Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Vaikuttaa reilulta ihmiseltä, miksi arvostelisin häntä? Osaa etäyttää itsensä vaadittavalla tavalla sotkeutuakseen.

Ap

Koska sinulla on ongelmia, joten jossain vaiheessa eteesi lyödään aina se jokin vikasi tai virheesi, josta ongelmasi johtuvat ja silloin se sinun ylisuuri egosi ei tule kestämään tätä.

Näet itsesi ihanteellisena kaikessa ja sinua ärsyttää ettei muut näe tätä. Sinusta ongelma on aina jonkun muun asenteessa tai alkuperäisessä virheessä. Jos muut eivät olisi tehneet tai sanoneet jotain ”väärää” , niin kaikki olisi hyvin. Sinun jos olisi annettu olla juuri vapaasti mitä olet ja se olisi nähnyt myös muiden kuin itsesi suunnalta täydellisenä, niin ongelmaa ei olisi. Ei tarvitsisi haukkua eikä solvata.

Nyt sitten jostain kumman syystä ihmiset kokevat sinut aivan erilaisena, kuin sinä omasta mielestäsi olet. Miksiköhän? No, mielipiteesi luemme niistä solvauksistasi.

Jos jostain pilkahtaa edes pieni epäilys ettei oma toimintasi ole täydellistä, löydät sille aina syypään. Mielellään äitisi. Jos äiti silloin aikanaan ei olisi tehnyt tai sanonut jotain, niin et olisi nyt syyllistynyt tähän virheeseen.

Niin kauan kun ylisuuri egosi ja todellinen sinä ja käyttäytymisesi ei vastaa toisiaan tulet kamppailemaan tämän asian kanssa. Todennäköisyydet nykyisen käyttäytymisesi perusteella, että muu maailma näkee sinun jonain suurena ja ihanteellisena on nolla. Joten vaihtoehdoksi jää ainostaan hyväksyä omat puutteesi, mutta siihen sinun ylisuuri egosi ei taas koskaan tule taipumaan.

Joten vuodet menevät ja tilanteesi tulee aina olemaan sama.

Ja tämäkin lihavoidulla oleva on virhe. Väärin. Et lyö yhtään sitä kohtaa tai syytä eteeni, josta ongelmani johtuvat. Koska et ole nähnyt niitä, etkä tiedä niitä. Itsellekin se niiden kohtien ja syiden löytäminen (lapsi pimeässä kaapissa, jota ei löydetä ja pelasteta turvaan ja hyväksyntään) on jo kohtalaisen vaikeaa.

Ap

Et tietenkään voi myöntää, että muut näkisivät virheesi tai, että itse löytäisit sellaisia, koska sehän tarkoittaisi, että joudut myöntämään sellaisten olemassa olon itsessäsi. Nyt vain jankutat, että virhe on äidissäsi ja muut vain niin tyhmiä etteivät suostu uskomaan sitä.

Kaikki on siinä pisteessä, ettet voi sentään sanoa ettei ongelmia ole, mutta kuitenkin vielä siinä vaiheessa, ettet joudu pakosta myöntämään virhettäsi, josta ongelma johtuu.

Virheesi on liian suuri ego, joka ei vastaa todellisuutta ja siitä aiheutuva ristiriita tosielämässä kun ihmiset reagoivat siihen. Kaikki menee hyvin jos sattumalta omat kuvitelmasi itsestäsi sattumalta vastaavat myös muiden näkemystä sinusta. Mutta kun heikkoutesi ja virheesi lyödään eteesi, päässäsi syntyy paha ristiriita, etkä kestä sitä, koska et kestä virheitä täydellisessä itsessäsi. Etkä varsinkaan sitä, että joku sanoo sen ääneen sinulle,

Ei ollut puhe virheistä, vaan siitä, mistä ongelmani johtuvat. Vaikka näkisinkin toisissa virheitä, en ikinä menisi satuttamaan heitä sillä tiedolla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Vaikuttaa reilulta ihmiseltä, miksi arvostelisin häntä? Osaa etäyttää itsensä vaadittavalla tavalla sotkeutuakseen.

Ap

Koska sinulla on ongelmia, joten jossain vaiheessa eteesi lyödään aina se jokin vikasi tai virheesi, josta ongelmasi johtuvat ja silloin se sinun ylisuuri egosi ei tule kestämään tätä.

Näet itsesi ihanteellisena kaikessa ja sinua ärsyttää ettei muut näe tätä. Sinusta ongelma on aina jonkun muun asenteessa tai alkuperäisessä virheessä. Jos muut eivät olisi tehneet tai sanoneet jotain ”väärää” , niin kaikki olisi hyvin. Sinun jos olisi annettu olla juuri vapaasti mitä olet ja se olisi nähnyt myös muiden kuin itsesi suunnalta täydellisenä, niin ongelmaa ei olisi. Ei tarvitsisi haukkua eikä solvata.
Nyt sitten jostain kumman syystä ihmiset kokevat sinut aivan erilaisena, kuin sinä omasta mielestäsi olet. Miksiköhän? No, mielipiteesi luemme niistä solvauksistasi.

Jos jostain pilkahtaa edes pieni epäilys ettei oma toimintasi ole täydellistä, löydät sille aina syypään. Mielellään äitisi. Jos äiti silloin aikanaan ei olisi tehnyt tai sanonut jotain, niin et olisi nyt syyllistynyt tähän virheeseen.

Niin kauan kun ylisuuri egosi ja todellinen sinä ja käyttäytymisesi ei vastaa toisiaan tulet kamppailemaan tämän asian kanssa. Todennäköisyydet nykyisen käyttäytymisesi perusteella, että muu maailma näkee sinun jonain suurena ja ihanteellisena on nolla. Joten vaihtoehdoksi jää ainostaan hyväksyä omat puutteesi, mutta siihen sinun ylisuuri egosi ei taas koskaan tule taipumaan.

Joten vuodet menevät ja tilanteesi tulee aina olemaan sama.

Pointti on, että ihmiset kokevat minut huonona vanhempana. Aivan niin kuin tuo yksi kokee olevansa minun yläpuolellani, vaikka ei ole. Se, jos se kerrotaan mulle oikeuttaa minua suuttumaan, koska sellainen on törkeää käytöstä minua kohtaan. En ole huono vanhempi, enkä varsinkaan tarvitse ivailua, kiusaamista ja huutelua vanhemmuudestani. JOS kerran olisitte niin mainioita ja HYVIÄ vanhempia ja IHMISIÄ itse, kuin minulle esitätte olevanne, niin te neuvoisitte minua tavoilla, jotka auttaisivat, ja tietäisitte, mikä mulla on. Mutta te ette tiedä. Ja te ette edes tajua, koska olette niin itsekeskeisiä ja itserakkaita, että ette tajua asioita. Ja se oikeuttaa teidät mielessänne sitten satuttamaan minua.

Ap

Sinä OLET huono ihminen ja huono äiti. Olet r*skaa!

Ok, "kiitos" mielipiteestäsi. Se vain, että tällälailla asioiden esittäminen ei ratkaise niitä kellekään, eikä vie mitään asioita ainakaan sen, jolle noin puhut elämässä eteenpäin. Ja eikö tarkoituksesi ollut kuitenkin parantaa sitä toista? Niin nyt noin ei kannattaisi ajatella, eikä nyt varsinkaan luulla, että asiat tuollalailla paranevat kellään.

Jos koet, että joku on immuuni avullesi, niin anna olla. Luultavasti avussasi on jotakin vialla, tämä ei tarkoita, että sinä olisit huono, ei suinkaan, vaan vain stä, että ongelma on toisentyyppinen, kuin mitä uskot.

