Lue keskustelun säännöt.
Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani
09.03.2019 |
Mitä tämän ajatteleminen nyt sitten hyödyttää? Kun keskityn tseeni ja omaan ongelmaani, enkä siihen, kuka on minulle pahan olon aiheuttanut? Näin minulle on palstalla neuvottu, että muihin keskittyminen ei auta mitään.
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).
ApOlet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.
Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)
ApAivan. Ja sinä elät
Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.
ApKiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen
Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.
ApJos. Ja tätä ei koskaan tapahdu
Sinä jäät täysin yksin
Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.
ApOlet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.
Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.
En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.
ApHeillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein
Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))
ApHän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa
Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan
Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.
ApTeini ei epää halua nähdä
Haluaa tottakai. En ole niin epä.
ApOlet epä-äiti. Olit jo kotona asuessa. Rakkaus ja huolenpito on aina puuttunut. Nyt puuttuu jopa elatus. Ei kaksi tuntia kuukaudessa tee mitään
Ei ole lapsilta puuttunut :)
ApSinulta ei ole kumpaakaan saanut. Kyllä lapsesi sen tietävät ja siksi jäät yksin
Eivät huolenpito ja rakkaus ole suinkaan ainoita asioita, joita lapset tarvitsevat ja arvostavat. Ja kun niitä on heillä ollut, niin missä on ongelma? Mun lapseni eivät ole ripulihousuisia mielensäpahoittajia, kuten sinä.
ApEivät varmaan ole. Koska ei heillä ole äitiä. Toinen sairastaa toistuvaa masennusta ja lintsaa koulusta. Toinen koittaa saada huomiota. Molemmat pieniä äidittömiä reppania. Äidiltään eivät ole koskaan saaneet mitään muuta kuin pahaa mieltä
Eivät ole reppanoita, meillä ollaan niin urheita, ettei se, mikä ois saanut sut vetäisemään keuhkosi täyteen p*skaa ja itkemään ennen kuin tukehdut ole meillä kuin lasta vahvistava episodi. Toki tilanteet jälkibriifataan.
ApTotta. Harva on joutunut kokemaan yhtä kovia. Syynä narsistiäiti. Ja jälkihoidon hoitaa aina mies. Sinä vain haavoitat
Ja siksi he välit katkaisevat. Ymmärrän hyvin
Eivät katkaise :) Mitä hyötyä siitä heille olisi? Tai mitä syytä? Eivät he ole katkeria, kehittymättömiä, eteenpäin pääsemättömä aikuisia aikuisina, toisin kuin sinä.
ApKaltoinkohtelevaan vanhempaan katkotaan välit.
Jonkun aikaa ehkä joutuu ottamaan etäisyyttä, mutta välienkatkojat ovat munatonta pikkuvauvasakkia. Ellei kyseessä sitten ole joku itselleen (ei lapselle) vaarallinen vanhempi. Silloin katkoisin välit, ettei tartte sitä sekoilua katsella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔
ApOlet kyllä sekaisin
En ole. Hänen isänsä olisi järjestänyt kyseisen kuninkaan asemaansa.
ApJa tähän perustat oman arvosi. Olet hassu
En perusta . Ei ole tullut tuo edes kovin kauan aikaa sitten edes mieleen, että noin asia olisi.
Ap50v nainen ei tule kenenkään kanssa toimeen. Haaveilee Norjan prinssistä, joka voisi olla arvoisensa. Muitelee kuollutta isoäitiään, jonka kuoleman jälkeen ei edes surrut. Haaveilee mandollisen kuninkaallisen lähettäneen joulukortteja kuolleelle isoäidille
Leveilee isolla perinnöllä, jonka ehkä saa joskus alkoholisti-isältään. Koko ylivaltainen narsistinen käsitys itsestä perustuu näihin satuihin.
Se on lapsen ajattelua
Ne eivät ole mitään satuja, ajatuksia vain. Sulle vieraita, ajatukset? Et siellä liukuhihnasi äärellä jaksa edes ajatella, kun seuraat viallisten pullien ohimenoa ehjien seasta.
