi, vastike, sähkö) ja ottaa lainaa ja ostaa mieheltä yhdessä sopivaksi katsottu osuus kämpästä. Tämä on kaikille reiluin tapa: mies saa maksun ja nainen kartuttaa omaa eikä miehen omaisuutta.
Varmasti mies asunnonomistajana päättää haluaako myydä asuntoaan vai pitää omissa nimissään 😉 Ehkä tuollaisia kauppoja ei aleta tehdä jos suhde ei ole kovin vakiintunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Voiko joku selittää minulle, miksi tämä malli, jossa nainen maksaa 400e kuussa miehelle on reilumpi kuin se, että nainen ostaa asunnosta osuuden mieheltä ja maksaa tuon 400e kuussa lainaa pois?
Onko ap ehdottanut sellaista vaihtoehtoa?
Entä lähtisitkö itse myymään puolta kodistasi tyypille jonka kanssa tulevaisuus on epävarma? Tuskin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hupaisaa miten törkeänä niin moni on pitänyt ajatusta siitä että ahne mies vaatii rahaa naisen asumisesta, kun ahne naikkonen laskee helpon elämän kuvat silmissään säästämiään euroja.
Oikeasti naisen pitäisi oma-aloitteisesti tarjoutua maksamaan vuokraa tässä vaiheessa kun ei ole yhteisiä lainoja tai vuokra-asuntoa.
En povaa yhteistä tulevaisuutta tälle pariskunnalle.
Ei, vaan naisen pitäisi maksaa puolet kuluista (vesi, vastike, sähkö) ja ottaa lainaa ja ostaa mieheltä yhdessä sopivaksi katsottu osuus kämpästä. Tämä on kaikille reiluin tapa: mies saa maksun ja nainen kartuttaa omaa eikä miehen omaisuutta.
Varmasti mies asunnonomistajana päättää haluaako myydä asuntoaan vai pitää omissa nimissään 😉 Ehkä tuollaisia kauppoja ei aleta tehdä jos suhde ei ole kovin vakiintunut.
Niinpä, mutta ei silloin aleta vaatimaan, että toisen pitäisi alkaa maksamaan siitä omaisuudesta, jota ei haluta jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni rahoitusvastiketta ei pidä ruveta erittelemään muusta vastikkeesta. Rahoitusvastikkeella pidetään kunnossa se taloyhtiö ja se asunto missä molemmat asuvat. Yleensä ne lainat ovat vähintään kymmenvuotisia, joten jos se suhde kestää 10 vuotta niin tuo summa ei pitäisi olla mikään kynnyskysymys, mutta jos se kestää lyhyemmän aikaa, niin eipähän se ei-omistajakaan sitä koko lainan ajan maksa.
Mielummin jaetaan sitten kuluja vaikka suhteessa nettotuloihin. Jos toiselle jää käteen tonni ja toiselle kaksi, on omalla tavallaan ihan perusteltua, että menot jaetaan 1/3 suhteessa ennemmin kun aletaan erittelemään rahoitusvastikkeita erikseen.
Rahoitusvastike kasvattaa kämpän omistajan omaisuutta
Tällähän on vaan kikkailtu myyntihinta sen verran alas että tavis saa lainaa
Ei pidä muiden sitä maksaa
Ai tässäkö se näkemysero olikin? Sinä olet koko ajan ajatellut vain uusia asuntoja, joissa ei ole mitään korjattavaa, vaan maksetaan sitä alkuperäistä rakentamista. Mutta vanhoissa yhtiöissä, siis niissä neukkukuutioissa missä minä olen asunut, rahoitusvastiketta kerätään välttämättömiin remontteihin, kuten esim. putkiremonttiin, koska putket ovat siinä kunnossa että ne voivat haljeta milloin tahansa ja silloin koko taloyhtiö tai ainakin osa siitä muuttuu asumiskelvottomaksi. Ne ovat siis käytännössä yhtä välttämättömiä menoja kuin hoitovastikkeetkin.
Voithan sinä myös alkaa veloittaa myös seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rimbe kirjoitti:
Kylläpä on taas kylmää kyytiä. Ei välitetä toisesta ollenkaan. Sitä tämä taitaa olla Suomessa nykyisin. Entä jos poikaystävä sattuisikin rakastamaan tyttöystäväänsä? Silloinhan hän voisi olla hyväntahtoinen naista kohtaan ja kutsua tämän asumaan kanssaan. Pitääkö joka välissä ajatella omaa etuaan, jos tulotkin ovat vielä hyvät ja asunto velaton???
Eiköhän siinä olla sujut kun maksaa puolet hoitovastikkeesta plus sähkö.netti.vesi jos erikseen. Pintaremonttiin maalit tai tapetit. Omistaja maksaa putkirempan.julkisivun jne.
Sä puhut siihen tahtiin tuosta "omistajasta" että sulta pitäisi periä täyttä vuokraa. Ei sulle näytä olevan tärkeää mikään muu kuin raha. Siis sinun rahasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mä en älynnyt tätä! Pyytää vuokraa kun olin eksän kanssa.
