Harrastuksena jalkapallo = hauskanpitoa?
Onko niin, että jalkapallosta ja sen lieveilmiöistä kiinnostuneet ovat erityisen persoja hauskanpidolle yhdessä kavereidensa kanssa? Yritän päästä heidän päidensä sisälle, ymmärtää heitä.
Terveisin, akateeminen nörtti
Kommentit (12)
Persoja hauskanpidolle? Eikö se ole ihan normaalia, että ihmiset harrastuksista riippumatta haluavat välillä pitää hauskaa. Luulisi jopa nörttien osaavan sen. Hauskanpitohan ei luonnollisesti ole sama asia kuin känniörveltäminen jos niin luulit.
Naispalloilijan kannattaa suihkutella kotona
En ymmärrä aloitusta ollenkaan. Oletettavasti mikä tahansa vapaaehtoisesti harjoitettava harrastus on hauskanpitoa. Ei kai niitä muuten harrastettaisi?
En viittaa niinkään huliganismiin, sitä pieni osa, vaan viittaan fanitukseen.
Otteluissa käymiseen, metelöintiin, huutamiseen ja ottelun tunnelmasta nauttimiseen, pelaamiseen, otteluiden seurantaan maksullisilta-kanavilta, pikaruokaan ja oluisiin kisamatkoilla ja kaulahuiveihin, joilla kannustetaan jotain joukkuetta. Viittaan myös laumahenkisyyteen, niin että joukkueen voitto tekee hetkeksi kannattajastakin jotenkin paremman ihmisenä, kasvattaa itsetuntoa, vaikka itse olisivat surkeita pelaamaan. He kokevat herkemmin ystävyyttä, onnellisuutta ja yhteenkuuluvuutta ilman järjen häivää ja ilman kontrollia, analysointia ja varautumista etukäteen.
Voisin itsekin tehdä noin, mutta vain näytellä fania ja tutkia ilmiönä, sulautua kaulahuivilla ja riehakkaammalla käytöksellä joukkoon ottelussa, mutta en alkaisi käymään niissä usein. On niin paljon muutakin havainnoitavaa, enkä fanita oikeasti mitään tai ketään, enkä en oikeasti valitsisi vain jalkapalloa.
ap
Vierailija kirjoitti:
En viittaa niinkään huliganismiin, sitä pieni osa, vaan viittaan fanitukseen.
Otteluissa käymiseen, metelöintiin, huutamiseen ja ottelun tunnelmasta nauttimiseen, pelaamiseen, otteluiden seurantaan maksullisilta-kanavilta, pikaruokaan ja oluisiin kisamatkoilla ja kaulahuiveihin, joilla kannustetaan jotain joukkuetta. Viittaan myös laumahenkisyyteen, niin että joukkueen voitto tekee hetkeksi kannattajastakin jotenkin paremman ihmisenä, kasvattaa itsetuntoa, vaikka itse olisivat surkeita pelaamaan. He kokevat herkemmin ystävyyttä, onnellisuutta ja yhteenkuuluvuutta ilman järjen häivää ja ilman kontrollia, analysointia ja varautumista etukäteen.
Voisin itsekin tehdä noin, mutta vain näytellä fania ja tutkia ilmiönä, sulautua kaulahuivilla ja riehakkaammalla käytöksellä joukkoon ottelussa, mutta en alkaisi käymään niissä usein. On niin paljon muutakin havainnoitavaa, enkä fanita oikeasti mitään tai ketään, enkä en oikeasti valitsisi vain jalkapalloa.
ap
Eli et ymmärrä, mikä ero on jalkapallon harrastamisella ja jalkapallon katsomisella. Tämä selvä.
Vierailija kirjoitti:
En viittaa niinkään huliganismiin, sitä pieni osa, vaan viittaan fanitukseen.
Otteluissa käymiseen, metelöintiin, huutamiseen ja ottelun tunnelmasta nauttimiseen, pelaamiseen, otteluiden seurantaan maksullisilta-kanavilta, pikaruokaan ja oluisiin kisamatkoilla ja kaulahuiveihin, joilla kannustetaan jotain joukkuetta. Viittaan myös laumahenkisyyteen, niin että joukkueen voitto tekee hetkeksi kannattajastakin jotenkin paremman ihmisenä, kasvattaa itsetuntoa, vaikka itse olisivat surkeita pelaamaan. He kokevat herkemmin ystävyyttä, onnellisuutta ja yhteenkuuluvuutta ilman järjen häivää ja ilman kontrollia, analysointia ja varautumista etukäteen.
