Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanisi paras vai tyydyitkö häneen paremman puutteessa?
09.03.2019 |
Onko kumppanisi paras vai tyydyitkö häneen paremman puutteessa?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Tyytyjät kysymys teille. Jos ollessanne suhteessa tulee vastaan se paras ja sinulla on mahdollisuus saada hänet niin vaihdatko lennosta? Eli jääkö pitkäkin suhde heti, kun varmistuu mahkut?
Mä ainakin vaihtaisin. Mutta mies tietääkin, että olen vain tyytynyt häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä, että miehet enemmän tyytyy paremman puutteessa kuin saa parhaan. Tai sitten miehet on vaan rehellisempiä tässä.
Joo, tai eivät halua olla puutteessa ja "huolivat" jonkun. Toiveissa kuitenkin parempi johon vaihtavat sitten jos sellaisen saavat. Ehkä miehille paras on vain itseä nuorempi ja ulkonäöltään kaunis nainen? Niitä harvassa kuten komeita miehiä. Ruma ei voi olla paras?
Täytyy myös muistaa realiteetit. Elämässä ei läheskään aina saa kaikkea mitä haluaa. On vain kypsää hyväksyä tosiasiat ja tyytyä siihen mitä on saanut.
Vierailija kirjoitti:
Tyytyjät kysymys teille. Jos ollessanne suhteessa tulee vastaan se paras ja sinulla on mahdollisuus saada hänet niin vaihdatko lennosta? Eli jääkö pitkäkin suhde heti, kun varmistuu mahkut?
Kysymyksesi on aiheellinen. Avioiduin mieheni kanssa n. 23v sitten/ Suuri ja palava rakkaus ei minun puoleltani ollut päällimmäinen syy avioliittoon, vaan perheen perustaminen ja taloudellinen turvallisuus. Vuosi sitten minulle tarjoutui tilaisuus tutustua ihanaan mieheen. Vietin aikaa hänen kanssaan, nautin hänestä ja yhteisistä hetkistä, mutta en missään tapauksessa luopuisi turvallisesta ja huolellisesti rakennetusta elämästäni tämän miehen takia. Kun tuli ratkaisujen aika, valinta ei loppuleleissä ollut vaikea. Jätin sivusuhteen ja jäin tuttuun ja turvalliseen avioliittooni. Nyt, kun aikaa on kulunut ja omat tunteeni tasoittuneet, voin vain todeta, että tein oikean ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Olen varma, että jossain tuolla 7,5 miljardin ihmisen joukossa on joku minulle paremmin sopivampi mies kuin oma mieheni. Hän on kuitenkin tähän astisista miehistä paras, johon olen törmännyt. Kuinka pitkään sitä parasta pitäisi etsiä? Mistä tietää, että joku on varmasti se paras? Jos on paras nyt, onko se paras enää 20 vuoden kuluttua vai voisiko joku toinen olla silloin parempi?
En usko mihinkään yhteen oikeaan. Uskon kyllä rakkauteen, mutta että sitäkin voi tietoisesti rakentaa. Mieheni on hyvä ja ihana, mutta ihan varmasti voisin olla yhtä onnellinen jonkun toisenkin ihmisen kanssa.
No mä näen siten,että paras tässä tapauksessa on se tunne. Eli ruoho ei koskaan viherrä aidan toisella puolen. Rakastaa kumppaniaan. Himoitsee ja pitää viehättävänä. Eli ei vain tyydy ja näe vikoja toisessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tyytyjät kysymys teille. Jos ollessanne suhteessa tulee vastaan se paras ja sinulla on mahdollisuus saada hänet niin vaihdatko lennosta? Eli jääkö pitkäkin suhde heti, kun varmistuu mahkut?
Juu jos kaunis halukas nuorehko nainen minua alkaisi vikitellä,en rehellisyyden nimissä miettisi kauaa. Elämä on lyhyt ja nykyinen emäntäni on toki hieno ihminen ja ystävä, mutta koska en tunne halua häntä kohtaan niin voisin lähteä suhteesta nopeastikin.
Olen siis tuo jolla raskasrakenteinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se paraskin voi aikojen saatossa muuttua huonoksi.
Kiitän onneani aikuisviihteestä. Voin nauttia kauniista naisista ja oman emäntäni kanssa yhdynnässä miettiä niitä kaunottaria. Emäntäni usein kysyy miksi pidän silmiäni kiinni kun nai-mme. No arvatkaa kerronko totuuden. En kiitenkaan halua loukata raukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyjät kysymys teille. Jos ollessanne suhteessa tulee vastaan se paras ja sinulla on mahdollisuus saada hänet niin vaihdatko lennosta? Eli jääkö pitkäkin suhde heti, kun varmistuu mahkut?