ApYleensä prinsessahaaveet menee ohi ennen teini-ikää
Prinsessahaaveet? Kyse on enemmänkin asemasta.
ApNarsismin diagnostisista kriteereistä:
"uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;"
Kun luin ton kuningasjutun ajattelin että tän ihmisen on pakko olla trolli (ei kyllä silloinkaan olisi kovin terve). Toistaalta, tuollahan se lukee diagnostisissa kriteereissä.
Näinhän asia olisi, jos olisin keksinyt tuon asian sukuuni, mutta en ole.
ApJuu, no minunkin suvusta löytyy eräs Suomen historian suurhenkilö, mutta eipä olisi tullut mieleenikään ikinä mainita asiasta yhtään kenellekään, edes anonyymina netissä. Sillä ei ole minun erinomaisuuteni kanssa mitään tekemistä. Kun sä joskus suostuisit hyväksymään sen että kärsit herkkänahkaisesta narsistisesta pershäiriöstä. Mut näinhän se menee. Oot nyt ravannut jo seitsemän vuotta terapiassa ja minä olen yksi niistä jotka harvoin sulle jaksetaan mitään enää kirjoitella. Ties monettako vuotta jo levy pyörii samaa juuttunutta uraansa. Mitä pershäiriötä ei kyetä terapiassa auttamaan - mieti sitä. Tuolla yllä mieskirjoittaja antaa sulle mallia kuinka suhtautua asiaan.
Niin no minulle asialla on merkitystä, ja se on minulle tärkeä asia. Jos sinä et arvosta sitä asiaa, eikä se ole sinulle tärkeä asia, niin se on ihan ok.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).
ApOlet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.
Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)
ApAivan. Ja sinä elät
Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.
ApKiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen
Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.
ApJos. Ja tätä ei koskaan tapahdu
Sinä jäät täysin yksin
Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.
ApOlet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.
Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.
En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.
ApHeillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein
Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))
ApHän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa
Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan
Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.
ApTeini ei epää halua nähdä
Haluaa tottakai. En ole niin epä.
ApOlet epä-äiti. Olit jo kotona asuessa. Rakkaus ja huolenpito on aina puuttunut. Nyt puuttuu jopa elatus. Ei kaksi tuntia kuukaudessa tee mitään
Ei ole lapsilta puuttunut :)
ApSinulta ei ole kumpaakaan saanut. Kyllä lapsesi sen tietävät ja siksi jäät yksin
Eivät huolenpito ja rakkaus ole suinkaan ainoita asioita, joita lapset tarvitsevat ja arvostavat. Ja kun niitä on heillä ollut, niin missä on ongelma? Mun lapseni eivät ole ripulihousuisia mielensäpahoittajia, kuten sinä.
ApEivät varmaan ole. Koska ei heillä ole äitiä. Toinen sairastaa toistuvaa masennusta ja lintsaa koulusta. Toinen koittaa saada huomiota. Molemmat pieniä äidittömiä reppania. Äidiltään eivät ole koskaan saaneet mitään muuta kuin pahaa mieltä
Eivät ole reppanoita, meillä ollaan niin urheita, ettei se, mikä ois saanut sut vetäisemään keuhkosi täyteen p*skaa ja itkemään ennen kuin tukehdut ole meillä kuin lasta vahvistava episodi. Toki tilanteet jälkibriifataan.
ApTotta. Harva on joutunut kokemaan yhtä kovia. Syynä narsistiäiti. Ja jälkihoidon hoitaa aina mies. Sinä vain haavoitat
Ja siksi he välit katkaisevat. Ymmärrän hyvin
Eivät katkaise :) Mitä hyötyä siitä heille olisi? Tai mitä syytä? Eivät he ole katkeria, kehittymättömiä, eteenpäin pääsemättömä aikuisia aikuisina, toisin kuin sinä.
ApKaltoinkohtelevaan vanhempaan katkotaan välit.
Jonkun aikaa ehkä joutuu ottamaan etäisyyttä, mutta välienkatkojat ovat munatonta pikkuvauvasakkia. Ellei kyseessä sitten ole joku itselleen (ei lapselle) vaarallinen vanhempi. Silloin katkoisin välit, ettei tartte sitä sekoilua katsella.