Ap

Tämä sinun oma pään sisäinen ongelma ei kiinnosta meistä ketään. Olet tyhmempi kuin luulinkaan. Niinkuin sanoin, köyden jatkoksi vaan, sillä sinä saat "korjattua" itsesi :D

No, se on vain sitten omaa ajanhaaskaustanne, jos se ei kiinnosta, jos tavoite on saada lapsilleni hyvä elämä. Koska se löytyy vain sieltä kautta hakemalla se lapsi valoon ja antamalla sille sitä hyväksyntää, mitä hänen äitinsä ei kyennyt antamaan. Se, jos sinulla ei sitä ole, on toinen seikka, mutta mahtaa olla repivää tosiaan yrittää hyvää niille mun lapsille mitään muuta kautta. Voimia.

Ap

Ei tavoitteesi ole lapset, vaan saada itsesi näyttäytymään hyvänä äitini. Tällä hetkellä tekosi eivät puolla sitä, etkä myös tietenkään voi edes sanoa tavoittelevasi itsesi pönkittämistä, koska sitä taas ei katsota hyvällä ja se taas johtaisi sisäiseen ristiriitaan. Joten nostaaksesi itseäsi joudut käyttämään lapsiasi välikätenä, mutta juuri sen verran, että hyödyt siitä itse,

Vierailija kirjoitti:

Kun saisi tietää, kuka tämä ap on. Tulisin oikeassa elämässä lyttäämään henkisesti sinut maihin :D

It's too late soon, buddy. Et pystyisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Vaikuttaa reilulta ihmiseltä, miksi arvostelisin häntä? Osaa etäyttää itsensä vaadittavalla tavalla sotkeutuakseen.

Ap

Koska sinulla on ongelmia, joten jossain vaiheessa eteesi lyödään aina se jokin vikasi tai virheesi, josta ongelmasi johtuvat ja silloin se sinun ylisuuri egosi ei tule kestämään tätä.

Näet itsesi ihanteellisena kaikessa ja sinua ärsyttää ettei muut näe tätä. Sinusta ongelma on aina jonkun muun asenteessa tai alkuperäisessä virheessä. Jos muut eivät olisi tehneet tai sanoneet jotain ”väärää” , niin kaikki olisi hyvin. Sinun jos olisi annettu olla juuri vapaasti mitä olet ja se olisi nähnyt myös muiden kuin itsesi suunnalta täydellisenä, niin ongelmaa ei olisi. Ei tarvitsisi haukkua eikä solvata.

Nyt sitten jostain kumman syystä ihmiset kokevat sinut aivan erilaisena, kuin sinä omasta mielestäsi olet. Miksiköhän? No, mielipiteesi luemme niistä solvauksistasi.

Jos jostain pilkahtaa edes pieni epäilys ettei oma toimintasi ole täydellistä, löydät sille aina syypään. Mielellään äitisi. Jos äiti silloin aikanaan ei olisi tehnyt tai sanonut jotain, niin et olisi nyt syyllistynyt tähän virheeseen.

Niin kauan kun ylisuuri egosi ja todellinen sinä ja käyttäytymisesi ei vastaa toisiaan tulet kamppailemaan tämän asian kanssa. Todennäköisyydet nykyisen käyttäytymisesi perusteella, että muu maailma näkee sinun jonain suurena ja ihanteellisena on nolla. Joten vaihtoehdoksi jää ainostaan hyväksyä omat puutteesi, mutta siihen sinun ylisuuri egosi ei taas koskaan tule taipumaan.

Joten vuodet menevät ja tilanteesi tulee aina olemaan sama.

Ja tämäkin lihavoidulla oleva on virhe. Väärin. Et lyö yhtään sitä kohtaa tai syytä eteeni, josta ongelmani johtuvat. Koska et ole nähnyt niitä, etkä tiedä niitä. Itsellekin se niiden kohtien ja syiden löytäminen (lapsi pimeässä kaapissa, jota ei löydetä ja pelasteta turvaan ja hyväksyntään) on jo kohtalaisen vaikeaa.

Ap

Et tietenkään voi myöntää, että muut näkisivät virheesi tai, että itse löytäisit sellaisia, koska sehän tarkoittaisi, että joudut myöntämään sellaisten olemassa olon itsessäsi. Nyt vain jankutat, että virhe on äidissäsi ja muut vain niin tyhmiä etteivät suostu uskomaan sitä.

Kaikki on siinä pisteessä, ettet voi sentään sanoa ettei ongelmia ole, mutta kuitenkin vielä siinä vaiheessa, ettet joudu pakosta myöntämään virhettäsi, josta ongelma johtuu.

Virheesi on liian suuri ego, joka ei vastaa todellisuutta ja siitä aiheutuva ristiriita tosielämässä kun ihmiset reagoivat siihen. Kaikki menee hyvin jos sattumalta omat kuvitelmasi itsestäsi sattumalta vastaavat myös muiden näkemystä sinusta. Mutta kun heikkoutesi ja virheesi lyödään eteesi, päässäsi syntyy paha ristiriita, etkä kestä sitä, koska et kestä virheitä täydellisessä itsessäsi. Etkä varsinkaan sitä, että joku sanoo sen ääneen sinulle,

Ei ollut puhe virheistä, vaan siitä, mistä ongelmani johtuvat. Vaikka näkisinkin toisissa virheitä, en ikinä menisi satuttamaan heitä sillä tiedolla.

Ap

Ongelmat johtuvat aina siitä, että jokin meni pieleen. Kutsu millä nimellä haluat. Virhe, vika, väärin meno, pieleen ajo jne.. Lopputulos on sama. Jos asiat menivät oikein, ongelmaa ei olisi syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Vaikuttaa reilulta ihmiseltä, miksi arvostelisin häntä? Osaa etäyttää itsensä vaadittavalla tavalla sotkeutuakseen.

Ap

Koska sinulla on ongelmia, joten jossain vaiheessa eteesi lyödään aina se jokin vikasi tai virheesi, josta ongelmasi johtuvat ja silloin se sinun ylisuuri egosi ei tule kestämään tätä.

Näet itsesi ihanteellisena kaikessa ja sinua ärsyttää ettei muut näe tätä. Sinusta ongelma on aina jonkun muun asenteessa tai alkuperäisessä virheessä. Jos muut eivät olisi tehneet tai sanoneet jotain ”väärää” , niin kaikki olisi hyvin. Sinun jos olisi annettu olla juuri vapaasti mitä olet ja se olisi nähnyt myös muiden kuin itsesi suunnalta täydellisenä, niin ongelmaa ei olisi. Ei tarvitsisi haukkua eikä solvata.
Nyt sitten jostain kumman syystä ihmiset kokevat sinut aivan erilaisena, kuin sinä omasta mielestäsi olet. Miksiköhän? No, mielipiteesi luemme niistä solvauksistasi.

Jos jostain pilkahtaa edes pieni epäilys ettei oma toimintasi ole täydellistä, löydät sille aina syypään. Mielellään äitisi. Jos äiti silloin aikanaan ei olisi tehnyt tai sanonut jotain, niin et olisi nyt syyllistynyt tähän virheeseen.

Niin kauan kun ylisuuri egosi ja todellinen sinä ja käyttäytymisesi ei vastaa toisiaan tulet kamppailemaan tämän asian kanssa. Todennäköisyydet nykyisen käyttäytymisesi perusteella, että muu maailma näkee sinun jonain suurena ja ihanteellisena on nolla. Joten vaihtoehdoksi jää ainostaan hyväksyä omat puutteesi, mutta siihen sinun ylisuuri egosi ei taas koskaan tule taipumaan.

Joten vuodet menevät ja tilanteesi tulee aina olemaan sama.

Pointti on, että ihmiset kokevat minut huonona vanhempana. Aivan niin kuin tuo yksi kokee olevansa minun yläpuolellani, vaikka ei ole. Se, jos se kerrotaan mulle oikeuttaa minua suuttumaan, koska sellainen on törkeää käytöstä minua kohtaan. En ole huono vanhempi, enkä varsinkaan tarvitse ivailua, kiusaamista ja huutelua vanhemmuudestani. JOS kerran olisitte niin mainioita ja HYVIÄ vanhempia ja IHMISIÄ itse, kuin minulle esitätte olevanne, niin te neuvoisitte minua tavoilla, jotka auttaisivat, ja tietäisitte, mikä mulla on. Mutta te ette tiedä. Ja te ette edes tajua, koska olette niin itsekeskeisiä ja itserakkaita, että ette tajua asioita. Ja se oikeuttaa teidät mielessänne sitten satuttamaan minua.

