Onko kumppanisi paras vai tyydyitkö häneen paremman puutteessa?

Tässäpä teille alapeukutuksen aihetta:

Jätimme molemmat silloiset avopuolisomme kun rakastuimme niin palavasti. Tunsimme toisemme jo vuosien takaa joten mistään hetken mielijohteesta ei ollut kysymys. Nyt olemme naimisissa ja taatusti pysymme loppuelämämme ajan. 

Molemmilla oli "ihan ok" suhde, mutta eihän sellaisiin voinut enää jäädä kun tajusi mitä muuta voisi saada. 

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä teille alapeukutuksen aihetta:

Jätimme molemmat silloiset avopuolisomme kun rakastuimme niin palavasti. Tunsimme toisemme jo vuosien takaa joten mistään hetken mielijohteesta ei ollut kysymys. Nyt olemme naimisissa ja taatusti pysymme loppuelämämme ajan. 

Molemmilla oli "ihan ok" suhde, mutta eihän sellaisiin voinut enää jäädä kun tajusi mitä muuta voisi saada. 

Mitäpä tuohon voi sanoa. Toivotaan että olet oikeassa, ettei sekin arkipäiväisty ja tule vastaan joku uusi ohittamaton rakkaus. Ja että toinenkin varmasti tuntee samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä teille alapeukutuksen aihetta:

Jätimme molemmat silloiset avopuolisomme kun rakastuimme niin palavasti. Tunsimme toisemme jo vuosien takaa joten mistään hetken mielijohteesta ei ollut kysymys. Nyt olemme naimisissa ja taatusti pysymme loppuelämämme ajan. 

Molemmilla oli "ihan ok" suhde, mutta eihän sellaisiin voinut enää jäädä kun tajusi mitä muuta voisi saada. 

Mitäpä tuohon voi sanoa. Toivotaan että olet oikeassa, ettei sekin arkipäiväisty ja tule vastaan joku uusi ohittamaton rakkaus. Ja että toinenkin varmasti tuntee samoin.

Totta kai suhde arkipäiväistyy, eihän siitä ole kyse. Kyse on siitä onko toinen se elämän suuri rakkaus vai ei. 

Aika kuivakka tuo kommentti "ja että toinenkin varmasti tuntee samoin" :D 

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä teille alapeukutuksen aihetta:

Jätimme molemmat silloiset avopuolisomme kun rakastuimme niin palavasti. Tunsimme toisemme jo vuosien takaa joten mistään hetken mielijohteesta ei ollut kysymys. Nyt olemme naimisissa ja taatusti pysymme loppuelämämme ajan. 

Molemmilla oli "ihan ok" suhde, mutta eihän sellaisiin voinut enää jäädä kun tajusi mitä muuta voisi saada. 

Tämän takia olen yksin jos toinen ei kolahda. Ei tarvii rikkoa ketään.

Älytön aloitus. Mitä edes tarkoittaa "paras"? Millä mittarilla "paras"? Jos kumppani on itselle juuri sopiva, eikö se silloin ole paras? 

Vierailija kirjoitti:

Älytön aloitus. Mitä edes tarkoittaa "paras"? Millä mittarilla "paras"? Jos kumppani on itselle juuri sopiva, eikö se silloin ole paras? 

Älytön vastaus. Tietenkin paras sinulle omasta mielestäsi. Vastauksestasi voi varmuudella päätellä että et ole sellaista ihmistä kohdannut. 

Vierailija kirjoitti:

Älytön aloitus. Mitä edes tarkoittaa "paras"? Millä mittarilla "paras"? Jos kumppani on itselle juuri sopiva, eikö se silloin ole paras? 

Sen mittarin luo jokainen itse. Kuten huomaat tästä ketjusta: jotkut eivät voi mielestään edes ikinä saada sitä parasta, kun taas jotkut sanovat saaneensa sen.

Itse koen, että se "paras" on tahtotila. Käytyäni läpi muutamia suhteita joissa tunsin oloni huonoksi päätin etten ikinä löydä itseäni vastaavasta tilanteesta. Jos näin hälytysmerkkejä, en aloittanut tapailua edes.

Lopulta kohtasin miehen, joka tuntui oikealta minulle. Valitsin, että hän on se paras minulle, koska pyrkimys on olla tässä suhteessa lopun elämää. Haluan vaalia suhdettamme ja saada hänet kukoistamaan parhaana versiona itsestään. Rakkaus toista kohtaan täydentää kokonaisuutta ja sitä parhauden tuntemusta.

Minulla ei ikinä ole ollut mitään kriteeristöä miehelle. Ihastuminen on syntynyt tutustumisen kautta. Harvoin ihastun. 

Paras on valintakysymys. En ikinä loukkaisi ketään tyytymällä. Ne jotka jättävät takaportteja auki paremman puutteessa ovat mielestäni väärin perustein suhteessa. Ainakin heidän pitäisi käydä tämä keskustelu kumppaninsa kanssa, että haluaako se toinen olla se joku johon tyydytään.

Kyllä hän on paras. Eihän hänkään täydellinen ole eikä täytä kaikkia mahdollisia kriteereitä, mutta häntä parempaa ei kyllä tunnu löytyvän. Ja kyse ei siis ole, etten saisi parempaa vaan, että tapaamissani muissa miehissä ovat oikeasti olleet paljon huonompia. Ei ole esimerkiksi ihan itsestäänselvää, että miehessä yhdistyy esim uskollisuus, älykkyys, ahkeruus, huomioonottaminen, kunnioitus, keskustelutaito, vastuunkanto, komeus ja kanssani samanlaiset elämäntilanteet ja arvot. 

