Onko kumppanisi paras vai tyydyitkö häneen paremman puutteessa?

Kyllä 90% joutuu tyytymään siihen mitä sattuu saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 169 cm ja muutenkin pienikokoinen mies. Ei silloin voi valikoida parasta tai edes hyvää, vaan on otettava se, minkä saa. Silti oikein hyvä liitto tästä on rakentunut. Ajan myötä ystävyys ja kiintymys ovat tiivistyneet.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Oma mieheni on 168, ja paras mies jonka olen koskaan kohdannut. Hän tuntee samoin minua kohtaan. En ymmärrä ollenkaan logiikkaasi, jonka mukaan noin ratkaiseva asia olisi pelkästä pituudesta kiinni.

Samoin, mitä pituudella tässä on merkitystä. Olen 165, naisten keskimitta, ja ollaan mieheni kanssa saman pituisia. Paras mies ikinä, upea, rakastava, seksikäs.

Sen verran, että pituus on miehiin kohdistuvista ulkonäkökriteereistä tärkein. Jos se on pielessä, niin kiinnostuneiden naisten joukkokin on aika pieni. Eikä siihen joukkoon yleensä kuulu ne halutuimmat naiset...

Untamoinen puhui taas itsensä pussiin. Eli naisten ei pitäisi olla pinnallisia mutta hän itse kyllä saa hakea sitä halutuinta naista :DDD

Samaa nauroin :D

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaisi rumalta sanoa että tyydyin häneen paremman puutteessa. Näin asia ei kuitenkaan ole.

Menetin suuren rakkauteni ja tiesin että vastaavaa ei voi koskaan tulla vastaan. Tapasin pari vuotta myöhemmin ihanan miehen joka rakasti minua ja jonka kanssa oli helppo ja hyvä olla. Tuosta on nyt yli 20v ja olemme yhä ihan onnellisia yhdessä:) 

Tämä. Kun kaikilla noita tuollaisia tunteita ei tule montaa kertaa elämässä ja sen myös tiedostaa ja myöntää itselleen. Siitä voi sitten miettiä että mitä tekee. Kuitenkin se seuraavakaan aste ei välttämättä ole mikään valju ja mitätön rakkaus, se ei vain ole ihan niin mullistava kuin se aiempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 169 cm ja muutenkin pienikokoinen mies. Ei silloin voi valikoida parasta tai edes hyvää, vaan on otettava se, minkä saa. Silti oikein hyvä liitto tästä on rakentunut. Ajan myötä ystävyys ja kiintymys ovat tiivistyneet.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Oma mieheni on 168, ja paras mies jonka olen koskaan kohdannut. Hän tuntee samoin minua kohtaan. En ymmärrä ollenkaan logiikkaasi, jonka mukaan noin ratkaiseva asia olisi pelkästä pituudesta kiinni.

Samoin, mitä pituudella tässä on merkitystä. Olen 165, naisten keskimitta, ja ollaan mieheni kanssa saman pituisia. Paras mies ikinä, upea, rakastava, seksikäs.

Sen verran, että pituus on miehiin kohdistuvista ulkonäkökriteereistä tärkein. Jos se on pielessä, niin kiinnostuneiden naisten joukkokin on aika pieni. Eikä siihen joukkoon yleensä kuulu ne halutuimmat naiset...

Untamoinen puhui taas itsensä pussiin. Eli naisten ei pitäisi olla pinnallisia mutta hän itse kyllä saa hakea sitä halutuinta naista :DDD

Missä sanotaan, että "naisten ei pitäisi olla pinnallisia"? Tai että "itse kyllä saa hakea sitä halutuinta naista"? Menee keskustelu vähän vaikeaksi, kun toinen tuosta vaan keksii väitteitä, mitä toinen on sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa naiset tyytyvät miehiä useammin. Naiset vain mittaavat tyytyneisyyttään omin standardein.

Naiset pääsevät seksisuhteisiin huippumiesten kanssa, mutta parisuhteeseen eivät enää riitä niille miehille. Seurauksena on tyytymisen tunne.

Naisten valtavan etuoikeutettu asema on samalla aikamoinen kirous.