Voisin itsekin tehdä noin, mutta vain näytellä fania ja tutkia ilmiönä, sulautua kaulahuivilla ja riehakkaammalla käytöksellä joukkoon ottelussa, mutta en alkaisi käymään niissä usein. On niin paljon muutakin havainnoitavaa, enkä fanita oikeasti mitään tai ketään, enkä en oikeasti valitsisi vain jalkapalloa.
ap
Mikä estää tekemästä, jos aihe oikeasti kiinnostaa?
Minun tuntemus hauskanpidosta on, että joko luen ja opiskelen paljon itselleni uusista asioista tai liikun itse, niin että saan olla kontaktissa kehoni ja ajatusteni kanssa. Liikunnan aikana selkeytän ajatusmaailmaani ja nautin toimivasta kehostani ja boostista, mikä seuraa liikunnan jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemus hauskanpidosta on, että joko luen ja opiskelen paljon itselleni uusista asioista tai liikun itse, niin että saan olla kontaktissa kehoni ja ajatusteni kanssa. Liikunnan aikana selkeytän ajatusmaailmaani ja nautin toimivasta kehostani ja boostista, mikä seuraa liikunnan jälkeen.
ap
Ok. Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen? Huomasitko vasta nyt, että ihmiset ovat erilaisia ja nauttivat eri asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viittaa niinkään huliganismiin, sitä pieni osa, vaan viittaan fanitukseen.
Otteluissa käymiseen, metelöintiin, huutamiseen ja ottelun tunnelmasta nauttimiseen, pelaamiseen, otteluiden seurantaan maksullisilta-kanavilta, pikaruokaan ja oluisiin kisamatkoilla ja kaulahuiveihin, joilla kannustetaan jotain joukkuetta. Viittaan myös laumahenkisyyteen, niin että joukkueen voitto tekee hetkeksi kannattajastakin jotenkin paremman ihmisenä, kasvattaa itsetuntoa, vaikka itse olisivat surkeita pelaamaan. He kokevat herkemmin ystävyyttä, onnellisuutta ja yhteenkuuluvuutta ilman järjen häivää ja ilman kontrollia, analysointia ja varautumista etukäteen.
Voisin itsekin tehdä noin, mutta vain näytellä fania ja tutkia ilmiönä, sulautua kaulahuivilla ja riehakkaammalla käytöksellä joukkoon ottelussa, mutta en alkaisi käymään niissä usein. On niin paljon muutakin havainnoitavaa, enkä fanita oikeasti mitään tai ketään, enkä en oikeasti valitsisi vain jalkapalloa.
ap
Mikä estää tekemästä, jos aihe oikeasti kiinnostaa?
Ajattelin, että voisin käydä kerran ottelussa kotijoukkueen päädyssä. Siitä jäisi muistoja, mutta en usko, että toista kertaa kävisin, koska olisin lukenut taas jostain uudesta ja tahtoisin käydä kerran kokeilemassa myös sitä.
Melu ei kuitenkaan miellyttäisi minua niin paljon, että usein menisin. Huliganismia myös tarkkailisin huolella, sillä kierrän kauempaa esim. myös mienosoitukset ja koen heti olevani suuremmassa vastuussa ihmisten turvallsuudesta itsekin, kun näen jotain poikkevaa käytöstä.
Mielestäni on loukkaavaa ja väärin kiipeillä vanhenevan ja rakenteiltaan heikentyneen Havis Amandan patsaalla, jos Suomi voittaa jonkun ottelun. Eivätkö fanit ymmärrä, että patsas tuhoutuu? Viskoisivat vaikka kukkia veteen sen sijaan ja kumartaisivat Amandaa kohti!
ap
Kirjoitin myös yleisemmin urheilusta.
Jalkapallossa (Myönnän!) ihailen takamuksia ja reisiä, voimantuottoa potkuihin. Pelitaktiikat ovat myös hienoja ja se miten joukkue pelaa yhteen palloon, mutta täytyisi kerätä paljon taustatietoa ja pysyä ajan tasalla, jotta näitä ymmärtäisin syvällisemmin.
ap
Mihin viittaat jalkapallon lieveilmiöillä? Jos huliganismiin, se ei kyllä liity mitenkään siihen, että joku harrastaa jalkapalloa.