Hyvä naiset. Iso osa on valinnut kumppaninsa oikein, eli niin että pystyy sanoman sen kumppanin olevan paras. Kukaan ei ole täydellinen, mutta voi olla paras silti!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä naiset. Iso osa on valinnut kumppaninsa oikein, eli niin että pystyy sanoman sen kumppanin olevan paras. Kukaan ei ole täydellinen, mutta voi olla paras silti!

Joo! Palstalla käyvät miehet ovat tyytyjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytön aloitus. Mitä edes tarkoittaa "paras"? Millä mittarilla "paras"? Jos kumppani on itselle juuri sopiva, eikö se silloin ole paras? 

Sen mittarin luo jokainen itse. Kuten huomaat tästä ketjusta: jotkut eivät voi mielestään edes ikinä saada sitä parasta, kun taas jotkut sanovat saaneensa sen.

Itse koen, että se "paras" on tahtotila. Käytyäni läpi muutamia suhteita joissa tunsin oloni huonoksi päätin etten ikinä löydä itseäni vastaavasta tilanteesta. Jos näin hälytysmerkkejä, en aloittanut tapailua edes.

Lopulta kohtasin miehen, joka tuntui oikealta minulle. Valitsin, että hän on se paras minulle, koska pyrkimys on olla tässä suhteessa lopun elämää. Haluan vaalia suhdettamme ja saada hänet kukoistamaan parhaana versiona itsestään. Rakkaus toista kohtaan täydentää kokonaisuutta ja sitä parhauden tuntemusta.

Minulla ei ikinä ole ollut mitään kriteeristöä miehelle. Ihastuminen on syntynyt tutustumisen kautta. Harvoin ihastun. 

Paras on valintakysymys. En ikinä loukkaisi ketään tyytymällä. Ne jotka jättävät takaportteja auki paremman puutteessa ovat mielestäni väärin perustein suhteessa. Ainakin heidän pitäisi käydä tämä keskustelu kumppaninsa kanssa, että haluaako se toinen olla se joku johon tyydytään.

Todella hyvä vastaus. Olen samaa mieltä täysin.

Kaikki miehet on tyytyjiä.

Nykyään tosin jotkut miehet ei halua sitoutua koska ne ei halua enää tyytyä siihen peruspirjoon joka pyykkää ja antaa píllua.

Olin huonossa elämäntilanteessa ja henkisesti huonossa kunnossa kun tutustuin aviopuolisooni. Nyt olemme olleet n. 10-vuotta naimissa enkä pysty eroamaan.

Paras. Hänkin on samaa mieltä minusta, yhteistä matkaa 14 vuotta. Kumpikaan ei tyydy: molemmilla oli tarkoitus elää yksin huonon suhteen jälkeen. Toisin kävi, eikä ilman voi enää olla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miehet on tyytyjiä.

Nykyään tosin jotkut miehet ei halua sitoutua koska ne ei halua enää tyytyä siihen peruspirjoon joka pyykkää ja antaa píllua.

Jaa, sinun mielipiteesi. Monilla on muitakin kriteerejä kumppanilleen ja tosin paljon annettavaakin. T. Pyykki-Pirjo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ja miksi kukaan tyytyisi?

Monesta ihan kiva on parempi vaihtoehto kuin yksinoleminen. Tai sitten kumppanin avulla on toteutettu esimerkiksi lapsi- tai asumisunelmia.

Siis HÄH?? Onko oikeasti näin ajattelevia? :D 

Kauhea ajatuskin. Sitoutua johonkuhun vain koska pelkää olla yksin tai haluaa pentuja (joita saa ilman sitoutumistakin) tai taloudellista etua!  Eikö tyytyväisyys ja hyvä olo omassa elämässä merkitse mitään? Uhraatteko oman hyvinvointinne mitättömän parisuhteen alttarille?  En ihmettele korkeita avioerolukuja ja yksinhuoltajien tulvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ja miksi kukaan tyytyisi?

Monesta ihan kiva on parempi vaihtoehto kuin yksinoleminen. Tai sitten kumppanin avulla on toteutettu esimerkiksi lapsi- tai asumisunelmia.

Siis HÄH?? Onko oikeasti näin ajattelevia? :D 

Kauhea ajatuskin. Sitoutua johonkuhun vain koska pelkää olla yksin tai haluaa pentuja (joita saa ilman sitoutumistakin) tai taloudellista etua!  Eikö tyytyväisyys ja hyvä olo omassa elämässä merkitse mitään? Uhraatteko oman hyvinvointinne mitättömän parisuhteen alttarille?  En ihmettele korkeita avioerolukuja ja yksinhuoltajien tulvaa.

Tiedän muutamia, jotka on eron jälkeen heti alkaneet uuteen suhteeseen, olivat sitten niitä jättäjiä tai jätettyjä. Jotkut eivät vaan osaa olla yksin, joten etsivät sen ensimmäisen halukkaan ja tyytyvät siihen. Sitten jos tulee parempi vastaan niin vaihdetaan lennosta.

Nosto :)

Ei ole hän täydellinen mutta monessa asiassa ihan huippu, ajattelen ettei kaikkea voi saada samassa paketissa.