Ap

Sinä OLET huono ihminen ja huono äiti. Olet r*skaa!

Ok, "kiitos" mielipiteestäsi. Se vain, että tällälailla asioiden esittäminen ei ratkaise niitä kellekään, eikä vie mitään asioita ainakaan sen, jolle noin puhut elämässä eteenpäin. Ja eikö tarkoituksesi ollut kuitenkin parantaa sitä toista? Niin nyt noin ei kannattaisi ajatella, eikä nyt varsinkaan luulla, että asiat tuollalailla paranevat kellään.

Jos koet, että joku on immuuni avullesi, niin anna olla. Luultavasti avussasi on jotakin vialla, tämä ei tarkoita, että sinä olisit huono, ei suinkaan, vaan vain stä, että ongelma on toisentyyppinen, kuin mitä uskot.

Ap

Tämä sinun oma pään sisäinen ongelma ei kiinnosta meistä ketään. Olet tyhmempi kuin luulinkaan. Niinkuin sanoin, köyden jatkoksi vaan, sillä sinä saat "korjattua" itsesi :D

No, se on vain sitten omaa ajanhaaskaustanne, jos se ei kiinnosta, jos tavoite on saada lapsilleni hyvä elämä. Koska se löytyy vain sieltä kautta hakemalla se lapsi valoon ja antamalla sille sitä hyväksyntää, mitä hänen äitinsä ei kyennyt antamaan. Se, jos sinulla ei sitä ole, on toinen seikka, mutta mahtaa olla repivää tosiaan yrittää hyvää niille mun lapsille mitään muuta kautta. Voimia.

Ap

Ei tavoitteesi ole lapset, vaan saada itsesi näyttäytymään hyvänä äitini. Tällä hetkellä tekosi eivät puolla sitä, etkä myös tietenkään voi edes sanoa tavoittelevasi itsesi pönkittämistä, koska sitä taas ei katsota hyvällä ja se taas johtaisi sisäiseen ristiriitaan. Joten nostaaksesi itseäsi joudut käyttämään lapsiasi välikätenä, mutta juuri sen verran, että hyödyt siitä itse,

Ei :D Vaikuttaako se sinusta siltä, että tavoitteeni on saada näytettyä hyvältä äidiltä? :DDD No, jos irl puhutaan, niin nauttisin voidessani toimia normaalihkon äidin tavoin, se lienee enemmän motiivini.

Ap

Kato ku..inaama heräsi jatkamaan ketjuaan. Elkää hyvät ihmiset vaivautuko tähän. IGNOORATKKAA. Sairas ihminen kirjoittelee. 

AP on mies provo. 

Tää on silkkavihaketju ja täyttä sitä itseään. Mikään ei ole totta. AP on sairas ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on rikkaus näinä päivinä, jos aikuinen saa oltua (tarvittaessa) yhteydessä sisäiseen lapseensa, eikä niin, että se sisäinen lapsi on jokin muisto tai käsite vain, vaan se hätään jätetty itse, jota kukaan ei ole osannut tulla auttamaan ja hakemaan pois kauhuista, jonne äiti hänet jätti,, ennen kuin saa oikeanlaista terapiaa. Olen siunattu siinä :)

Ap

Sivusta, ei noilla sinun prinsessahaaveilla ole mitään tekemistä sisäisen lapsen hyväksymisen kanssa. Olet vain todella ennalta arvattava narsismissasi, kun koet olevasi muiden yläpuolella sukulaisesi tekemisten perusteella. Tämä on todella tyypillinen piirre narsisteille. Name-dropping ja sukulaisten ja lasten pärjäämisillä leventely jne. Käänteisesti myös et pysty kohtaamaan lastasi aidosti kun hän esim. tulee sinulle pääsiäisenä virpomaan, vaan suutut lapsellesi kun hän pelkää sinua eikä uskalla virpoa, eikä olekaan sellainen reipas pikku virpoja joka hivelisi egoasi. Vuosi sitten tästä kehittelit täällä draamaasi.

Minä olen sellaisten kuin sinä yläpuolella.

Ap

Voi voi säälittävää ap:ta! Olet vain ihmisR*SKA! MINÄ olen sinun yläpuolellasi, joten älä mussuta siellä, lu*useri :D

No, ajattele sitten niin, jos haluat, mutta älä esiinny niin kuin olisit. Pidä se ihan omana ajatuksenasi vaan.

Ap

Miksi et sitten noudata omaa neuvoasi? Väännän rautalangasta, kun olet niin vajaa mielinen: sanoit, että sinä olet tälläisten yläpuolella, eli sinulla on oikeus sanoa ja esittää niinkuin olisit, mutta jos joku muu on parempi kuin sinä, niin sitä ei saa sanoa :D Joten pidä typerät kommenttisi omana tietonasi.

Itsehän sinä olit että olet minun yläpuolellani määrittelemässä, miten mä saan ajatella, ja miten en.

Ap

Hahahaha, sinulla on kunnon "vainot päällä! :D Missä olen sanonut mitä sinun tulee ajatella? Älä keksi omiasi siellä. Sairas olet päästäsi.

Siitä kuninkaallisasiasta. Se ei ollut susta ok, mitä siitä ajattelin. Ja siis vaikkei olisi, niin pidä se ihan vain omana tietonasi sitten. Kuvitteletko tosiaan olevasi oikeutettu solvaamaan minua siitä, mitä mä haluan ajatella? Että se on narsistista ja pikkulapsimaista? Se loukkaa. Haluat siis loukata? Millä oikeudella? Koska kuvittelet tosiaan olevasi yläpuolellani? Onpa rohkeaa, jos se (että leikitään, että olisit yläpuolellani) antaa sinulle oikeuden loukata ja satuttaa. Minusta se on raukkamaista. Ei sinun mielipiteesi ole mitään millä mä teen jotain, eikä sillä tarvitse minua eikä ketään muitakaan loukata.

Ap

Puhut itsesi pussiin. Sinä kyllä saat loukata ja solvata muita, mutta muut ei sinua, kun on niin narsistista ja pikkulapsimaista. Niin millähän oikeudella sinä saat solvata muita ja nostaa itsesi muiden yläpuolelle? Ai niin, koska ap:lla on niin paha olo ja äiti on ollut niin ilkeä ja olet niiiiin fiksu. Hahahaha! :D

Et ole ihminen, olet pelkkä vitsi! :D

Vierailija kirjoitti:

Kato ku..inaama heräsi jatkamaan ketjuaan. Elkää hyvät ihmiset vaivautuko tähän. IGNOORATKKAA. Sairas ihminen kirjoittelee. 

Ei vaan sinua parempi provoilija 😋 ts. ärrrrrsytttäjä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on rikkaus näinä päivinä, jos aikuinen saa oltua (tarvittaessa) yhteydessä sisäiseen lapseensa, eikä niin, että se sisäinen lapsi on jokin muisto tai käsite vain, vaan se hätään jätetty itse, jota kukaan ei ole osannut tulla auttamaan ja hakemaan pois kauhuista, jonne äiti hänet jätti,, ennen kuin saa oikeanlaista terapiaa. Olen siunattu siinä :)

Ap

Sivusta, ei noilla sinun prinsessahaaveilla ole mitään tekemistä sisäisen lapsen hyväksymisen kanssa. Olet vain todella ennalta arvattava narsismissasi, kun koet olevasi muiden yläpuolella sukulaisesi tekemisten perusteella. Tämä on todella tyypillinen piirre narsisteille. Name-dropping ja sukulaisten ja lasten pärjäämisillä leventely jne. Käänteisesti myös et pysty kohtaamaan lastasi aidosti kun hän esim. tulee sinulle pääsiäisenä virpomaan, vaan suutut lapsellesi kun hän pelkää sinua eikä uskalla virpoa, eikä olekaan sellainen reipas pikku virpoja joka hivelisi egoasi. Vuosi sitten tästä kehittelit täällä draamaasi.