Kysymyksesi on aiheellinen. Avioiduin mieheni kanssa n. 23v sitten/ Suuri ja palava rakkaus ei minun puoleltani ollut päällimmäinen syy avioliittoon, vaan perheen perustaminen ja taloudellinen turvallisuus. Vuosi sitten minulle tarjoutui tilaisuus tutustua ihanaan mieheen. Vietin aikaa hänen kanssaan, nautin hänestä ja yhteisistä hetkistä, mutta en missään tapauksessa luopuisi turvallisesta ja huolellisesti rakennetusta elämästäni tämän miehen takia. Kun tuli ratkaisujen aika, valinta ei loppuleleissä ollut vaikea. Jätin sivusuhteen ja jäin tuttuun ja turvalliseen avioliittooni. Nyt, kun aikaa on kulunut ja omat tunteeni tasoittuneet, voin vain todeta, että tein oikean ratkaisun.
Eli pidit miestäsi varalla, kun olit sen toisen kanssa! Hyi hitto miten törkeää!
Vierailija kirjoitti:
Paras ja miksi kukaan tyytyisi?
Palstamiehet - tai ehkä yksi - käyvät aina uiguti-uiguti-uiguttamassa, että "he ovat tyytyneet naiseen, kun eivät ole parempaa saaneet".
Hauska kommentti näppyläiseltä, lihavalta ja kaljulta mieheltä, joka elää yksin tai äidin kanssa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 169 cm ja muutenkin pienikokoinen mies. Ei silloin voi valikoida parasta tai edes hyvää, vaan on otettava se, minkä saa. Silti oikein hyvä liitto tästä on rakentunut. Ajan myötä ystävyys ja kiintymys ovat tiivistyneet.
Vierailija kirjoitti:
No. Minä jouduin ottamaan emäntävartaloisen suominaisen. En tunne häneen mitään halua mutta koska en tavismiehenä saa kaunotarta niin seksin takia huolin tuon ladonoven. :(
Se emäntä on kuitenkin mukava ja huolehtii sinun hyvinvoinnistasi, joten ole tyytyväinen ja laita silmät kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuvuosina oli kyllä paras kumppaneistani ylivoimaisesti, siksihän hänet otinkin, mutta viime vuosina on kyllä tultu alas paljon: masennusta, lihomista, toimettomuutta, työttömyyttä, toivottomuutta, passivoitumista. On lääkkeet ja terapiassa käy, on käynyt jo vuosia, mutta ei vaan tunnu pääsevän tuosta enää yli ja ns. omille jaloilleen. Suhteen jatko on kyllä kysymysmerkki, sillä minustakin alkaa tuntua, että vajoan samaan suohon ja elämä menee sitten siinä. Häntä en taida pystyä pelastamaan, mutta itseni ehkä voisin vielä, jos lähtisin. Mutta ei se helppoa ole, monen vuoden jälkeen, hylätä toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyjät kysymys teille. Jos ollessanne suhteessa tulee vastaan se paras ja sinulla on mahdollisuus saada hänet niin vaihdatko lennosta? Eli jääkö pitkäkin suhde heti, kun varmistuu mahkut?
Kysymyksesi on aiheellinen. Avioiduin mieheni kanssa n. 23v sitten/ Suuri ja palava rakkaus ei minun puoleltani ollut päällimmäinen syy avioliittoon, vaan perheen perustaminen ja taloudellinen turvallisuus. Vuosi sitten minulle tarjoutui tilaisuus tutustua ihanaan mieheen. Vietin aikaa hänen kanssaan, nautin hänestä ja yhteisistä hetkistä, mutta en missään tapauksessa luopuisi turvallisesta ja huolellisesti rakennetusta elämästäni tämän miehen takia. Kun tuli ratkaisujen aika, valinta ei loppuleleissä ollut vaikea. Jätin sivusuhteen ja jäin tuttuun ja turvalliseen avioliittooni. Nyt, kun aikaa on kulunut ja omat tunteeni tasoittuneet, voin vain todeta, että tein oikean ratkaisun.
Eli pidit miestäsi varalla, kun olit sen toisen kanssa! Hyi hitto miten törkeää!
Täysin luontevaa. Miehet ovat toimineet näin jo aikojen alusta. Miksi nainen ei saisi toimia viettiensä varassa, edes hetken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuudessa naiset tyytyvät miehiä useammin. Naiset vain mittaavat tyytyneisyyttään omin standardein.
oman onnensa seppä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyjät kysymys teille. Jos ollessanne suhteessa tulee vastaan se paras ja sinulla on mahdollisuus saada hänet niin vaihdatko lennosta? Eli jääkö pitkäkin suhde heti, kun varmistuu mahkut?
Kysymyksesi on aiheellinen. Avioiduin mieheni kanssa n. 23v sitten/ Suuri ja palava rakkaus ei minun puoleltani ollut päällimmäinen syy avioliittoon, vaan perheen perustaminen ja taloudellinen turvallisuus. Vuosi sitten minulle tarjoutui tilaisuus tutustua ihanaan mieheen. Vietin aikaa hänen kanssaan, nautin hänestä ja yhteisistä hetkistä, mutta en missään tapauksessa luopuisi turvallisesta ja huolellisesti rakennetusta elämästäni tämän miehen takia. Kun tuli ratkaisujen aika, valinta ei loppuleleissä ollut vaikea. Jätin sivusuhteen ja jäin tuttuun ja turvalliseen avioliittooni. Nyt, kun aikaa on kulunut ja omat tunteeni tasoittuneet, voin vain todeta, että tein oikean ratkaisun.
