25-vuoden ikäkriisi, kaipuu nuoruuteen..

Tuntuu pahalta

Mulla oli ikäkriisiä siinä alle 30-v. Ei ole sen jälkeen ollut, nyt olen jo 54-vuotias. 

Miksi elämää ei olisi enää 40v? Mikä tekee elämästäsi elämisen arvoista nyt, jos vanheneminen vie sen väkisin pois? Oletko joku malli tms. uran jo nuorena ulkonäön varaan rakentanut? Vai elätkö pelkästään vastakkaisen sukupuolen huomiolle tai ihaillaksesi selfieitäsi? :D

Niin, kelloa et voi pysäyttää, en itsekään ikääni aina tajua, varsinkin kun viimeksi alkuvkolla minua luultiin 33v ikäiseksi.

Äidiksi tai omistusasunnon haltijaksi sinulla ei kiire ole eikä niihin rooleihin sinua voi kukaan pakottaa, mutta kannattaa kuitenkin ymmärtää toivoa, että saat vanheta lisää. Ja muistaa päätöksiä tehdessäsi ettet tuosta nuorene.

T. 25v naimisiin, 26v äidiksi, 27v oma koti, 27v toisen kerran äidiksi, 30v oman äidin hautaaminen (oli kuollessaan 47v), nyt 43v ja lapset alkaa olla aikuisia ja minä toivon, että pysyisin/mme terveinä ja saisin vanheta vielä vuosikymmeniä ja lapseni vielä kauan jälkeenikin.

Mulla tuli ensimmäinen oikea kriisi, kun täytin 27v. Nyt 33v se tuntuu hassulta ja tämä nykyinen ikäkriisi hyvinkin todelliselta. Tuleekohan näitä kriisejä aina näin viiden vuoden välein?! Noh, viime kriisin käytin hyväkseni ja aloin elämään itseni näköistä elämää. Nyt tuntuu, että olen jotenkin taas hukassa.