Naiset. Ihanko _kaikki_ naiset? Minä esim. en ole ikinä sekstannut yhdenkään tarkoittamanlaisesi "huippumiehen" kanssa, eikä sellainen ole minua vokotellut.

Mietipä nyt: "pääsisikö" äitisi, naapurin täti-ihminen, lähibaarin ruusu, harmaahiiri nuori nainen, TAVIS nainen (joka ei aina ole se lisukkein koristeltu insta-pornobeibe), hieman ylipainoinen työtoverinainen jne. (jatka listaa itse) "huippumiehen" eli miljonääri-kirurgi-kalsarimallin kanssa kuuna päivänä sänkyyn?

No? Minä väitän: ei. Suurin osa taviksista on toisen taviksen kanssa. "Huipputyypit" kuksii ja pariutuu ihan omissa piireissään.

oman onnensa seppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oman onnensa seppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oman onnensa seppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytyjät kysymys teille. Jos ollessanne suhteessa tulee vastaan se paras ja sinulla on mahdollisuus saada hänet niin vaihdatko lennosta? Eli jääkö pitkäkin suhde heti, kun varmistuu mahkut?

Kysymyksesi on aiheellinen. Avioiduin mieheni kanssa n. 23v sitten/ Suuri ja palava rakkaus ei minun puoleltani ollut päällimmäinen syy avioliittoon, vaan perheen perustaminen ja taloudellinen turvallisuus. Vuosi sitten minulle tarjoutui tilaisuus tutustua ihanaan mieheen. Vietin aikaa hänen kanssaan, nautin hänestä ja yhteisistä hetkistä, mutta en missään tapauksessa luopuisi turvallisesta ja huolellisesti rakennetusta elämästäni tämän miehen takia. Kun tuli ratkaisujen aika, valinta ei loppuleleissä ollut vaikea. Jätin sivusuhteen ja jäin tuttuun ja turvalliseen avioliittooni. Nyt, kun aikaa on kulunut ja omat tunteeni tasoittuneet, voin vain todeta, että tein oikean ratkaisun.

Eli pidit miestäsi varalla, kun olit sen toisen kanssa! Hyi hitto miten törkeää!

Täysin luontevaa. Miehet ovat toimineet näin jo aikojen alusta. Miksi nainen ei saisi toimia viettiensä varassa, edes hetken?

Eräs tärkeä uskonnollinen hahmokin pani lapsia, mutta silti minun suorittamaani hyväksikäyttöä paheksutaan. Miksi mies ei saisi toimia viettiensä varassa? :(

Vertauksesi on epäonnistunut. Lapsiin sekaantuminen on laissa kielletty rikos. Kumppanin pettäminen ja sivusuhteet eivät ole. Lapset ja aikuiset ovat kaksi eri asiaa. Tarkkana nyt siellä!

Selvä. Vielä jäi epäselväksi, miten joidenkin ammoisten aikojen miesten tekemiset oikeuttavat sinut loukkaamaan lähimmäistäsi syvästi.

Ammoiset ajat eivät ole tätä päivää. Tule jo pois kivikaudelta. Miehet ovat loukanneet ja pettäneet vaimojaan jo alkuajoista lähtien. Nyt on toisin. Miksi sitä on niin vaikeaa hyväksyä, että nyt on vahvojen naisten vuoro? Vaakaa tasoitetaan. Ehkä sinun olisi tässä vaiheessa syytä siirtyä palstan tarkkailuluokan kuunteluoppilaaksi? Suosittelen lämpimästi.

Kieltämättä en aivan ymmärrä, mitä hienoa tai uhoamisen arvoista toisten loukkaamisessa ja pettämisessä on. Täytyypä yrittää opiskella asiaa, vaikkakin taidan itse pitää omista eettisistä periaatteistani kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 169 cm ja muutenkin pienikokoinen mies. Ei silloin voi valikoida parasta tai edes hyvää, vaan on otettava se, minkä saa. Silti oikein hyvä liitto tästä on rakentunut. Ajan myötä ystävyys ja kiintymys ovat tiivistyneet.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Oma mieheni on 168, ja paras mies jonka olen koskaan kohdannut. Hän tuntee samoin minua kohtaan. En ymmärrä ollenkaan logiikkaasi, jonka mukaan noin ratkaiseva asia olisi pelkästä pituudesta kiinni.