Kannattaa pitää omat kodit, jos jo muuttamisvaiheessa on v.tun vaikeaa. Minun asuntooni ei ainakaan lokkeja majoiteta, hyvin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Voiko joku selittää minulle, miksi tämä malli, jossa nainen maksaa 400e kuussa miehelle on reilumpi kuin se, että nainen ostaa asunnosta osuuden mieheltä ja maksaa tuon 400e kuussa lainaa pois?
Kuten jatkokommentissani sanoin, myös se on reilu vaihtoehto, että muuttaja ostaa asunnosta puolet. Mutta siinä tapauksessa hänen osuutensa ei tietenkään ole 400 € /kk, vaan puolet asunnon kuluista, eli esim. tässä esimerkissä 500 € /kk (toki riippuen vähän siitä, millaisia lainajärjestelyjä hän saa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Voiko joku selittää minulle, miksi tämä malli, jossa nainen maksaa 400e kuussa miehelle on reilumpi kuin se, että nainen ostaa asunnosta osuuden mieheltä ja maksaa tuon 400e kuussa lainaa pois?
En osaa sitä selittää, kun en itsekään ymmärrä. Sen ymmärrän, miksi vielä nykyään naiset jäävät usein tyhjän päälle erotessaan miehistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele miksi erotaan paljon ja älykkyys laskee.
Naisilta jotenki menee viimesetkin rippeet loogisesta ajattelusta kun alkavat seurustella.
monta sivua jankkaamista taas. samaa porukkaa varmaan jossain juice-plussassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Voiko joku selittää minulle, miksi tämä malli, jossa nainen maksaa 400e kuussa miehelle on reilumpi kuin se, että nainen ostaa asunnosta osuuden mieheltä ja maksaa tuon 400e kuussa lainaa pois?
En osaa sitä selittää, kun en itsekään ymmärrä. Sen ymmärrän, miksi vielä nykyään naiset jäävät usein tyhjän päälle erotessaan miehistään.
En muuten puhunut esimerkissäni mitään naisista ja miehistä, voi olla miten päin vaan. Itse olen nainen 30 v., enkä ajatellut ryhtyä rahoittamaan kenenkään miehen sijoituksia antamalla hänelle ilmaisen asunnon. Jos taas saa asumiskulunsa puolitettua eikä silti onnistu säästämään mitään, niin ei ole exän vika, jos jää ns. tyhjän päälle eron sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?
Silloin, kun muutetaan yhteen, muutetaan yhteen ja sen kyseisen asunnon kulut jaetaan - tässä tapauksessa yhtiövastike. Jos/kun asunto myydään, rahat jäävät sille, joka asunnon on maksanut. Ei (avo)puoliso mikään vuokralainen ole!
Jos asunnosta olisi lainaa, lainan maksaisi se, kenelle maksettu osuus jää, jos/kun asunto myydään. Erotilanteessa asunto jää sille, joka sen on maksanut.
Jos puolisot sopivat, että laina maksetaan yhdessä, jaetaan jäljellä oleva laina molemmille osapuolille ja molemmat maksavat omansa. Erotilanteessa se, joka jää asuntoon, maksaa toiselle osapuolelle hänen maksamansa osuuden ja ottaa nimiinsä jäljellä olevan lainasumman. Jos pysytään yhdessä ja asunto myydään, kumpikin saa omansa pois, minkä siitä on maksanut.
Näistä kaikista korot pois, eli puhutaan siitä varsinaisesta lainan lyhentämisestä.
Tällä tavalla se on reilua kaikille osapuolille, eikä kukaan erotilanteessa jää tyhjän päälle. En minäkään alkaisi puolisoni omaisuutta maksamaan, oli kyse sitten asunnosta, moottoripyörästä, koirasta, lapsesta, … jos se omaisuus eron jälkeen jää exälle.
Paskamaisen erosta saa, jos asunnon arvo nousee ja lähtevä osapuoli käskee maksamaan oman osuutensa asunnon arvon perusteella, ei varsinaisen lainan.
Ei siitä kyllä millään reilua saa että toinen asuu puoli-ilmaiseksi toisen asuntoon sitoman pääoman turvin. Ihan puhdasta riistoahan se on, vaaditaan itselle omistusasumisen hyödyt (eli mm. reilusti alentuneet asumiskustannukset), mutta ei haittoja eli seiniin sidottua pääomaa ja omistamiseen liittyviä kuluja ja riskejä.
Sitten miehen pitää myydä joku osuus asunnosta, eli jakaa riski. Ei niin, että maksetaan toisen omaisuutta. Asunto ei kulu samalla tavalla kuin esimerkiksi auto.
Jos toisen omaisuutta vahingoitetaan se maksetaan, omasta pussista. Tämä on opetettu jo lapsesta. Joten ei siellä toisen omistamassa asunnossa voi ihan miten vain elää.
Jos siellä asunnossa seinät kaatuu päälle hirmumyrskyn seurauksena, vakuutus korvaa. Jos ei ole vakuutusta, jää tappio sille, joka oman omaisuuden on typerästi jättänyt vakuuttamatta.