Ap
Kuten sinä olet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔
ApOlet kyllä sekaisin
En ole. Hänen isänsä olisi järjestänyt kyseisen kuninkaan asemaansa.
ApJa tähän perustat oman arvosi. Olet hassu
En perusta . Ei ole tullut tuo edes kovin kauan aikaa sitten edes mieleen, että noin asia olisi.
Ap50v nainen ei tule kenenkään kanssa toimeen. Haaveilee Norjan prinssistä, joka voisi olla arvoisensa. Muitelee kuollutta isoäitiään, jonka kuoleman jälkeen ei edes surrut. Haaveilee mandollisen kuninkaallisen lähettäneen joulukortteja kuolleelle isoäidille
Leveilee isolla perinnöllä, jonka ehkä saa joskus alkoholisti-isältään. Koko ylivaltainen narsistinen käsitys itsestä perustuu näihin satuihin.
Se on lapsen ajattelua
Ne eivät ole mitään satuja, ajatuksia vain. Sulle vieraita, ajatukset? Et siellä liukuhihnasi äärellä jaksa edes ajatella, kun seuraat viallisten pullien ohimenoa ehjien seasta.
ApYleensä prinsessahaaveet menee ohi ennen teini-ikää
Prinsessahaaveet? Kyse on enemmänkin asemasta.
ApNarsismin diagnostisista kriteereistä:
"uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;"
Kun luin ton kuningasjutun ajattelin että tän ihmisen on pakko olla trolli (ei kyllä silloinkaan olisi kovin terve). Toistaalta, tuollahan se lukee diagnostisissa kriteereissä.
Näinhän asia olisi, jos olisin keksinyt tuon asian sukuuni, mutta en ole.
ApJuu, no minunkin suvusta löytyy eräs Suomen historian suurhenkilö, mutta eipä olisi tullut mieleenikään ikinä mainita asiasta yhtään kenellekään, edes anonyymina netissä. Sillä ei ole minun erinomaisuuteni kanssa mitään tekemistä. Kun sä joskus suostuisit hyväksymään sen että kärsit herkkänahkaisesta narsistisesta pershäiriöstä. Mut näinhän se menee. Oot nyt ravannut jo seitsemän vuotta terapiassa ja minä olen yksi niistä jotka harvoin sulle jaksetaan mitään enää kirjoitella. Ties monettako vuotta jo levy pyörii samaa juuttunutta uraansa. Mitä pershäiriötä ei kyetä terapiassa auttamaan - mieti sitä. Tuolla yllä mieskirjoittaja antaa sulle mallia kuinka suhtautua asiaan.
Niin no minulle asialla on merkitystä, ja se on minulle tärkeä asia. Jos sinä et arvosta sitä asiaa, eikä se ole sinulle tärkeä asia, niin se on ihan ok.
Ap
Niin siis sinun sukusi saavutukset jos eivät ole sinulle tärkeitä, niin ok.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔
ApOlet kyllä sekaisin
En ole. Hänen isänsä olisi järjestänyt kyseisen kuninkaan asemaansa.
ApJa tähän perustat oman arvosi. Olet hassu
En perusta . Ei ole tullut tuo edes kovin kauan aikaa sitten edes mieleen, että noin asia olisi.
Ap50v nainen ei tule kenenkään kanssa toimeen. Haaveilee Norjan prinssistä, joka voisi olla arvoisensa. Muitelee kuollutta isoäitiään, jonka kuoleman jälkeen ei edes surrut. Haaveilee mandollisen kuninkaallisen lähettäneen joulukortteja kuolleelle isoäidille
Leveilee isolla perinnöllä, jonka ehkä saa joskus alkoholisti-isältään. Koko ylivaltainen narsistinen käsitys itsestä perustuu näihin satuihin.
Se on lapsen ajattelua
Ne eivät ole mitään satuja, ajatuksia vain. Sulle vieraita, ajatukset? Et siellä liukuhihnasi äärellä jaksa edes ajatella, kun seuraat viallisten pullien ohimenoa ehjien seasta.