Samoin, mitä pituudella tässä on merkitystä. Olen 165, naisten keskimitta, ja ollaan mieheni kanssa saman pituisia. Paras mies ikinä, upea, rakastava, seksikäs.

Mutta oletko sinä varmasti miehesi mielestä maailman ”paras” nainen, vai olisiko valinta sittenkin kohdistunut jannihussiin... ;)

Haluaisitko sinä jannihussin? Jonkun julkkisnaisen, joka bilettää kaupungin kerman kanssa, matkustelee maailmalla ja odottaa että sinäkin olet siitä innostunut jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa naiset tyytyvät miehiä useammin. Naiset vain mittaavat tyytyneisyyttään omin standardein.

Naiset pääsevät seksisuhteisiin huippumiesten kanssa, mutta parisuhteeseen eivät enää riitä niille miehille. Seurauksena on tyytymisen tunne.

Naisten valtavan etuoikeutettu asema on samalla aikamoinen kirous.

Naiset. Ihanko _kaikki_ naiset? Minä esim. en ole ikinä sekstannut yhdenkään tarkoittamanlaisesi "huippumiehen" kanssa, eikä sellainen ole minua vokotellut.

Mietipä nyt: "pääsisikö" äitisi, naapurin täti-ihminen, lähibaarin ruusu, harmaahiiri nuori nainen, TAVIS nainen (joka ei aina ole se lisukkein koristeltu insta-pornobeibe), hieman ylipainoinen työtoverinainen jne. (jatka listaa itse) "huippumiehen" eli miljonääri-kirurgi-kalsarimallin kanssa kuuna päivänä sänkyyn?

No? Minä väitän: ei. Suurin osa taviksista on toisen taviksen kanssa. "Huipputyypit" kuksii ja pariutuu ihan omissa piireissään.

Minä väitän: kyllä. Miesten halu lyhytaikaisiin seksisuhteisiin mahdollisimman monien naisten kanssa on yleisesti ottaen niin voimakas, että kyllä siihen leikkiin pääsee aika moni nainen. Lähibaarin ruusukin on parikymppisenä ollut aikamoisten mahdollisuuksien äärellä.

Toki jäi selventämättä, että tämä koskee erityisesti nuoria naisia. En lähipiiristäni keksi yhtään 16-25-vuotiasta naista, jolla ei varmasti olisi aika monta todella tasokasta ottajaa pilkun jälkeen ja Tinderissä pikaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 169 cm ja muutenkin pienikokoinen mies. Ei silloin voi valikoida parasta tai edes hyvää, vaan on otettava se, minkä saa. Silti oikein hyvä liitto tästä on rakentunut. Ajan myötä ystävyys ja kiintymys ovat tiivistyneet.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Oma mieheni on 168, ja paras mies jonka olen koskaan kohdannut. Hän tuntee samoin minua kohtaan. En ymmärrä ollenkaan logiikkaasi, jonka mukaan noin ratkaiseva asia olisi pelkästä pituudesta kiinni.

Samoin, mitä pituudella tässä on merkitystä. Olen 165, naisten keskimitta, ja ollaan mieheni kanssa saman pituisia. Paras mies ikinä, upea, rakastava, seksikäs.

Sen verran, että pituus on miehiin kohdistuvista ulkonäkökriteereistä tärkein. Jos se on pielessä, niin kiinnostuneiden naisten joukkokin on aika pieni. Eikä siihen joukkoon yleensä kuulu ne halutuimmat naiset...

Untamoinen puhui taas itsensä pussiin. Eli naisten ei pitäisi olla pinnallisia mutta hän itse kyllä saa hakea sitä halutuinta naista :DDD

Missä sanotaan, että "naisten ei pitäisi olla pinnallisia"? Tai että "itse kyllä saa hakea sitä halutuinta naista"? Menee keskustelu vähän vaikeaksi, kun toinen tuosta vaan keksii väitteitä, mitä toinen on sanonut.