Minä olen sellaisten kuin sinä yläpuolella.

Ap

Voi voi säälittävää ap:ta! Olet vain ihmisR*SKA! MINÄ olen sinun yläpuolellasi, joten älä mussuta siellä, lu*useri :D

No, ajattele sitten niin, jos haluat, mutta älä esiinny niin kuin olisit. Pidä se ihan omana ajatuksenasi vaan.

Ap

Miksi et sitten noudata omaa neuvoasi? Väännän rautalangasta, kun olet niin vajaa mielinen: sanoit, että sinä olet tälläisten yläpuolella, eli sinulla on oikeus sanoa ja esittää niinkuin olisit, mutta jos joku muu on parempi kuin sinä, niin sitä ei saa sanoa :D Joten pidä typerät kommenttisi omana tietonasi.

Itsehän sinä olit että olet minun yläpuolellani määrittelemässä, miten mä saan ajatella, ja miten en.

Ap

Hahahaha, sinulla on kunnon "vainot päällä! :D Missä olen sanonut mitä sinun tulee ajatella? Älä keksi omiasi siellä. Sairas olet päästäsi.

Siitä kuninkaallisasiasta. Se ei ollut susta ok, mitä siitä ajattelin. Ja siis vaikkei olisi, niin pidä se ihan vain omana tietonasi sitten. Kuvitteletko tosiaan olevasi oikeutettu solvaamaan minua siitä, mitä mä haluan ajatella? Että se on narsistista ja pikkulapsimaista? Se loukkaa. Haluat siis loukata? Millä oikeudella? Koska kuvittelet tosiaan olevasi yläpuolellani? Onpa rohkeaa, jos se (että leikitään, että olisit yläpuolellani) antaa sinulle oikeuden loukata ja satuttaa. Minusta se on raukkamaista. Ei sinun mielipiteesi ole mitään millä mä teen jotain, eikä sillä tarvitse minua eikä ketään muitakaan loukata.

Ap

Puhut itsesi pussiin. Sinä kyllä saat loukata ja solvata muita, mutta muut ei sinua, kun on niin narsistista ja pikkulapsimaista. Niin millähän oikeudella sinä saat solvata muita ja nostaa itsesi muiden yläpuolelle? Ai niin, koska ap:lla on niin paha olo ja äiti on ollut niin ilkeä ja olet niiiiin fiksu. Hahahaha! :D

Et ole ihminen, olet pelkkä vitsi! :D

En minä ole toisia heidän mielipiteissään (heidän omissa asioissaan, joita kertovat) solvannut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on rikkaus näinä päivinä, jos aikuinen saa oltua (tarvittaessa) yhteydessä sisäiseen lapseensa, eikä niin, että se sisäinen lapsi on jokin muisto tai käsite vain, vaan se hätään jätetty itse, jota kukaan ei ole osannut tulla auttamaan ja hakemaan pois kauhuista, jonne äiti hänet jätti,, ennen kuin saa oikeanlaista terapiaa. Olen siunattu siinä :)

Ap

Sivusta, ei noilla sinun prinsessahaaveilla ole mitään tekemistä sisäisen lapsen hyväksymisen kanssa. Olet vain todella ennalta arvattava narsismissasi, kun koet olevasi muiden yläpuolella sukulaisesi tekemisten perusteella. Tämä on todella tyypillinen piirre narsisteille. Name-dropping ja sukulaisten ja lasten pärjäämisillä leventely jne. Käänteisesti myös et pysty kohtaamaan lastasi aidosti kun hän esim. tulee sinulle pääsiäisenä virpomaan, vaan suutut lapsellesi kun hän pelkää sinua eikä uskalla virpoa, eikä olekaan sellainen reipas pikku virpoja joka hivelisi egoasi. Vuosi sitten tästä kehittelit täällä draamaasi.

Minä olen sellaisten kuin sinä yläpuolella.

Ap

Voi voi säälittävää ap:ta! Olet vain ihmisR*SKA! MINÄ olen sinun yläpuolellasi, joten älä mussuta siellä, lu*useri :D

No, ajattele sitten niin, jos haluat, mutta älä esiinny niin kuin olisit. Pidä se ihan omana ajatuksenasi vaan.

Ap

Miksi et sitten noudata omaa neuvoasi? Väännän rautalangasta, kun olet niin vajaa mielinen: sanoit, että sinä olet tälläisten yläpuolella, eli sinulla on oikeus sanoa ja esittää niinkuin olisit, mutta jos joku muu on parempi kuin sinä, niin sitä ei saa sanoa :D Joten pidä typerät kommenttisi omana tietonasi.

Itsehän sinä olit että olet minun yläpuolellani määrittelemässä, miten mä saan ajatella, ja miten en.

Ap

Hahahaha, sinulla on kunnon "vainot päällä! :D Missä olen sanonut mitä sinun tulee ajatella? Älä keksi omiasi siellä. Sairas olet päästäsi.

Siitä kuninkaallisasiasta. Se ei ollut susta ok, mitä siitä ajattelin. Ja siis vaikkei olisi, niin pidä se ihan vain omana tietonasi sitten. Kuvitteletko tosiaan olevasi oikeutettu solvaamaan minua siitä, mitä mä haluan ajatella? Että se on narsistista ja pikkulapsimaista? Se loukkaa. Haluat siis loukata? Millä oikeudella? Koska kuvittelet tosiaan olevasi yläpuolellani? Onpa rohkeaa, jos se (että leikitään, että olisit yläpuolellani) antaa sinulle oikeuden loukata ja satuttaa. Minusta se on raukkamaista. Ei sinun mielipiteesi ole mitään millä mä teen jotain, eikä sillä tarvitse minua eikä ketään muitakaan loukata.

Ap

Puhut itsesi pussiin. Sinä kyllä saat loukata ja solvata muita, mutta muut ei sinua, kun on niin narsistista ja pikkulapsimaista. Niin millähän oikeudella sinä saat solvata muita ja nostaa itsesi muiden yläpuolelle? Ai niin, koska ap:lla on niin paha olo ja äiti on ollut niin ilkeä ja olet niiiiin fiksu. Hahahaha! :D

Et ole ihminen, olet pelkkä vitsi! :D

En minä ole toisia heidän mielipiteissään (heidän omissa asioissaan, joita kertovat) solvannut.

Ap

On hieman eri asia vastata minua omissa asioissani ja ajattelussani loukanneelle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Vaikuttaa reilulta ihmiseltä, miksi arvostelisin häntä? Osaa etäyttää itsensä vaadittavalla tavalla sotkeutuakseen.

Ap

Koska sinulla on ongelmia, joten jossain vaiheessa eteesi lyödään aina se jokin vikasi tai virheesi, josta ongelmasi johtuvat ja silloin se sinun ylisuuri egosi ei tule kestämään tätä.

Näet itsesi ihanteellisena kaikessa ja sinua ärsyttää ettei muut näe tätä. Sinusta ongelma on aina jonkun muun asenteessa tai alkuperäisessä virheessä. Jos muut eivät olisi tehneet tai sanoneet jotain ”väärää” , niin kaikki olisi hyvin. Sinun jos olisi annettu olla juuri vapaasti mitä olet ja se olisi nähnyt myös muiden kuin itsesi suunnalta täydellisenä, niin ongelmaa ei olisi. Ei tarvitsisi haukkua eikä solvata.

Nyt sitten jostain kumman syystä ihmiset kokevat sinut aivan erilaisena, kuin sinä omasta mielestäsi olet. Miksiköhän? No, mielipiteesi luemme niistä solvauksistasi.