ApYleensä prinsessahaaveet menee ohi ennen teini-ikää
Prinsessahaaveet? Kyse on enemmänkin asemasta.
ApNarsismin diagnostisista kriteereistä:
"uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;"
Kun luin ton kuningasjutun ajattelin että tän ihmisen on pakko olla trolli (ei kyllä silloinkaan olisi kovin terve). Toistaalta, tuollahan se lukee diagnostisissa kriteereissä.
Näinhän asia olisi, jos olisin keksinyt tuon asian sukuuni, mutta en ole.
ApJuu, no minunkin suvusta löytyy eräs Suomen historian suurhenkilö, mutta eipä olisi tullut mieleenikään ikinä mainita asiasta yhtään kenellekään, edes anonyymina netissä. Sillä ei ole minun erinomaisuuteni kanssa mitään tekemistä. Kun sä joskus suostuisit hyväksymään sen että kärsit herkkänahkaisesta narsistisesta pershäiriöstä. Mut näinhän se menee. Oot nyt ravannut jo seitsemän vuotta terapiassa ja minä olen yksi niistä jotka harvoin sulle jaksetaan mitään enää kirjoitella. Ties monettako vuotta jo levy pyörii samaa juuttunutta uraansa. Mitä pershäiriötä ei kyetä terapiassa auttamaan - mieti sitä. Tuolla yllä mieskirjoittaja antaa sulle mallia kuinka suhtautua asiaan.
Niin no minulle asialla on merkitystä, ja se on minulle tärkeä asia. Jos sinä et arvosta sitä asiaa, eikä se ole sinulle tärkeä asia, niin se on ihan ok.
Ap
Koska olet lapsen tasolla oleva narsisti. Prinsessahaaveinesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoisin, että saisin terapiastani myös voimia alkaa käsitellä sitä kohtaa, että äitini ei sallinut minun olla se, jonka itse näin olevani, eli mukava ja kiva ja myös hyvä ja hyväsydäminen ihminen, se kielto on aiheuttanut mulle aivan hirvittävät määrät pahaa. Mä itse uskon ja ajattelen itsestäni niin, olen kiva, ja äitini oli paska sanoesssaan muuta ja halutessaan nähdä minut mustana, pahana, kuritettavana ja satutusoikeutettuna. Hän varasti minulta oikeuden onneen ja onnellisuuteen ja hyviin ajatuksiin itsestäni (ja muista).
ApOlet kiva. Helppoa varmaan kun elää täysin yksin.
Eihän kivojen ihmisten tarvitse elellä yksin :)
ApAivan. Ja sinä elät
Olen kyllä kiva ihminen, mutta asioihin vaikuttaa se, mitä ihmiselle on valheellisesti uskoteltu muiden ajattelevan hänestä.
ApKiva ihminen joka ei tule kenenkään kanssa toimeen
Silloin tulen, jos äitini pahaa tarkoittavat puheet mielestäni tuhotaan. Ja poistetaan. Tämä terapeutti on siihen kykenevä, se aikaisempi.... ei todellakaan.
ApJos. Ja tätä ei koskaan tapahdu
Sinä jäät täysin yksin
Tapahtuu kyllä. Koko prosessini on osa sitä kehitystä, tähtää siihen ja sen ohikin. Yli. Kehittymistä, katsos, kehittymistä.
ApOlet pian 50-vuotias. Lapsesi irrottautuvat teini-iässä. Miehesi löytää terveen suhteen.
Silloin sinä voit vain yksin kaksiossasi katsoa peiliin.
En ole, ei lapsilla ole syytä irrottautua, miehen tekemisistä en haluaisikaan olla riippuvainen.