Kyllä minä hänen kommenttinsa pituudesta ihan puhtaasti valittamiseksi tulkitsin. Eli häntä harmittaa, kun hänen käsityksensä mukaan naiset haluavat vain pitkiä miehiä. Kuitenkin hän itse haluaisi "halutuimpia naisia" eli kauniita, hoikkia jne.

Kumppanini on hyvä puoliso ja hänen kanssaan on hyvä elää. Ei ole komein tai fiksuin, mutta hänen hyvät puolensa ovat niin harvinaisia muissa miehissä (hyväsydämisyys, epäitsekkyys, ahkeruus, luotettavuus, sydämen sivistys), että tuntuisi valtavalta riskiltä lähteä vaihtamaan miestä pinnallisempien piirteiden vuoksi. Laittoin että tyydyn, koska mies ei ole lastentekoa ajatellen mikään geneettinen lottovoitto, vaikka muuten olisi varmasti loistava isä ja itse viihdyn hänen kanssaan loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

oman onnensa seppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oman onnensa seppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oman onnensa seppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytyjät kysymys teille. Jos ollessanne suhteessa tulee vastaan se paras ja sinulla on mahdollisuus saada hänet niin vaihdatko lennosta? Eli jääkö pitkäkin suhde heti, kun varmistuu mahkut?

Kysymyksesi on aiheellinen. Avioiduin mieheni kanssa n. 23v sitten/ Suuri ja palava rakkaus ei minun puoleltani ollut päällimmäinen syy avioliittoon, vaan perheen perustaminen ja taloudellinen turvallisuus. Vuosi sitten minulle tarjoutui tilaisuus tutustua ihanaan mieheen. Vietin aikaa hänen kanssaan, nautin hänestä ja yhteisistä hetkistä, mutta en missään tapauksessa luopuisi turvallisesta ja huolellisesti rakennetusta elämästäni tämän miehen takia. Kun tuli ratkaisujen aika, valinta ei loppuleleissä ollut vaikea. Jätin sivusuhteen ja jäin tuttuun ja turvalliseen avioliittooni. Nyt, kun aikaa on kulunut ja omat tunteeni tasoittuneet, voin vain todeta, että tein oikean ratkaisun.

Eli pidit miestäsi varalla, kun olit sen toisen kanssa! Hyi hitto miten törkeää!

Täysin luontevaa. Miehet ovat toimineet näin jo aikojen alusta. Miksi nainen ei saisi toimia viettiensä varassa, edes hetken?

Eräs tärkeä uskonnollinen hahmokin pani lapsia, mutta silti minun suorittamaani hyväksikäyttöä paheksutaan. Miksi mies ei saisi toimia viettiensä varassa? :(

Vertauksesi on epäonnistunut. Lapsiin sekaantuminen on laissa kielletty rikos. Kumppanin pettäminen ja sivusuhteet eivät ole. Lapset ja aikuiset ovat kaksi eri asiaa. Tarkkana nyt siellä!

Selvä. Vielä jäi epäselväksi, miten joidenkin ammoisten aikojen miesten tekemiset oikeuttavat sinut loukkaamaan lähimmäistäsi syvästi.

Ammoiset ajat eivät ole tätä päivää. Tule jo pois kivikaudelta. Miehet ovat loukanneet ja pettäneet vaimojaan jo alkuajoista lähtien. Nyt on toisin. Miksi sitä on niin vaikeaa hyväksyä, että nyt on vahvojen naisten vuoro? Vaakaa tasoitetaan. Ehkä sinun olisi tässä vaiheessa syytä siirtyä palstan tarkkailuluokan kuunteluoppilaaksi? Suosittelen lämpimästi.

Kieltämättä en aivan ymmärrä, mitä hienoa tai uhoamisen arvoista toisten loukkaamisessa ja pettämisessä on. Täytyypä yrittää opiskella asiaa, vaikkakin taidan itse pitää omista eettisistä periaatteistani kiinni.

Tämän ketjun tarkoitus ei ole olla hieno, vaan aito ja realistinen. Olet oikeassa (olen kanssasi täysin samaa mieltä), et todellakaan ymmärrä.