Eli pidit miestäsi varalla, kun olit sen toisen kanssa! Hyi hitto miten törkeää!
Täysin luontevaa. Miehet ovat toimineet näin jo aikojen alusta. Miksi nainen ei saisi toimia viettiensä varassa, edes hetken?
Eräs tärkeä uskonnollinen hahmokin pani lapsia, mutta silti minun suorittamaani hyväksikäyttöä paheksutaan. Miksi mies ei saisi toimia viettiensä varassa? :(
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa naiset tyytyvät miehiä useammin. Naiset vain mittaavat tyytyneisyyttään omin standardein.
Naiset pääsevät seksisuhteisiin huippumiesten kanssa, mutta parisuhteeseen eivät enää riitä niille miehille. Seurauksena on tyytymisen tunne.
Naisten valtavan etuoikeutettu asema on samalla aikamoinen kirous.
En ole tyttynyt.rakastan miestäni mutta tiedän ettei hän ole se elämäni rakkaus.minä en myöskään ole hänen vaikka olenkin ainut jonka on naimisiin vienyt.hänen elämänsä rakkaus jätti hänet 10 yhteisen vuoden jälkeen.minä olin sitten myöhemmim hyvä vaihtoehto ja minulta hän sai lapsen jota ei ollut vielä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Alkuvuosina oli kyllä paras kumppaneistani ylivoimaisesti, siksihän hänet otinkin, mutta viime vuosina on kyllä tultu alas paljon: masennusta, lihomista, toimettomuutta, työttömyyttä, toivottomuutta, passivoitumista. On lääkkeet ja terapiassa käy, on käynyt jo vuosia, mutta ei vaan tunnu pääsevän tuosta enää yli ja ns. omille jaloilleen. Suhteen jatko on kyllä kysymysmerkki, sillä minustakin alkaa tuntua, että vajoan samaan suohon ja elämä menee sitten siinä. Häntä en taida pystyä pelastamaan, mutta itseni ehkä voisin vielä, jos lähtisin. Mutta ei se helppoa ole, monen vuoden jälkeen, hylätä toista.
Minulle kävi noin, paras mies mutta vuosien liiton aikana alkoholi vei hänet. Oli pakko pelastaa siitä itsensä:ja lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
oman onnensa seppä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyjät kysymys teille. Jos ollessanne suhteessa tulee vastaan se paras ja sinulla on mahdollisuus saada hänet niin vaihdatko lennosta? Eli jääkö pitkäkin suhde heti, kun varmistuu mahkut?
Kysymyksesi on aiheellinen. Avioiduin mieheni kanssa n. 23v sitten/ Suuri ja palava rakkaus ei minun puoleltani ollut päällimmäinen syy avioliittoon, vaan perheen perustaminen ja taloudellinen turvallisuus. Vuosi sitten minulle tarjoutui tilaisuus tutustua ihanaan mieheen. Vietin aikaa hänen kanssaan, nautin hänestä ja yhteisistä hetkistä, mutta en missään tapauksessa luopuisi turvallisesta ja huolellisesti rakennetusta elämästäni tämän miehen takia. Kun tuli ratkaisujen aika, valinta ei loppuleleissä ollut vaikea. Jätin sivusuhteen ja jäin tuttuun ja turvalliseen avioliittooni. Nyt, kun aikaa on kulunut ja omat tunteeni tasoittuneet, voin vain todeta, että tein oikean ratkaisun.
Eli pidit miestäsi varalla, kun olit sen toisen kanssa! Hyi hitto miten törkeää!
Täysin luontevaa. Miehet ovat toimineet näin jo aikojen alusta. Miksi nainen ei saisi toimia viettiensä varassa, edes hetken?
Eräs tärkeä uskonnollinen hahmokin pani lapsia, mutta silti minun suorittamaani hyväksikäyttöä paheksutaan. Miksi mies ei saisi toimia viettiensä varassa? :(
Vertauksesi on epäonnistunut. Lapsiin sekaantuminen on laissa kielletty rikos. Kumppanin pettäminen ja sivusuhteet eivät ole. Lapset ja aikuiset ovat kaksi eri asiaa. Tarkkana nyt siellä!
Olen varma, että jossain tuolla 7,5 miljardin ihmisen joukossa on joku minulle paremmin sopivampi mies kuin oma mieheni. Hän on kuitenkin tähän astisista miehistä paras, johon olen törmännyt. Kuinka pitkään sitä parasta pitäisi etsiä? Mistä tietää, että joku on varmasti se paras? Jos on paras nyt, onko se paras enää 20 vuoden kuluttua vai voisiko joku toinen olla silloin parempi?
En usko mihinkään yhteen oikeaan. Uskon kyllä rakkauteen, mutta että sitäkin voi tietoisesti rakentaa. Mieheni on hyvä ja ihana, mutta ihan varmasti voisin olla yhtä onnellinen jonkun toisenkin ihmisen kanssa.