ApHeillä ei ole ollut äitiä koskaan. Tottakai he lakkaavat sitä toivomasta. Näkevät kaiken pahuutesi ja ottavat etäisyyttä. Täydellinen välien katkaiseminen on edessä ja se on oikein
Eeeeiii.... :) Kuten kuulit, lapsi oli kovasti odottanut :))
ApHän on vielä niin pieni. Teini jo tajuaa pahuutesi ja lakkaa tanssimasta oikkujesi tahdissa
Ei äiti ole sellainen jota tapaa joka toinen sunnuntai mäkkärissä pari tuntia. Nyt hän ei uskalla enemmän toivoa. Odottaa että äiti välittää. Odottaa turhaan
Teinin on hiukan pakko tanssia vanhemman mukaan vielä, tai kukaan ei tanssi hänen oikkujensa tahdissa ;)) Ja teinin kanssa voi tehdä jo muutakin kuin lapsellisia asioita, kuten joku pulkkamäki, jotka ei nappaa itseäni todellakaan.
ApTeini ei epää halua nähdä
Haluaa tottakai. En ole niin epä.
ApOlet epä-äiti. Olit jo kotona asuessa. Rakkaus ja huolenpito on aina puuttunut. Nyt puuttuu jopa elatus. Ei kaksi tuntia kuukaudessa tee mitään
Ei ole lapsilta puuttunut :)
ApSinulta ei ole kumpaakaan saanut. Kyllä lapsesi sen tietävät ja siksi jäät yksin
Eivät huolenpito ja rakkaus ole suinkaan ainoita asioita, joita lapset tarvitsevat ja arvostavat. Ja kun niitä on heillä ollut, niin missä on ongelma? Mun lapseni eivät ole ripulihousuisia mielensäpahoittajia, kuten sinä.
ApEivät varmaan ole. Koska ei heillä ole äitiä. Toinen sairastaa toistuvaa masennusta ja lintsaa koulusta. Toinen koittaa saada huomiota. Molemmat pieniä äidittömiä reppania. Äidiltään eivät ole koskaan saaneet mitään muuta kuin pahaa mieltä
Eivät ole reppanoita, meillä ollaan niin urheita, ettei se, mikä ois saanut sut vetäisemään keuhkosi täyteen p*skaa ja itkemään ennen kuin tukehdut ole meillä kuin lasta vahvistava episodi. Toki tilanteet jälkibriifataan.
ApTotta. Harva on joutunut kokemaan yhtä kovia. Syynä narsistiäiti. Ja jälkihoidon hoitaa aina mies. Sinä vain haavoitat
Ja siksi he välit katkaisevat. Ymmärrän hyvin
Eivät katkaise :) Mitä hyötyä siitä heille olisi? Tai mitä syytä? Eivät he ole katkeria, kehittymättömiä, eteenpäin pääsemättömä aikuisia aikuisina, toisin kuin sinä.
ApKaltoinkohtelevaan vanhempaan katkotaan välit.
Jonkun aikaa ehkä joutuu ottamaan etäisyyttä, mutta välienkatkojat ovat munatonta pikkuvauvasakkia. Ellei kyseessä sitten ole joku itselleen (ei lapselle) vaarallinen vanhempi. Silloin katkoisin välit, ettei tartte sitä sekoilua katsella.
ApKuten sinä olet
Ai itselleni vaarallinen? En sanoisi niin. Sen muistaminen, että äitini ei suostunut hyväksymään minun olevan kiva ja ihana ihminen, joka olen, kaataa viimeisiäkin itselleen vaaraksi olemisen rippeitä. Toki se asia pitää vielä työstää ja ottaa käytäntöön, että ei epäile enää itseään ja poistaa päästään äidin pahan ajttelun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomi olisi kuningaskunta, olisikohan vielä isoäitini saanut eläessään kuningasperheeltä aina jouluterveyhdyksen 🤔
ApOlet kyllä sekaisin
En ole. Hänen isänsä olisi järjestänyt kyseisen kuninkaan asemaansa.
ApJa tähän perustat oman arvosi. Olet hassu
En perusta . Ei ole tullut tuo edes kovin kauan aikaa sitten edes mieleen, että noin asia olisi.
Ap50v nainen ei tule kenenkään kanssa toimeen. Haaveilee Norjan prinssistä, joka voisi olla arvoisensa. Muitelee kuollutta isoäitiään, jonka kuoleman jälkeen ei edes surrut. Haaveilee mandollisen kuninkaallisen lähettäneen joulukortteja kuolleelle isoäidille
Leveilee isolla perinnöllä, jonka ehkä saa joskus alkoholisti-isältään. Koko ylivaltainen narsistinen käsitys itsestä perustuu näihin satuihin.