Jätän sinut opiskelemaan elämää ja sen monimuotoisuutta, koita myös ymmärtää oppimaasi.

Vaimoni on ihan paras! En väitä, että liittomme olisi täydellinen, ehei. Tässä on useampikin kipupiste. Yksi parhauden perusteista on se, että olemme samalla aaltopituudella monessa asiassa. Emme me nyt enää yli 20 vuoden jälkeen kovin usein käy innokkaita keskusteluja yömyöhään asti, mutta kuitenkin ainakin minä nautin samanhenkisyydestä.

Toinen, tärkeä seikka, on se, että hän sietää ja on hyväksynyt transsukupuoliset piirteeni. Monelle tällainen olisi avioeron paikka. Olen halukas ottamaan hänen toivomuksensa huomioon tämän sukupuolisen kummallisuuden toteuttamisessa. Hän on kuitenkin ymmärtänyt, että tämä on persoonan piirre, joka ei poistu oikeastaan mitenkään. Mikään eheytys ei tätä muuta, painostuksesta puhumattakaan. Kokonaisuutena ajatellen tilanne on hyvä.

Silläkin on merkityksensä, että 42 ikävuodestaan huolimatta hän on kauniimpi kuin moni kolmekymppinen. Minä olen parantumaton visualisti ja esteetikko. Kauneus tietenkin on makuasia, mutta moni 10 vuotta nuorempi on ryppyisempi kasvoiltaan tai pulleampi vartaloltaan.

Mitä vielä sanoisin? Ehkä hän ei ole ruudinkeksijä varsinkaan käytännönasioissa, mutta hänellä on kaksi yliopistotutkintoa ja vaativa työ ja ammatti. Hän ei taatusti ole tyhjäpäinen ja lisäksi hän on pitkäjänteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 169 cm ja muutenkin pienikokoinen mies. Ei silloin voi valikoida parasta tai edes hyvää, vaan on otettava se, minkä saa. Silti oikein hyvä liitto tästä on rakentunut. Ajan myötä ystävyys ja kiintymys ovat tiivistyneet.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Oma mieheni on 168, ja paras mies jonka olen koskaan kohdannut. Hän tuntee samoin minua kohtaan. En ymmärrä ollenkaan logiikkaasi, jonka mukaan noin ratkaiseva asia olisi pelkästä pituudesta kiinni.

Samoin, mitä pituudella tässä on merkitystä. Olen 165, naisten keskimitta, ja ollaan mieheni kanssa saman pituisia. Paras mies ikinä, upea, rakastava, seksikäs.

Mutta oletko sinä varmasti miehesi mielestä maailman ”paras” nainen, vai olisiko valinta sittenkin kohdistunut jannihussiin... ;)

Haluaisitko sinä jannihussin? Jonkun julkkisnaisen, joka bilettää kaupungin kerman kanssa, matkustelee maailmalla ja odottaa että sinäkin olet siitä innostunut jne?

Itse haluaisin sen samaa pääainetta opiskelevan hoikan ja nätin naapurintytön, jonka puolet opiskelukavereistani myös haluaisi.

Oletko muuten huomannut, että toiset ihmiset ovat tosi suosittuja ja toisia ei halua kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 169 cm ja muutenkin pienikokoinen mies. Ei silloin voi valikoida parasta tai edes hyvää, vaan on otettava se, minkä saa. Silti oikein hyvä liitto tästä on rakentunut. Ajan myötä ystävyys ja kiintymys ovat tiivistyneet.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Oma mieheni on 168, ja paras mies jonka olen koskaan kohdannut. Hän tuntee samoin minua kohtaan. En ymmärrä ollenkaan logiikkaasi, jonka mukaan noin ratkaiseva asia olisi pelkästä pituudesta kiinni.

Samoin, mitä pituudella tässä on merkitystä. Olen 165, naisten keskimitta, ja ollaan mieheni kanssa saman pituisia. Paras mies ikinä, upea, rakastava, seksikäs.

Sen verran, että pituus on miehiin kohdistuvista ulkonäkökriteereistä tärkein. Jos se on pielessä, niin kiinnostuneiden naisten joukkokin on aika pieni. Eikä siihen joukkoon yleensä kuulu ne halutuimmat naiset...