Jos jostain pilkahtaa edes pieni epäilys ettei oma toimintasi ole täydellistä, löydät sille aina syypään. Mielellään äitisi. Jos äiti silloin aikanaan ei olisi tehnyt tai sanonut jotain, niin et olisi nyt syyllistynyt tähän virheeseen.

Niin kauan kun ylisuuri egosi ja todellinen sinä ja käyttäytymisesi ei vastaa toisiaan tulet kamppailemaan tämän asian kanssa. Todennäköisyydet nykyisen käyttäytymisesi perusteella, että muu maailma näkee sinun jonain suurena ja ihanteellisena on nolla. Joten vaihtoehdoksi jää ainostaan hyväksyä omat puutteesi, mutta siihen sinun ylisuuri egosi ei taas koskaan tule taipumaan.

Joten vuodet menevät ja tilanteesi tulee aina olemaan sama.

Ja tämäkin lihavoidulla oleva on virhe. Väärin. Et lyö yhtään sitä kohtaa tai syytä eteeni, josta ongelmani johtuvat. Koska et ole nähnyt niitä, etkä tiedä niitä. Itsellekin se niiden kohtien ja syiden löytäminen (lapsi pimeässä kaapissa, jota ei löydetä ja pelasteta turvaan ja hyväksyntään) on jo kohtalaisen vaikeaa.

Ap

Et tietenkään voi myöntää, että muut näkisivät virheesi tai, että itse löytäisit sellaisia, koska sehän tarkoittaisi, että joudut myöntämään sellaisten olemassa olon itsessäsi. Nyt vain jankutat, että virhe on äidissäsi ja muut vain niin tyhmiä etteivät suostu uskomaan sitä.

Kaikki on siinä pisteessä, ettet voi sentään sanoa ettei ongelmia ole, mutta kuitenkin vielä siinä vaiheessa, ettet joudu pakosta myöntämään virhettäsi, josta ongelma johtuu.

Virheesi on liian suuri ego, joka ei vastaa todellisuutta ja siitä aiheutuva ristiriita tosielämässä kun ihmiset reagoivat siihen. Kaikki menee hyvin jos sattumalta omat kuvitelmasi itsestäsi sattumalta vastaavat myös muiden näkemystä sinusta. Mutta kun heikkoutesi ja virheesi lyödään eteesi, päässäsi syntyy paha ristiriita, etkä kestä sitä, koska et kestä virheitä täydellisessä itsessäsi. Etkä varsinkaan sitä, että joku sanoo sen ääneen sinulle,

Ei ollut puhe virheistä, vaan siitä, mistä ongelmani johtuvat. Vaikka näkisinkin toisissa virheitä, en ikinä menisi satuttamaan heitä sillä tiedolla.

Ap

Ongelmat johtuvat aina siitä, että jokin meni pieleen. Kutsu millä nimellä haluat. Virhe, vika, väärin meno, pieleen ajo jne.. Lopputulos on sama. Jos asiat menivät oikein, ongelmaa ei olisi syntynyt.

Niin, näinhän se on. Jos äitini ei olisi lukinnut lastaan kauhujen komeroon, niin asiat olivat menneet niin oikein, kuin ne lapsen vallassa ollen menevät.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on rikkaus näinä päivinä, jos aikuinen saa oltua (tarvittaessa) yhteydessä sisäiseen lapseensa, eikä niin, että se sisäinen lapsi on jokin muisto tai käsite vain, vaan se hätään jätetty itse, jota kukaan ei ole osannut tulla auttamaan ja hakemaan pois kauhuista, jonne äiti hänet jätti,, ennen kuin saa oikeanlaista terapiaa. Olen siunattu siinä :)

Ap

Sivusta, ei noilla sinun prinsessahaaveilla ole mitään tekemistä sisäisen lapsen hyväksymisen kanssa. Olet vain todella ennalta arvattava narsismissasi, kun koet olevasi muiden yläpuolella sukulaisesi tekemisten perusteella. Tämä on todella tyypillinen piirre narsisteille. Name-dropping ja sukulaisten ja lasten pärjäämisillä leventely jne. Käänteisesti myös et pysty kohtaamaan lastasi aidosti kun hän esim. tulee sinulle pääsiäisenä virpomaan, vaan suutut lapsellesi kun hän pelkää sinua eikä uskalla virpoa, eikä olekaan sellainen reipas pikku virpoja joka hivelisi egoasi. Vuosi sitten tästä kehittelit täällä draamaasi.

Minä olen sellaisten kuin sinä yläpuolella.

Ap

Voi voi säälittävää ap:ta! Olet vain ihmisR*SKA! MINÄ olen sinun yläpuolellasi, joten älä mussuta siellä, lu*useri :D

No, ajattele sitten niin, jos haluat, mutta älä esiinny niin kuin olisit. Pidä se ihan omana ajatuksenasi vaan.

Ap

Miksi et sitten noudata omaa neuvoasi? Väännän rautalangasta, kun olet niin vajaa mielinen: sanoit, että sinä olet tälläisten yläpuolella, eli sinulla on oikeus sanoa ja esittää niinkuin olisit, mutta jos joku muu on parempi kuin sinä, niin sitä ei saa sanoa :D Joten pidä typerät kommenttisi omana tietonasi.

Itsehän sinä olit että olet minun yläpuolellani määrittelemässä, miten mä saan ajatella, ja miten en.

Ap

Hahahaha, sinulla on kunnon "vainot päällä! :D Missä olen sanonut mitä sinun tulee ajatella? Älä keksi omiasi siellä. Sairas olet päästäsi.

Siitä kuninkaallisasiasta. Se ei ollut susta ok, mitä siitä ajattelin. Ja siis vaikkei olisi, niin pidä se ihan vain omana tietonasi sitten. Kuvitteletko tosiaan olevasi oikeutettu solvaamaan minua siitä, mitä mä haluan ajatella? Että se on narsistista ja pikkulapsimaista? Se loukkaa. Haluat siis loukata? Millä oikeudella? Koska kuvittelet tosiaan olevasi yläpuolellani? Onpa rohkeaa, jos se (että leikitään, että olisit yläpuolellani) antaa sinulle oikeuden loukata ja satuttaa. Minusta se on raukkamaista. Ei sinun mielipiteesi ole mitään millä mä teen jotain, eikä sillä tarvitse minua eikä ketään muitakaan loukata.

Ap

Puhut itsesi pussiin. Sinä kyllä saat loukata ja solvata muita, mutta muut ei sinua, kun on niin narsistista ja pikkulapsimaista. Niin millähän oikeudella sinä saat solvata muita ja nostaa itsesi muiden yläpuolelle? Ai niin, koska ap:lla on niin paha olo ja äiti on ollut niin ilkeä ja olet niiiiin fiksu. Hahahaha! :D

Et ole ihminen, olet pelkkä vitsi! :D

En minä ole toisia heidän mielipiteissään (heidän omissa asioissaan, joita kertovat) solvannut.

Ap

No yhyy, lopeta se ulina! Ja kannattaisi virkistyttää muistia lukemalla aiempia kommenttejasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on rikkaus näinä päivinä, jos aikuinen saa oltua (tarvittaessa) yhteydessä sisäiseen lapseensa, eikä niin, että se sisäinen lapsi on jokin muisto tai käsite vain, vaan se hätään jätetty itse, jota kukaan ei ole osannut tulla auttamaan ja hakemaan pois kauhuista, jonne äiti hänet jätti,, ennen kuin saa oikeanlaista terapiaa. Olen siunattu siinä :)

Ap

Sivusta, ei noilla sinun prinsessahaaveilla ole mitään tekemistä sisäisen lapsen hyväksymisen kanssa. Olet vain todella ennalta arvattava narsismissasi, kun koet olevasi muiden yläpuolella sukulaisesi tekemisten perusteella. Tämä on todella tyypillinen piirre narsisteille. Name-dropping ja sukulaisten ja lasten pärjäämisillä leventely jne. Käänteisesti myös et pysty kohtaamaan lastasi aidosti kun hän esim. tulee sinulle pääsiäisenä virpomaan, vaan suutut lapsellesi kun hän pelkää sinua eikä uskalla virpoa, eikä olekaan sellainen reipas pikku virpoja joka hivelisi egoasi. Vuosi sitten tästä kehittelit täällä draamaasi.