Se on lapsen ajattelua
Ne eivät ole mitään satuja, ajatuksia vain. Sulle vieraita, ajatukset? Et siellä liukuhihnasi äärellä jaksa edes ajatella, kun seuraat viallisten pullien ohimenoa ehjien seasta.
ApYleensä prinsessahaaveet menee ohi ennen teini-ikää
Prinsessahaaveet? Kyse on enemmänkin asemasta.
ApNarsismin diagnostisista kriteereistä:
"uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;"
Kun luin ton kuningasjutun ajattelin että tän ihmisen on pakko olla trolli (ei kyllä silloinkaan olisi kovin terve). Toistaalta, tuollahan se lukee diagnostisissa kriteereissä.
Näinhän asia olisi, jos olisin keksinyt tuon asian sukuuni, mutta en ole.
ApJuu, no minunkin suvusta löytyy eräs Suomen historian suurhenkilö, mutta eipä olisi tullut mieleenikään ikinä mainita asiasta yhtään kenellekään, edes anonyymina netissä. Sillä ei ole minun erinomaisuuteni kanssa mitään tekemistä. Kun sä joskus suostuisit hyväksymään sen että kärsit herkkänahkaisesta narsistisesta pershäiriöstä. Mut näinhän se menee. Oot nyt ravannut jo seitsemän vuotta terapiassa ja minä olen yksi niistä jotka harvoin sulle jaksetaan mitään enää kirjoitella. Ties monettako vuotta jo levy pyörii samaa juuttunutta uraansa. Mitä pershäiriötä ei kyetä terapiassa auttamaan - mieti sitä. Tuolla yllä mieskirjoittaja antaa sulle mallia kuinka suhtautua asiaan.
Niin no minulle asialla on merkitystä, ja se on minulle tärkeä asia. Jos sinä et arvosta sitä asiaa, eikä se ole sinulle tärkeä asia, niin se on ihan ok.
ApKoska olet lapsen tasolla oleva narsisti. Prinsessahaaveinesi
Itse kuule olet, kun et kykene edes näkemään olevasi tärkeä. Sääliksi käy, se tuki on puuttunut. Multapa ei oo.
Ap
Se on rikkaus näinä päivinä, jos aikuinen saa oltua (tarvittaessa) yhteydessä sisäiseen lapseensa, eikä niin, että se sisäinen lapsi on jokin muisto tai käsite vain, vaan se hätään jätetty itse, jota kukaan ei ole osannut tulla auttamaan ja hakemaan pois kauhuista, jonne äiti hänet jätti,, ennen kuin saa oikeanlaista terapiaa. Olen siunattu siinä :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on rikkaus näinä päivinä, jos aikuinen saa oltua (tarvittaessa) yhteydessä sisäiseen lapseensa, eikä niin, että se sisäinen lapsi on jokin muisto tai käsite vain, vaan se hätään jätetty itse, jota kukaan ei ole osannut tulla auttamaan ja hakemaan pois kauhuista, jonne äiti hänet jätti,, ennen kuin saa oikeanlaista terapiaa. Olen siunattu siinä :)
Ap
Sivusta, ei noilla sinun prinsessahaaveilla ole mitään tekemistä sisäisen lapsen hyväksymisen kanssa. Olet vain todella ennalta arvattava narsismissasi, kun koet olevasi muiden yläpuolella sukulaisesi tekemisten perusteella. Tämä on todella tyypillinen piirre narsisteille. Name-dropping ja sukulaisten ja lasten pärjäämisillä leventely jne. Käänteisesti myös et pysty kohtaamaan lastasi aidosti kun hän esim. tulee sinulle pääsiäisenä virpomaan, vaan suutut lapsellesi kun hän pelkää sinua eikä uskalla virpoa, eikä olekaan sellainen reipas pikku virpoja joka hivelisi egoasi. Vuosi sitten tästä kehittelit täällä draamaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti lukitsi itsen (minut) kauhuissani komeroon ja heitti avaimen pois (=asioiden tolkuttaminen pahasti ja satuttaen minulle, kun ei itse ymmärrä mitään, eli itsensä ois ollut syytä kasvaa ja katsoa peiliin) ja jätti minut sinne terapeuttien löydettäviksi. Se minä, joka oli äidin marionetti ja jätettiin kaapin ulkopuolelle edelleen haukuttavaksi ( ja joka vain