Untamoinen puhui taas itsensä pussiin. Eli naisten ei pitäisi olla pinnallisia mutta hän itse kyllä saa hakea sitä halutuinta naista :DDD

Missä sanotaan, että "naisten ei pitäisi olla pinnallisia"? Tai että "itse kyllä saa hakea sitä halutuinta naista"? Menee keskustelu vähän vaikeaksi, kun toinen tuosta vaan keksii väitteitä, mitä toinen on sanonut.

Kyllä minä hänen kommenttinsa pituudesta ihan puhtaasti valittamiseksi tulkitsin. Eli häntä harmittaa, kun hänen käsityksensä mukaan naiset haluavat vain pitkiä miehiä. Kuitenkin hän itse haluaisi "halutuimpia naisia" eli kauniita, hoikkia jne.

Tuohan on aivan neutraalisti ilmaistu näkemys ketjun aiheena olevasta ilmiöstä. Ei mitään valittamista eikä oikeuttamista ("itse saa hakea...").

Sanoisin, että tulkinnoissa pitää olla jotain pohjaakin. Ei vain se mielikuva, että jollain anonyymeilla kirjoittajilla on näppyjä ja he ovat untamoisia.

oman onnensa seppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oman onnensa seppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oman onnensa seppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oman onnensa seppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytyjät kysymys teille. Jos ollessanne suhteessa tulee vastaan se paras ja sinulla on mahdollisuus saada hänet niin vaihdatko lennosta? Eli jääkö pitkäkin suhde heti, kun varmistuu mahkut?

Kysymyksesi on aiheellinen. Avioiduin mieheni kanssa n. 23v sitten/ Suuri ja palava rakkaus ei minun puoleltani ollut päällimmäinen syy avioliittoon, vaan perheen perustaminen ja taloudellinen turvallisuus. Vuosi sitten minulle tarjoutui tilaisuus tutustua ihanaan mieheen. Vietin aikaa hänen kanssaan, nautin hänestä ja yhteisistä hetkistä, mutta en missään tapauksessa luopuisi turvallisesta ja huolellisesti rakennetusta elämästäni tämän miehen takia. Kun tuli ratkaisujen aika, valinta ei loppuleleissä ollut vaikea. Jätin sivusuhteen ja jäin tuttuun ja turvalliseen avioliittooni. Nyt, kun aikaa on kulunut ja omat tunteeni tasoittuneet, voin vain todeta, että tein oikean ratkaisun.

Eli pidit miestäsi varalla, kun olit sen toisen kanssa! Hyi hitto miten törkeää!

Täysin luontevaa. Miehet ovat toimineet näin jo aikojen alusta. Miksi nainen ei saisi toimia viettiensä varassa, edes hetken?

Eräs tärkeä uskonnollinen hahmokin pani lapsia, mutta silti minun suorittamaani hyväksikäyttöä paheksutaan. Miksi mies ei saisi toimia viettiensä varassa? :(

Vertauksesi on epäonnistunut. Lapsiin sekaantuminen on laissa kielletty rikos. Kumppanin pettäminen ja sivusuhteet eivät ole. Lapset ja aikuiset ovat kaksi eri asiaa. Tarkkana nyt siellä!

Selvä. Vielä jäi epäselväksi, miten joidenkin ammoisten aikojen miesten tekemiset oikeuttavat sinut loukkaamaan lähimmäistäsi syvästi.

Ammoiset ajat eivät ole tätä päivää. Tule jo pois kivikaudelta. Miehet ovat loukanneet ja pettäneet vaimojaan jo alkuajoista lähtien. Nyt on toisin. Miksi sitä on niin vaikeaa hyväksyä, että nyt on vahvojen naisten vuoro? Vaakaa tasoitetaan. Ehkä sinun olisi tässä vaiheessa syytä siirtyä palstan tarkkailuluokan kuunteluoppilaaksi? Suosittelen lämpimästi.