Edelleen: jos muuttaa vuokralta toisen omistamaan asuntoon, niin kartuttaa omaisuuttaan joka kk säästyvän vuokran verran sen asunnon omistajan kustannuksella. Miksi se on reilua?
Reilua on määritellä asuntoon muuttavan maksuosuus niin, että molemmilla on käytössä suunnilleen saman verran enemmän / kk kuin ennen muuttoa. Tätä ei tarvitse kutsua vuokraksi, jos se on ongelma. Ylimääräisen summan voivat molemmat käyttää omaisuutensa kartuttamiseen valitsemallaan tavalla, tai sitten pistää kulutukseen.
Esim. omistusasujan asumiskulut ennen: 1 000 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Vuokralla asuneen kulut ennen: 800 € + kulutuksen mukaan määräytyvät kulut.
Muuton jälkeen ennen vuokralla asunut maksaa asunnon omistajalle 400 € / kk + oman kulutuksen osuus kulutuksen mukaan määräytyvistä kuluista. Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen. Tämän he voivat pistää säästöihinsä, sijoituksiin, lainoihinsa, lainojensa korkoihin, asunnon vastikkeisiin tai vaikka niihin kynsihoitoihin. Jos ei ole sovittu, että rahat ovat yhteisiä, niin ei kuulu toiselle, mihin toinen laittaa juuri tämän 400 €.
Toki tämä perustuu siihen oletukseen, että molemmat ovat ennen yhteenmuuttoa asuneet niin, että heillä on asumiskuluihinsa varaa.
Ja toki loppupeleissä jokainen pariskunta neuvottelee omat järjestelynsä ja kukin saa suostua mihin haluaa.
Tässä: "Molemmilla on nyt käytössä 400 € enemmän kuin ennen." Paitsi että asunnon omistaja kartuttaa omaisuuttaan +400 euroa kuukaudessa kuin ennen. Vuokra ei koskaan ikinä jää itselle, vaan se menee toisen pussiin. Eihän tässä maassa vuokra-asuntoja olisi, jos ei näin olisi!
Niin? Ja ihan samalla tavalla se vuokraa maksava kerryttää omaisuutta 400 € /kk. Sen kun vaan sijoittaa sen valitsemallaan tavalla.
Ymmärsithän, että asuntolainaa maksava kerryttää omaisuuttaan joka kuukausi sen lainasumman - sovitaan nyt vaikka 1000 euroa (korot pl.) - ja jos joku siinä asumisesta maksaa vielä 400 euroa, niin asunnon omistajalle kertyy omaisuutta kuukaudessa yhteensä 1400 euroa, ei vain 400 euroa?
Tietysti, jos sen 400 euroa haluaa käyttää lainanmaksuun, niin silloin kuukaudessa itse maksaa 600 euroa ja toinen 400 euroa, mutta edelleen… kun asunto myydään, se 400 euroa, joka on joka kuukausi maksettu, jää sille asunnon omistajalle - kenelle muulle se jäisi?
Hyvin moni jättää ajattelematta, että nyt puhutaan puolisosta, jonka kanssa jaetaan elämä, ei vuokralaisesta, joka vuokraa asunnosta yhden huoneen.
Jos nyt vielä rautalangasta:
Asunnon omistajalle jää 400 euroa kuukaudessa käyttörahaa SEN LISÄKSI, että asuntolaina lyhenee 1000 euroa kuukaudessa. Kun asunto myydään, asunnon omistajalle jää se 400 euroa + 1000 euroa/kk siltä ajalta, kun siinä yhdessä on asuttu.
Asunnon omistajan puolisolle jää 400 euroa, koska on joka kuukausi kerryttänyt toisen omaisuutta sen toiset 400 euroa.
Näin siis sen sijaan, että asunnon omistajan omaisuus kertyisi kuukaudessa 1000 euroa ja puolisolle 800 euroa.
Mitäs sitten kun nainen tulee raskaaksi?
Naiset varmaan tulevat raskaaksikin vain sen takia että hyötyvät miehestä :D Mieshän käy töissä ja tuo rahan taloon sillä aikaa kun nainen on äitiyslomalla(huom ei hoitovapaalla) ja synnyttämässä. Maksaako nainen silloinkin vuokraa miehelle? Ettei vaan hyödy siitä miehestä ja hänen rahoistaan
Vierailija kirjoitti:
Vääntäkää rautalangasta
Miksi avopuolison pitää maksaa vuokraa toiselle? Tapahtuuko sama kun on kyse avioliitosta?
*Kauanko avopuoliso maksaa "vuokraa"? Ekan vuoden? 10vuotta?*
Onko vuokran maksaminen välttämättömyys avoliitolle? Ilman sitä ei voi asua yhdessä?
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän siinä olla sujut kun maksaa puolet hoitovastikkeesta plus sähkö.netti.vesi jos erikseen. Pintaremonttiin maalit tai tapetit. Omistaja maksaa putkirempan.julkisivun jne.