lasisin silmin koittaa selviytyä elämästä) koitti hakeutua niihin terapioihin, että se kauhujen vallassa ollut hylätty minä löydettäisiin. Koska se olen todellinen minä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on rikkaus näinä päivinä, jos aikuinen saa oltua (tarvittaessa) yhteydessä sisäiseen lapseensa, eikä niin, että se sisäinen lapsi on jokin muisto tai käsite vain, vaan se hätään jätetty itse, jota kukaan ei ole osannut tulla auttamaan ja hakemaan pois kauhuista, jonne äiti hänet jätti,, ennen kuin saa oikeanlaista terapiaa. Olen siunattu siinä :)
ApSivusta, ei noilla sinun prinsessahaaveilla ole mitään tekemistä sisäisen lapsen hyväksymisen kanssa. Olet vain todella ennalta arvattava narsismissasi, kun koet olevasi muiden yläpuolella sukulaisesi tekemisten perusteella. Tämä on todella tyypillinen piirre narsisteille. Name-dropping ja sukulaisten ja lasten pärjäämisillä leventely jne. Käänteisesti myös et pysty kohtaamaan lastasi aidosti kun hän esim. tulee sinulle pääsiäisenä virpomaan, vaan suutut lapsellesi kun hän pelkää sinua eikä uskalla virpoa, eikä olekaan sellainen reipas pikku virpoja joka hivelisi egoasi. Vuosi sitten tästä kehittelit täällä draamaasi.
Minä olen sellaisten kuin sinä yläpuolella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on rikkaus näinä päivinä, jos aikuinen saa oltua (tarvittaessa) yhteydessä sisäiseen lapseensa, eikä niin, että se sisäinen lapsi on jokin muisto tai käsite vain, vaan se hätään jätetty itse, jota kukaan ei ole osannut tulla auttamaan ja hakemaan pois kauhuista, jonne äiti hänet jätti,, ennen kuin saa oikeanlaista terapiaa. Olen siunattu siinä :)
ApSivusta, ei noilla sinun prinsessahaaveilla ole mitään tekemistä sisäisen lapsen hyväksymisen kanssa. Olet vain todella ennalta arvattava narsismissasi, kun koet olevasi muiden yläpuolella sukulaisesi tekemisten perusteella. Tämä on todella tyypillinen piirre narsisteille. Name-dropping ja sukulaisten ja lasten pärjäämisillä leventely jne. Käänteisesti myös et pysty kohtaamaan lastasi aidosti kun hän esim. tulee sinulle pääsiäisenä virpomaan, vaan suutut lapsellesi kun hän pelkää sinua eikä uskalla virpoa, eikä olekaan sellainen reipas pikku virpoja joka hivelisi egoasi. Vuosi sitten tästä kehittelit täällä draamaasi.
Kun et ymmärrä mitään komeroihin kauhun valtaan jätetyistä sisäisen lapsen kokemuksista, niin et vain ole tasollani psykologiassa keskustellaksesi, sori.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on rikkaus näinä päivinä, jos aikuinen saa oltua (tarvittaessa) yhteydessä sisäiseen lapseensa, eikä niin, että se sisäinen lapsi on jokin muisto tai käsite vain, vaan se hätään jätetty itse, jota kukaan ei ole osannut tulla auttamaan ja hakemaan pois kauhuista, jonne äiti hänet jätti,, ennen kuin saa oikeanlaista terapiaa. Olen siunattu siinä :)
ApSivusta, ei noilla sinun prinsessahaaveilla ole mitään tekemistä sisäisen lapsen hyväksymisen kanssa. Olet vain todella ennalta arvattava narsismissasi, kun koet olevasi muiden yläpuolella sukulaisesi tekemisten perusteella. Tämä on todella tyypillinen piirre narsisteille. Name-dropping ja sukulaisten ja lasten pärjäämisillä leventely jne. Käänteisesti myös et pysty kohtaamaan lastasi aidosti kun hän esim. tulee sinulle pääsiäisenä virpomaan, vaan suutut lapsellesi kun hän pelkää sinua eikä uskalla virpoa, eikä olekaan sellainen reipas pikku virpoja joka hivelisi egoasi. Vuosi sitten tästä kehittelit täällä draamaasi.