Kieltämättä en aivan ymmärrä, mitä hienoa tai uhoamisen arvoista toisten loukkaamisessa ja pettämisessä on. Täytyypä yrittää opiskella asiaa, vaikkakin taidan itse pitää omista eettisistä periaatteistani kiinni.

Tämän ketjun tarkoitus ei ole olla hieno, vaan aito ja realistinen. Olet oikeassa (olen kanssasi täysin samaa mieltä), et todellakaan ymmärrä.

Jätän sinut opiskelemaan elämää ja sen monimuotoisuutta, koita myös ymmärtää oppimaasi.

Vielä tarvitaan opettaja, joka osaa perustella ja avata asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 169 cm ja muutenkin pienikokoinen mies. Ei silloin voi valikoida parasta tai edes hyvää, vaan on otettava se, minkä saa. Silti oikein hyvä liitto tästä on rakentunut. Ajan myötä ystävyys ja kiintymys ovat tiivistyneet.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Oma mieheni on 168, ja paras mies jonka olen koskaan kohdannut. Hän tuntee samoin minua kohtaan. En ymmärrä ollenkaan logiikkaasi, jonka mukaan noin ratkaiseva asia olisi pelkästä pituudesta kiinni.

Samoin, mitä pituudella tässä on merkitystä. Olen 165, naisten keskimitta, ja ollaan mieheni kanssa saman pituisia. Paras mies ikinä, upea, rakastava, seksikäs.

Mutta oletko sinä varmasti miehesi mielestä maailman ”paras” nainen, vai olisiko valinta sittenkin kohdistunut jannihussiin... ;)

Haluaisitko sinä jannihussin?

Haluaisin <3

Pitäisin vaan niin hyvänä ja paijailisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 169 cm ja muutenkin pienikokoinen mies. Ei silloin voi valikoida parasta tai edes hyvää, vaan on otettava se, minkä saa. Silti oikein hyvä liitto tästä on rakentunut. Ajan myötä ystävyys ja kiintymys ovat tiivistyneet.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Oma mieheni on 168, ja paras mies jonka olen koskaan kohdannut. Hän tuntee samoin minua kohtaan. En ymmärrä ollenkaan logiikkaasi, jonka mukaan noin ratkaiseva asia olisi pelkästä pituudesta kiinni.

Samoin, mitä pituudella tässä on merkitystä. Olen 165, naisten keskimitta, ja ollaan mieheni kanssa saman pituisia. Paras mies ikinä, upea, rakastava, seksikäs.

Mutta oletko sinä varmasti miehesi mielestä maailman ”paras” nainen, vai olisiko valinta sittenkin kohdistunut jannihussiin... ;)

Haluaisitko sinä jannihussin?

Haluaisin <3

Pitäisin vaan niin hyvänä ja paijailisin.

Luuletko, että se riittäisi hänelle? Olisitko valmis laittamaan rahaa matkustamiseen, ulkonäköösi, harrastuksiin? Lähtisitkö aveciksi kaiken maailman kissanristiäisiin? Olisitko sosiaalinen ja hauskaa seuraa siinä kaupungin kermassa, jossa hän liikkuu?

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini on hyvä puoliso ja hänen kanssaan on hyvä elää. Ei ole komein tai fiksuin, mutta hänen hyvät puolensa ovat niin harvinaisia muissa miehissä (hyväsydämisyys, epäitsekkyys, ahkeruus, luotettavuus, sydämen sivistys), että tuntuisi valtavalta riskiltä lähteä vaihtamaan miestä pinnallisempien piirteiden vuoksi. Laittoin että tyydyn, koska mies ei ole lastentekoa ajatellen mikään geneettinen lottovoitto, vaikka muuten olisi varmasti loistava isä ja itse viihdyn hänen kanssaan loistavasti.

