25-vuoden ikäkriisi, kaipuu nuoruuteen..

Sä olet vielä nuori ja sulla on mahdollisuudet mihin tahansa. Mä olen 40v ja tässä iässä alkaa osa mahdollisuuksista olla jo menetetty. Älä anna vuosien valua hukkaan vain ajelehtien päämäärättömästi. Mulla meni 7 vuotta hukkaan vain tehden sekalaisia töitä ja nyt se harmittaa jälkikäteen.  Jos haluat perheen niin perusta se alle kolmekymppisenä.

omituista valitusta.

et halua äidiksi etkä omistusasuntoa.

voit asua yksin vuokralla vaikka tappiin asti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä pahenee vuosi vuodelta. Tsemppiä!

mikä järki elää siis

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa miten elämä voi olla enää hyvää +40w?

Niin, siinäpä se. Minustakin tuntui parikymppisenä ettei elämää voi olla enää 40 vuotiaana mutta kyllä tätä vielä on. Ja ihan erilaista kuin kuvittelin.

N<uttikaa elämästä ja nuorihan sitä on jos on alle 35 v. 

Mä olin 25-vuotiaana ahdistunut ylisuorittaja, joka ei ymmärtänyt elämästä mitään. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin osaan ainakin ottaa rennommin. Olen paljon tyytyväisempi kuin nuorena.

Ihmisten tuskia on aina kiva vertailla.

Mitäpä tuo 25 vuotta. Jos sen ikäinen haluaa käydä juhlimassa, käyköön. Jos sen ikäinen haluaa rakennella Legoilla tai leikkiä Monsters High -nukeilla, häntä estää enintään pelko siitä, mitä muut ajattelevat. Kyllä meidän miesten on helppoa: teininä nysvätään mopoa. Aikamiehen iässä siinä mopon moottorissa on vähän enemmän puhtia, mutta muutoin meno on sama: tarkoitus on trimmata ja parhaassa tapauksessa teho ei laske montakaan prosenttia. Samapa tuo lienee naisilla. 80-luvulla teinit hankkivat parisuhdeneuvonsa Reginasta ja SinäMinästä. Sittemmin he opettelivat samoja asioita Sinkkuelämästä. Näkökanta on eri, lapsellisuuden määrä vakio.

Mennyttä nuoruutta kannattaa surra, kun elettyjä ikävuosia enemmän alkaa mietityttää jäljellä olevien määrä. Minäkin haluaisin lähteä bilettämään tai sekä katsella Sinkkuelämää että rassata prätkää. Sisikunta ei kestä biletystä ja juomisesta aiheutuu krapulan ja masennuksen lisästä kipua ja verikoetuloksia, joista lääkäri ei kiitä. Sinkkuelämä olisi hauskaa, mutta mahdollista vain niille, joilla on ansiotulot ja pissismi tallella. Prätkää on turha rassata, jos se ei kulje tarpeeksi, nopeamman saa kun myy vanhan ja pistää muutaman satasen väliin - ja varmaa on, että minkään yli 400-kuutioisen suorituskykyä ei normaalisti tarvitse mihinkään tai edes voi käyttää.

Ihan sama, AP, oletko 25 vai 55. Vaikka huomaat, ettei syvimpään nuoruuteesi ole palaamista, tee tietoisesti jotakin, ettet kyynistyisi. Aina on hyvä innostua jostakin - jopa sillä uhalla, että puoliso, kaverit tai lapset väheksyisivät.

Vierailija kirjoitti:

Sä olet vielä nuori ja sulla on mahdollisuudet mihin tahansa. Mä olen 40v ja tässä iässä alkaa osa mahdollisuuksista olla jo menetetty. Älä anna vuosien valua hukkaan vain ajelehtien päämäärättömästi. Mulla meni 7 vuotta hukkaan vain tehden sekalaisia töitä ja nyt se harmittaa jälkikäteen.  Jos haluat perheen niin perusta se alle kolmekymppisenä.

Juurikin näin.

Ei miestäkään löydy noin vain.

Nauti elämästä nyt. Et tule koskaan olemaan yhtä nuori

Käy reppureissaamassa ja avarra maailmankuvaa.

*facepalm*

No, miten olis tehdä elämällään niitä asioita, joita itse tahtoo?

Jaxuhali, ap

Jaa kyllä kait minä tunsin itseni nuoreksi sälliksi 33-vuotiaaksi asti. Nyt on viime aikoina alkanut tuntumaan siltä et kyl täs vanhuus tulee.

M34

Jokainen ihminen vanhenee hetki hetkeltä. Lapsikin. Miten tuota voi pelätä tai ihmetellä?

Maailman ajan mittakaavassa vauva ja vanhus ovat miltei samanikäisiä ja samassa "sekunnissa". 

Minullakin tuli 25-vuotiaana hetkeksi kunnon kriisi, mutta se meni onneksi ohi.

Itselläni auttoi mm. teinipoikien kanssa hengailu ja heiltä huomion saaminen.

Sain myös pari naispuolista ystävää jotka olivat 18-19-vuotiaita ja heistä uutta virtaa elämään.

Oman ikäiset on alkaneet tylsistymään, ei niin usein synkkaa.

On vaan mitä on, pääasia että itsellä on hyvä olla ja aikuinen voi olla monella tapaa, ei tarvi mennä siihen samaan tylsämuottiin kaikkien muiden kanssa, jos persoonasi ei ole sellainen.

Elämä edessä vielä

turha taistella aikaa vasttaan

Mä oon 22 ja ehdottomasti tahdon nauttia vielä nuoruudesta. Aion lähteä ulkomaille ja reissata. Ehkä vähän bilettää ja nusutella jos mieli tekee. Vartalo on kaunis ja mieli vielä suht nuori. Harmi vaan kun välillä noi kolmekymppiset miehet ahdistelee.. siitä tulee tosi ällöttävä olo.

Hah, täytän parin viikon päästä 27, eikä tunnu missään. Ei edes lähestyvä 30, ei se nyt niin kamalaa ole!