Kun et ymmärrä mitään komeroihin kauhun valtaan jätetyistä sisäisen lapsen kokemuksista, niin et vain ole tasollani psykologiassa keskustellaksesi, sori.
Ap
Etkä sitä, että ulkopuolelle jäi äitini marionetti, ei kokonainen persoonallisuus, joka minun kuuluisi olla ja kuuluisi saada olla ILMAN terapiaa.
Ap
Hahahaha, ap:sta saa paljon huvia :D "Yhyy, olen ap ja tosi säälittävä. Äiti käski kerran siivota huoneen, niin jätti ikuiset traumat ja nyt olen seinähullu. Neuvokaa minua, miten saisin pahan olon pois. Mutta älkää neuvoko, kun olen niin fiksu. Minulla on hyvä itsetunto ja eikä siis haittaa, että äiti oli ilkeä. Mutta vihaan häntä ja tämä paha olo ja että elämäni on pilalla, on hänen syytään." Jos haluat siitä "pahasta" olosta eroon, laita itsesi köyden jatkoksi. Sillä se lähtee :D
Vierailija kirjoitti:
Synkkä yksinpuhelu.
Aika valoisahan se siinä juuri oli :) Valoon siirtyminen tapahtuu pimeyden kautta. Heh.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hahahaha, ap:sta saa paljon huvia :D "Yhyy, olen ap ja tosi säälittävä. Äiti käski kerran siivota huoneen, niin jätti ikuiset traumat ja nyt olen seinähullu. Neuvokaa minua, miten saisin pahan olon pois. Mutta älkää neuvoko, kun olen niin fiksu. Minulla on hyvä itsetunto ja eikä siis haittaa, että äiti oli ilkeä. Mutta vihaan häntä ja tämä paha olo ja että elämäni on pilalla, on hänen syytään." Jos haluat siitä "pahasta" olosta eroon, laita itsesi köyden jatkoksi. Sillä se lähtee :D
Niin sinustakin :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hahahaha, ap:sta saa paljon huvia :D "Yhyy, olen ap ja tosi säälittävä. Äiti käski kerran siivota huoneen, niin jätti ikuiset traumat ja nyt olen seinähullu. Neuvokaa minua, miten saisin pahan olon pois. Mutta älkää neuvoko, kun olen niin fiksu. Minulla on hyvä itsetunto ja eikä siis haittaa, että äiti oli ilkeä. Mutta vihaan häntä ja tämä paha olo ja että elämäni on pilalla, on hänen syytään." Jos haluat siitä "pahasta" olosta eroon, laita itsesi köyden jatkoksi. Sillä se lähtee :D
Minä katson pimeyteen ja menen sinne. Minä en pelkää pimeää.
Ap
Juu, no minunkin suvusta löytyy eräs Suomen historian suurhenkilö, mutta eipä olisi tullut mieleenikään ikinä mainita asiasta yhtään kenellekään, edes anonyymina netissä. Sillä ei ole minun erinomaisuuteni kanssa mitään tekemistä. Kun sä joskus suostuisit hyväksymään sen että kärsit herkkänahkaisesta narsistisesta pershäiriöstä. Mut näinhän se menee. Oot nyt ravannut jo seitsemän vuotta terapiassa ja minä olen yksi niistä jotka harvoin sulle jaksetaan mitään enää kirjoitella. Ties monettako vuotta jo levy pyörii samaa juuttunutta uraansa. Mitä pershäiriötä ei kyetä terapiassa auttamaan - mieti sitä. Tuolla yllä mieskirjoittaja antaa sulle mallia kuinka suhtautua asiaan.