Minä olen sellaisten kuin sinä yläpuolella.

Ap

Voi voi säälittävää ap:ta! Olet vain ihmisR*SKA! MINÄ olen sinun yläpuolellasi, joten älä mussuta siellä, lu*useri :D

No, ajattele sitten niin, jos haluat, mutta älä esiinny niin kuin olisit. Pidä se ihan omana ajatuksenasi vaan.

Ap

Miksi et sitten noudata omaa neuvoasi? Väännän rautalangasta, kun olet niin vajaa mielinen: sanoit, että sinä olet tälläisten yläpuolella, eli sinulla on oikeus sanoa ja esittää niinkuin olisit, mutta jos joku muu on parempi kuin sinä, niin sitä ei saa sanoa :D Joten pidä typerät kommenttisi omana tietonasi.

Itsehän sinä olit että olet minun yläpuolellani määrittelemässä, miten mä saan ajatella, ja miten en.

Ap

Hahahaha, sinulla on kunnon "vainot päällä! :D Missä olen sanonut mitä sinun tulee ajatella? Älä keksi omiasi siellä. Sairas olet päästäsi.

Siitä kuninkaallisasiasta. Se ei ollut susta ok, mitä siitä ajattelin. Ja siis vaikkei olisi, niin pidä se ihan vain omana tietonasi sitten. Kuvitteletko tosiaan olevasi oikeutettu solvaamaan minua siitä, mitä mä haluan ajatella? Että se on narsistista ja pikkulapsimaista? Se loukkaa. Haluat siis loukata? Millä oikeudella? Koska kuvittelet tosiaan olevasi yläpuolellani? Onpa rohkeaa, jos se (että leikitään, että olisit yläpuolellani) antaa sinulle oikeuden loukata ja satuttaa. Minusta se on raukkamaista. Ei sinun mielipiteesi ole mitään millä mä teen jotain, eikä sillä tarvitse minua eikä ketään muitakaan loukata.

Ap

Puhut itsesi pussiin. Sinä kyllä saat loukata ja solvata muita, mutta muut ei sinua, kun on niin narsistista ja pikkulapsimaista. Niin millähän oikeudella sinä saat solvata muita ja nostaa itsesi muiden yläpuolelle? Ai niin, koska ap:lla on niin paha olo ja äiti on ollut niin ilkeä ja olet niiiiin fiksu. Hahahaha! :D

Et ole ihminen, olet pelkkä vitsi! :D

En minä ole toisia heidän mielipiteissään (heidän omissa asioissaan, joita kertovat) solvannut.

Ap

No yhyy, lopeta se ulina! Ja kannattaisi virkistyttää muistia lukemalla aiempia kommenttejasi.

Etkö halua tulla toimeen kansani?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Vaikuttaa reilulta ihmiseltä, miksi arvostelisin häntä? Osaa etäyttää itsensä vaadittavalla tavalla sotkeutuakseen.

Ap

Koska sinulla on ongelmia, joten jossain vaiheessa eteesi lyödään aina se jokin vikasi tai virheesi, josta ongelmasi johtuvat ja silloin se sinun ylisuuri egosi ei tule kestämään tätä.

Näet itsesi ihanteellisena kaikessa ja sinua ärsyttää ettei muut näe tätä. Sinusta ongelma on aina jonkun muun asenteessa tai alkuperäisessä virheessä. Jos muut eivät olisi tehneet tai sanoneet jotain ”väärää” , niin kaikki olisi hyvin. Sinun jos olisi annettu olla juuri vapaasti mitä olet ja se olisi nähnyt myös muiden kuin itsesi suunnalta täydellisenä, niin ongelmaa ei olisi. Ei tarvitsisi haukkua eikä solvata.
Nyt sitten jostain kumman syystä ihmiset kokevat sinut aivan erilaisena, kuin sinä omasta mielestäsi olet. Miksiköhän? No, mielipiteesi luemme niistä solvauksistasi.

Jos jostain pilkahtaa edes pieni epäilys ettei oma toimintasi ole täydellistä, löydät sille aina syypään. Mielellään äitisi. Jos äiti silloin aikanaan ei olisi tehnyt tai sanonut jotain, niin et olisi nyt syyllistynyt tähän virheeseen.

Niin kauan kun ylisuuri egosi ja todellinen sinä ja käyttäytymisesi ei vastaa toisiaan tulet kamppailemaan tämän asian kanssa. Todennäköisyydet nykyisen käyttäytymisesi perusteella, että muu maailma näkee sinun jonain suurena ja ihanteellisena on nolla. Joten vaihtoehdoksi jää ainostaan hyväksyä omat puutteesi, mutta siihen sinun ylisuuri egosi ei taas koskaan tule taipumaan.

Joten vuodet menevät ja tilanteesi tulee aina olemaan sama.

Pointti on, että ihmiset kokevat minut huonona vanhempana. Aivan niin kuin tuo yksi kokee olevansa minun yläpuolellani, vaikka ei ole. Se, jos se kerrotaan mulle oikeuttaa minua suuttumaan, koska sellainen on törkeää käytöstä minua kohtaan. En ole huono vanhempi, enkä varsinkaan tarvitse ivailua, kiusaamista ja huutelua vanhemmuudestani. JOS kerran olisitte niin mainioita ja HYVIÄ vanhempia ja IHMISIÄ itse, kuin minulle esitätte olevanne, niin te neuvoisitte minua tavoilla, jotka auttaisivat, ja tietäisitte, mikä mulla on. Mutta te ette tiedä. Ja te ette edes tajua, koska olette niin itsekeskeisiä ja itserakkaita, että ette tajua asioita. Ja se oikeuttaa teidät mielessänne sitten satuttamaan minua.

Ap

Me sanomme sinulle ääneen sen, miltä sinä näyttäydyt meille. Et tietenkään halua kuulla sitä, koska se on pahasti ristiriidassa omien kuvitelmiesi kanssa. Vetoat milloin mihinkin, jotta sinun ei tarvitsisi kohdata tätä. Se loukkaa, ette ole sen arvoisia että voisitte neuvoa tai olette alapuolella, kiusaatte, ivailette ja huutelette. Mitä tahansa keksit, ettei egosi tarvitse kuunnella ulkopuolisten arvioita heikkouksistasi ja virheistäsi ja jotta voit selittää vieläkin itsellesi kuinka enemmän olet kuin muut.

Sinä satutat itse itseäsi, koska sinä olet mitä olet. Se, että se sanotaan ääneen, ei muuta sen olemassa oloa. Vähän kuten Helsingin rautatieasema. Sanon tai olen sanomatta, siellä Helsingissä se nyt vain seisoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Vaikuttaa reilulta ihmiseltä, miksi arvostelisin häntä? Osaa etäyttää itsensä vaadittavalla tavalla sotkeutuakseen.

Ap

Koska sinulla on ongelmia, joten jossain vaiheessa eteesi lyödään aina se jokin vikasi tai virheesi, josta ongelmasi johtuvat ja silloin se sinun ylisuuri egosi ei tule kestämään tätä.

Näet itsesi ihanteellisena kaikessa ja sinua ärsyttää ettei muut näe tätä. Sinusta ongelma on aina jonkun muun asenteessa tai alkuperäisessä virheessä. Jos muut eivät olisi tehneet tai sanoneet jotain ”väärää” , niin kaikki olisi hyvin. Sinun jos olisi annettu olla juuri vapaasti mitä olet ja se olisi nähnyt myös muiden kuin itsesi suunnalta täydellisenä, niin ongelmaa ei olisi. Ei tarvitsisi haukkua eikä solvata.