Hyvin kuvattu kiltin miehen pelitilanne. Kiltteysominaisuuksilla kyllä pääsee suhteeseen hyvinkin, mutta jännyysominaisuudet ovat kuitenkin ne, joita nainen sisimmissään kaipaisi. Kiltin miehen itsensä päätettäväksi jää se, haittaako häntä tämä vastapuolen tyytyminen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 169 cm ja muutenkin pienikokoinen mies. Ei silloin voi valikoida parasta tai edes hyvää, vaan on otettava se, minkä saa. Silti oikein hyvä liitto tästä on rakentunut. Ajan myötä ystävyys ja kiintymys ovat tiivistyneet.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Oma mieheni on 168, ja paras mies jonka olen koskaan kohdannut. Hän tuntee samoin minua kohtaan. En ymmärrä ollenkaan logiikkaasi, jonka mukaan noin ratkaiseva asia olisi pelkästä pituudesta kiinni.

Samoin, mitä pituudella tässä on merkitystä. Olen 165, naisten keskimitta, ja ollaan mieheni kanssa saman pituisia. Paras mies ikinä, upea, rakastava, seksikäs.

Mutta oletko sinä varmasti miehesi mielestä maailman ”paras” nainen, vai olisiko valinta sittenkin kohdistunut jannihussiin... ;)

Haluaisitko sinä jannihussin?

Haluaisin <3

Pitäisin vaan niin hyvänä ja paijailisin.

Luuletko, että se riittäisi hänelle? Olisitko valmis laittamaan rahaa matkustamiseen, ulkonäköösi, harrastuksiin? Lähtisitkö aveciksi kaiken maailman kissanristiäisiin? Olisitko sosiaalinen ja hauskaa seuraa siinä kaupungin kermassa, jossa hän liikkuu?

Ei varmaan palstan miehet riittäisi hänelle. Janni ei varmaankaan kuulu tyytyjiin, ja parempaakin on tarjolla, joten palstan miehet saavat katsella muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa naiset tyytyvät miehiä useammin. Naiset vain mittaavat tyytyneisyyttään omin standardein.

Naiset pääsevät seksisuhteisiin huippumiesten kanssa, mutta parisuhteeseen eivät enää riitä niille miehille. Seurauksena on tyytymisen tunne.

Naisten valtavan etuoikeutettu asema on samalla aikamoinen kirous.

Naiset. Ihanko _kaikki_ naiset? Minä esim. en ole ikinä sekstannut yhdenkään tarkoittamanlaisesi "huippumiehen" kanssa, eikä sellainen ole minua vokotellut.

Mietipä nyt: "pääsisikö" äitisi, naapurin täti-ihminen, lähibaarin ruusu, harmaahiiri nuori nainen, TAVIS nainen (joka ei aina ole se lisukkein koristeltu insta-pornobeibe), hieman ylipainoinen työtoverinainen jne. (jatka listaa itse) "huippumiehen" eli miljonääri-kirurgi-kalsarimallin kanssa kuuna päivänä sänkyyn?

No? Minä väitän: ei. Suurin osa taviksista on toisen taviksen kanssa. "Huipputyypit" kuksii ja pariutuu ihan omissa piireissään.

Minä väitän: kyllä. Miesten halu lyhytaikaisiin seksisuhteisiin mahdollisimman monien naisten kanssa on yleisesti ottaen niin voimakas, että kyllä siihen leikkiin pääsee aika moni nainen. Lähibaarin ruusukin on parikymppisenä ollut aikamoisten mahdollisuuksien äärellä.

Toki jäi selventämättä, että tämä koskee erityisesti nuoria naisia. En lähipiiristäni keksi yhtään 16-25-vuotiasta naista, jolla ei varmasti olisi aika monta todella tasokasta ottajaa pilkun jälkeen ja Tinderissä pikaisille.

Paitsi että nuoret tytöt, toisin kuin miehet, eivät saa kovin suurta seksuaalista tyydytystä näistä satunnaisista seksisuhteista. Naisten seksuaalisuus on varsinkin nuorena hyvin erilaista kuin miesten ja yhden illan jutuista haetaan enemmän jonkinlaista hyväksyntää kuin itse seksiä. Eli ottakaa miehet huomioon, että te kadehditte tilannetta, jossa seksiä on enemmän tarjolla mutta siitä saatu nautinto kovin vähäistä. Tuskin siis vaihtaisitte osia niiden kadehtimienne nuorten tyttöjen kanssa, jos samalla joutuisitte luopumaan siitä miehisestä, lähes automaattisesta tyydyksestä jota seksistä saatte.