Nyt sitten jostain kumman syystä ihmiset kokevat sinut aivan erilaisena, kuin sinä omasta mielestäsi olet. Miksiköhän? No, mielipiteesi luemme niistä solvauksistasi.

Jos jostain pilkahtaa edes pieni epäilys ettei oma toimintasi ole täydellistä, löydät sille aina syypään. Mielellään äitisi. Jos äiti silloin aikanaan ei olisi tehnyt tai sanonut jotain, niin et olisi nyt syyllistynyt tähän virheeseen.

Niin kauan kun ylisuuri egosi ja todellinen sinä ja käyttäytymisesi ei vastaa toisiaan tulet kamppailemaan tämän asian kanssa. Todennäköisyydet nykyisen käyttäytymisesi perusteella, että muu maailma näkee sinun jonain suurena ja ihanteellisena on nolla. Joten vaihtoehdoksi jää ainostaan hyväksyä omat puutteesi, mutta siihen sinun ylisuuri egosi ei taas koskaan tule taipumaan.

Joten vuodet menevät ja tilanteesi tulee aina olemaan sama.

Ja tämäkin lihavoidulla oleva on virhe. Väärin. Et lyö yhtään sitä kohtaa tai syytä eteeni, josta ongelmani johtuvat. Koska et ole nähnyt niitä, etkä tiedä niitä. Itsellekin se niiden kohtien ja syiden löytäminen (lapsi pimeässä kaapissa, jota ei löydetä ja pelasteta turvaan ja hyväksyntään) on jo kohtalaisen vaikeaa.

Ap

Et tietenkään voi myöntää, että muut näkisivät virheesi tai, että itse löytäisit sellaisia, koska sehän tarkoittaisi, että joudut myöntämään sellaisten olemassa olon itsessäsi. Nyt vain jankutat, että virhe on äidissäsi ja muut vain niin tyhmiä etteivät suostu uskomaan sitä.

Kaikki on siinä pisteessä, ettet voi sentään sanoa ettei ongelmia ole, mutta kuitenkin vielä siinä vaiheessa, ettet joudu pakosta myöntämään virhettäsi, josta ongelma johtuu.

Virheesi on liian suuri ego, joka ei vastaa todellisuutta ja siitä aiheutuva ristiriita tosielämässä kun ihmiset reagoivat siihen. Kaikki menee hyvin jos sattumalta omat kuvitelmasi itsestäsi sattumalta vastaavat myös muiden näkemystä sinusta. Mutta kun heikkoutesi ja virheesi lyödään eteesi, päässäsi syntyy paha ristiriita, etkä kestä sitä, koska et kestä virheitä täydellisessä itsessäsi. Etkä varsinkaan sitä, että joku sanoo sen ääneen sinulle,

Ei ollut puhe virheistä, vaan siitä, mistä ongelmani johtuvat. Vaikka näkisinkin toisissa virheitä, en ikinä menisi satuttamaan heitä sillä tiedolla.

Ap

Ongelmat johtuvat aina siitä, että jokin meni pieleen. Kutsu millä nimellä haluat. Virhe, vika, väärin meno, pieleen ajo jne.. Lopputulos on sama. Jos asiat menivät oikein, ongelmaa ei olisi syntynyt.

Niin, näinhän se on. Jos äitini ei olisi lukinnut lastaan kauhujen komeroon, niin asiat olivat menneet niin oikein, kuin ne lapsen vallassa ollen menevät.

Ap

Ja komeroon olisitkin sietänyt jäädä surkean elämäsi loppuun asti. Ja ilman ruoka/vessa taukoja. No harmi, että pääsit sieltä komerosta. Siinä mielessä äitisi teki virheen :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Vaikuttaa reilulta ihmiseltä, miksi arvostelisin häntä? Osaa etäyttää itsensä vaadittavalla tavalla sotkeutuakseen.

Ap

Koska sinulla on ongelmia, joten jossain vaiheessa eteesi lyödään aina se jokin vikasi tai virheesi, josta ongelmasi johtuvat ja silloin se sinun ylisuuri egosi ei tule kestämään tätä.

Näet itsesi ihanteellisena kaikessa ja sinua ärsyttää ettei muut näe tätä. Sinusta ongelma on aina jonkun muun asenteessa tai alkuperäisessä virheessä. Jos muut eivät olisi tehneet tai sanoneet jotain ”väärää” , niin kaikki olisi hyvin. Sinun jos olisi annettu olla juuri vapaasti mitä olet ja se olisi nähnyt myös muiden kuin itsesi suunnalta täydellisenä, niin ongelmaa ei olisi. Ei tarvitsisi haukkua eikä solvata.

Nyt sitten jostain kumman syystä ihmiset kokevat sinut aivan erilaisena, kuin sinä omasta mielestäsi olet. Miksiköhän? No, mielipiteesi luemme niistä solvauksistasi.

Jos jostain pilkahtaa edes pieni epäilys ettei oma toimintasi ole täydellistä, löydät sille aina syypään. Mielellään äitisi. Jos äiti silloin aikanaan ei olisi tehnyt tai sanonut jotain, niin et olisi nyt syyllistynyt tähän virheeseen.

Niin kauan kun ylisuuri egosi ja todellinen sinä ja käyttäytymisesi ei vastaa toisiaan tulet kamppailemaan tämän asian kanssa. Todennäköisyydet nykyisen käyttäytymisesi perusteella, että muu maailma näkee sinun jonain suurena ja ihanteellisena on nolla. Joten vaihtoehdoksi jää ainostaan hyväksyä omat puutteesi, mutta siihen sinun ylisuuri egosi ei taas koskaan tule taipumaan.

Joten vuodet menevät ja tilanteesi tulee aina olemaan sama.

Ja tämäkin lihavoidulla oleva on virhe. Väärin. Et lyö yhtään sitä kohtaa tai syytä eteeni, josta ongelmani johtuvat. Koska et ole nähnyt niitä, etkä tiedä niitä. Itsellekin se niiden kohtien ja syiden löytäminen (lapsi pimeässä kaapissa, jota ei löydetä ja pelasteta turvaan ja hyväksyntään) on jo kohtalaisen vaikeaa.

Ap

Et tietenkään voi myöntää, että muut näkisivät virheesi tai, että itse löytäisit sellaisia, koska sehän tarkoittaisi, että joudut myöntämään sellaisten olemassa olon itsessäsi. Nyt vain jankutat, että virhe on äidissäsi ja muut vain niin tyhmiä etteivät suostu uskomaan sitä.

Kaikki on siinä pisteessä, ettet voi sentään sanoa ettei ongelmia ole, mutta kuitenkin vielä siinä vaiheessa, ettet joudu pakosta myöntämään virhettäsi, josta ongelma johtuu.

Virheesi on liian suuri ego, joka ei vastaa todellisuutta ja siitä aiheutuva ristiriita tosielämässä kun ihmiset reagoivat siihen. Kaikki menee hyvin jos sattumalta omat kuvitelmasi itsestäsi sattumalta vastaavat myös muiden näkemystä sinusta. Mutta kun heikkoutesi ja virheesi lyödään eteesi, päässäsi syntyy paha ristiriita, etkä kestä sitä, koska et kestä virheitä täydellisessä itsessäsi. Etkä varsinkaan sitä, että joku sanoo sen ääneen sinulle,

Ei ollut puhe virheistä, vaan siitä, mistä ongelmani johtuvat. Vaikka näkisinkin toisissa virheitä, en ikinä menisi satuttamaan heitä sillä tiedolla.

Ap

Ongelmat johtuvat aina siitä, että jokin meni pieleen. Kutsu millä nimellä haluat. Virhe, vika, väärin meno, pieleen ajo jne.. Lopputulos on sama. Jos asiat menivät oikein, ongelmaa ei olisi syntynyt.

Niin, näinhän se on. Jos äitini ei olisi lukinnut lastaan kauhujen komeroon, niin asiat olivat menneet niin oikein, kuin ne lapsen vallassa ollen menevät.

Ap

Mistä äitisi ongelma johtui, että hän joutui ratkaisemaan ongelman kaappiin laittamisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt nyt illalla asiaa vielä miettiessäni, että en voi tehdä sitä lapselle tänään, että teen "oharit" enkä hae häntä ja emme menisi jonnekin käymään. Ehkä sen jälkeen tulemme mun luo. Olen nyt koittanut käsitellä pahaa oloani tilanteen suhteen, ja se voittaa, että koska lapsi ei ole syyllinen mihinkään, mulla ei ole nyt tavallaan lupaa toimia toiisin. Olo on aivan hirveä, pää on kuin petolinnun p*rse aivosumua myöten ja olen nukkunut aivan liian vähän, jotain 4 tuntia, mutta koitan selviytyä eteenpäin ja käsitellä pahaa oloa lisää, enkä padota sitä kuvitellen, että se on minun vikaani, huonouttani tai syytäni.

Ap

:-)

Jo tämän perusteella tämä ketju on tehnyt tehtävänsä, vaikka tänne onkin kerääntynyt useampikin mielenterveyspotilas fantasioimaan Ap:n kuolemisesta, tapa itsesi viesteineen.

Tämän ketjun seuraaminen on ollut mielenkiintoinen matka ihmisen psyyken pimeämpään puoleen, enkä tarkoita yksinomaan aloittajan ongelmia ymmärtää oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia.

Hämmästyttävää huomata kuinka sairaita osa vastaajista tälläkin palstalla ja kuinka he jaksavat suoltaa vihaansa tuntemattomalle ihmiselle, joka ilmiselvästi kärsii tilanteestaan, eikä näytä löytävän sieltä ulospääsytietä, pakkoajatusten kiertäessä kehää, ennaltapäätettyjen faktojen estäessä ajattelemasta, että jokin muukin tilanteeseen voi olla syynä kuin se klassikko, lapsena kuollut kissa, kotitalon ikkunat metsään päin, narsistinen äiti.

Hemmetin mielenkiinoinen sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, joka lähimmäisen auttamisen sijaan keskittyy epäolennaisuuksiin, tuomitsemiseen ja tilanteen pahentamiseen loukkaavilla teksteillään.

Suomalainen ei näytä tarvitsevan edes konkreettista syytä lyödessään heikompaansa.

Tai kummat tämän ketjun perusteella niitä heikkoja ovat, Ap. vaiko itsensä aloituksesta löytävät kirjoittajat jotka emotionaalisen tunnekuohunsa vallassa kirjoittavat, tapa itsesi?

Voi että hellanlettas kuka uusi täällä kirjoittaa.

Kuule noin minäkin yritin auttaa 4-5 vuotta tätä henkilöä. Yritin todella etsiä hänen ongelmiinsa ratkaisua vuosi toisensa jälkeen. En ole kommentoinut enää pitkään aikaan.

Välillä luen näitää hänen aloituksiaan.

Eipä ole muuttunut. Äitinsä haukkuminen jatkuu jatkuu.

Lukaisin tämän ketjun äsken läpi ja ei meno ole muuksi muuttunut.

Toki tämä henkilö provosoi ihmisiä.

Itse en ole kommentoinut( koska se on niin turhaa) enää vuosiin tänne mitään.

Ap haukkuu täällä auttajansakin pystyyn.

Katsopa vain niin pian on sinunkin vuoro.

Vaikuttaa reilulta ihmiseltä, miksi arvostelisin häntä? Osaa etäyttää itsensä vaadittavalla tavalla sotkeutuakseen.

Ap

Koska sinulla on ongelmia, joten jossain vaiheessa eteesi lyödään aina se jokin vikasi tai virheesi, josta ongelmasi johtuvat ja silloin se sinun ylisuuri egosi ei tule kestämään tätä.

Näet itsesi ihanteellisena kaikessa ja sinua ärsyttää ettei muut näe tätä. Sinusta ongelma on aina jonkun muun asenteessa tai alkuperäisessä virheessä. Jos muut eivät olisi tehneet tai sanoneet jotain ”väärää” , niin kaikki olisi hyvin. Sinun jos olisi annettu olla juuri vapaasti mitä olet ja se olisi nähnyt myös muiden kuin itsesi suunnalta täydellisenä, niin ongelmaa ei olisi. Ei tarvitsisi haukkua eikä solvata.
Nyt sitten jostain kumman syystä ihmiset kokevat sinut aivan erilaisena, kuin sinä omasta mielestäsi olet. Miksiköhän? No, mielipiteesi luemme niistä solvauksistasi.

Jos jostain pilkahtaa edes pieni epäilys ettei oma toimintasi ole täydellistä, löydät sille aina syypään. Mielellään äitisi. Jos äiti silloin aikanaan ei olisi tehnyt tai sanonut jotain, niin et olisi nyt syyllistynyt tähän virheeseen.

Niin kauan kun ylisuuri egosi ja todellinen sinä ja käyttäytymisesi ei vastaa toisiaan tulet kamppailemaan tämän asian kanssa. Todennäköisyydet nykyisen käyttäytymisesi perusteella, että muu maailma näkee sinun jonain suurena ja ihanteellisena on nolla. Joten vaihtoehdoksi jää ainostaan hyväksyä omat puutteesi, mutta siihen sinun ylisuuri egosi ei taas koskaan tule taipumaan.

Joten vuodet menevät ja tilanteesi tulee aina olemaan sama.

Pointti on, että ihmiset kokevat minut huonona vanhempana. Aivan niin kuin tuo yksi kokee olevansa minun yläpuolellani, vaikka ei ole. Se, jos se kerrotaan mulle oikeuttaa minua suuttumaan, koska sellainen on törkeää käytöstä minua kohtaan. En ole huono vanhempi, enkä varsinkaan tarvitse ivailua, kiusaamista ja huutelua vanhemmuudestani. JOS kerran olisitte niin mainioita ja HYVIÄ vanhempia ja IHMISIÄ itse, kuin minulle esitätte olevanne, niin te neuvoisitte minua tavoilla, jotka auttaisivat, ja tietäisitte, mikä mulla on. Mutta te ette tiedä. Ja te ette edes tajua, koska olette niin itsekeskeisiä ja itserakkaita, että ette tajua asioita. Ja se oikeuttaa teidät mielessänne sitten satuttamaan minua.

Ap

Me sanomme sinulle ääneen sen, miltä sinä näyttäydyt meille. Et tietenkään halua kuulla sitä, koska se on pahasti ristiriidassa omien kuvitelmiesi kanssa. Vetoat milloin mihinkin, jotta sinun ei tarvitsisi kohdata tätä. Se loukkaa, ette ole sen arvoisia että voisitte neuvoa tai olette alapuolella, kiusaatte, ivailette ja huutelette. Mitä tahansa keksit, ettei egosi tarvitse kuunnella ulkopuolisten arvioita heikkouksistasi ja virheistäsi ja jotta voit selittää vieläkin itsellesi kuinka enemmän olet kuin muut.

Sinä satutat itse itseäsi, koska sinä olet mitä olet. Se, että se sanotaan ääneen, ei muuta sen olemassa oloa. Vähän kuten Helsingin rautatieasema. Sanon tai olen sanomatta, siellä Helsingissä se nyt vain seisoo.

Niin, no tietenkin sen jälkeen, kun olen kasvanut terapiassa, minua ei enää kiinnosta se, mille mä teille näyttäydyn. But in the meanwhile, en tajua, miten negatiivisia ja huonohampaisia te olette. Suut löyhkää tänne saakka. Näette vain ongelmat, ette ratkaisua. Se johtuu tietenkin siitä, että olette vähäosaisia taustoiltanne tai muuten heikkojen kasvattamia. Ja teitäkin on vain pakko maapllolla jaksaa.

Ap

PROOOVOOO